Sen jälkeen tuotiin julki kysymys: Miten olisi parasta ja Jumalan tahdon mukaista tehdä lasten koulunkäytön suhteen, käyttääkö lapsilla koulua tai ei? Muutamat kun ovat lasten koulunkäytön hyljänneet, peljäten lasten ristillisyyden sen kautta joutuvan vaaraan?
PUHEENJ.: Tästä on keskusteltu Oulun kokouksessa, jossa päätettiin, että kukin tehköön omantuntonsa mukaan.
VELI JUUSO RUNTTI: Ei tule kysymykseenkään tehdä koulunkäyntiä kieltävää päätöstä sillä syyllä, että vain harvemmassa on mieleisiä, kristittyjä opettajia ja kelvollisia oppikirjoja. Kumminkin elämme tässä maassa, jossa oppia tarvitaan.
VELI SANKALA: Musta pimeys täällä olisi, jos ei olisi ollut koulunkäyneitä. Kuka meille olisi Raamatunkaan suomen kielelle kääntänyt? Mooseskin oli kouluutettu kaikessa egyptiläisessä viisaudessa.
VELI AHONEN: Olkoon kunkin asiana tehdä omantunnon mukaan.
VELI JUHO KANNIAINEN: Kannatan varsinkin Sankala -vanhusta. Koulunkäytössä voi tulla taidottomuuttakin. On kysyttävä omaltatunnolta ennen kuin kovin pitkälle koulutiellä kustantaa. Tärkeä puoli on, millä mielellä kristitty lapsiaan korkealle kouluuttaa kunniaako tavoittaen, tai mistä syystä.
Puheenjohtaja: Minulla on vähän kokemusta tästä. Näyttää siltä, ettei koulu vie uskoa lapsilta. Jumala saattaa siemenensä säilyttää sielläkin. Koulunkäymättömiä on varmaan niin jumalattomia kuin koulunkäyneitä. En pelkää lapsille toimittaa kouluopetusta. Jääköön kunkin omantunnon ratkaistavaksi kuinka korkealle sitte tahtoo lapsiaan lukualalla kustantaa.
VELI JUHO KANNIAINEN: Velvollisuus on vanhemmilla käyttää kumminkin kansakoulu. Kansan kehitys on nyt sillä kannalla, että on aivan väärin jättää lapset ilman minkäänlaista kouluopetusta.
PÄÄTÖS: Keskustelu pidetään vastauksena kysymykseen.
Keskustelut keskeytettiin tähän ja lähdettiin päivällislomalle.
Kello puoli viideltä ip jatkettiin taas kokousta.
Puheenj, esitti kokoukselle kysymyksen: Eikö olisi kohtuullista, että "Sionin Lähetyslehden" asiamiespalkkio poistettaisiin ja laskettaisiin vuosikerran hinta Smk 1:70 p:iin. Siten useampi vähävarainenkin kykenisi lehden tilaamaan.
VELI PAULI RANTALA: Sellaiset vähäpätöiset hommat ovat jätettävä ja tilaisuutta on annettava raamatunselityksiin.
VELI JUHO KANNIAINEN: Lähetyslehden aineellinen tulos tulee lähetystoimen hyväksi. Kun tilaushinta Smk 2: – , joka summa kultakin tilaajalta siis vuosittain joutuu lähetyskassan avustukseksi, ei ole suuri, kyennee sen antamaan kuka hyvänsä. Mutta tilausten kerääjäthän omalta puoleltaan voivat luopua tilausten kokoomispalkkioista antamalla varattomille lehden halvemmalla tai palkkiolehtensä (joka kuudennen) jollekin ilmaiseksi.
PÄÄTÖS: Asia jätettiin entiselleen.
Hylättyjä keskustelukysymysehdotuksia. Värtsilästä oli lähetetty keskusteltavaksi kysymys: "Mikä on uudestasyntyminen." Kysymys hylättiin, kun edellisissä kokouksissa tästä on keskusteltu. Samasta syystä jätettiin huomioon ottamatta samojen henkilöiden esittämä kysymys vanhurskauttamisopista.
Kun oli sitten, veisattu virsi 20: 9, "O Jeesu veljen' rakkahin", puhui vanhus Kalle Heliste Luuk. 18 luvun 15 – 34 johdolla uudestasyntymisestä ja vanhurskauttamisesta. Opetuslapset eivät olleet kokeneita tässä asiassa. Eikä heillä ollut myöskään `valkeutta siinä, että uskovaisen vanhemman sydämen asiaksi tulee viedä lastaan Jeesuksen luo. Ja kuitenkin täytyi jokaisen, opetuslastenkin, tulla lapsen kaltaiseksi, jos tahtoisi tulla Jumalan valtakuntaan. Kun kaikki ihmiset ovat väärät Jumalan edessä, niin on päästävä sen vanhimman turviin, joka lain täyttämisellään hankki lapsilleen siunauksen tuhansiin polviin asti. Mahdoton oli Sakeus taivaaseen juutalaisten silmissä, mutta Jumalan tykönä hän oli mahdollinen. Mahdottomina piti meidänkin ensikerran uskoa. Mahdottomina tulee uskoa joka päivä vieläkin, sillä Jeesus teki mahdottomat mahdolliseksi. Jumalan sanan valkeus oli ihmeellinen. Yletyin mielin veisasi Herran seurakunta virren 189 "Pyhä on Isä Jumala." Niin kuin valtava virta vyöryi kiitos- ja ylistysvirtten kuohina, ja Herran kunnia täytti koko huoneen.
Vanhus Iisak Rova Ruotsin Lapista puhui sitten Matt. 16. luvusta. Maailma valvoo viisauden perään. Jeesus sanoo: Tulee kova ilma, se on: vahinko tulee viisauden perään juoksijoille. Ei tämän maailman lapset antaneet arvoa Lotille, vaikka hän saarnasi. Mutta evankeliumin, pelastuksen sanoman, hylkäämisestä tuli tulta ja tulikiveä sen paikan päälle. Ei maailma osaa taivaan merkkejä arvostella, sillä Jumalan lapset ovat taivaan merkkejä. Ei kelvannut Johannes Kastajan työ. Sanottiin: "Hänellä on perkele. Kun Jumalan Pyhä alkoi saarnaamaan, sanoivat maailman lapset: "Sinä olet samarialainen ja sinulla on perkele. Mutta siitä huolimatta Jeesus tässä tekstissään nuhtelee maailman lasten sukua nurjaksi ja huorintekijäksi. Maailma sanoo siihen: "Jopa on ruma suu:" Muutamia tämä maailma niin "sivistää", etteivät uskalla nuhdesanaa sanoa, peljäten että "Jumalan työ pilaantuu."
Lihallisuuden merkkejä on tämäkin, että tartutaan persoonaan. Mutta voi vahinkoa silloin, kun saarnamies eksyy, lauma menee perässä! Jeesus varoittaa farisealaisten ja sadukeusten hapatuksesta. Luonnollisen ihmisen silmissä on farisealainen hartaus parasta kristillisyyttä. Tarvitaan nyt taivaallinen valkeus, että voidaan tätä parasta hurskautta peljätä yhtä paljon kuin kieltäjää, sadukeusta.
Saattaa kyllä maailma Jeesusta nimittää monellakin nimellä: Johannes Kastaja, Elias jne. Mutta omaksi Vapahtajakseen, Kristukseksi, elävän Jumalan Pojaksi, saattaa vain uskovainen tunnustaa Jeesuksen. Tässä katkeaa tie ulkona Jumalan valtakuntaa. Ei auta ulkoa murtautua seinän läpi sisälle. Tässä tarvitaan avaimia, jotta tällainen Pietarin tunnustus ja usko saattaisi syntyä syntisessä. Senpä tähden Vapahtaja tässä antaakin avaimet maan päälle seurakuntaansa, jota helvetinkään portit eivät voita. Mutta avaimet olivat kauan kateissa, ennen kuin tämä etsikonaika tuli. Mutta kun suruttomille alettiin Pohjan-Lapissa saarnaamaan lakia täydeltä terältä, niin ilmestyi avainten tarvitsijoita ja kysyjiä.
Mutta vielä Pietarikin hourasi, rupeaa saatanan työaseeksi, että koko ihmiskunta menisi helvettiin. Hän kun kielsi Jeesusta antautumasta kärsimään. Näin pimeä saattaa vielä herännytkin sielu olla. Suruton luulee, että kun on kastettu ja käy ehtoollisella, lukee, laulaa ja rukoilee, niin se riittää. Hän sanoo: "Jos Jumala ei silloin armahda, kun minä olen totisena etsinyt, on hän väärä." Mutta Jeesus sanoo: "Jos joku tahtoo Minun perässäni tulla, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon Minua." Siinä tulee risti päälle, kun tulee Jumalan lapseksi.
Mutta te Jeesuksen seuraajat: Jeesuksen askeleissa on sielun lepo. Kotimaa pian näkyy. Kohta saamme astua viimeisen askeleen. Kiitos Herran!
Tämän valoisan ja lämpimän puheen päätyttyä veisattiin "Me rukoilemm' sua Jeesu Kris" (232:7, 8). Käytiin armoalttarin eteen yhteisessä rukouksessa ja vielä veisattiin virsi 245 "Sun haltuus rakas Isäni" ja niin klo 8 j.p.p. lopetettiin kokous siksi päiväksi.
Keskiviikkona kello 10 a.p. kokoonnuttiin jälleen kirkkoon ja alettiin kokous veisaamalla virren 235:20: "O Pyhä Henki meidän suo sun sanaas kuulla." Pidettiin yhteinen aamurukous ja sen jälkeen veli Back Pietarista piti raamatunselityksen Juudan epistolasta. Siinä veli Back avasi suurella Pyhän Hengen valkeudella vanhan liiton lasten koettelemuksia. Niitä tämän epistolan kirjoittaja tuo edes, jotta matkamiehet muistaisivat, että Jumala hukuttaa ne, jotka uskottomalla sydämellä tekevät matkaa. Mutta jotka uskolla riippuvat kiinni lupauksen sanassa, ne pelastuvat. Jumalan sana nuhteli voimallisesti epäuskoa ja niitä päätöksiä tehtiin, etten koskaan anna kiusaajan äänelle valtaa. Armon Henki täytti rinnat, kun veisattiin kiitosvirsi "Herraa hyvää kiittäkää." (Vvk. 99). Jumalan lasten kiitoksen ja ilon tähden viipyi hetken aikaa ennen kuin puheita voitiin jatkaa.
Kokoukselle luettiin sitten veli Matti Kuulan, Vaasasta kirje, jossa hän tervehti kokoontunutta Herran seurakuntaa, toivottaen rauhaa ja siunausta ja pyysi häntäkin muistamaan rukouksissa.
Sitten alettiin keskustelut lasten kasvatuksesta.
l:ksi kurituksesta ja Herran nuhteesta ja onko oikein, että toinen vanhemmista estää kuritusta?
2:ksi lasten armahtamisesta.
3:ksi kristittynä kantamisesta ja kohtelemisesta.
Keskustelun alotti veli Juuso Runtti: Tärkeä asia tämä on, ja tuskin mikään kysymys on näin monipuolinen. Jo Luther sanoi aikanaan: "Kristillisyys on alettava lapsesta" — ja se sana pitänee paikkansa. Minun käsitykseni on, että Raamatussa löytyy yllin kyllin neuvoja tähän. Minkäänlaista erityistä ohjelmaa ei voi
ia, paitsi se, mikä jo Herran sanassa meillä löytyy.
Kysymyksessä on kumminkin asia, joka koskee vanhempain väliä. Onko soveliasta, että toinen vanhemmista estää kuritusta? Tuota pitäisi jokaisen vanhemman karttaa, sillä kurituksen estäminen toisen sitä aikoessa synnyttää tottelemattomuutta, ja se teko jos mikä, synnyttää lapsessa itsekkäisyyden juuren.
Kysymyksessä oli myös armahtaminen ja anteeksiantaminen sekä kristittynä kantaminen. Tässäkin pitäisi olla ohjeena: niin kuin Jumala meitä on armahtanut, niin mekin armahtakaamme, niin me vanhemmat olemme velkapäät samanlaisella sydämellä kohtelemaan lapsia. Jeesus on `puhunut kalliisti lasten uskosta, nimittäessään heitä uskovaisiksi. Niin olemme velkapäät kantamaan lapsia kristittyinä siihen asti, kun he epäuskon ja ehdollisten syntein tähden luopuvat pois Jumalasta.
VELI AHO Torniosta: I,isäksi edelliseen huomautan, että ori eriluontoisia lapsia. Tämä on kasvatuksessa pidettävä silmällä.
VELI JUHO KANNIAINEN: Yhdyn Runtin puheeseen. Tiedän, että tämän kysymyksen lähettäjällä on ollut vaikeuksia lasten kasvatuksessa.
Onhan kohtia sellaisiakin, vaikka vain harvemmin kristillisyyden sisällä, jolloin toisen vanhemmista täytyy mennä väliin. Voihan tapahtua, että vanhurskas vanhin on tullut suuttumaan ja siinä mielentilassa ryhtynyt kurittamaan lastaan. Silloin toinen vanhempi on voinut mennä estämään kurittamista. Sellaisessa tapauksessa on jäljestäpäin lapsen läsnä ollessa neuvoteltava asiasta, selitettävä rangaistuksen tarkoitus. Siten välttää sen, ettei lapsi opi pahuutensa ajalla etsimään tukea toisesta vanhemmasta.
VELI HEIKKI HOOLI: Jokaisella kristityllä vanhemmalla on sydämellinen halu ja rakkaus kasvattaa lapsensa Jumalalle, ja onnistuvat, he siinä niin kauan kun lapset ovat pieniä. Mutta kun lapset kasvavat, niin alkavat vanhemmat näkemään, että kasvatuskykynsä ovat heikot, niin etteivät kykene kerskaamaan hyvästä kasvatuksesta sitten kun lapset ovat aikuisia. Kyllä lapsettomat ovat hyviä kasvattajia. Mutta ison perheen isät ja äidit tuntevat olevansa huonoja kasvattajia. Minä tiedän, että he ovat jo monta kertaa poskensa kastelleet kyynelillä kykenemättömyydestään lapsia kasvattamaan, ja häätyvät rukoilemaan Jumalalta siihen viisautta. Mutta jätämme asian Jumalan haltuun.
VELI LEON. TYPPÖ: Lapset ovat likellä vanhemman sydäntä. Sen tähden vanhemmat toivovat heille kaikkea hyvää ja ahkeroivat kasvattaa heitä Jumalalle. Mutta taidottomuuttakin saattaa ilmestyä, ja vanhempi joutuu valittamaan, että olen kelvoton lasten kasvattaja, en saata lapsiani niin kasvattaa, kuin haluaisin. Itselläni on tästä kokemusta. Monta kertaa olen rukouksessa kantanut lapseni Jumalan sydämelle. Ja ellen sitä saisi tehdä, olisi kovin katkeraa olo täällä maan päällä. Niin rukoilemme kaikki lasten kasvattajat vielä, että Jumala vetäisi niitäkin puoleensa, jotka ovat kauas hänestä luopuneet. Herra Jumala valittaa: "Minä olen lapsia kasvattanut ja he ovat minusta luopuneet." Jes. l: 3. Hänellä on paljon langenneita lapsia. Olen vakuutettu siitä, että monien näiden isien ja äitien tuntoa lapset painavat. Olkoon Jumalan Pyhä Henki ainoa ohjaaja kasvattaessanne lapsia. Mutta rukoilemme aina edelleen me, jotka Jumala on maailmasta valinnut, että Hän lapsemmekin edes katsoisi. Saamme heittää kuormamme Hänen päälleen, joka on luvannut kantaa murheen. Olemme kelvottomat palvelijat. Mutta se on armo, että ristillä on velka maksettu, ja siinä on avattu tie ijankaikkiseen elämään. Se antaa lohdutuksen niille, jotka tuntevat itsensä huonoiksi lasten kasvattajiksi.
VELI AND. HALTTU: Olen huono lasten kasvattaja. Yhdyn sen tähden täydellisesti Hooli ja Typpö veljien puheisiin. Lapsettomilla on se ymmärrys, että helppo on neuvoa toista, mutta eivät tiedä kuinka se itseltä hyvin menisi.
VELI JUHO KANNIAINEN: Koko sydämellä iloitsen veljien puheesta. Mutta kysymyksessä on vielä osa, nimittäin Herran nuhteesta. Kun lapsena tunnustin uskoa ja oli paljon ikäisiäni kumppaneita, niin meitä puhuttelivat vanhemmat ihmiset eri tavalla. Eräs mummo oli taitava kasvattaja. Hän ei ottanut meiltä pois kristillisyyttä, vaan kun hän kohtasi meidät, tervehteli hän rakkaasti ja puhutteli oikein kristittyinä. Mutta sitten kun hän oli nähnyt meistä vikoja, niin hän sanoi, että sellaiset ovat syntiä. "Mutta tottahan minä ne nyt teille anteeksi annan", sanoi hän. Tämä kohtelu vei meidät aina parannukseen, ja tällainen Herran nuhde lienee hyvin tarpeellinen.
VELI IISAK HOIKKA Haapajärveltä: Suruttomana ollessani tein päätöksiä tuon tuostakin, että täytyy ruveta paremmin kasvattamaan lapsia. Mutta kun olen saanut lähestyä armoistuinta, on Jumala opettanut lapsillekin puhumaan kristillisyydestä. Jos me vanhemmat pysymme lähellä Jeesuksen veristä uhria, niin saamme voimaa tehdä tässäkin Jumalan tahtoa.
VELI HERMAN AHOLA Kuolajärven Lapista: Kasvatukseen emme tarvitse uutta sääntöä, sillä ap. Paavali neuvoo tästä Kol. 3:nnessa luvussa.
VELI SAMPPA TUOHINO Kempeleestä: Veljien puheet ovat käyneet sydämelleni. Omassavanhurskaudessa ollessani, vaikka pyhyyttä koetin harjoittaa, en kasvattanut lapsiani Herran edessä. Mutta kun Jumalan lapseksi olen tullut, olen saanut apua Jumalalta tätä aloittamaan. Enpä kummastelekaan, etten ole tätä, ennen voinut, kun omassa vanhurskaudessa en osannut rukoillakaan oikein apua, vaikka tosin koetin, sillä "jumalattoman rukous on Herralle kauhistus." (Pyysi anteeksi tätäkin syntiä).
VELI JUUSO RUNTTI: Sydäntä liikuttavaa on ollut kuulla veljien puheita, kuinka kaikkialla ilmenee sama köyhyys, sama itsensä tunto. Niin on minunkin kokemukseni. Olin hyvä lapsenkasvattaja poikamiehenä. Mutta saatuani lapsia tulin kykenemättömäksi. Ja lastenlapset näyttävät tuota kykenemättömyyttä vielä paljastavan. Mutta nyt tahtoisin huomauttaa, kuinka siunausta tuottavaa olisi, että isäin sydämet tulisivat käännetyksi lasten puoleen ja että hekin pyytäisivät lapsiltaan anteeksi taitamattomuuttaan. Se saattaa usein olla tehokkaampi kuritus kuin ankara vitsa.
VELI SANDBERG Torniosta: Veli Runtin puhe liittyy Herran apostolin neuvoon: "Te isät, älkää yllyttäkö lapsianne vihaan, vaan kasvattakaa heitä kurituksessa ja Herran nuhteessa." Ef. 8:4): Kyllä painuu niin kuin lyijy lasten sydämelle, että vanhempi kerjää lapseltaan anteeksi, jos sekin vahinko on tullut, josta keskustelun alussa kerrottiin, että toinen vanhemmista kiivastuu ja toinen joutuu toisen kiivasta kuritusta ehkäisemään. Mutta jos vanhin silloin alentuu lapsensa edessä, ottaa pois omansa ja kerjää anteeksi, niin se ei unohdu lapselta niin kauan kuin hän elää. (Rukoili anteeksi kykenemättömyyttään kasvattamisessa.)
VELI IMMONEN Pietarista: Huutavan äänen kautta olen jälleen kutsuttu pois pimeydestä. Vihollinen oli jo kylvänyt siementä lastenikin sydämeen. Tulin tänne Rovaniemen kokoukseen lasteni ja itseni tähden saamaan siunausta, sillä tahtoni on vielä Jeesusta seurata tulkoon vastaan mitä tuli, ja rukoukseni on, että sydämeni pysyisi auki sille äänelle, joka täällä on puhunut, sillä se on Jumalan ääni.
Päätökseksi tuli, että keskustelun katsotaan täydellisesti vastaavan kysymykseen.
Tämän keskustelun aikana sai huomata, että kaikilla vanhurskailla vanhemmilla, jotka kokouksessa olivat, oli lastensa asia kiinteänä heidän sydämillään. Monet isä ja äidit vaikeroivat, että maailma on niellyt heidän lapsensa. Monet, monet kerjäsivät anteeksiantamusta, valittaen, että he eivät ole osanneet lapsiaan Jumalalle kasvattaa.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4