VL-FOORUMI

Keskustelupalsta vanhoillislestadiolaisille ja uskostamme kiinnostuneille. Ylläpitäjinä vanhoillislestadiolaisia yksityishenkilöitä.
Tänään on 22 Elo 2018, 06:25

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]




Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 4 viestiä ] 
Kirjoittaja Viesti
ViestiLähetetty: 15 Maalis 2009, 12:37 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6880
Paikkakunta: Suomenselkä
Tässä on pitkä Heikki Jussilan kirjoitus sotavuosien ajalta. Liitän sen yhteen viestiin, mutta muokkauksena lisään väliotsikoita ja tummennuksia lukemisen helpottamiseksi.

Usko rakkauden kautta työtä tekee

Paavali esiintyy tässä lähetyskirjassa opin taistelijana. Hän puolustaa uskon vanhurskautta lain eriseuraa vastaan. Luther, joka syntyi samaan evankeliumin kirkkauteen, on myös jalosti selostanut erotusta lain ja evankeliumin välillä.

Tässä viimeisessä luvussa Paavali kirjoittaa ensin vikaan joutuneen veljen korjaamisesta. Kristittyin tehtävään kuuluu myös nuhdella uskottomia ja kutsua heitä parannukseen. Mutta raamattu ja kokemus osoittaa, että kompastuksia tulee kristityillekin matkalla, vikoja sellaisia, joitten korjaamisessa tarvitaan toisten kristittyjen apua. Sillä tarkoitus, jota varten kukin on matkalle lähtenyt, on päästä perille, ettei jäisi oven taa, kun ylkä tulee. Sen tähden on ojentamisen tarkoitus saada kaikki, kotia Herran lepoon. Niin tuli Daavid lankeemuksesta profeetta Nathanin kautta autetuksi. Ja lukemattomia esimerkkiä on muitakin raamatussa. Erittäin on mainittava, kun Herra Johanneksen kautta ojentaa seurakunnan enkeleitä ojentaa parannukseen ja neuvoo kaikkia kuulemaan mitä Henki seurakunnille sanoo.
Niin kuin koko ruumis kärsii, jos yksikin jäsen on kipeä, niin on pyhäin ihmisten yhteys, jossa kaikki yhteen henkeen ovat juotetut, ja ovat yksi ruumis ja yksi henki ja ovat keskenänsä toinen toistensa jäsenet. Siihen yhteyteen olemme syntyneet holhottaviksi lapsina Jeesuksen nimeen. Ja siinä armohuoneessa on runsaat ja riittävät korjausvarat. "Ei yhdenkään pidä sanoman, minä olen heikko, sillä kansalla, joka siellä asuu on oleva syntein päästö". Ja kun sen päästön kautta olemme siihen valtakuntaan sisälle tulleet ja olemme päässeet synneistämme, niin sen kautta siinä myös pysytään sisällä. Eikä siis ole korjaus vahingoksi, vaan se on voitoksi, niin kuin matkalle lähteissäkin.

Ketkä ovat hengelliset?

"Te, jotka hengelliset olette", olette kaikki velvoitetut ojentamaan vikaan joutunutta.
Kutka ovat jotka ovat hengellisiä Edellinen luku selittää hengellisiksi ne, jotka ovat syntyneet hengestä siihen vapauteen, johon Kristus on meidät vapahtanut, ja jotka ovat pysyneet siinä vaeltain hengessä, ahkeroiden hengen hedelmiä ja karttain lihan töitä. Rakkaus on heillä täydellisyyden side, jonka sisälle mahtuu vikaan joutuneetkin.
"Sen tähden hengessä puhuen vikaan joutuneelle sanotaan, että kannattaa panna vika pois, kun Herra Jeesus, viatoin Jumalan Karitsa on synteimme ja vikaimme tähden antanut pyhän ruumiinsa ja verensä ja henkensä, ja että viatoin Jeesuksen veri on Aapelista asti paljon synti? ja vikoja puhdistanut ja se on meidänkin synteimme tähden annettu ja vuodatettu. Evankeliumi tuo vikaan joutuneelle Jumalan voiman nousta ja tuoda viat päivän valoon. Avomielinen siveyden hengessä ojentaja astuu viallisen alapuolelle nostamaan häntä. Siionissa on avoin lähde syntiä ja saastaisuutta vastaan.

Galatiassa oli hengellisiä ne, jotka eivät olleet menneet lain opin eriseuraan eikä suosineet sitä. Koetellut sen kautta ilmi tulevat, sanoo Paavali korinttilaisille. Monilla eriseuroilla on meidän ajallakin kristityitä koeteltu. Ne ovat eronneet paremman kristillisyyden kerskauksella, ja ovat tulleet ulkokullaisuuden malka silmässä kristittyjen vikoja korjaamaan, ja lain opilla ja hengellä väkevähenkisinä heikkoja tallaamaan. Mutta Jumala on käskenyt ajaa pois jalkavaimon poikinensa ja eroittaa perintöosasta vapaiden lasten huoneesta. Ja ne ovat laittaneet eri ruokapöydän.

Pietari Antiokiassa

Kun Pietari Antiokiassa eriseuraisten mieltä noudattain ja juutalaisten vainoa peläten istui eriseuran ruokapöytään, niin Paavali seurakunnan edessä ojensi häntä ja pesi hänen jalkansa sellaisen ulkokullaisuuden viasta, joka oli hänen työkumppansakin, Barnabaan, vietellyt samaan vikaan. Siitä me näemme, että eriseuran henki on väkevä horjuttamaan jalojakin miehiä. Eikä missään niin suurta ihmisten koiruutta ja kavaluutta tapaa kun heidän seassa. Sen tähden on meidän uskottava ja seurattava sitäkin Jumalan sanaa, joka sanoo: "Eriseuraista ihmistä pakene, kun häntä kerran eli kahdesti neuvottu on."
Tavattomiakin, jotka eivät vaella, niin kuin kristityn korkian kutsumuksensa tähden ja hengen pyhityksessä pysymiseksi, tulee vaeltaa, tulee neuvoa. Lähetyskirjeet Timoteukselle, Tiitukselle, korinttilaisille y.m. näyttävät, miten vikoihin joutuneita oikein siveyden hengessä on ojennettava. Ja Aasian seurakunnille Johanneksen kautta lähetetyt kirjoitukset osoittavat, minkälaisista vioista seurakunnan opettajia tarpeellinen korjata ja ojentaa. Ne myös näyttävät, mistä voima siihen tulee.

"Ja katso itseäsi", ettet korkeamielisenä tai kiivaudella herätä ojennettavassa ja turmelusta. Katso myös, ettet kiusaukseen itse joudu raskaassa korjauksen työssä. Ei siinäkään aina heti näe hedelmää, vaan Jumala siunaa rakkaudessa tehdyn työn. Ei eri oppiset jotka väkevähenkisinä esiintyvät kristillisyyttä korjaamaan, tule meitä uskoon auttamaan, vaan varastamaan, tappamaan ja kurkusta kiristämään Jeesuksen lampaita. Ei vieraassa kodissa, vaan siellä, missä 1apset äidin rakkaudella hoidetaan ja ruokitaan.

Kantakaa toistenne kuormia

Rakkaus velvoittaa toisen kuormaa kantamaan, eikä lisäämään. Siinä täytetään Kristuksen lakia, joka kuuluu: "Rakastakaat toisianne." Kullakin on jotakin kuormaa. Kun liikeasiat kuormittavat, jos on kiusaus epärehellisyyteen. Kun uskottomat sukulaiset ovat raskaana kuormana, niin pyytäkää apukantajia, että saisitte ne Jeesuksen luo saamaan synnit anteeksi. Kaikkia kuormitettuja tarvitse lohduttaa. Uskosta tulee voima, joka keveäksi tekee kaiken kuorman. Avonaisena toisilleen tasataan kuorma yhteiseksi.
Itsensä viettelijällä on nöyryys suussa ja ylpeys sydämessä. Tomu ja tuhka luulee suuri olevansa. Hän näkisi, jos oikein valkeudessa katsoisi, itsensä niin kuin muurahaisen, pienenä Luojan suurten tekojen joukossa. Mutta luulo on hänet korkealle korottanut, josta hän näkee kaikki muut pienenä itsensä suhteen. Paisumisen kiusaus on suuri. Se on tehnyt eriseurat. Se on monta langettanut. Ylpeys käy lankeemuksen edellä. Se synnyttää riidat, panetukset ja paljon murhetta ja sopimattomuutta kristityin seassa. Se panee koettelemaan muitten tekoja ja niillä peittämään omia tekojansa. Ei tuomiolla voi niitten taa piiloutua. „Sillä kunkin pitää oman kuormansa kantaman". Jeesus vastaa viallisten edestä ja johdattaa niitä neuvoillaan ja kurituksillansa parannukseen ja tekojen valkeuteen saattamaan.

Kun Jumalan sana neuvoo jakamaan kaikkea hyvää sille, joka sanalla on neuvonut, niin on se tosi syystä tarpeellinen neuvo, jota ei seurata muualla kuin Jumalan valtakunnassa. Antakoon, rakas Isä, lapsilleen enemmän kuuliaisuutta ja sanan julistuksen kannatukseen uhraavaa rakkautta, että evankeliumi pimeissäkin paikoissa ilmoitetuksi tulisi. Kun seuratarpeisiin tai lähetystoimen kolehtiin etsitään hilkkua kukkarosta, niin ei sillä paljon evankeliumia levitetä. Vaikka jokainen kristitty voisi kristittyin Lähetyslehteä uskottomillekin levittämällä lähetyskassaa kartuttaa, niin olemme tavanneet varakkaita kristittyjä koteja, joihin ei ole raskittu sitä tilata.

Älkää eksykö!

Toisessa osassa tätä lukua Paavali kirjoittaa Galatalaisille eriseuraan eksyneille erityisesti ja kaikille yhteisesti, että „älkäät eksykö, Jumala ei anna itseänsä pilkata". Eksyttäjät ja eksytetyt toiseen evankeliumin olivat kääntyneet Jumalan evankeliumin ja Jumalan valtakunnan pilkkaajiksi, niin kuin Haagar synnytti pilkkaajan ja tarkan joutsimiehen. niistä tuli toisen evankeliumin kylväjäjoukko. Niille sanoo hän: ”Hengessä te olette alkaneet, tahdotteko nyt lihassa lopettaa?” Kaikki heidän kylvönsä on lihassa kylvämistä. Kaikki väärän opin kylvö on vaarallista ja vahingollista. Niin kuin Iskariotista tuli joukon johtaja Jeesusta kiinni ottamaan, niin on eriseura maailman etujoukko kristillisyyttä vastaan.
Hengessä kylväjäjoukko kylvää kahta hyvää siementä, joka kantaa runsasta hedelmää Herran aittaan. Sitä kyynelin tehdään kotonakin, kun piru pyristen pauhaa ja on vihainen kaikille kylväjille. Se nostaa myrskyjä toisen toisensa perästä. Mutta kyllä kannattaa jatkaa, kun jokaiselle kyynelin kylväjälle on se lupaus, että hän saa ilolla niittää, ja että hän saa iankaikkisen elämän niittää. "Vaikka raskaaksi näkyy meille ajallinen vaiva, niin ehtoolla palkkamme maksetaan." Koossa ollessamme teemme aina uusia lupauksia yksimielisesti, että emme heitä siemenvakkaa rinnoiltamme.

”Ja kun teemme hyvää" Jumalan työalalla ovat eriseuraiset koko maailman kanssa meitä vastaan. Ja kuta urhoollisemmat totuuden julistuksessa kenenkään ihmismieltä katsomatta olemme, sitä enemmän se tuo kärsimisiä, niin kuin kaikkein suurimmalle hyväntekijälle Jeesukselle kaikkein suurimmat toi. Niin on Paavali ja muut uskolliset työmiehet kärsineet ja toisia neuvoneet: "Älkäämme suuttuko, siitä me saamme aikanansa niittää.” Hyvän siemenen ky1vö tuo runsaan ja hyvän hedelmän. Ja sitä varten on Herra valinnut ja säätänyt meitäkin ja tehnyt aseekseen kantamaan hänen nimeänsä ja olemaan hänen todistajansa.

Jeesuksen rististä

Paavali sanoo kirjoittaneensa eriseuraisia vastaan, ettei sen päämiehillä ole tarkoituksena autuaaksi tuleminen, eikä se lukua pidä muitten sielujen pelastuksesta. Vaan hän selittää, että ne ovat Kristuksen ristin hylänneet. Juutalaiset ylistivät heitä, kun ne lain pitämistä opettivat ja pakanat kiittivät niitä muodollisen hartauden tähden. Maai1ma oli niille sylinsä avannut, ja ne olivat astuneet Siionin raja-aidan yli maailman puolelle. Maailman suosio vetää pois ristin tieltä.
Paavali rakasti Jeesuksen ristiä ja kerskasi siitä. Se erotti hänet maailmasta, joka on noussut joka puolelta sitä vastaan. Se on surman haju niille, jotka kadotetaan. Armon lapset ovat Siionin rajamuurin sisällä ja kaikki muut ulkona. Siis on syy rakastaa Jeesuksen ristiä ja kiittää siitä, sillä se painaa Kristukseen. Ja hän virvoittaa ja ja vahvistaa heikkoja seuraamaan ristin tiellä, ja auttaa heitä perille kruunun alle.
Lain eriseurasta ei yhdellekään Hengestä syntyminen tapahdu. Kaikki heidän evankeliuminsa on vanhan luontokappaleen parantamista ja vanhan vaatteen paikkaamista. Sillä ulkona Hengen virasta ei Pyhän Hengen vuodatusta tapahdu. Lain ojennusnuoralla synnytetään orjuuteen.

Edesvastaaja

Paavali jättää siunauksen kautta Herran lauman Jumalan laupeuden ja rauhan alle. Sen on Edesvastaaja Golgatan ristillä omalla verellänsä ansainnut. Pysykäämme sen ojennusnuoran jälkeen vaeltamassa. Me emme ole väärässä opissa käsittäneet Jumalan rauhaa ja laupeutta. Kun meitä johdatettiin orjuuden huoneesta Pyhän Hengen kautta saarnatulla evankeliumilla Siionin vuorelle, jossa tulisella hiilellä puhdistetulla suulla saarnattiin vangeille lunastusta ja sidotuille pääsemistä Herran Jeesuksen nimessä ja veressä, niin me saimme kaikki synnit anteeksi ja tulimme uskosta vanhurskaiksi ja armon henki ja rauhan ja laupeuden uudistava voima täytti sydämemme ja sulatti kovat rintamme Jumalan rakkauden tulesta palamaan. Siitä on yli puoli vuosisataa, kuin Jumala minutkin herätti synnin unesta, jossa olin kuollut ylitsekäymisten ja syntein tähden. Jos ei uusi luontokappale olisi meihin armoistuimen tykönä priiskoitusveren ja Hengen pyhittämisen kautta tullut, ei olisi elävässä toivossa ristin tiellä askeleemme ollut.

Tämän etsikkoajan eksytys

Ja siitä on yli neljäkymmentä vuotta, kun Galatian toisen evankeliumin kylväjäjoukko sekaamme tunki. Mutta Jumalan Israelin päällä lepää rauhan ja laupeuden Henki. Sen tähden se kukoistaa, ja ilon ja riemun äänet kuuluu vanhurskaitten laumassa. Sillä Libanonin kunnia on annettu hänelle ja Karmelin ja Saaronin kaunistus ja he saavat katsella Herran kunniallista voittoa Golgatalla ja hänen käsiänsä ja jalkojansa ylösnousemisen voitosta. Tule Tuomaskin opetuslasten seuroissa pistämään kätesi Hänen kylkeensä ja sormesi naulain sijaan, äläkä ole epäuskoinen vaan uskovainen. Ja kaikki tomppelit ja hitaat sydämestä uskomaan, kuulkaat ylösnousseen Jeesuksen rauhan julistusta piskuisen lauman keskellä. Kuulkaat, kun Hän uudestaankin avaa pyhät huulensa ja riemuvuoden pasuunalla julistaa: "Rauha olkoon teille". Hän on verensä maan päälle vuodattanut. Hän on liiton veren kanssa Isän oikealla kädellä jokaisen viallisen 1apsen Edesvastaajana. Hän viatoin Karittsa, on keske1lä valtaistuinta viallisen sovinto- ja vikauhri, jonka kautta uuden liiton julistus kuuluu: "Minä tahdon heidän pahat tekonsa antaa anteeksi."

„Älköön tästedes kukaan minua vaivatko". Eri evankeliumin vaiva oli Paavalille raskas kannettavana. Sama vaiva on ollut meilläkin raskain. Ei nykyaikana, sitten kun eronneet ovat omat ruokapöytänsä laittaneet, ole siitä suurtakaan vaivaa ollut. Me voimme iloita, että kristillisyydessä on ollut kauan suuri rauhan ja kukoistuksen aika. Siionin vuorella on Karitsa ollut virtemme ja puheittemme keskus ja kaikki kaikissa. Hänen nimeensä olemme kokoontuneet. Ja Hän on kokouksemme siunannut. Ja Hänen siunaavat kätensä ovat ojennettuna sanan kylvöä runsaasti siunannut.
Jumalan Israel seuraa yhtä suurta voitonlippua, jonka orjantappuroilla kruunattu Kuningas itse on Golgatalla kuoleman lävitse tuonut omaan seurakuntaansa. Hän ei sitä näyttänyt kaikelle kansalle. Sen lipun seuraajat ovat näkyväisiä. Mutta niistä Hän on sanonut: "Maailma ei teitä tunne". Ja kun maailman ystävyys on viha Jumalaa vastaan, niin ei sen lipun seuraajina pysy ne, jotka tahtovat maailman ystäviä olla ja maailman kristittyin kanssa veljeillä, ettei heitä Kristuksen ristillä vainottaisi.

Ristin pahennus

Ristin pahennus ei häviä siellä, missä ristin lippua tinkimättä seurataan. Sen seuraajat pysyvät ristiin naulittuina maailmalle ja maailma heille. Herra on sanonut: ”Joka tahtoo maailman ystävä olla, hän tulee Jumalan vihamieheksi." Hän sen kautta astuu rajan ulkopuolelle ristin lipun alta. "Mikä osallisuus on uskovaisella uskottoman kanssa? kuinka Jumalan temppeli sopii yhteen epäuskoisten kanssa. Te olette elävän Jumalan temppeli jne."
Väärän profetian eksytyksellä on yhtenä päivänä langetettu kolmekolmattatuhatta Baalakin ruokapöytään yhtyneitä. Ja Koran kapinassa hukkui neljätoistatuthatta seitsemänsataa. "Se on kirjoitettu meille karttamiseksi", sanoo Paavali, joka neuvoo meitä puhdistamaan itsemme kaikesta lihan ja hengen saastaisuudesta, täyttäin pyhyyttä Jumalan pelvossa. "Vihatkaa lihan saastuttamaa hametta.” Meitä asettaa Jumalan sana sotarintamaan vanhurskauden sota-aseitten kautta oikealta ja vasemmalta, kunnian kautta, pilkan ja panetuksen ja kiitoksen kautta. ”Sen tähden olkaat uskolliset, olkaat vahvat". Olkoon meidänkin kerskauksemme Jeesuksen Kristuksen rististä, että maailma pysyisi meille ristiinnaulittuna ja me maailmalle. Niillä lupauksilla olemme kätemme auraan laskeneet ja tähän asti on Jumala meitä auttanut. Älkäämme poiketko kaidalta tieltä, ei oikealle eikä vasemmalle.

"Nouse, Herra, ja armahda Siionia; sillä aika on häntä armahtaa ja aika on tullut." Nuhtele vielä tuulta ja veden aaltoja, että opetuslapsillasi olisi tyven kulkea toiselle rannalle, ja että he saisivat ihmetellä sinun suurta voimaasi, ja katsella sinun suuria ihmeitäsi. Anna meidän kunnioittaa sinun ojennusnuoraasi ja pysyä kuuliaisina lapsina sen alla vaeltamassa loppuun asti. Anna rauhasi ja laupeutesi levätä Israelin päällä.

Heikki Jussila
Siionin Lähetyslehti nro 2, helmikuu 1940

_________________
On uskon kautta taivas määränpäämme,
ja perintömme siellä odottaa.
Kun uskoon, toivoon matkalla me jäämme,
niin kodin portti meille aukeaa.
SL 282: 5


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 04 Elo 2012, 09:01 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6880
Paikkakunta: Suomenselkä
Suuri perintöoikeus


''Palkkavaimon poika ei saa periä vapaan vaimon pojan kanssa.” Gal. 4:30

Yllä oleva raamatunlause selittää, kenelle perintöoikeus kuuluu silloinkin, kun samassa huoneessa on kaksi äitiä, joiden välillä on syntynyt. Perheriita. Aabrahamin huoneessa, Antiokian Ja Galatian seurakunnissa oli siitä kokemus, joka on aina uusiutunut elävässä kristillisyydessä. Eikä sitä siis saa vältetyksi, kun Raamatussa sanotaan: "Eriseurat pitää oleman, että ne, jotka ovat koetellut, teidän seassanne ilmi tulisivat."

Perintöoikeuden on Isä antanut lapsille armolupauksen testamentilla. Se on lain testamentin täyttäjän, Kristuksen, kuolemalla vahvistettu. Uuden testamentin Herra, lain testamentin täyttämisen ja sen lupauksen perustuksella, on ansainnut sen laupeuden, sen lupauksen ja perintöoikeuden, lapsille.
Ja kun hän on kotitalon Herraksi ja päämieheksi korotettu ja saanut Isältä lupauksen Pyhästä Hengestä, jonka Hän on seurakuntaansa lähettänyt, ei palvelija virkansa eikä lastensa kanssa, jotka ovat synnytettyjä orjan osaan, saa lasten kotona perintöoikeutta eikä heidän vapauttansa häiritä.

Kun Paavali selittää vapaitten lasten vapaudesta lain orjuuteen synnytetyille galatalaisille Jumalan seurakunnan ja eriseuran huonemenossa olevaa erotusta, niin hän osoittaa, että palkkapiian ja hänen poikansa paikka on itkunkorvessa metsätiellä ilman perintöä. Mutta vapaitten lasten huonemenosta on kirjoitettu: "Riemuitse sinä hedelmätön, joka et synnytä, pakahdu ja huuda sinä, joka et ole raskaana!" Jumala on sen lujan perustuksen laskenut uskonkappaleelle Pyhästä Hengestä ja seurakunnasta, jossa on armotoimi Kristuksen ansion perustuksella.

Kun Pyhä Henki selittää Paavalin kautta erotusta Jumalan seurakunnan ja eriseuran välillä perintöoikeuteen nähden, niin hän kysyy: "Mitä Raamattu sanoo?" Sillä juuri se asia on vaikein ratkaista. Se oli Aabrahamin huoneessakin niin vaikea ratkaista, että yksin Jumala itse sen voi tehdä. Ja miten hän sen ratkaisee? Siten, ettei yksikään ihmisviisaudella ilman Pyhän Hengen viisautta voi käsittää sitä oikeaksi. Eipä uskovaisten isäkään ilman taivaan neuvoa voinut sitä tehdä. Mutta tämän kirjoituksen perusteella Paavali osoittaa itsensä Jumalan edessä laittomaksi työntekijäksi, joka oikein totuuden sanan jakaa. 2.Tim. 2:15)

Raamattu selittää myös erotuksen Jumalan valtakunnan ja eriseuran uskontunnusten välillä. Korpikristitty asettaa ja esittää tunnustuksessaan oman minänsä ja tekonsa etualalle: "Enkö minä katsonut hänen puoleensa, joka näkee minut?” (1. Moos 16: 13) Mutta Jumalan seurakunta ei kerskaa hedelmällisyydestään vaan lupauksesta, testamentista, jonka siunauksena kaikkinainen hengellinen siunaus taivaallisissa on niin runsaskätisesti jo lahjoitettu, että se Jerusalem, joka ylhäältä on, on vapaa ja se on kaikkien meidän äitimme. Kun vapaa äiti synnyttää lapsen, syntyy perillinen.

Ja Saara näki sen Haagarin pojan pilkkaajaksi (1. Moos. 21: 9) "Niin kuin lihan jälkeen syntynyt silloin vainosi hengen jälkeen syntynyttä, samoin nytkin tapahtuu." Todellakin niin tapahtui Galatiassa. Todellakin on eri äidistä, joka eri hengen lapsia on synnyttänyt, eriseurat ajallammekin syntyneet. Ei ole lapsia, jotka ovat armotilassa kotona ja joita kaikki huoneessa rakastavat ja holhoavat, koskaan ajettu pois. Ja vaikka he eivät ansaitse mitään ja kuluttavat paljon, eivät he velkaannu. Ei lasten kanssa lasketa lukua, vaan lapset ovat perilliset syntymisen kautta. Lapset ovat vapaat.

Meille on tiettävä, miten Galatiassa toisella evankeliumilla vietiin synnyttämällä orjuuteen armon valtakunnasta ja perintöoikeudesta ulos.

Me myös näemme, että Aabrahamin huoneessa ihmiskeinot, kun ne lupauksen täyttymisen avuksi käytettiin, toisen testamentin orjalapsen ja perheriidan synnytti. Mutta kuinka paljon on aina ollut kristillisyydessä niitä, jotka eivät käsitä, että vähä hapatus hapattaa kaiken taikinan. (Gal. 5: 9) Ne eivät näe, että vapaitten lasten orjuuttajat ja komentajat puheillaan ja vaelluksellaan turmelevat Herran seurakuntaa.

Ei milloinkaan ole eriseuran synnyttäminen ollut päivän, kuukauden, eipä muutamien vuosienkaan tulos. Ei opetuslapsetkaan tahtoneet käsittää, kun Herra puhui, kuinka fariseusten hapatusta on kavahdettava, että hän varoitti siitä heidän opin hapatuksesta. Jos terveellinen oppi syntisen vanhurskauttamisesta on tärkeä puhtaana pitää, niin on myös tärkeä oppi Pyhän Hengen pyhittämisestä ja Jumalan seurakunnasta puhtaasti opetettava ja seurattava.

Mutta eriseuran hapatusta on paljon vaikeampi tuntea ja kavahtaa kuin fariseusten hapatusta. Sillä palkkavaimon poika siitetään ja synnytetään ja kasvatetaan täyteen miehuuteen asti sisällä huoneessa, jossa se kyllä tunnetaan, ettei se ole vapaan lapsi, vaan äpärä. Vaan kun Herrakin, joka tiesi, pettäjänsä, antoi hänen olla osallisena ehtoollispöydässä ja jalkojen pesemisessä ja kaikessa menossa lähetysmatkoillakin, niin ei sideavainta ole käytettävä ennen kuin tottelemattomuus seurakuntaa vastaan on eriseuran käytäntö ja opinmuutos on todettu.

Galatiassa oli tapahtunut tottelemattomuus seurakuntaa vastaan, joka Jerusalemin kokouksessa oli tehnyt päätöksen lain riidassa ja sen kirjallisesti lähettänyt Pyhän Hengen sinetillä vahvistettuna oppina yhdestä yhteisestä seurakunnasta. Siellä oli myös eri opilla eli evankeliumilla alettu eriseuraa järjestää. Sen tähden ne julistettiin kirouksen alle. (Gal 1: 8 – 9). Eikä heitä sovintokokouksilla eikä joukkoyhdistyksillä oteta huoneeseen perintöoikeuteen, vaan uudella kivulla synnyttämisellä. (Gal. 4: 19). Heidän paikkansa jäi tyhjäksi Jumalan seurakunnassa. Missä he saivat paikan? Eriseurassa, ulkona Jumalan huoneesta.

Vapaitten lasten huonemeno, ilo ja riemu on vapaata kotona, kun palkkavaimo poikineen on korpeen mennyt, ja pilkkaajat ja riitelijät sijaltansa pois vilpistelleet. Harjoittakoon Ismael elinkeinoaan tarkka-ampujan, kuuluisan jousimiehen näytelmää, kun hänen paikkansa on tyhjänä vapaitten lasten kodin ruokapöydässä, ”sillä orja ei pysy huoneessa, vaan jonka Poika vapaaksi tekee, hän on totisesti vapaa." Ja kun Isän sydämen pääajatus iankaikkisuudesta asti on lastensa onni ja huolenpito, niin hän hoitaa heille koko suuren rikkautensa perintöoikeuden.

Kysytään, minkä tähden sallitaan Jumalan seurakunnalle sellainen koettelemus, joka niin kauan sisällä rienaa päivä päivältä vapaata äitiä ja lupauksen lasta. Siunauksen lupaus on joka päivä kunnioittava! Ja sen kunnia on niin suuri, että se on kaiken koetuksenkin kohdatessakin kunnioitettava! Se on kunnioitettava silloinkin, kun sitä pakanat pilkkaavat ulkona ja palkkavaimo poikineen sisällä huoneessa. Uskon koetus on kallis!

Ja kun ei yksikään kokematon voi käsittää, miten lain testamentti tuodaan Aabrahamin huoneeseen, Antiokian ja Galatian seurakuntiin, ja miten sen valtakunnan ja armon valtakunnan välillä perheriita ilmenee, niin se koetus annetaan selittämään, että töiden valtakunnassa vallitsee ihmisteot ylitse armon, ja armon valtakunnassa vallitsee Kristuksen teot ylitse ihmistekojen.

Heikki Jussila
Siionin Lähetyslehti v. 1936
Päivämies 10.1.1966

_________________
On uskon kautta taivas määränpäämme,
ja perintömme siellä odottaa.
Kun uskoon, toivoon matkalla me jäämme,
niin kodin portti meille aukeaa.
SL 282: 5


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 06 Marras 2012, 18:45 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6880
Paikkakunta: Suomenselkä
Muistelmia lähetysmatkalta Kittilään


Nykyinen lähetystyö Lapissa tunnetuista syistä on erittäin tärkeä. Sen työn hedelmää on Kittilässä. Lähetystyöllä, työn moninaisista vaikeuksista huolimatta on ollut siellä suurempi vaikutus kuin tietääkseni missään muualla yhdessä pitäjässä näinä vuosina. Työ siellä on etupäässä ollut kohdistettu laitakyliin, jotka eivät ole entisinä aikoina olleet kulkupaikkoina, ja joissa Makedonian mies on todella apua rukoillut, ja on nyt sen sijaan päässyt Jumalaa kiittämään. Lähetystyö on kuitenkin kohdannut paljo vastustusta. Nytkin meidän edellämme oli kulkemassa esikuvaksi korotettu mies kieltämässä, ettei lähetysmiehiä siellä saisi vastaanottaa. Jälessä kulki myös heitä joukolla tulta sammuttaaksensa.

Tosinhan se ei ole Kittilän "kauniin kristillisyyden" kunnian mukaista, että heille lähetystointa on ruvettu toimeenpanemaan. Kerrottiin, että sen nykyinen etuvartija siellä on arvostellut, että lähetystyö on pilannut Kittilän ''kauniin kristillisyyden." Sen johdosta `kyselin niissä kylissä, joissa oli suuret laumat maailmasta kääntyneitä koossa, että oliko heillä ennen kaunis eli hyvä kristillisyys. Mutta kaikkein niiden yksimielinen vastus ja selitykset totesivat, ettei se ole heillä kaunista ollut.

Sen lisäksi olivat he eläneet aivan epätoivon partaalla; kun olivat käyneet sellaisissa seuroissa, joissa opetetaan, kuinka ihmisen pitää ensin "syventyä'', jos mieli armoa saada, ja olivat nähneet, ettei synninpäästöä vaivatuillekaan annettu. Joku, joka oli julkisesti armoa kerjännyt, kertoi, että eräs kuitenkin oli hänelle salaa korvaan kuiskutellut synninpäästön. Sitten myös oppi ahtaasta portista, josta veli Juho Kanniainen jo ennen on kirjoittanut, sekä että pitää syödä kuolleen Jeesuksen lihaa ja Hänen murhaajana olla, on niin musta, ettei kenellekään sellaisesta opetuksesta valkeus koita. Ja kun he olivat nähneet sen opin käytäntöä, kuulleet eräänkin miehen liikutuksissa kättään nyrkillä takoen sanovan: "näin olen tänäkin päivänä Jeesuksen ruumiiseen nauloja lyönyt", niin mitä armoa mahdottomuuden tunnossa oleva sellaisesta alttarista saa.

Paitsi monia muita pilkkanimiä, on kääntyneitä siellä nimitetty "marraskuun kristityiksi." Se tuli siitä, että v. 1914 marraskuulla, kun olimme siellä, alkoi suuri heräys ja tapahtui paljon kääntymisiä. Nähtävästi pahansuomus vaikutti myös ennustamaan, että nuoret kesäkuukausilla menevät maailman pellolle orjantappuroita kasvamaan. Mutta nyt kahden kesän kuluttua Herran pelto vieläkin kukoisti ja hedelmää joudutti. Sydäntä liikuttavaa oli nähdä niin paljon nuoria vanhojen seassa kasvamassa Herran yrttitarhassa ijankaikkisuuden kukkasina ja että heidänkin usko oli jalosti kasvanut Jeesuksen tuntemisen kautta ja heidän rakkautensa kaikkia pyhiä kohtaan. Opetuslasten luku oli lisääntynyt runsaasti ja vieläkin Herra lisäsi autuaaksi tulevaisia seurakunnalle. Me kehotimme heitä pysymään vahvana loppuun asti ja lohdutimme, että "marraskuun kristitytkin" saavat viedä lyhteensä riemulla Siioniin, täyden jyvän kanssa tähkäpäässä.

Oman tuoreutensa voimasta antaa totinen viinipuu voimaa oksiinsa, kantamaan hedelmää kunakin kuukautena ilman talviaikoja. Mutta mädännyt puu ei kanna hedelmää milloinkaan. Muutamalla kylällä oli viettelijä tehnyt vahinkoa sillä kavalalla puheella, että pitää nyt rukoilla, että saisitte Pyhän Hengen, ettei niillä muka sitä ole, jotka sydämen pahuutta tuntevat.

Tässä yhteydessä sopinee mainita, että joku talo siellä oli saanut erikoisempaa mainetta. Kuulimme usein kysyttävän, oletteko käyneet siinä talossa. Tapasimme sellaisia, joilla siinä talossa käynti oli tärkeämpänä kuin itse kristillisyys. Oli siellä sellaisiakin patsaita, jotka jonkun kristityksi tulemisesta puhuttaessa olivat lausuneet, että eipä sitä vielä ole meillä käyväksi näkynyt.

Mutta Karitsa, joka yksin on mahdollinen saamaan kunnian, on omat lampaansa tuntemisensa kautta kaikista harhateistä varjellut. Häntä ylistivät ja kunnioittivat verellä pestyt lapset ja niin ilahduttivat meidänkin sydämemme kiitoslauluillansa, että vieläkin sydäntä liikuttaa sen muisto. Pyydän veljiä ja sisaria kaikkialla yhtymään rukoukseen heidän edestänsä, kuten he ovat pyytäneet. Rakkauden tervehdys matkakumppanini, veli Jaakko Kanniaisen kanssa heille!

Helsinki 17. 2. 1917 Heikki Jussila
Siionin Lähetyslehti 1917
Päivämies 26.10.1977

_________________
On uskon kautta taivas määränpäämme,
ja perintömme siellä odottaa.
Kun uskoon, toivoon matkalla me jäämme,
niin kodin portti meille aukeaa.
SL 282: 5


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: 05 Marras 2013, 20:22 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6880
Paikkakunta: Suomenselkä
Elämän lähde keskellä seurakuntaa

ELÄMÄ ON ILMESTYNYT. 1. Joh. 1: 1 – 2
Raamatussa on kirjoitettu Jumalan Pojan persoonasta, että Hän on ollut Jumalan Poika jo ennen ihmiseksi tulemista, toinen persoona jumaluudessa, yhdenkaltainen Isän ja Pyhän Hengen kanssa. "Hän oli alussa Jumalan tykönä," sanotaan hänestä, "ja kaikki on Hänen kauttansa tehty ja ilman sitä ei ole mitään tehty, joka tehty on." (Joh. 11:3) "Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän seassamme." todistetaan hänestä sitten historiassa ihmisyyteen yhtymisen jälkeen. Hän on iankaikkisesti muuttumaton, Jumala ja ihminen yhdessä jakamattomassa persoonassa.

Tämä iankaikkisen elämän lähde on keskellä seurakuntaa maailman loppuun asti. Lähteen vesi aina kuohuu. Se kallio kuohuu aina vettä. Kristus oli seurakunnassa sen korpimatkalla. Ja evankelista Johannes kirjoittaa "Elämä on ilmestynyt ja me olemme nähneet ja ilmoitamme teille sen elämän, joka on iankaikkinen Jumalan tykönä ja joka on meille ilmestynyt." (1. Joh. 1: 3) Siitä elämästä todisti Jeesus itse: "Niin kuin Isällä on elämä itsellänsä, niin on hän antanut Pojalle elämän itsellänsä olemaan, että hän Jumalan Poika olisi." (Joh. 5: 25)

Opetuslapsilleen selitti Jeesus hyvästijättöpuheessaan: iankaikkisen elämän korkean salaisuuden tulevan seurakunnan siunauksesta, sanoen: "Vielä on vähän aikaa, niin ei maailma enää minua näe, vaan te näette minut, sillä minä elän ja te myös elätte. Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni, ja että te olette minussa ja minä teissä. Joh. 14: 19 – 20) Sen tähden Johannes sanoo: "Mitä me nähneet ja kuulleet olemme, sen me myös teille julistamme, että teilläkin olisi osallisuus meidän kanssamme; ja meillä on osallisuus Isän ja Hänen Poikansa, Jeesuksen Kristuksen kanssa." (1. Joh. 1:3)

Sitä armon uutta elämää eivät ymmärrä ne, jotka eivät ole sitä itse kokeneet. Ja heillekin se on, jotka ovat saaneet maistaa salatusta mannasta, usein salattuna, niin kuin on kirjoitettu: "Teidän elämänne on kätketty Kristuksen kanssa Jumalassa." (Kol. 3:3) ”Vaan niin kuin elämä on saatu ensi kerran, sana on sielun ruoka, josta se ravitsevasti siitä vuotaa.” (1. Joh. 1:1) Herran sana on sielun ruoka, josta se ravintonsa saa." Ja itse elämän antaja on sanonut: "Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, hänellä on iankaikkinen elämä."

Kun siis elämän lähde on keskellä seurakuntaa, jossa elämän Herra itse heidät veljiksi julistaa, (Heb. 2:12) niin ei sitä muualta löydetä. Sen tähden Herra on sanonut, valtakuntaa." Se oli niillä kuulijoilla niin kateissa, että he elämän pääruhtinaan tappoivat. Epäusko ja omavanhurskaus eksyttävät kauas kauheaan pimeyteen.

Siitä iankaikkisesta elämästä, jonka ihmisluonto Kristuksessa sai jumaluuden luonnon osallisuudessa ja yhteydessä, sanoo Jeesus Isälle ylimmäispapillisessa rukouksessa: "Sinä annoit minulle vallan kaiken lihan päälle, antaa iankaikkinen elämä kaikille, kuin sinä minulle annoit." Sen iankaikkisen armovalitsemisen saavat ne, jotka ovat evankeliumille kuuliaisia. (Room.10: 16). Sillä Hän on kaikille niille, jotka hänelle ovat kuuliaiset, syy iankaikkiseen autuuteen. Hän, iankaikkisen elämän antaja, on joka päivä häneen uskovien keskellä maailman loppuun asti pyhäin lahjain palvelijana. (Hebr. 8:2) Pyhä Henki on lähetetty evankeliumin kautta kutsumaan ja kokoomaan pyhäin ihmisten yhteyteen uudesti luomaan pyhittämään ja Kristuksessa eläväksi tekemään. Sen tähden jokainen, `joka vastaan ottaa evankeliumin ja antaa itseänsä auttaa, saa Pyhän Hengen lahjan ja tulee Herran seurakuntaan. (Apt 2: 3–41).

Siihen evankeliumin kuuliaisuuteen ja nöyryyteen, että vastaanottaa Jumalan valtakunnan niin kuin lapsi, ei ihmisen ylpeys, turha kunnia ja itserakkaus epäuskoista ihmistä laskisi. Mutta ei ole yhdelläkään luonnollisella ihmisellä niitä kykyjä, että hän ulkona raamatullisesta kristillisyydestä löytäisi tien elämän lähteelle, joka on keskellä seurakuntaa. Ihminen on saanut Jumalalta elämän. Ja hän on sen lahjana saanut, että hän sen pyhittäisi ja eläisi hänen kunniansa kiitokseksi. Se on ihmisen elämän tarkoitus. Ja kalliit lahjat on Jumala ihmiselle sitä varten antanut. Hän vetää kerran jokaisen tilille eletystä elämästä ja uskottujen lahjain käyttämisestä.

Kuinka erilainen kuitenkin on ihmisen elämä. Siitä Salomo on sananlaskuja lasketellut ja saarnoja kirjoitellut. Ja sen saa jokainen nähdä lähimmästä ympäristöstään alkaen, kuinka kaukana elämän oikeasta tarkoituksesta on vaeltaminen väärällä tiellä. Iankaikkisen elämän ihme on vain harvoille tapahtunut tosiasia. "Monta on niitäkin, jotka pyytävät mennä sisälle ahtaasta portista, mutta eivät taida" sanoo Herra Jeesus. Paljon on myös niitä, joilla on kiivautta Jumalan puoleen, mutta ei ole taidon jälkeen. Oi onnellisia ovat ne, joilla se armo on nuorena tapahtunut.

Suuri merkitys on jokaisen ihmisen elämälle, onko hän syntynyt ja kasvanut uskovaisessa kodissa. Sillä jumalattomassa kodissa kasvaa jumalattomuuteen, fariseuksien keskellä farisealaisuuteen jne. Seura tekee kaltaisekseen. Eikä kokematon nuori ihminen kykene maailman pahuuden ja viettelysten keskellä pysymään lapsen viattomuudessa. Synti on voimallisempi. Ja ryövärit aivan alasti riisuvat, eivätkä jätä rääpälettäkään jäljelle lapsuuden puhtaudesta.

Heikki Jussila
Päivämies 7.9.1966

_________________
On uskon kautta taivas määränpäämme,
ja perintömme siellä odottaa.
Kun uskoon, toivoon matkalla me jäämme,
niin kodin portti meille aukeaa.
SL 282: 5


Ylös
 Profiili  
 
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 4 viestiä ] 

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]


Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa


Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia viestejäsi

Etsi tätä:
cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia