Heikki Jussila: Iankaikkisen evankeliumin julistus

Kirjoituksia etsikkoaikamme aamunkoiton uskovaisilta 1800-luvulta 1940-luvun vuosikymmeniin

Heikki Jussila: Iankaikkisen evankeliumin julistus

ViestiKirjoittaja Jani_S » 12 Maalis 2009, 11:11

Ajattelin aloittaa sarjan vuosina 1863-1955 eläneen vanhoillislestadiolaisen saarnaajan, maanviljelijä Heikki Jussilan kirjoituksista. Seuraava kirjoitus on hänen ensimmäisen, SRK:n vuonna 1945 julkaiseman raamatunselitysteoksensa "Iankaikkinen evankeliumi" ensimmäinen selitysteksti.

Tässä kirjoituksessa, jonka kieliasua olen hienovaraisesti muuttanut muutamissa paikoissa ymmärrettävämmäksi, erityisesti nuorempia lukijoita ajatellen, Jussila selittää evankeliumin syntyä ja olemusta raamatun ydinsanoman, Jeesuksen sovituksen valossa seuraavasti:

"Jumala puhui muinoin, usein ja monella muotoa isille profeettain kautta; näinä viimeisinä päivinä hän on puhunut meille Poikansa kautta." (Hebr. 1:1)

Evankeliumin lähde on itse iankaikkinen Jumala. Hän aloitti sen julistuksen syntiin lankeamisen päivänä. Lupaus, jonka hän antoi, on sen A ja O. Silloin koitti armo päivä. Evankeliumi julisti langenneille lapsille armon ja syntien anteeksiantamisen Jeesuksen Kristuksen sovintotyön kautta. "Hän rikki polkee käärmeen pään." Säteilevänä nostettiin armonaurinko taivaalle. Sen ihana valo loiste valaisi ja lämmitti. Sen majesteetti ilmeni hallitsevaksi, "koitoksi ylhäältä.

Abel käsitti sen Jumalan Karitsana uhritulen keskellä. Sitä katsellessa hän kastettiin Pyhällä Hengellä ja tulella. Verisen uhrialttarin edessä kuului Abrahamille siunauksen ääni taivaasta Moorian vuorella. Sitä katseli uskon silmä Egyptistä lähtemisen ehtoona pääsiäisuhria aterioidessa. Herran Jeesuksen verestä todisti pääsiäislampaan veri pihtipielissä ja oven päällisissä. Siitä Jumalan Karitsasta puhui Jumala muinoin, usein ja monella muotoa isille profeettain kautta.

Evankeliumin ensimmäinen enkeli oli Adamin huoneessa kohonnut siivilleen ja Enokin päivinä saarnattiin Herran nimestä. Se tuotiin Nooan arkissa poikki tulvan. Se lensi Vanhan Testamentin aikana lupauksena valitun kansan keskellä. Kristuksen Henki oli vyöttänyt profeetat sen julistukseen. He puhuivat kansalle pyhitetyillä huulilla. Vihdoin Johannes Jordanin rannalla on osoittanut sormellansa: "Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin." "Hänen tulee kasvaa. Minun pitää vähenemän."

Evankeliumin Herra itse virassa on enkeli keskitaivaalla. Se loisti kirkkaammin kuin aurinko. Sen hohde säteet ovat lähteneet Jerusalemista, Juudeasta, Samariasta ja Galileasta maailman äänin. Sitä Paavali kutsuu autuaan Jumalan kunnialliseksi evankeliumiksi (1 Tim. 1:11). Sen kunnia on niin suuri kuin Jumalan kunnia. Sitä hän kutsui myös pelastuksen evankeliumiksi (Ef. 1: 13.). Sen evankeliumin Jumala on luvannut edeltäpäin profeettain kautta pyhässä raamatussa Pojastansa (Room. 1:2).

Jumala on osoittanut ihmeellisen rakkautensa, kun hän on puhunut langenneille, pois hänestä kääntyneille, lapsille. Ja hän on heille armollisen tahtonsa salaisuuden tiettäväksi tehnyt. Mutta harvat, kuinka harvat uskoivat sen ja kunnioittivat sitä jumalan puheena, kun hän profeettain kautta puhui heille. Ja kuin hän lähetti oman Poikansa keskipäivän kirkkaudesta puhumaan valitulle kansalleen, niin he eivät uskoneet. "Pimeys ei sitä käsittänyt." Nooan päivinä uskottiin yhdessä talossa, ja pitkänäperjantaina uskoi yksi ryöväri.

Puheen arvo riippuu puhujan persoonasta. Jumalan puheella on hänen sanansa korkea arvo, vaan tomppeli ei ymmärrä sitä. Hän jumaloitsee omaa viisauttansa. Hän hylkää Jumalan viisauden julistuksen tyhmänä saarnana. Heille ei ole koittanut vanhurskauden aurinko. Sen kirkkaus on sokaissut heidän silmänsä. Se on paaduttanut heidän taitonsa. Tämän maailman jumala on sokaissut uskottomien taidot, ettei evankeliumin valo loista heille etsikonpäivän valkeutta (2. Kor. 4: 3-4).

Mutta Jumalan sana ei ole hukkunut, eikä tyhjänä palannut. Se on myös langennut hyvään maahan, jossa se on kantanut hyvän ja runsaan hedelmän. Sillä evankeliumi on kulkenut voittokulkuansa läpi aikain ja läpi kansain. Sen työalalla on tapahtunut suuria ihmeitä. Se on jakanut siunaustansa sekä korvessa että. erämaassa. Mihin sen Herra on lähettänyt, siellä se on kantanut siunattua hedelmää. Siellä on iloittu ja riemuittu etsikonpäivän kirkkaudesta. Siellä on kiitetty Karitsaa suuren hengellisen siunauksen edestä.

Mitä olisi maa ilman auringon siunausta? Mutta mitä olisi maailma ilman evankeliumia? Niin kuin kaikki luodut on Jumalan sanalla valmistettu ja Jumalan viisaus on ne tyhjästä tehtäväänsä järjestänyt, niin on hänen evankeliuminsa ihmetyöt, "taivaalliset menot", joita maailma ei tunne, todella Jumalan viisauden korkein huippu. Iankaikkinen evankeliumi, jossa itse sen Herra järjestää valtakuntansa menot, on taivaasta laskettu niin matalalle, ettei viisas maailma sitä käsitä, vaan pitää sen hulluutena.

Raamattu kertoo meille, että Adamin huoneessa nousi esikoinen ensin evankeliumia mestaroitsemaan. Hän ei ollut kuuliainen evankeliumille eikä ojentunut, kun Jumala neuvoi häntä. Hän hylkäsi Karitsan armon ja taivaan lahjan, ja hän kantoi oman vanhurskauden työt uhrialttarille. Hän, suuri pyhä, sai katkeran vihan Herran kunniallista evankeliumia ja sen julistusta vastaan. Yhtä katkera oli juutalaisten kiukku Kristuksen julistusta vastaan. Mitä kirkkaammin evankeliumin päivä valaisee etsikkopäivän, sitä vihaisempi on sitä vastaan pimeyden lasten kiukku.

Mutta iankaikkisen evankeliumin julistuksen Herra virassa on käyttänyt sen työn, jonka Isä oli antanut hänen tehtäväksensä (Joh. 17: 6.). Hän on näyttänyt evankeliumin kynttilää keskitaivaalla kaikkein parhailla lahjoilla. Mutta korkein neuvosto sulki häneltä Jerusalemin portit silmäin edestä. Ja he vuodattivat hänen viattoman verensä ulkona kaupungista. Iankaikkinen evankeliumi korotetaan ristille ja ihmisoppi kruunataan. Sellainen on vaino vaimon siemenen ja käärmeen siemenen välillä maailman loppuun asti. Ja totuuden suu on sanonut iankaikkisen evankeliumin virkaan kutsutuille: "Voi teitä, jos maailma kiittää teitä! Sillä niin he tekivät väärille profeetoille."
Jani_S
 

Paluu Etsikkoaikamme aamunkoitosta



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron