Jumalan maja

Kirjoituksia etsikkoaikamme aamunkoiton uskovaisilta 1800-luvulta 1940-luvun vuosikymmeniin

Jumalan maja

ViestiKirjoittaja Taavetti » 28 Maalis 2009, 09:41

1963 Siionin Lähetyslehti

Jumala maja

(2. Moos. 25: 1 -9)

Herran Jumalan käskystä valmistettiin todistuksen maja Mooseksen vuorella näkemän mallin mukaiseksi. Niin kuin Vanha Testamentti on täynnänsä esikuvallista saarnaa Uuden Testamentin ajan täydellisyydestä, niin saarnaa Todistuksen Majakin kalliin saarnan Jumalan armovaltakunnasta ja Kristuksen kautta perustetusta seurakunnasta, jonka jäsenyyteen ja armoetujen nautintoon meidät kutsuttu on.

Kansan keskuudesta koottiin vapaaehtoinen ylennysuhri Tabernaakkelin rakentamista varten, ja kansa oli niin antelias, että Mooseksen täytyi kieltää enempää tuomasta. Vapaaehtoisen uhrin kautta, ilman minkäänlaista pakkoa, on Kristuskin perustanut seurakuntansa maitten päälle. Hänen ruokansa oli Isänsä. tahdon tekeminen. Mutta samoin kuin Herra Jeesus antoi itsensä iankaikkisesti kelpaavaksi uhriksi, niin ei ketään ihmisrukkaakaan pakoteta Jumalan lapseksi syntymään, vaan aivan vapaaehtoisesti olet sinäkin, veljeni ja sisareni, parannukseen nöyrtynyt ja sen kalleimman uskon käsittänyt Pyhän Hengen opettamana.

Todistuksen maja oli Israelin keskellä Jumalan asuntona. Siinä ali kolme osaa: esikartano, pyhä ja kaikkein pyhin. Esikartanoon saivat kaikki saapua ja tämä esikartano on kuva maailmasta. Pyhään saivat mennä vain papit ja pyhä kuvaa Kristuksen seurakuntaa, jonka jäsenet ovat kuninkaallisia pappeja. Kaikkein pyhin merkitsee taivasta, ja sinne sai astua ylimmäinen pappi kerran vuodessa, ja hänkin vain uhriveren kanssa.
Esikartanossa eli maailmassa tekee Jumala työtään sanalla, joka on terävämpi kaksiteräistä miekkaa. Mutta yksikään esikartanossa asuva ei vielä ole valtakunnan lapsi, sillä jokaisen autuutta ikävöivän sielun on astuttava esikartanosta pyhään, maailmasta Jumalan valtakuntaan. Niin kauan kuin armonaika
kestää, on esikartanon siunaus siinä, että siellä ollaan kosketuksessa sanan kans sa. Ja niin kuin Sodomaa ei hävitetty ennen kuin Loot ali viety sieltä pois, niin eivät maailmankaan elementit palavuudesta sula, ennen kuin vanhurskaat ovat lepoon päässeet. Maailman suruttomuudesta ja inhimillisestä hurskaudesta on jokaisen autuutta ikävöivän päästävä evankeliumin saarnan kautta elävään kristillisyyteen, Herran Kristuksen seurakuntaan, ja hänen on saatava voima, joka Jumalan lapseksi synnyttää ja lapsena myös säilyttää loppuun asti. Valon on lähdettävä valosta, suolan maun suolasta ja kristillisyyden, kristillisyyden kulmakivestä Herrasta, Jeesuksesta. Tyhmä saarna ja kristinuskon hulluus on kaikkialla vastassamme.

Esikartano

Esikartanossa on polttouhrialttari, jonka ääreen vikoihin joutunut israelilainen itse talutti viattoman uhrieläimen, laski kätensä sen päälle merkiksi siitä, että viaton uhrieläin sai nyt kantaa hänen syntinsä ja vuodattaa verensä alttarilla, uhraajan syntien sovitukseksi. Tämä polttouhrialttari oli kuva Golgatan rististä. Herra Jeesus on niin alas taivuttanut selkänsä, että sinun syntisi omikseen omisti ja pyhän sovintoverensä antoi sinun syntiesi anteeksiantamiseksi. Tämän tähden saamme me, Jumalan lapset tänäkin päivänä iloita ja kiittää rakasta Jeesustamme, hänen raskaasta päivätyöstänsä. Polttouhrialttarin vieressä oli siellä esikartanossa vaskinen pesoastia, jonka jalkaan oli asetettu majan edessä palvelevien vaimojen peilit. Alttarin ääressä, ristin luona sanotaan hyvästit kaikille turhuuden peileille, tämän maailman suruttomalle syntimenolle ja turhalle tavalle. Mutta näistä samoista peileistä näki uhritoimituksen suorittanut pappi, oliko hän tahrannut pukunsa, ja sen mukaan hän tiesi puhdistautua pesoastian vedellä. Siinä kuva Jumalan vereen kastetusta sanasta, joka johdattaa niille lähteille, jotka ovat avoimet kaikkea syntiä ja saastaisuutta vastaan. Näin saa esikartanossa parannuksen ja uskon saarnan alla sieluraukka sanan korjaajana nähdä ristille ylennetyssä, Jumalan Pojassa katumuksensa täydellisenä, parannuksensa kelpaavana ja uskonsa riittävän lujana. Jokainen sovintoveren korjaaja päästetään sitten, oven kautta esikartanosta pyhään, maailmasta Jumalan valtakuntaan. Hän saa mennä sinne, minne pappien on lupa mennä. Kallis on tämä kuninkaallisten pappien kokous, joka tälläkin hetkellä on koolla täällä Oulun tuomiokirkossa.

Vain yksi Pyhä

Vain yksi ainoa Todistuksen Maja oli Israelissa, ja vain yhden pyhän ja yhteisen seurakunnan olemassaolon me uskomme raamattujen mukaan. Ei ole useampia, ei edes kahta Kristuksen seurakuntaa olemassa, vaan vain yksi ainoa Kristuksen ruumis. Siellä yhdessä ja ainoassa, pyhässä oli 7-haarainen kynttiläjalka, esillepanoleipäin pöytä ja suitsutusalttari. Ilmestysraamattu saarnaa Herrasta Jeesuksesta, että hän käyskentelee kultaisten kynttiläjalkain keskellä. Hän on seurakuntansa valkeus, joka koko seurakunnan valaisee. Tehden pyhäin yhteydestä totuuden patsaan, että "Jumalan moninainen viisaus seurakunnan kautta, nyt tulisi taivasten hallitusten ja valtain tietoon". Kristus-valo on se, joka valaisee myös esiinpanoleipäin pöydän, ilmoittaen että turhaan sieluraukka etsii itsellensä ruokaa esikartanosta eli maailmasta. Ei ulkoa maailmasta löydy todellista ruokaa eikä juomaa. Vain hetkiseksi saattaa nälän tunteen ja ikävän huumata synnin, perkeleen ja lihan palveleminen. Esiinpanoleivät olivat pyhässä ja ainoa oikea ruoka on seurakunnasta löydettävissä. Vain papit saivat mennä pyhään ja vain papeilla oli lupa syödä esiinpanoleivät. Ei ole nytkään oikeutta seurakunnan kautta jaettavaan ruokaan sinulla, sinä suruton sielu, eikä sinulla, sinä omavanhurskauden rakentaja tai sinulla, sinä uudestisyntymätön maailman hurskas — sinun on ensin tehtävä parannus ja käytävä sisään siitä verisestä ovesta, josta kaikki esikartanosta pyhään astuneet käyneet ovat. Mutta sinulla ihana Karitsan emäntä, sinulla joka uudestisyntymisen armosta osallisena olet käynyt pimeydestä valoon, sinulla on oikeus Jumalan pappina syödä seurakunnassa tai vaan leipää. Tässäkin tilaisuudessa on meillä oikeus ja tuntemistemme puolesta myös tarvis taittaa näitä leipiä niin pieniksi muruiksi, että pienin, heikoin ja huonotuntoisinkin saattaisi syödä, eikä kenenkään täytyisi nälkäänsä itkeväisenä täältä poistua. — Suitsutusalttari siellä pyhässä saarnaa meille, että niin kuin papit muinoin hyvänhajuista suitsutusta uhrasivat tällä alttarilla, niin seurakunnassa myös lapset Isän istuimen edessä tuovat edes rukouksena ja anomisensa Jeesuksen nimeen kaikkinaisen kiitoksen ja ylistyksen kanssa. Ilon ja riemun äänen pitää vanhurskasten majoissa asuman.

Kaikkein pyhimpään sai ylimmäinen pappi mennä uhriveren kanssa kerran vuodessa, suurena sovintopäivänä, ja tämä kaikkein pyhin on saarna taivaasta. Mutta nyt Uuden Liiton ihanana aikana on teidän asianne, te kalliit Jumalan lapset, niin hyvin, että kaikkein pyhintä ei pyhästä enää erota välillä oleva esirippu, sillä se on iankaikkisesti revennyt ylhäältä alas asti. Golgatan voittopäivä ei ole jättänyt Kristuksen seurakuntaan yhtään isäntähenkeä. Kaikilla Jumalan lapsilla on sama oikeus mennä joka aika kaikkein pyhimpään, eikä ole yhtään muotoon katsomista. Menomme on nimittäin jo taivaissa, josta me Herraa Jeesusta tulevaksi odotamme. Ja tänäkin ehtoohetkenä me liikumme ja olemme Hänessä. Taivaassa on meidän Armoistuimemme ja, — mikä kaikkein ihmeellisintä — se huonoinkin kaidan tien matkamies näkee aivan rikkomattomina ne lain taulut, joita Mooseskaan ei jaksanut ehjinä pitää muuta kuin vuoren juurelle saakka. Mutta ne lain taulut ovat ehjät vain verisen Armoistuimen, Herran Jeesuksen ansiosta.

Kaunista tekoa

Korvessa rakennettu maja oli sisältä mitä kauneinta tekoa. Sekä esirippu että majan seinävaate oli kaikkein taidokkainta tekoa ja kauniisti väritetty. Kaikkialla siellä sisällä tuli Kristuksen kaltaisuuden näkyä.
Ensinnäkin on näihin kankaisiin käytetty valkoista lankaa. Tämä valkoinen väri puhuu puhtaudesta, jota pyhä seurakunta loistaa. Jokainen sen asujain on vaatteensa pessyt ja valkaissut ne Karitsan verellä. Koko matkasi ajan on Edomin verinen pilvi antanut kastettansa, etkä ole kuivimmassakaan erämaassa nääntynyt. Kun sinä, Jumalan lapsi, nöyrryit tekemään parannuksen Jumalan ja ihmisten edessä ja sait kuulla sen kalleimman evankeliumin syntiesi anteeksiantamisesta, niin veriruskeatkin syntisi tulivat lumivalkoisiksi ja eteesi aukeni synnin poispanijan tie. Niin kuin kodissa tuntuu aina puhtaalta ja suloiselta suursiivouksen jälkeen, niin aivan samoin sieluraukkamme tuntemisissa silloin, kun verellä pestyn omantunnon saimme.

Seinävaatteen sininen väri on taivaan väri. Yhteys kunnian taivaan ja maan päällä olevan seurakunnan välillä ei ole koskaan katkennut: Menomme on jo taivaissa, josta Herraa Jeesusta tulevaksi odotamme. Olemme vielä maailmassa, mutta emme ale maailmasta. Synnin maailman ja lasten välillä on raja eli juopa. Tämän erottavan raja-aidan ovat lyöneet sanat: "Ottakaa Pyhä Henki." Pyhän Hengen saanut on siirtynyt pimeydestä valoon, saatanan valtakunnasta Jumalan valtakuntaan. Niin kuin sukeltaja sukelluspukuun pukeutuneena työskentelee veden alla, ei ole kosketuksessa veden kanssa, vieläpä hengittääkin ylhäällä olevaa ilmaa niin Kristuksen vanhurskauden pukuun puettu Jumalan lapsikin on erotettu synnin maailmasta ja hengittää Goosenin kirkasta taivasilmaa.

Sitten niissä majan vaatteissa nähdään purppuravilloja ja purppura on kuninkaallisen vallan väri. Tätä purppuraväriä kantoi Herra Jeesus Herodeksen pihamaalla ja hän olikin kuningasten kuningas. Mutta niin kuin Herra Jeesus oli kuningas, niin olet kuningas sinäkin, joka Karitsan emännän ihanaa vaatetusta kannat. Et olekaan silleen enää orja, vaan vapaa. Oletpa Jeesuksen purppuraisen kaavun alle ryömineenä maailman voittajakin, sillä uskosi on voittanut maailman. Ja sinä itse maailman keskellä kannat Kristuksen pilkkaa ja ristiä.

Purppuran rinnalla nähtiin majassa myös tulipunaisia lankoja. Tulipunainen kuvaa kärsimystä ja tuskaa. Moni haluaisi karttaa kaikkea kärsimystä ja toivoisi itselleen sellaisen uskon, jossa ei olisi ristiä eikä vaivain osallisuutta. Orjantappuraisella tiellä kantoi Nasareenus tulipunaista kärsimysten veripukua ja sitä olet saanut kantaa sinäkin, joka majassa asut ja suuren yönvalvojan askelissa olet matkaasi tekemässä. Tie tosin on suora ja sellainen, ettei tyhmäkään siinä eksy, mutta kivikovin kasvoin täytyy monesti ahdistusten läpi kulkea, että vain uskon ja hyvän omantunnon säilyttäisi.

Seinävaate

Esiripussa, ja majan seinävaatteessa, joissa oli valkoista, sinistä, purppuraa ja tulipunaista väriä, oli myös taidokkaasti kirjailtuna kerubimien kuvia. Saammepa olla varmat siitä, että nytkin on täällä meidän keskellämme raskaita, vereen kastettuja vaatteita kantamassa Jumalan luomaton enkeli, Jeesus Kristus. Jokaisella Jumalan lapsella on syntymästä asti rinnallaan enkeli, jota suojelusenkeliksi nimitämme. Ei ole nytkään täällä tuomiokirkossa koolla vain tämän silmin nähtävä kallis Jumalan lasten lauma, vaan täällä on suuri, näkymätön todistajain pilvi ja joukko, (voimakkaita liikutuksia). Täällä on sinun rinnallasi uskossa autuaasti nukahtanut äitisi, pyhäin joukkoon jo päässyt isäsi, tai kunnianrannoille ehtinyt puolisosi, tai pienokaisesi, jonka kyynelsilmin kirkkomaan multaan saatoit. Täällä tuomiokirkossa on tällä hetkellä suuri taivaallisten pyhäin joukko sinua näkemättömin käsin siunaamassa tai sinulle parannuksen armoa rukoilemassa. Mutta et ale sinäkään, sinä Jumalan lapsi, sinä veljeni ja sisareni, et ole sinäkään enkeleitä halvemmaksi arvattu. Monasti on matala turvekattoinenkin maja saanut enkeleitä vieraaksi, kun köyhä Jumalan lapsi on sinne poikennut. Ja kerran taivaan enkelit palvelevat teitä, sinuakin, sinä kaikkein huonotuntoisin lapsi, joka tänne kuninkaallisten pappien kokoukseen saapunut olet (pitkin aikaa voimakkaita liikutuksia). Enkeleitä suurempi olet sinä jo täällä maittenkin päällä, sillä ei enkeleille, vaan sinulle on annettu tehtäväksi parannuksen ja svntein anteeksiantamisen saarnan saarnaaminen Jeesuksen nimessä.

Majan seinävaatteet yhdistettiin toisiinsa sinisistä langoista tehdyillä silmukoilla ja kultaisilla koukuilla: Se tahtoo sanoa, että Kristuksen seurakunnan jäseniä eli suojissa asuvia ympäröi ja liittää pyhäin ihmisten yhteydeksi, tulessa koeteltua kultaa kalliimpi usko, joka on lähtöisin Pyhän Hengen kautta Jeesuksen sydämestä, ja kulkee rakkauden täydellisenä siteenä Jumalan lasten keskuudessa sydämestä sydämeen. Parempia järjestelmiä ja työmuotoja voidaan meidän mielestämme löytää, mutta ne eivät merkitse yhtään mitään, sillä vain siniset silmukat ja kultaiset koukut pitävät koossa pyhäin yhteyden. Kalliimpaa ja kauniimpaa ei voida löytää, kuin on se lauma, jolla on Herran rauha (liikutuksia). Mutta sen, joka tahtoo majan eli seurakunnan kauneutta katsella, sen pitää katsella sitä sisältäpäin. Ulkoa oli maja halvan näköinen. Näin on laita myös yksityisen, Jumalan lapsen.

Kattopeitteet

Ensimmäisen majan kattopeite oli kudottu vuohenkarvoista. Itämaan vuohet olivat mustia, joten kysymyksessä on musta peite. Turmelukseesi nähden olet sinäkin musta kuin kekäle (liikutuksia), ei ole vanha ihmisesi tullut pyhäksi eikä puhtaaksi. Heikko ja huono on saviastia, jossa kuolematon sielusi asuu. Luonnollisilla silmillä katseltuna on seurakunta kuin hakomaja yrttitarhassa tai kuin Nooan pilkattu terva-arkki. Mutta tämän mustan vuohennahkapeitteen päällä oli punainen oinaannahkapeite. Tässä on kuva synnistä ja sovituksesta. Niin kuin uhrieläimen veri vuodatettiin Vanhan Liiton aikana synnin yli, niin Uuden Liiton aikana synti suorastaan pois otettiin. Oi, Jumalan Karitsa, joka pois otit maailman synnin ja vieläkin pois otat jokaisen parannuksen tekijän synnit. Katso Jumalan Karitsaa, Herraa Jeesusta, jonka veri puhdistaa kaikista synneistä. — Mutta ulkoa katseleva maailma ei käsitä syntiä ja sovintoa, ei näe mustaa eikä punaista peitettä, maailma näkee vain päällimmäisenä palavat harmaat hylkeennahat. Ristin evankeliumi on peitossa niiltä, jotka kadotukseen joutuvat.

Todistuksen maja saarnaa kallista saarnaa. Vain Israelin keskuudessa Jumalan salaisuudet ilmoitettiin. Muukalainen ja ulkona oleva uskoton pakana sai katsella vain harmaata hylkeennahkaa, joka salasi kaiken kauneuden ja majan kalleuden uteliaitten katseilta. Ei ollut Herralla Jeesuksellakaan sitä muotoa, joka olisi maailmalle kelvannut. Mutta sinä Jumalan lapsi saat käsiäsi yhteen lyödä ihastuksesta, sillä 7-haaraisen kynttiläjalan valossa saat nähdä seurakunnan kauneuden ja kaikki sen aarteet. Koko maja on avoinna silmiesi edessä armoistuimelle saakka. Punainen oinaannahkapeite saarnaa sinulle nytkin rakkaasta Jeesuksesta, joka kantoi raskaita vereen kastettuja vaatteita. Ja Moorian vuorella antoi oinas henkensä Iisakin edestä. Kärsivä Vapahtaja näyttää sinulle haavansa ja verensä ja ristin pilkatun tien. Ehtoolliselta kyllä Juudas Iskariot poistui, toistenkin kiitosvirsi vaikeni ja Gidronin yli yrttitarhaan käyvät. Muut siellä nukkuvat murheen tähden, mutta suuri Yönvalvoja jaksaa valvoa ja hän on kivisellä vuoteella verihikensä tähden punaiseen oinaannahkaan verhoutuneena. Hänen verisen kaapunsa alla Golgatan siunaukset tulevat uskovan omaksi. Jerusalemissa tuomitsevat Jumalan Pojan ne, joiden olisi jo virkansakin puolesta pitänyt olla hänen armotaloutensa ja valtakunnan asioiden hoitajia.

Armon virrat

Sinun sydämellesi on kallista ja rakasta, että Jeesus on kantanut ne veriset vaatteet. Enkelit haluaisivat puhaltaa pelastuksen ja riemuvuoden pasuunaa, mutta vain Kristuksen seurakunnalle on uskottu kallis sovinto saarna. Vereen kastettu sana onkin sydämellesi korvaamattoman kallis, sillä sinä näet silloin punaisen oinaannahan, ja sydämesi ihastuu kiitokseen (liikutuksia). Pidä tämä vaate kalliina aarteenasi. Vielä kuohuvat armovirrat (liikutuksia). Katsele tätä Herran Jeesuksen kantamaa pukua kiusauksiesi helteessä. Katsele silloinkin, kun tehtävänäsi on murheellisen lohduttamisen, langenneen nostaminen ja syntien anteeksisaarnaaminen anteeksiantamusta rukoilevalle. Vastenmielinen on muukalaiselle tämä punainen oinaannahka ja maailmalle vieras, mutta kaikkein kallein aarre Jumalan kansalle tä11ä korven tiellä (liikutuksia) . Tähän vaatteeseen pahenee itsehurskas, ulkokullattu maailma, sillä siinä on ristin tyhmä saarna, parannus ja usko. Tätä saarnaa vain harvat haluavat noudattaa, mutta ne harvat ovatkin onnellisia ajassa ja iankaikkisuudessa. Minäkin Jumalan köyhä palvelija iloitsen siitä, että saan kuulua kiittäväisten ja onnellisten lasten valtakuntaan. Vielä me saamme aivan turvattuina asua emokanan siipien suojassa (liikutuksia).

Majan seinien vaatetta ja kattoa kannattivat laudoista tehdyt pylväät. Jumalan seurakunnassa on myös pylväitä. Se, joka äsken vielä kaipasi tukea, tukee nyt muita. Se, joka äsken oli anteeksiantamusta rukoilemassa, on nyt pylväs, jonka kantama taakka on monasti sangen raskas. Majan pylväät seisoivat hopeajalustalla ja ne jalustat oli tehty vapaaehtoisena ylennysuhrina kannetuista hopearahoista. Jokainen Jumalan lapsi seisoo sen sovintorahan päällä, jonka Herra Jeesus on maksanut ja suorittanut. Samoin myös koko Jumalan seurakunta, Todistuksen Maja, seisoo sen verisen uhrin varassa, joka iankaikkisesti kelpaa. Pylväs voi olla seinävaatteen peitossa niin että vain hopeinen jalka an näkyvissä. Ei ole väliä vaikka sinua ja sinun pappistointasi ei maailma, eivätkä edes sisällä olijatkaan näkisi. Kalliilla perustuksella vaikkapa syrjässä seisoen, voi sinun elämäntyösi olla paljoa suuriarvoisempi kuin sen, joka näkyvällä paikalla seisoo. Kotisi matalassa ja syrjäisessä majassa voit täyttää kalliimmasti kutsumuksesi kuin täällä tuomiokirkon saarnatuolissa (liikutuksia).

Liitonarkki ja armoistuin

Siellä pyhimmässä oli liitonarkki ja armoistuin. Taivaassa on meidän armoistuimemme ja taivas on laskettu seurakuntaan esiripun repeämisen kautta. Voitaisiin puhua arkin oikeasta ja väärästä kuljettamisesta, mutta tällä kertaa ei siihen ole aikaa eikä tilaisuutta. Syytä on vain muistaa että arkissa säilytettiin astia, jossa oli mannaa. Arkissa oli myös Aaronin viheriöitsevä sauva ja lain taulut, joita rikkomatta ei edes Mooses voinut elää. Verellä priiskoitetun armoistuimen alla oli taivaan ruokaa, viheriöitsevä elämä ja ehjät lain taulut. Kalliin sovintoveren tähden tämän kaiken sinä seurakunnasta löydät. Ja missä on ruokaa, sinne nälkäänsä itkeväiset kokoontuvat ja heidät lohdutetaan taivaallisen Vanhimman rinnoilla.

Näin on meillä, yksi, pyhä ja yhteinen seurakunta. Tämä ei ole kuvakieltä, vaan kuvakielen selitystä. Tämä seurakunta on "totuuden patsas ja perusta" (1 Tim. 3: 15)" että Jumalan moninainen viisaus seurakunnan kautta nyt tulisi taivasten, hallitusten ja valtain tietoon" (Ef. 3: 10). Tämän tähden onkin seurakunnan oltava pyhä ja sen jäsenet puhtaita kaikesta hengen ja lihan saastaisuudesta. "Mutta lihan teot ovat ilmeiset ja ne ovat haureus, saastaisuus, irstaisuus, epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot jne." Seurakunta ei sen tähden tingi mitään totuudesta, eikä tee oikealle eikä vasemmalle mitään myönnytyksiä, eikä saarnaa kenenkään korvasyyhyn mukaan. Seurakunta on järkkymätön totuuden patsas, mutta se on myös Ilmestys Maja, jossa Herra Jeesus kerran ilmestyi sinulle punaista oinaannahkaa kantaen, ja ilmestyy vieläkin verisessä sovintosaarnassa (liikutuksia). Täällä Ilmestys Majassa löytää suruton synnintien kulkija ja tämän maailman hurskas vieläkin Jeesuksen, jonka nimessä ja veressä tänäkin iltana armoa kaipaavalle sielulle kaikki synnit anteeksi saarnataan. Jo kaksi päivää olemme kuninkaallista pappeinkokoustamme pitäneet (liikutuksia). Oi, jospa tämä tuomiokirkko saisi alla monille ilmestysmaja, jossa Herra Jeesus ilmestyisi murheellisten lohdutukseksi. Saarnaa sen tähden rohkeasti saarnasi, sinä Kristuksen ihana, emäntä ja veisaa iltavirtesi matkamiesten iloksi. Onhan vielä iloöljyä päämme päällä ja suumme Jumalan hyvyydellä täytetty. Vielä valaisee koko seurakuntaa 7-haarainen kynttiläjalka, vielä on esiinpanoleipä asetettuna pöydälle kaikkein laitimmaisimman ja raadollisimmankin lapsen syötäväksi. Syökää, minun armaani ja juokaa minun ystäväiseni, sanoo Herra. Kaikki synnit anteeksi sinulle, matkaystävä, Jeesuksen nimessä ja veressä, Amen.

(Aarne Vasunnun saarna,
Oulun tuomiokirkossa pidetty.)
Siionin Lähetyslehti 3, maaliskuu 1963
Saarnan ajankohta ei ole tiedossani. Väliotsikot skannaajan lisäämät.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 27 Maalis 2010, 13:15

Vierasta tulta

”Ja Aaronin pojat Nadab ja Abihu ottivat kumpikin suitsutusastiansa, ja panivat tulta niihin, ja panivat suitsutusta sen päälle: ja kantoivat vierasta tulta Herran eteen, jota ei hän heille ollut käskenyt.
2 Silloin läksi tuli Herralta, ja kulutti heidät; niin että he kuolivat Herran edessä.

3. Moos. 10: 1, 2

Usein on Herra Jumala ilmaissut itsensä tulessa. Mooses kohtasi Jumalan palavassa pensaassa. Siinailla oli Herran kunnia Israelin nähtävänä niin kuin kuluttavainen tuli vuoren kukkulalla. (2. Moos. 24: 17) Yöllä oli Jumalan luomaton enkeli tulipatsaassa johdattanut kansaa Egyptistä saakka ja matkan varrella, ”sinä päivänä, jona maja pystytettiin, varjosi pilvi todistuksen majan, ja oli illasta aina aamuun saakka majan päällä niin kuin tuli.” (2. Moos. 9: 15) Kun Salomon temppeli vihittiin, lankesi tuli taivaasta ja kulutti polttouhrin ja teurasuhrit, ja Herran kirkkaus täytti huoneen, niin etteivät papit saattaneet mennä huoneeseen sisälle. (2. Aikak. 7: 1 – 2)

Ilmestyskirja ja temppeli kuvaa sitä hengellistä temppeliä, joka perustettiin ensimmäisenä helluntaipäivänä, ja johon kaikki Jumalan lapset elävinä kivinä liitetään. Silloin Jerusalemissa olevaan seurakuntaan vuodatettiin Pyhä Henki, ja muodostui pyhien ihmisten yhteys. Silloinkin Jumala ilmestyi tulessa, kun tuliset liekit laskeutuivat noiden 120 koossa olleen opetuslapsen päälle. Siitä asti on tuli palanut Jumalan seurakunnassa ja uskovaisten sydämissä, toisinaan täysinäiseen kiitokseen sytyttäen. Niin kuin seitsenhaaraisen lampun öljyssä oli tuli palamassa, niin Jumalan Pyhällä Hengellä on aina vaikutuksensa nähtävänä ja kuultavana.

Tuli kuluttaa kaiken vieraan ja saastaisen, ja Pyhässä Hengessä on on jokainen Jumalan lapsi, se köyhin ja huonotuntoisinkin, henkensä, sielunsa ja ruumiinsa puolesta Jumalalle otollinen ja kallis. Tuli myös lämmittää, kun Jumalan rakkaus on vuodatettu sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka meille annettu on. (Room. 5: 5) Mikä rauhan lämpöinen henki asuukaan vanhurskasten majoissa! Lämpimältä tuntuu jo Jumalan lapsen läheisyydessäkin, sillä me rakastamme toisiamme, ja juuri sillä rakkaudella, joka kulkee avatun sydämen kautta. Ei palella kylmärintaistakaan tässä lämpimässä ilmassa, sillä siellä sulaa jää, ja siellä kankeakin kieli sujuu kiitokseen.

Tulena valaisee Herra Jumala huoneensa, niin että voimme Hänen seurakunnassaan toisinaan puhua siitäkin, mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, eikä yhdenkään sydämeen ole astunut. Sen on Jumala ilmoittanut niille, jotka Häntä rakastavat. Pyhän Hengen kautta puhumme silloin kalliista lunastuksestamme ja julistamme saarnaa sovinnosta, jota enkelitkin ihmettelevät.

Mutta monen rintain alla on tuli sammunut, kun sitä ei ole vaalittu. Joka päivä täytyi seitsenhaaraisen kynttiläjalan lamput täyttää öljyllä, ja joka päivä meidänkin on ammennettava autuuden ehtymättömistä lähteistä vanhurskaus, rauha ja ilo Pyhässä Hengessä.

Sielunvihollinen aina koettaa esiin tuoda vierasta tulta Jumalan kansan keskuuteen. Usein on vihollinen myös tässä onnistunut, kuten Raamatun esimerkit, ja pyhien kokemukset todistavat.
Vaikka Herran tuli paloi alttarilla ilmestysmajassa, koettivat Nadab ja Abihu viedä muualta saamaansa tulta Herran kasvojen eteen. Mutta silloin Herran tuli poltti heidät, ja he kaatuivat kuolleina maahan.

Tapauksella on suuri hengellinen merkitys. Siinä annetaan vakava varoitus, ettemme milloinkaan menisi Jumalan sanan ohjeitten ulkopuolelta apua etsimään. Paavali puhuu korintolaisille niin kuin lihallisille, niin kuin niille, jotka ovat turmelemaisillaan Jumalan temppelin, kun koettavat vierasta tulta esiin kantaa. Ja ellei Paavali olisi terveellisesti seurakuntaa puhutellut, niin olisi Korintossa hukuttu.


Korinton esimerkki, yksi monien joukossa on se, että jo apostolien aikana vihollinen onnistui virittämään omaa tultansa Jumalan tulen rinnalle. Tämä surullinen ?-mus on sittemmin toistunut eri aikakausina, kaikkialla, missä missä Jumalan tuli on ensin syttyä saanut. Missä kaksi tai kolme on kokoontunut Jeesuksen nimeen, missä kallis seurakunta on syntynyt, siellä on pian myös ilmestynyt erehdyksiä opissa ja hairahduksia elämässä, että Jumalan seurakunta täytettäisiin ja turmeltaisiin kasvannaisilla ja ylpeällä ihmismielellä.

Täten meidänkin päivinämme kehotetaan Jumalan kansaa sulkemaan sydämensä kaikenlaiselta vieraalta tulelta, jopa silloinkin, kun sitä kantavat Aaronin entiset pojat, joita ehkä uskon sankareina on pidetty, ja jotka sen tähden itsekin ovat tulleet siihen mieleen, että mukamas jotain ovat.
Eihän tulessa ja tulessa tarvitse useinkaan ilmetä mitään silmiin pistävää eroa. Sen tähden oikean ja vieraan tulen erottamislahja onkin tärkeä, kun tänä päivänä saattoi vierasta tulta kantaa se, joka eilen kantoi oikeaa – ja päinvastoin.

Oikea tuli on aina kotoisin temppelistä, Jumalan seurakunnasta, missä Herra ilmaisee kirkkautensa. Sen kulmakivenä on Herra Jeesus. Jumalan valtakunnasta tulirintaisten saarnaama kallis sovintosaarna, oikean tulen antaa kylmärintaisellekin, ja Karitsan kiitokseen sujuttaa kankeankin kielen. Jumalan Henki todistaa henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia, ja saatuamme oikeaa silmävoidetta ja korvat, jotka kuulevat opetuslapsen tavoin, me huomaamme, milloin vieras tuli käryää suitsukkeessa.

(Tästä välistä jää muutama rivi pois, koska lehdestä on repeytynyt kulma.)
...mielensä ja … ...sensä mukaan Jumalaa ja Hänen seurakuntaansa kuulematta. Mutta kaiken omahyväisyyden, korskean ja nöyrtymättömän mielen lyö Herran tuli.

Palakoon Jumalan tuli näinä viimeisinäkin aikoina sinun sydämessäsi ja minun sydämessäni! Ole, Herra, vielä niin kuin tulimuuri kansasi ympärillä, varjelemassa sitä vieraalta tulelta! Jos joku vieraaseen tuleen sortuu, niin tempaa Sinä, Herra Jeesus, hänet takaisin kuin kekäleen, ja saata hänet jälleen rakkautesi tulessa hehkumaan. Mutta sinä, Jumalan lapsi, veisaa virtesi Herran seurakunnassa, uhraten itsesi Hänen alttarinsa ääressä hyvän hajuiseksi uhriksi Hänelle, jonka nimessä ja veressä sinulle nyt, niin kuin ensimmäiselläkin kerralla armoalttarilla synnit anteeksi saarnataan. Älä pelkää, vaan usko rohkaistulla sydämellä, yhtä läheltä kuin ensi kerrallakin uskoit.

Pysy lapsena lasten valtakunnassa ja varo, ettet milloinkaan kasvaisi niin suureksi, että omaa asiaasi alat ajaa Jumalan valtakunnan asiat unohtaen! Katso, että selkäsi ei leviä niin leveäksi, että Jumalan tulta ei enää voida alttarilta nähdä!

Jääkää Jumalan lapset tänäkin päivänä alttarin tulen lämpöön, Herran Jeesuksen nimen ja veren kautta rauhan osallisuuteen iankaikkisesti.

Aarne Vasunta
Siionin Lähetyslehti Nro 6, 1935
Päivämies 18.2.1960
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 07 Touko 2011, 15:03

Porton polut


AGUR JAKEN poika on puhellut neljästä ihmeellisestä, jotka ovat: kotkan tiet taivaan alla, käärmeen retket kalliolla, haahden jäljet meren keskellä ja miehen jäljet piian tykö. MUTTA vaikka vain neljästä ihmeellisestä Agur aikoi puhua, ei hän malta olla mainitsematta viidettäkin. Sen tähden hän jatkaa: "Niin on myös porton polut; hän syö ja pyyhkii suunsa ja sanoo: en minä mitään pahaa ole tehnyt." (SAN. 30, 18–20).

Näemme aivan lohduttoman kuvan, kun katselemme Jumalan valtakunnan ulkopuolella olevaa uskonnolliseksi tekeytyvää maailmaa. Siellä on ihmisen oma minä valtaistuimella, siellä on parhain viini muutettu vedeksi ja puhtain kulta vaihdettu ruostuvaan rautaan. Kaikkina aikoina on myös huomattu, että jos Kristuksen kihlattu morsian on lähtenyt pois matalasta ja halvalla näyttävästä majastaan, Jumalan seurakunnasta, joka on kuin hakomaja yrttitarhassa, niin, vaikkapa se olisi tapahtunut tämän viimeisen ajan valistuksen ja tiedon kyllästyttämään uskonnolliseen maailmaan, ei Jumalan huoneesta poistuvalle ole koskaan annettu eväiksi muuta, kuin vesileili – kuin Hagarin eväät.

On Ihmeellistä, että ihmisrukka ei viihdy siinä majassa, jossa on Herran kirkkaus, ja tyydytyksenä Jumalan läsnäolo, vaan rientää etsimään onneansa suurisukuisten kartanoista. "Kuinka se tapahtuu, että hurskas kaupunki on portoksi tullut? Hän oli täynnä oikeutta, vanhurskaus asui hänessä, mutta nyt murhaajat." (Jes. 1:21).
Muinoinkaan ei Jumalan huoneessa nähty monta lihallista viisasta, ei monta voimallista, ei myös monta suuresta suvusta, sillä kaikkina aikoina on kunkin sisälle tulevaisen täytynyt kumartua aivan yhtä matalalle, päästäkseen sisälle verisestä ovesta. Sen tähden ovat korkeahenkiset jääneet ulos. Mutta sisälläkään ei isäntähenki ole voinut hallita, sillä sisällä valtakunnassa on vain veljiä ja sisaria, on vain armolasten pikkuinen tasapäinen lauma rakkaan Veripaimenen ympärillä.

Kallis veljeni ja sisareni, sinä armosta ja vaivasta osallinen, sinä muistat kyllä sen päivän, jolloin sinua suloisella äänellä kutsuttiin, jolloin kallis sovintoveri tuotiin sinun hätääsi, ja sinä kuulit Ovenvartijan puhuttelevan itseäsi. Silloin Pyhän Hengen suu oli kuin "paras viini, joka huokeasti meni sydämeesi, ja sai uneliaat huulesi puhumaan." (Kork. 7: 9). Tuona syntymäpäivänäsi, tuona armokihlauksen suloisena päivänä "sinut kaunistettiin kullalla ja hopealla, ja vaatetettiin kalliilla liinavaatteella, silkillä ja neulotulla työllä; sinä söit myös sämpyläleipää, hunajata, ja öljyä, ja olit ylön paljon kaunistettu ja sait valtakunnan." (Hes. 16: 13).

Herra Jeesus, ole kiitetty ja ylistetty, kun sinä kaiken muun lisäksi ja ohella valtakunnankin annoit köyhille lapsillesi! Monen kohdalla olisi kuitenkin parempi, etteivät olisi vanhurskauden tietä tulleet tuntemaan, sillä he ovat poikenneet pois pyhästä käskystä. (2. Piet. 2:21-22).

Perkele eksyttää, jos mahdollista, valitutkin. Se on aina halukas viemään sinut sille paikalle, jossa ei vain uskon silmä näe kihlauspäivänä saamaasi kaunistusta, vaan sinun luonnollinenkin silmäsi aikaa uskon silmän himmetessä huomata, että sinä jo jotain olet. Ystäväni, sinä olet saanut saulilaisen hengen, kun luulet olevasi suuri ja kaunis ja päätäsi pitempi muun kansan kristillisyyttä.

Kaikkina aikoina on ollut niitä, jotka ovat paisuneet, ja hyvyytensä ja voimansa tunnossa alkaneet nähdä Jumalan valtakunnan roskaiseksi ja halvaksi valtakunnaksi. Voimaansa luottaen ovat he lähteneet lammashuoneesta siinä uskossa, että kun näin hyvät paimenet lähtevät, niin suurin osa lampaista seuraa heitä.

He ovat olleet sitä mieltä, että vaikka ei Herran Kristuksen askelilla kuljettaisikaan, niin onhan heillä, paimenilla, kuitenkin riittävästi villoja. Kaikkien uudesti syntymättömien uskonnollinen harjoitus ja harrastus alkoi sillä tiellä näkyä veljeilemisen arvoiselta, eikä korva enää kuullut Herran sanaa, joka parannukseen pyytäen kuuluu:
"Sinä uskalsit sinun kauneuteesi, ja että niin ylistetty olit, teit sinä huorin, niin että sinä itsesi "teit yhteiseksi jokaiselle, jotka kävivät ohitsesi, ja teit hänen tahtonsa." (Hes. l6:15).

"Ei sen kaltaiset Herraa Jeesusta Kristusta palvele, vaan omaa vatsaansa, ja viettelevät makeilla puheillansa ja liehakoitsemisellansa yksinkertaisten sydämet." (Room 16: 18)
. Jumalan valtakunnan jättäneet palkkapaimenet liikkuvat omilla asioillaan, etsivät omaa kunniaansa ja joutuvat vihdoin itsekin eksyttämänsä lauman orjiksi.

Heistä sanoo Herra: "En minä lähettänyt profeetoita, kuitenkin he juoksivat, en minä puhunut heille, kuitenkin he ennustivat." (Jer. 28: 21).

Oi, jospa sinä muistaisit, mistä lankesit, ja tekisit parannuksen ja palaisit lammasten jäljille. On niin kuin Herra Jeesus puhuisi helvettiä ja kuolemaa, ja väkevämmästä rakkaudestaan, kun Hänen henkensä sanoo:
"Et kuitenkaan sinä ole kaikessa kauhistuksessasi ja huoruudessasi koskaan ajatellut nuoruutesi aikaa, kuinka, paljas ja alastoin sinä olit, ja makasit veressäsi." (Hes. 16: 22).

Mutta ellei perkele saa puhaltaa sinuun Saulin henkeä, saattaa se puhutella sinua niin kuin Kristuksen halpaa morsianta. Kauan sitten, silloin kun sinä sait syntymäarmon, sopi sinun asua tervatussa arkissa, mutta vuosien kuluessa olet sinä uskomisessa kasvanut, niin että tarvitset nyt arvosi mukaisen asunnon ja kodin. Tätä parempaa kotia lähdit etsimään ulkopuolelta valtakunnan rajojen. Siellä vihollinen verhosi sinut tämän maailman kultaan ja purppuraan, ja vietteli huoruuteen maan kuninkaitten ja päämiesten kanssa. Jumalan läsnäolo ja Hänen kasvojensa suloinen kirkkaus silloin sinulta katosi, sillä Herra Jeesus ei lähtenyt ulos sinun kanssasi, vaan jäi majaan. Sen tähden täytyi sinun ulkona maailmalla turvautua lihan käsivarteen.

Vaaraa aavistamatta tuli sinusta se suuri portto, jonka kanssa maan kuninkaat huorin tehneet ovat, ja ne, jotka maan päällä asuvat, ovat hänen huoruutensa viinasta juopuneet." (Ilm. 17: 2). Tämä on salaisuus: se suuri Babylon, huoruuden ja maan kauhistusten äiti. Kysymyksessä on väärä ja nurja seurakunta, joka vielä kantaa Kristuksen nimeä.
Se on avionrikkoja, joka synnyttää monenlaisia lapsia, kaikenlaisia lohkoja ja lahkoja, joiden yhteisenä tuntomerkkinä on sanan "järkevä ja osittainen" hyväksyminen. Kokonaista Jumalan sanaa ja seurakunnan lahjojen täyteyttä kalliimpina pidetään lihallista viisautta, isien perintöä, ulkonaisen hurskauden muotoa, vallanhimoa ja muuta sen kaltaista.
Näistä sekavista opeista monet yksinkertaiset juopuvat, ja vietellään kaikenlaisissa opetuksen tuulissa, ihmisten koiruuden ja kavaluuden kautta. (Ef. 4: 14). Ei ole mitään vakaumusta, ollaan siellä sitä ja täällä tätä, aina sen mukaan kuin olosuhteet vaativat. Näitä tällaisia on paljon, sillä "ne vedet, jotka näit, kussa se portto istuu, ovat kansat ja joukot, ja pakanat ja kielet." (Ilm. 17: 15).

Ilm. 17: 6 sanotaan vielä, että portto oli juopuneena pyhäin ja Jeesuksen todistajain verestä. Jeesuksen omain verestä Sauluskin oli juopunut, niin että vainosi opetuslapsia, ja raastoi heitä vankeuteen. Samasta syystä ovat armolapset vieläkin vainon ja vihan alaisia.
Mutta kauheampia ovat ne, jotka ovat kääntäneet selkänsä lammashuoneelle, ja sitten käsittäneet vihan Hyvän Paimenen ympärille jääneitä kohtaan. Kun tämä asia pohjia myöten selviää, silloin käsitämme, että porton henki pitää yhtä pedon kanssa, sotii Karitsaa vastaan, ja on avannut suunsa Jumalaa herjaamaan. (Ilm. 13:6). Saattaapa pedon pää näyttää viattomalta kuin kaksisarvisen lampaan pää, mutta se puhuu kuin lohikäärme. (Ilm.13:11) Siinä toteutuvat Jeesuksen sanat armoa maistaneesta, että seitsemän pahempaa riivaajaa tulee sen yhden ulos karkotetun perkeleen sijalle sydämeen asumaan.

Näin ovat kaikkina aikoina jotku kaatuneet elämän kaidalta tieltä oikealle puolelle väärään pyhyyteen. Siellä rakennetaan karsinoita, touhutaan eriseuroissa ja koetetaan elättää vierasta henkeä. Toiset kaatuvat vasemmalle puolelle. Siellä maailma houkuttelee, liha huutaa osaansa ja syntikin alkaa näkyä vaarattomalta.
Omalla mittapuulla peukaloidaan uskovien raiskaa, eikä huomata, että malka on painanut omat silmät niin kieroiksi, että maailman lauma näyttää Jumalan laumalta ja päinvastoin. Oma kunnia on niin rakas, että mielellään ollaan vaikkapa tunkiolla, kunhan vaan saadaan siellä kukkona astuskella, mieluummin ensimmäisenä pirun rakentamassa kappelissa, kuin toisena tai kolmantena Jumalan huoneessa.

Vähät välitetään Herran Jeesuksen verikyyneleistä, vähät kuolemattoman sielun autuudesta, kunhan vain saadaan olla sellainen napa, jonka ympäri kaikki rislat pyörivät. Näin saattavat kelvottomat Kaananin vakoojat Jumalan kansan vieläkin lain opilla suureen murheeseen ja itkuun. Mutta heistä sanoo Herra:
"Tyhmä puhuu tyhmyydessä ja hänen sydämensä on pahuudessa; että hän olisi ulkokullaisuudessa ja saarnaisi Herrasta väärin, että hän sillä isoovaiset sielut nälkään näännyttäisi ja kieltäisi janoovaisilta juoman." ( Jes. 3: 6). Kuten muinoin Joosef joutui vainon alle, monivuotisiin kärsimyksiin ja vankeuteen, kun hän ei suostunut miehelleen siveyttä teeskentelevän Potifarin emännän pyyntöön, niin on porton ihmeellisimpiä tuntomerkkejä, että hän "pyyhkii suunsa ja sanoo: en minä mitään pahaa ole tehnyt."

Jumalan sanalle ollaan tottelemattomia, Jumalan seurakunta katsotaan ylön, huolettomina ruvetaan veljeilemään uudesti syntymättömien kanssa, ja näiden antamien tunnustusten sokaisemina aivan viattomina väitetään: me emme ole mitään tehneet, me olemme vielä "vanhalla pohjalla", ei mistään ole syytä käydä parannukseen. Mutta kallis ystäväni, sinun tähtesi on Herra Jeesus Getsemanessa verta hikoillut. Yrttitarhassa on jo Jumalan Karitsan päälle kasattu meidän syntiemme raskas kuorma. Vanhurskas Jumala näkee silloin täällä maan päällä vain yhden syntisen, me muut olemme vapaat. Kaikkien aikojen suurimmaksi syntiseksi nähty on silloin yönvalvojana kuoleman vuoteella, ja Isän Jumalankin täytyi häneltä peittää kasvonsa. Jo olisi sinullakin aika, sinulla laumasta eksyneellä, palata ja rukoilla anteeksi hourauksiasi, sillä vielä on valtakunnassa uskonsaarna kuultavissa ja syntien anteeksiantamus saatavissa Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä. Mutta ellet sinä parannuksen armoa tarvitse, sanoo Herra Sebaot:

"Minä lähetän teidän sekaanne kirouksen ja kiroan teidän siunauksianne, ja minä olen myös niitä kironnut, ettette sitä tahtoneet panna sydämeenne. Katso, minä tahdon turmella teidän siemenenne ja paiskaan sonnan teidän kasvoillenne, teidän juhlapäivienne sonnan, niin että se ijäksi teihin tarttuu." (Mal. 2: 2--3).

Erikoisesti näinä viimeisinä aikoina on sielunvihollisen viha kohdistunut seurakuntaan, joka on Karitsan emäntä ja Jumalan lasten hoitaja täällä maitten päällä. Tiedä sinä, että sen jumalanpalvelus oli turha, joka ei veljiä ja sisaria tunne. Ja kaikista vihastuneista sanotaan:
"Mutta joka veljeänsä vihaa, hän on pimeydessä, eikä tiedä, kuhunka hän menee, sillä pimeydet ovat hänen silmänä sokaisseet." (1. Joh. 2: 11) Ja "jos meidän evankeliumimme on peitetty, niin se on niille peitetty, jotka kadotetaan." (2. Kor. 4: 3). Kuuluupa Jumalankin puolelta: "Sillä Herra on teille raskaan unen hengen lähettänyt, ja teidän silmänne sulkenut, teidän profeettanne, päämiehenne ja näkijänne on hän sokaissut." (Jes. 29: 10).

Sinä tunnet tien ja tiedät, että parannuksen tietä kotiin palaavalle annetaan synnit anteeksi. Ole siis nopea, ja tee parannus! Mutta sinä Jumalan köyhä ja kiusattu lapsi, joka veren kautta olet vapaa, kiitä kiusattuna ja väsyneenäkin Jumalaa ja Isää. Rakas Herra Jeesus on joka päivä läsnä, ja auttaa kiusatuita voittoon.

Sen tähden, kaikki Jumalan lapset, puhaltakaa riemuvuoden kirkasäänistä pasuunaa!

"Ja Thyatiran seurakunnan enkelille kirjoita: näitä sanoo Jumalan Poika, jonka silmät ovat niin kuin tulen liekki ja hänen jalkansa valantovasken kaltaiset: "Minä tiedän sinun tekosi ja rakkautesi, ja palveluksesi ja uskosi, ja sinun kärsivällisyytesi ja sinun tekosi, ja ne viimeiset useammat kuin ensimmäiset. Vaan minulla on vähän sinua vastaan: että sallit Jesabelin, joka itseään profetissaksi sanoo, opettavan ja minun palvelijoitani viettelevän, salavuoteudessa makaavan ja epäjumalan uhria syövän. Ja minä annoin hänelle ajan parannusta tehdä hänen salavuoteudestansa, mutta ei hän tehnytkään. Katso, minä panen hänet vuoteeseen ja ne, jotka hänen kanssansa huorin tekevät, suureen vaivaan, elleivät he tee parannusta heidän töistänsä. Ja hänen lapsensa minä tapan kuolemalla. Ja jokaisen seurakunnan pitää tietämän, että minä olen se, joka munaskuut ja sydämet tutkin ja annan kullekin teistä teidän työnne jälkeen." (Ilm. 2: 18–23).

"Jolla korva on, se kuulkoon, mitä henki seurakunnille sanoo!" (IIm. 2: 29)

Pastori Arne Vasunta
Siionin Lähetyslehti n:o 1. 1937
Päivämies 28.1.1960
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Re: Aarne Vasunta: Jumalan maja

ViestiKirjoittaja mies » 29 Marras 2018, 03:32

Taavetti kirjoitti:Porton polut
Vaaraa aavistamatta tuli sinusta se suuri portto, jonka kanssa maan kuninkaat huorin tehneet ovat, ja ne, jotka maan päällä asuvat, ovat hänen huoruutensa viinasta juopuneet." (Ilm. 17: 2). Tämä on salaisuus: se suuri Babylon, huoruuden ja maan kauhistusten äiti. Kysymyksessä on väärä ja nurja seurakunta, joka vielä kantaa Kristuksen nimeä.
Se on avionrikkoja, joka synnyttää monenlaisia lapsia, kaikenlaisia lohkoja ja lahkoja, joiden yhteisenä tuntomerkkinä on sanan "järkevä ja osittainen" hyväksyminen. Kokonaista Jumalan sanaa ja seurakunnan lahjojen täyteyttä kalliimpina pidetään lihallista viisautta, isien perintöä, ulkonaisen hurskauden muotoa, vallanhimoa ja muuta sen kaltaista.
Näistä sekavista opeista monet yksinkertaiset juopuvat, ja vietellään kaikenlaisissa opetuksen tuulissa, ihmisten koiruuden ja kavaluuden kautta. (Ef. 4: 14). Ei ole mitään vakaumusta, ollaan siellä sitä ja täällä tätä, aina sen mukaan kuin olosuhteet vaativat. Näitä tällaisia on paljon, sillä "ne vedet, jotka näit, kussa se portto istuu, ovat kansat ja joukot, ja pakanat ja kielet." (Ilm. 17: 15).

"Kristillisiä kirkkokuntia (eng. denominations)" taitaa olla kymmeniä tuhansia nykyisellään.

Osaan sanoa, että afrikassakin tiedetään, että porton asusteisiin kuuluu mm. korvakorut:
1992: Ilm.17 kirjoitti:Naisen puku hohti purppuraisena ja helakanpunaisena, hänen yllään kimalsivat kulta, jalokivet ja helmet,

Asia on siis kirjaimellisesti kuin kuvainnollisestikin totta.
mies
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1276
Liittynyt: 30 Huhti 2012, 10:00

Jumalan kutsu

ViestiKirjoittaja Taavetti » 30 Marras 2018, 19:50

Jumalan kutsu

"Ja Herra oli sanonut Abrahamille: Lähde maastas ja suvustas ja isäs huoneesta sille maalle, jonka minä sinulle osoitan." (1.Moos. 12:2)
Kasteen armoliitosta langennutta ihmistä taivaallinen Isä rakkautensa tykönsä kutsuu. Hänen kutsumisensa tarkoitus on, antaa iankaikkinen elämäkaikille niille, jotka synnin kautta ovat kuolleet pois Jumalasta.
Me olemme jo Raamatun alkulehdiltä lukeneet, kuinka saatana oli käärmeen muotoon pukeutuneena tullut Jumalalta lapsia lapsia viettelemään, saarnaamalla epäuskoa Adamille ja Eevalle sanoessaan: "Sanoiko Jumala, älkää syökö kaikkinaisista puista Paratiisissa?" Tämän lisäksi saatana valheellisesti muutti sen rangaistuksen, joka oli tottelemattomuutta seuraava. Vaikka Jumala oli sanonut:"Jos te syötte siitä puusta, pitää teidän kuolemalla kuoleman," niin käärme sanoi vaimolle: "Ette suinkaan pidä teidän kuolemalla kuoleman, vaan te tulette niinkuin Jumalakin tietämään hyvän ja pahan." Niin Eeva otti omenan ja söi ja antoi miehellensä ja hänkin söi.

Näin oli lankeemus tapahtunut tottelemattomuuden ja ylitsekäymisen kautta. Lankeemus joka riisui Eevan ja Aadamin alasti, etteivät he enää uskalltaneetkaan lähestyä rakasta Isää. Rakkautensa vaatimana Jumala lähestyy näitä alastomia lapsiaan ja kutsuu: "Aadam, kussas olet" Jumala kutsuu heitä kasvojensa eteen tilille. Kun Aadam ja Eeva itse valmistamillaan verhoilla suojattuina tulevat Isän kasvojen eteen, he tunnustavat Isälle vikansa ja miten heille lankeemus tapahtui, niin Isä antaa heille synnit anteeksi, ja antaa lupauksen vaimon siemenestä, joka rikki polkee käärmeen pään. Voittaa kuoleman ja helvetin vallan ja tuo iankaikkisen kaikille langenneille.
Raamatussa kerrotaan, kuinka Herra Jumala teki Aadamille ja Eevalle nahoista vaatteet ja puetti heidän yllensä. He saivat lähteä Jumalan valmistamissa vaatteissa lupauksen sanaan uskoen matkaa tekemään poikki kirotun maan uutta Jumalan paratiisia kohden.
Abraham asui jumalattomassa kodissa, meille kerrotaan Josuan kirjan 24: 2 – 3 värssyissä seuraavasti: Sanoi Josua kaikelle kansalle: "Näin sanoo Herra Israelin Jumala: Teidän isänne asuivat entiseen aikaan sillä puolella virtaa, Tara, Abrahamin ja Nahorin isä, ja palvelivat muita muita jumalia. Niin otin minä isänne Abrahamin tuolla puolella virtaa, ja annoin hänen vaeltaa koko Kaanaanin maalla ja enensin hänen siemenensä, ja annoin hänelle Isakin." Valmistaaksensa omaa tehtäväänsä varten oli Herra kutsunut Abrahamin sanoen: "Lähde maaltas ja isäs huoneesta sille maalle, jonka minä sinulle osoitan."
Aabraham oli Herran kutsulle kuuliainen ja lähti Häntä seuraamaan. Näin tuli Aabrahamista sen kansan isä, jonka Jumala oli itselleen omistava ja omalla nimellään nimittävä.

Jumala ei mielistynyt tekoihimme

Armokutsuaan ei Jumala lähettänyt ainoastaan omalle kansalleen, vaan Jumala on iankaikkisessa rakkaudessaan kutsunut niitäkin, jotka taampana olivat. Se on, pakanoitakin. Kristukseen henki ennustaa ennustaa profeetta Jesajan kautta pakanain kutsumisesta 9: 1 värsyssä sanoen: "Kansa joka pimeydessä vaelsi, näki suuren valkeuden, ja jotka asuivat kuoleman varjon maassa, niiden ylitse se kirkkaasti paistaa."
Samoin Herran apostoli Pietari sanoo niille, jotka pakanoista olivat uuden syntymisen kautta Jumalalle lapsiksi syntyneet: "Jotka ette muinen kansa olleet, mutta nyt olette Jumalan kansa. Jotka ette muinen armossa olleet, mutta nyt te armossa olette." (1, Piet. 2: 11)
Kun Jumala meille armokutsunsa ilmoitti, ei Hän tehnyt sitä sen tähden, että Hän olisi meidän tekoihimme mielistynyt, sillä meidän kaikkien työt ovat pahat. Kaikki me olimme eksyksissä vaeltaneet, ja niin ollen olimme kadotuksen alaisessa sieluntilassa. Meihin kohdistuvaan Jumalan rakkauteen oli yksin nä Hänen pohjaton laupeutensa langennutta ja kadotuksen alle sortunutta lasta kohtaan. Tästä kirjoittaa Herran apostoli Paavali Timoteukselle: "Jumala, joka meitä on autuaaksi tehnyt ja pyhällä kutsumisella kutsunut, ei meidän töitemme perästä, vaan aivoituksensa ja armonsa jälkeen. Joka meille Kristuksessa Jeesuksessa ennen iankaikkisia aikoja annettu on
Epäuskon ja väärän vanhurskauden tilassa matkaa tekevää ihmistä Jumala puhuttelee ulkona armovaltakunnastaan lakinsa kautta. Hän laskee raskaana lain tuomion ja kirouksen synnin rakastajan ja omavanhurskaan tunnolle pysähdyttääkseen häntä kadotuksen tiellä ja ajaakseen häntä Kristuksen tykö. Jeesus itse sanookin: "Ei taida kenkään minun tyköni tulla, ellei Isä, joka minun lähetti, vedä häntä. Ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä." (Joh. 6: 44.
Sinä kalliisti herätetty sielu, jonka synti on riisunut alasti, ettei sinulla ole millä itseäsi suojata vanhurskaan Jumalan kasvojen edessä. Sinun tunnollasi on syntiesi seurauksena tuskia tuottavana sinimarjat ja veripahkat. Eteesi on auennut katseltavaksi synkkä ja pitkä iankaikkisuus. Sinun sielusi täyttää toivottomuus, ahdistetusta sydämestäsi nousee huuto: minä hukun. Sinä katselet omalla kohdallasi vanhurskasta Jumalaa kiivaana ja ankarana tuomarina. Mutta kuule, sinä raadollinen sielu ja kovalta tuulelta häälytetty, mitä sinulle Kristuksen henki profeetan kautta sanoo: "Mutta minun sydämelläni on toinen mieli, minun laupeuteni o n ylen palava; sillä minä olen Jumala ja en ihmien, ja olen pyhä teidän keskellänne." (Hos. 11: 8, 9).

Jumala kutsuu armossaan

Jumala armahtavaisena Jumalana puhuttelee ja kutsuu nyt sinua, niin kuin Hän ennen kutsui langennutta kansaansa: "Käänny, Israel, Herran Sinun Jumalas tykö, sillä sinä olet langennut sinun pahain tekojesi tähden." (Hos. 14: 2) Profeetta vielä neuvoo sinua, miten sinun pitää kääntymään: "Ottakaa teillenne nämä sanat ja kääntykää Herran tykö, ja sanokaa Hänelle: Anna meille kaikki synnit anteeksi ja tee meille hyvin, niin me uhraamme Sinulle meidän huultemme mullit." (Hos. 14: 3) Jeesus itse myös kehottaa: "Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi." (Mark. 1: 15).
Heränneen ihmisen, joka tahtoisi päästä lain tuomion ja kirouksen alta pois, pitää löytää täältä maitten päältä Jumalan armovaltakunta ja tulla uuden syntymisen kautta sisälle tähän sisälle tähän valtakuntaan. Niin kuin JeesusNikodeemustakin neuvoo, ja tässä valtakunnassa pitää tulla priiskoitetuksi Jeesuksen verellä ja päästetyksi pahasta omastatunnosta.Josta Jumalan armotyöstä psalmin kirjotajakin kerskaa: "Nyt minätunnen Herran voideltuansa auttavan jahäntä kuuleman pyhässä taivaassansa. Hänen oikea kätensä auttaa voimallisesti." Ps. : 7).
Syntiensä tähden Jumalasta pois kuolleen ihmisen Jumala jälleen eläväksi tekee Pyhän Henkensä voimalla evankeliumin saarnan kautta. Sen tähden siellä, missä uuden testamentin virkaa toimitetaan, pitää ollajumaluuden kolmas persoona Pyhä Henki saapuvilla, joka sanan elävöittää. Muten ei synny eläviä lapsia Jumalalle, vaikka kuinka kauniisti ja paljon puhuttaisiin. Siellä missä eläviä lapsia syntyy, niin elämän merkkinäon, että he käsittävät rakkauden Häneen, joka heitä synnytti ja niihin, jotka Hänestä syntyneet ovat. Kristuksen evankeliumista todistaa Herran apostoli Paavali kirjoittaessaan Rooman Jumalan lapsille: "Sillä siinäse vanhurskaus, joka Jumalan edessä kelpaa, ilmoitetaan uskosta uskoon, niin kuin kirjoitettu on; vanhurskaan pitää elämän uskosta." (Room. 1: 17)

Äläväsy

Älä väsy, sinäkään herännyt sielu, etsimästä Herran elävää seurakuntaa, ennen kuin löydät sen seurkunnan, jossa suuret syntiset kiittävät Herraa Jeesusta ja taivaallista Isää suuresta armosta, että on kaikki veriruskeat synnit iankaikkisella unohduksella anteeksi antanut. Suloisen rauhansa sieluuni vuodattanut ja sydämeen sytyttänyt iankaikkisen elämän toivon. -- Tässä seurakunnassaan Jumala, rakas <isä, sinuakin siunaa ja kaikki sinun syntisi anteeksi antaa. Sen tähden koska synti on täällä ajassa tehty, niin tarvitsee täällä ajassa tapahtua syntien anteeksiantaminenkin. Kuolema ei ketään siunaa eikä kuoleman jälkeen ketään siunata. Täältä lähtiessä pitää ihmisen olla valmis iankaikkisuutta varten, niin kuin Jeesus vakavasti sanoo: " Ja jotka valmiit olivat, menivät Hänen kanssansa häihin, ja ovi suljettiin."
Mekin, veljet a sisaret, olemme ennen olleet tässä maailmassa ilman Jumalaa ja osatonna lupauksen testamentista. Emme osanneet etsiä Jumalaa emmekä rakastaa Häntä. Emme ymmärtäneet silloin, kuinka vaarallista matkaa teimme ja kuinka hirveä vaiva sen matkan lopussa on. Vaan tällä kuoleman tielMMläkö se iankaikkinen rakkaus meitä kadotuksen lapsia seuraisi. Herra Jeesusko etsii ensin meitä, Hänkö rakasti ensin meitä, niin kuin Kristuksen henki sanoo: "Minä olen iankaikkisella rakkaudella sinua rakastanut ja vetänyt sinua puoleeni sulasta armosta."

Muista kiusattu

Muista sinä kiusattu Jumalan lapsi, kun omanvanhurskauden rietas oman sydämesi kautta koettaa eksyttää ja sanoo:Jos Jumala ei kutsumisellaan sinua tarkoittanutkaan, jos siellä kaadotuksen tiellä oli sellaisia pienempiä syntisiä, joille se kutsu kuului, vaan ei noin suurelle syntiselle kuin sinäolet. Kuuntele silloin mitä sanoo Jumala: "Ja nyt näin sanoo Herra, joka sinun Kakob loi ja joka sinun Israel teki: Älä pelkää, sillä minä olen sinut lunastanut, minä olen sinut nimeltäsi kutsunut, sinä olet minun." (Jes.:43: 1 )
Kun Jumala Abrahamia kutsui, sani Hän: "Minä teen sinut suureksi kansaksi ja siunaan sinua, ja teen sinulle suuren nimen, ja sinä olet siunaus." (!. Moos. 12: 2). Vaikka Jumala oli näin vakuuttanut Abrahhamia, niin kuinka usein tahtoikaan hänen sydäntänsä epäilykset ahdistaa, kun hänestä ei Jumalan lupaukset näyttäneet täyttyvän.Näiden ahdistusten painamana hän joutui Jumalalle valittamaan: "Minä lähden täältä lapsetonna, ja et Sinä antanut minulle siementä," Näin epäilysten alle sortuvaa Abrahamia Jumala vahvisti uskomaan avaamalla hänen nähtäväkseen armonsa suuren rikkauden.
Näin se on meidänkin laitamme, kun vihollinen epäilyksillä ahdistaa. Käymme veljet ja sisaret, Jumalan, rakkaan Isän sydämelle rukouksella Lupasithan, Isä rakas, minun , näin heikon uskojan ja matkan tekijän perille asti viedä. Vahvista Isä minun heikkoa uskoani! Tue, nosta ja kanna!
On hyvä heikon elämän tien matkamiehen muistaa Jeesuksen sanat: "Minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti." Hän nytkin nostaa ylitsemme siunaavat kätensä ja julistaa evankeliuminsa kautta kaikille kiusatuille ja epäileville matkan tekijöille: Kaikki epäilykset , synnit ja viat anteeksi Jeesuksen nimessä a veressä iankaikkisella unohduksella rauhaan, vapauteen asti." Vähän ajan perästä kutsutaan verellä puhdistettu Herran kansa suurta sabatin juhlaa viettämään. Kutsua odotellessamme käymme Siionin avatuille lähteille juhlavaatteitamme peseskelemään vieraan maan tomusta, niin ett puku olisi puhdas ja valkoinen, kun juhlahuoneen ovet avataan.
Pyydän muistamaan esirukouksissanne minuakin heikointa elämäntien kulkijaa.

Kauno Kemppainen
Siionin lähetyslehti 1941 sivut 94-- 97
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Esa Tuomaala: Papin parannus

ViestiKirjoittaja Taavetti » 22 Joulu 2018, 19:33

Papin parannus


Noin 86 vuotta sitten oli kristillisessä julkaisussa ”Sanomia Siionista" maaliskuulla 1888 päivätty kirje, jonka otsikkona oli "Erään arvoisan opettajan kirje toiselle papille". Kirjeen kirjoittaja oli Kivijärven silloinen kirkkoherra Frans Petter Krank. Kirjeen saajasta, "toisesta papista", ei ole tietoa. Joka tapauksessa kirje saatettiin myös tuon ajan uskovaisten luettavaksi yhteisen lehden välityksellä.

Kirjeen tärkein asia oli siinä, että sen kirjoittaja F. P. Krank oli kokenut elämässään ihmeellisen muutoksen, jota hän kuvaa näin:

"Heideman, tuo papeilta ja kirjanoppineilta uskonsa tähden vainottu ja vihattu Jeesuksen todistaja, on perhettäni ja minua uskoon auttanut. Mutta sanonet, hänpä on tunnettu hihhuli. Niin hän on ja niin minäkin nyt olen ja tahdon sinä myös pysyä — sillä hihhuleja olivat rohveetat ajallansa, hihhuli oli Johannes Kastaja ja kaikken pahin hihhuli oli Jumalan Poika itse ja hänen opetuslapsensa parannuksen tekemättömän, omavanhurskaan ja uskomattoman maailman silmissä, niin kuin kaiketi raamatusta alet nähnyt."

Frans Petter Krank kuului vanhaan, erityisesti Kuusamossa vaikuttaneeseen pappissukuun. Hän jäi jo nuorena orvoksi isän kuoltua. Setä, Kuusamon kirkkoherra, otti hänet huollettavakseen ja lähetti hänet koulutielle. Vuonna 1867 hän 22- vuotiaana valmistui papiksi.

Kivijärvelle Krank saapui jo jossain määrin kokeneena pappismiehenä vuonna 1883 vakinaiseen kirkkoherran virkaan.
Krankin kirjallisessa jäämistössä ja elämäntyössä näkyvät monet persoonallisuuden piirteet. Yksi näistä oli suvun perintönä saatu musikaalinen lahjakkuus. Siitä ovat kertomassa vieläkin virsikirjamme virsien 301 ja 461 sävellykset, sekä lukuisat sävelmät Siionin lauluissa ja virsissä. Pappilan kalustoon kuului monia soittimia kuten huilu, kitara, sitra ja flyygeli.

Viranhoidossa näkyy Krankin joissakin asioissa suorastaan pikkutarkka tunnollisuus ja rehellisyys. Kirkonkirjoja hän hoiti kauniilla käsialalla ja muutenkin varmalla kädellä. Piispantarkastuskertomuksissa hän tahtoi antaa seurakunnan tilasta tarkan ja rehellisen kuvan, heikkouksia salaamatta. Tuskin oli kysymys mistään pinnallisesta fraasista Krankin kirjoittaessa vuoden 1885 piispantarkastuskertomuksen loppuun sanat: "Sen moitteen, mitä tässä kertomuksessani olen lausunut, tunnen kipeästi sattuvan itseheni, kun tehtäväni suuruuden ja paljouden suhteen se mitä tehnyt olen, on kuin pisara valtameren suhteen." Krankilla oli taipumus asettaa vaatimukset korkealle sekä itseään, että muita ajatellen. Todellisuus ei näitä ihanteita yleensä vastannut. Siksi papin mieltä painoi tunto laiminlyönneistä ja puutteista.

Hengellisessä kehityksessään Krank oli ennen alussa mainitun kirjeen kuvaamaa tapahtumaa ehtinyt jo kulkea pitkän tien. Paitsi asiaan kuuluvaa teologista koulutusta oli hänen ajatuksiinsa ja elämäänsä syvällisesti vaikuttanut ns. beckiläinen eli raamatullinen suunta. Tämän liikkeen oppi-isä oli saksalainen teologi Johan Tobias Beck. Viime vuosisadan jälkipuoliskolla tämä virtaus levisi jonkin verran Suomessakin, saaden kannattajia erityisesti herännäisyyteen kuuluvien pappien joukossa. Suomessa tämän suunnan todellinen voimahahmo oli Gustaf Johansson, piispa, jonka ankara taisteluasenne elävää kristillisyyttä vastaan on yleisesti tunnettu asia. Nimensä mukaisesti raamatullinen suunta korosti ylen määrin raamatun merkitystä. Suunnan edustajille raamattu oli enemmän kuin kirja tai kirjoitus. Siitä uskottiin sitä luettaessa kuultavan itsensä Vapahtajan ääni. Raamattu ymmärrettiin tällöin ilmeisesti myös johdattajaksi uskoon. Krankin oli mainittu ajatussuunta myös johtanut arvostamaan suuresti raamatun kirjoituksia. Hänen beckiläisellä kaudellaan kirjoittama piispantarkastuskertomus ilmaisee hänen ajatuksiaan juuri tätä ajatellen esimerkiksi seuraavissa lausunnoissa:

"KÄSITYS Raamatullisesta (!) opista, mikä minulla on ja jota olen koettanut ilmoittaa, kajahtaa vieraalta monen korviin." Lisäksi Krankille oli tuottanut huolta se, että kivijärveläisillä, joilla muuta hengellistä kirjallisuutta kyllä jossain määrin oli, Raamatun tunteminen oli Krankille todelliseksi hyödyksi vasta heräämisen ja parannuksen todella tapahduttua. Mutta ilmeistä oli, ettei hänellä ollut syytä katua sitä, että jo epäuskoisena oli viettänyt paljon aikaa tuon kirjojen kirjan äärellä. Uskon silmien avauduttua aukeni myös ennen luettu Raamattu. Myöhemmässä vaiheessa Krankin kirjoituksia leimaa oikea raamatullisuus.

Krankin sisäiseen levottomuuteen ei beckiläisyys tuonut ratkaisua. Lähes viisi vuotta Kivijärvelle tulon jälkeen oli uskonelämän perustus vielä hukassa. Tuon epätoivon ajan tuntemuksistaan on Krank kertonut alussa mainitsemassani lehtikirjoituksessa. Puhuttuaan siinä aluksi kirjeensä kirjoittamisen viivästymisestä hän toteaa, ettei hänen entisessä tilassaan kirjoittamista kirjeistä olisi saajalleen ollut "mitään iloa eikä ylösrakennusta. Sitä vanhaa virttä vaan, tuomiosta joka tunnollani pauhaa. Rauhattomuudesta, joka elinvoimat kalvaa, pimeydestä, jossa haperoin ja tavoittelen valkeutta, jota ei missään näy. Ja orjuudesta, jossa makaan pimeyden hirmukahleilla vangittuna".

Tähän tilaan ei Krankin tarvinnut jäädä. Jumalan asiapoikana sai palvella parikymmentä vuotta Krankia nuorempi apulaispappi A. L. Heideman, joka saapui Kivijärvelle vuoden 1888 tammikuussa. Tätä nuorta pappia oli siirrelty ahkeraan. Ei oikein tiedetty, mihin tämä palava ja jyrkkäsanainen parannussaarnaaja pantaisiin. Kivijärven, vakaan kirkkoherran apulaiseksi hänet lopulta toimitettiin. Säilyneet tiedot näiden kahden miehen suhteista paljastavat ainakin sen, että samoin kuin Heideman saarnoissaan kaihtamatta esiin toi sen joukon hengellisen pimeyden, jonka keskelle hän Kivijärvellä oli tullut, samoin hän myös esimiehelleen jyrkin sanankääntein tahtoi osoittaa, että hän silloisessa tilassaan oli kadotuksen oma, ellei tekisi parannusta. Olisi voinut ajatella, että Krank, jonka suvussa oli paljon hengellisiä perinteitä ja jolla itsellään oli kohtalainen teologinen tieto, olisi "luottanut lihaan" ja torjunut parannuskehotukset. Omantunnon levottomuus oli kumminkin siksi polttava, että Krank jäin kuuntelemaan.

Krankin parannus tapahtui viimeistään maaliskuulla, ehkä jo vähän aikaisemminkin. Kun Heideman oli tullut tammikuulla, jäi tällaiseksi puhuttelun ajaksi korkeintaan noin kaksi kuukautta, ehkä paljon lyhyempikin aika. Kirkkoherran hätä nousi niin suureksi, että keskellä yötä täytyi lähteä pyytämään synninpäästön siunausta "tunnetulta hihhulilta," nuorelta Heidemanilta.

ALUSSA lainatussa kirjekatkelmassa näkyy, että Krank ei tahtonut salata, mitä tietä hän oli rauhan löytänyt. Heideman oli ollut Jumalan työn välineenä. Mutta samassa kirjeessä hän tahtoo monisanaisesti selvittää sen, mikä parannuksen ihmeessä oli tuossa olennaista:

"Tahtonet tietää kuinka siihen, nimittäin syntien anteeksisaamiseen ja rauhaan tullut olen. Sen tahdon sinulle sanoa. Ei se ole kirjoista tullut, ei Jumalan eikä ihmisten kirjoista, turhaan olen sitä koettanut niistä onkia jo parikymmentä vuotta.
Tässä näkyy selvä hyökkäys beckiläisyyttä vastaan. Krank kieltää saaneensa rauhaa ja elävää uskoa edes "Jumalan kirjoista" eli Raamatusta. Ei edes sen lukeminen tuonut hänelle rauhaa. "Parikymmentä vuotta" tarkoittaa puolestaan papinvirassa vietettyjä vuosia.

Krank jatkaa:
"Mutta elävä saarna Jumalan valtakunnasta, jonka Herra Jeesus ei ole vienyt mukanansa täältä lähteissään, vaan perustanut tänne maan päälle, ja joka vieläkin on nähtävänä hänen elävissä jäsenissänsä, ja kuultava ja käsitettävä heidän todistuksessansa ristinpuulla synteimme tähden kuolleesta ja sitten vanhurskauttamiseksemme ylösnousseesta Herrasta Jeesuksesta — niin, elävä saarna parannuksesta ja syntein anteeksiantamisesta hänen nimessänsä, se on minun elämään auttanut."

Krankin käsitys vanhurskauttamisopista ei jää epäselväksi. Krankin kirje sisältää myös hänen jo ennen tuntemiensa hengellisten liikkeiden arvostelua. Kuvatessaan kristillisyyden oppia, hän korostaa sen raamatullisuutta näin: "Sen löydät kyllä raamatusta, kun ensin panet pois ne himmeät lasit, minkä Beck ja muut viisaat rohveetat ovat nenällesi asettaneet." J. T. Beck, saksalainen teologi, oli Krankille ennen ollut kunnioitettu oppi-isä, nyt hän oli "viisas rohveetta", jonka huomattavin anti oli siinä, että hän pani silmille himmentävät lasit, jotka estivät näkemästä oikeaa oppia raamatusta. Tällaisesta profeetasta oli luovuttava.

KRITIIKKI kohdistuu myös Suomen kirkollisiin liikkeisiin: "Pietismo (tarkoittanee herännäisyyttä) hyljäsi, taikka syrjäytti anteeksisaamisen, eikä tullut muuhun rauhaan, kuin siihen minkä itse otti kilvoituksensa palkaksi, Hedbergiläisyys (tarkoittaa evankelisuutta) hylkää parannuksen ja ottaa itse anteeksi antamisensa omin lupinsa eli varkain ja sillä tuntonsa paaduttaa. Sen täytyy uskoa vastoin ja yli omantuntonsa, ja sen rauha on sen tähden omantunnon kuolettamista.

TODETTAKOON tässä yhteydessä, että "hedbergiläinen" liike oli Krankille tuttua Kivijärven seurakunnasta, sillä mainittua virtausta oli Kivijärvellä ollut jo kaksi vuosikymmentä ennen lestadiolaisuuden tuloa. Piispantarkastuskertomuksessaan vuodelta 1894 Krank kertoo tämän herätyksen välillä miltei sammuneen, mutta toteaa samalla, että lestadiolaisuuden tultua seurakuntaan oli evankelinenkin liike herännyt taisteluun olemassaolonsa puolesta. Samalla hän mainitsee useitten ennen evankelisuutta kannattaneiden liittyneen lestadiolaisuuteen sekä sen, että ero näiden kahden välillä oli sellainen, ette mitään yhteensulautumisen merkkejä ollut nähtävissä.

KRANKIN kirje sisältää moniin raamatunkohtiin vetoavaa selitystä siitä opista, jonka käsittämiseen häntä oli autettu. Virkaveljelleen, "toiselle papille", hän antaa kirjeen lopulla tällaisia ohjeita:
”Sinä haparoit valkeuden ja rauhan perään. Jos sinulla niitä olisi, olisit sinä minullekin niitä jakanut, kun joka kirjeessäni olen onnettomuuttani valittanut. Pää sinulla on täynnä viisautta ja teologiaa, mutta rauhaa ja henkeä
sinä puutut. Syntisi ovat anteeksiantamattomina tunnollasi." — "Tee parannus väärästä vanhurskaudesta ja epäuskosta, jossa Jeesuksen vanhurskauden ylön
katsot, jonka hän meille ansainnut on. Usko Jeesuksella olevan valtakunnan maan- päällä, jossa totisesti löytyy anteeksiantamus ja rauha sinuakin varten, jossa Sen pienimmällä jäsenelläkin on kuninkaansa antama oikeus ja valta Hänen nimessänsä saarnata anteeksiantamusta ja rauhaa sitä tarvitsevalle ja kaipaavalle. Ehkäpä sinulla uskottomassa laumassasi on joku näitä rauhan lapsia.” Nykyajan uskovaiselle tulee mieleen tätä lukiessa: Voiko sen selkeämmin sanoa. Krankin esittämä vanhurskauttamisoppi on täysin meidän uskomme mukainen. Jumalan työ oli Krankinkin kohdalla ihmeellinen siinäkin mielessä, että hän "äsken kääntyneenä", vain muutamia viikkoja aikaisemmin ehkä itse uskoneena, saattoi näin selväkielisesti opastaa toista samalle tielle. Mutta , näinhän Pyhä Henki vaikuttaa.

RAUHATON etsintä oli Krankin kohdalla kevättalvella 1888 päättynyt ihmeelliseen löytämisen iloon. Kivijärveläisten nostattama vaino vielä samana vuonna osoitti hänelle, millaista ristin kantamista Jeesuksen seuraaminen käytännössä oli. Tässä yhteydessä ei ole syytä näitä kuulusteluja tarkemmin kuvata. Sen sijaan päätän — jälleen Krankin omiin sanoihin, jotka viisitoista vuotta myöhemmin julkaistiin samassa lehdessä. Kilvoituksensa vaivat hän silloin esitti näin:

"PUHETTA johtavaa miestä ei meillä ole muita kuin se, joka tätä kirjoittaa — ja hän tekee sitä pelvolla ja vapistuksella huonoutensa ja kykenemättömyytensä tähden. En tiedä mitä itsestäni sanoisin. Koko pappisaikani olen pitänyt itseni siihen virkaan sopimattomana, kaikkia papin lahjoja puuttuvana, ja vaikka ensi aikoina kun armon valo sydämeeni paistoi, tuntui kalliilta saada sitä todistaa. Niin on taas pimeys niin sieluni piirittänyt, ettei tunnu olevan mitään puhuttavaa. Lahjattomuuteni tähden vihollinen rääkkää minua joka päivä, jopa tahtoo todistaa, että uskoni ja luottamukseni Jumalan armoon Kristuksessa on kuollutta tietoa vaan, koska ei huutoni ja rukoukseni näytä mitään apua tuovan". "Sen verran kuitenkin ymmärrän, että se suuri kasvattaja tahtoo pitää minua kurin alla, että ylpeys ja itserakkaus häpeään tulisi - ja hänen vapaa armonsa suureksi. Pienten se on taivaan valtakunta, mutta pieneksi tulla, se on varsinkin papille ylön vaikeata."

Eri lähteistä koonnut ja selityksillä varustanut

Esa Tuomaala
Päivämies 5.6.1974
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Re: Jumalan maja

ViestiKirjoittaja Taavetti » 09 Huhti 2019, 20:09

Herra, auta minua!

Armo, laupeus ja rauha Jumalalta meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta.
Tässäkin luetussa kohdassa näemme, että Jumalan lapsen matkalla on koettelemuksia ja vaivoja. Eikä Jumalan sanan mukaan olekaan ollut yhtään ristin kaidan tien matkantekijää, jonka matka ei olisi kulkenut koettelemusten kautta. Mutta vaikka ahdistusten ja koettelemusten alla matka kulkee, niin Jumala ei ole yhtään lastaan ahdistusten alle jättänyt. Vaivojen alla antamasta Jumalan avusta psalmistakin Jumalaa kiittää, kun hän kirjoittaa: “Kiitetty olkoon Herra joka päivä! Jumala panee kuorman meidän päällemme, mutta Hän myös auttaa meitä, Sela. “ Ja: “Meillä on Jumala, Jumala joka auttaa, ja Herra, Herra, joka kuolemasta vapahtaa.” (Ps. 68: 20 – 21)
Mekin saamme tänä aamuhetkenä kuulla omalle kohdallemme evankeliumin sanoman, että Hän minuakin uskovaista armolapsenaan kantaa.
Evankelista Markus, kirjoittaessaan samasta tapahtumasta, mainitsee, että tämä vaimo oli kuullut Jeesuksesta. Hänellä oli omakohtainen kokemus siitä, että vain yksin Jeesus voi ahdistettua auttaa. Hänenkin rauhattomaan ja synnin taakkojen uuvuttamaan sieluunsa oli Jeesus rauhan ja elämän tuonut. Sen tähden, että hän oli kuullut Jeesuksesta, ja että Jumala oli sanan kuulon kautta vaikuttanut uskon hänen sydämessään, meni hän apua Jeesukselta hätäänsä pyytämään.

On kallis asia, että täällä synnin maassa, missä synnin myrskyävän meren laineet korkeilla aalloilla lainehtivat, on Jumalan kaupunki ihana virtoineen, missä korkeimman pyhän asuinsijat ovat. Täällä saa yksi köyhä syntinen lähestyä sielunsa ystävää ja rakastajaa Herraa Jeesusta. On niin turvallista, kun Jumalan lapsi tietää, missä hän on löydettävissä. Vaikka me kuinka paljon puhuisimme armollisesta, laupiaasta ja anteeksiantavasta Jumalasta ja ihanasta taivaasta, mutta jos emme voi sanoa, missä täällä maiden päällä on löydettävissä armollinen ja laupias Jumala, niin olemme viheliäisiä ja onnettomia matkantekijöitä. Mutta veljet ja sisaret rakkaat, vielä tuo sama Herra Jeesus, joka lihansa päivinä oli täällä matkaa tekemässä ja saarnasi noille köyhille syntisille: “Poikani, tyttäreni, ole hyvässä turvassa, sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi!” Sinä veljeni ja sisareni, murheiden, ahdistusten ja ristin painama kaidan tien matkantekijä. Sinä tiedät, missä täällä on löydettävänä Herra Jeesus. Täällä on Jumalalla maiden päällä armovaltakunta ja sama elävä ja ylösnoussut Herra Jeesus on tässä armovaltakunnassaan löydettävänä. Täältä Siionista saamme kuulla Herran suun puhuvan. Täällä saamme kuunnella Hänen armoääntänsä, tuon saman armoäänen, joka ensi kerrallakin sinulle saarnasi kaikkien sinun syntiesi anteeksiantamuksen. Ei ole vieläkään armoistuimella ääni muuttunut, mutta tuolle katuvaiselle, armoa isoovaiselle ja janoovaiselle sielulle kuuluu sama evankeliumi: “Sinun syntisi on sinulle anteeksi annettu.
On miljoonia niitä, jotka etsivät Herraa, ja tahtovat tietää Hänen tahtoaan, mutta eivät tunne Häntä. Sinä veljeni ja sisareni, sinä let jo täällä maiden päällä löytänyt ja päässyt yhteyteen sielusi ystävän Herran Jeesuksen kanssa. Sinä veljeni ja sisareni , olet jo täällä maiden päällä löytäneet ja päässeet yhteyteen sielusi ystävän Herran Jeesuksen kanssa. Tämäkin kiusattu ja vaivattu äiti raukka menee Jeesuksen tykö, hänen sydäntään painaa ääretön suru, se koskee niin läheltä äidin sydäntä. Hän tuo lyhyillä sanoilla raskaan surunsa huutaen Jeesukselle: “Herra Daavidin Poika, armahda minun päälleni, minun tyttäreni vaivataan hirmuisesti perkeleeltä!” Jos täällä Jumala armonsa ja Henkensä kautta sinua lohduttaa, ja sinun sieluasi virvoittaa, niin täällä seurateltassakin saataa sielunvihollinen olla siinä rinnallasi saarnaamassa ja muistuttamassa, että missä ne sinun rakkaasi ovat, ne kulkevat siellä kuoleman tiellä.
Kun tämä äiti tulee Jeesuksen tykö, hänellä on ensinnä oma kohta kysymyksessä, niin kuin kuulimme täällä evankelistan kirjoittavan. Lyhyt on äidin rukous, hän sanoo: “Herra, Davidin Poika, armahda minua.” Oletko sinä, äiti ja isä, monta kertaa joutunut tälle paikalle, syntisen paikalle? Kun sielunvihollinen saarnaa: jos sinä olisit oikea Jumalan lapsi, niin sinun lapsesikin olisi uskomassa. Mutta kun sinä olet heiko ja huono uskovainen, etkä tahdo jaksaa Jumalan luontoisuutta osoittaa kotoisessa elämässäsi. Vaan niin usein tahtoo siellä kärsimättömyys saavuttaa, sen tähden sinun lapsesikin ovat on maailmassa epäuskon tiellä. Oman huonouden tunnossa tämäkin äiti polvistui Jeesuksen eteen rukouksella: “Armahda Jeesus minua, anna minun heikkouteni, syntini ja puutokseni anteeksi, – armahda minua. Älä minun heikkouteni ja huonouteni tähden hylkää minun rakkaita lapsiani! Kuule sinä, heiko isä ja äiti, joita elämän murheet ovat painamassa, minäkin huono isä, mutta armon saaneena, tahdon sinullekin julistaa taivaasta lähetetyn evankeliumin. Että usko sinä turvattuna kaikki matkan vikasi, syntisi ja puutoksesi anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä, aivan rauhaan ja iloon asti!
Kuulkaa te, isät ja äidit, ennen kaikkea uskomme omat syntimme ja matkanvikamme anteeksi. On kallis, että me saamme täällä armomaiden päällä lähestyä tätä suurta taivaallista rakastajaa, sitä Ylimmäistä papia, josta sanotaan: “Ei meillä ole sen kaltainen ylimmäinen pappi, joka ei taida meidän heikkouttamme armahtaa. Mutta sen kaltainen, joka on kaikissa kiusattu niin kuin mekin, sen tähden Hän taitaa kiusatuita armahtaa.”
Voi kuinka raskaat kyyneleet vuotavat monen äidin silmistä, kun hän muistaa, että ne rakkaat, joidenka kapalovaatteet on jo kyynelillä kasteltu, kun rukousten käsivarsilla heidät on kannettu taivaallisen Isän sydämelle. Polvilleen laskeutuen on äiti silloin rukoillut: Varjele rakas taivaallinen Isä minun rakkaitani niin, että me kerran saisimme kaikin yhdessä sinun kirkkaiden kasvojesi eteen tulla.

Mutta voi sitä sydämen ja sielun mittaamatonta tuskaa ja hätää, kun rukouksista huolimatta saa vanhurskas vanhin surukseen ja murheekseen nähdä, miten saatana viepi jo äidin helmasta ja isän polvilta nuo lukemattommien rukousten ja kyynelten lapset synnin ja kuoleman tielle. Jos tällä olisi joku vanhurskasten vanhempien epäuskoinen lapsi, niin kuule sinä, rakas lapsi, sinä olet kymmenientuhansien rukousten ja kyynelten lapsi. Jos sinulle matkallasi vahinko tulee, se on iankaikkinen ja korjaamaton vahinko. Muista lapsi rakas, sitä suurta eron päivää, joka on kerran eteesi aukeava. Silloin ei enää kuulu korviisi isän ja äidin hellä ja varoittava ääni. Ei ylety heidän kätensä sinuua siunaamaan, sinä harhateille sortunut lapsirukka. Eikä sinunkaan valittava äänesi kantaudu isän ja äidin korviin. Sinä näet isän ja äidin valkoisiin puettuna suuressa voittajien juhlajoukossa, mutta sinä raukka näet itsesi Jumalan hylkäämänä, hyljättyjen joukossa, menemässä iankaikkiseen itkuun ja vaivaan. Rakkaat lapset, Herra Jeesus kutsuu teitä, armohelmansa ja sylinsä on avoinna. Hän tahtoo sinuakin siunata ja kaikki sinun matkanvikasi ja virheesi anteeksiantaa. Ei Hän sinun murheellisen syntejä soimaa, mutta Hyvän Paimenen hellä ja kutsuva ääni kuuluu: “Kaikki janoovaiset, tulkaa vetten tykö, tekin, joilla ei ole rahaa eikä hintaa. Tulkaa ja ostakaa ilman rahatta ja ilman hinnatta viinaa ja rieskaa.” Kuule sinäkin, joka katselet vain syntejäsi ja rikkomuksiasi, sinua Hyvä Paimen kutsuu, ja kaikkia teitä, joilla ei ole kuin raskaita syntejä. Ja sinä tahtoisit niistä päästä, vaan tunnet, ei ole minulla voimaa. Teille tunon taakkoja kantaville Jeesus sanoo: “Kaikki, jotka työtä teette ja olette raskautetut, tulkaa minun tyköni, minä tahdon teitä virvoittaa.” (Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä synnit anteeksi.” Täällä on vielä armon kaupat auki. Tuomari on vielä armoistuimella, täällä kuuluu vielä hyvää puhuva Jeesuksen veren ääni suurimmallekin syntiselle.

Me täällä näemme lukemassamme kertomuksessa, että Jeesus koettelee tämän äidin uskoa. Minä ajattelen, veljet ja sisaret rakkaat, ettei yhtään koettelematonta Jumalan lasta ole tällä ristin tiellä ollut matkaa tekemässä, vaan Jumalan lasten tie ja matka kulkee kärsimysten ja koettelemusten kautta. Ei kulje matka ruusujen ja kukkasten päällä. Te nuoretkin Jumalan lapset, veljet ja sisaret, te saatte varautuakin sillä mielellä, että tämä on kyynelten tie. Mutta me saamme Jumalan sanan mukaan olla siitä varmat, että tämän kyynelten tien toisessa päässä on kerran suuret juhlat, siellä on kruunajaisjuhlat. Sen tähden te nuoretkin Jumalan lapset, jotka monta kertaa joudutte ikäänkuin tien risteykseen, kumpaa tietä lähden kulkemaan. (Voimakkaita kiitosääniä) Kun toisella puolen on maailman rakkaus voimakkaasti vetämässä. Ja toisella puolella on Jeesuksen rakkaus. Siinä tarvitaan suuri Jumalan armovoima, että nuoren käsi pysyy Jeesuksen kädessä. Herran apostoli sanoo: “Mutta näissä kaikissa me voitamme Hänen kauttaan, joka on meitä rakastanut.”
Kuule sinä, veljeni ja sisareni, sinä saat jo täällä voitosta laulaa, vaikka vielä taistelu tulisena riehu. Ja kerran saat voittajain suuressa laumassa yhdistää äänesi laulamaan uutta virttä, jota ei muut osanneet huin maasta ostetut. Usein tällä matkalla epäilysten laineet käyvät Jumalan lapsen sydämellä, ja sielunvihollinen niillä tahtoo saartaa. Sitä ovat valittaneet Vanhan liitonkin matkantekijätt, niin kuin Daavidkin sanoo psalmissaan: “Vihollinen lyö minun elämäni rikki ja panee minut pimeyteen, niin kuin kuolleet maailmassa. “ Mutta tämän pimeyden keskellä on Jumalan lapsella valkeutena Jumalan sana, josta myös Daavid sanoo: “Sinun sanasi on minun jalkaini kynttilä ja valkeus minun teilläni.” Pyhä Henki johtaa matkaamme, mistä Jeesus sanoo: ”Hän ottaa minun omastani ja antaa teille.” Että vastoin sinun syntisyyttäsi ja epäilyksiäsi Pyhä Henki kirkastaa sinulle ja avaa autuuden tien kotikunniaan asti.

Vaikka tälle äidille koettelemukset raskaammaksi käyvät, polvistuu hän rukouksessa Jeesuksen eteen. Jeesus vaikenee, ikään kuin hän ei olisi kuullutkaan vaimon rukousta. Onko sinulla äiti ja isä, näitä kokemuksia? Minä ajattelen, että sinäkin olet joskus joutunut tälle paikalle. Eräskin äiti itkien valitti, että hän ei enää jaksa uskoa omalle kohdalleenkaan. Hän on vuosia rukoillut uskottomain lastensa puolesta, ja taivas ei kuule, ei vastaa. Voi kuinka raskaana nämä painavat . Kun tuo vanhurskas vanhin tahtoo epäilysten alle sortua, sinusta tuntuu: minä olen jo kaikki puheeni puhunut ja kaikki rukoukseni rukoillut.
Me näemme rakkaat, kuinka kallis on, että täällä on veljiä ja sisaria, jotka epäilysten ja murheiden alle sortuvia ja painuvia isiä ja äitejä nostavat ja auttavat, kirkastaen heille Golgatan keskimmäisen ristin uhria: Älä sinä vielä epäile, äläkä toivottomuuteen jää, sillä Herra Jeesus on vielä sama auttaja. Ja vielä niin kuin Israelin kansalle korven matkalla ylennettiin vaskikäärme puuhun elämää ja voimaa antavaksi merkiksi, samalla tavalla teillekin, väsyneet ja kiusatut matkantekijät, evankeliumin sanassa nostetaan puuhun ylennetty Jumalan Karitsa, jonka haavoista vielä vuotaa elämää antava voima. Siinähän on sinun heikon ja vähävoimaisen voitto ja rauha. Kuule veljeni ja sisareni, ja te nuoretkin Jumalan lapset. Emme me omalla voimalla pääse perille, mutta Hänen armovoimansa kantamana. Hän on luvannut: “Minun voimani on heikoissa väkevä.” Kuule sinä kaikista heikoinkin ja vähävoimaisin, sinäkin joka tunnet, että minä olen niin kuin joukon jatko Jumalan joukossa. Joka katselet, että nuo toiset ne kyllä menevät, mutta minä raukka taidan jäädä. Kuule, sinun sielusi ystävä on luvannut; “Minä nostan ja minä kannan.” Pääsethän sinä heikoinkin ja vähävoimaisin kotia Herran Jeesuksen armohelmassa Hänen rakkautensa käsivarren kantamana. Sen tähden älä sinä epäile, äläkä pelkää, sillä Herra Jeesus on vieläkin laumansa keskellä.
Me näemme luetussa tekstissämme, kuinka opetuslapset puhuivat Jeesukselle: “Auta häntä, hän huutaa meidän jälkeemme.” Mutta opetuslasteensa pyyntöön kuulemme Jeesuksen vastaavan: “En ole minä lähetetty vaan kadotettujen lammasten tykö Israelin huoneessa.” Jeesuksen sanat kuultuaan hätä ja ahdistus vaan lisääntyy äidin sydämessä, kun Jeesuksen vastauksesta kuulostaa, että eikö hän minua varten tullutkaan. Enkö minä saakaan hänen joukossaan olla? Onko vihollinen sinulle ahdistusten alla saarnannut, että jos sinä et Jumalan joukkoon kuulukaan, ja että mitenkä sinäkin lienet tuohon Jumalan joukkoon päässytkään. Ikäänkuin Jumala ei olisi tuntenutkaan, että sinä olisit ikäänkuin tuntemattomana Jumalan joukkoon tullut. Mutta kuule, mitä Kristuksen Henki profeetan kautta sanoo: “Minä olen sinut nimeltäsi kutsunut ja sinä olet minun.” Älä sinä veljeni ja sisareni epäile, et sinä tietämättä ole tullut Jumalan valtakuntaan ja Jumalan armolapseksi. Kyllä Hän sinua sieltä synnin ja kuoleman tieltä aivan nimeltäsi kutsui ja siunasi sinua ja nimitti aivan uudella nimellä ja sanoi; “Sinä olet minun.”

Vaikka näin monien ja raskaiden koettelemusten alle on tämän äidin usko joutunut, niin ei hän sittenkään luovu Jeesuksesta. Hän tietää, että ei ole toista auttajaa ahdistetulla kuin yksin Jeesus. Vaikka sydän vapisee ja pelko ahdistaa, hän vieläkin nöyränä painuu Jeesuksen jalkojen juureen. Lyhyt on rukous, hän sanoo: “Herra auta minua!” Onko sinunkin, isä ja äiti, veljeni ja sisareni, rukous monta kertaa ollut näin lyhyt. Siihen on vihollinen ollut sanomassa, että nuo sinun rukouksesi ovat niin heikot, etteivät ne kuulu taivaaseen, eikä Jumala kuule noin heikkoja rukouksia. Sinä olet monta kertaa tuntenut sydämessäsi ja sielussasi, voi kun minulla olisi Isälle paljon asiaa. On niin paljon, ettei tahdo tietää, mistä päästä sitä alottaisi. Ei löydy sanoja, millä minä hätäni ja tuskani Isän eteen kantaisin. Sanomattomat hengen huokaukset vaan nousevat ahdistetuista rinnoista. Ja vihollinen painaa päälle: eivät ne kuulu taivaaseen, ne ovat turhia tuommoiset huokaukset ja rukoukset.
Mutta kuule sinä veljeni ja sisareni. Korkeassa veisussa sanotaan: “Kuka on tämä, joka lähtee korvesta niinkuin nouseva savu, mirhamin suitsutus, pyhä savu ja kaikkinaiset apoteekarin yrtit.” Mikä on tuo savu, joka on noin hyvän hajuinen ja kallis. Ne ovat juuri sinun köyhän Jumalan lapsen anattomat hengen huokaukset, jotka sieltä ahdistetuista rinnoistasi nousevat. Mutta Pyhä Henki pukee ne sanoihin, kaunistaapi ne ja vie Isän eteen. Ne ovat Isälle niin kalliit nuo sanattomatkin hengen huokaukset, että ne näin kauniinna ja otollisina Isä vastaanottaa. Älä siis vieläkään heitä rukoilemasta, älä lakkaa huutamasta, vaikka sinusta tuntuisi ja näyttäisi, että taivas ei vastaa. Profeetta Sefanjan kautta sanoo Jumala: “Älä laske käsiäsi alas!” Usko on se käsi, jolla me vastaan otamme Jumalalta Hänen armolahjojaan. Kristuksen Henki tahtoo sanoa, veljeni ja sisareni, älä lakkaa vieläkään uskomasta. Jumalan Henki sanoo, veljet ja sisaret rakkaat: “Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä sinulle elämän kruunun annan. Ja vielä: “Minä tein sinun kanssasi iankaikkiset liitot ja lujat Daavidin armot.” Tämä liitto, joka verisen lipun juurella tehtiin, on niin luja, ettei kuoleman virtakaan voi sitä katkaista. Mutta liitto Yljän ja morsiamen välillä kestää yli kuoleman virrankin, aivan kotikunniaan asti. Kuule sinä, Jumalan lapsi, sinun syntisyydestäsi huolimatta Ylkäsi vieläkin sinulle uskollisuuttaan lupaa. Hän sanoo: “Liittoani minä en pura enkä sitä, mitä minun suuni puhunut on, sitä minä en muuta.”
Äidin rukoukseen: “Herra, auta minua,” Jeesus vastaa: “Ei ole soveliasta ottaa lasten leipää ja heittä penikoille.” Tähän äiti vastaa: “Totta Herra, penikatkin syövät niistä muruista, joita heidän herransa pöydältä putoavat.” Äiti tyytyy penikankin paikalle. Hän ajattelee, vaikka en minä raukka olisikaan sovelias käymään lasten pöytään, niin siiinä on jo minulle kyllä, että saa asuskella vaikka armolasten pöydän alla. Odottaen ja kooten lasten pöydältä putoavia muruja, ravitakseen niillä köyhää ja nälkäistä sydäntään. Tyydytkä sinä, veljeni ja sisareni tänä päivänä. Ja sinä nuori Jumalan lapsi, jolle maailma helmansa avaa kaikkine houkutuksineen, tyydytkä armonpenikkana armopöydän alla kerjäläisenä kokoamaanarmonmuruja köyhälle ja kiusatulle sydämellesi? Minä ajatteleen, että sinä näisenkin seurapäivien aikana, sinä kylmäsydäminen ja kiusattu matkantekijä, olet ehkä tipun alle koettanut tuoda ahdasta sydämesi astiaa, että jos jokukssn armonmuru putoaisi tuohon minun tyhjän tuntoisen sydämeni astiaan.
Mutta saattaa sinusta tuntua: minä köyhänä tänne ja tyhjällä sydämen astialla tänne tulin, pitääkö minun yhtä köyhänä ja yhtä tyhjällä sydämellä täältä juhlista lähteä takaisin. Mutta kuule, kun taivaassa on valmistettu juhlapöytä ja laskettu tänne alas Herran kansan keskelle, ja taivaasta kuuluu erottamattomasti kaikille kutsu: “Syökäät armaani ja juokaa ystäväni ja juopukaa.” Vielä on noita armon murusia armopöydän alla, kunhan me konttailemme armon kerjäläisinä kokonaan tyhjinä ja köyhinä omalta puoleltamme. Sen vain vastaan otamme, mitä ylhäältä meille annetaan, niin ei Isä jätä ruokkimatta omia armolapsiaan. Kuule veljeni ja sisareni, joka ehken pelkäät ja epäilet: nämä juhlat näyttävät loppuvan, minä sinne kiusauksiini ja taisteluihini saan lähteä yksin. On lohdullista muistaa Jeesuksen lupaus: “Minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.” Ei jää kiusattujen ystävä tänne Tornion seuratelttaan, mutta Hän lähtee sinun kiusatuimmankin mukaan, sinun arkisiin taisteluihisi, sinne sinun kiusojesi keskelle. (Siunauksia) Hän lähtee sinua taluttamaan, Hän lähtee sinua nostamaan ja kantamaan. Sille vähävoimaiselle sanotaan: “Minä panen sinun eteesi aukean oven, jota yksikään ei voi sulkea.
Muista rakas veljeni ja sisareni, mitä Korkeassa Veisussa sanotaan: “Kun minä ystävälleni ovea avasin, niin mirhami tippui minun kämmenpäistäni lukon salvan päälle.” Herran Jeesuksen kämmenpäistä on pyhä ja viaton veri vuotanut, kun Hän meille syntisille on oven avannut, ja nyt me saamme käydä sisälle avoimesta ovesta. Tuntuuko sinusta, veljeni ja sisareni, monta kertaa niin vaikealle uskoa omalle kohdalle valmis armo. Kun koettelemukset tämän vaimon kohdalle on määränsä
saanut, niin Herra Jeesus ei enempää salaa itseään tältä vaimolta, eikä keneltäkään armolapseltaan. Me näemme, kuinka Jeesus lähestyy koettelemusten alla kulkevaa armolastaan. Hän kääntyy vaimon puoleen ja sanoo: “Oi vaimo, suuri on sinun uskosi, tapahtukoon sinulle niin kuin tahdot.” Ja hänen tyttärensä tuli sillä hetkellä terveeksi.
Tämä on, rakkaat, kallis ja oikea usko, jota Jeesuskin kiittää. Ja minkä kaltainen usko oli tällä vaimolla? Hänellä oli sen kaltainen usko, joka ei sammunut koettelemustenkaan alla, vaan hän toivoo vielä silloinkin, kun ei näytä enää toivoakaan olevan. Niin kuin kerran Vanhan liiton matkantekijä joutuu valittaaan: “Minun toivonikin tahtoi raueta, toivoissani Herran päälle.” Näin heikkoina ovat entisetkin pyhät matkaa tehneet. Meitä Jumalan sana vielä lohduttaa. Ei Herra meitä hylkää, vaikka Hän meitä koettelee, ei Hän pane suurempaa kuormaa, kuin me kantaa jaksamme. Johannes myös kirjoittaa epistolassaan: “Sillä kaikki mitä Jumalasta syntynyt on, se voittaa maailman, ja meidän uskomme on se voitto, joka maailman voitti.” Kuule, sinä epäuskoinen äiti, miten voit kerran seista tuomiolla, kun sinun uskottomat lapsesi ovat kantamassa sinun päällesi. “Että me olemme sinun tähtesi kadotukseen joutuneet. Sinä et meille tehnyt tiettäväksi Jumalan tahtoa, ja me onnettomat kuljimme vääriä ja vahingollisia teitä, emmekä rauhan eitä tunteneet.” Riennä sinä, epäuskoinen ystävä, armon ajassa parannukseen, ennen kuin myöhäinen sinut saavuttaa. Täällä on Tuomari armoistuimella. Hän verellään sinunkin syntisi voi puhdistaa ja lahjoittaa sinulle Pyhän Henkensä opettajaksi ja taluttajaksi tällä ristin tiellä.
Kauno Kemppainen
Tornion seurat 1952
Siionin Lähetyslehti 1953 sivut 127,128, 129, 130, 131, 132.


Taavetti on tönäissyt viestiketjua viimeksi klo 09 Huhti 2019, 20:09
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä


Paluu Etsikkoaikamme aamunkoitosta



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron