Tässä on pitkä Heikki Jussilan kirjoitus sotavuosien ajalta. Liitän sen yhteen viestiin, mutta muokkauksena lisään väliotsikoita ja tummennuksia lukemisen helpottamiseksi.
Usko rakkauden kautta työtä tekee
Paavali esiintyy tässä lähetyskirjassa opin taistelijana. Hän puolustaa uskon vanhurskautta lain eriseuraa vastaan. Luther, joka syntyi samaan evankeliumin kirkkauteen, on myös jalosti selostanut erotusta lain ja evankeliumin välillä.
Tässä viimeisessä luvussa Paavali kirjoittaa ensin vikaan joutuneen veljen korjaamisesta. Kristittyin tehtävään kuuluu myös nuhdella uskottomia ja kutsua heitä parannukseen. Mutta raamattu ja kokemus osoittaa, että kompastuksia tulee kristityillekin matkalla, vikoja sellaisia, joitten korjaamisessa tarvitaan toisten kristittyjen apua. Sillä tarkoitus, jota varten kukin on matkalle lähtenyt, on päästä perille, ettei jäisi oven taa, kun ylkä tulee. Sen tähden on ojentamisen tarkoitus saada kaikki, kotia Herran lepoon. Niin tuli Daavid lankeemuksesta profeetta Nathanin kautta autetuksi. Ja lukemattomia esimerkkiä on muitakin raamatussa. Erittäin on mainittava, kun Herra Johanneksen kautta ojentaa seurakunnan enkeleitä ojentaa parannukseen ja neuvoo kaikkia kuulemaan mitä Henki seurakunnille sanoo.
Niin kuin koko ruumis kärsii, jos yksikin jäsen on kipeä, niin on pyhäin ihmisten yhteys, jossa kaikki yhteen henkeen ovat juotetut, ja ovat yksi ruumis ja yksi henki ja ovat keskenänsä toinen toistensa jäsenet. Siihen yhteyteen olemme syntyneet holhottaviksi lapsina Jeesuksen nimeen. Ja siinä armohuoneessa on runsaat ja riittävät korjausvarat. "Ei yhdenkään pidä sanoman, minä olen heikko, sillä kansalla, joka siellä asuu on oleva syntein päästö". Ja kun sen päästön kautta olemme siihen valtakuntaan sisälle tulleet ja olemme päässeet synneistämme, niin sen kautta siinä myös pysytään sisällä. Eikä siis ole korjaus vahingoksi, vaan se on voitoksi, niin kuin matkalle lähteissäkin.
Ketkä ovat hengelliset?
"Te, jotka hengelliset olette", olette kaikki velvoitetut ojentamaan vikaan joutunutta.
Kutka ovat jotka ovat hengellisiä Edellinen luku selittää hengellisiksi ne, jotka ovat syntyneet hengestä siihen vapauteen, johon Kristus on meidät vapahtanut, ja jotka ovat pysyneet siinä vaeltain hengessä, ahkeroiden hengen hedelmiä ja karttain lihan töitä. Rakkaus on heillä täydellisyyden side, jonka sisälle mahtuu vikaan joutuneetkin.
"Sen tähden hengessä puhuen vikaan joutuneelle sanotaan, että kannattaa panna vika pois, kun Herra Jeesus, viatoin Jumalan Karitsa on synteimme ja vikaimme tähden antanut pyhän ruumiinsa ja verensä ja henkensä, ja että viatoin Jeesuksen veri on Aapelista asti paljon synti? ja vikoja puhdistanut ja se on meidänkin synteimme tähden annettu ja vuodatettu. Evankeliumi tuo vikaan joutuneelle Jumalan voiman nousta ja tuoda viat päivän valoon. Avomielinen siveyden hengessä ojentaja astuu viallisen alapuolelle nostamaan häntä. Siionissa on avoin lähde syntiä ja saastaisuutta vastaan.
Galatiassa oli hengellisiä ne, jotka eivät olleet menneet lain opin eriseuraan eikä suosineet sitä. Koetellut sen kautta ilmi tulevat, sanoo Paavali korinttilaisille. Monilla eriseuroilla on meidän ajallakin kristityitä koeteltu. Ne ovat eronneet paremman kristillisyyden kerskauksella, ja ovat tulleet ulkokullaisuuden malka silmässä kristittyjen vikoja korjaamaan, ja lain opilla ja hengellä väkevähenkisinä heikkoja tallaamaan. Mutta Jumala on käskenyt ajaa pois jalkavaimon poikinensa ja eroittaa perintöosasta vapaiden lasten huoneesta. Ja ne ovat laittaneet eri ruokapöydän.
Pietari Antiokiassa
Kun Pietari Antiokiassa eriseuraisten mieltä noudattain ja juutalaisten vainoa peläten istui eriseuran ruokapöytään, niin Paavali seurakunnan edessä ojensi häntä ja pesi hänen jalkansa sellaisen ulkokullaisuuden viasta, joka oli hänen työkumppansakin, Barnabaan, vietellyt samaan vikaan. Siitä me näemme, että eriseuran henki on väkevä horjuttamaan jalojakin miehiä. Eikä missään niin suurta ihmisten koiruutta ja kavaluutta tapaa kun heidän seassa. Sen tähden on meidän uskottava ja seurattava sitäkin Jumalan sanaa, joka sanoo: "Eriseuraista ihmistä pakene, kun häntä kerran eli kahdesti neuvottu on."
Tavattomiakin, jotka eivät vaella, niin kuin kristityn korkian kutsumuksensa tähden ja hengen pyhityksessä pysymiseksi, tulee vaeltaa, tulee neuvoa. Lähetyskirjeet Timoteukselle, Tiitukselle, korinttilaisille y.m. näyttävät, miten vikoihin joutuneita oikein siveyden hengessä on ojennettava. Ja Aasian seurakunnille Johanneksen kautta lähetetyt kirjoitukset osoittavat, minkälaisista vioista seurakunnan opettajia tarpeellinen korjata ja ojentaa. Ne myös näyttävät, mistä voima siihen tulee.
"Ja katso itseäsi", ettet korkeamielisenä tai kiivaudella herätä ojennettavassa ja turmelusta. Katso myös, ettet kiusaukseen itse joudu raskaassa korjauksen työssä. Ei siinäkään aina heti näe hedelmää, vaan Jumala siunaa rakkaudessa tehdyn työn. Ei eri oppiset jotka väkevähenkisinä esiintyvät kristillisyyttä korjaamaan, tule meitä uskoon auttamaan, vaan varastamaan, tappamaan ja kurkusta kiristämään Jeesuksen lampaita. Ei vieraassa kodissa, vaan siellä, missä 1apset äidin rakkaudella hoidetaan ja ruokitaan.
Kantakaa toistenne kuormia
Rakkaus velvoittaa toisen kuormaa kantamaan, eikä lisäämään. Siinä täytetään Kristuksen lakia, joka kuuluu: "Rakastakaat toisianne." Kullakin on jotakin kuormaa. Kun liikeasiat kuormittavat, jos on kiusaus epärehellisyyteen. Kun uskottomat sukulaiset ovat raskaana kuormana, niin pyytäkää apukantajia, että saisitte ne Jeesuksen luo saamaan synnit anteeksi. Kaikkia kuormitettuja tarvitse lohduttaa. Uskosta tulee voima, joka keveäksi tekee kaiken kuorman. Avonaisena toisilleen tasataan kuorma yhteiseksi.
Itsensä viettelijällä on nöyryys suussa ja ylpeys sydämessä. Tomu ja tuhka luulee suuri olevansa. Hän näkisi, jos oikein valkeudessa katsoisi, itsensä niin kuin muurahaisen, pienenä Luojan suurten tekojen joukossa. Mutta luulo on hänet korkealle korottanut, josta hän näkee kaikki muut pienenä itsensä suhteen. Paisumisen kiusaus on suuri. Se on tehnyt eriseurat. Se on monta langettanut. Ylpeys käy lankeemuksen edellä. Se synnyttää riidat, panetukset ja paljon murhetta ja sopimattomuutta kristityin seassa. Se panee koettelemaan muitten tekoja ja niillä peittämään omia tekojansa. Ei tuomiolla voi niitten taa piiloutua. „Sillä kunkin pitää oman kuormansa kantaman". Jeesus vastaa viallisten edestä ja johdattaa niitä neuvoillaan ja kurituksillansa parannukseen ja tekojen valkeuteen saattamaan.
Kun Jumalan sana neuvoo jakamaan kaikkea hyvää sille, joka sanalla on neuvonut, niin on se tosi syystä tarpeellinen neuvo, jota ei seurata muualla kuin Jumalan valtakunnassa. Antakoon, rakas Isä, lapsilleen enemmän kuuliaisuutta ja sanan julistuksen kannatukseen uhraavaa rakkautta, että evankeliumi pimeissäkin paikoissa ilmoitetuksi tulisi. Kun seuratarpeisiin tai lähetystoimen kolehtiin etsitään hilkkua kukkarosta, niin ei sillä paljon evankeliumia levitetä. Vaikka jokainen kristitty voisi kristittyin Lähetyslehteä uskottomillekin levittämällä lähetyskassaa kartuttaa, niin olemme tavanneet varakkaita kristittyjä koteja, joihin ei ole raskittu sitä tilata.
Älkää eksykö!
Toisessa osassa tätä lukua Paavali kirjoittaa Galatalaisille eriseuraan eksyneille erityisesti ja kaikille yhteisesti, että „älkäät eksykö, Jumala ei anna itseänsä pilkata". Eksyttäjät ja eksytetyt toiseen evankeliumin olivat kääntyneet Jumalan evankeliumin ja Jumalan valtakunnan pilkkaajiksi, niin kuin Haagar synnytti pilkkaajan ja tarkan joutsimiehen. niistä tuli toisen evankeliumin kylväjäjoukko. Niille sanoo hän: ”Hengessä te olette alkaneet, tahdotteko nyt lihassa lopettaa?” Kaikki heidän kylvönsä on lihassa kylvämistä. Kaikki väärän opin kylvö on vaarallista ja vahingollista. Niin kuin Iskariotista tuli joukon johtaja Jeesusta kiinni ottamaan, niin on eriseura maailman etujoukko kristillisyyttä vastaan.
Hengessä kylväjäjoukko kylvää kahta hyvää siementä, joka kantaa runsasta hedelmää Herran aittaan. Sitä kyynelin tehdään kotonakin, kun piru pyristen pauhaa ja on vihainen kaikille kylväjille. Se nostaa myrskyjä toisen toisensa perästä. Mutta kyllä kannattaa jatkaa, kun jokaiselle kyynelin kylväjälle on se lupaus, että hän saa ilolla niittää, ja että hän saa iankaikkisen elämän niittää. "Vaikka raskaaksi näkyy meille ajallinen vaiva, niin ehtoolla palkkamme maksetaan." Koossa ollessamme teemme aina uusia lupauksia yksimielisesti, että emme heitä siemenvakkaa rinnoiltamme.
”Ja kun teemme hyvää" Jumalan työalalla ovat eriseuraiset koko maailman kanssa meitä vastaan. Ja kuta urhoollisemmat totuuden julistuksessa kenenkään ihmismieltä katsomatta olemme, sitä enemmän se tuo kärsimisiä, niin kuin kaikkein suurimmalle hyväntekijälle Jeesukselle kaikkein suurimmat toi. Niin on Paavali ja muut uskolliset työmiehet kärsineet ja toisia neuvoneet: "Älkäämme suuttuko, siitä me saamme aikanansa niittää.” Hyvän siemenen ky1vö tuo runsaan ja hyvän hedelmän. Ja sitä varten on Herra valinnut ja säätänyt meitäkin ja tehnyt aseekseen kantamaan hänen nimeänsä ja olemaan hänen todistajansa.
Jeesuksen rististä
Paavali sanoo kirjoittaneensa eriseuraisia vastaan, ettei sen päämiehillä ole tarkoituksena autuaaksi tuleminen, eikä se lukua pidä muitten sielujen pelastuksesta. Vaan hän selittää, että ne ovat Kristuksen ristin hylänneet. Juutalaiset ylistivät heitä, kun ne lain pitämistä opettivat ja pakanat kiittivät niitä muodollisen hartauden tähden. Maai1ma oli niille sylinsä avannut, ja ne olivat astuneet Siionin raja-aidan yli maailman puolelle. Maailman suosio vetää pois ristin tieltä.
Paavali rakasti Jeesuksen ristiä ja kerskasi siitä. Se erotti hänet maailmasta, joka on noussut joka puolelta sitä vastaan. Se on surman haju niille, jotka kadotetaan. Armon lapset ovat Siionin rajamuurin sisällä ja kaikki muut ulkona. Siis on syy rakastaa Jeesuksen ristiä ja kiittää siitä, sillä se painaa Kristukseen. Ja hän virvoittaa ja ja vahvistaa heikkoja seuraamaan ristin tiellä, ja auttaa heitä perille kruunun alle.
Lain eriseurasta ei yhdellekään Hengestä syntyminen tapahdu. Kaikki heidän evankeliuminsa on vanhan luontokappaleen parantamista ja vanhan vaatteen paikkaamista. Sillä ulkona Hengen virasta ei Pyhän Hengen vuodatusta tapahdu. Lain ojennusnuoralla synnytetään orjuuteen.
Edesvastaaja
Paavali jättää siunauksen kautta Herran lauman Jumalan laupeuden ja rauhan alle. Sen on Edesvastaaja Golgatan ristillä omalla verellänsä ansainnut. Pysykäämme sen ojennusnuoran jälkeen vaeltamassa. Me emme ole väärässä opissa käsittäneet Jumalan rauhaa ja laupeutta. Kun meitä johdatettiin orjuuden huoneesta Pyhän Hengen kautta saarnatulla evankeliumilla Siionin vuorelle, jossa tulisella hiilellä puhdistetulla suulla saarnattiin vangeille lunastusta ja sidotuille pääsemistä Herran Jeesuksen nimessä ja veressä, niin me saimme kaikki synnit anteeksi ja tulimme uskosta vanhurskaiksi ja armon henki ja rauhan ja laupeuden uudistava voima täytti sydämemme ja sulatti kovat rintamme Jumalan rakkauden tulesta palamaan. Siitä on yli puoli vuosisataa, kuin Jumala minutkin herätti synnin unesta, jossa olin kuollut ylitsekäymisten ja syntein tähden. Jos ei uusi luontokappale olisi meihin armoistuimen tykönä priiskoitusveren ja Hengen pyhittämisen kautta tullut, ei olisi elävässä toivossa ristin tiellä askeleemme ollut.
Tämän etsikkoajan eksytys
Ja siitä on yli neljäkymmentä vuotta, kun Galatian toisen evankeliumin kylväjäjoukko sekaamme tunki. Mutta Jumalan Israelin päällä lepää rauhan ja laupeuden Henki. Sen tähden se kukoistaa, ja ilon ja riemun äänet kuuluu vanhurskaitten laumassa. Sillä Libanonin kunnia on annettu hänelle ja Karmelin ja Saaronin kaunistus ja he saavat katsella Herran kunniallista voittoa Golgatalla ja hänen käsiänsä ja jalkojansa ylösnousemisen voitosta. Tule Tuomaskin opetuslasten seuroissa pistämään kätesi Hänen kylkeensä ja sormesi naulain sijaan, äläkä ole epäuskoinen vaan uskovainen. Ja kaikki tomppelit ja hitaat sydämestä uskomaan, kuulkaat ylösnousseen Jeesuksen rauhan julistusta piskuisen lauman keskellä. Kuulkaat, kun Hän uudestaankin avaa pyhät huulensa ja riemuvuoden pasuunalla julistaa: "Rauha olkoon teille". Hän on verensä maan päälle vuodattanut. Hän on liiton veren kanssa Isän oikealla kädellä jokaisen viallisen 1apsen Edesvastaajana. Hän viatoin Karittsa, on keske1lä valtaistuinta viallisen sovinto- ja vikauhri, jonka kautta uuden liiton julistus kuuluu: "Minä tahdon heidän pahat tekonsa antaa anteeksi."
„Älköön tästedes kukaan minua vaivatko". Eri evankeliumin vaiva oli Paavalille raskas kannettavana. Sama vaiva on ollut meilläkin raskain. Ei nykyaikana, sitten kun eronneet ovat omat ruokapöytänsä laittaneet, ole siitä suurtakaan vaivaa ollut. Me voimme iloita, että kristillisyydessä on ollut kauan suuri rauhan ja kukoistuksen aika. Siionin vuorella on Karitsa ollut virtemme ja puheittemme keskus ja kaikki kaikissa. Hänen nimeensä olemme kokoontuneet. Ja Hän on kokouksemme siunannut. Ja Hänen siunaavat kätensä ovat ojennettuna sanan kylvöä runsaasti siunannut.
Jumalan Israel seuraa yhtä suurta voitonlippua, jonka orjantappuroilla kruunattu Kuningas itse on Golgatalla kuoleman lävitse tuonut omaan seurakuntaansa. Hän ei sitä näyttänyt kaikelle kansalle. Sen lipun seuraajat ovat näkyväisiä. Mutta niistä Hän on sanonut: "Maailma ei teitä tunne". Ja kun maailman ystävyys on viha Jumalaa vastaan, niin ei sen lipun seuraajina pysy ne, jotka tahtovat maailman ystäviä olla ja maailman kristittyin kanssa veljeillä, ettei heitä Kristuksen ristillä vainottaisi.
Ristin pahennus
Ristin pahennus ei häviä siellä, missä ristin lippua tinkimättä seurataan. Sen seuraajat pysyvät ristiin naulittuina maailmalle ja maailma heille. Herra on sanonut: ”Joka tahtoo maailman ystävä olla, hän tulee Jumalan vihamieheksi." Hän sen kautta astuu rajan ulkopuolelle ristin lipun alta. "Mikä osallisuus on uskovaisella uskottoman kanssa? kuinka Jumalan temppeli sopii yhteen epäuskoisten kanssa. Te olette elävän Jumalan temppeli jne."
Väärän profetian eksytyksellä on yhtenä päivänä langetettu kolmekolmattatuhatta Baalakin ruokapöytään yhtyneitä. Ja Koran kapinassa hukkui neljätoistatuthatta seitsemänsataa. "Se on kirjoitettu meille karttamiseksi", sanoo Paavali, joka neuvoo meitä puhdistamaan itsemme kaikesta lihan ja hengen saastaisuudesta, täyttäin pyhyyttä Jumalan pelvossa. "Vihatkaa lihan saastuttamaa hametta.” Meitä asettaa Jumalan sana sotarintamaan vanhurskauden sota-aseitten kautta oikealta ja vasemmalta, kunnian kautta, pilkan ja panetuksen ja kiitoksen kautta. ”Sen tähden olkaat uskolliset, olkaat vahvat". Olkoon meidänkin kerskauksemme Jeesuksen Kristuksen rististä, että maailma pysyisi meille ristiinnaulittuna ja me maailmalle. Niillä lupauksilla olemme kätemme auraan laskeneet ja tähän asti on Jumala meitä auttanut. Älkäämme poiketko kaidalta tieltä, ei oikealle eikä vasemmalle.
"Nouse, Herra, ja armahda Siionia; sillä aika on häntä armahtaa ja aika on tullut." Nuhtele vielä tuulta ja veden aaltoja, että opetuslapsillasi olisi tyven kulkea toiselle rannalle, ja että he saisivat ihmetellä sinun suurta voimaasi, ja katsella sinun suuria ihmeitäsi. Anna meidän kunnioittaa sinun ojennusnuoraasi ja pysyä kuuliaisina lapsina sen alla vaeltamassa loppuun asti. Anna rauhasi ja laupeutesi levätä Israelin päällä.
Heikki Jussila
Siionin Lähetyslehti nro 2, helmikuu 1940