V. Kortesalmi: Nuorille kristityille 1942

Kirjoituksia etsikkoaikamme aamunkoiton uskovaisilta 1800-luvulta 1940-luvun vuosikymmeniin

V. Kortesalmi: Nuorille kristityille 1942

ViestiKirjoittaja Taavetti » 16 Huhti 2009, 19:21

Nuorille kristityille


Sillä armolla ja rauhalla, joka sydämemme täytti ensi kerran saadessamme synnit anteeksi, tervehdin kaikkia verisen tien kulkijoita, erikoisesti nuoria Jumalan lapsia.

Tuntuu kalliilta, kun kohtaa niitä, jotka ovat nuoruutensa päivinä jo nähneet tämän maailman halvaksi sen rauhan rinnalla, mitä Jumala Henkensä kautta sydäntemme tuntea antaa, kun uskolla omistamme Jeesuksen omaksemme.
Kun itse olen, Jumalan suuresta armosta lapsuuden kultaisista päivistä saakka Herran kalliin lauman kanssa matkaa tehnyt, niin olette te nuoret Jumalan omat kuin osaveljiä ja sisaria yhteisellä taipaleella. Monet synnin houkutukset, oma paha liha, maailma ja sen monesti viattomalta näyttävät huvitukset tahtovat monta kertaa kadottaa silmien edestä sen ihanan päämäärän, jota kohden katseemme silloin kiinnitimme, kun meitä itse kutakin Jumalan seurakunnasta Pyhän Hengen saaneiden ihmisten kautta syntein anteeksiantamisen ihanalla saarnalla siunattiin. Kyllä silloin tunti kalliilta ja sanomattoman kevyeltä. Tuntui kuin
tämä maallinen olemuskin olisi keventynyt, kun sielu pääsi osalliseksi taivaan rauhasta. Tämä oli sitä kihlauksen aikaa. Jumala vuodatti armonsa tuntemisen niin voimakkaana sydämeemme, että se pani myöskin jalat liikkeelle korjaamaan niitä vikoja ja virheitä, joita olimme elämämme taipaleella tehneet.

Kuitenkaan ei uskominen aina näin helppoa ole, sen tulimme kohta huomaamaan. Kalliit ja elävät armon tuntemiset katosivat. Sydämeemme tunkeutui pahoja, synnillisiä tuntemisia. Turmeltunut osamme, josta ei koskaan tule uskovaista, alkoi nousta esiin. Vasta nyt Hengen valossa saimme oikein nähdä; kuinka kelvoton on. Monesti tuntui, että uskoa ei löydä hakemallakaan sydämestä. Väkisten tahtoivat unohtua ne monet lupaukset Jeesuksen seuraamisesta, joita olimme ennen tehneet. Maailma tarjosi kaikkia ilojaan, loistoaan ja huvejaan, monesti niin viekkaassa muodossa, että oli vaikea erottaa, onko tuo syntiä vai ei.

Näin tuli eteemme uskon koetusten tie. Nuori liha ja veri veti kuumeisesti kiusausten pyörteisiin, mutta se Henki, jonka olimme Jumalalta saanet, aina uudelleen ja uudelleen kehotti välttämään tekoja, joiden kautta olisimme tuntomme puhtauden kadottaneet.
Näissä taisteluissa on kallista saada neuvoa ja tukea vanhoilta, kokeneilta kristityiltä. Olen itse saanut kokea sitä siunausta, minkä nuorelle Jumalan lapselle tuottaa ymmärtäväinen ja rakkauden hengessä annettu neuvo ja opetus. En ikänä voi unohtaa niitä hengellisiä äitejä, jotka ovat tukeneet ja neuvoneet niin monissa, monissa raskaissa taisteluissa nuoruuteni aikana. Itse kokien tätä tahdon vanhempien kristityiden sydämelle laskea pyynnön: ymmärtäkää ja neuvoillanne tukekaa taistelevia nuoria kaidalla tiellä!

Kun siellä haavoja on tullut, niin ne tarvitsevat hoitajaa. Rakkaudella annetut neuvot ja armollinen anteeksiantamus ovat lääkettä, jolla vikaan joutunut veli ja sisar korjataan. On myös tärkeää, että nuoret etsivät vanhain kristityiden seuraa. Monta kertaa vanhojen kokemuksista ja keskusteluista me saamme kalliita neuvoja omakohtaisessa kilvoituksessa. Ja mikä tärkeintä on, että etsimme heidän joukostaan jonkin luotettavan veljen tai sisaren, jolle vapaasti voimme kertoa arimmatkin sydämemme asiat. Näin ollen asiat, jotka tuntoamme painavat, voimme saada selväksi ja Jeesuksen verellä puhdistetuksi.
Kyllä todella on kallista, että vielä tänäkin päivänä on suuri joukko nuoria veljiä ja sisaria, jotka sydämessään kantavat kallista taivaan siunausta. He ovat vanhojen keskellä kuin kukkasia, joista vanhat kristityt iloitsevat.
Erikoisesti sydäntäni lämmitti nuorten kristityiden tapaaminen entisellä kotiseudullani Ranualla. Oli mieltä liikuttavaa tavata nuoria, jotka rohkeasti Jumalan rauhalla tervehtivät. Mielessäni kohosi rukous taivaan Isän puoleen, että Hän teitä siellä suojeleisi ja uskossa säilyttäisi. Maailma tahtoisi riistää sydämistänne sen kalliin aarteen, jonka olette uskon kautta saaneet. Tiedän, että teillä on paljon kiusauksia voitettavana. Mutta sittenkään, älkää luopuko Jeesuksesta. Kulkekaa vaikka kontaten, jos ette muuten jaksa. Huutakaa hätänne kanssakulkeville, niin kyllä he auttavat ja nostavat. Se on kallis asia, kun tällä taivaan tiellä on niin paljon lääkäreitä. Juuri tuo kanssaveljesi tai -sisaresi voi sinun sairautesi lääkitä, kun vaan avaat suusi hädästäsi kertomaan.
Teille kaikille entisen kotiseutuni kristityille yhteisesti tahdon taivaan Isän terveisinä lausua: rakkaudella hoitakaa toisianne, anteeksi antaen ja anteeksi anoen. Siinä on meillä voima, että pysymme kiinteässä yhteydessä Jeesuksen ja hänen omiensa kanssa. Yksi kaikkein tärkeimpiä, mitä maalliseen vaellukseemme tulee, on rakkauden säilyttäminen toisten Jumalan omien kanssa. "Jos te pysytte rakkaudessa, pysytte Jumalassa". Kaikkina aikoina on sielun vihollinen ollut vihainen keskinäiselle rakkaudelle. Vihollinen tietää,
että kun rakkaus särkyy, niin silloin se saa kristitytkin puhumaan pahaa toisista ja sen kautta eksymään moniin synnin tekoihin.
Henkeni halu on autuaaksi tulla. Muistakaa rukouksissanne meitäkin, että emme vain välille jäisi. Sillä vasta matkan päässä on kruunu, jota tavoittamaan olemme lähteneet. Ellemme perille pääse, emme kruunua saa.
Yksi laitimmaisista taivaan tiellä
V. Kortesalmi.

Siionin Lähetyslehti marraskuu 1942
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Paluu Etsikkoaikamme aamunkoitosta



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa