Otteita Matti Suon kirjoituksista

Kirjoituksia etsikkoaikamme aamunkoiton uskovaisilta 1800-luvulta 1940-luvun vuosikymmeniin

Otteita Matti Suon kirjoituksista

ViestiKirjoittaja Taavetti » 22 Huhti 2008, 04:57

Nämä katkelmat ovat ehkä jo viestiketjussa: Mitä on lakihenki? Laitan varmuudeksi silti omaksi avauksekseen. Olen nämä katkelmat itse joskus kirjasta kopioinut ja tallentanut tikulle.


Muutamia kohtia vielä vanhoista veljemme Matti Suon kirjoituksista, jotka on julkaistu aikanaan lähinnä Siionin Lähetyslehdessä, myöhemmin niistä on koostettu kirja, joka julkaistu SRK.n kustantamana nimellä: Salattu viisaus, julkaisuvuosi 1968. Ensimmäinen kirjan teksteistä sivulta 7 alkaen on otsikoitu:

Lain vaikutus

Laki kehottaa vihan, sillä kussa ei lakia ole, ei siellä ole myös ylitsekäymistä. (Room.4:15)
Lain ominainen vaikutus ja virka on se, että se langettaa tuomion pahantekijälle. Joka on saatu rikoksesta kiinni, se otetaan tutkittavaksi ja rangaistaan lain mukaan ansionsa jälkeen.
Pahantekijät kyllä usein kieltävät rikollisuutensa, mutta kun on varmat vieraat miehet olemassa hänen rikoksistansa, niin laki tuomitsee hänet rangaistukseen hänen syynsä mukaan, huolimatta siitä, vaikka hän kieltääkin syyllisyytensä.
Näin maallinen laki menettelee pahantekijäin suhteen. Samoin Jumalan vanhurskas lakikin pahantekijät rankaisee. Pahantekijät kyllä usein kieltävät syyllisyytensä. Synnissään paatunut maailman suruton joukko ja itsehurskaat fariseukset kyllä kieltävät rikollisuutensa ja tahtovat käydä aivan oikeasta ja kaikin puolin rehellisestä, niin kuin eivät he mitään pahaa koskaan olisi tehneet, ei semminkään lain rangaistavia rikoksia. Jos kristitty mainitsee jotakin sinne päin, että olisi kai niitä pahoja tekoja katuman verta sinullakin, josta olisi jo tehtävä pikainen parannus, niin usein saa vastaukseksi: ”Mistä sinä tiedät minun pahat tekoni, voitko näyttää toteen, jne.” Varsinkin fariseus on hyvin arka kunniastansa, joka oman vanhurskauden haisevalla pyhyydellä on kaikki saastaisuutensa peitellyt, ja tahtoo sanoa: ”Minä kiitän sinua Jumala, etten minä ole niin kuin kaikki muut ihmiset, ryöväri, väärä, huorin tekijä jne.”

Mutta hurskaasti heränneen laita on aivan toisen kaltainen. Se ei saa millään pahoja tekojaan peitetyksi. Sen ei käy ulkokultaileminen vanhurskaan lain edessä. Sillä pahat teot julki ja paljaat, siltä ei puutu vieraita miehiä syyllisyydestänsä, sillä jokaisesta rikoksesta on selvä ja ankara lain tuomio tunnolla. Ja täytyy ahdistuksen alla valittaa: ”Vapisenpa, syypää parka, enkä kuhunkaan tästä karkaa.” Tuntuu ikään kuin maa huojuisi jalkojen alla. Tuntuu ettei ainoastaan Jumalan edessä ole minun pahat tekoni julki, vaan kaikilla ihmisilläkin tietona. Senkaltainen on lain vaikutus, virka ja tehtävä, kuten apostoli sanoo: laki kehottaa vihan. Se riisuu alasti ja näyttää syvän langenneille hänen rikollisuutensa tähden Jumalan vihan.

Mielenkiintoinen näkökulma avautuu Matti Suon kirjoituksesta kirjan Salattu viisaus sivulta 12 alkaen. Kirjoitus on otsikoitu:

Onko Raamatun sana kuollut puustavi

Muutamain käsityksen mukaan Raamatun sana on kuollut puustavi, mutta sitten se vasta tulee eläväksi, kun Pyhän Hengen saaneet ihmiset sen selittävät. Sillä jos Raamatun sana olisi elävä, niin he olisivat siitä lukemisella elämän käsittäneet. Mutta kun eivät ole siitä rauhaa eikä elämää saaneet, niin ovat he tulleet siihen johtopäätökseen, että se on kuollut puustavi. Ja kun vielä Paavali sanoo: Puustavi kuolettaa, vaan henki tekee eläväksi. (2Kor. 3:6) Mutta jos Raamatun sana olisi kuollut puustavi, niin kuinka siinä sitten voisi olla kuolettava voima, niin kuin sanat kuuluvat: Puustavi kuolettaa. Ei sanota puustavia kuolleeksi, vaan että puustavissa itsessään on tuo kuolettava voima. Sanalla puustavi tarkoittaakin apostoli kymmenten käskyjen lakia, jota Jumala ei olekaan antanut eläväksi tekemään. Sillä jos laki olisi annettu eläväksi tekemään, niin tosin vanhurskaus tulisi laista. Mutta Raamattu on kaikki sulkenut synnin alle, että lupaus annettaisiin uskon kautta Jeesukseen Kristuksen päälle uskovaisille. (Gal. 3:21) Mutta vaikka lakia ei olekaan annettu eläväksi tekemään, niin ei se sen vuoksi ole kuollut puustavi, vaan osoittaa epäuskossa vaeltavan ihmisen kuolleeksi. Lain kirkkaudessa Paavalilta itseltään katosi kaikki väärä turva ja kuolema astui silmäin eteen, kuten hän itse tunnustaa: Koska siis käsky tuli, niin synti taas virkosi, ja minä kuolin. Ja niin löydettiin, että se käsky, kuin minulle oli elämäksi, tuli minulle kuolemaksi. (Room. 7: 9,10) Siis lailla on se voima, että herättää synnissään nukkuneen tuntoihinsa, kuten apostoli sanookin: Lain kautta synnin tunto tulee. (Room. 3:20) Ei niin muodoin laki suinkaan ole kuollut puustavi, sillä kuolleella ei ole mitään vaikutusvoimaa. Mutta laista sanotaan, että synnin voima on laki. (1. Kor. 3:20) Ja koska ei lain puoli Raamatun sanasta ole kuollut puustavi, niin ei suinkaan evankeliumin puolikaan mahda olla kuollut puustavi. Apostoli nimittää evankeliumia Jumalan voimaksi., (Room. 1:16) eikä Jumalan voima suinkaan kuollutta ole. Niin muodoin kirjoitettu Raamatun sana, sekä luettuna että saarnattuna, on Jumalan totinen, pyhä ja elävä sana. Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin joku kaksiteräinen miekka. (Hebr. 4:12)
__ __ __

Mutta jos Raamattu palaakin tulessa tuhkaksi, joka kyllä on myönnettävä, niin sen sisältö ei voi palaa tuhkaksi, sen horjumaton sittenkin palamatta. Ja niin kerran, sinä suurena sovintopäivänä, pyhän Raamatun totuuden mukaan tuomitaan kaikki Aatamin lapset, vaikka kaikki Raamatut olisivatkin jo silloin tuhkaksi palaneet.


Vielä muutamia kohtia Matti Suon kirjoituksista


Kirjan ”Salattu viisaus” sivulla 9 kirkastetaan lain tehtävää ja sitä, miten se on saarnattava, sivun keskiosan yläpuolelta alkaen näin: Ja sen tähden on Jumalan pyhä laki saarnattava, että nukkuneet heräisivät ja näkisivät alastomuutensa, sekä tuntisivat, että Jumalan viha lepää heidän monien suurien syntiensä ja ylitsekäymistensä tähden.
Silloin laki on omassa virassansa ja oikein käytetty, kun se saarnataan värille ja tottelemattomille, jumalattomille ja syntisille, pakanallisille ja kelvottomille, isänsä tappajille ja äitinsä tappajille, miehen tappajille, huorintekijöille, miesten kanssa makaajille, (joka on se Sodoman synti, 1. Moos. 19:5, Tuom.19:22, 23) ihmisten varkaille, valehtelijoille, valapattoisille, ja mitä muuta sitä terveellistä oppia vastaan on. (1 Tim. 1:9, 10)
__ __ __

Muistan vuosia sitten lukeneeni samasta kirjasta, miten Matti Suo vertasi lain valoa kuun valoon ja evankeliumin valoa aurinkoon. En nyt pikaisella etsimisellä sitä kohtaa löytänyt, mutta yritän muistella, miten sama kirjoittaja kirkastaa, että samoin kuin luonnon kuu loistaa lainavaloa, jonka se saa auringosta. Myös Mooseksen laki, vaikka se tuntuukin synnin unesta herätetyn silmissä kirkkaalta, suorastaan häikäisevältä, on kuitenkin kalpeaa heijastusta siitä, miten kirkkaasti evankeliumi valaisee sen omalle kohdalleen uskoneiden sisintä.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 15 Maalis 2009, 22:29

Tässä kokonainen Matti Suon kirjoitus, skannattu Siionin Lähetyslehdestä numero 2, helmikuu 1940

Pyhän Hengen vaikutus

Jos nyt se Henki, joka Jeesuksen kuolleista herätti, asuu teissä, niin myös se, joka Kristuksen kuolleista herätti, on teidän kuolevaiset ruumiinne eläviksi tekevä sen teissä asuvaisen hengen kautta. Niin emme nyt ole, rakkaat veljet, velkapäät lihalle lihan jälkeen elämään. Room. 8: 11, 12

Herran apostoli Paavali selittää Rooman kristityille Herran Hengen voimasta mitä se vaikuttaa siinä ihmisessä, jossa se on saanut asumasijansa. Se ottaa ihmisen kokonaan vaikutuksensa ja valtansa alle. Tosin liha ja veri ovat vastahakoiset Herran tahdolle. Mutta kun Herran tahdolle on saanut sydämen asunnoksensa, niin se on vaatinut kaikki muutkin jäsenet toimimaan Jumalan tahdon mukaan.

Epäuskon tilassa olevan ihmisen sydäntä hallitsee tämän maailman Jumala, ja se on ottanut myös ihmisen muutkin jäsenet hallituksensa ja valtansa alle. Sen muistaa omista kokemuksistansa jokainen, joka pimeyden ruhtinaan palveluksessa on ollut ja on sieltä pelastetuksi tullut. Joka päivä vielä näemme ympäristössämme, missä vihollinen, pimeyden henki, epäuskoisissa lapsissa vaikuttaa. (Ef. 2: 2). Siellä on kaikki jumalattomuus vallalla, synnin tulva kuohuu yli äyräittensä. Se on selvänä todistuksena siitä, mikä henki heitä hallitsee. Ei tule siellä kysymykseen synnistä lakkaaminen, vaan sen edelleen jatkaminen. Ja siinä kilpaillaan miten pahuuden mittaa saataisiin täytetyksi ja vihollisen tahtoa tyydytetyksi. Sen kaltainen lyhyesti sanottuna on tämän maailman lasten meno, jonka lopputuloksena on vaivojen loppumattomuus.

Mutta jos se Henki, joka Kristuksen kuolleista herätti, pääsee asumaan ihmiseen, niin se vaikuttaa aivan päinvastaiseen suuntaan, kuin pimeyden henki. Nuo kuolevaisen ruumiin jäsenet alkavat liikkumaan elävän töissä uudessa elämässä. Room. 6: 4. Siis Henki vaikuttaa kuoleman syntielämästä ja elämään Jumalalle. (Room. 6: 11, 12, 13). Näin tekee Kristuksen Henki kuolevaisen ruumiin jäseninensä eläväksi, että emme ole enää velkapäät lihalle lihan jälkeen elämään, kun olemme Hengen kautta saaneet voiman lihan töiden kuolettamiseen. Apostoli puhuu siitä, että jäsenemme Kristuksen Hengen vaikutuksen kautta tulevat taivutetuiksi vanhurskauden sota-aseiksi Jumalalle. "Sillä koska me vielä synnissä kuolleet olimme, on Hän meidät Kristuksen kanssa eläväksi tehnyt, sillä armosta olette te autuaiksi tulleet." Ef. 2: 5. Apostolin tarkoittama eläväksi tuleminen on siis täällä maan päällä jo tapahtuva uudestisyntyneistä ihmisistä. Ellei noita apostolin selittämiä elämän tuntomerkkejä ole olemassa, on uusisyntyminen vielä tapahtumatta. Uudessasyntymisessä eläväksi tulleen ja hengellisesti kuolleen välillä on niin suuri ero kuin pimeän yön ja kirkkaan päivän välillä, jotka jokainen osaa erottaa toisistansa. Profeetta sanoo myös: Herran käsi tunnetaan Hänen vihollistansa. Jes. 6: 14.

Mutta koska meillä on tässä kysymys elävistä ja kuolleista hengel1sessä merkityksessä, niin emme ymmärrä, eikä Paavalikaan niin ymmärtänyt, että ihminen uudessasyntymisessä tulisi synnittömäksi, ettei hän enään ruumiinsa jäsenissä tuntisi vanhan Aatamin vaikutusta. Sitten niitä on vasta tultukin Hengen valossa tuntemaan ja näkemään, kuinka ihminen on syntiinlankeemuksessa tullut perin pohjin turmelluksi. Mutta kun sydämeen on tullut Pyhän Hengen voima asumaan, niin se on kääntänyt koko tuon koneiston, jos niinkin sanomme, Jumalan tahdon mukaan pyörimään. Apostoli sanoo: Ja on teidät ~hänen kanssansa eläväksi tehnyt koska te synnissä kuolleet olitte ja teidän lihanne esinahasta ja on meille kaikki synnit anteeksi antanut. Gal. 2: 13. Ja koska meillekin kaikki synnit on annettu anteeksi, niin saimme uuden mielen ja uuden kielen. Kilvoitus kääntyi aivan vastakkaiseen suuntaan, kuin se ennen oli. Pyhä Henki alkoi opettamaan, valaisten omantunnon Jumalan sanalla: antakaa teidän ruumiinne eläväksi, pyhäksi, ja Jumalalle otolliseksi uhriksi, joka on teidän toimellinen Jumalanpalveluksenne. Room. 12: 1. Ei tosin ole töistä eikä elämänvanhurskaudesta autuutta, vaikkapa ihmisellä olisi enkelin loistava pyhyys. Ainoastaan ja yksinomaan uskon kautta Kristuksen lunastuksen täydellisyydessä on autuus. Mutta elävällä uskolla on elävän uskon hedelmät, jotka Jumala sanansa ja Henkensä kautta vaikuttaa.
Apostoli ylentää henkensä Korkeimman puoleen rukouksessa. ”Mutta itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonansa, että koko teidän henkenne, sielunne ja ruumiinne meidän Herran Jeesuksen Kristuksen tulemisessa nuhteetoinna pidettäisiin.” 1. Tess. 5: 23, 24.
Niin hallitkoon rauhan, rakkauden ja yksimielisyyden henki koko Herran Siionia loppuun asti, siksi kuin koko Herran valittu lauma kootaan Karitsan istuimen ympärille. Rauha olkoon veljille ja sisarille, sekä rakkaus uskon kanssa Isältä Jumalalta ja Herralta Jeesukselta nyt ja aina, amen.
M. Suo
Siionin Lähetyslehti nro 2. helmikuu 1940
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 25 Maalis 2009, 19:28

` Siionin Lähetyslehti maaliskuu 1963

Veljesten väliset rikokset

Kavahtakaa teitänne. Jos veljes rikkoo sinua vastaan, niin nuhtele häntä, ja jos hän itsensä parantaa, niin anna hänelle anteeksi. Ja jos hän seitsemän kertaa päivässä rikkoo sinua vastaan, ja seitsemän kertaa päivässä sinun tykös palajaa, sanoen: minä kadun: niin anna hänelle anteeksi. Ja apostolit sanoivat Herralle: lisää meille uskoa. Luuk. 17: 3, 4, 5.

Tuo läksy, minkä Jeesus on opetuslapsilleen antanut opittavaksi, on minulle niin äärettömän hankala ja vaikea oppia, varmaan kaikki toiset kristityt siinä läksyssä menevät paljon minusta edelle, jonka vuoksi etupäässä olenkin tämän kirjeen itseäni varten tarkoittanut. Ei tuo opittava läksy tosin ole pitkä. Minä sen kyllä osaan ulkoa. Mutta kun pitäisi sitä sisältä lukea, niin aivan väkiselläkin se tahtoo mennä väärin.

Veli on rikkonut minua vastaan ja minun pitäisi nyt häntä siitä synnistä nuhdella, vieläpä niin ettei toiset kuule, kahden kesken yksinänsä, kuten Jeesus toisessa paikassa neuvoo. Siinä tuli heti vastaan vaikea paikka päästä läpi. Tekee niin hirveästi halu puhua veljen rikoksesta muillekin. Mutta siinä joutuu rikolliseksi, jos kieli pääsee irti ryöstäytymään. Ja sitten, kun viimein tapaa tuon rikollisen itsensä, jota minun hänen omassa persoonassaan pitäisi synnistä nuhdella. Niin vanha aatami säälii minua ja pelkää etten minä muuten tule toimeen enkä voi pitää puoliani, jos nimittäin jos asia menee kovin tiukalle, eikä rikollinen hyvällä ota syytä päällensä. "Kyllä minä sinua autan", sanoo vanha aatami "ja olisihan se sinullekin suuri häpeä ja loukkaus, jos sanakiistassa joutuisit tappiolle, varsinkin kun oikeus on sinun puolellasi". Ja niin vanha aatami edelleen opettaa: "Nyt kun ensi kerran sen rikollisen tapaat, niin sano sille sillä ja sillä lailla, että se kerrankin saa kuulla nimensä." Ja, nyt kun se tilaisuus tuli, että hänet tapasin, niin minä olenkin silloin varuissani, ja vanha aatami on tullut sanoja niin täyteen, että minun henkeni andistaa minun vatsaani." (Job. 32: 18) Sopii nyt sitten mennä veljeä nuhtelemaan synnistä, kun vatsa on täynnä vanhan aatamin höystämiä sanoja. Kuinkas arvelet, veljeni ja sisareni, tuleeko rikokset silloin korjatuiksi? Ei toki, ei sinne päinkään. Päinvastoin joutuu rikolliseksi vielä sekin, joka aikoi toista rikoksesta korjata. Korjauksen kun piti tapahtua rakkauden ja hengen siveydessä, menikin se vanhan aatamin vihassa ja kiivaudessa. Eikä minulle viheliäiselle jäänyt muuta keinoa, kuin saada rikollisena synnit anteeksi toiselta rikolliselta.

Mutta entä sitten, Jeesus sanoo, että jos tuo rikos veljen puolelta uudistuu seitsemän kertaa päivässä, ja se yhtä monta kertaa tulee ja sanoa katuvansa, niin, "anna hänelle anteeksi". Vaikka tuolla ei näytä olevan syvää murhetta, ei kyyneleitä, sanoo vain: "minä kadun", niin anna hänelle anteeksi. Ja pidä häntä edelleenkin rakkaana veljenä, niin kuin ei välillänne olisi sananharkkaa, eikä mitään rikosta koskaan ollutkaan. En ole tuohon kokemukseen koskaan sattunut joutumaan, mutta kyllä sen arvaa ja edeltäpäinkin, kuinka minulle siinä kävisi. Kun tuosta yhdestäkin rikoksesta on niin perin vaikea selviytyä, miten sitten seitsemästä rikoksesta päivässä. Kuka tiesi minä ainakin seitsemännellä kerralla sanoisin: "Joudat mennä helvettiin happanemaan, koska et osaa" sen paremmin vaeltaa."
Mutta ei Jumalan Poika niin ole sanonut, eikä opettanut. Ja tulisiko viallinen sitten helvetissä paremmaksi kristityksi? Ei suinkaan. En minä ole kuullut, että siellä olisi ketään tullut kristityksi. Jeesus vain sanoo: "Anna hänelle anteeksi.' Minun viheliäisen täytyy huudahtaa: Ah, paljon puuttuu multa. En useinkaan tahdo muistaa, kuinka paljon itse tarvitsen saada anteeksi, kuinka paljon Jumala saa kelvottomuuttani kärsiä ja anteeksi antaa. Jos Jumalalla ei olisi anteeksiantamusta kohdalleni enempää kuin seitsemän kertaa päivässä, niin ei olisi minulla toivoakaan taivaaseen. Mutta Jumalan puolelta ei ole anteeksiantamus laskettukaan kertoihin, mutta se on vain yksi anteeksiantamus syntymästä kuolemahetkeen asti. Kun ihminen on aina syntinen, niin hän tarvitsee aina anteeksiantamusta. Ja sen kautta on ainoa mahdollisuus minulla ja meillä kaikilla kunniaan kostua. Ei taida meillä kellään olla luottamista omaan vanhurskauteen, minulla ei varsinkaan. Minä kyllä mielelläni olisin oikein hyvä kristitty, vieläpä parempikin kuin toiset Jumalan lapset. Mutta kun Jumalan sanan edessä katselen itseäni, niin muutun kaikkein huonoimmaksi. Ja sellaisena täytyy sauvan turvissa kulkea kotia kahden. Sillä Jeesuksen haavat ovat synteimme hauta, ei mikään muu meitä autuuteen auta. Siis armon uusilla voimilla jatkamme matkaa, uskoen syntimme visusti sovintoveressä anteeksi. Ja kuta enempi ja likemmältä itse uskomme, sen enempi jaksamme toisiemme voimattomuutta kärsiä ja toisillemme anteeksi antaa. Saman armon turvissa on meidän itse kunkin tarve kulkea, sillä auringon valossa uskon silmällä näemme kuinka alemme mustat itsessämme. Niin on autuutemme kokonaan riippuvainen armosta uskon kautta.

Kun apostolit kuulivat tuon Jeesuksen opetuksen veljesten rikoksista, niiden nuhtelemisesta. ja anteeksi antamisesta, niin he sanoivat Herralle: "Lisää meille uskoa." He huomasivat siinä niin vaikean läksyn, jonka läpi he eivät pääse ollenkaan, jos vain heidän uskoonsa ei anneta lisää. Sellainen usko mikä heillä on, ei ensinkään riitä tuon Jeesuksen opetuksen seuraamiseen. Niin opetuslapset ymmärsivät, ja oikein he sen ymmärsivät, vaikka ei heillä todellista, uudensyntymisen kautta valaistua uskoa silloin vielä ollutkaan. Mutta mehän nyt tunnustamme, veljet ja sisaret, olevamme uudensyntymisen armossa, ja että olemme syntymisessä saaneet valittujen lasten hengen. Kuitenkin saamme huomata, kuinka tuo Jeesuksen opetus on vielä sittenkin tuiki vaikea käytännössä, toteuttaa. Puhun tässä itsestäni ennen kaikkea, eikä tarvitse niiden ottaa suuttuakseen, jotka ovat siinä kyenneet. Mutta omalle kohdalleni tunnen, että todellakin paremmin minun olisi pitänyt tuo läksy oppia. Ja ilmankin syy on etsittävä siitä, että uskoa on niin vähän. Tuntuu että olisi tarve opetuslasten tavoin huudahtaa: Herra lisää minulle heikolle uskoa.

Oi, sinä armollinen ja laupias Isä, joka olet lähettänyt rakkaan Poikasi meitä kurjia pelastamaan synnin, kuoleman ja helvetin vallan alta, anna minulle ja meille kaikille sinun heikoille lapsillesi voimaa sinun pyhää tahtoasi seuraamaan, toinen toistamme rakastamaan, ja sydämestämme kanssaveljille ja -sisarille viat ja puutokset anteeksi antamaan sinun Poikasi verisessä ansiossa. Ja anna myös, että niihin verihaavoihin saisimme viimein onnellisesti silmämme sulkea. Kuule, rakas Isä, heikon lapsesi rukous Poikasi Jeesuksen ansion tähden. Amen.


M. Suo
Siionin Lähetyslehti v. 1921 ja v.1963
Päivämies 21.2.1979
Viimeksi muokannut Taavetti päivämäärä 29 Loka 2010, 07:30, muokattu yhteensä 1 kerran
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 22 Heinä 2009, 08:06

Matti Suo: Sanomia Siionista N:o 4 huhtik. 1887


Mutta Hän sanoi heille: Sen tähden jokainen kirjanoppinut, joka on taivaan valtakuntaan oppinut, se on perheenisännän vertainen, joka hänen tavarastansa tuo edes uusia ja vanhoja. Matt. 13: 52.

Tässä näyttää Jeesus opetuslapsillensa, että kirjanoppineet ovat hyvät Jumalan valtakunnassa, jotka voivat kirkastaa Herraa Jeesusta autuuden ainoaksi syyksi syntisille, Pyhän Raamatun sekä Uuden että Vanhan testamentin kirjoitusten avulla. Sillä mitä ennen (Vanhassa Testamentissa) kirjoitettu on, se on meille opiksi kirjoitettu, että meiliä kärsivällisyyden ja Raamattujen lohdutuksen kautta toivo olisi. Room. 15: 4. Siis taivaan valtakuntaan opetettu kirjanoppinut on perheenisännän vertainen, joka tavarastansa tuo edes uusia ja vanhoja. Se voi näyttää Uudella ja Vanhalla Testamentilla, kuinka ne muinaiset
matkamiehet ovat uskoneet ja mitä he ovat uskon kautta hyötyneet, kuinka he ovat olleet monilta kiusauksilta vaivatut ja ahdistetut, mutta kuitenkin vasten kaikkia vihollisen voimaa, ovat uskon kautta voittaneet, eivätkä ole henkeänsä kuolemaan asti rakastaneet.
Hebr. 11: 33–39. Ilm. 12: 11.

Tämä vielä suuresti lohduttaa elämän tien matkamiehiä tälläkin ajalla, kun he huomaavat, millä tavalla se suuri Israelin sotasankari on kaikkina aikoina kuljettanut omiansa tämän surullisen itkukorven poikki rauhan satamaan. Hän on aina ikäänkuin käsipuolesta taluttanut heitä, päivällä pilven patsaassa ja yöllä tulen patsaassa ja antoi heille sataa mannaa taivaasta, hunajaa kalliosta ja öljyä kovasta kivestä ja juotti heitä parhaalla viinimarjan verellä. 2 Moos. 13: 22 ja 16: 14. 5 Moos, 32: 13, 14. He ovat saaneet paljon kärsiä, mutta Herra on myös heitä paljon lohduttanut heidän murheessansa matkalla. Sen tähden huomauttaa apostoli Jaakobkin kristityitä sanoen: "Ottakaa, rakkaat veljeni, vaivan ja kärsivällisyyden esikuva niistä profeetoista, jotka Herran nimeen puhuneet ovat. Katso, me sanoimme ne autuaaksi, jotka kärsineet ovat. Joobin kärsivällisyyden te olette kuulleet, ja Herran lopun te nähneet olette; sillä Herra on sangen laupias ja armollinen." Jaak. 5: 10, 11. Sehän se onkin juuri lohdullista katuville syntisille, kun ne saavat kuulla, että Jeesus on syntisten ystävä ja välimies, joka ei ainoatakaan Hänen tykönsä tulevaa heitä ulos. Joh. 6: 37. Ja kun yksikin katuvainen syntinen tulee Jumalan omilla lupauksilla sydämessänsä vakuutetuksi, niin hän tuntee olevansa niin vahvassa linnassa, ettei helvetin portitkaan voi häntä voittaa. Matt. 16: 18. Sananl. 18: 10. Taivaan valtakuntaan opetettu kirjanoppinut on kuin huolellinen perheen isä ja hellä vanhin lapsille, joka kaikin puolin neuvoo, opettaa ja ruokkii niitä pieniä Jeesuksen karitsoita ja rintalapsia, joka myös on Jeesuksen sydämellinen tahto. Jes. 66: 11 ja Joh. 21: 15. Sillä kaikki lapset tulevat susilta varjelluiksi ylipaimenen, Jeesuksen armosiipein suojassa, joka tahtoo aina koota lapsensa niin kuin kana poikansa siipeinsä alle.

Ero valtakuntien välillä

Mutta meidän on tässä nyt tehtävä erotus taivaan valtakunnan ja maailman valtakunnan kirjanoppineitten välillä. Sillä näistä jälkimmäisistä kirjanoppineista ei suinkaan ole Jumalan valtakunnalla kaipausta. Ne olisi Jumalan valtakunnalle yhtä turmiolliset, kuin jos susi hyökkäisi lammaslauman sekaan. Ja sen tähden on Jeesus käskenyt niitä kavahtamaan ja sanonut niitä raatelevaisiksi susiksi. Matt. 7: 15. Tähän on meillä myös Saulus Tarsolainen varmana todistuksena siitä, mikä henki maailman valtakuntaan opetetussa kirjanoppineessa hallitsee ja vaikuttaa. Hän raateli Jumalan elävää seurakuntaa kuin peto, joka janoo saaliinsa verta, vuodattaa ja himonsa siinä tyydyttää. Saulus kävi huone huoneelta, otti kiinni miehet ja vaimot ja panetti vankeuteen. Ap.t. 8: 3. Hän kulki ylimmäisten pappein antamalla valtakirjalla, ja sitoi eläviä Jumalan lapsia, missä hän niitä vain tapasi ja lähetti Jerusalemiin harhaoppisina rangaistavaksi. Tämänkaltainen omavanhurskauden perkeleen riivaama kirjanoppinut oli tämä Saulus Tarsolainen siihen asti, kunnes Jumala tuli vuorostaan sitomaan tätä uljasta sankaria. Silloin tuli hämmästys ja vavistus Saulukselle, kun hän kuuli äänen: ”Saul! Saul, miksi vainoot minua?" Nyt kysyy Saulus nöyränä: "Kuka olet Herra?" Tähän hän saa vastauksen: "Minä olen Jeesus, jota sinä vainoot: työläs on sinun potkia tutkainta vastaan." Nyt on Saulus neuvoton ja sokea, sen tähden kysyy hän neuvoa kiinniottajaltansa: "Herra, mitäs minua tahdot tekemään?" Tähän hän saa vastauksen: "Mene Damaskoon niin sinulle siellä sanotaan mitä sinun pitää tekemään." Kyllä me ymmärrämme, että Saulus putosi korkealta alas, kun hänen piti lähteä kysymään neuvoa miten tulisi autuaaksi, juuri niiltä ihmisiltä, joita hän oli ollut menossa sitomaan sen tähden, että he olivat vääräoppisia ja Jumalan pilkkaajia hänen mielestään. Mutta nyt muuttui asia päinvastaiseksi. Sauluksesta tuli Jumalan pilkkaaja, ja joita hän oli vainonnut, olivat Jeesuksen omia eläviä jäseniä, joiden kautta Jumala avasi Saulukselle taivaan tien. Koska Ananias puheli Herran nimeen Saulukselle pannen kätensä hänen päälle, niin suomukset sillä hetkellä putosivat Sauluksen silmistä ja hän nousi ja kastettiin Herran nimeen. Näin Jeesus vihki papin seurakunnallensa sellaisesta miehestä, joka ennen oli heidän kauhunsa.

Samoin se riivattu Gadareenin maakunnassa, josta Jeesus myös vihki kymmenen kaupungin papin, oli ennen ollut kaikkein ihmisten kauhistus. Mark. 5: 1–20. Eikä se Saulus Tarsolainen ollut juuri kauniimpi kuin riivattukaan, jonka tähden Ananiasta vähän kammotti lähteä sellaiselle henkilölle evankeliumia saarnaamaan. Vaan Jumalan täytyi rohkaista heikkoa palvelijaansa ja kirkastaa, että siitä me saadaan jalo evankeliumin saarnaaja. Jumala vahvisti Ananiasta ja sanoi: "Mene pelkäämättä, sillä se on minulle valittu ase kantamaan minun nimeäni pakanain ja kuningasten eteen jne." Apost. teko Raamatun 9 luku kertoo selkeästi Sauluksen kääntymisestä sekä siitä mille mielelle tulivat juutalaiset Saulusta kohtaan, nimittäin samalle hengelle kuin Sauluskin ennen kääntymistänsä oli Herran oppia vastaan, että ne pitää hävittää ja tappaa pois, ja niinpä oli koko Paavalin aika ikäänkuin marttyyrielämää, kunnes keisari Neron miekka lopulta katkaisi hänen kaulansa. Mutta hän ei valittanut paljon vaivojansa, hän tiesi sen kaikki joutuvan pian itsellensä iankaikkiseksi kunniaksi. "Siksi minä sen pidän", sanoo hän, "ettei tämän nykyisen ajan vaivat ole sen kunnian vertaa, kuin meille ilmoitetaan." Hän oli todella taivaan valtakuntaan opetettu kirjanoppinut. Hän oli kaikin puolin laajoilla lahjoilla varustettu, ja oli todella hyvä ase Jumalan kädessä. Hän toi edes hengen voimalla tavarastansa uusia ja vanhoja.

Kirjanoppineita

Niin, rakkaat ystävät! Senkaltaiset kirjanoppineet kuin oli rakas veljemme Paavali ym. kalliit Herran palvelijat sekä ennen että tällä ajalla, ne ovat hyvät. Ja rakas taivaallinen Isä suokoon aina meille opettajiksi tällä kaidalla elämän tiellä senkaltaisia kirjanoppineita, joilla on Jumalan sana elävänä sydämessä, sekä selvässä kirjaimellisessa tiedossa, kuten Paavalillakin. Niin kuin hän sanoo: "Rakkaat veljet, Jumalalta rakastetut, me tiedämme kuinka te valitut olette: Että meidän evankeliumi on teidän tykönänne ollut, ei ainoastansa puheessa vaan myös voimassa ja Pyhässä Hengessä ja vahvassa tiedossa. 1.Tessal. 1: 4, 5.

Siis kaikki Jumalan antamat lahjat ovat meille kalliit ja tarpeelliset. Sillä yhdelle annetaan Hengen kautta puhua viisaudesta, toiselle puhua tiedosta sen yhden Hengen kautta. 1 Kor. 12: 8. Sen tähden sanoo Jeesus: Katso, minä lähetän teille profeetat, kirjanoppineet ja viisaat, ja niistä te muutamat tapatte ja pieksette synagogissanne, jne. Matt, 23: 34. Maailman kirjanoppineet eivät ole koskaan kärsineet taivaan valtakuntaan opetettuja kirjanoppineita niin kuin koko pyhä kirjoitus todistaa, ja niin kuin apostoli Paavali-veljemmekin sai paljon heiltä kärsiä; he ovat kaikki verkkonsa aina virittäneet niihin kietoaksensa Jumalan lapsia, niin kuin Jeesus sanoo: Siimon, Siimon, katso, saatana on pyytänyt teitä seuloaksensa niin kuin nisuja, mutta minä rukoilin sinun edestäs, ettei sinun uskos puuttuman pidä. Luuk. 22: 31, 32. Ja vielä elää se suuri esirukoilijamme, joka rukoilee heikkojen lastensa edestä. Room. 8: 34.

Jos joku aikakausi on ollut vaarallinen Herran kansaa viettelemään, niin kyllä se on tämäkin aikakausi. Sen tähden tarvitsemme olla varustettuna kaikilla Jumalan sota-aseilla, joiden joukkoon kuuluu myös autuuden rautalakki, joka tarvitsee olla päässä, sillä muutoin ei osata oikealla tavalla käyttää Hengen miekkaa, joka on Jumalan sana. Ef. 6: 17 ja Jes. 59: 17. Mutta jos ei ole autuuden rautalakkia päässä, kun vihollinen ampuu päähän, niin silloin menee pää pyörälle ja perkele nokkii sanan siemenen pois sydämestä taivaan linnun hahmossa. Luuk. 8: 5, 12. Sen tähden varoittaa Paavali kristityitä sanoen: Katsokaa, ettei joku teitä viettele filosofian ja turhain jaaritusten kautta, ihmisten opin ja maallisten säätyin jälkeen, ja ei Kristuksen jälkeen. Kol. 2: 8. Ettei vain maailma lihallisen viisautensa kautta saisi pettää kristityitä väärällä opilla, niin on tarpeellista ennen kaikkea olla kaikilla Jumalan sota-aseilla varustettuna vihollista, maailmaa, perkelettä ja omaa lihaa vastaan. Paavali sanoo, ettei hän pitänyt itseään mitäkään tietävänä, vaan ainoastaan Jeesuksen Kristuksen sen ristiinnaulitun. 1 Kor. 2: 2. Eikä hän muusta tiedosta perustanutkaan, vaan Jeesusta hän kirkasteli autuuden syyksi kaikille ihmisille niin kuin kaikki hänen lähetyskirjansa osoittavat, joissa hän tuopi näkösälle Jeesuksen kärsimisen syntisten tähden tapahtuneeksi, niin laajalti kuin raamattu on. Hän selvitti koko Vanhan Testamentin kirjat, niin kuin Hebrealaisepistolatkin kaikki puhuu Vanhasta Testamentista.

Sanalla turvatuiksi

Me huomaamme, että se on Jumalan, rakkaan Isän tahto, että Hänen lapsensa kaikin puolin Hänen sanallansa turvatuiksi tulisivat. Hän lohdutti Aabrahamia sanoen: Älä pelkää, Abraham, minä olen sinun kilpes ja sangen suuri palkkas 1. Moos. 15: 1. Hän kehotti opetuslapsia iloitsemaan ja riemuitsemaan, sillä palkkanne on suuri taivaassa. Matt. 5: 12. Hebr. 10: 35. Ei olekaan meillä suruun syytä, veljeni ja sisareni rakkaat, koska niin hyvä meillä on ystävä. Sen tähden iloitkaat aina Herrassa, ja taas minä sanon iloitkaat. Fil. 4: 4. Muistakaamme, että meillä on kaikki armosta lahjaksi Jumalalta Kristuksessa. Gal. 2: 20. Ettemme ylpeilisi Jumalan lahjoista, sillä meissä itsessämme ei mitään hyvää asu. Room. 7: 18. Sen tähden jos jotkut itsensä viisaaksi luulevat, niin he ovat tyhmäksi tulleet. Room. 1: 22. Herran pelko on puhdas, ja pysyy iankaikkisesti. Herran oikeudet ovat todet: kaikki tyyni vanhurskaat. Sinun palvelijas myös niissä opetetaan: ja joka niitä pitää, hänellä on suuri palkka. Ps. 19: 10, 12. Lapsukaiset, kavahtakaat teitänne epäjumalista. Amen. 1 Joh. 5: 31.

Matti Suo
Sanomia Siionista huhtikuu 1887
Siionin Lähetyslehti joulukuu 1960
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 17 Touko 2011, 19:39

Israelilaisten ja filistealaisten sota


Ensimmäisen Samuelin kirjan neljäs luku kertoo Israelin sotajoukkojen surkeasta häviöstä taistelussa filistealaisia vastaan. Israelilaiset läksivät sotaan filistealaisia vastaan, ja ei heillä ollut liiton arkki mukanaan. Koska he nyt joutuivat tappiolle taistelussa, koko Israelin sotajankko luuli tappionsa syyksi sen, ettei liiton arkki ollut taistelussa mukana. Se tuotiin nyt Silosta suurella juhlallisuudella, ja ilosta huudettiin niin, että maa kajahteli.

Liiton arkin sisällä säilytettiin lakitaulut, ja liiton arkin kantta nimitettiin armoistuimeksi. (2. Moos: 25: 21, 1. Kun. 3: 9). Siis tuo liiton arkki sisälsi sekä lain että evankeliumin. Nyt kun saatiin laki ja evankeliumi taistelukentälle turvaksemme, niin kyllä voittajan täytyy kääntyä meidän kääntyä meidän puoleemme, näin israelilaiset vissimmästi ajattelivat. Ja niin uusilla toiveilla, sekä varmana voitosta lähtee Israelin sotajoukko taas filistealaisia vastaan. Mutta silloin kaatui Israelin sotajoukosta kolmekymmentä tuhatta jalkamiestä. Ja koko tuo liiton arkkikin joutui vihollisen saaliiksi, jotka sen asettivat epäjumalansa temppeliin ja pitivät sitä hallussaan seitsemän kuukautta. (1. Sam. 5: 2, 6: 1). Mutta nyt tulee kysymys, missä on syy, kun Herran liiton arkistakaan ei ole mitään apua, vaan häviö tulee häviön päälle? Miksi Jumala on ottanut varjelevan kätensä pois, ja sallinut tuon nimellensä nimitetyn kansan joutua pakanain käsiin?

Profeetta Samuel, joka oli Herran Hengen valaisema, tunsi Israelin seurakunnan sisällisen tilan, ja tiesi myöskin, missä oli syy sen suureen onnettomuuteen, että pakanat sen niin voittivat. Samuel neuvoi heitä, ja puhui koko Israelin huoneelle sanoen: Jos te käännätte teitänne kaikesta sydämestänne Herran tykö, niin heittäkää teiltänne vieraat jumalat ja Astarot pois, ja valmistakaa teidän sydämenne Herran tykö ja palvelkaa häntä ainoata, niin hän pelastaa teidät filistealaisten käsistä. Niin heittivät Israelin lapset heiltänsä Baalin ja Astarotin pois, ja palvelivat ainoa Herraa. (1. Sam. 7: 3, 4).

Siinäpä se olikin syy, miksi Jumala salli heidän langeta pakanain käsiin: heillä oli kaksi apujumalaa. Eivät he siis uskaltaneet luottaa yksin kaikkivaltiaan Jumalan voimaan, vaan piti olla varalta kaksi lisäjumalaa, että jos Jumala ei tuon liiton arkin kautta yksin voisi vapahtaa vihollisen käsistä. Niin onpa heillä apujumalia lisänä, jotka kyllä heitä auttavat silloin, kun Jumalan apu ei riitä. Mutta niin kauan kuin he noihin apujumaliin luottivat, ei ollut Jumala heidän puolellansa. Vaan profeetta Samuelin parannussaarna vaikutti sen, että he hylkäsivät nuo epäjumalat, tunnustaen syntinsä, ja niin turvasivat yksin ainoaan Jumalaan. Silloin myös voitot kääntyivät heti Israelin sotajoukon puolelle. He löivät filistealaisten joukot joka paikassa, kulkien niin voitosta voittoon. Ja Samuel otti yhden kiven, ja pani Mitspan ja Senin välille, ja sanoi: Tähän asti on Herra auttanut meitä. (1. Sam. 7: 6 - 12). Näin Jumala vapahti kansansa vihollisen käsistä, kun he yksin hänen voimaansa uskalsivat. Saivatpa he liiton arkinkin vielä takaisin, jonka filistealaiset heiltä ryöstäneet olivat. (1. Sam. 6: 8).

Olemme nyt katselleet Israelin sotajoukkojen sekä häviöt että voitot. Kun he turvasivat epäjumaliinsa, he hävisivät, mutta kun he hylkäsivät epäjumalat, turvaten yksin Jumalaan ja hänen armoonsa, niin he voittivat.
Mutta miten on nyt meidän aikanamme, tässä niin kutsutussa kristikansassa, ovatko kristikansat epäjumalista vapaat, vai onko vieläkin olemassa niitä, jotka apujumaliinsa uskaltavat? Saattaa kenties nyt olla epäjumalan palvelijoita vielä enempi kuin silloin. Sillä kaikki mitä ihmiset rakastavat enempi kuin yksin ainoaa Jumalaa, on heidän epäjumaliansa, olkoonpahan se sitten mitä tahansa. Sillä jolta joku voitetaan, sen palvelija hän myös on. (2. Piet. 2: 19).

Itsehurskas fariseus luottaa vahvasti omaan ansioonsa, joka on hänen epäjumalansa, maailman viisas luottaa suureen viisauteensa, vaikka ei kenkään on muuta kuin hulluus Jumalan edessä. (2. Kor. 3: 19, 20) Paljon muuta on, jota sututon maailma, ja itsehurskas maailma pitää suuressa arvossa, ja jumalaansa palvelee, kuten esimerkiksi raha ja tavara, joka onkin suuri jumala. Sitä lukemattomat kilvalla palvelevat, eikä tule niillä kysymykseen, saivatko he rahaa oikein vai väärin, pääasia on, että sitä vain paljon saa. Herra profeetan kautta näyttääkin, kuinka tuo suuri raha-jumala, jolla on ahneus kumppanina, opettaa orjiansa rikkautta kokoomaan. He sanovat: Koska uusi kuu loppuu, että me saisimme myydä, ja sabatti, että me ohria kauppaisimme ja mitan vähentäisimme ja hinnan korottaisimme, vaa'at vääriksi tekisimme. Että saisimme köyhät rahaltamme haltuumme, ja hätääntyneet kenkäparilla ja myisimme akanat jyväin edestä.(Aam. 8: 5, 6). Koska niin kutsuttu kristikansa näin on epäjumalisuutta täynnä, niin onkos ihme, että se on synnin valtaan kokonaan sortunut. Pimeyden ruhtinas vie heitä synnistä syntiin niin kuin härkää teuraspenkkiin. Ei ole voimaa vastustaa, vielä vähemmän voittaa syntiä. Häviö vain tulee häviön päälle, kuten muinaiselle Israelille ulkonaisessa taistelussa filistealaisia vastaan, huolimatta siitä, että liitonarkkikin, joka sisälsi kokonaisen Jumalan sanan, oli heillä matkassa.

Samoin on Jumala armossaan tälle niin kutsutulle kristikansalle antanut pyhän sanansa ja kaikki kalliit armonvälikappaleensa. Mutta kun ei Jumalan sanaa uskota, niin ei se hyödytä mitään. Eivät armonvälikappaleet pahuuteen vajonnutta kansaa auta mitään. Saatana hallitsee uskottomia, vie iäisyyden hautaan pimeyden teitä. Pahuus raivoaa sekä ylhäisissä että alhaisissa, ja synnin tulva kuohuu laitojensa yli ilman mitään määrää.

Mutta niiden, joilta kaikki omat tuet ja turvat ovat loppuneet, on turvaaminen yksin Jumalan suureen ja mittaamattomaan armoon ja sulaan anteeksi saamiseen. Nuo itsestänsä köyhät ja heikot ovat Herrassa väkevät. (2. Kor. 12: 9). Ne saavat yhden voiton toisen jälkeen. Niiden ei tarvitse peljätä, jos vielä maailma hukkuisi ja vuoret keskelle merta vajoaisivat. Vaikka vielä meri pauhaisi ja lainehtisi, niin että siitä pauhinasta mäet kukistuisivat.

Kuitenkin on Jumalan kaupunki ihana virtoinensa, jossa korkeimman pyhät asumiset ovat. (Ps. 46; 3–5). Ei heidän lehtensä pidä variseman, eikä hedelmä mätänemän, ja heidän pitää joka kuu kantaman uuden hedelmän, sillä heidän vetensä vuotaa pyhästä, heidän hedelmänsä kelpaavat ruoaksi ja heidän lehtensä
lääkitykseksi. (Hes. 47: 12) Sillä heidän autuutensa on kokonaan Kristuksessa ja hänen armossaan, jossa he saavat seisoa ja vielä kerskatakin Jumalan kunnian toivosta. (Room. 5: 2). Sillä vaikka Jumalan lapsikin vielä on heikko syntinen puoleltansa, niin on hän kuitenkin Kristuksessa uskon kautta autuas.

Kuka siis on, joka voittaa maailman, mutta se, joka uskoo (1. Joh. 5: 5). Tuo meidän sisällinen maailmamme on ensin alas poljettava ja uskolla voitettava, sitten on keveämpi voittaa tuo ulkonainen maailma, ja nuo ympärileikkaamattomat filistealaiset, jotka aina ovat Herran sotajoukkoa vastassa. Mutta Jumalan armovoiman kautta, rakkaat veljet ja sisaret, olemme pysyneet voitolla, niin että Samuelin kanssa saatamme sanoa: Tähän asti on Herra auttanut meitä. Siitä hänelle olkoon kunnia ja ylistys iankaikkisesta iankaikkiseen. Amen.

Sana evankeliumin, on ruoka sieluillemme. Se aina meitä ravitsee, on voima hengellemme.
Armoistuin taisteluss' on aina turvanamme. Senpä kautta voiton saamme, vihollisistamme.
Siis nyt aina uskommekin, siihen kokonansa, että Jeesus yksin meitä, hoitaa armollansa.
Vaan ken turvaa tekoihinsa, jumaloipi niitä. Ei hän koskaan saavuttaa voi autuuttansa siitä.

M. Suo
Siionin Lähetyslehti N:o 2, 1920
Päivämies 19.10.1961

____________________
"Mitä jumalaton pelkää, se häntä kohtaa, mutta mitä vanhurskaat halajavat - se annetaan".
Sananlasku
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja mies » 05 Kesä 2013, 15:26

Taavetti kirjoitti: Veli on rikkonut minua vastaan ja minun pitäisi nyt häntä siitä synnistä nuhdella, vieläpä niin ettei toiset kuule, kahden kesken yksinänsä, kuten Jeesus toisessa paikassa neuvoo. Siinä tuli heti vastaan vaikea paikka päästä läpi. Tekee niin hirveästi halu puhua veljen rikoksesta muillekin. Mutta siinä joutuu rikolliseksi, jos kieli pääsee irti ryöstäytymään. Ja sitten, kun viimein tapaa tuon rikollisen itsensä, jota minun hänen omassa persoonassaan pitäisi synnistä nuhdella. Niin vanha aatami säälii minua ja pelkää etten minä muuten tule toimeen enkä voi pitää puoliani, jos nimittäin jos asia menee kovin tiukalle, eikä rikollinen hyvällä ota syytä päällensä. "Kyllä minä sinua autan", sanoo vanha aatami "ja olisihan se sinullekin suuri häpeä ja loukkaus, jos sanakiistassa joutuisit tappiolle, varsinkin kun oikeus on sinun puolellasi". Ja niin vanha aatami edelleen opettaa: "Nyt kun ensi kerran sen rikollisen tapaat, niin sano sille sillä ja sillä lailla, että se kerrankin saa kuulla nimensä." Ja, nyt kun se tilaisuus tuli, että hänet tapasin, niin minä olenkin silloin varuissani, ja vanha aatami on tullut sanoja niin täyteen, että minun henkeni andistaa minun vatsaani." (Job. 32: 18) Sopii nyt sitten mennä veljeä nuhtelemaan synnistä, kun vatsa on täynnä vanhan aatamin höystämiä sanoja. Kuinkas arvelet, veljeni ja sisareni, tuleeko rikokset silloin korjatuiksi? Ei toki, ei sinne päinkään. Päinvastoin joutuu rikolliseksi vielä sekin, joka aikoi toista rikoksesta korjata. Korjauksen kun piti tapahtua rakkauden ja hengen siveydessä, menikin se vanhan aatamin vihassa ja kiivaudessa. Eikä minulle viheliäiselle jäänyt muuta keinoa, kuin saada rikollisena synnit anteeksi toiselta rikolliselta.


Job. 32:18:ssa puhutaan nimenomaan Elihusta.
mies
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1276
Liittynyt: 30 Huhti 2012, 10:00

ViestiKirjoittaja Taavetti » 05 Kesä 2013, 16:06

mies kirjoitti:Job. 32:18:ssa puhutaan nimenomaan Elihusta.

Nimenomaan Jobin kirjan Elihusta, ei tälle foorumille rekisteröityneestä nimimerkistä.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Re: Otteita Matti Suon kirjoituksista

ViestiKirjoittaja Taavetti » 29 Marras 2018, 16:04

TODELLINEN ILON SYY


Minä iloitsen sinun puheestasi niin kuin se, joka suuren saaliin löytänyt on. (Ps. 119: 162)
Me saamme kuulla monenlaisia puheita. Ei kuitenkaan kaikki kuulemamme puheet ole hengellemme virvoitukseksi, vaan päinvastoin vaikuttavat suurta murhetta. Maailman meri kuohuu tulvillaan kaikkea pahaa, jota Jumalan lapsenkin täytyy nähdä ja kuulla. Mutta ei ainoastaan se vaikuta Jumalan lapsessa murhetta, että saa kuulla jumalattomuutta, vaan hän saa kuulla paljon sellaista jumalallisuuttakin, joka on yhtä surkuteltavaa kuin törkeä jumalattomuuskin, niin että sydämen sisimmästä nousee rukous korkeimman puoleen: "Oi Herra, avaa jo ymmärrys sokean, Ett' käsittäis sun, oppis oikean. Ja niin sielunsa pelastuisi, Alta tuomion kauhean vapautuisi."
Hengessä köyhä sielu saattaa iloita ainoastaan Jumalan puheesta, kuten psalmista sanoo: Minä iloitsen sinun puheestasi niin kuin se, joka suuren saaliin löytänyt on. Siis Jumalan puhdas sana on ravinto sielulle ja ilo murheelliselle sydämelle, jota sanaa vain ne puhuvat, jotka itsekin sitä uskovat, jotka ovat siitä samasta sanasta syntymän saaneet. (1. Piet. 1: 23) Ja tulleet syntymisestä osalliseksi valittuin lasten hengestä. (Room. 8: 15)
Mutta ei ole keveää vielä kristityllekään aina niin läheltä käsittää, että itse taivaan majesteetti puhuu heikkojen lastensa suun kautta, vaikka sielunsa onkin lukemattomia kertoja tullut virvoitetuksi juuri tuon kuulemansa evankeliumin kautta, jota on Jumalan valtakunnasta saarnattu ja jonka Jumala on niin yksinkertaiseen muotoon ja matalalle asettanut, ettei tarvitse astua ylös taivaaseen eikä alas syvyyteen, vaan ainoastaan kuulla tuota sanaa uskosta, jota me saarnaamme. (Room. 10: 6 – 8) Siinä totisesti itse Jumala meille puhuu ja tahtonsa salaisuuden hyvästä suomastansa tiettäväksi tekee. (Ef.1: 9) Jeesus sanoa: Jos te pysytte minun puheessani, niin te totisesti minun opetuslapseni olette. Ja teidän pitää totuuden ymmärtämän ja totuuden pitää teitä vapahtaman. (Joh. 8: 31, 32) Tuo totuuden sana, nimittäin evankeliumi, jonka kuulleet ja uskoneet olemme, kiinnitti meitä kolmiyhteiseen Jumalaan lupauksen Pyhällä Hengellä. (Ef. 1: 13) Siinä tunsi syntinen löytäneensä todella suuren saaliin, kun kallisti korvansa Jumalan sanalle ja kätki sen uskoen sydämellänsä. Siinä käsitimme oikean vapauden, siinä pysyväisen rauhan ja todellisen ilon, jota iloa ei kenenkään pidä meiltä ottaman pois, niin että aivan sydämestä saatamme laulaa ilolla:
Niinpä veljet, sisaret,
nyt vapaat olla saamme,
Kun armon lähde keskellämme ompi turvanamme.

Ei koskaan armon lähtehellä
Siinain jyry pauhaa,
Vaan siellä veri puhuvainen
saarnaa meille rauhaa.

Se aina pesee puhtahaksi
synnin saastaisuudet,
Ja tunnoltamme poies perkaa
epäilyksen juuret.

Se turvaa meitä armolla
ja anteeks' saamisella,
Joka onkin matkasauva
tiellä, kaitaisella.

M. Suo
Siionin Lähetyslehti no. 5, v. 1915.
Siionin Lähetyslehti, sivu 75/ 1963


Taavetti on tönäissyt viestiketjua viimeksi klo 29 Marras 2018, 16:04
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä


Paluu Etsikkoaikamme aamunkoitosta



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron