Iankaikkinen elämä
„Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.”
Jumala alussa teki ihmisen omaksi kuvakseen ja puhalsi siihen elämän hengen. ihminen oli silloin puhdas ja synnitön. Mutta ei kestänyt kauan aikaa, kun ihminen perkeleen viettelyksestä lankesi syntiin Jumalaa vastaan ja sen tähden joutui kirouksen alaiseksi. Jumalan kuva hänessä turmeltui ja hänen tahtonsa taipui pahaan, ja hänen omatuntonsa tuli rauhattomaksi.
Siitä alkaen on synti ja sen tuottama kirous levinnyt perintönä koko ihmissukukuntaan niin, että Aatamista tähän asti ei ole yhtään synnitöntä ihmistä syntynyt eikä vastakaan synny. Sillä kun hän sikiää lihatta ja verestä, jotka ovat synnin saastuttamat, niin hän myöskin sikiää ja syntyy synnissä. Jeesus itse sanoo Joh. 3: 6. Mikä lihasta on syntynyt, on liha." Ja Psalmi 5: 1: ”Katso minä olen synnissä syntynyt, äitini on minut synnissä siittänyt." Tästä siis seuraa, että synnin palkka kuolema, on tullut kaikkien ihmisten päälle.
Mutta koska ihminen alun perin on iankaikkista elämää varten luotu, niin ei Jumala tarkoittanut sitä, että koko ihmiskunta tulisi iankaikkisesti kadotetuksi, vaan että he saisivat iäisesti elää yhdessä Hänen kanssaan. Sen tähden Hän lähetti tänne maan päälle oman rakkaan poikansa, joka otti kannettavakseen koko maailman synnit, kärsi ja kuoli niiden alla ristin hirsipuussa. Hän kantoi synnin rangaistuksen hautaan asti ja todisti voittonsa ylösnousemisellaan kuolleista. Näin uhrattiin Jumalalle yksi ainoa iankaikkisesti kelpaava sovintouhri maailman syntein edestä. Mutta niin kuin alussa ihmiset uskottomuuden tähden joutuivat synnin ja kirouksen alle, niin myös nyt uskon kautta pääsee jokainen ihminen siitä vapaaksi.
Muuta ei Jumala ihmiseltä vaadikaan kuin, että hän uskossa omaksensa ottaa sen
ainoan ja kelpaavan sovintouhrin Jeesuksen Kristuksen. Jo vain se ihminen, joka
tämän uskoo, perii iankaikkisen elämän, niin kuin Jeesus sanoo Joh. 3: 36: ”Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä, mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä."
Mutta ei ihminen, joka on tyystin synnin myrkyn turmelema, voi itsestään saada uskoa sitä, jolla hän voisi Pojan päälle uskoa, vaan senkin antaa hänelle Jumala Poikansa Jeesuksen tähden.
Ja sen välittäjäksi on Hän tänne maan päälle asettanut pyhän yhteisen seurakunnan, jossa on sana ja sakramentit. Sen seurakunnan, yhteydessä ja helmassa Hän tahtoo lihasta syntyneen syntisen ihmisen uudesti synnyttää ja elävän uskon hänessä virittää jumaluuden kolmannen persoonan, Pyhän Hengen kautta, joka on seurakuntaa hallitseva henki.
Jeesuksen lähetyskäsky opetuslapsille oli näin: ”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen."
Näin siis on rakkaan Herramme Jeesuksen tahto että evankeliumia joka paikassa saarnattaisiin, että uskon tuli ihmisten povessa sen kautta syttyisi ja yhäti palaisi sotaisen ihmisen povessa. Suuri on Hänen etsivä rakkautensa, ihmisraukkoja kohtaan alkaen lapsuudesta asti, niin että pienet lapsetkin, jotka ovat tähän maailmaan synnissä siinneet ja syntyneet, veden peson kautta istutetaan Kristuksen Jeesuksen kuolemaan ja siinä Jumalan armon ja syntein anteeksiantamuksen osallisuuteen ja siihen uuteen syntymiseen, josta Jeesus sanoo Nikodeemukselle: ”Jos ei joku synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.”(Joh. 3: 5). Näin siis jo pienestä pitäen kutsuu ihmisiä siihen armovaltakuntaan, jossa ei enää kenenkään tarvitse syntiensä kuorman alla kuolemaan käydä, vaan jossa annetaan kaikki synnit ja viat anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä.
Mutta joka ei uskossa omaksensa omista sen valtakunnan päämiestä, Jeesusta Kristusta, hän on kadotettu ja tuomittu. Sillä muuttumaton on ja pysyy Jeesuksen sana: ”Joka ei usko se tuomitaan kadotukseen", se on siihen kuolemaan, joka on synnin palkka. Voi, miten paljon on kaikkina maailman aikoina ollut ihmisiä, jotka uskottomasti elävät, ja sen pahempi, uskottomasti kuolevat ja niin jäävät vaille iankaikkista elämää, mutta saavat osakseen iäisen itkun ja hammasten kiristyksen helvetissä.
Mutta kiitos olkoon Jumalalle siitä, että on aina sentään ollut niitäkin ihmisiä, jotka ovat sen yhden ainoan sovintouhrin, Jeesuksen Kristuksen, uskosta omaksensa ottaneet, joskin se lauma on pieni. Onnellinen ja autuas olet sinä, veljeni ja sisareni, joka siihen laumaan kuulut, sinun ylitsesi ei ole kuolemalla yhtään valtaa, vaan sinulla on iankaikkinen elämä Jeesuksessa Kristuksessa. Pian loppuukin matkan vaivat, ja alkavat iäiset Karitsan häät Yljän Jeesuksen seurassa.
Uno Laine
Siionin Lähetyslehti, joulukuu 1942