VL-FOORUMI

Keskustelupalsta vanhoillislestadiolaisille ja uskostamme kiinnostuneille. Ylläpitäjinä vanhoillislestadiolaisia yksityishenkilöitä.
Tänään on 20 Syys 2018, 16:22

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]




Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 8 viestiä ] 
Kirjoittaja Viesti
ViestiLähetetty: 05 Touko 2008, 22:04 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6894
Paikkakunta: Suomenselkä
Valokuvia tallentaessani löysin kansiosta seuraavat kolme vanhaa kirjoitusta, jotka käsittelevät Jumalan valtakuntaa eri puolilta tarkasteltuna.

Jumalan valtakunta

Jumalan valtakunta ei ole ruoka eikä juoma, vaan vanhurskaus, rauha ja ilo Pyhässä Hengessä.

Tämä on sanottu Jumalan valtakunnan sisäisistä ominaisuuksista tai toisin sanoen siitä vapaudesta, rauhasta ja ilosta, jota uudestisyntynyt Jumalan lapsi Jeesuksen ansion turvissa ja Hänen verensä osallisuudessa nautitsee. Usein kuitenkin täällä vieraalla maalla ollessamme tunnemme rauhan sijasta rauhattomuutta ja arkamielisyyttä, ilon sijasta murhetta. Sen vuoksi joudummekin monta kertaa apostolien kanssa huokaamaan: Minä viheliäinen ihminen, kuka päästää minut tästä kuoleman ruumiista.

Syntisyys on suuri: lihassa kuohuvat lukemattomat helvetilliset himot, uskoa ei tunnu olevan, rakkauden sijasta tuntee rakastamattomuutta ja kylmäkiskoisuutta, kärsivällisyyden sijasta kärsimättömyyttä, valvomisen sijasta valvomattomuutta, totisuuden sijasta vilpillisyyttä, eikä uskon avuja tunnu olevan mitään. Näitä tuntiessa sitten vihollinen ampuu mieleen monia epäileväisiä ajatuksia: et sinä ole Jumalan lapsi, kun tuntemisesi ovat tuollaiset; paremman sinun pitäisi olla, sillä Jumalan valtakunta on vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä. Näin koettaa vihollinen vääryydellä sitoa vanhurskasten sieluja, etteivät he jaksaisi rauhaan ja vapauteen asti uskoa ja iloita iäistä rauhaa odotellessaan. Mutta ei olekaan, veljet ja sisaret, meidän sielumme autuus omien tuntemisten, vaan vahvan ja profeetallisen sanan, pettämättömien Jumalan lupausten varassa.

Herra Jeesus, joka maksoi meidän syntimme omassa ruumiissaan puun päällä, on meidän vanhurskautemme, Hän, joka Getsemanen yrttitarhassa rauhattomana vapisi, on meidän rauhamme, Hän, jonka sielu oli suuresti murheissaan kuolemaan asti, on nyt ainoa ilomme syy, kun olemme saaneet Hänen täydellisyydestään ja armon armosta. Hän uhrasi lihansa päivinä nöyrät ja hartaat rukoukset ja anomiset Isän sydämelle väkevällä huudolla ja monilla kyynelillä meidän puolestamme, jotka emme osaa mitään rukoillakaan niin kuin tulisi.

On kuitenkin Jumalan lapsella kiusaustenkin aikana vielä vähäinen toivo, joka häntä lohduttaa. Hän muistaa, että Jumala on monta kertaa ennenkin tällaisissa kokemuksissa auttanut. Kun ahdistukset ovat näyttäneet läpipääsemättömiltä, matkanteko toivottomalta ja rinnasta on noussut monta raskasta avunhuutoa taivaallisen Vanhimman puoleen, silloin Hän on puhaltanut pois murheen sumun. Armonaurinko on taas kirkkaampana paistanut, sielun on täyttänyt taivaallinen rauha ja sydän on ajatellut kaunista laulua Herralle, joka virvoitti rasitetun sielun.

Puuttuvaisina ja kelvottomina omissa tuntemisissaan ovat vanhurskaat ennenkin uskoneet itsensä autuaiksi ja Jumalan lapsiksi. Daavid valittaa: vihollinen vainoo minun sieluani ja lyö elämäni rikki maahan asti; hän panee minut pimeyteen niin kuin kuolleet maailmassa. Ja Paavali sanoo: sitä hyvää, jota tahdon, en minä tee, vaan pahaa, jota en tahdo, teen minä. Kuitenkaan eivät he heittäneet uskallustaan pimeänäkään aikana, vaan turvasivat Jeesuksen ansioon ja niin voittivat vihollisensa Karitsan veren kautta.

Niin voitamme mekin, kun vielä hetken aikaa uskossa kilvoittelemme huonoissakin tuntemisissa. Pian muutetaan uskomme näkemiseksi, vajavuutemme täydellisyydeksi, murheemme iloksi ja toivomme iäiseksi autuuden nautinnoksi. Silloin vasta täydellisesti tunnemme, että Jumalan valtakunnan ominaisuudet ovat vanhurskaus, ilo ja rauha; täällä sen tunnemme vain hetkittäin ja puolittain, kun syntisyys peittää oikean arvomme. Ei silloin enää vaivaa arkamielisyyskään eikä tämän turmeluksen maan raska ilma ahdista henkeämme, vaan kevein rinnoin saamme yhtyä kaikkein maasta ostettujen kanssa Jumalan ja Karitsan kiitokseen. Juho Heilala
Siionin Lähetyslehti 1912, no:4.


Jumalan valtakunta

Hyvin paljon puhuu Raamattu Jumalan valtakunnasta, siihen sisälle tulemisesta ja myöskin siinä valtakunnassa oikeana alamaisena, Kristuksen opin ja evankeliumin kuuliaisuudessa elämisestä.

Tahdomme tässä nyt ottaa huomioon, mitä sisältävät nuo sanat, jotka Vapahtajamme on lausunut: Totisesti minä sanon teille: Joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niin kuin lapsi, ei hän ikänä siihen tule sisälle. (Luuk.18:17). Ensiksi tulee tässä näkösälle, että kaikki epäuskon alla olevat ihmiset ovat luonnostaan ulkona Jumalan valtakunnasta, he elävät vihan lapsina pimeyden valtakunnassa, jossa on hallitsijana tämän maailman ruhtinas perkele.

Jeesus on opettanut rukoilemaan: Lähestyköön Sinun valtakuntasi! Siinä lähestyy Jumalan valtakunta, missä saarnataan evankeliumia Pyhän Hengen kautta Raamattuin jälkeen. Jumalan armovaltakunta on täällä maan päällä. Se on teidän keskellänne, sanoo Vapahtaja. Mutta se on sellainen, ettei sitä voida lihan, se on ulkomuodon jälkeen näillä luonnon silmillä tuntea eikä nähdä. Totisesti, totisesti sanon Minä sinulle: Ellei joku vastuudesta synny, ei hän taida Jumalan valtakuntaa nähdä. (Joh.3:3)

Jumalan valtakuntaan on kumminkin tultava sisälle jokaisen, joka tahtoo omistaa niitä armoetuja ja sitä autuutta, mitä Jumala on valtakunnalleen säätänyt. Missä sitten on syy, ettei moni autuuttaan etsivä ihminen ota vastaan taivaan valtakuntaa? Syy on siinä, ettei hän tahdo alentua lapseksi, ei luopua omasta viisaudestaan ja tulla Jumalan ja Hänen valtakuntansa edessä tyhmäksi, hän ei myöskään tahdo hyljätä omaa vanhurskauttaan ja tulla alasti riisutuksi. Ja portti on niin ahdas, ettei siitä voi rikkaana ja suurena tulla sisälle taivaan valtakuntaan. Tähän valtakuntaan ei tulla sisälle suurena ja viisaana neuvonantajana, vaan alentuneena, pienenä, neuvon ja avun tarpeessa olevana lapsena. Sen kaltaisten on Jumalan valtakunta.

Uudestisyntymisen kautta tullaan ahtaasta portista sisälle Jumalan valtakuntaan. Kenessä ihmisessä ei ole tapahtunut uutta syntymistä, hän on ulkona Jumalan valtakunnasta. Ainoastaan lapsuuden kristityt, jotka ovat pysyneet kasteen liitossa parannuksen tekijänä rikoksistaan ja vioistaan, he eivät ole epäuskolla Jumalan valtakuntaa ylönantaneet, he ovat olleet aina Isän kotona. Ei kuitenkaan vanhemman veljen tavalla (Luuk.15:29-30), joka ei tuntenut koskaan Isän käskysä rikkoneensa ja sen tähden ei tarvinnut mitään anteeksiantamusta, hän vain vaatii Isältä uskollisuutensa ja työnsä palkkaa.

Mutta oikeat Isän lapset elävät rikollisuutensa ja puuttuvaisuutensa tunnossa ja sen tähden tarvitsevat syntein anteeksiantamista, vaikka eivät ole jumalattoman maailman mukana synnin polkuja kulkeneet. Heillä on ollut lapsuudesta ja on vieläkin elämä Isän kotona syntein anteeksisaamisen armossa Jeesuksen veressä ja elävät samoissa koettelemuksissa ja samassa armossa niiden kanssa, jotka ovat maailman retkeltä tuhlaajapojan tavalla tulleet uuden syntymisen kautta ahtaasta portista Jumalan valtakuntaan (Isän kotiin).

Ulkona Jumalan valtakunnasta ei voi kukaan kehittyä kristityksi eli Jumalan lapseksi, vaan tarvitsee syntyä Jumalasta, lapseksi Hänelle, ja niin hän saa omakseen taivaan valtakunnan, joka on vanhurskaus, rauha ja ilo Pyhässä Hengessä.

Leonard Typpö
Siionin Lähetyslehti 1914 no:8


Seuraava hartauskirjoitus on SRK:n kustantamasta kirjasta Isien ääni. Kirja sisältää "kristittyjen kirjoituksia ja kirjeitä Siionin Lähetyslehdessä vuosilta 1912-1917.

Usko, rakkaus ja työt

"Ja minulla olisi kaikki usko, niin että minä vuoret siirtäisin, ja ei olisi minulla rakkautta, niin en minä mitään olisi" (1.Kor.13:2)

"Sillä niin kuin ruumis ilman henkeä on kuollut niin myös usko on ilman töitä kuollut.." (Jaak.2:26)

Suuri armo on köyhälle, ansiottomalle syntiselle tulla vanhurskaaksi aivan sulasta armosta, uskon kautta Jeesukseen Kristukseen. Juuri sille uskolle, jolla vastaanotetaan syntien anteeksiantamus Jeesuksen veressä, joka on evankeliumin ydin, lukee Jumala sulasta armostaan vanhurskauden, ilman töitä. Mutta ne ihmiset, jotka ovat saaneet yhdenkaltaisen, kalliin uskon vanhurskaudessa, jonka Jumalamme ja Vapahtajamme Jeesus Kristus antaa, eivät jää joutilaiksi eivätkä hedelmättömiksi. He pyrkivät rakkauden vaatimana kaikella ahkeruudella osoittamaan uskonsa avua. Se on: ensiksi lapsen kuuliaisuudessa ja Jumalan mielen loukkaamattomuuden pelossa ahkeroitsevat elää nuhteettomasti Jumalan ja ihmisten edessä, välttää syntiä ja kaikkea, mikä näkyy pahaksi.

Mutta varuillaan on oltava sittenkin, ettei vaan salainen omavanhurskaus pääse tekemään uskon ja rakkauden töistä taivaan tietä. Siihenkin on ihminen hyvin joutuisa eksymään, että laskee autuutensa ehdoksi kykeneväisyytensä ja esteeksi kykenemättömyytensä.

Jumala antakoon meidän aina ymmärtää se tärkeä asia oikein, että autuuden ehtona ei ole kykeneväisyys eikä esteenä kykenemättömyys. Autuutemme perustuksena on ja pysyy Jeesus Kristus, tämä Jumalan panema perustus.

Toisaalta ilmenee taas vaara siinä, kun sovinto-oppi, ihmisen vanhurskaaksi tulemisen asia on selvillä, että saattaa aikojen kuluessa alussa saatu rakkaus pensistyä. Tästä aiheutuu velttous tärkeissäkin uskon ja rakkauden töissä. Elämä saa sellaisen suunnan, niin kuin jokainen eläisi vain itselleen. Omat edut ovat vain kyseessä sekä luonnollisissa että hengellisissä asioissa. Tärkeä totuus on silti paikallaan, että ihminen tulee armosta autuaaksi yksin uskon kautta.

Tuleeko ihminen autuaaksi sellaisen uskon kautta, joka ei vaikuta mitään rakkautta? Tähän vastaa apostoli: "Vaikka minulla olisi kaikki usko, niin, että vuoria siirtäisin, ja ei olisi rakkautta, niin ei se mitään olisi". "Usko ilman töitä on kuollut". Aivan kuin apostoli sanoisi: siinä ei olekaan mitään uskoa, missä ei ilmene rakkautta, joka vaatii hyvää tekemään.

Luther sanoo: "Yhtä mahdoton on elävän uskon olla ilman rakkautta kuin tulen ilman lämpöä". Raamatussa puhutaan sellaisesta uskosta, joka puhdistaa sydämen, yhdistää elämän osallisuuteen Lunastajan kanssa, vaikuttaa palavan rakkauden Jumalaa ja Hänessä syntyneitä kohtaan. Silloin täytetään Herran uusi uusi käsky, joka kuuluu: "Siitä tietävät kaikki teidän olevan Minun opetuslapsiani, jos te pidätte rakkauden keskenänne".

L. Typpö
Siionin Lähetyslehti no: 4, 1916

_________________
On uskon kautta taivas määränpäämme,
ja perintömme siellä odottaa.
Kun uskoon, toivoon matkalla me jäämme,
niin kodin portti meille aukeaa.
SL 282: 5


Viimeksi muokannut Taavetti päivämäärä 24 Tammi 2013, 18:02, muokattu yhteensä 2 kertaa

Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: 05 Touko 2008, 22:52 
Poissa
Ylläpitäjä

Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00
Viestit: 3548
Puhdasta sanan rieskaa on ollut saatavilla 1910-luvullakin. Tein omia lihavointejani kohdista, joihin erityisesti soisin lukijoiden kiinnittävän huomiota.

Taavetti/Leonard Typpö kirjoitti:
Jeesus on opettanut rukoilemaan: Lähestyköön Sinun valtakuntasi! Siinä lähestyy Jumalan valtakunta, missä saarnataan evankeliumia Pyhän Hengen kautta Raamattuin jälkeen. Jumalan armovaltakunta on täällä maan päällä. Se on teidän keskellänne, sanoo Vapahtaja. Mutta se on sellainen, ettei sitä voida lihan, se on ulkomuodon jälkeen näillä luonnon silmillä tuntea eikä nähdä. Totisesti, totisesti sanon Minä sinulle: Ellei joku vastuudesta synny, ei hän taida Jumalan valtakuntaa nähdä. (Joh.3:3)

Jumalan valtakuntaan on kumminkin tultava sisälle jokaisen, joka tahtoo omistaa niitä armoetuja ja sitä autuutta, mitä Jumala on valtakunnalleen säätänyt. Missä sitten on syy, ettei moni autuuttaan etsivä ihminen ota vastaan taivaan valtakuntaa? Syy on siinä, ettei hän tahdo alentua lapseksi, ei luopua omasta viisaudestaan ja tulla Jumalan ja Hänen valtakuntansa edessä tyhmäksi, hän ei myöskään tahdo hyljätä omaa vanhurskauttaan ja tulla alasti riisutuksi. Ja portti on niin ahdas, ettei siitä voi rikkaana ja suurena tulla sisälle taivaan valtakuntaan. Tähän valtakuntaan ei tulla sisälle suurena ja viisaana neuvonantajana, vaan alentuneena, pienenä, neuvon ja avun tarpeessa olevana lapsena. Sen kaltaisten on Jumalan valtakunta.

Uudestisyntymisen kautta tullaan ahtaasta portista sisälle Jumalan valtakuntaan. Kenessä ihmisessä ei ole tapahtunut uutta syntymistä, hän on ulkona Jumalan valtakunnasta. Ainoastaan lapsuuden kristityt, jotka ovat pysyneet kasteen liitossa parannuksen tekijänä rikoksistaan ja vioistaan, he eivät ole epäuskolla Jumalan valtakuntaa ylönantaneet, he ovat olleet aina Isän kotona. Ei kuitenkaan vanhemman veljen tavalla (Luuk.15:29-30), joka ei tuntenut koskaan Isän käskysä rikkoneensa ja sen tähden ei tarvinnut mitään anteeksiantamusta, hän vain vaatii Isältä uskollisuutensa ja työnsä palkkaa.
- -
Ulkona Jumalan valtakunnasta ei voi kukaan kehittyä kristityksi eli Jumalan lapseksi, vaan tarvitsee syntyä Jumalasta, lapseksi Hänelle, ja niin hän saa omakseen taivaan valtakunnan, joka on vanhurskaus, rauha ja ilo Pyhässä Hengessä.
- -
Mutta varuillaan on oltava sittenkin, ettei vaan salainen omavanhurskaus pääse tekemään uskon ja rakkauden töistä taivaan tietä. Siihenkin on ihminen hyvin joutuisa eksymään, että laskee autuutensa ehdoksi kykeneväisyytensä ja esteeksi kykenemättömyytensä.

Jumala antakoon meidän aina ymmärtää se tärkeä asia oikein, että autuuden ehtona ei ole kykeneväisyys eikä esteenä kykenemättömyys. Autuutemme perustuksena on ja pysyy Jeesus Kristus, tämä Jumalan panema perustus.

Toisaalta ilmenee taas vaara siinä, kun sovinto-oppi, ihmisen vanhurskaaksi tulemisen asia on selvillä, että saattaa aikojen kuluessa alussa saatu rakkaus pensistyä. Tästä aiheutuu velttous tärkeissäkin uskon ja rakkauden töissä. Elämä saa sellaisen suunnan, niin kuin jokainen eläisi vain itselleen. Omat edut ovat vain kyseessä sekä luonnollisissa että hengellisissä asioissa. Tärkeä totuus on silti paikallaan, että ihminen tulee armosta autuaaksi yksin uskon kautta.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 28 Kesä 2010, 21:22 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6894
Paikkakunta: Suomenselkä
Hänen nimensä kutsuttiin Jeesus

Luuk. 2: 21
Jeesuksen ympärileikkauksen muistoa vietämme uudenvuodenpäivänä. Meilläkin uudessa liitossa annetaan nimi pyhässä kasteessa joka johtunee siitä, että vanhassa liitossa lapsi sai nimensä ympärileikkauksessa. Kun Betlehemin tallissa syntynyt lapsi oli kahdeksan päivän ikäinen, toimitettiin ympärileikkaus lain mukaan. Hänen nimensä kutsuttiin Jeesus, joka nimi oli enkeliltä ilmoitettu jo ennen, kuin hän sikisi äitinsä kohdussa. Meillä on nyt vain tutkinnon aiheena Jeesuksen nimi, joka on kaikista nimistä suurin. Hänen nimeensä pitää kaikkien polvet itsensä kumartaman maassa ja taivaassa, ja kielet pitää tunnustaman, että Jeesus on Herra, Isän Jumalan kunniaksi.
Ilman Jeesusta on koko ihmissuku synnin tähden tuomittu iankaikkiseen kuolemaan ja kadotuksen valtaan. Ilman häntä emme koskaan voi tulla omin voimin Jumalan lain edessä hurskaaksi, ja ilman vanhurskautta emme kelpaa Jumalalle. Mutta Jeesus meidän sijaisenamme antaa itsensä ympärileikata, ja niin velvoittaa itsensä lakia täyttämään meidän puolestamme, me olimme synnin tähden lailta tuomitut. Meillä on siis nyt Jeesuksessa lain täyttämys. Kun vaan olemme uskon kautta hänessä, ja hän on meissä, niin laki ei voi tuomita. Vaikka olemmekin syntisiä itseemme nähden, olemme kuitenkin synnittömiä ja vanhurskaita välimiehemme ansiossa. Jeesus on ainoa, jonka päälle Herra heitti kaikki meidän syntimme. Saamme katsoa häntä uhrinamme, joka viattoman ruumiinsa päällä kantaa syntimme kirousta, ja suurena sovintopäivänä, omalla verellään upottaa ne näkyvistä taivaallisen Isän kasvojen edestä. Hän siirtää syntimme niin kauas kuin itä on lännestä. Meillä siis on sovinto ja syntien anteeksi saaminen, jota seuraa puhdistus ja pyhitys Jeesuksen veressä.

Jeesus maisti kuoleman katkeruutta synnin palkkana meidän sijaisenamme. Kun hän katsoo kuolemaa, riippuessaan ristin puussa, niin lain kirous kuoleman ja helvetin voimalla painaa hänen sielunsa Isän kasvojen edestä syvään, pohjattomaan mutaan. Silloin kuuluu hänen kärsivästä sielustaan huuto: "Jumalani, miksi minun ylön annoit?" Kuitenkin on Lunastajan sydämessä pimeimpänäkin aikana katkeamaton usko Jumalaan. Niin hän kuolemansa kautta kuoleman voittaa meille elämäksi. Totta on se, että Jeesus kuoli meidän kuolemamme, ja meillä on hänessä kuoleman voitto.

Jeesus nousi ylös kuoleman vallasta, ja toi taivaallisen rauhan murheen, pelvon ja epätoivon murtamiin sydämiin. Meillä on elävä Jeesus, ja mekin elämme hänessä. Hän on meidän viisautemme, vanhurskautemme, pyhityksemme ja lunastuksemme. Kuten Saphir sanoo: "Ja kaikki vaikutetaan meissä Jeesuksen Kristuksen kautta. Sillä hän on meidän elämämme ja väkevyytemme." Vain pysymällä hänessä, voivat oksat elää, ja hedelmän kantaa. Henki meissä ei ole Kristuksen sijainen, vaan yhdysside Herran ja meidän välillä. Täten vaikuttaa jumalallinen voima meissä, ainoastaan uskomme kautta Jeesukseen. Nojautuen siis Jeesukseen, sinä voitat synnin. Turvaa häneen, niin voimasi uudistuu! Katso uskon silmillä Jeesukseen, niin saat häneltä, et vain käskyä, vaan myös hengen ja voiman sitä tottelemaan. Et ainoastaan näe esikuvaa, vaan muutut hänen kuvaansa. Meillä on Jeesuksessa kaikki, mitä olemme lankeemuksessa menettäneet. Eläkäämme hänelle, ainoalle vapahtajallemme! Kaikki mitä teemme puheella ja työllä, tehkäämme Jeesuksen nimeen. Lopettakaamme edesmennyt vuotemmekin suruineen ja iloineen, myötä- ja vastoinkäymisineen, Jeesuksen nimeen. Kiittäkäämme Jumalaa Jeesuksen nimeen, rukoillen uutta voimaa uudelle vuodelle, pysyäksemme valvomassa, synnin ja maailman voittajana siihen päivään asti, kun saamme nähdä, että Jeesus tulee. Joko sitten luonnollisessa kuolemassa tai hänen toisessa tulemisessaan, kun hän ilmestyy suurella kunnialla pyhäin enkeliensä kanssa. Niin, Henki ja morsian sanoo: Amen, Tule, Herra Jeesus!

L. Typpö
Eduskuntavuosilta tallennettu
Päivämies 28.12.1966

_________________
On uskon kautta taivas määränpäämme,
ja perintömme siellä odottaa.
Kun uskoon, toivoon matkalla me jäämme,
niin kodin portti meille aukeaa.
SL 282: 5


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 18 Helmi 2011, 15:40 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6894
Paikkakunta: Suomenselkä
Uudenvuodenpäivä
Jeesuksen nimeen


Luuk. 2: 21)
Jumalan meille ihmislapsille vakuuttamat onnen ja siunauksen lupaukset ovat yhdistetyt Jeesuksen nimeen, sillä kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat hänessä kätkettyinä. Kol. 2: 3. Jo ennen hänen maailmaan tulemistaan kaikki profeettain kirjoitukset olivat täynnänsä niiden siunausten vakuutuksia, joita Jumala hänen kauttansa oli luvannut ihmisille antaa. Kun hän syntyi maailmaan, ilmoitettiin hänestä paimenille: "Teille on syntynyt Vapahtaja«. Jo sitä ennen enkeli oli sanonut Joosefille: Sinun on pantava hänen nimekseen Jeesus, sillä hän on vapahtava kansansa heidän synneistänsä. Jeesus-nimi pienokaiselle sitten annettiin hänen ollessaan kahdeksan päivän vanha.

Vapahdus synneistämme, on Jumalan uudenvuodenlahja meille Jeesuksen kautta. Jo pyhässä kasteessa se meille vakuutettiin Jeesuksen nimessä. Tämän, nimistä kalleimman, Jumala tahtoi piirtää sydämeemme. Oi jospa se olisi siellä säilynyt, häviämättömin kirjaimin kirjoitettuna! Silloin se olisi valaisemassa iäisyysmatkaamme vaelluksemme jokaisella askeleelta. Ilman sitä ihminen harhailee pimeässä, kompastelee ja lankeilee. Hänen tulevaisuutensa on valoton ja toivoton. Tämäkin alkanut uusi vuosi muistuttaa siitä, että edessä oleva aika on arvaamaton: ennen kuin aavistatkaan, saattaa askeleesi vajota iäisyyden yöhön. Joka ilman Jeesus-nimeä sydämestään sinne joutuu, hänelle ei koskaan enää yhtään valoa koita.

Uudenvuoden päivä on Vapahtajamme Jeesuksen nimipäivä. Kallein nimi, mitä maan päällä ja taivaassa on, asetetaan tänä vuoden ensimmäisenä päivänä johtotähdeksi, ja oppaaksemme matkallamme. Kulje, matkamies, sen valossa! Jeesus-nimi vakuuttaa sinullekin taas, uutta taivalta aloittaessasi, että Jumalalla on laupeuden ajatukset sinusta, että hän on Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa valmistanut sinullekin vapahduksen synneistäsi. Kun syntien anteeksi saamisen siunaus on sydämessäsi, on sinulla Jeesuk sen kautta annetuista aarteista kallein omanasi. Silloin saatat kiittää Jumalaa, meidän Vapahtajaamme, jonka hyvyys ja ihmisrakkaus on sinullekin ilmaantunut siinä, että hän laupeutensa mukaan sinutkin synneistäsi pelasti, Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta.

O. H. Jussila
(Siionin Lähetyslehti 1930)
Päivämies 31.12.1959

_________________
On uskon kautta taivas määränpäämme,
ja perintömme siellä odottaa.
Kun uskoon, toivoon matkalla me jäämme,
niin kodin portti meille aukeaa.
SL 282: 5


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 28 Maalis 2011, 18:23 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6894
Paikkakunta: Suomenselkä
Lankeemus ja nouseminen


Älä iloitse minun viholliseni minusta, että minä lankesin, minä olen taas nouseva, ja vaikka minä pimeydessä istun, niin HERRA on kuitenkin minun valkeuteni. Miik. 7: 8.

Vaikka otamme tarkan vaarin askeleista, tiestä ja matkasta, niin silti saattaa
langeta, ja langetessa pahoin loukata itsensä: Ei ole niin väkevää, joka ei voisi langeta. Samoin, on asia elämän kaidalla tiellä, pyhitetty tahto ja halu on kulkea lankeematta yhteenkään syntiin, mutta niin ei aina menesty. Synti kun asuu niin likellä, että omassa lihassamme, niin se aina ympäri piirittää, ja lankeemus voi tapahtua aivan aavistamatta. Kuningas Daavid oli niin jalo Herran
Seebaotin voiman kautta, että voitti karhun ja jalopeuran, ja otti lampaan heidän suustansa, voitti suuren Goljatin ja toi jalon voiton Israelin kansalle, mutta yksi huoruuden himo kaunista naista kohtaan kaasi hänet. Kyllä Haakarin pojat ovat aina vahtaamassa sitä, että kristitty joutuisi syntiin. Se on heille iloksi.

Mutta kuulkaa mitä profeetta sanoo: "älä iloitse minun viholliseni, että minä lankesin, minä olen taas nouseva." Ei ole Jumalan, Isän tahto, että jäädä lankeemuksen alle ja vaipua epätoivoon. Simeon sanoi Jeesuksesta: "Tämä on pantu lankeemiseksi ja nousemiseksi monelle Israelista ja merkiksi, jota vastaan sanotaan." Luuk. 2: 34: Minun lapsukaiseni, näitä minä teille kirjoitan, ettette syntiä tekisi, mutta jos joku syntiä tekee, niin meillä on edesvastaaja Isän tykönä, joka vanhurskas on. Hän on sovinto meidän synteimme edestä. Tämän sovintoveren voima puhdistaa omantunnon kuolevaisista töistä, elävää Jumalaa palvelemaan. Sillä jos me tunnustamme meidän syntimme, niin Hän on uskollinen ja hurskas, joka meille synnit anteeksi antaa. Ei ole niin syvälle langennutta, joka ei saisi nousta, eikä ole niin suurta syntistä, jota ei tämä veri vielä voisi puhdistaa.

Sen tähden kaikki langenneet, jotka olette haavoja saaneet, katsokaa sydämen uskossa Jeesusta, maasta ylös nostettua. Israelin lapsia korven matkalla, purivat tuliset käärmeet, mutta kun he katsoivat maasta nostettua vaskikäärmettä, niin he paranivat. Niin on Jumalan Karitsa ylennetty puuhun, ja Hänestä on vuotanut veri: tämä veri on sielun sovinto, tässä veressä on anteeksiantamus kaikille katuvaisille, ja missä syntein anteeksiantamus on, siinä on elämä ja autuus. Vielä paistaa armon aurinko pimeisiin vankiluoliinkin. Jeesuksen, Jumalan Pojan veri puhdistaa kaikesta synnistä.

Leonard Typpö
Siionin Lähetyslehti 1912
Päivämies 5.5.1965

_________________
On uskon kautta taivas määränpäämme,
ja perintömme siellä odottaa.
Kun uskoon, toivoon matkalla me jäämme,
niin kodin portti meille aukeaa.
SL 282: 5


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 24 Marras 2012, 18:06 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6894
Paikkakunta: Suomenselkä
Suuri voitto

Mutta se on suuri voitto olla jumalinen ja tyytyä onneensa. (Tim. 6: 6)

Monenkaltaisista olosuhteista löydämme Jumalan lapsia täällä vieraalla maalla ajallisen elämän toimintaan nähden. Mutta tuo apostolin kallis neuvo hetkellisenä ja myös pysyväisenä lohdutuksena kohdistuu kaikille. Mutta se on suuri voitto olla jumalinen ja tyytyä onneensa. On olemassa niitäkin veljiä ja sisaria, joiden elämä tuntuu ja näyttää olevan täynnä onnettomuutta, täynnä murhetta, ristiä ja kiusausta, Silloin ilmenee ihmisen turmeltuneessa luonnossa tyytymättömyyttä, sillä kovin vaikeata on tyytyä tuollaiseen onneen, joka alinomaa uudistuu yhä raskaampina kiusauksina ja vastoinkäymisinä. Mutta kuitenkin on ainoa mahdollisuus pelastua tuosta onnettomuudesta apostolin neuvon mukaan tyytyä onneensa, tyytyä kohtaloonsa. Sillä niille, jotka Jumalaa rakastavat kaikki kappaleet parhaaksi kääntyvät.

Ahkeroikaamme turvautua Jumalan armossa säilyttää kiusausten ankarimmissakin pyörteissä uskon kautta hyvä omatunto. Omat voimamme tosin näkyvät heikosti, sen tähden älkäämme niistä voittoa etsikö, vaan kääntykäämme suurimmissakin vaivoissa ja taisteluissa laupiaan Jumalan, rakkaan Isän puoleen. Hänen voimansa voi meitä vioista varjella ja lankeamasta estää, vieläpä lankeemuksista ja vioistakin ylös auttaa. Raskaimmatkaan ulkonaisen elämän kiusaukset ja koettelemukset eivät saa riistää sisällistä sielumme turvaa eikä uskoamme Jumalaan. Suuri voitto on, rakkaani meillä, kun tyydymme siihen, mitä kaikkitietävä Isämme on osaksemme antanut. Kaikki mitä kärsimme täällä vieraalla maalla on pian ohimenevää, mutta mitä pian saavutamme kotonamme rakkaan Isämme ja veriylkäämme Herran Jeesuksen luona, on kaikki iankaikkisesti pysyvää. Kotona taivaassa emme enempää kaipaa, kun saamme taivaallisen Veriylkämme suloisia kasvoja aina katsella. Hänen joka on verellään meidät lunastanut helvetin hirmuvallasta, kuoleman kuivasta kuopasta ylös nostanut haavoitetuilla ja vertavuotavilla käsillään.

Ole tyytyväinen onneesi, Karitsan kihlattu morsian, älä väsy tällä orjantappuraisella tiellä, vaan ylennä silmäsi ristille verestä priiskuvaan uhriin ja katsele, kuinka Hän lävistetyillä käsillä avaa paratiisin ja kolmantena päivänä nousee kuin ihana aurinko julistamaan suurta rauhan sanomaa. Lohikäärmeen pää on murskattu, helvetin portit on suljettu, paratiisi on avattu. Pian viettää häitään, ylkä ja morsian! Hallelujaa!

L. Typpö
Siionin Lähetyslehti
Päivämies 11.3.1964

_________________
On uskon kautta taivas määränpäämme,
ja perintömme siellä odottaa.
Kun uskoon, toivoon matkalla me jäämme,
niin kodin portti meille aukeaa.
SL 282: 5


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 24 Tammi 2013, 18:00 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6894
Paikkakunta: Suomenselkä
Herra on minun turvani


Kiitetty olkoon Herra minun turvani, joka minun käteni opettaa sotimaan, ja minun sormeni tappelemaan. Minun laupeuteni ja minun linnani, minun varjelukseni ja minun vapahtajani, minun kilpeni, johon minä uskallan. Ps 1.144: 1-- 2.

Ei ollut Israelin kuninkaalla turvaa omaan väkevyytensä, ei miestensä paljouteen. Mutta Herra oli hänen turvansa. Sen tähden kiittää Herraa, että hänellä on turva Herrassa ja sen n ei tarvitse mitään peljätä. Samoin on laupias Herra vielä tänä päivänä omain lastensa turva ja kilpi. Häneen tyytyy sydämemme. Hänessä löydämme ilon, levon ja rauhan, vielä hänen turvissaan käsitämme sellaisen rakkauden, ettei tarvitse mitään Peljätä. Hän opettaa ja vahvistaa kätemme sotimaan, antaa voimaa heikkoudessa voittamaan vihollisen. Älkäämme heittäkö pois uskallustamme, jolla suuri palkan makso on, vaikka tuntuu kuinka voimat vähiltä, niin ylentäkäämme uskossa silmämme katsomaan Jumalan lupausta. Minun voimani on heikoissa väkevä. Me saamme tuta, että meillä on laupias Jumala, olemme viholliselta voittamattomassa linnassa sisällä. Varjelusmuurinamme on Sepaotin voima, vapahtajana väkevä Jumala, ijankaikkinen rauhan päämies, ihmeellinen neuvon antaja, vahva kilpi, jonka läpi ei ruman tuliset nuolet pääse. Saamme laulaa Daavidin kanssa, suloinen on Herra kaikille, ja armahtaa kaikkia tekojansa.

Kiittäköön sinua Herra kaikki sinun tekosi, ja sinun pyhäsi, kiittäkää sinua, julistakoon sinun valtakuntasi kunniaa, ja puhukoon sinun voimastasi. Että sinun voimasi tulisi ihmisten lapsille tiettäväksi ja sinun valtakuntasi suuri kunnia.

Sinun valtakuntasi on ijankaikinen valtakunta ja sinun herrautesi pysyy suvusta sukuun". Ps. 145: 9 – 13.
Kun muistelemme Jumalan suuria armotekoja ja hänen kalliita lupauksiaan, joita hän on meille tehnyt, ja hänen valtakuntansa pysyväisyyttä, niin tulee sielumme virvoitetuksi Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen tuntemisella. Sillä niin kuin luonnolliselle ruumiillemme on jokapäiväinen ravinto välttämätön, samoin on kuolemattomalle osalle, uudelle ihmiselle, joka Jumalan jälkeen luotu on, tarpeellinen, että tulla ravituksi sillä leivällä, joka tuli taivaasta alas, ja virvoitetuksi elämän vedellä joka kuohuu iankaikkiseen elämään. Valmiina on pito aina Siionin vuorella, mutta me olemme usein niin arat, ettemme tahdo rohjeta käydä syömään ja juomaan. Mutta Hyvä Paimen aina vetää rakkaudellaan ja kehottaa suloisella äänellään meitä ylös maan tomusta ja itsemme katselemisesta, Hän johdattaa aina tuoreille laitumille, vie viinimäkeensä ja avaa viinikellarinsa, joista vuotaa uusi viini ja elämän öljy. Taas alkaa armon päivä paistamaan, laupeuden ojat juoksevat, murheellinen morsian tullee iloiseksi, ja alkaa laulamaan punaisesta viinimäestä, veriyljän rakkaudesta ja ijankaikkisetsta armoliitosta.

Oi ihmeellinen Jumala, joka vuodatat armosi suloisen voiman aina meidän sydämiimme ja uudistat meitä sinun suloisella tuntemisellasi!

L. Typpö
Päivämies 10.1.1968

_________________
On uskon kautta taivas määränpäämme,
ja perintömme siellä odottaa.
Kun uskoon, toivoon matkalla me jäämme,
niin kodin portti meille aukeaa.
SL 282: 5


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: 06 Loka 2016, 15:58 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6894
Paikkakunta: Suomenselkä
Jeesus uskovaisten elämänä

"Jokaisen oksan minussa, joka ei kanna hedelmää, hän karsii pois ja jokaisen, joka hedelmän kantaa, hän puhdistaa, että se kantais runsaamman hedelmän" (Joh. 15:2).
Vapahtaja puhuu opetuslapsilleen viinipuun vertauksessa siitä likeisestä yhteydestä, mikä hänellä on heihin ja heillä häneen, mutta tässä kuulemme Jeesuksen puhuvan kahdenlaisista oksista. Ensiksi niistä, jotka eivät kanna hedelmää. Hedelmättömät eivät tarvitse puhdistusta, vaan taivaallinen peltomies karsii ne pois, pois pintapuolisestakin yhteydestä viinipuuhun. Toiseksi hän puhuu niistä oksista, jotka kantavat hedelmän. Niitä puhdistaa taivaallinen peltomies, että ne kantaisivat runsaamman hedelmän.
Oikea kristitty saattaa säikähtää kuullessaan laupiaan Vapahtajan puhuvan sellaisista oksista itsessään, jotka hedelmää kantamattomina karsitaan pois ja heitetään tuleen. Meidän olisi tarpeellista saada Jumalan armon kautta selville, mitkä ovat hedelmättömäin ja hedelmää kantavien oksien, siis oikeitten ja nimikristittyjen tuntomerkit.
Nuo kahdenlaiset oksat viinipuussa ovat ulkoa nähden hyvin samanlaiset. Kuten ennen kymmenen neitsyttä, joihin on taivaan valtakunta verrattu. Matt. 25:1.
Tyhmät olivat tehneet ulkonaisen valmistuksen Ylkää vastaanottamaan. Tunnustuksen mukaan he kuuluivat taivaan valtakuntaan, mutta sisällinen valmistus oli jäänyt tapahtumatta. Heiltä puuttui öljy, Pyhä Henki, ja sielun sisällinen elämä ja rakkaus. He eivät olleet elävässä uskonyhteydessä Jeesukseen Kristukseen: heillä ei ollut Kristuksen henkeä, siksi he jäivät Jumalalle kelpaamattomina ja outoina ulossuljettujen joukkoon.
Samoin on hedelmättömien oksien. He ovat tarttuneet viinipuun kuoreen ja pintaan, kuten Juudas Iskariot yhtyi opetuslasten joukkoon. Hänenkään sisäinen elämänsä ei kokenut muutosta, vaikka hän tunnustautui opetuslapseksi. Kun tunnustus ei lähtenyt uskovaisesta sydämestä, koska hän oli vilpistelijä ja ulkokullattu, niin hän tuli karsituksi pois ja tuleen heitetyksi.
Taitavat neitseet olivat uudestisyntyneet. He olivat saaneet uskon kautta Pyhän Hengen, elämän ja rauhan Jumalassa, olivat tulleet istutetuiksi hedelmää kantavina oksina totiseen viinipuuhun. Heidän sydämensä yhtyi viinipuun sydämeen. He elivät Jeesuksessa ja Jeesus heissä. Vaikka nuo taitavatkin neitseet tulivat uneliaiksi odotusajalla, ei heiltä kuitenkaan katkennut elämän yhteys Jeesukseen. Niinpä he olivatkin valmiita Ylkää vastaanottamaan.
Ne ihmiset, joilla on uskon kautta elämä ja henki Jumalasta, hyvin muistavat uudestisyntymän kokemuksen ja tällä vaelluksen ajalla ahkeroivat kuuliaisuudessa taipua Hengen kuljetukseen. Tässä kyllä näkee Jumalan hengen kuljettama kristitty omalta puoleltaan suurta puuttuvaisuutta ja heikkoutta, jonka tähden hän tuntee olevansa puhdistettava ja tarvitsee elämäkseen ja rauhakseen sovintoveren voimaa. Armon tunteminen sovintoveren osallisuudessa ei kuitenkaan kadota synnin- ja puuttuvaisuuden tuntoa. Mutta synnin- ja puuttuvaisuudentunnon tähden ei Siinain lain tuomiota omassatunnossa ole, koska emme elä lain, vaan armon alla. (Room. 7:4).
Uusisyntyminen, usko ja henki tuottavat aina hedelmiä heikoimmissakin armolapsissa. Moni ehkä kaipaa itseltään suuria, loistavia hyviä töitä, joita kuitenkaan ei löydy, koska on kaiken sen, mitä tehnyt on, tehnyt rakkaudesta, ja rakkaus on ne unohtanut, sillä rakkaus ei omaansa etsi.
"Mutta hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävyys, hyvyys, usko, hiljaisuus ja puhtaus. Sen kaltaisia vastaan ei ole laki. (Gal. 5:22, 23). Kristitty, joka elää hiljaista uskon elämää puhtaalla ja rauhallisella omallatunnolla, tuntee tarvitsevansa joka päivä uutta elämän voimaa viinipuun sydämestä. Hän ei saata tyytyä vain muistelemaan tuota ensimmäistä parannustaan ja ensimmäistä hengen palavuutta, vaan jokapäiväisenä elinkysymyksenä on tämä, että minulla on Jumalan Poika omana ja Hänen veressään anteeksiantamus, puhdistus ja rauha. Tämänlainen sielu ei tyydy siihen, että hänellä on kristityn nimi ja että kuuluu kristittyjen joukkoon, vaan tämä an huolena, että on elämä Jumalassa ja valittujen lasten henki vapaana rinnassa. Tällaisen taivaallinen peltomies puhdistaa kaikesta viallisuudesta ja niin sisällinen ihminen uudistuu hänen kuvansa jälkeen, joka sen luonut on. Näin ollen ei hän saatakaan olla hedelmättömänä oksana viinipuun kuoressa, vaan hänessä toteutuu Marian kiitoslaulun sanat: "Nälkäiset on hän täyttänyt hyvyyksillä ja rikkaat hän on lähettänyt tyhjinä pois." (Luuk. 1:53).
Elävä kristitty on se, joka tuntee kaikkea mikä kerran on olemassa, ensiksi sitä, mitä hänessä on itsessään, toiseksi sitä, mitä elävä usko tuntee ja löytää Jumalasta. Itsestään löytää kristitty paljon puuttuvaisuutta, turmeluksen vikaa, hitautta ynnä muuta tuollaista, joka kaikki on vanhan äidin perintöä. Hän ei saata tyytyä itseensä, nälkä ja jano painaa häntä likemmäs ja syvempään Jeesuksen Kristuksen ansioon ja niin hän löytää taivaallista leipää ja elämän vettä aivan ansiottomana viinipuun, Jeesuksen, lihavuudesta. Hänen kauttaan hän tuottaa paljon hedelmää, mutta ei etsi hedelmistään elämää eikä vanhurskautta, koska nämä molemmat ovat Jeesuksessa. "Sillä hänessä asuu koko jumaluuden täyteys ruumiillisesti, ja te olette hänessä täydelliset, joka kaiken herrauden ja esivallan pää on". (Kol. 2:9,10) . Köyhille armolapsille on aina autuuden ja elämän lähde avoimena. Pitäkäämme sen tähden uskon silmät käännettyinä tuohon täydellisyyteen, joka on Jeesuksessa Kristuksessa! Tämä täydellisyys kelpaa Jumalalle, tässä on meillä, puuttuvaiset lapset, runsas lohdutus, kun apostoli sanoo: "Ja te olette hänessä täydelliset." Eikö tähän ole täysi syy tyytyä: kun me vielä turmeltuneessa ruumiissa ollessamme olemme jo Jumalan kasvojen edessä täydelliset! Kiinnitä, veljeni ja sisareni, täältä maan tomusta uskon silmäsi tuohan viattomaan karitsaan, joka minua ja sinua teki täydelliseksi Isän edessä.
L. Typpö
Siionin Lähetyslehti 1967 sivut 205, 206, 207

_________________
On uskon kautta taivas määränpäämme,
ja perintömme siellä odottaa.
Kun uskoon, toivoon matkalla me jäämme,
niin kodin portti meille aukeaa.
SL 282: 5


Ylös
 Profiili  
 
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 8 viestiä ] 

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]


Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa


Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia viestejäsi

Etsi tätä:
cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia