Nämä katkelmat ovat ehkä jo viestiketjussa: Mitä on lakihenki? Laitan varmuudeksi silti omaksi avauksekseen. Olen nämä katkelmat itse joskus kirjasta kopioinut ja tallentanut tikulle.
Muutamia kohtia vielä vanhoista veljemme Matti Suon kirjoituksista, jotka on julkaistu aikanaan lähinnä Siionin Lähetyslehdessä, myöhemmin niistä on koostettu kirja, joka julkaistu SRK.n kustantamana nimellä: Salattu viisaus, julkaisuvuosi 1968. Ensimmäinen kirjan teksteistä sivulta 7 alkaen on otsikoitu:
Lain vaikutus
Laki kehottaa vihan, sillä kussa ei lakia ole, ei siellä ole myös ylitsekäymistä. (Room.4:15)
Lain ominainen vaikutus ja virka on se, että se langettaa tuomion pahantekijälle. Joka on saatu rikoksesta kiinni, se otetaan tutkittavaksi ja rangaistaan lain mukaan ansionsa jälkeen.
Pahantekijät kyllä usein kieltävät rikollisuutensa, mutta kun on varmat vieraat miehet olemassa hänen rikoksistansa, niin laki tuomitsee hänet rangaistukseen hänen syynsä mukaan, huolimatta siitä, vaikka hän kieltääkin syyllisyytensä.
Näin maallinen laki menettelee pahantekijäin suhteen. Samoin Jumalan vanhurskas lakikin pahantekijät rankaisee. Pahantekijät kyllä usein kieltävät syyllisyytensä. Synnissään paatunut maailman suruton joukko ja itsehurskaat fariseukset kyllä kieltävät rikollisuutensa ja tahtovat käydä aivan oikeasta ja kaikin puolin rehellisestä, niin kuin eivät he mitään pahaa koskaan olisi tehneet, ei semminkään lain rangaistavia rikoksia. Jos kristitty mainitsee jotakin sinne päin, että olisi kai niitä pahoja tekoja katuman verta sinullakin, josta olisi jo tehtävä pikainen parannus, niin usein saa vastaukseksi: ”Mistä sinä tiedät minun pahat tekoni, voitko näyttää toteen, jne.” Varsinkin fariseus on hyvin arka kunniastansa, joka oman vanhurskauden haisevalla pyhyydellä on kaikki saastaisuutensa peitellyt, ja tahtoo sanoa: ”Minä kiitän sinua Jumala, etten minä ole niin kuin kaikki muut ihmiset, ryöväri, väärä, huorin tekijä jne.”
Mutta hurskaasti heränneen laita on aivan toisen kaltainen. Se ei saa millään pahoja tekojaan peitetyksi. Sen ei käy ulkokultaileminen vanhurskaan lain edessä. Sillä pahat teot julki ja paljaat, siltä ei puutu vieraita miehiä syyllisyydestänsä, sillä jokaisesta rikoksesta on selvä ja ankara lain tuomio tunnolla. Ja täytyy ahdistuksen alla valittaa: ”Vapisenpa, syypää parka, enkä kuhunkaan tästä karkaa.” Tuntuu ikään kuin maa huojuisi jalkojen alla. Tuntuu ettei ainoastaan Jumalan edessä ole minun pahat tekoni julki, vaan kaikilla ihmisilläkin tietona. Senkaltainen on lain vaikutus, virka ja tehtävä, kuten apostoli sanoo: laki kehottaa vihan. Se riisuu alasti ja näyttää syvän langenneille hänen rikollisuutensa tähden Jumalan vihan.
Mielenkiintoinen näkökulma avautuu Matti Suon kirjoituksesta kirjan Salattu viisaus sivulta 12 alkaen. Kirjoitus on otsikoitu:
Onko Raamatun sana kuollut puustavi
Muutamain käsityksen mukaan Raamatun sana on kuollut puustavi, mutta sitten se vasta tulee eläväksi, kun Pyhän Hengen saaneet ihmiset sen selittävät. Sillä jos Raamatun sana olisi elävä, niin he olisivat siitä lukemisella elämän käsittäneet. Mutta kun eivät ole siitä rauhaa eikä elämää saaneet, niin ovat he tulleet siihen johtopäätökseen, että se on kuollut puustavi. Ja kun vielä Paavali sanoo: Puustavi kuolettaa, vaan henki tekee eläväksi. (2Kor. 3:6) Mutta jos Raamatun sana olisi kuollut puustavi, niin kuinka siinä sitten voisi olla kuolettava voima, niin kuin sanat kuuluvat: Puustavi kuolettaa. Ei sanota puustavia kuolleeksi, vaan että puustavissa itsessään on tuo kuolettava voima. Sanalla puustavi tarkoittaakin apostoli kymmenten käskyjen lakia, jota Jumala ei olekaan antanut eläväksi tekemään. Sillä jos laki olisi annettu eläväksi tekemään, niin tosin vanhurskaus tulisi laista. Mutta Raamattu on kaikki sulkenut synnin alle, että lupaus annettaisiin uskon kautta Jeesukseen Kristuksen päälle uskovaisille. (Gal. 3:21) Mutta vaikka lakia ei olekaan annettu eläväksi tekemään, niin ei se sen vuoksi ole kuollut puustavi, vaan osoittaa epäuskossa vaeltavan ihmisen kuolleeksi. Lain kirkkaudessa Paavalilta itseltään katosi kaikki väärä turva ja kuolema astui silmäin eteen, kuten hän itse tunnustaa: Koska siis käsky tuli, niin synti taas virkosi, ja minä kuolin. Ja niin löydettiin, että se käsky, kuin minulle oli elämäksi, tuli minulle kuolemaksi. (Room. 7: 9,10) Siis lailla on se voima, että herättää synnissään nukkuneen tuntoihinsa, kuten apostoli sanookin: Lain kautta synnin tunto tulee. (Room. 3:20) Ei niin muodoin laki suinkaan ole kuollut puustavi, sillä kuolleella ei ole mitään vaikutusvoimaa. Mutta laista sanotaan, että synnin voima on laki. (1. Kor. 3:20) Ja koska ei lain puoli Raamatun sanasta ole kuollut puustavi, niin ei suinkaan evankeliumin puolikaan mahda olla kuollut puustavi. Apostoli nimittää evankeliumia Jumalan voimaksi., (Room. 1:16) eikä Jumalan voima suinkaan kuollutta ole. Niin muodoin kirjoitettu Raamatun sana, sekä luettuna että saarnattuna, on Jumalan totinen, pyhä ja elävä sana. Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin joku kaksiteräinen miekka. (Hebr. 4:12)
__ __ __
Mutta jos Raamattu palaakin tulessa tuhkaksi, joka kyllä on myönnettävä, niin sen sisältö ei voi palaa tuhkaksi, sen horjumaton sittenkin palamatta. Ja niin kerran, sinä suurena sovintopäivänä, pyhän Raamatun totuuden mukaan tuomitaan kaikki Aatamin lapset, vaikka kaikki Raamatut olisivatkin jo silloin tuhkaksi palaneet.
Vielä muutamia kohtia Matti Suon kirjoituksista
Kirjan ”Salattu viisaus” sivulla 9 kirkastetaan lain tehtävää ja sitä, miten se on saarnattava, sivun keskiosan yläpuolelta alkaen näin: Ja sen tähden on Jumalan pyhä laki saarnattava, että nukkuneet heräisivät ja näkisivät alastomuutensa, sekä tuntisivat, että Jumalan viha lepää heidän monien suurien syntiensä ja ylitsekäymistensä tähden.
Silloin laki on omassa virassansa ja oikein käytetty, kun se saarnataan värille ja tottelemattomille, jumalattomille ja syntisille, pakanallisille ja kelvottomille, isänsä tappajille ja äitinsä tappajille, miehen tappajille, huorintekijöille, miesten kanssa makaajille, (joka on se Sodoman synti, 1. Moos. 19:5, Tuom.19:22, 23) ihmisten varkaille, valehtelijoille, valapattoisille, ja mitä muuta sitä terveellistä oppia vastaan on. (1 Tim. 1:9, 10)
__ __ __
Muistan vuosia sitten lukeneeni samasta kirjasta, miten Matti Suo vertasi lain valoa kuun valoon ja evankeliumin valoa aurinkoon. En nyt pikaisella etsimisellä sitä kohtaa löytänyt, mutta yritän muistella, miten sama kirjoittaja kirkastaa, että samoin kuin luonnon kuu loistaa lainavaloa, jonka se saa auringosta. Myös Mooseksen laki, vaikka se tuntuukin synnin unesta herätetyn silmissä kirkkaalta, suorastaan häikäisevältä, on kuitenkin kalpeaa heijastusta siitä, miten kirkkaasti evankeliumi valaisee sen omalle kohdalleen uskoneiden sisintä.