Pyhän Hengen virka

Kirjoituksia etsikkoaikamme aamunkoiton uskovaisilta 1800-luvulta 1940-luvun vuosikymmeniin

ViestiKirjoittaja nuusku » 28 Helmi 2008, 00:28

Muistelisin opetelleeni kansankirkon rippikoulussa kymmenen käskyä (2. Moos. 20), eikä ohjelma ei ollut lestadiolaisten laatima! Ne opeteltiin myös koulun uskontotunnilla (vaikka ainakin siihen aikaan uskonnonopetus pohjautui luterilaisen tunnustuksen opetuksiin)!
Avatar
nuusku
Ylläpitäjä
 
Viestit: 2102
Liittynyt: 08 Touko 2006, 17:33

ViestiKirjoittaja O.M » 28 Helmi 2008, 09:57

sisarmaaria kirjoitti:Mitä erityistä sisältää vl:en armojärjestys?


Et näköjään kyllästy kysymään samaa asiaa tuhannettakaan kertaa. :???: Vastaus: vl-opin mukaan Pyhä Henki tekee eläväksi vain uskovaisen ihmisen (ts. jäsenensä kautta läsnäolevan Jumalan seurakunnan) saarnaaman evankeliumin kautta. Kun lähdetään nykyhetkestä menneisyyteen, käsittääkseni vl-uskon mukaan on Aatamiin ja Eevaan ulottuva katkeamaton ketju, jossa synnit on aina saatu anteeksi vain uskovaisen ihmisen kautta. Ensimmäinen ihmispari oli poikkeus: heidät Jumala armahti suoraan, mutta se johtui ilmeisesti siitä, ettei ollut uskovaisia ihmisiä saarnaamassa heille syntejä anteeksi

Tästä käsityksestä eroaa ns. sananpyhitysoppi, jonka mukaan Pyhä Henki vanhurskauttaisi myös epäuskoisen saarnaaman sanan kautta. Sitten on käsityksiä, joiden mukaan sakramentit voisivat itsessään vanhurskauttaa. Sitten on käsityksiä, että Pyhä Henki voisi humpsahtaa ihmisen sydämeen rukouksen, Raamatun lukemisen tai ojan kaivamisen aikana. Ko. käsitykset ovat kaikki epäraamatullisia. On myös virheellisiä käsityksiä, jotka sitovat avainten vallan (tässä: päästöavain) paimenvirkaan, kuten katolisessa kirkossa. Olen hiljattain tutkinut Lutherin Avaimista-teosta ja hän käy siinä läpi katolisten virheellisiä käsityksiä avain-kysymyksessä. Katolisilla on käytössään mm. ns. erehtyvä päästöavain eli kun uskova pappi saarnaa synnit anteeksi ja sana vastaanotetaan uskolla, ne eivät välttämättä olisikaan anteeksi, jos niitä ei anneta myös taivaassa anteeksi. Samantyyppisiä käsityksiä on ilmeisesti myös ortodokseilla. Kaikille mainituille käsityksille on yhteinen nimittäjä epäraamatullisuus.

Vl-opin mukainen käsitys avainten vallasta toki on opillisessa mielessä joillakin eriseuroilla, mm. iso- ja pikkuesikoisuudessa, mutta vaikka oppi sinällään olisikin kunnossa, homma ei toimi jos ei ole Pyhää Henkeä tekemässä sanaa eläväksi. En ole tutkinut, esiintyykö samantyyppistä käsitystä myös muissa pietistisissä haaroissa kuin lestadiolaisuudessa.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja sisarmaaria » 29 Helmi 2008, 00:40

Varmaan muutkin kuin vl:t uskovat, että suurin osa ihmisistä tulee uskoon toisen uskovaisen kautta. He eivät vaan ole yhtä ehdottomia siinä kuin vl:t.

Yritän vain tällä sanoa, että eivät vl:t niin paljon eroa muista kristityistä kuin voisi luulla!

O.M. kirjoitit myös katolisista ja ortodokseista. He ovat kuitenkin jo niin kaukana protestanttisista suunnista, että en sotkisi heidän käsityksiään enää tähän :???:

Olen kanssasi ehdottoman samaa mieltä, että aina tarvitaan Pyhä Henki tekemään Sana eläväksi!

Taavetti, en tarkoittanut, että VT on pelkkää lakia. Muistelin vaan, että Vl:t ovat ottaneet joitakin kohtia sieltä neuvoikseen, ja joku voi tulkita sen lakihenkiseksi!

Vaikka vl:t julistavatkin synnit seiniä myöten anteeksi, voi sen kokea myös ehdolliseksi, näkymättömien sääntöjen kautta. Kyseenalaistan siis sen, mitä O.M kirjoitti, ettei vl:lla olisi lainkaan lakia opetuksessaan :-o .

Tällä en mitenkään tarkoita, että vl:t olisivat juuri heitä, joilla on syntilistoja. En suinkaan, mielestäni tähän samaan syyllistyy lähes jokainen luonnollinen ihminen, oli hän sitten vl tai helluntailainen tai perinteinen luterilainen jne. Sellainen on ihmisen luonto!
sisarmaaria
 

ViestiKirjoittaja Nepheg » 29 Helmi 2008, 01:12

sisarmaaria kirjoitti:Varmaan muutkin kuin vl:t uskovat, että suurin osa ihmisistä tulee uskoon toisen uskovaisen kautta. He eivät vaan ole yhtä ehdottomia siinä kuin vl:t.

Vaikka vl:t julistavatkin synnit seiniä myöten anteeksi, voi sen kokea myös ehdolliseksi, näkymättömien sääntöjen kautta. Kyseenalaistan siis sen, mitä O.M kirjoitti, ettei vl:lla olisi lainkaan lakia opetuksessaan :-o .


Raamatussa ei ole muita keinoja syntien anteeksisaamiseen kuin uskovan saarnaama synninpäästö.
Siitä ehdottomuus, kun Pyhä Henki opettaa seurakuntaa raamatun mukaisesti.
Ero on varsin suuri meidän ja muiden seurakuntien välillä.
Meillä Jumalan armosta opetetaan oikein, kun muut tekevät toisin omine järkeilyineen.

Näkymättömät säännöt?
Laista Jeesus sanoi:
17. Älkäät luulko, että minä tulin lakia ja prophetaita päästämään: en minä tullut päästämään, vaan täyttämään.
18. Sillä totisesti sanon minä teille: siihenasti kuin taivas ja maa katoo, ei pidä vähinkään piirto eikä joku rahtu laista katooman, siihenasti kuin kaikki tapahtuvat.
19. Kuka siis jonkun näistä vähimmistä käskyistä päästää, ja näin ihmisiä opettaa, hän pitää taivaan valtakunnassa vähimmäksi kutsuttaman; mutta joka sen tekee ja opettaa, se pitää suureksi taivaan valtakunnassa kutsuttaman.

16. Laki ja prophetat ovat Johannekseen asti, ja siitä ajasta ilmoitetaan Jumalan valtakunta, ja jokainen siihen itseänsä väellä tunkee.
17. Pikemmin taivas ja maa hukkuu, kuin rahtukaan laista putoo.

Näinhän Lutherkin jo opetti. Ensin lakia, jotta ihminen huomaa syntisyytensä, eli kuinka hän on rikkonut Jumalaa vastaan.
Sen jälkeen armoistuimelta saarnataan katuvalle synnit anteeksi ja oikein seiniä myöten, kuten mainitsit.
Laki päättyy Jumalan valtakuntaan, mutta muistaakseni laki ajaa ulkopuolella olevia Hänen valtakuntaansa.
Muut varmaan täsmentävät lain tarkoituksen paremmin...

Jos tunnet, ettei mitään ole anteeksipyydettävää Jumalalta tai tunnet että voit hänen kanssaan kahdestaan sopia asioita, niin elät omavanhurskaudessa.
Jumalan kanssa vaan ei yksikään ihminen voi vaihtokauppoja tehdä, vaan aivan armosta saamme synnit anteeksi hänen valtakunnassaan.
Avatar
Nepheg
Aurinkopilvi
 
Viestit: 999
Liittynyt: 29 Elo 2005, 19:02
Paikkakunta: Espoo

ViestiKirjoittaja sisarmaaria » 29 Helmi 2008, 01:13

Timo Eskola kirjoittaa Jumalan Valtakunnan perillisistä:

Ketkä Paavalin mielestä pääsevät Jumalan valtakuntaan? Ensimmäisen Korinttilaiskirjeen kohdan 6:9 mukaan ehdot vaikuttavat melko ahtailta. Kuka tämän voisi täyttää? "Ettekö tiedä, että vääryydentekijät eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö! Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden harjoittajat eivätkä epäjumalien palvelijat, eivät avionrikkojat, eivät miesten kanssa makaavat miehet, eivät varkaat eivätkä ahneet, eivät juomarit, pilkkaajat eivätkä riistäjät." (1. Kor. 6:9-10). Paavalin lauseet täytyy asettaa oikeaan yhteyteensä. Hänen kirjeensä ovat kuuluisia siitä, että hän esittää niissä monta luetteloa synneistä. Listoissa mitä erilaisimpia pahuuden muotoja nostettiin esille kuvaamaan ihmisten syntisyyttä. Syntiluetteloiden luoma käsitys ihmisestä on varsin raadollinen.

Onko siis olemassa sellaista ihmistä, joka ei koskaan tuomitsisi...
sisarmaaria
 

ViestiKirjoittaja Ankka » 29 Helmi 2008, 07:46

Lutherin Huonepostillasta:

Ja millä lohduttaa Pyhä Henki? "Hän on", sanoo Kristus, "todistava minusta". Hän tahtoo sanoa: rakas lapseni, sinua peloitetaan, vaivataan, sinut vangitaan ja kuoletetaan, se on edessäsi, muuta ei ole odottamistakaan. Mutta Pyhä Henki on oleva sinussa todistamassa ja herättämässä sinua ajattelemaan minua. Hän ei anna sinulle tuhansia taalareita, kuten maailma, vaan hän on todistava minusta, jotta saatat sanoa: vaikkapa minulta vietäisiin täällä kaikki, vaimo ja lapset, koti ja kartano, tavara ja kunnia ja oltaisiin aikeessa viedä minulta henkenikin, niin elää kuitenkin tuolla ylhäällä Kristus, hän, joka minun tähteni tuli ihmiseksi, kuoli edestäni, nousi kuolleista ja astui ylös taivaaseen, kuten minä uskontunnustuksesta joka päivä luen. Jos tämä on totta, niin miksi minä pelkään? Jumalan Poika, joka kärsi kuoleman edestäni, ei totisesti voi olla minulle vihamielinen, vaan hän rakastaa minua ja tahtoo parastani. Ja jos hän minua rakastaa, niin eihän minulla ole syytä häntä pelätä tai luulla hänestä mitään pahaa.

Sitä Kristus tarkoittaa sanoessansa:"Hän on todistava minusta." Ilman tätä Pyhän Hengen todistusta Kristuksesta ei voi olla mitään todellista ja pysyväistä lohdutusta. Sentähden olisi tämä sana "minusta" kirjoitettava suurilla kirjaimilla, että se tarkoin huomattaisiin, sillä siitä me saamma olla varmat, ettei Pyhä Henki tule meidän sydäntämme lohduttamaan millään muulla opilla, hän ei puhu Mooseksesta, eikä muusta. KUN OMAATUNTOA ON LOHDUTETTAVA, NIIN SE SAATTAA TAPAHTUA VAIN SAARNALLA KRISTUKSESTA, HÄNEN KUOLEMASTAAN JA YLÖSNOUSEMUKSESTAAN; YKSIN SE LOHDUTTAA. Sitä vastoin eivät muut puheet laista, hyvistä töistä, pyhästä elämästä, Jumalan tai ihmisten käskyistä voi ihmistä lohduttaa hädässä ja kuolemassa, vaan ne saattavat hänet PELKOON ja ARKAMIELISYYTEEN; itse Jumalakin on peljättävä Jumala niille, jotka ilman Kristusta tahtovat häntä lähestyä, eikä löydetä hänestä silloin lohdutusta, vaan vihaa ja tuomiota. Mutta joka saarnaa Kristuksesta, hän julistaa ja tuo oikean lohdutuksen, josta sydän ei saata olla ihastumatta ja iloitsematta.
Ankka
 

ViestiKirjoittaja Ankka » 29 Helmi 2008, 07:47

...Pääasia on siis, että me lujasti luotamme tähän lohdutukseen ja pidämme siitä kiinni, sanoen: minä uskon Jeesukseen Kristukseen, joka on kuollut edestäni, tiedän, ettei Pyhä Henki, joka on todistaja ja lohduttaja, puhu eikä todista mistään muusta kristikunnassa kuin Kristuksesta lohduttaessaan ja vahvistaessaan murheellisia. Siinä uskossa tahdon pysyä, enkä välitä mistään muusta lohdutuksesta. Jos olisi parempaa tai varmempaa lohdutusta, niin varmaan Pyhä Henki sen myöskin toisi. Mutta nyt hän ei tee muuta, kuin todistaa Kristuksesta.

Minkätähden käyttääkään Herra tässä juuri sanaa "todistaa", olisihan hän voinut puhua toisinkin? Se on tapahtunut sentähden, että me ottaisimme sitä tarkemmin vaarin Jumalan sanasta. Totta on, että Pyhä Henki vaikuttaa sisällisesti sydämeen. Mutta tavallisesti hän ei osoita tätä vaikutustaan muuten kuin suullisen sanan kautta. Niinpä apostoli Paavali sanookin (Room, 10: 14):"Kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet?" Sentähden sanoo Kristus Pyhää Henkeä todistajaksi. Ja hänen todistuksensa tapahtuu apostolien ja kaikkien saarnaajien SUUN ja SANAN kautta, jotka EVANKELIUMIA OIKEIN ja PUHTAASTI JULISTAVAT. Sentähden ei pidä kenenkään lohdutusta halajavan odottaa, että Pyhä Henki esittelisi hänelle Kristuksen persoonallisesti tai että hän taivaasta häntä puhuttelisi. Hänen todistuksensa tapahtuu julkisesti sanan kautta, jota korvillasi kuulet, koskettaa sydäntäsi ja siten sisällisesti vaikutuksellansa sydämessäsi todistaa sinulle Kristuksesta. Mutta tämä sisällinen todistus ei tapahdu ennen, kuin ulkonainen, suullinen todistus sanasta on käynyt edellä, josta kuullaan, että Kristus on meidän tähtemme tullut ihmiseksi, on ristiinnaulittu, kuollut ja noussut jälleen kuolleista.

jatkuu...
Ankka
 

ViestiKirjoittaja Ankka » 29 Helmi 2008, 07:48

Päivän evankeliumin pääsisältönä on siis lyhyesti sanoen se kehoitus, että me tyytyisimme, jos tahtoisimme olla kristityitä, vaikka emme saakaan tässä maailmassa paljon rahaa ja tavaraa, iloa ja mahtavuutta, vaan joudumme sentähden kärsimään maailman vihaa, syntiä, kuolemaa ja pahaa omaatuntoakin. Näitä saa tosin kristittykin kärsiä, jotta mieli tulee alakuloiseksi ja murheelliseksi, ajatellen: katso, kuinka sinun käy? Mitä oletkaan tehnyt? Olisithan voinut elää kristittynä antautumatta tuollaisiin vaaroihin. Oma syysi on, kun noin pahasti käy jne. Ja siihen tulee vielä lisäksi kauheita esimerkkejä, joista nähdään, miten helposti suuretkin miehet voivat langeta ja jäädä kiusaukseen. Mutta silloin, Kristus sanoo, on aika Lohduttajan tulla, eikä hän varmaankaan jää tulematta, vaan saapuu teitä opettamaan, etteivät moiset ajatukset ole hänestä, vaan pahasta hengestä. Sellaiset ajatuksethan vain peljättävät ja vajottavat epätoivoon. Mutta Pyhä Henki ei peljätä, vaan lohduttaa sekä luo uutta rohkeutta, ja sitä hän tekee todistamalla minusta. Nuo muutkin ajatukset, jotka tuottavat alakuloisuutta ja murhemieltä, eivät tule minusta, vaan perkeleestä. Pyhä Henki luopi ja synnyttää lohdullisia, iloisia ajatuksia todistamalla minusta, että minä olen antanut henkeni teidän edestänne, kuollut teidän syntienne tähden ja noussut teidän vanhurskauttamisenne tähden kuolleista. Siitä todistuksesta te voitte päättää, että minä en ole teille vihainen, enkä tahdo teitä hukuttaa, enkä tuomita, vaan tehdä autuaiksi.

jatkuu...
Ankka
 

ViestiKirjoittaja Ankka » 29 Helmi 2008, 07:49

Kaikki riippuu siis näistä sanoista: "Hän on todistava minusta". Tästä meidän tulee ottaa tarkoin vaarin voidaksemme vastustaa lahkohenkiä ja vääriä saarnaajia. Tässähän on selvästi sanottu, ettei Pyhä Henki lohduttaessaan ole muuta tekevä kuin todistava Kristuksesta ja muodostava häntä sydämeemme. Sitä vastoin paha henki peljättää omiatuntoja, asettaen eteemme kuoleman ja synnit. Sitä Pyhän Hengen täytyy todistuksellansa estää, puhumalla sanan kautta meidän sydämeemme, sanoen: oi ihminen, mitä teetkään? Etkö osaakkaan muuta ajatella kuin kuolemaa, syntiä ja kadotusta? Käännä katseesi pois tuosta kauheasta ja hirmuisesta näystä; katso tänne! Etkö tunne häntä, jonka nimi on Jeesus Kristus? Hänestä on kirjoitettuna, että hän on siinnyt Pyhästä Hengestä, syntynyt neitsyt Mariasta, kuollut Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittu, kuollut ja haudattu, astunut alas tuonelaan, noussut kolmantena päivänä kuolleista ja astunut ylös taivaisiin. MINKÄTÄHDEN LUULET TÄMÄN TAPAHTUNEEN? Eikö se ole tapahtunut sentähden, että sinä sen kautta saisit TURVAN ja LOHDUTUKSEN vastoin kuolemaa ja syntiä? Lakkaa siis pelkäämästä ja epäilemästä; siihen ei sinulla ole mitään syytä. Jos Kristus ei olisikaan sinun puolellasi ja tykönäsi, jos hän ei olisi sitä edestäsi tehnyt, niin sinulla olisi kyllä syytä peljätä. Mutta hän on kun onkin puolellasi ja kanssasi, kuten hän sanoo: "Minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti". Juuri sitä varten hän on kärsinyt edestäsi kuoleman, ja sinulle lohdutukseksi ja turvaksi hän istuu taivaallisen Isänsä oikealla puolella. Missä ikinä tämä saarna kuuluu, siellä kuuluu myöskin Pyhän Hengen ääni, todistus ja oppi. Mutta mikä ei tämän kanssa yhteen soinnu, se saattaa korkeintaan olla Mooseksen todistusta, taikka se on perkeleen oppia, joka myöskin todistaa ja opettaa tekopyhiensä, ulkokullattujen ja vääräoppisten kautta. Mutta näistä ei tule muuta kuin ahdistusta, pelkoa ja epätoivoa, ja siitä Jumala meitä varjelkoon ja pitäköön meitä tässä Pyhän Hengen todistuksessa kuolinhetkeemme asti!
Ankka
 

ViestiKirjoittaja O.M » 29 Helmi 2008, 09:26

Ankka/Lutherus kirjoitti:Minkätähden käyttääkään Herra tässä juuri sanaa "todistaa", olisihan hän voinut puhua toisinkin? Se on tapahtunut sentähden, että me ottaisimme sitä tarkemmin vaarin Jumalan sanasta. Totta on, että Pyhä Henki vaikuttaa sisällisesti sydämeen. Mutta tavallisesti hän ei osoita tätä vaikutustaan muuten kuin suullisen sanan kautta. Niinpä apostoli Paavali sanookin (Room, 10: 14):"Kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet?" Sentähden sanoo Kristus Pyhää Henkeä todistajaksi. Ja hänen todistuksensa tapahtuu apostolien ja kaikkien saarnaajien SUUN ja SANAN kautta, jotka EVANKELIUMIA OIKEIN ja PUHTAASTI JULISTAVAT. Sentähden ei pidä kenenkään lohdutusta halajavan odottaa, että Pyhä Henki esittelisi hänelle Kristuksen persoonallisesti tai että hän taivaasta häntä puhuttelisi. Hänen todistuksensa tapahtuu julkisesti sanan kautta, jota korvillasi kuulet, koskettaa sydäntäsi ja siten sisällisesti vaikutuksellansa sydämessäsi todistaa sinulle Kristuksesta. Mutta tämä sisällinen todistus ei tapahdu ennen, kuin ulkonainen, suullinen todistus sanasta on käynyt edellä, josta kuullaan, että Kristus on meidän tähtemme tullut ihmiseksi, on ristiinnaulittu, kuollut ja noussut jälleen kuolleista.


Lutherin käsitys Pyhän Hengen virasta uskon synnyttäjänä vaikuttaa olevan sama kuin vl-käsitys. Monissa muissakin kirjoituksissaan hän painottaa, miten Pyhän Hengen on välttämätöntä olla läsnä, kun seurakunta-äiti synnyttää uusia lapsia Kristuksen valtakuntaan.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja O.M » 29 Helmi 2008, 09:34

Kun tähän viestiketjuun olen koonnut nimenomaan lestadiolaisia elävään uskoon tulemistapahtumia (toki otsikko ohjaa muuhunkin Pyhän Hengen virkaa koskevaan keskusteluun), lienee syytä ottaa esille myös Heikki Jussilan parannus. Kirjoitus on kokonaisuudessaan Leikekansio-palstalla, mutta laitan tähän keskusteluun siitä tämän keskustelun tarvitseman määräosan.

"Heinäkuun 17 päivänä (1883) olin Iin kirkossa, jossa saarnaamaan nousi uskovainen papinkokelas Jaakko Veijola oikeasta ja väärästä vanhurskaudesta. Hänellä oli Pyhän Hengen lahjat ja valo selittää väärä vanhurskaus. Saarnallaan hän kaatoi minun oman vanhurskauden tornini peruskivetkin. Kun hän sitten selitti oikean vanhurskauden ja sen, miten Jumala tekee jumalattoman vanhurskaaksi, niin minä käsitin, että olin ollut fariseus.

Silloin minä menin häneltä kysymään neuvoa. Hänellä olikin taivaan valtakunnan avaimet. Silloin tapahtui yhtä haavaa se päästö taivaassa mikä maan päälläkin tehtiin. Pääsin ulkoa sisälle, Jumalan valtakuntaan. Kun sitten oli illalla uskovaisten seurat, niin tuli yleiseksi tiedoksi, että Jumalan valtakunta oli lisääntynyt yhdellä kansalaisella."

http://p3.foorumi.info/vlfoorumi/viewtopic.php?t=1475
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja O.M » 29 Helmi 2008, 14:35

Juhani Raattamaa kertoo parannuksestaan näin:

"Parannuksen armon Raattamaa sai talvella 1846 kirkossa kuunnellessaan Laestadiuksen saarnaa. Hän kirjoittaa omaelämäkerrassaan tapauksesta seuraavaa: "Mutta kun sain uskossa ja hengessä katsella veripunaista, orjantappuroilla kruunattua kuningasta, silloin voima läksi Hänestä ja Kristuksen kärsiminen vaikutti sielussani elävän voiman. Minä uskoin synnit anteeksi vuotaneessa ja priiskuvaisessa veressä, josta myös seurasi ylösnousseen ja elävän Herran Jeesuksen tunteminen. Se, jota etsin kaukaa, se olikin läsnä ja vaikutti ilon ja rauhan sielussani. Olin ennenkin mielestäni uskonut, että Jeesus on kuollut ja kuolleista ylösnoussut, mutta nyt häpesin epäuskoani ja havaitsin, etten olekaan ennen sydämestäni uskonut.""
http://fi.wikipedia.org/wiki/Juhani_Raattamaa
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

Syntien anteeksiantamisesta ja avainten vallasta

ViestiKirjoittaja Hannes » 01 Maalis 2008, 23:03

Syntien anteeksiantamisesta ja avainten vallasta

Syntien anteeksiantamisesta

Martti Luther kirjoittaa 1. sunnuntaina pääsiäisestä toisessa saarnassaan:

"On ymmärrettävä oikein Kristuksen sanat: Joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan, ja joille te ne pidätätte, niille ne ovat pidätetyt. Ne eivät anna valtaa niille, jotka ne lausuvat, vaan niille, jotka ne uskovat. Herran sanat tarkoittavat enemmän niitä, jotka syntinsä tunnustaen ne uskolla omistavat, kuin synninpäästön julistajia. Puhujan valta ja uskovan valta eroavat toisistaan niin suuresti kuin taivas ja maa. Jumala on antanut meille sanansa ja vallan sitä puhua. Mutta siitä ei seuraa, että sana aina toteutuu. Harjoittihan Kristuskin sanan saarnaamista, eivätkä kuitenkaan kaikki, jotka sitä kuulivat, uskoneet eikä läheskään aina tapahtunut hänen puheittensa mukaan, vaikka se olikin Jumalan sanaa. Kristus lausuu nyt meille: te saatte vallan saarnata sanaa ja julistaa evankeliumia. Mutta valtaa luoda uskoa ette silti saa. Istuttaminen ja kasvun antaminen ovat kaksi eri asiaa, kuten Paavali sanoo ( I Kor. 3:6.). Meille ei ole annettu valtaa elää herroiksi ja hallita, vaan olla palvelijoina, evankeliumia saarnaamalla kehottaa ihmisiä uskomaan. Jos siis et usko, eivät sinua auta minun puheeni ja saarnani, vaikka se onkin Jumalan sanaa, etkä sinä silloin ylönkatso ja häpeile minua, vaan itse Jumalaa, kun et usko näitä hänen sanojansa."

Avainten vallasta

Martti Luther selittää Vähässä Katekismuksessa mitä avaintenvalta sisältää:

"Avaintenvaltaan kuuluu kaikki se hengellinen valta, jonka Kristus on antanut kirkolleen maan päällä. Sen vallan nojalla seurakunnalla on oikeus... 3. päästää katuvat synneistä ja sitoa katumattomat synteihin... Katuvia syntisiä ovat Jumalan seurakunnassa ne, jotka tunnustavat syntinsä synneiksi Jumalan edessä, ovat murheellisia syntiensä tähden, haluavat tehdä parannusta synneistään ja turvata Jeesukseen Kristukseen, syntisten Vapahtajaan. Heille on julistettava synninpäästö."

Lutherin selityksen mukaisesti avaintenvalta on rakkauden valtaa, jonka tarkoitus on päästää katuva synneistään. Katuvaa ei sidota. Katumaton, joka ei nöyrry tekemään parannusta todellisesta synnistä, sidotaan.
Hannes
kiinnostunut
 
Viestit: 8
Liittynyt: 01 Maalis 2008, 22:48
Paikkakunta: Lappeenranta

ViestiKirjoittaja nuusku » 01 Maalis 2008, 23:10

Varsin turvallista saada lukea, kuinka tämän päivän uskovaisten opetus on täysin samaa kuin Lutherilla puolituhatta vuotta sitten, sekä myös Pohjolan kristillisyyden aamunkoitossa.
Avatar
nuusku
Ylläpitäjä
 
Viestit: 2102
Liittynyt: 08 Touko 2006, 17:33

ViestiKirjoittaja pikkupoika » 02 Maalis 2008, 03:03

"Tulkoon erimieliset uskollansa autuaaksi jos tulevat, mutta me emme löydä Raamatusta kahta Jumalan seurakuntaa"

Tämä lause pitääkin painaa mieleen. :D
pikkupoika
puuhakas
 
Viestit: 209
Liittynyt: 04 Elo 2006, 14:10

ViestiKirjoittaja sisarmaaria » 03 Maalis 2008, 10:17

Hannes kirjoitti:

"Joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan, ja joille te ne pidätätte, niille ne ovat pidätetyt. Ne eivät anna valtaa niille, jotka ne lausuvat, vaan niille, jotka ne uskovat."

Luther on hienosti edellä kiteyttänyt anteeksiantamuksen, ilman aitoa uskoa siis ei millään ole merkitystä.

Uskallan jopa ajatella, että jos uskoo aidosti, ei sellaista ihmistä myöskään tarvitse sitoa. Uskovainen katuu aina syntejään, ei uskovaista tarvitse erikseen käskeä ja puhutella. Uskovaisen omatunto kehottaa parannukseen, siinä ei lakia tarvita.

Sellainen taas, joka ei ole elävässä uskossa, tarvitsee parannussaarnaa, mutta siinäkin on muistettava, että usko on yksin Jumalan työ meissä. Siinä ei ihmisen sitomiset tai pakottaminen auta.
sisarmaaria
 

ViestiKirjoittaja O.M » 03 Maalis 2008, 11:26

Kiinnostavaa on myös pohtia, kenen kautta Martti Luther sai elävän uskon. (Asiasta on toki keskusteltu täällä ennenkin, mutta haluan koota tämän otsakkeen alle elävään uskoon tulemistapahtumia.) Vl-opetus on, että Luther sai sen katoliselta munkilta. En ole varma henkilöstä, mutta Wikipediassa siteeratut Lutherin päiväkirjamerkinnät vaikuttavat viittaavaan hänen opettajaansa Johann von Staupitziin.

"Lutherille oli suurena apuna hänen rippi-isänsä Johann von Staupitz, joka neuvoi nuorta munkkia luottamaan Kristukseen. Hän tutustutti Lutherin saksalaisen mystiikan nimellä kulkevaan hengellisen kirjallisuuden suuntaukseen ja tuki hänen teologian opintojaan."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Luther

"Staupitzin osuutta Lutherin hengellisessä elämässä ei voi vähätellä.

»Staupitz on se, joka ensimmäisenä on ollut isäni tässä opissa ja synnyttänyt Kristuksessa.»
(Lutherin kirjoitus päiväkirjassaan[3])
Lukuisat, jopa kuusi tuntia kestäneet[4] hengelliset keskustelut miesten välillä auttoivat Lutheria löytämään armollisen Jumalan.

»Jos tohtori Staupitz, tai paremminkin, jos Jumala ei olisi tohtori Staupitzin kautta auttanut minua pois, olisin hukkunut ja ollut jo kauan helvetissä.»
(Lutherin kirjoitus päiväkirjassaan vuonna 1514[5])"

http://fi.wikipedia.org/wiki/Johann_von_Staupitz

Lutherin teologiassa Pyhän Hengen läsnäolo uskoontulemistapahtumassa on välttämättömyys. Ison katekismuksen kolmennessa uskonkohdassa Luther kirjoittaa:

"Pyhä Henki toteuttaa pyhittämisen seuraavien vaiheiden kautta: pyhien yhteys eli kristillinen kirkko, syntien anteeksiantaminen, ruumiin ylösnouseminen ja iankaikkinen elämä. Hän johtaa siis meidät ensiksi pyhän seurakuntansa eli kirkkonsa helmaan. Sen välityksellä hän saarnaa meille ja vie meidät Kristuksen luo.

Sillä emme me, et sinä enkä minä, voisi koskaan saada Kristuksesta mitään tietoa emmekä voisi uskoa häneen ja saada häntä Herraksemme, ellei Pyhä Henki sitä aarretta tarjoaisi evankeliumin saarnan välityksellä ja lahjoittaisi sitä helmaamme.
- -
Pyhällä Hengellä on maailmassa sitä varten erityinen yhteisö, äiti, joka Jumalan sanalla synnyttää jokaisen kristityn ja kantaa häntä.
- -
Sillä missä Pyhä Henki ei saarnauta sanaa eikä anna sen herätä sydämissä niin, että se käsitetään, siellä sana menee hukkaan. Niin kävi paavikunnassa. Usko oli siellä viskattu nurkkaan, kukaan ei tuntenut Kristusta Herraksi eikä Pyhää Henkeä Pyhittäjäksi. - - Missä sitten oli vika? Sieltä puuttui Pyhän Hengen läsnäolo. Hän ei ollut siellä ilmoittamassa ja saarnauttamassa tuota aarretta, vaan läsnä olivat vain ihmiset ja pahat henget."
- -
Sanan kuulemisesta alkaa pääsy pyhien yhteisöön. Ennen kuin siihen pääsimme, olimme kokonaan Perkeleen omia emmekä tienneet Jumalasta ja Kristuksesta yhtään mitään. Mutta Pyhä Henki pysyy viimeiseen päivään asti pyhässä seurakunnassa eli kristikunnassa.

http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/ik/Us ... us.html#33
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja O.M » 03 Maalis 2008, 11:46

Juhani Raattamaan ajatukset avainten vallasta ja Pyhän Hengen virasta näyttävät olevan kuin suoraan Lutherin Isosta katekismuksesta:

"Vanhoille on sanottu, että taivaan valtakunnan avaimet ovat annetut saarnaviralle erinomattain; mutta jos saarnamies ei ole saanut Pyhää Henkeä, niin hänellä eivät ole muut kuin kirkon avaimet, eikä hän niillä pääse itsekään taivaaseen. Mutta ne saarnamiehet, jotka oven kautta ovat tulleet seurakuntaan, ja ovat Pyhän hengen saaneet, niillä ovat taivaan avaimet, ja ne seurakunnan kanssa yhdistettyinä avaavat ja sulkevat."
http://p3.foorumi.info/vlfoorumi/viewtopic.php?t=2271

Vrt. Luther: "Sillä missä Pyhä Henki ei saarnauta sanaa eikä anna sen herätä sydämissä niin, että se käsitetään, siellä sana menee hukkaan. Niin kävi paavikunnassa. Usko oli siellä viskattu nurkkaan, kukaan ei tuntenut Kristusta Herraksi - - Missä sitten oli vika? Sieltä puuttui Pyhän Hengen läsnäolo. Hän ei ollut siellä ilmoittamassa ja saarnauttamassa tuota aarretta, vaan läsnä olivat vain ihmiset ja pahat henget."
http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/ik/Us ... us.html#33
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja Taavetti » 03 Maalis 2008, 12:36

vaan läsnä olivat vain ihmiset ja pahat henget."


Kas vain!
Viimeksi muokannut Taavetti päivämäärä 21 Maalis 2008, 10:36, muokattu yhteensä 1 kerran
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja O.M » 10 Maalis 2008, 19:28

Luther selittää Avaimista-teoksessaan, että nimenomaan päästöavain on evankeliumin ydintä. (Lainaukset ovat teoksesta Lutherin valitut teokset III, WSOY 1959.)

"Päästöavain suorittaa evankeliumin työtä, houkuttelee ottamaan vastaan armoa ja laupeutta, lohduttaa ja lupaa elämää autuutta syntien anteeksiantamisen vuoksi. Sanalla sanoen, ne ovat excutores, sen evankeliumin toimeen- ja täytäntöönpanijoita, joka juuri saarnaa näitä kahta kohtaa, katumusta ja syntien anteeksiantamusta (Luuk. 24,47)."
(s. 449.)

Tässä yhteydessä voi olla hyödyllistä katsoa raamatunkohtaa, mihin Luther viittaa.

Luuk. 24:
"46 Hän sanoi heille: "Näin on kirjoitettu. Kristuksen tuli kärsiä kuolema ja kolmantena päivänä nousta kuolleista, [Ap. t. 17:3]
47 ja kaikille kansoille, Jerusalemista alkaen, on hänen nimessään saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamista. [Ap. t. 2:38, 3:19, 10:43, 13:38,39, 22:16]"


Luther toteaa, että uskomalla päästöavaimen lupaukseen syntien anteeksiantamuksesta ihminen pääsee takaisin kasteen liittoon ja tulee uudestisyntyneeksi. Uudestisyntyminen tapahtuu siis parannuksessa.

"Avaimet vaativat uskoa meidän sydämissämme, ja ilman uskoa et voi käyttää niitä hyödyksi. Mutta jos uskot niiden päätökseen, niin ne saattavat sinut jälleen takaisin kasteesi viattomuuteen, sinä tulet uudestisyntyneeksi ja todelliseksi, uudeksi pyhimykseksi; sillä Jumalan sana on pyhä, avaimet ovat pyhät. Ne myös pyhittävät kaikki, jotka uskovat niihin."
(s. 451.)

Avaimista-teoksessaan Luther tuo esiin yleiseen pappeuteen eli Hengen saarnavirkaan kuuluvan avainten vallan antaa syntejä anteeksi. Hän toteaa:

"Kristus ei antanut avaimia pakanoille eikä kastamattomille, vaan opetuslapsilleen ja kastetuille."
(s. 450.)

Hän myös toteaa, että avaimet (päästö- ja sideavaimet) eivät erehdy, vaikka ihminen ei niitä uskoisikaan.

"Sen, jonka avaimet sitovat tai päästävät, on uskottava tähän sitomiseen ja päästämiseen niin varmasti, että hän mieluummin olisi valmis kymmenen kertaa kuolemaan kuin epäilemään sitä. Se on Jumalan sana ja tuomio, jolle ei voi tapahtua mitään suurempaa häväistystä kuin se, ettei sitä uskota."
(s. 445.)

Ylipäätään Luther käy Avaimista-teoksessa läpi erilaisia avainten väärinkäytöksiä, mutta erityisesti hän toteaa hurmahenkien ja paavilaisten harhasta, että olisi jotain muitakin avaimia kuin ne, mitä uskovaiset käyttävät maan päällä:

"Jumalan sanaa ei pidetä Jumalan sanana, vaan koska ihmiset sitä puhuvat, niin sitä luullaan pelkäksi ihmissanaksi ja ajatellaan, että Jumala on tuolla ylhäällä korkeuksissa, kaukana, kaukana siitä sanasta, joka on maan päällä, ja niin töllistellään ylös taivasta kohti ja sepitetään vielä muita avaimia. Ja kuitenkin Kristus sanoo tästä asiasta aivan selvästi, että hän tahtoo antaa avaimet Pietarille, Matt. 16:19. Hän ei sano, että hänellä on kahdet eri avaimet: vaan juuri ne samat avaimet, jotka ovat hänellä itsellä eikä kellään muulla, juuri ne hän antaa Pietarille, ikään kuin hän sanoisi: Mitä sinä töllistelet kohti taivasta ja sieltä etsit avaimiani? Etkö kuule, että olen antanut ne Pietarille?"
(s. 442.)

Vähän myöhemmin Luther jatkaa tällä usein vl-seuroissa siteeratulla kohdalla:

"Älä anna tässä asiassa johtaa itseäsi harhaan tuolla farisealaisella lörpötyksellä, jolla muutamat pettävät itseään, että ihminen nimittäin muka voisi antaa anteeksi syntejä, vaikkei hän kuitenkaan voi antaa armoa enempää kuin Pyhää Henkeäkään. Pysy sinä Kristuksen sanoissa ja ole varma siitä, ettei Jumala millään muulla tavalla anna syntejä anteeksi, kuin suullisella sanalla, kuten hän on määrännyt meille ihmisille. Ellet etsi anteeksiantoa sanasta, niin turhaan katsoa töllistelet taivasta kohti odottaen sieltä armoa, tai, niin kuin he sanovat, sisällistä anteeksiantoa."

Seuraava lainaus on minulla hivenen hämärän peitossa oudon lauserakenteensa vuoksi. Tarkoittaako Luther sanoa, että Hengen on välttämätöntä olla läsnä (kuten hän tuo esiin esim. Isossa katekismuksessa), vai että hurmahenget ja sofistit sanovat niin?

"Jos taas sanot, niin kuin hurmahenget ja sofistitkin tekevät: Kuulevathan monet avainten sitomisen ja päästämisen, mutta eivät siitä kuitenkaan välitä ja pysyvät sitomattomina ja päästämättöminä, sen vuoksi täytyy siinä olla jotakin muuta kuin Jumalan sana ja avaimet: Hengen, Hengen, Hengen täytyy se tehdä. Mutta luuletko, ettei se ole sidottu, joka ei usko sideavainta? Hän tulee kyllä aikanaan kokemaan, ettei sideavain hänen epäuskonsa vuoksi ole ollut turha eikä ole erehtynyt. Samoin sekin, joka ei usko, että hän on päästetty ja hänen syntinsä on annettu anteeksi, epäilemättä saa kerran tietää, kuinka ehdottoman varmasti hänen syntinsä olivat anteeksiannetut, vaikka hän ei tahtonut uskoa."

Eli tuossa kohdassa on nähdäkseni eroa, onko se tarkoitettu luettavaksi näin (huomaa puolilainausmerkit, jotka ilmaistaan hurmahenkien&sofistien sanomiset):

"Jos taas sanot, niin kuin hurmahenget ja sofistitkin tekevät: 'Kuulevathan monet avainten sitomisen ja päästämisen, mutta eivät siitä kuitenkaan välitä ja pysyvät sitomattomina ja päästämättöminä', sen vuoksi täytyy siinä olla jotakin muuta kuin Jumalan sana ja avaimet: Hengen, Hengen, Hengen täytyy se tehdä."

Vai näin:

"Jos taas sanot, niin kuin hurmahenget ja sofistitkin tekevät: 'Kuulevathan monet avainten sitomisen ja päästämisen, mutta eivät siitä kuitenkaan välitä ja pysyvät sitomattomina ja päästämättöminä, sen vuoksi täytyy siinä olla jotakin muuta kuin Jumalan sana ja avaimet: Hengen, Hengen, Hengen täytyy se tehdä.'"

Itse ymmärrän, että tuo on tarkoitettu luettavaksi samassa hengessä kuin Lutherin muutkin kirjoitukset: Hengen täytyy se tehdä. On siis oltava läsnä Pyhä Henki, joka on asuvaisena ja vanhurskauttavana Kristuksen seurakunnassa, hengellisen seurakunnan jäsenten sydämissä.

Luther tuo esiin, että paitsi päästöavain, myös sideavain on tarkoitettu ihmisten lohdutukseksi.

"Sideavain suorittaa lain työtä ja on syntiselle hyödyksi ja parhaaksi sekä palvelee häntä paljastamalla hänelle hänen syntinsä, kehottamalla häntä Jumalan pelkoon, pelottamalla ja vaatimalla häntä katumukseen ja turmioon."
(s. 449.)

Hän selvittää, että sideavain on annettu toisaalta myös sitä varten, että oikeat lampaat saisivat olla rauhassa susilta lammasten vaatteissa.

"Toisaalta taas on kristittyjen keskuudessa muutamia raakoja, röyhkeitä sydämiä ja hurjia ihmisiä, ja hurskaat eivät voisi saada tuollaisilta vääriltä kristityiltä mitään lepoa ja rauhaa, ellei olisi olemassa sideavainta ruoskineen, vaan saataisiin pelkkää armoa ja varmuutta. Onhan siinä sittenkin vielä täysi työ, vaikka rangaistus ja tuomio onkin ankara ja suuri. Näin siis tuo rautainen ja kova sideavain on hurskaille kristityille suuri lohdutus, suoja, muuri ja linnoitus pahoja vastaan, mutta sen ohella myös pahoille itselle terveellinen lääke, apu ja parantaja; vaikka se lihalle onkin kauhea ja vastenmielinen."
(s. 449.)

Näin voidaan todeta, että Lutherin teologiassa on samat asiat välttämättömiä kuin vl-opissakin: suullinen evankeliumi riippumatta sanamuodosta ja Pyhän Hengen läsnäolo.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

EdellinenSeuraava

Paluu Etsikkoaikamme aamunkoitosta



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa