Vanhoja saarnoja/kirjoituksia

Kirjoituksia etsikkoaikamme aamunkoiton uskovaisilta 1800-luvulta 1940-luvun vuosikymmeniin

ViestiKirjoittaja Taavetti » 03 Loka 2007, 15:49

Kohtien a ja b tilanteita tiedän joitakin. Äitini äitiä sanoivat monet hänen kotiseudullaan ja lähipaikkakunnilla eräänlaiseksi naisprofeetta Hannaksi, vaikkei hänen nimensä Hanna ollutkaan. Lapsuudestaan hän oli oppinut evankeeliseen kuuluvana sikäläisiä käytäntöjä, parannuksen armon saatuaan oli lähiympäristössään ahkera puhuttelija ja Jumalan sanan levittäjä. Nähdessään Siionin Lähetyslehdessä valaisevan kirjoituksen, hän saattoi kääriä lehden pyyheliina nyyttiin, ja kiirehtiä kilometrin parin päähän naapuriin sitä lukemaan epäuskoiselle emännälle, miksei isännällekin. Turhaa ei se lähetystyö ollut, sillä aikanaan naapurit ottivat vastaan synninpäästön sovintosaarnan.

Seuroihin mentäessä mummu kehotteli vastaan tulijoita vaihtamaan suuntaa ja lähtemään seuroihin. Muistan miten kävelin mummun kanssa tiellä, ja tien vieressä joku teki arkista työtä sunnuntaina, mummu nuhteli arkailematta työn tekijää.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja hannu » 03 Loka 2007, 19:21

Kommentoin jo aiemmin tässä ketjussa sitä, että keskustelupalstat keskustelevat netissä. Onhan se hieman erikoista? Vai mitä?

Pölyttynyt oli lukenut näitä meidän keskusteluja ja oli hieman närkästynyt siitä että me täällä keskustelemme täällä tavallaan hänen aloittamaansa ketjua toiselta palstalta. Myönnän että olen tähän syyllistynyt ja ymmärrän Pölyttyneen vaatimuksen keskustelun käymisestä Mopin palstalla. Aiemmin mainituista käytännön syistä (ehkä vähän myös periaatteesta) en halua rekisteröityä Mopin palstalle.

Myönnän myöskin sen että "tieteelliset" analyysit pyrkivät hymyilyttämään. Tarkoituksenani ei kuitenkaan ole viisastella tai piikitellä. Omat kommenttini olen tuonut ehdollisesti, en isoja johtopäätöksiä vetäen. Suurin osa on suoraan kirjoitettu lähteistä. Tulkinnan olen enimmäkseen jättänyt lukijalle.

Korostan kuitenkin vielä lopuksi että semmoista keskustelua, jossa tietyllä tavalla tarkoitushakuisesti haetaan todisteita sille, että nykyinen kristillisyys on väärässä tavalla tai toisella, en hyväksy, enkä tule käymään. Voin itse avoimin mielin tutkia vanhoja lähteitä sikäli kun kiinnostaa ja on aikaa.

Voin tähän ketjuun kirjoitella vielä joitakin kirjoituksia, muutama hyvä ainakin on mielessä. Mutta lopetan Pölyttyneen tekstien arvioinnin tällä palstalla.

Pyydän anteeksi, jos olen tuottanut pahaa mieltä tai jotenkin muuten rikkonut rakkautta.
hannu
vakiintunut
 
Viestit: 129
Liittynyt: 12 Heinä 2006, 09:53
Paikkakunta: Länsi-Suomi

ViestiKirjoittaja hannu » 03 Loka 2007, 20:02

Huhu kertoi muuten väärin. Tätä keskustelua ei käyty piilossa aluksi.

Että kaikkea se huhu valehteleekin. :D
hannu
vakiintunut
 
Viestit: 129
Liittynyt: 12 Heinä 2006, 09:53
Paikkakunta: Länsi-Suomi

ViestiKirjoittaja hannu » 03 Loka 2007, 20:14

Vielä lisää kun muisti hiljalleen palaa. Toinen samoja lähteitä läheltä liippaava keskustelu on toimestani aloitettu piilossa, mutta jo kuukausia sitten. Eikä ketjussa muistaakseni ainakaan viitattu Pölyttömään.
hannu
vakiintunut
 
Viestit: 129
Liittynyt: 12 Heinä 2006, 09:53
Paikkakunta: Länsi-Suomi

ViestiKirjoittaja hannu » 03 Loka 2007, 20:34

Vielä lisää. Keskustelu oli siirretty jokin aika sitten piilosta pois Areiopagille, joka näkyy vain rekisteröityneille.

Tässä linkki

Poistin linkin, joka johti vain Lycosin pääsivulle nykyisin, vaihtaisin uuden, jos sen tietäisin tai löytäisin,Taavetti)
hannu
vakiintunut
 
Viestit: 129
Liittynyt: 12 Heinä 2006, 09:53
Paikkakunta: Länsi-Suomi

ViestiKirjoittaja O.M » 04 Loka 2007, 09:35

hannu kirjoitti:Aiemmin mainituista käytännön syistä (ehkä vähän myös periaatteesta) en halua rekisteröityä Mopin palstalle.


Minulla on useitakin syitä, miksi en halua rekisteröityä Mopin palstalle, vaikka siellä kirjoittaa myös jokunen raitis nimimerkki. Palstan henki on jotenkin oudon kireä SRK-myönteisyyttä kohtaan. Uskovaisten ei pitäisi sortua piikittelyyn ja vihjailuun, mutta piikkejä ja vihjailuja SRK:ta kohtaan lentää jatkuvasti. :roll: Artikkeliosio on hyvä, siitä kiitos Pölyttyneelle, Mopille ja muille, joskin olen miettinyt, voiko niin laajamittaisesta lainailusta koitua ongelmia julkaisuoikeuksien suhteen.

Aiheesta toiseen, jos joltakin ulkopuoliselta lukijalta ;) on jäänyt huomaamatta, olen aloittanut uusien saarnojen analysoimisen täällä:

(poistin vanhentuneen linkin, Taavetti)
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja Jaakko » 04 Loka 2007, 10:02

Tuli mieleeni silloin tällöin nouseva ajatus, kun luin jotain keskustelustanne ja josta olen kirjoittanutkin joskus. Toisin sanoen nettikeskusteluissa erityisellä tapaa ja huomattavassa määrin esiintyvät poisnukkuneiden pyhien kirjoitukset, aina Lutherista saakka.

Kaikki kirjoitukset, jotka Pyhältä Hengeltä on vaikutetut, ovat uskoa ruokkivia ja vahvistavia. Jotenkin tähän tapaan se Raamattukin sanoo. Tätä en siis tarkoita seuraavalla.

Nettikeskusteluissa on siis tullut nähtyä hyvin paljon sellaista tulkinnan tulkintaa, jossa ainakin omasta mielestäni korostuu se, mitä kirjoittaja haluaa tulkita noista vanhoista teksteistä kuin että haluttaisiin korostaa esim.Raamatun auktoriteettia. Kaikki kirjoitukset tulee siis peilata suhteessa kirjoitettuun Jumalan sanaan, jota elävä kristillisyys on aina pitänyt kaiken tällaisen keskustelun pohjana ja perustana. Esim. O.M. edellä toikin esiin hyvin selkeästi tätä puolta ja oli kyselemässä sellaisen tulkinnan perään, jolle Jumalan sana antaa tuen ja turvan. Ei se, mitä monet ihmiset ovat sanoneet ja mitä joku tulkitsee...Tällä en vähättele ollenkaan Pyhän Hengen osallisuutta elämässämme mm.kirjoitusten tulkinnassa vaan tuon esiin vain ja ainoastaan sen tosiasian, että sielunvihollinen haluaisi eksyttää meidät kaikki, jos mahdollista. Uskon kiivaissa taisteluissa ei väsymyksen keskellä välttämättä tartukaan esim.Raamatun tuomaan lohtuun ja virvoitukseen vaan pyrkii löytämään ympäriltään ihmisiä, jotka vahvistavat niitä mielialoja, joita vihollinen on meille saarnannut. Kyse on synnin luvallisuudesta, vapaamielisyydestä, sydämen laajentumisesta jne., joista palstalla on ollut paljon puhetta.

Itselleni on monet kysymykset selvinneet, jos on vanhan kirjoituksen äärellä miettinyt kirjoituksen sanomaa ja sisältöä, kun on tarttunut Raamattuun ja kysellyt esim.puhujaveljiltä Raamattua mieltä askarruttavaan asiaan.

Toivottavasti jotain ymmärsitten sanomastani....tulisi käyttää aikaa enemmän selkeään kirjoitukseen, mutta mutta.....
Jaakko
Valvoja
 
Viestit: 373
Liittynyt: 11 Huhti 2005, 08:37

ViestiKirjoittaja Taavetti » 08 Joulu 2009, 15:40

hannu kirjoitti:Laitan tähän Heikki Jussilan tekstiä kirjasta Kutsujan armo, vaikka nyt eri kirja onkin mitä aloituksessa sanotaan. Lie sen monetkin lukeneet. Tämän Jussilan saarnaa oli Pölyttynyt arvioinut Mopin palstalla.

Katkelmat ovat Jussilan vastineesta Uuras Saarnivaaran kirjaseen, jossa esitettiin samoja väitteitä kuin mitä tänä päivänä esitetään.

"Toiseksi hän rakentaa hiekalle seurakuntaopin, kun hän ottaa perustukseksi uuden käännöksen Luuk. 17:20-23 lausumat sanat, että Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä, fariseuksissa. Jeesus sanoo publikaanien ja porttojen käyvän heidän edellään Jumalan valtakuntaan. On aivan käsittämätöntä, kuinka hän jumaluusoppineena kieltää "yhden, pyhän seurakunnan ja pyhäin ihmisten yhteyden" ja sanoo niiden kuuluvan vasta kirkkauden valtakuntaan! Kun fariseusten kysymys, "koska Jumalan valtakunta oli tuleva" oli määrätystä ajasta, niin Jeesuksen vastaus sisälsi myös määrätyn ajan : Jumalan valtakunta on jo tullut. Hän itse, Jumalan valtakunnan Herra ja suuri Kuningas, oli apostoliensa kanssa siinä kysyjäin keskellä. Ja niinkuin he olivat siinä näkyväisinä niille, joiden silmät olivat voidellut silmävoiteella näkeviksi, niin ovat aina Jumalan valtakunnan kansalaiset näkyväisinä, mutta ei fariseuksille eikä laodikealaislle, elleivät he voitele silmiään silmävoiteella, että he näkisivät.

Jeesuksen sanat "katso, täällä, katso siellä", jotka hän lausui fariseuksille, tri Saarnivaara selittää opetuslapsille sanotuiksi ja ettei niiden seurakuntaan saanut mennä, kun se Siionin muuria, aitoja ja laitoja rakentavat ja yhden pyhäin uhmisten tunnustavat eivätkä suostu tunnustamaan kahta, kolmea tai useampaa joukkoa samalla paikkakunnalla oikeaksi. Kun hän selittää, että uudestiheränneiden ja pikkuesikoisten seurakuntaoppi on oikea, niin sanomme uudestaankin: "Voi pimeyttä jumaluusopin tohtoreissa!"

Edelleen:

" Mutta Saarnivaara sanoo uudestisyntyneiden olevan monissa joukoissa ja kirkkauden valtakunnassa sitten sulautuvan yhteen rakkauteen, vaikkakin täällä ovat olleet vihamielisiksiä toisilleen. Jos kysymyksen ollessa siitä, onko Jumalan valtakunta fariseuksissakin sisällisesti, sanoo, että toinen Raamatun käännö tässä kohdassa on "parempi", merkitsee se, että toinenkin on sentään "hyvä" ja että fariseuksissakin on Jumalan valtakunta . Jos tämän kristillisyyden keskellä vaikkapa seitsenvuotiaalta lapselta kysyttäisiin: "Onko Jumalan valtakunta sisällisesti fariseuksissa", saataisiin selvä ja erehtymätön vastaus."

Vielä:

" Tohtori Saarnivaara kääntää totuuden päälaelleen sanoessaan uudeksi opiksi kristillisyydessä sen, että uskotaan Pyhän Hengen kutsuvan ja kokoavan yhden pyhän seurakunnan, pyhäin ihmisten yhteyden. - Siihen seurakuntaoppiin nähden, joka Saarnivaaran mielestä on uusi, oli oltu kristillisyydessä yksimielisiä neljäkymmentä vuotta (v.1844-1884), kun minäkin sain armon tulla kristillisyyteen kuolleen ukson "seitsemän vaimon seurakunnasta". Ja yksimielisiä oltiin kristillisyydessä sen jälkeenkin vielä lähes puoli vuosisataa (v. 1884-1932), ennekuin ensi kerran kristittyjen suurissa seuroissa Oulun tuomiokirkossa Väinö Juntusen kuulin opettavan "seitsemän vaimon seurakuntaoppia". "

Koska (taas) on tullut esille keskustelua seurakuntaopista, ja koska muutama kuukausi sitten sain eräiltä muilta internet keskustelupalstoilta lukea, että kristillisyytemme olisi mennyt uusheränneiden jäljille, omaksuen heidän seurakuntaoppinsakin, nostan tämän keskustelun mukana esille erään viestin, jossa kerrotaan aikalaisten kynällä, millaista uusheränneiden seurakuntaoppi todellisuudessa oli. Samalla kiinnostuneet voivat tarkistaa, onko exlusiiviseksi sanottu seurakuntaoppi tämän päivän, 1970 -luvun, vai vielä vanhempa perua.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Laestadiuksen viimeiset hetket

ViestiKirjoittaja hepa » 08 Helmi 2013, 10:45

Olikohan tämä täällä, poistakaa jos on.

Rovasti Laestadiuksen tyttären kirje, jossa hän kertoo isävainajansa viimeisistä hetkistä Pajalan pappilassa. Laestadius kuoli 21/2 1861.


"Pajalassa, elokuun 31 p:nä 1861

Rakas sisareni! Jumalan rauha olkoon kanssasi. Tällä toivotuksella alotan tämän kirjeeni sinulle, joka olet siellä vieraalla maalla ruumiin puolesta kauas erotettuna meistä.

Usein olen sinua muistanut, vaikka ei ole tullut sinne kirjoitetuksi. Erittäinkin on ollut mielessäni antaa sinulle tietoja rakastetun Papan iloisesta poispääsemisestä tästä maailmasta, jota minä uskon sinun haluavan tietää.

Koko menneen syksyn ja syystalven (v. 1860) oli hän huonosti voipa eikä saattanut syödä. Jos hän jotakin söi, niin hän kohta sen ylenantoi. Tästä päätti hän kuoleman ei olevan kaukana. Kun hän kinkeriä piti, vakuutti hän julistamansa opin Jumalan sanan kanssa yhtäpitäväksi ja oikeaksi, sanoen sen puolesta elävänsä ja kuolevansa sekä että hänen kuulijansa saavat syyttää itseänsä, jos he luopuvat siitä.

Ensimmäisenä sunnuntaina adventista saarnasi hän viimeisen kerran kirkossa. Moni penkeissä istuvista oli suuren surun ja äänekkään itkun valtaamana ajatellessa, että se mahdollisesti oli viimeinen kerta, kun he saavat kuulla hänen puhuvan saarnatuolista. Hänen ruumiinsa voimat kävivät heti sen jälkeen päivä päivältä yhä vain huonommiksi ja yleinen voimattomuus myös huomattavasti lisääntyi, niin ettei hän enää jaksanut pitää illoilla rukouksia, kuten tapansa oli ollut terveenä. Itse arveli hän, että "nyt näki Jumala hyväksi vapauttaa minut papinviran toimittamisesta ruumiini voimain heikkouden tähden. Jumala ottaa minut täältä pian pois."

- Iäisyysasioissa hänen ajatuksensa ja puheensa näinä aikoina vain askartelivat. En minä kuullut hänen suustansa kolmikuukautisen sairastamisensa ajalla maallista puhetta, - Kaikki hänen sanankuulijansa jätti hän Jumalan haltuun. "Ei tule tunnolleni syytöstä siitä, etten ole heille ahkeroinut ilmoittaa kaikkea Jumalan neuvoa heidän autuaaksitulemiseksi enkä säästänyt ruumiini ja sieluni voimia, sanoi hän." Vaikuttakoon itse Jumala heissä, että he minun kuoltuani ottaisivat paremmin vaaria puheistani ja ymmärtäisivät sen kätkeä sydämeensä.

Iloisena ja tyytyväisenä makasi hän tautivuoteellaan. Lujasti ja ankarasti sanoi hän totuuden kaikille suruttomille, mutta heränneitä ja uskovia puhutteli hän rakkaudella. Vaikka tautinsa oli raskas ja tuskallinen, niin ei hän koskaan ollut kärsimätön. Yhtäkaikki anoi hän muutamia päiviä ennen kuolemaansa Mammalta anteeksi tunnustaen silloin, että hän oli jonkun kerran tuntenut häntä kohtaan kärsimättömyyttä. Joku päivä ennen kuolemaansa, kun hänellä vielä oli puhetaito, sanoi hän ensin Mammalle hyvästit ja kiitti Jumalaa, joka oli antanut heille onnea maailmassa ja siunannut heidän avioliittonsa keskinäisellä rakkaudella ja ilolla.

Minä sanoin myös hänelle viimeiset hyvästit. Minulle hän ei saattanut sanoa mitään, sillä hän tuli kovin liikutetuksi hyvästelymme aikana. Muuten oli hän sairastusaikana usein liikutuksissa ja halusi, että hänelle luettaisiin saarnojansa, joita hän oli pitänyt kristityille sairaille. Raamattua luki hän usein ja veisaili Siionin virsiä, etenkin semmoisia, joissa puhuttiin kilvoittelijain ja voittajain palkasta. Hän oli niinkuin se, joka jo on voittanut. Hänen silmistään kuvastui ikäänkuin hän katselisi ja nauttisi tulevaisen elämän suloisuutta.

Rakas sisareni! En osaa oikein kertoa, millainen ilon ja rauhan ilme kuvastui hänen kasvoistaan. Milloin tilaa sain, oli mieluinen tehtäväni istua hänen vuoteensa syrjällä ja katsella, kuinka uskovainen jättää tämän maailman. Kuolema ei ollut hänelle kauhea odotettava eikä ollut hänestä ikävä jättää tätä maailmaa, sillä hän vaelsi jo eläissänsä vieraana tälle maailmalle.

Kolme päivää ennen kuolemaansa menetti hän puhekyvyn. Tyytyväisenä hän siinä makasi kaiken sen ajan katsellen ympärillä seisovia hymyhuulin - iloisena ja onnellisena. Hän olisi halunnut ääneen puhua läsnäoleville, mutta ei ollut siihen voimaa. Loppuhetkensä oli keveä. Ainoastaan muutamia kertoja puhalsi hän syvempään henkeänsä ja niin siirtyi kuolematon osa tästä kuolevaisuudesta kuoleman portin sisäpuolelle.

Uskollisen sielunpaimenen poissiirtyminen jätti vilpittömän eroikävän ja murheen ei ainoastaan kristittyihin ja heränneisiin, vaan myös siuruttomiin. Silloin vasta tunto soimasi heitä, että olivat sulkeneet korvansa hänen rakkaille varoituksilleen. Nyt he ymmärsivät, että palava kynttilä oli sammunut heidän keskeltään eikä ollut enää sitä, joka olisi iltaisin käynyt heidän pirtissään rukousten pidossa ja etsimässä suruttomia rakkauden hellillä manauksilla heidän pimeässä loukossansa.

- Monta ihmistä on tämän tapauksen johdosta herännyt ajattelemaan vakavasti sielunsa pelastusta tässä Pajalan kylässä, mutta etenkin muissa kylissä. Veljellinen rakkaus, hartaus ja yksimielisyys on tullut kristittyjen kesken suuremmaksi, kun ei ole enää kuka heitä opettaisi ja ruokkisi rieskalla, kuten äiti lastansa.

Suurella sydämen murheella myös me, hänen lapsensa, kaipaamme häntä. Hänen kuolemansa on suuresti kehoittanut meitä uuteen hartauteen, erinomattain tunnen minä olevani suuresti kehoitettuna uskomisessani, minä, joka sain koko sairastusaikansa istua hänen vuoteensa syrjällä ja kuulla hänen, poislähtevän, puheita ja nähdä sen ilon ja rauhan, joka hänellä oli.

Ei nyt muuta, rakas sisar, mutta kilvoitelkaamme hyvä uskon kilvoitus, että me saisimme samankaltaisella uskon varmuudella, ilolla ja rauhalla muuttaa maisen majamme. Sodassa syntiä ja pahuutta vastaan täytyy meidän olla niinkauan kuin olemme täällä, mutta suuri on se palkan maksu, joka meitä ja kaikkia uskovaisia odottaa toisella puolen hautaa.

Älä sinäkään väsy, vaan ole ahkera rukoilemaan Jumalaamme ja ole varma siitä, että me saamme elämän kruunun Hänen oman lupauksensa ja Poikansa Jeesuksen Kristuksen ansion kautta. Hän se on, joka tämän on luvannut niille, jotka loppuun asti vahvana pysyvät. - Sydämellisiä rakkauden terveisiä lähettävät Mamma ja muut Pajalan kristityt, mutta ole ensin ja viimeksi tervehditty minulta mieheni kanssa.

Sisaresi Sofia Niva."

_

Lähde: Aatu Laitinen: Muistoja Lapin kristillisyydestä ss.24-27
Avatar
hepa
tähtiahkera
 
Viestit: 877
Liittynyt: 19 Helmi 2009, 15:14
Paikkakunta: Oulunseutu

Re: Vanhoja saarnoja/kirjoituksia

ViestiKirjoittaja Taavetti » 05 Huhti 2014, 19:41

Tervehdys Vepsänkylästä

Meitä heikkoja Jumalan lapsia on täälläkin Vepsänkylässä muutamia korven tietä kulkemassa. Koska täältä näkyy niin harvoin tervehdyksiä Siionin Lähetyslehdessä, niin pyydän lähettää vaatimattamin sanoin Jumalan rauhan terveiset kasvoista tutuille ja tuntemattomille, mutta sydämestä tutuille, sillä olemmehan saman Isän lapsia ja samalla Jeesuksen verellä pestyjä.

Kiusauksia on ollut puolelta ja toiseltakin, mutta Jumala on armossaan varjellut niin, että olemme pysynneet sillä verisellä kirkkotiellä, joka vie kotikunniaan. Tännekin, ovat nykyvuosina tunkeutuneet vielä nuokin helluntailaiset, jotka kiroavat lapsen kasteen, mutta meille uskovaisille he sanovat: ”Älkää meitä tuomitko, eihän Jeesuskaan sallinut nykkiä edes ohdakkeitakaan vehnäpellosta!»

Nousee huokaus Jumalan puoleen, että avaa sinä, rakas Isä helluntailaistenkin silmät näkernään, että he eivät ole vielä vehnäpellossa, tuossa Jumalan valtakunnassa, auta heitä parannukseen väärästä opista ja pahentavasta eriseurasta.

Toiselta puolen on maailma ahdistamassa. Kotikylän hiljaiseen maalaiselämään on uskottomille tullut tavaksi hankkia kaikkea elokuva- ja teatteriesityksiä, jotka ovat heti lapsesta alkaen houkuttelemassa ihmisiä pauloihinsa. Maailman »sivistysopit» tunkeutuvat pikkuhiljaa eteenpäin. Niin ilmaantuu lapsetttomia avioliittoja. Aviopuolisot säännöstelevät, montako lasta otettaisiin meillä kasvamaan. Ovat unohtuneet monelta pyhät Raamatun sanat: »Lapset ovat Herran lahja.» Voi, ystävät rakkaat, varokaa, ettei tuo perkeleen oppi pääsisi Jumalan armolasten joukkoon, vaan että se juopa olisi suuri, mikä maailmasta erottaa ja niin kuin tulimuuri Siionin vuorella. Millä sitten suolataan, jos suola käypi mauttomaksi? Pidämme rakkaana eteenkin päin tuon kauniin virren: »Kun katsot lapsijoukkohon, miks' murhe sulla oisi, Herranhan lahja lapset on, miks' ei hän leipää soisi. Mit' useampi pieni suu on läsnä pöydässämme, sen paremmin myös raikahtuu ylistys keskellämme. Ja pienoisista miehiä varttuupi vielä kerran, ne on kuin nuolet kädessä, väkevän sotaherran.»

Mutta jos maailma pauhaakin ympärillemme, niin on hyvä Isä taivaassa, joka on meitä vielä lapsinaan kantanut ja antaa meille armostaan joka päivä kaikki synnit anteeksi.
Tekin, vanhemmat Jumalan lapset, olette meitä nuorempia kärsineet ja ymmärtäneet niin, ettei ole eri karsinoita tullut, vaan me olemme saaneet yhteisesti kokoontua sen Uhrikaritsan ympärille, jonka sydän paloi rakkaudesta sinua ja minua kohtaan Golgatan ristillä, kun hän huusi: »Se on täytetty!» Silloin maksettiin meidänkin, nuorten synnit kaikki ajattelemattomat tekomme ja puheemme, ja mitä kaikkea vihollinen koettaa teettää. Voi, kun se nuorelle Jumalan lapselle sanoo: "Sinä et ole kaunis ja miellyttävä, kun ei ole kiharatukka etkä ole maalailtu ja koristeltu uudella tavalla!» Kuule, ystävä rakas, ei ole häpeä Jumalan lapselle, vaikka ei olekaan maailman muodin mukainen, sillä meitä on verrattu kauneuden kuvalla, kun Jumala puhuu Saaronin ja Libanonin kaunistuksesta. Lauluniekijä myöskin sattuvasti sanoo, että se »yljän verikauneus kuin usko omistaa, on muuttunatoin koreus, kuin saadaan armasta.» Meidän turmeltu osamme ei ole tehnyt liittoa Jumalan kanssa mutta sieltä nousevat kaikki häpeälliset lihan himot, silmäin pyyntö ja elämän koreus. Mutta sittenkin, nuoret Ystävät rakkaat, älkäämme heittäkö pois uskallustamme, jolla suuri palkanmakso on. Vaikka maailma kuinka viekkaasti koettaisi rientoihinsa ja touhuihinsa ja vihollinen piirittäisi kiljuvan jalopeuran tavoin, niin ahkeroikaamm säilyttää puhdas omatunto. Pankaamme synti pois, älkäämmekä uskomasta lakatko, vaikka se heikkoakin olisi. Jumalan lapset saavat luottavaisesti kertoa kiusauksensa ja erehdykset toisillensa, ja Jumalan valtakunnassa ymmärretään aina heikkoudet ja synnit, ja saarnataan kaikki anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Kun me näin ahkeroimme tehdä ja uskoa, niin me nautimme vanhurskautta, rauhaa ja iloa pyhässä Hengessä.

Mutta olemmeko, kalliit matkaystävät, muistaneet kiittää taivaan Isää siitä, että olemme saaneet uskovaisen kodin? Me, jotka olemme saaneet uskovaisten vanhempain lapsina kasvaa ja nuoruusvuotemme viettää, saisimme panna kädet kyynärpäitä myöten ristiin ja kiittää Jumalaa tästäkin lahjasta, mutta se meiltä unohtuu monta kertaa.
Jos teillä, isät ja äidit, on uskottomia lapsia niin laulakaa heille Siionin lauluja, jos ette muuta osaa ettekä murheessanne jaksa puhua, sillä se voi sekin sattua sydämeen. Jumala on sanonut: minun sanani ei pidä tyhjänä palaaman.

Te uskottomat, älkää leikkikö uskon asialla, vaan tehkää parannus. Raamattu todistaa vakavasti, että ei Jumalan Hengen pidä nuhteleman ihmistä iankaikkisesti, sillä ihminen on liha. Tulkaa silloin, kun on armon ovi vielä auki, siliä tulee hetki, ettei kukaan voi työtä tehdä.
Muistuu mieleeni, kun lapsena katselin talvi-illoin ulos kotini ikkunasta taivaalle syttyviä tähtiä ja äitini lauloi vanhaa Siionin laulua: ”Kosk' nousee kointähtönen valaistten kerjääjää, kosk' loppuu aika yöllinen, miss' kaikk' on hämärää. Alati nostan silmåni taivaaseen kaipaissan, vaikk' aurinko ei vielä näy, kerran se ylös käy.

Se Herran vuosi suloinen, oi koska joutunee, kun köyhä sielu ytimen ja mannan maistane. Mä isoon täällä murheessa ja huokaan puutteessa, tuo aika vaikk' ei tullut viel,' tulee se totisest.”

Se soi ihanasti herkässä lapsen mielessä ja antoi taivaan valon kaipuuta.
Tämä soipi vieläkin Jumalan lasten virtenä. Kunpa se saisi olla aina meidän virtenämme! Sitä toivoen lopetan tämän kirjeen.

Tervehtien Martta Koistinaho
Siionin Lähetyslehti 1954 sivut 80 – 82
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Re: Vanhoja saarnoja/kirjoituksia

ViestiKirjoittaja Hannes69 » 05 Huhti 2014, 21:12

Miltähän vuodelta tuo kirjoitus on?
Hannes69
Hannes69
Valvoja
 
Viestit: 819
Liittynyt: 24 Syys 2010, 01:00
Paikkakunta: Pohjois-Pohjanmaa

Re: Vanhoja saarnoja/kirjoituksia

ViestiKirjoittaja Taavetti » 05 Huhti 2014, 21:32

Hannes69 kirjoitti:Miltähän vuodelta tuo kirjoitus on?

1954
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Re: Vanhoja saarnoja/kirjoituksia

ViestiKirjoittaja Hannes69 » 05 Huhti 2014, 23:55

Tämä oli hyvä ja tarpeellinen tieto, koska mm nimimerkki vl-seniori käy omaa kampanjaansa joonan blogipalstalla ehkäisyn puolesta ja hänellä yhtenä keskeisenä argumenttina on käsite harhaoppi. Tästä harhaopista tulisi hänen mukaansa päästä pois. Hän kertoo sen syntyneen pappiseriseuran jälkeen ja varsinkin 70-luvulla. Harhaopin yhtenä osana on ehkäisyn synnillistäminen. Tuota harhaopin syntyaikaa ennen ei ehkäisyä hänen mukaansa pidetty syntinä.

Tämä kirjoitus osoittaa vl-seniorin oman opin harhaopiksi ja kiitos siitä Taavetille.
Hannes69
Hannes69
Valvoja
 
Viestit: 819
Liittynyt: 24 Syys 2010, 01:00
Paikkakunta: Pohjois-Pohjanmaa

Re: Vanhoja saarnoja/kirjoituksia

ViestiKirjoittaja Taavetti » 06 Huhti 2014, 08:14

Toinen seikka myös ilmenee kirjoittajasta, joka on nimestä päätellen nainen. Se kumoaa väitteen, että "Ehkäisykielto" olisi vain "vallanhaluisten" miesten lanseeraama.

Tämä kirjoitus ja lehden sivu ovat olleet skannattuina läppärilläni vuosia. Ajatuksena oli stilisoida niitä joskus lomareissuillani, ja niin olen tehnytkin. Osa on odottanut vuoroaan, tämä niiden mukana. Odottaisi vieläkin, ellei XP tuen loppuminen ja vastaavan Microsoft virustorjunnan yllättävä loppuminen olisi avannut tilaa haittaohjelmalle, joka teki koneestani jäykän, hitaaan ja muutenkin käyttöön mahdottoman. Kun en toistaiseksi voi käyttää isoa konettani, päätin korjata skannerin jättämät virheet ensin ja sen jälkeen ehkä, ainakin toistaiseksi, skannata tähän joitakin muita vanhoja tekstejä.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Re: Vanhoja saarnoja/kirjoituksia

ViestiKirjoittaja hepa » 07 Huhti 2014, 10:01

Lestadiuskin saarnasi aiheesta täällä
Ja Lutherin kirjoituksia täällä
Avatar
hepa
tähtiahkera
 
Viestit: 877
Liittynyt: 19 Helmi 2009, 15:14
Paikkakunta: Oulunseutu

Re: Vanhoja saarnoja/kirjoituksia

ViestiKirjoittaja Taavetti » 07 Huhti 2014, 19:13

Karihaarasta


Jumalan rauhalla ja rakkaudella tahdon tervehtiä kaikkia kaidan tien matkamiehiä, veljiä ja sisaria Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa.
Tuli sydämen halu kirjoittaa tähän rakkaaseen lehteen, vaikka tunnen itseni huonoksi ja heikoksi. Sielunvihollinen, monesti on saarnaamassa, että heitä pois tuo usko, kun se on noin olematonta ja kun olet noin kylmäkin, että et koskaan ole niin palavissa tuntemisissa, että yletyin käsin kiittäisit. Mutta on se kallis asia, ystävät rakkaat, kun me saamme heikkoina ja kylminäkin uskoa ja vielä ilman omaa ansiota. Sillä Raamattu on itse sanonut: ”Ei ole yhtääån joka hyvää tekee, ei yhden yhtäkään, kaikki ovat poikenneet pois ynnä kelvottomiksi tulleet.» Tästä ja käy i1mi, että taivaalliselle Isälle ei kelpaa meidän omavanhurskautemme, vaan meidän on aivan kelvottamina tultava hänen tykönsä.

Teille, maailman laveaa tietä vaeltavat nuoret ja vanhemmat, tahtoisin sanoa, jos satutte näitä rivejä luke~maan, ja erikoisesti teille, te kotikyläni KUivaniemen nuoret, jotka tämän maailman tanssilavoilla ja kaikessa jumalattomuudessa aikaa kulutatte: pysähtykää ajattelemaan, mihin olette menossa ja tehkää parannus, sillä minulle on teissä monta tuttua uskovaisen kodin lasta, ja te tiedätte itse, kuinka monta huokausta ja rukoustta teidän edestänne ovat vanhempanne taivaalliselle Isälle lähettäneet.
Sinä, uskoton veljeni, tiedät, mikä on äidin ja minun toivani, vaikka me olemme monesti niin heikkoja sinulle puhuanaan! Sinulla on kyllä tieto siitä, miten tullaan autuaaksi ja sinulla on vielä hyvässä muistossa, kuinka pian meidät voidaan ottaa täältä, sillä eihän siitä ole vielä kuin neljä vuotta, kun sisko otettiin pois täältä kiusausten maasta. Hän on jo meitä siellä odottamassa.

Teille, Kuivaniemen uskottomat ystävät, on niin moanesti näytetty, että meidät voidaan ottaa piankin pois. Ottakaa ajasta vaari.

Te veljet ja sisaret, meille ovat nämä muistuttamassa, että olisimme valvomassa eikä nukkumassa Yljän tullessa. Tahdommehan me olla valvomassa, vaikka heikkoina ja puuttuvaisina. Meille nuorille sielunvihollinen koettaa jos minkälaista ansaa laittaa ja langettaa, muttta me yhdessä vanhojen kanssa teemme matkaa ja ahkeroimme armoa kerjäten ja Jeesuksen vereen uskoen tehdä matkaa.
Manesti olisi kiitoksen syytä taivaalliselle Isälle siitä kun te, vanhat, jaksatte kantaa meitä nuorempia ja käytte rohkeasti terverhtimään ja puhuttelemaan. Mutta minä ainakin olen hidas kiittämään. Mutta kerran kun tämä kiusausten maa jätetään, niin sitten "kiitosvirttä veisailemme Karitsan, kun mun poies nouti täältä päältä maan, ikuisesti kihlasi mun Hengellään.

Täälläkin Kemissä on pieni Jumalan lasten lauma, kaikessa heikkoudessa matkaa tekemässä kaiken jumalattamuuden keskellä. Jumalalle kiitos, että täällä on nuoriakin sisaria ja veljiä Herrassa. Tämä vähän viipymisen aika vielä kilvoitellaan. Aikain merkit siltä näyttää, että Jeesus tulee, kaikki täyttää, niin kuin laulussakin lauletaan.
Te, veljet ja sisaret rakkaat Kuivaniemessä, minulla on rakkaassa muistossa ne ihanat yhdessä olomme hetket, ja erikoisesti mennyt kesä, kun tuo pieni Siioni sai kasvaa. Rukoilkaamme, että Herra siunaisi vielä ja lisäsi laumaansa siellä ja koko maassa.

Teille, Oulaisten Jumalan lapset, tutut ja tuntemattomat, pyydän saada lähettää tämän rakkaan lehden välityksellä rauhan ja rakkauden terveiset. Niin myös koko Herran Siionille. Pyydän lukemaan anteeksiantamuksella tämän paljon puuttuvan kirjeen.
Rohkenen pyytää esirukouksianne, kun omine asioinenne käytte taivaallisen Isän tykö.

”Käy taiten sä, kristitty, Kaita on tie, ja portti on ahdas, mi elohan vie.
Ah harvat sen löytävät ainoastaan, kun tiehen he mieltyvät laveampaan...»


Vähin sisarenne uskossa
Vilma Tuuttu
Siionin Lähetyslehti sivu 87/ 1954
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Re: Vanhoja saarnoja/kirjoituksia

ViestiKirjoittaja hepa » 02 Joulu 2014, 14:55

Sanomia Siionista 4A 1.4.1892
Pietarin 2 epistola. 2 luku.

1. Niin oli myös wääriä profeetoita kansan seassa niin kuin teidänkin sekaanne wääriä opettajia tulee, jotka wahingolliset eriseurat tuovat ja kieltävät sen Herran, jata heidät ostanut on, saattaen heillensä nopean kadotuksen.

Jo Mooseksen aikana Israelissa oli wääriä opettajia, jotka tahtoivat opettaa erinomaisempaa ja keveämpää
tietä taivaasen kuin Mooses Jumalan mies oli opettanut ynnä muut oikeat Jumalan profeetat. Ne olivat lihallisia ihmisiä, lihan jälkeen eläväisiä huoruudessa, haureellisissa himoissa, valheessa, riidoissa, ylpeydessä, riettaissa halauksissa, paisuneina korkeassa hallitushengessä, jotka pitivät huolta maan matkastansa, kuinka he rikastuisivat ja saastaiset himonsa täyttäisivät — jumalisuuden varjossa.

Tämänlaisia vahingollisia ihmisiä on myös meidän päivinämme ilmestynyt apostoli Pietarin ennustuksen mukaan. He tekevät itsellensä lihallisia eriseuroja, koska aina löytyy niin sokeita ihmisiä, että he puolustavat haureellisia ja paisuneita riitelijöitä, jotka kohottamat itsensä isänniksi ja hirmuhallitsijoiksi Herran seurakunnissa. Näin he töillänsä kieltävät sen Herran, jota he suullansa tunnustavat ja joka heidätkin ostanut on. He rakentavat haureuden ja riitaisuuden eriseurat, jotka ovat hirmuiset ja sovittamattomat, röyhkeät tuomitsemaan ja tunnottomat omista synneistänsä; mutta he vetävät päällensä nopean kadotuksen. Sillä he eivät anna anteeksi eivätkä myös Jumalalta saa syntejään anteeksi siinä mielessänsä.

2. Ja monta noudattaa heidän kadotustansa, joiden kautta totuuden tie pilkataan.
3. Ja ahneudesta ajatelluilla sanoilla pitää heidän teitä kauppaaman: joiden tuomio ei silleen kauan viivy, eitä heidän kadotuksensa makaa.

Väärät opettajat tekevät muka taivaan tien väärällä ja lihallisella opillansa ja elämällänsä niin leveäksi, että siinä saapi elää saastaisissa himoissansa, riidassa, armottomuudessa, ahneudessa, valheessa ja muissa synneissä. Wääriä opettajia on sekä virallisissa että virattomissa saarnaajissa. Kuinka monta tuhannesta on niitä pappeja, jotka eivät yksin leivän ja herruuden tähden pyri papin virkaan? Jos Jumalan sanan mukaan tutkit pappejamme tänäki päivänä, kuinka monta löydät heistä oikeaa sielun paimenta, totista kristittyä?

Eivätkö he ylipitäin ole maan riettaallisia maailman herroja, vatsan palvelijoita, Jumala armahtakoon! Heistä ovat useammat laiskat Jumalan sanaa opettamaan, vihaiset ja vainolliset totisille kristityille, vaan ahkerat juomaan ja herkkuja syömään, kestiä käymään ja jaarittelemaan. Sellaisten paimenten tuomio ei silleen kauan viivy eikä heidän kadotuksensa makaa, jotka nukuttavat ja hukuttavat ihmislaumat, joita heidän pitäisi paimentaman; he nukuttamat ihmisiä synnin unessa ja epäuskon pimeydessä. Sama tuomio tulee niiden maallikkoin osaksi, jotka ulkokultaisuudessa vaeltavat, lihallisissa himoissa elämät ja monen omantunnon saastuttavat, joitten kaikkein kautta totuuden tie pilkataan; ja moni kiedotaan heidän pauloihinsa ja noudattaa heidän kadotustansa, jotka eivät ota visua vaaria askeleistansa sydämen uskossa, vanhurskaudessa ja Herran pelvossa. Sillä me nuhtelemme opettajia, että he ja heidän kanssansa seurakunnat heräisivät parannukseen.

4. Sillä jos ei Jumala niitä enkeleitä, jotka syntiä tekivät, armahtanut, vaan on pimeyden kahleilla helvettiin syössyt ja antoi ylen heidän tuomioon kätkettää;
5. Ia ei ole armahtanut entistä maailmaa, vaan vapahti Noan, vanhurskauden saarnaajan itse kahdeksantena ja toi vedenpaisumuksen jumalattomain maailman päälle.
6. Ja on ne kaupungit Sodomaan ja Gomorran tuhaksi tehnyt, kukistanut ja kadottanut, ja teki ne jumalattomille peljästykseksi, jotka sitten tulevat olivat;
7. Ia on pelastanut hurskaan Lootin, joka riettailta ihmisiltä heidän haureutensa menolla vaivattiin;
8. Sillä hän oli hurskas ja asui heidän seassansa ja kuitenkin senkaltaista piti näkemän ja kuuleman, he vaivasivat sitä hurskasta sielua joka päivä heidän väärillä töillänsä.

Tässä tuopi apostoli esiin ne raskaat rangastukset, jotka Herra antoi tulla Sodoman ja Gomorran päälle erittäinki huoruuden synnin ja riettauden tähden sekä hurskasten vaivaamisen tähden, jotka nytki ovat maailman valta syntejä, ja on hukuttanut niin suuren lauman kansoja helvetin iäisiin vaivoihin. Samoin muistelee hän sitä hirmuista Jumalan tuomiota, joka tapahtui niille enkeleille, jotka syntiä tekivät, jotka eivät saaneet vapahtajaa, vaan ovat kätketyt pimeyteen iankaikkisesti. Mutta Noan ja Lootin on Herra pelastanut, ei heidän ansionsa tähden, vaan armonsa sekä heidän uskonsa vanhurskauden tähden, josta elämän vanhurskaus ja rakkauden työt puhtaudessa tulevat hedelmäksi. Avaa korvasi, sinä jumalaton ja syntinen maailma ja laske sydämellesi Jumalan varoitukset sinä synnin tekijä ja langennut ihminen, ennenkuin armon aika loppuu ja iäinen Herran tuomio saavuttaa: kun armon aika peräti poies kulkee ja Herra taivaan oven kiinni sulkee, ei auta sitten enää katumaan, vaan pitää helvettiin juuri vajoomaan.

Koska nyt Jumala näin raskaasti vihaa syntiä ja näin suuresti rakastaa uskoa ja vanhurskautta, niin emme saata kyllin siitä Jumalaa kiittää, että on meille uskon antanut ja vapahtajan Jeesuksen kautta meitä iäisestä kuolemasta pelastanut, vaikka Hän ei ole langenneille enkeleille antanut vapahtajaa. O Jumalan suurta rakkautta, että Hän ihmistä niin paljon on sydämellään kantanut! Sentähden ihmettelee profeetta sitä: mikä on ihminen, että Sinä häntä niin paljon muistat eli ihmisen lapsi, ettäs häntä niin paljon rakastat? Kiitollisina tästä isällisestä rakkaudesta tahdomme sydämen halulla vaeltaa uskon ja vanhuskauden teillä Herrassamme Jeesuksessa hamaan kuolemaan asti, katsellen Hengessä Herran suurta kärsivällisyyttä, rukousta ja sovintokuolemaa aina ja joka hetki sielumme sovinnoksi, rakkaat veljeni ja sisareni. Veri on sielun sovinto, todistaa Jumalan pyhä sana, ja Jeesuksen pyhä veri on vieläkin tälläkin ajalla sielun sovinto, puhdistus synneistä ja ylösnousemisen voima kuolleista. Rauha olkoon Herran Siionissa, Hänen köyhillä ja epäileväisillä lapsillansa, kalliilla karitsan emännällä, joka kannat häävaatteita Jeesuksen »vanhurskauden kautta ja syntein anteeksisaamisen kautta Hänen nimessänsä, jota armoa vielä minäkin uskon itselleni ja todistan myös kaikille kaipaavaisille ja murheellisille sydämille. Herralle Jeesukselle ynnä Isän ja Pyhän Hengen kanssa olkoon yksin kiitos ja kunnia.

A. L.
Avatar
hepa
tähtiahkera
 
Viestit: 877
Liittynyt: 19 Helmi 2009, 15:14
Paikkakunta: Oulunseutu

Edellinen

Paluu Etsikkoaikamme aamunkoitosta



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron