Tähän sopinee katkelma ehkä tunnetuimmasta Laestadiuksen teoksesta:
''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''
Valheen henki
L. L. Laestadius: Hulluinhuonelainen § 985 – 990
Valhe on etupäässä kunnianhimon palvelushenki. Ihmisen täytyy valehdella, ettei häntä pidettäisi semmoisena kuin hän on. Kunnianhimo herättää ihmisen tahdossa vaatimuksen, että hänen pitää näyttää olevansa mitä hän ei ole. Mutta kun kunnianhimo on kaikkien pirujen palvelushenki, sen elimen määritteleminen on vaikea. Kateus käyttää hyväkseen valhetta eniten toisten mustaamisessa. Omanvoitonpyynti käyttää usein valhetta omien aikomustensa edistämiseen. Huoruuden perkele ei liioin väheksy valhetta, vaan käyttää sitä omien päämääriensä saavuttamiseksi. Yhdellä sanalla sanottu: Valhe on kaikkien pirujen palvelushenki, eikä se voi muuttaa itseään valkeuden enkeliksi. Siten ei tiedetä, missä on valheen elin.
Perkele on valheen isä, ja kun hän puhuu omastansa, hän puhuu valhetta. Mutta häntä ei voida todistaa syylliseksi, koska hänen puheensa kaksimielisyydessä saattaa aina olla kaksi puolta. Kun hän uskotteli, että ihmisen silmät aukenevat kielletyn puun hedelmästä, ja että hän juuri sen kautta tulisi tietämään eron hyvän ja pahan välillä. Niin se oli tosin suuri valhe, sillä ihminen ei tunne vieläkään oikeaa erotusta hyvän ja pahan, oikean ja väärän välillä. Moralistit (siveellisyysopin kannattajat)eivät voi päästä yksimielisyyteen kaikissa oikeuskysymyksissä, eikä myöskään lakimiehet heidän tulkinnoissaan (lain: soveltamisessa): mikä on todistus siitä, että he eivät ole oikein selvillä siitä, mikä on oikein ja mikä väärin, ja tätä tapahtuu eniten uskontoa koskevissa kysymyksissä. Mutta uskotellessaan oli perkele sikäli oikeassa, että heidän silmänsä aukenivat erottamaan hyvä pahasta, niin pitkälle kuin ei heränneellä tunnolla oleva ihminen voi tämän tehdä.
Kun saatana uskotteli, että Job siunaisi Herraa hänen kasvojensa edessä, (Job. 1:11 ja 2: 5 vanh. ruotsal. raam. käännös) hänen puheensa oli niin kaksiselitteinen, että se voidaan tulkita joka siunaukseksi tai kiroukseksi. Ja koska Job ei herjannut Jumalaa vaan siunasi, ei kukaan voi syyttää saatanaa siitä, että hän olisi valehdellut. Kun saatana viittasi Raamatun lauseisiin, ja kun hän lupasi antaa koko maailman Vapahtajalle, ei tässäkään voida todistaa, että saatana olisi syyllistynyt valheen esittämiseen, sillä hengellisen elämän suhteen on koko maailma saatanan vallassa, joten kaikkien niiden ihmisten jotka eivät ole pelastetut saatanan vallan alta, täytyy palvella häntä ajatuksillaan, sanoillaan ja teoillaan. Ja sellainen mies kuin Jeesus Nasaretilainen olisi voinut helposti saada koko maailman valtansa alle, jos hän olisi tahtonut käyttää jumalallista voimaansa ja viisauttaan poliittisten tarkoitusperien hyväksi, ja sen kautta valloittaa silloin tunnettu maailma. Siten ei saatanaa voi oikeastaan missään kohdassa syyttää eikä tuomita valheesta.
Kun saatana uskottelee, että Nebukadnessar ja Rooman keisari ovat jumalia, hän löytää siihen todistuksen Raamatun lauseesta: "Minä tosin sanoin: te olette jumalat", vaikka tämä on sanottu sellaisista tuomareista, jotka ovat Jumalan hengen valistamia, eikä niin ollen tyranneista (hirmuvaltiaista). Ja kun saatanaa itseään kutsutaan tämän maailman jumalaksi ja tämän maailman ruhtinaaksi, "jolla tuulessa valta on", niin ei saatanaa voida syyttää sanomalla häntä valehtelijaksi, vaikka hän niin vääntää ja kääntää Jumalan sanan, että hän voi Raamatun lauseella todistaa, että ei temppelin harjalta alas hyppääminen ole syntiä, se tahtoo sanoa: Se ei ole mikään synti kunnianhimoiselle ihmiselle, jos hän antautuu silmin nähtävään vaaraan, saavuttaakseen sillä mainetta ja valtaa ihmisten mielissä, voidakseen sen kautta vaikuttaa heidän vakaumukseensa. Jos omanvanhurskauden perkele uskottelee tämän maailman viisaille, että ihmisellä on vapaa tahto, että hänen omatahtonsa ei ole hänen oma tahtonsa, että ei mikään ole hyvää ilman hyvää tahtoa jne. niin ei häntä tässäkään tapauksessa voi syyttää valheesta, sillä onhan todistettavissa, että ihmisellä ei ollut alussa mitään omaatahtoa, että hänellä oli vapaa tahto ja hyvä tahto, ja siksi hänellä täytyy vielä tänäkin päivänä olla hyvä tahto.
Hienoimmalla valheella on aina totuuden varjo, ja saatanan viekkaus onkin juuri siinä, että ihminen itse, itsensä pettämänä (itsekkyyden, kunnianhimon) ottaa totuuden valheesta ja valheen totuudesta kaikkein läheisimmissä suhteissaan Jumalaan. Sillä siitä, että rikollinen valehtelee oikeuden edessä, ei kukaan tule petetyksi, mutta siitä että rikollinen (ihminen) saa sen vakaumuksen, että hän on synnitön hyvän tahtonsa kautta, siitä tulevat monet petetyiksi. Se on kaikista hienointa omavanhurskautta, joka sokaisee ihmisen järjen, ja antaa hänelle väärän vakaumuksen hänen tärkeimmissä asioissaan. Kun oppinut mies saattaa saada sen vakaumuksen, että ihminen on "oloperäisesti hyvä", vaikka hän on "oloperäisesti paha," että ihminen voi itse toteuttaa vapautensa, ja tehdä itsensä hyväksi vapaan tahtonsa kautta, kun kuitenkin vain "Poika" tekee vapaaksi, on päivän selvää, että nämä ja muut samankaltaiset väärät opit, joiden syvin perustus on omassa vanhurskaudessa, ovat turmeltuneen ajan hengen tekoja, jotka johtavat ihmiskuntaa hajaannuksen ja hävityksen aikakautta kohti.
Suuri sisäinen valhe ilmenee siinäkin, kun ihmisrotu todistettavasti huononee suvusta sukuun, niin tapojen turmelus ja intohimojen kuohut lisääntyvät, jotka sisältävät siemenen siihen pirulliseen tuleen, joka 19 vuosisadan aikana on useammin kuin koskaan ennen puhjennut vallankumouksellisiin tulivuoren purkauksiin itsekkyyden kraatterin kautta. Aikakautemme sankarit, poliittiset kannunvalajat, kerskailevat valistuksesta ja sivistyksestä, niin kuin tämä "väärä valistus" saattaisi estää sen yleisen hajaannuksen eli pukautumisen, joka on seuraus koko kristikunnan hengellisestä mädännäisyydestä. Filosofian väärä käsitys inhimillisyyden moraalisesta (siveellisestä)vapaudesta on suuri valhe, kun historia osoittaa, että hengellinen orjuus tulee suuremmaksi joka sukupolven aikana. Sitähän ei voida kieltää, että paheet ja rikokset lisääntyvät joka sukupalven mukana, ja että ihmisrotu on huonontunut fyysillisestikin. Jos jumalattomuus jollakin paikkakunnalla tulee niin ilmeiseksi, että rahvas toteaa hengellisen onnettomuutensa, silloin ilmestyy toinen suuri valhe kirkossa, joka ei ainoastaan tahdo puolustaa uusien kirjojensa sisältämää väärää oppia, vaan tekee myöskin väkivaltaa ihmisten omilletunnoille maallisen lain voiman kautta.
L. L. Laestadius: Hulluinhuonelainen § 985 – 990
Päivämies 21.7.1965