Riiko-Jussi

Kirjoituksia etsikkoaikamme aamunkoiton uskovaisilta 1800-luvulta 1940-luvun vuosikymmeniin

Riiko-Jussi

ViestiKirjoittaja Taavetti » 17 Helmi 2009, 14:54

22 LASTEN SIIONI ' 1955

R1IKO-JUSS1
(Muistelu 65 vuoden takaa) (eli nyt melkein 110 vuoden takaa)

Hän oli syntynyt Riikola nimisessä torpassa ainoana poikalapsena. Sisaruksia o1i seitsemän, Jussi poika kahdeksas. Kehitysiässä ollessa häntä sanottiin Riiko-pojaksi. Kaksikymmenvuotiaana hän oli täyden miehen mittainen raskaissakin töissä. Hänen mielityönsä oli metsän kaataminen. Siellä sai oikein ryskää ja möykätä.

Ei Jussi päässyt vielä viiden kolmatta (25) vanhaksi, kun viinapaholainen hänet voitti. Juovuspäissään hän piti kauheaa mekastusta. Hän möyrysi kuin mylvivä härkä. Kylän hiljaiset asukkaat pelkäsivät häntä. Riitaa ja tappelua ei Riiko-Jussi halunnut kenenkään kanssa. Mutta siitä huolimatta hänen isänsä hänet erotti pois kotoaan. Tietenkin hän pelkäsi poikaansa, olihan hän vankka kuin karhu, jos sattui raivostumaan.

Jussin ansiotöinä oli uudisraivaus, purojen: ja jokien, varsille niittyjen ja koville maille peltojen teko urakkapalkoilla. Niissä töissä hän puiden juurakoita väänteli ja repi kuin mesikämmen. Pyhäin aikana Jussi päästeli niin uhkaavia äännähdyksiä, kuin olisi metsän peto ollut hyökkäämässä laitumella käyskentlevään hevosjoukkoon.

Jussi oli ryhdikäs, komea mies. Jos hän vaan olisi tuosta villitsevästä aineesta pysynyt erillään, niin hän olisi ollut miesten parhaita. Hän solmi avioliiton erään nuoren, tytön kanssa ja teki nasevan kruununmetsätorpan. Ryyppäysten välitkin harvenivat, mutta milloin ne uusiutuivat, hän, o1i aivan mahdoton.
Jussin vaimo oli isältään saanut 1ahjaksi Raamataun. Ja kun hänellä oli hyvä lukutaito, niin, silloin kun hänen miehensä oli kotona, vaimo ääneensä luki tuota pyhää kirjaa. Mieskin alkoi tutkivalla mielellä kuunnella.

Alkoi liikkua sellainen tieto, että koillis-Suomesta tulisi kaksi maallikkosaarnaajaa tähän kylään seuroja pitämään, mihin taloihin heidät vastaan otettaisiin. Jussin vaimo sanoi miehellensä, että kunhan ne saarnaajat
tulevat, niin minä kutsun ne kotiini ja rupean Jumalan terveeksi uskomaan. Tässä rysyssä mennään helvettiin, jos ei elämän muutosta tapahdu.

Jussi ei pannut vastaan, mutta tuohon Jumalan terveeseen uskontoon pääseminen. Päättäväisenä hän oli jo pitemmän ajan tuntenut, että Jumala oli hänet jo tuominnut helvetin syvyyteen ja tuomiotaan Hän ei enää peruuttaisi.

Jussi meni taas työhönsä puron törmälle niittyä raivaamaan. Mutta hänet saavutti siellä huonovointisuus ja voiman vähyys. Hänen silmänsäkin valehtelivat. Kun hän katseli raivaamaansa aluetta, siellä seisoa tikotti "pikku-ukkoja" suuria parvia. Jussi lähti kävellä vätystämään kotiinsa, joka sijaitsi korkealla vaaralla. Sinne kiivetessä piti käyttää tukevaa sauvaa kolmantena jalkana. Kotia päästyään hän raukesi seinuspenkille lepäämään. Vaimo kysyi: "Mikä tuli? loukkasitko itsesi?„

Jussi ei vastannut. Hän hengitti vain raskaasti.

Vaimo yhä voivotteli, että oli sinulle joku onnettomuus sattunut.
Jussi pehmeällä äänen sävyllä mumisi, ikään kuin itselleen: "Olen kadotettu ja tuomittu ihminen."

Juuri ne mainitut saarnaajat muutaman sen paikkakuntalaisen
opastamina saapuivat siihen metsässä kyyhöttävään mökkiin, jossa
oli pienet, mutta siistit huoneet. Tuntui niin somalta, kun vieraat toivottivat: "Jumalan rauha olkoon tälle huoneelle."
Jussi vaikeroi: "Minä olen suuri syntinen."

Saarnaajat puhuivat syntisten ystävästä Jeesuksesta, joka kadotetun ja tuomitun ihmisen lunasti ja kaikesta, synnistä, kuolemasta ja perkeleen vallan alta vapahti ja päästi. Olihan Jussikin rippikoulun aikana lukenut ne ihan ulkomuistiin, mutta sydämestään hän ei ollut sitä koskaan uskonut.

Saarnaajat ehdottivat Jussille, että jospa tänä päivänä vakaassa, vilpittömässä aikomuksessa otat Jeesuksen säätämän synninpäästön vastaan, niin saat sellaisen uskon voiman, jonka avulla voitat sen pahan, joka sinua on riepoitellut kuin villiintynyttä varsaa.


Emäntä itki ja sanoi, että yhtä suuri syntinen on hänkin. "Todistakaa minulle synnit anteeksi."
Saarnaajat panivat kätensä hänen päällensä ja lausuivat:
"Jeesuksen pyhässä nimessä ja hänen sovintoveressään kaikki synnit anteeksi."
Jussi, Jykeä mies, itki kuin pieni lapsi. Hän sanoi: "Jaksatteko minua, hirveää syntistä, vakuuttaa synninpäästöllä?"
Saarnaajat vakuuttivat niin kuin se heidän virkaansakin kuului.

Pienessä uudistorpassa ei ollut suuri joukko seuraväkeä, mutta olivat kalliit, kun itse Jeesus oli tullut heidän keskellensä.
,
A b s. T a u r i a i n e n
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Paluu Etsikkoaikamme aamunkoitosta



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron