Uno Laine: Iankaikkinen elämä

Kirjoituksia etsikkoaikamme aamunkoiton uskovaisilta 1800-luvulta 1940-luvun vuosikymmeniin

Uno Laine: Iankaikkinen elämä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 01 Huhti 2009, 15:08

Iankaikkinen elämä

„Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.”

Jumala alussa teki ihmisen omaksi kuvakseen ja puhalsi siihen elämän hengen. ihminen oli silloin puhdas ja synnitön. Mutta ei kestänyt kauan aikaa, kun ihminen perkeleen viettelyksestä lankesi syntiin Jumalaa vastaan ja sen tähden joutui kirouksen alaiseksi. Jumalan kuva hänessä turmeltui ja hänen tahtonsa taipui pahaan, ja hänen omatuntonsa tuli rauhattomaksi.
Siitä alkaen on synti ja sen tuottama kirous levinnyt perintönä koko ihmissukukuntaan niin, että Aatamista tähän asti ei ole yhtään synnitöntä ihmistä syntynyt eikä vastakaan synny. Sillä kun hän sikiää lihatta ja verestä, jotka ovat synnin saastuttamat, niin hän myöskin sikiää ja syntyy synnissä. Jeesus itse sanoo Joh. 3: 6. Mikä lihasta on syntynyt, on liha." Ja Psalmi 5: 1: ”Katso minä olen synnissä syntynyt, äitini on minut synnissä siittänyt." Tästä siis seuraa, että synnin palkka kuolema, on tullut kaikkien ihmisten päälle.

Mutta koska ihminen alun perin on iankaikkista elämää varten luotu, niin ei Jumala tarkoittanut sitä, että koko ihmiskunta tulisi iankaikkisesti kadotetuksi, vaan että he saisivat iäisesti elää yhdessä Hänen kanssaan. Sen tähden Hän lähetti tänne maan päälle oman rakkaan poikansa, joka otti kannettavakseen koko maailman synnit, kärsi ja kuoli niiden alla ristin hirsipuussa. Hän kantoi synnin rangaistuksen hautaan asti ja todisti voittonsa ylösnousemisellaan kuolleista. Näin uhrattiin Jumalalle yksi ainoa iankaikkisesti kelpaava sovintouhri maailman syntein edestä. Mutta niin kuin alussa ihmiset uskottomuuden tähden joutuivat synnin ja kirouksen alle, niin myös nyt uskon kautta pääsee jokainen ihminen siitä vapaaksi.

Muuta ei Jumala ihmiseltä vaadikaan kuin, että hän uskossa omaksensa ottaa sen
ainoan ja kelpaavan sovintouhrin Jeesuksen Kristuksen. Jo vain se ihminen, joka
tämän uskoo, perii iankaikkisen elämän, niin kuin Jeesus sanoo Joh. 3: 36: ”Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä, mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä."

Mutta ei ihminen, joka on tyystin synnin myrkyn turmelema, voi itsestään saada uskoa sitä, jolla hän voisi Pojan päälle uskoa, vaan senkin antaa hänelle Jumala Poikansa Jeesuksen tähden.
Ja sen välittäjäksi on Hän tänne maan päälle asettanut pyhän yhteisen seurakunnan, jossa on sana ja sakramentit. Sen seurakunnan, yhteydessä ja helmassa Hän tahtoo lihasta syntyneen syntisen ihmisen uudesti synnyttää ja elävän uskon hänessä virittää jumaluuden kolmannen persoonan, Pyhän Hengen kautta, joka on seurakuntaa hallitseva henki.

Jeesuksen lähetyskäsky opetuslapsille oli näin: ”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen."
Näin siis on rakkaan Herramme Jeesuksen tahto että evankeliumia joka paikassa saarnattaisiin, että uskon tuli ihmisten povessa sen kautta syttyisi ja yhäti palaisi sotaisen ihmisen povessa. Suuri on Hänen etsivä rakkautensa, ihmisraukkoja kohtaan alkaen lapsuudesta asti, niin että pienet lapsetkin, jotka ovat tähän maailmaan synnissä siinneet ja syntyneet, veden peson kautta istutetaan Kristuksen Jeesuksen kuolemaan ja siinä Jumalan armon ja syntein anteeksiantamuksen osallisuuteen ja siihen uuteen syntymiseen, josta Jeesus sanoo Nikodeemukselle: ”Jos ei joku synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.”(Joh. 3: 5). Näin siis jo pienestä pitäen kutsuu ihmisiä siihen armovaltakuntaan, jossa ei enää kenenkään tarvitse syntiensä kuorman alla kuolemaan käydä, vaan jossa annetaan kaikki synnit ja viat anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä.

Mutta joka ei uskossa omaksensa omista sen valtakunnan päämiestä, Jeesusta Kristusta, hän on kadotettu ja tuomittu. Sillä muuttumaton on ja pysyy Jeesuksen sana: ”Joka ei usko se tuomitaan kadotukseen", se on siihen kuolemaan, joka on synnin palkka. Voi, miten paljon on kaikkina maailman aikoina ollut ihmisiä, jotka uskottomasti elävät, ja sen pahempi, uskottomasti kuolevat ja niin jäävät vaille iankaikkista elämää, mutta saavat osakseen iäisen itkun ja hammasten kiristyksen helvetissä.

Mutta kiitos olkoon Jumalalle siitä, että on aina sentään ollut niitäkin ihmisiä, jotka ovat sen yhden ainoan sovintouhrin, Jeesuksen Kristuksen, uskosta omaksensa ottaneet, joskin se lauma on pieni. Onnellinen ja autuas olet sinä, veljeni ja sisareni, joka siihen laumaan kuulut, sinun ylitsesi ei ole kuolemalla yhtään valtaa, vaan sinulla on iankaikkinen elämä Jeesuksessa Kristuksessa. Pian loppuukin matkan vaivat, ja alkavat iäiset Karitsan häät Yljän Jeesuksen seurassa.

Uno Laine
Siionin Lähetyslehti, joulukuu 1942
Viimeksi muokannut Taavetti päivämäärä 24 Elo 2009, 09:17, muokattu yhteensä 1 kerran
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 19 Elo 2009, 21:13

Huuda avuksi Herran nimeä!

Ja mitäs nyt viivyttelet, nouse ja anna sinus kastettaa ja pestä pois sinun syntis ja huuda avuksi Herran nimeä. Apt. 22: 16.

Merkitty Jumalan sanan kohta on osa Apostoli Paavalin kääntymisen ja parannuksen historiaa. Tämän edellisissä jakeissa kerrotaan, miten Paavali vielä eläessään lain ja isien perinnäissääntöjen mukaan, ja siis ulkopuolella Kristusta, oli matkalla Damaskoon raadellakseen siellä Herran pyhää seurakuntaa. Vielä kerrotaan, mitä hänelle sitten tällä tiellä tapahtui: itse Herra Jeesus ilmestyi ja käski hänen mennä Damaskoon, jossa hänelle sanotaan, mitä hänen on tehtävä.
Kun hän sitten sinne meni, ja oli Damaskossa Suorankadun varrella, tuli eräs Ananias niminen opetuslapsi hänen tykönsä, pani kätensä hänen päällensä ja siunasi häntä näin sanoen: "Saul veljeni, Herra Jeesus lähetti minut, että sinä saisit näkösi jälleen ja tulisit täytetyksi Pyhällä Hengellä." Ja hänen näin puhuessaan pimeyden synkkyys poistui Paavalin silmistä ja hän tuli näkeväksi.
Kun hän nyt jo näkevänä oli, antoi Ananias ensimmäisen neuvon siitä, mitä Sauluksen tuli tehdä:"Mitäs nyt viivyttelet, anna itsesi kastettaa ja syntisi pois pestä ja avuksi huuda Herran nimeä." Se on: tässä kasteessa sinä tulet istutetuksi Jeesukseen Kristukseen, puet päällesi Herran Jeesuksen, ja siinä hänen pyhä ja kallis sovintoverensä pesee ja huuhtelee pois synnit.
Meidän tulee muistaa se, että mitä ennen kirjoitettu on, se on meille opiksi kirjoitettu, että meillä Raamattujen lohdutuksen mukaan toivo olisi. ”Sillä vielä nyt on vain sama tie taivaaseen ja juuri samat armoneuvot sinne auttavat, "Sillä ei ole muuta nimeä ihmisille taivaan alla annettu, jossa meidän pitää autuaaksi tuleman." Se nimi on Jeesus.

Suuri ja kallis tosiasia on se, että meistä lähes kaikki on jo silloin, kun me vielä olimme pieniä ja avuttomia lapsia, saaneet kasteessa pukea päällemme Jeesuksen Kristuksen ja tulleet istutetuiksi oksiksi hyvään viinipuuhun. Mutta meille on annettu myös tuo sama neuvo kuin Sauluksellekin: "Huuda avuksi Herran nimeä." Kuinka monet meistä ovat tätä neuvoa noudattaneet? Eikö sielun vihollinen ole saanut useimmat meistä juuri iän ja ymmärryksen kasvaessa epäuskon ja synnin kautta erottaa pois Hyvän paimenen yhteydestä?
Sillä kun ensimmäinen tekosynti on tullut tehdyksi, on siinä kohta myös epäusko ollut opettamassa: eihän tuo niin vaarallista ole, se synti on sentään vielä niin pienikin, että ei sen tähden kannata avuksi huutaa Herran nimeä ja pois panna syntiä, ehkäpä noin pieni synti ei pysty edes Jeesuksesta erottamaankaan. Tähän tapaan jatkuu sitten päivästä toiseen, ja tuota pikaa on nuori ihminen tullut erotetuksi Herran Jeesuksen yhteydestä, ja vaeltaa saatanan talutusnuorassa, joka vetää häntä synnistä toiseen, täyttämään lihallisia himoja ja haluja. Taikka monet sortuvat vääriin hengellisyyksiin ja tulevat tälläkin tavalla erotetuksi Herrasta Jeesuksesta. Näin käy melkein poikkeuksetta niiden kotien lasten, joiden vanhemmatkaan eivät ole elävästä evankeliumista osallisia. Mutta suuri vaara vaanii tässä myös uskovaisten kotien lapsia. Monet heistäkin hylkäävät elämän yhteyden Jeesuksen kanssa. Mutta on kuitenkin vielä muutamia, jotka ovat lapsuudestaan asti pysyneet Isän armohuoneessa, so. seurakunnassa, joka on Kristuksen ruumis maan päällä. Synteihin ovat hekin kyllä joutuneet, mutta he eivät ole synteinensä lähteneet pakenemaan Jeesusta, vaan tehdyt synnit ja viat ovat pakottaneet heidät parannukseen, ja ikään kuin kiinteämmin painautumaan Jeesusta vasten, jossa hänen verensä pesee synnit pois.

He ovat pyhässä, yhteisessä seurakunnassa kyselleet syntien anteeksi saamista. He ovat huutaneet avukseen Herran nimeä. Ja niin on Jeesuksen veri heille hyvää puhunut, se on puhunut rauhaa ja anteeksiantamusta. Näin säilyy tämä elämän yhteys Jeesuksen kanssa, anteeksiantamuksen kautta, vain sen kautta.
Mutta niin kuin jo edellä sanottiin, on suuri osa meistä niitä ihmisiä, jotka ovat lähteneet pois, ja vieraantuneet Isän kodista. Mutta siellä vieraalla maalla ollessakin taivaallisen Vanhimman katse seuraa heitä. Hän, joka on rikas laupeudestaan, ei voi heitä kokonaan hyljätä, niin kauan kuin he vielä täällä armonajassa ovat. Sillä he ovat hänen Poikansa veren hinta. Hänen rakkautensa ilmenee kutsuvana rakkautena, että he palaisivat takaisin sinne, mistä lähteneetkin ovat, että hän saisi heitä armahtaa.
Niinpä on tänäkin aikana Herran elävässä seurakunnassa paljon meitä, jotka olemme jo kaukana, Jeesuksesta erillämme olleet, toiset julki jumalattomuudessa, toiset väärissä hengellisyyksissä. Mutta Jeesus on meillekin ilmestynyt tiellämme ja sanonut:
Mene äidin luo, mene seurakuntaan, siellä sinulle sanotaan, mitä sinun tehdä pitää, niin kuin hän sanoi Saulukselle: mene Damaskoon. Ja Paavali sanoi sitten myöhemmin, että hän totteli sitä taivaallista näkyä.
Samoin mekin olemme totelleet, jotka nyt Herran seurakunnassa sisällä olemme. Olimme niin sokeita, että itse emme sinne seurakuntaan edes tietä löytäneet. Kaikki emme edes tietäneet, että sellaista seurakuntaa oli olemassakaan. Mutta kuitenkin on meidät sinne johdatettu, ja siellä on meidän silmät avattu. Epäuskon suomukset ovat pudonneet pois, ja kuin ihmeeksemme olemme huomanneet olevamme keskellä Herran seurakuntaa.
Mutta meitä, jotka jo olemme lapsina kastetut, ja siinä Jeesuksen ruumiiseen ja hänen verensä osallisuuteen istutetut, ei ole kehotettu enää uudestaan kasteelle, kuten kehotettiin Saulusta, joka oli kastamaton. Mutta synnit, jotka erottivat meidät Jeesuksesta, annettiin meille anteeksi, ja Isä, joka ei lupauksiaan kadu, otti meidät syntisraukat armahtaen takaisin armoihinsa.

Te, jotka olette lapsuuden kristittyjä, ja me, jotka olemme tuhlaajan tieltä takaisin tulleet, me olemme nyt kaikin sitä yhtä ja samaa autuaallista seurakuntaa apostoli Paavalin ja kaikkien muiden pyhien, vieläpä itse Herran Jeesuksen veljiä, ja sisaria. Hän itse Hyvänä paimenena meitä laumassaan hoitaa. Ja vaikka me tottelemattomuuden kautta joudumme syntiin ja vikaan, niin Pyhä Henki, jonka Herra on meidän sydämiimme matkaopettajaksi vuodattanut, muistuttaa meille: "Huuda avuksi Herran nimeä!"
Kun olemme totelleet, panneet synnin pois, ja anteeksi saaneet, silloin Pyhä Henki taas todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia.

Mutta meidän kristittyinä vaelluksemme ei suinkaan ole ikäänkuin pelkkää päivänpaistetta tai kukkasten päällä kulkemista. Ei, kaukana siitä, vaan se on ristin tie. Useasti kyyneleetkin sitä kostuttavat. Me saamme olla sodassa omaa itseämmekin vastaan aina siihen asti, kunnes meiltä tämä savimajaamme puretaan pois. Toiselta puolen taas perkele, maailmasta palkkaamiensa kätyrien kautta, tekee meidän tiemme täällä maailmassa hyvinkin vaikeaksi. Jeesus itse sanookin: "Maailmassa teillä on ahdistus.”

Apostoli Paavalia odotti tällä tiellä vankila ja kahleet, sekä monet muut vaivat ja vastukset. Meitä tosin täällä Suomessa ei evankeliumin tunnustuksen tähden kahlehdita ja vankilaan suljeta. Mutta pilkkaa ja häväistystä saamme kyllä maailmassa osaksemme. Kun me näin raahustamme eteenpäin elämän kaidalla tiellä, nousee joskus sisimmässämme se sama ajatus, jonka apostoli Paavali puki sanoiksi: "Minä haluan täältä eritä ja alla Kristuksen kanssa, sillä se paljon parempi olisi."

Mutta niin kauan kuin meitä täällä pidetään, meillä on se lohdutus, että me saamme huutaa avuksemme Herran nimeä. Ja me tiedämme Hänen meitä kuulevan, ja kaikessa hädässä ja tuskassa auttavan. Olkaamme sen tähden, veljet ja sisaret, rohkealla ja turvallisella mielellä. Tälläkin hetkellä saamme lapsellisen yksinkertaisesti uskoa kaikki syntimme anteeksi Herramme Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Pian hän jo tuleekin noutamaan meidät pois täältä kiusausten maasta. Ja niin me saamme iankaikkisesti kasvoista kasvoihin katsella Jeesusta, joka verellään meidät Jumalalle lunastanut on.

Uuno Laine
Siionin Lähetyslehti elokuu 1943
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 24 Elo 2009, 09:14

Se on täytetty


Joh. 19: 30.

Meitä ihmisiä kutsutaan, ja me kokoonnumme moniin erilaatuisiin kokouksiin ja "tulien" ääreen. Kuinka paljon lieneekään ihmislapsia tälläkin hetkellä kokoontuneina tämän maailman virvatulien ympärille, tulen joka syttyy pohjimmiltaan helvetistä, ja joka ne, jotka sen tulen loisteessa matkaa tekevät loppuun asti, on kerran nielaiseva sinne, missä vaivain savu nousee ylös iankaikkisesti. Eikä ole lepoa päivällä eikä yöllä. Voi suurta surkeutta!

Merkitty jae johtaa nytkin ajatuksemme kokoukseen, johon lähes kaksituhatta vuotta sitten kokoonnuttiin. Se kokous alkoi Getsemanen yrttitarhassa, ja kulki ylimmäisen papin palatsin kautta Golgatalle, pääkallon paikalle. Sen keskipisteenä taivaan ja maan Herra riippuu ristinpuussa verta vuotavana, orjantappuraseppeleellä kruunattuna, rautanaulain varassa.
Joukko ympärillä olevista edusti erilaisissa sieluntiloissa olevia ihmisiä.

Siinä nyt palaa Jumalan rakkauden uhrituli kaikkein kirkkaimpana langennutta ihmislasta kohtaan, jonka puolesta Jeesus Kristus yksin sotkee Jumalan vihan viinikuurnan, ja polkee käärmeen pään, Hän, vaimon siemen. Ja kaiken suoritettuaan Hän lopuksi huudahtaa sanat pyhiltä huuliltaan: "Se on täytetty". Mitä tämä merkitsee?
Lyhyesti sanottuna sitä, että koko ihmiskunnan lunastus on täytetty. Jumala sanoi Aadamille paratiisissa: "Jona päivänä te siitä (kielletystä puusta) syötte, pitää teidän kuolemalla kuoleman", ihmisen siis. Siitä alkaen perisynti, josta sitten kaikki tekosynnit lähtevät, on niin läpikotaisin turmellut ja saastuttanut jokaisen ihmisen, että hänen sydämensä ajatus ja aivoitus on Jumalan edessä ainoastaan paha. Ihminen ei siis kykene Jumalan pyhän lain vaatimuksia yhdessäkään kohdassa täyttämään. Hän on näin ollen lain kiroamana, Jumalan vihan ja kuoleman alainen, sillä kirjoitettu on: "Kirottu olkoon jokainen, joka ei pysy kaikessa, mitä lakiraamatussa kirjoitettu on."

Jeesus Kristus, joka tämän maan kamaralla vaelsi vilpittömät ja viattomat askeleet, voi tässäkin suhteessa sanoa: "Se on täytetty!" Hän, taivaallinen rakkaus, jolle pakanat perinnöksi ia maan ääret omaksi oli luvattu, tahtoisi ikään kuin voittohuutonaan puhutella jokaista ihmistä, sinua ystäväni ja minua, missä ja minkälaisia sitten olemmekin. Sinullekin, joka ehkä vielä surutonna tämän maailman tannerta tallaat, välittämättä siitä, mihin matkasi kerran päättyy.
Hän, kipujen mies, tahtoo pysähdyttää sinutkin sanoakseen sinulle totuuden. Olet iäisyysolento, ja matkasi päättyy kerran tuskaan ja vaivaan, kun tämä ajallinen kohdallasi lakkaa olemasta.
Mutta kuule! Sinun ei tarvitse hukkua! Olet yksi niistä, joiden lunastamiseksi on Herran pyhä veri vuotanut. Älä enää siis polje lunastuksen verta jalkoihisi, vaan tee parannus. Siihen on sinulla lupa, Jumalan rakkaus kutsuu.
Sinullekin, jonka tunnon Jumala on ehkä saanut herättää näkemään oman syntiturmeluksesi, ja alet sen kanssa ehkä kamppailutkin, ja koettanut tavalla tai toisella saada rauhaa omalletunnollesi, siinä kuitenkaan onnistumatta, Herran kutsu kuuluu. Sillä Jumalan pyhä laki, jota et ole voinut täyttää, lausuu tuomion sinun ylitsesi. Armahtajan sanat kutsuen huutavat, ei: mene ja tee, vaan: tule ja ota. "Se on täytetty". "Tulkaa minun tyköni kaikki työtä tekevät ja raskautetut, niin minä annan teille levon," Herra lupaa.

Kun lunastustyö oli päätetty kuolemalla, kruunattiin voitto ylösnousemisella, "Jeesus elää", eikä vain niin, vaan Hän astui myös ylös taivaaseen ja sai lahjoja aikaan ihmisille. Hän on nyt sekä taivaassa että maan päällä samalla kertaa. Pyhä Henki, jumaluuden kolmas persoona, laskeutui lahjana maan päälle ja otti asumasijan ihmisissä, jotka evankeliumin uskoivat. Näin syntyi pyhäin ihmisten yhteys eli seurakunta, Kristuksen ruumis, jossa ylösnoussut Jeesus on päänä ja armahdetut ihmiset jäseninä. Tästä käsin Hän vielä tänäkin päivänä tekee työtään ruumiinsa jäsenten välityksellä, kutsuen yhteyteensä vaivattuja syntisraukkoja, antaakseen heille levon.

Veljeni ja sisareni, jotka olette jäseninä Kristuksen ruumiissa! Sinä kaikkein heikoimman ja huonoimmankin tuntoinen! Älä pelkää, keskellämme seisoo Kuninkaamme. Hänessä palaa rakkauden uhrituli. Siinä on meidän turvallista lämmitellä maailman kylmentäviä sydämiämme. Lävistetyt kädet laskeutuvat siunaten ylitsemme ja hänen pyhistä haavoistaan vuotava sovintoveri. Se puhuu parempia kuin Aabelin veri. "Se on täytetty„

U. Laine
Siionin Lähetyslehti maalis – huhtikuu 1949
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 28 Elo 2009, 18:55

Yksi uskollinen

On turvallista tietää, että on yksi, joka pysyy uskollisena sekä nyt, että iankaikkisesti. Ja se yksi on Jeesus Kristus, meidän Vapahtajamme ja autuaaksi tekijämme. Merkityssä värssyssä sanotaan: „Mutta Kristus on uskollinen Poikana, hänen huoneensa haltijana”. Vaikka siis ajan myrskyt pauhaavat, pysyy Hän uskollisena. Ja koska Hän on Poika ja huoneenhaltija, niin kaikki, jotka Hänen huonekuntaansa kuuluvat, saavat olla rauhassa ja turvatuita. Siis, rakas veljeni ja sisareni, sinä, joka jo olet osallinen taivaallisesta kutsumuksesta ja olet verisen oven kautta käynyt sisälle lammashuoneeseen, nyt muodostat myös osan tästä huoneesta.
Älä pelkää, huoneenhaltija on uskollinen, eikä salli huonettaan vahingoittaa, sillä Hänen sydämensä sykkii rakkaudesta sinua kohtaan. „Siis iloitse ja ajattele autuuttasi." Mutta jos sattuisi, että tätä kirjoitusta lukisi joku sellainen, joka et vielä tunne kuuluvasi tämän uskollisen haltijan huoneväkeen. Vaan joka ehkä päivästä toiseen tahdot siirtää parannuksen tekoa, tai ehkä ajattelee, että näin suurelle syntiselle armo ei enää kuulukaan. Sinulle tahtoisin sanoa: Rakas ystävä, miksi viivyttelet? Juuri nyt on otollinen aika ja autuuden päivä. Jeesus Kristus kärsi ja kuoli Golgatan keskimmäisellä ristillä, maksaen koko maailman syntivelan, ja kaikki täytettyään Hän nyt jakaa ja tarjoaa aivan ilman rahaa ja ilman hintaa syntien anteeksiantamusta täällä maan päällä kaikille halullisille sieluille. Ja myös sitä varten olet kerran saanut kasteen peson, että sitten, kun alat ymmärtää, ottaisit vastaan syntien anteeksiantamuksen, ja saisit poveesi Pyhän Hengen sinetin. Siis miksi viivyttelet?

Kristus on uskollinen Poikana, Hänen huoneensa haltijana." Rakas ystävä, kuule vain sanaa, ja kun Pyhä Henki siinä sytyttää sinussa halun päästä synnistä ja pahasta omastatunnosta, niin silloin olet sinä kuuleva Jumalan huoneesta sen lohduttavan sanan: „Poikani, tyttäreni, ole hyvässä turvassa, sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi." Ja niin saat olla vakuutettu siitä, että vaikka syntisi olisivat veriruskeat, ne pitää lumivalkeiksi tuleman, kun vain asetat ne priiskoitusveren alle. Ja silloin sinä et enää kuulu maailmalle, vaan Jumalalle ja siihen joukkoon, jonka nimi on pyhäin yhteys ja Kristuksen kirkko täällä maan päällä, jossa Hän itse on uskollisena huoneenhaltijana.
Rakkaat veljet ja sisaret, ei meitäkään auta vain se, että ennen olemme uskoneet, vaan joka päivä täytyy meidänkin uskomme uudistua, niin kuin värssymme lopussa sanotaan: ”Jos loppuun asti pidämme vahvana toivon, rohkeuden ja kerskauksen." Mutta kiitetty olkoon Herra Jeesus, joka antaa meille näin jalon toivon, josta saamme myös rohkeuden, vieläpä kerskauksenkin! Tahdothan sinä, matkaystävä, pysyä hyvän Paimenen lammaslaumassa loppuun asti? Niin olet myös saava elämän kruunun.
Jumalan rahan terveisin,
Uno Laine
Siionin Lähetyslehti syyskuu 1941
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 19 Tammi 2011, 10:21

Anteeksiantamisesta


Matt. 18: 21–22.

Ylle merkitty Raamatun sana on meillekin, tämän ajan Jumalan lapsille annettu ohjeeksi ja ojennukseksi. Ihmismieli on perin hidas anteeksi antamaan. Se tahtoisi panna armolle määrän. Jumalan tahto tässä osoittaa, kuinka Hän itse on rajattoman anteeksiantamuksen esikuva. Ei ole määrää pantu anteeksi antamukselle, vaan niin usein kuin rikkonut ystävä katuvana palaa luoksesi, anna hänelle anteeksi. Elämme kaksiosaisina, omistamme pahan ja ilkeän sydämen, joka saa aikaan keskinäistä kahnausta ja riitaa. Sielunvihollinen on aina ollut vihainen Jumalan lasten väliselle rakkaudelle. Se ryntää joukkoineen kimppuumme siitä kohdasta, josta aita on matalin. Ja kun se onnistuu saamaan rakkauden rikki, se antaa vikovan mielen. Se panee puhumaan pahaa toisista Jumalan lapsista takanapäin. Kuinka monelta ikävältä vältyttäisiinkään, jos olisi käyty kohti ja suoraan – käyty tunnustamaan oma syyllisyys.

Ei sillä, rakkaat ystävät, näidenkään kiusausten alla ole muuta kuin sovinnon tie. Anteeksi anokaa ja anteeksi antakaa toinen toisillenne, niin te täytätte Kristuksen lain.

On sanottukin sattuvasti, ettei rakastamattomuudesta tarvitse tehdä parannusta, vaan ainoastaan siitä, mikä rakkauden särkee, ja niin rakkaus korjaantuu itsestään. Jumalan terveellinen armo opettaa myös sen, että anteeksi annettuja syntejä ei enää muistella, eikä harata ylös armon merestä, johon ne on upotettu, vaan että ne on myös unohdettava.

Pyytäkäämme voimaa ylhäältä valkeuden Isältä, että Hän meille, monissa viallisille ja heikoille lapsilleen lisäisi uskoa ja rakkautta, ja että hän opettaisi meitä muistamaan, kuinka paljon minussa on Jumalalla kestämistä ja kärsimistä ollut. Kuinka paljon minä raukka olen taivaalliselta Isältä anteeksi saanut. Hän on minua paljon rakastanut ja valtakunnassaan hoitanut, ja lapsenaan tallella pitänyt, josta kaikesta tulisi Häntä kiittää.

RAKKAAT nuoret Jumalan lapset, älkää heittäkö pois uskallustanne, jolla suuri palkan makso on. Herra Jeesus, paras sielun Ylkä ja Ystävä on turvana nuoruuden taisteluissakin. Pysykää lähellä Jumalaa ja Jeesusta, pitäkää kiinni Hänen viittansa liepeistä. Kun synti tarttuu ja hidastuttaa matkaa, käykää avoimin tunnoin Siionin avatuille lähteille, jotka ovat Jeesuksen pyhät haavat ja Hänen kallis sovintoverensä. Vain tämän veren turvin jaksamme ottaa askelta suurimmankin myrskyn keskellä. Sen tähden kuuluu nytkin paimenääni suloisena Isän sydämeltä: ole turvallisella mielellä, taistelun keskellä väsymystä tunteva sisareni ja veljeni, ja usko kaikki syntisi ja epäilyksesi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. — Kyynelin kylväjät saavat kerran riemuiten niittää. Onnellista kotimatkaa teille, rakkaat matkaystävät. Kohta saamme olla siellä, jossa

»Päivä ei pimene, joudu ei yö,
sairaudet, kivut ei voimia syö.
Siellä en muista mennyttä aikaa,
en enää säiky kuoleman vaivaa
kiittäjäin parvessa siellä.


Jumalan rauhaan
Eila Laine
Päivämies 19.9.1973
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 25 Maalis 2019, 21:06

Mikä mies Mooses oli?


Otsikko on (Lutherin kysymys) vanhassa Katekismuksessa. Vastaus, "Hän oli uskollinen Herran palvelia, joka Israelin kansan Egyptistä johdatti."

Vastauksen saamme lukea myös Raamatusta, jossa sanotaan. Mooses oli uskollinen kaikessa hänen huoneessansa, niin kuin palvelija, Heb. 3: 5. Herran palvelia. 5. Moos. 34: 5. Edelleen tiedämme Mooseksesta, että hän oli syntyjään heprealainen. Leeviläisen isän ja äidin lapsi, 2. Moos. 2: 1 - 2. Ja monien vaiherikkaiden tapahtumien jälkeen hän joutui pienenä Faaraon tyttären pojaksi, joka antoi hänelle nimen Mose, sillä hän sanoi: vedestä olen minä hänen ottanut. Moos. 2: 10.

Kuninkaan hovissa ei Mooseksella nuoruusvuosinaan varmaankaan mitään hyvää puuttunut, hän sai kaikkea mitä halusi, kun on kysymys ajallisista tarpeista. Mutta kaikki tuo katoava ajallinen rikkaus ei Moosesta tyydyttänyt, hän piti ne halpana. Ja valitsi paljoa paremmaksi kärsiä vaivaa Jumalan joukon kanssa, kuin ajallista tarvetta synnissä nautita. Ja luki suuremmaksi rikkaudeksi Kristuksen pilkan, kuin Egyptin tavarat, sillä hän katsoi palkan maksoa. Heb. 11: 25 — 26. Mooses lähti, ja meni veljiensä tykö ja näki heidän orjuutensa, ja näki Egyptiläisen lyövän heprealaista miestä hänen Veljistänsä. Ja hän katseli ympärillensä sinne ja tänne, ja kuin hän näki, ettei yhtään läsnä ollut, tappoi hän sen egyptiläisen ja kätki santaan.

Ja hän meni toisena päivänä ulos ja katso, kaksi heprealaista miestä tappelivat keskenänsä, ja hän sanoi väärintekijälle: miksi lyöt lähimmäistäsi. Hän vastasi, kuka sinun on asettanut meidän päämieheksemme ja tuomariksemme? Tahdotkos minunkin tappaa, niin kuin sinä tapoit Egyptiläisen? 2. Moos. 13--14. Tällöin ei ollut Mooseksella vielä tiedossa se palvelijan tehtävä, jonka jumala oli hänelle tarkoittanut, vasta myöhemmin Jumala ilmoitti tästä hänelle "Palavasta pensaasta" että Mooses on se mies, jonka tulee johdattaa Israelin kansa ulos Egyptistä. 2. Moos: 3: 1–10. Mooseksen välityksellä Jumala antoi sitten myös Pyhän lakinsa Siinain vuorella. Siihen miten Mooses Israelin kansan johdatti ulos Egyptistä, ja kulki kansansa kanssa "Läpi punaisen meren", sekä vaelsi korvessa neljänkymmenen vuoden ajan, ja saapui lähelle "Luvatun maan rajaa," ei ole tarkoitus tässä puuttua. Mutta palaan tuohon kysymykseen vain vähän muutettuna. Mikä mies Mooses on? Uuden testamentin ajan Jumalan lapsina, me tunnemmekin Mooseksen lähinnä lain välittäjänä ja valvojana.

Laki on Mooseksen kautta annettu: Armo ja totuus on Jeesuksen Kristuksen kautta tullut. Joh. 1: 17. "Ja Mooses tappoi sen Egyptiläisen ja kätki santaan." Heprealaiset, Jumalan kansa, uskomassa olevat, - egyptiläiset, jumalattomat epäuskoiset: ja Mooses lain välittäjä, ja laki tappaa jumalattoman, kunhan se vain saa siihen tilaisuuden:

Ihmisen, jota ei ole Kristuksen, lain täyttäjän sovintokuoleman kautta sovitettu isä taivaassa, ja uudestisyntymisessä peritty Jumalan valtakunnan kansalaisoikeus täällä maan päällä. Ja kun laki on saanut suorittaa sille annetun tehtävän, on ihminen tullut kyllä niin lyödyksi maan tomuun, "santaan," että luulot omasta hurskaudesta häviää, ja tilalle tulee omantunnon tuska, pimeys ja kuoleman yö.

"Lain tappamina raatoina makasimme Jumalan valtakunnan kynnyksen edessä." (Havas) Eikä laki voi enää tappamaansa kuolemasta herättää, se on laille mahdoton. Että hän lihan kautta oli heikoksi tullut, sen Jumala teki ja lähetti poikansa syntisen lihan hahmossa. Room. 8: 3. Vain hän, jolle on annettu "Kaikki valta taivaassa ja maan päällä" Jeesus Kristus, herättää kuolleista. Evankeliumissa jonka Pyhä Henki tekee eläväksi, Kristus Seurakunnastaan julistuttaa sovituksen sanaa, jossa on Elämä ja rauha, lain pyhä vaatimus täytettynä: Kaikkien syntien anteeksiantamus Jeesuksen Nimessä ja Veressä. Ja missä näin on, "Siinä on elämä ja autuus", ihminen syntyy uudesti, Jumalan valtakunnan kansalaiseksi. "Saara Äidin helmaan," jossa häntä hoidetaan, pestään ja puhdistetaan Veren Evankeliumilla, joka Jumalan rakkaudesta yhäti vuotaa, Jeesuksen pyhistä haavoista.

Siihen valtakuntaan ei enää Mooses uskollisuudessaankaan tule lain kanssa, toisin sanoen, Jumala ei salli sekoitettavan keskenään lakia ja armoa. Kristus on lain loppu, Room. 10: 4. Kun Mooses näki, että kaksi Heprealaista miestä (Uskovaista) tappelivat keskenänsä, ja kun Mooses aikoi puuttua tähän välittäjänä, niin sanoi heistä toinen hänelle. Kuka sinun on asettanut meidän päämieheksemme ja tuomariksemme? Tahdotkos tappaa minunkin, niin kuin sinä tapoit Egyptiläisen? Eivät he sallineet, että Mooses tulisi heidän välejään selvittämään, siitä olisi seurannut kuolema väärintekijälle. Uskollinen Mooses johdatti Israelin kansaa kohti luvattua Kaanaan maata, ja sai sen itsekin nähdä silmillään. "Noustuaan Nebon vuorelle, Pisgan kukkulalle, jossa Herra hänelle kaiken osoitti, ja sanoi, sinä näit sen nyt silmilläsi, vaan et sinä sinne tule. Ja Mooses, Herran palvelija kuoli siellä Moabin maalla, Herran sanan jälkeen. Ja hän hautasi hänen laaksoon Moabin maalla, Peorin huoneen kohdalla. Ja ei ole yksikään saanut tietää hänen hautaansa tähän päivään asti." 5. Moos. 34: 1-6.

Israelin lapset kyllä itkivät Moosesta kolmekymmentä päivää, mutta kukaan ei voinut hänen hautakummulleen kukkiakaan viedä. Salattu Jumalan viisaus! Hän näin kätki lain välittäjän ruumiinkin, kenties, Israelin lapset olisivat voineet joskus kantaa Mooseksen ruumiin yli rajan Kaanaan maalle? Laki, joka on annettu myöhemmin kuin lupaus, ei sen varjokaan saa tulla hämärtämään armoevankeliumia Jumalan valtakunnassa. Niin on laki ollut meidän opettajamme Kristuksen tykö. Mutta sitte kuin Usko tuli, niin emme enempi ole sen opettajan alla, Galat. 3: 24-25. Eikö nyt sitten Jumalan Seurakunnassa ole mitään lakia? Onhan toki, mutta se on Hengen laki. Sillä Hengen laki, joka eläväksi tekee Kristuksessa Jeesuksessa, on minun synnin ja kuoleman laista vapahtanut. Room. 8: 2. Onko sitten Mooses jo lakinsa kanssa tarpeeton? Eli teemmekö me lain tyhjäksi Uskon kautta? Pois se: vaan me vahvistamme lain. Room. 3: 31.

Jumalan valtakunnasta saarnataan kyllä myös laki, eikä sitä muualta voida oikein saarnatakaan, kuin Jumalan seurakunnasta. Mutta ei valtakunnan sisällä jo oleville, vaan jumalattomille ja suruttomille. Jeesus sanookin näin, Pikemmin Taivas ja maa hukkuu, kuin rahtukaan laista putoo. Luuk. 16: 17. Mutta usko ei ole laista, eikä itse sen välittäjä, Mooseskaan tullut vanhurskautetuksi lain täyttämisellään. Sillä kun Jumala Moosekselle ilmoittaa hänen kuolemastaan luvatun maan rajalla, sanoo Jumala hänelle näin. Että te olette, (siis Mooses ja Aaron) rikkoneet minua vastaan Israelin lasten seassa, riitaveden tykönä, Kadeksessa Siinain korvessa, ettette minua Pyhittäneet Israelin lasten seassa. 5. Moos. 32. 51. Mitenkähän tälle uskolliselle Moosekselle sitten kävi, kun hän ei saanut astua Luvattuun maahan lain kanssa, jota hän itsekään ei voinut täyttää? Kyllä Mooses matkan vaivojen päätyttyä, pääsi kunnian Valtakuntaan Taivaassa. Jeesuksen ja Eliaan seurassa, saivat nähdä Mooseksen, Pietari, Jaakob ja Johannes Kirkastusvuorella," ja he puhuivat Jeesuksen pois menosta, jonka hän täyttävä oli Jerusalemissa. Luuk. 9: 28--31.

Viimeisessä saarnassaan Mooses ylistääkin Israelin autuutta Herrassa, seuraavin sanoin. Autuas olet sinä Israel: kuka on sinun kaltaisesi? O sinä kansa, joka Herrassa autuaaksi tulet, joka sinun apus kilpi ja sinun kunniasi miekka on. 5. Moos. 33: 29.

Apostoli Johannes näki ilmestyksessään Patmos luodolla, niin kuin lasisen meren, tulella sekoitetun, ja ne, jotka pedosta voiton saaneet olivat ja hänen kuvastansa ja hänen nimensä luvusta, seisovan lasisen meren päällä, ja heillä oli Jumalan kanteleet. Ja he veisasivat Mooseksen, Jumalan palvelian virttä, ja Karitsan virttä. Ilm. 15: 2-3. Mooseskaan ei tullut autuaaksi sen vanhurskauden kautta, joka laista on. Vaan Jumalan Armosta Kristuksessa, toisin sanoen, samasta syystä kuin ryövärikin ristillä, ja niin kaikkina aikoina se Jumalan lasten joukko, jotka ovat kulkeneet tämän vieraan maan kautta, ja päässeet jo perille. Mutta myös ne, jotka nyt vielä kulkevat, ja pyytävät loppuun asti säilyttää Uskon hyvässä omassatunnossa, Jeesuksen Veren siunauksen alla pääsevät kerran perille. Apostoli Johannes saikin nähdä niin Suuren valkopukuisen joukon, jota ei yksikään lukea taitanut. Ilm. 7: 9. Nämät ovat ne, jotka suuresta vaivasta tulivat, ja he ovat heidän vaatteensa pesneet, ja ovat heidän vaatteensa Karitsan veressä valaisneet. Ilm. 7: 14.

Rakkaat Veljet ja Sisaret, jääkäämme mekin vielä hetkeksi uskomaan kaikki synnit anteeksi Jeesuksen sovintoveressä. Jumalan rauhaan,

U. Laine
Päivämies 6.9.1967


Taavetti on tönäissyt viestiketjua viimeksi klo 25 Maalis 2019, 21:06
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä


Paluu Etsikkoaikamme aamunkoitosta



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron