Juuso Markkanen: Ottakaa Pyhä Henki

Kirjoituksia etsikkoaikamme aamunkoiton uskovaisilta 1800-luvulta 1940-luvun vuosikymmeniin

Juuso Markkanen: Ottakaa Pyhä Henki

ViestiKirjoittaja Taavetti » 02 Kesä 2009, 07:02

Ottakaa Pyhä Henki

KUN KYSYMYS ON Jumalan valtakunnasta, niin siihen ei voi esittää mitään maallista, kansallista valtakuntaa eikä hallitusmuotoa, vaan Eevan ja. Aadamin lankeemuksen vian alle joutuneelle ja koko ihmissuvun pelastukseksi on annettu lupauksen sanassa, vaimon siemenestä tuleva, pelastava Pyhän Hengen laki Jeesuksessa Kristuksessa. Tämän lupauksen sanan uskossa ensimmäisenä veritodistajana hurskas Aabel siirtyi suuren sapatin lepoon.
Lupauksen sana Pyhän Hengen kirkastamana oli niin voimallinen, että vuosituhansien aikana siitä nauttivat uskovat sielut elämää ja rauhaa Jumalassa, ja tähän sauvaan nojaten turvallisina nukkuivat Herran lepoon. Ennen kuin heidät otettiin, oli heiliä todistus siitä, että heidän sielunsa kelpasi Jumalalle.

TÄMÄN SANKARIKUNINKAAN Jeesuksen syntymähetkeä Betlehemissä ei vietetty suurin juhlallisuuksin. Maria Joosefin kanssa laskee hänet eläinten ruokaseimeen. Taivaallinen sotaväki enkelten kuorossa julistaa paimenille: "Teille on syntynyt Vapahtaja, Kristus Herra!" Nyt oli vaimon siemen lihassa, Jumala synnittömässä ihmisluonnossa. Jos ei näin olisi, niin ei olisi meillä eikä lapsillamme iankaikkisen elämän toivoa.
OI, SITÄ JUMALALAN rakkauden suuruutta maan tomun lasta kohtaan! Sydämen astia tuntuu kovin pieneksi ja kovin pahasti tahraantuneeksi näin arvokasta, suurta lahjaa vastaanottamaan.
TÄSTÄ ALKAA JEESUKSEN matka kuoleman varjon maassa. Hän saa osaksensa kiitosta, ylistystä ja kunniaa, ylenkatsetta, pilkkaa ja lopuksi häpeällisen kuoleman kirotun ristinpuun syrjällä. Siitä huolimatta Jumalan pelastava rakkaus kulki voitosta voittoon, kuolemasta elämään. Piikkikruunulla kruunattu valtakunnan Kuningas elää, ja elää iankaikkisesti. Loppumatonta elämää sitä varten, että meillä olisi hänessä loppumaton elämä jo täällä uskossa tätä korpitaivalta kulkeissa ja matkan päättymisen jälkeen Jumalan kunnian kirkkaudessa.

TÄMÄ JUMALAN valtakunnan Kuningas lunasti valtakunnan oman verensä ja henkensä hinnalla ja esiintyy ylösnousemuksen ruumiissa siinä luonnossa, jonka hän oli ottanut Neitsyt Mariasta. Hän kokoo oppilapsensa ja niiden lisäksi miehiä ja naisia, jotka olivat seuranneet häntä ennen hänen uhrikuolemaansa.
Näistä tuli todistajalauma Jeesuksen voimateoista ja opetuksista. Näille hän antoi lähetyskäskyn saarnata parannusta ja syntien anteeksiantamusta. Hän käski kastaa ja opettaa pitämään valitsematta, mitä hän on käskenyt. Hän puhaltaa heidän päällensä ja sanoo: "Ottakaa Pyhä Henki, joille te synnit anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut." Kaikki, mitä te päästätte maan päällä, se on päästetty taivaassa. Kun synteihinsä sidottu ihminen on joutunut moniin rikoksiin maan päällä, niin hänet tarvitsee täällä päästää vihollisen laittamista epäuskon kahleista ja tulla omatunto puhdistetuksi Jeesuksen sovitusuhrin siunaavalla verellä ja elävän Jumalan palvelijana, hänen lapsenaan kulkea elämän kaitaa tietä.

TÄHÄN KAIKKEEN TARVITAAN terveellinen Jumalan pyhä sana ja Pyhä Henki
valon ja voiman jakajana. Jeesus sanoi tälle todistajajoukollensa: "Olkaa Jerusalemissa siihen asti, kuin teitä puetaan voimalla korkeudesta!" Tämä voimalla puetuksen hetki ja sitä seuraava hedelmä – raskaan tappiotilin ja vakavan paastoajan jälkeen — oli ikään kuin koko maa ja taivas olisi voitettu
laitoja myöten. Mutta mikä on todellisuus? Matkalla kulkeminen onkin taistelua. Sielunvihollinen hyökkäsi henkilökohtaisesti Herran omia vastaan. He saivat olla tuomioistuinten edessä jne. Nyt ei ollut enää esitaistelija Jeesus alennuksen tilassa silmin katseltavana, vaan hän on korotettuna Isän oikealle kädelle. Siitä huolimatta on hänen oma lupauksensa, että hän on omiensa keskellä joka päivä maailman loppuun asti

NIINPÄ USKOVAN Jumalan lapsen elämä onkin uskon säilyttämisen puolesta taistella perkelettä, maailmaa ja itsessämme asuvaa synnin lakia vastaan kuolettamalla ja ristiinnaulitsemalla sitä ja uskossa Jumalan armolupauksiin turvaten voittamaan hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut ja on armoalttarina hänen valtakunnassansa, ja siinä sovintouhriveressä on meillä syntien anteeksisaaminen.

RAKKAAT USKONSISARET ja veljet. Kun olemme Pyhän Hengen tulikasteen voimalla saaneet siirron Jumalan rakkaan Pojan armovaltakuntaan ja siinä olemme tulleet uskon kautta parannuksen tekijänä liitetyksi elävän Jumalan yhteyteen, uskossa kantamaan Jumalan rauhaa omallatunnolla, iankaikkisen elämän elävässä toivossa Pyhän Hengen todistuksen pantin kanssa, niin tahdomme tässä uskossa ja tunnustuksessa kilvoitellen pysyä ja vakaana tämän myrskyisen, aaltoilevan maailman elämän ajan kulkea elämämme viimeiseen hetkeen asti. Askeleemme ovat virheelliset ja hyvään kykenemättömät. Tarvitsemme täydellisen Vapahtajan ja Uhrin veressä kaikkien syntien anteeksisaamisen. Kiitos, ylistys ja kunnia kolmiyhteiselle Jumalallemme! Amen.
Heikko veljenne uskossa
Juuso Markkanen
Päivämies 8/-61
Päivämies 46 / marraskuun 14 päivä 1973
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 18 Syys 2009, 16:39

Katsaus seurakuntakirjeisiin uudenliiton alussa


Jumalan pelastavan evankeliumin hedelmä ja sitä seuraava vaikutus on ollut ja vieläkin on valtavan suuri. Johannekselle näytettiin ja esitettiin siihen vaikuttavan voiman tulevan siitä lähteestä, joka elää iankaikkisesti. Jeesus sanoo: "Minä olen elämänleipä. Joka tätä leipää syö, hän elää iankaikkisesti, - ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä" Johannekselle näytetään seitsemän kultaista kynttilänjalkaa ja niiden keskellä Ihmisen Pojan muotoinen joka puhui hänen kanssansa. Hänen oikeassa kädessänsä oli seitsemän tähteä. Kynttilänjalat selitettiin seurakunniksi ja tähdet niiden opettajiksi. Nyt hän saa vakavan käskyn kirjoittaa kaikki, mitä hän nähnyt ja kuullut oli, ja lähettää Aasiassa eri paikkakunnissa oleville P. Hengen kokoamille seurakunnille. Tämä Hyvän paimenen huolto omista lampaistaan on suuri, sillä hän on oman pyhän ruumiinsa uhrin kautta ne voittanut. Hän tahtoo pitää ne tallella, että helvetin lohikäärme ei saisi niitä vahingoittaa. Pääasiana on huomattava, että Jumalan seurakunnilla on yksi Herra, yksi usko, yksi kaste ja yksi P. Henki arvoon, muotoon ja kansan heimoon katsomatta. Toiseksi on seurakunnan opettajat, jotka ovat tähtinä Jeesuksen kädessä, ovat parannuksen tekijöinä Jumalan seurakuntaan sisälle tulleet, P. Hengestä osallisiksi. Oi, suurta onnea maan tomun lapselle!

Siitä huolimatta kantavat kaikki Herran seurakunnan jäsenet poisottamatonta synnin lakia jäsenissänsä, joka sotii uudistetun mielen ja Hengen lakia vastaan. Näin ollen on joka aika taistelua lihan ja uudistetun Hengen lain välillä, sekä ulkoapäin hyökkäävää pimeyden ruhtinasta ja häntä palvelevia vastaan. Sen osoittaa seurakunnan Herran jokaisen kirjeen sisältö.
Voittajalle on sankarin avaama tie ja voimallisen käden apu matkan voitolliseen loppuun asti sekä virheisiin joutuneille ja sortuneille neuvo parannukseen, ja itsensä nöyryyttäjille jalot armolupaukset. Tottelemattomille, Herran neuvon hylkääjille on sanottu: "Minä olen se, joka tutkin sydämet ja munaskuut, ja annan jokaiselle teistä teidän työnne mukaan.

Seurakunnan Herra esittää Efeson seurakunnan opettajalle ensimmäisen rakkauden hedelmällisiä rakkauden töitä. Sinä kannoit ja kärsit minun nimeni tähden, työtä teit väsymättä. Muista, mistä ja millä tavalla olet siihen valon ja voiman saanut? Näyttää siltä, että olisi tunnon silmä pimennyt omakohtaisesti näkemään itsensä lankeemuksen Eevan perilliseksi ja joka päivä tarvitsevansa kokonaisen Jumalan armon, ja senkin lahjaksi. Näin ollen hän on Jumalalta armahdettu syntinen. Herran Jeesuksen uhrisovintokuoleman sovituksen ja puhdistavan veren tähden on kuolematon henki pyhitetty taivaskelpoiseksi Jumalan lapseksi. Tämä ensimmäinen Jumalan rakkauden, näkemys ja omistaminen taivaan lahjana, on vaikuttanut sydämellä vastarakkauden Jumalaan, osoittamalla hänelle kuuliaisuutta, Häntä rakastamaan ja seuraamaan opissa, elämässä ja kärsivällisyydessä. Näitä muistellessa nousee häpeän puna poskille ja huokaus rinnasta: Voi, minua, joka näissä hyveissä kovin heikosti kykenen! Jos Jumala vähävoimaiselta tien tukkisi, niin ainakin minulta toivo peräti loppuisi. Me heikot, sairaan, ja vähävoimaisen tuntoiset, jotka tarvitsemme seurakunnan Herran kärsivällisyyden sanat turvaksemme. Kiitämme siitä Herraamme, että Filadelfian itsessään turvattomia seurakunnan jäseniä et unhottanut, etkä meitäkään, tämän ajan uskovia, jotka tahdomme kilvoitella ensimmäisen rakkauden säilyttäjinä armoistuimelle avatun oven kautta, jota ei helvetin lohikäärme voi sulkea.
Kiitos Jumalan, että saamme olla sen tien kulkijoina, jossa Jeesus on ovena armoistuimella.

Vahinko on suuri, jos vihollinen saa eksyttää omahyväisyyden vuorelle. Sieltä katsellessa alkaa näkyä Jumalan seurakunta kovin paljon vialliseksi ja ymmärtämättömäksi antamaan hänelle ansaitsemansa arvoa. Häneltä alkaa Ylipaimenen etsivä ja koossapitävä, rakkauden Henki, muuttua hajottavaksi voimaksi ja työtavaksi. Näin on tapahtunut välistä suuriakin joukkoeksymyksiä, vahinkoa tuottavan työn kautta. Tämä ikävä kokemus oli meilläkin täällä Suomessa elävän Herran seurakunnan keskellä, josta ovat vieläkin ikävät muistot jälellä. Heille ei kelvannut pysyä siinä seurakunnassa, jossa P. Henki oli synnyttänyt Jumalan lapseksi, ja hoitanut siihen asti, kunnes antoivat ylön ensimmäisen ` rakkautensa, ja seurakunnassa tapahtuvan Ylipaimenen hoidon.

Me elämme suuren valistuksen ja vapauden vaarallisella ajalla. Meidän on vakavasti tarpeellinen muistaa Jeesuksen käsky: "Valvokaa. Sen minä teille ja kaikille sanon." On syytä avata sydämen ja tunnon korvat kuulemaan, mitä Herran Henki seurakunnille sanoo.
Sinä, suuri armollinen ja kärsivä seurakunnan Herra, katso vieläkin armossa puoleemme ja kirkasta pelastava rakkautesi kalleus sydämellemme aina kalliimmaksi aarteeksemme, ja elämää antavaksi voimaksi. Uhrin veri on vieläkin hyvää puhuvaisena. Siinä on uskovaisella syntien anteeksiantamus.
Hänelle, ainoalle viisaalle, olkoon ylistys, kunnia ja valta iankaikkisesti.

Juuso Markkanen
Siionin Lähetyslehti tammikuu 1956
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 23 Kesä 2010, 10:32

Taivaan valtakunnan verkko


Vanha rakastettu veljemme Juuso Markkanen on kirjoittanut v. 1931 Siionin Lähetyslehdessä seuraavan uudenvuoden kirjoituksen.

Jeesus on puhunut usein vertauskuvilla taivaan valtakunnasta, välistä suppeammassa välistä avarammassa merkityksessä. Taivaan valtakunta verkkoon verrattuna - on kaikenlaisia kokoamassa. Hyvät ja mätäkalatkin ovat siihen tarttuneet. Enkelit erottavat ne toisistansa. Hyvät kootaan astioihin hurskasten osaan ja mätäkalat heitetään iankaikkiseen tuleen.

Kun Jeesus lähetti

opetuslapsensa kaikkeen maailmaan ihmisten kalamiehiksi, antoi hän heille käskyn, että heidän pitää tehdä kaikki kansat hänen opetuslapsiksensa, kastamalla ja opettamalla heitä hänen nimeensä. Tätä käskyä on uudenliiton ajalla toimitettu kristikansojen ja pakanakansojen keskuudessa suuren työn ja aineellisten uhrausten kautta on koottu kalliisti lunastettuja sieluja Jumalan valtakunnan verkkoon. Parannuksen ja syntien anteeksi saamisen saarnan kautta on herännyt monta synnin kuoleman unesta, etsimään Jumalan armoa ja syntien anteeksi saamista. He ovat ymmärtäneet että ovat verkkoon kiinni tarttuneet. Lukematon paljous on niitäkin, jotka ovat vakavasti verkossa pysyneet, kun Jumala on sillä nostanut heidät helvetin syvyydestä Jumalan rakkaan Pojan valtakuntaan, saamaan ja nauttimaan armollista anteeksi saamista, Jumalan rauhaa ja lapsioikeutta uskossa. He tahtovat virittää kanteleensa, laulaaksensa uutta virttä Karitsan kunniaksi. Oi suurta onnellisuutta maan tomun lapselle.

Sielunvihollinen

on tehnyt työtä kaikkina maailman aikoina. Nyt viimeisellä ajalla näyttää, että irti lasketulla saatanalla on entistä suurempi voima repiä verkkoja, ja kiskoa irti siihen tarttuneita kaloja. Toisia se pysyttää mätänemistilassa. Se ampuu myrkkynuoliansa eläviin, sielun terveyttä nauttiviin elämän tien kulkijoihin, että saisi ne mätänemistilaan. Surulliselta näyttää, kun luotu ihminen ei tunne eikä tunnusta, tekijäänsä ja alentaa itsensä alemmaksi luontokappaleita. Sellaiset ovat vihollisen irti repimiä.

Mitä sanomme

sellaisista kahden herran palvelijoista, jotka sanovat uskovasa Jumalaan, ovat surulliset kansamme syvästä lankeemuksen tilasta ja kuitenkin, itse vaeltavat epäuskon hedelmissä, maailman rakkaudessa, ahneudessa, moninaisissa lihan himoissa, välistä juopumuksessa, riidassa kanssaihmisten kanssa, moninaisiksi tulleissa haureuden teoissa, kateudessa, kostossa ja monenlaisissa vääryyden töissä, eivätkä ollenkaan tottele evankeliumia? Eikö todella nouse sellaisista mädän haju? Tätä mätänemistä ei voi estää maallinen valistus ja kehitys, eikä sekään, että tunnustetaan kristillistä maailmankatsomusta, ja harrastetaan jaloja aatteita kansamme siveellisen, kansallisen ja taloudellisen tason kohottamiseksi. Vaikka nämä hyveet ovat korkeiksi arvioitava, eivät ne riitä tosi parannusta antamaan.

Kiitos Jumalan,

että lähetit rakkaan Poikasi tänne kiittämättömään maailmaan, niin että jokainen, joka häneen todella uskoo, ei huku eikä mätäne, vaan kelpaa hyvänä kalana tallennettavaksi taivaaseen. Ystävät rakkaat, muistakaamme kaikkina elämämme päivinä pysyä lähellä Golgatan ristille nostettua uhria, niin sielumme saapi tuntea elämän yhteyttä Jumalan kanssa. Silloin emme mätäne, vaan olemme hyvän tuoksun levittäjinä niille, ja niiden tykönä, jotka pelastuvat.


Olemme taas

aloittaneet uuden armovuoden. Se on monelle ihmiselle viimeinen. Kun ajattelemme, että ehkä se on minullekin viimeinen, niin emme saata panna nukkumaan, vaan valvomme. Jos synti saa tehdä haavoja tuntoon, ja laskea likaa niihin, niin se alkaa kasvattaa mätää, ja turmelee sielun elämää. Pusertakaamme synti ulos tunnustamalla se, ja korjaamalla vahinko, joka on tullut, ja vuodattakaamme tunnon haavoihin Uhrikaritsan verta syntien anteeksi saamisen sanassa. Silloin kelpaamme taivaaseen, vaikka seuraavana yönä tuli majanpurkajat vieraaksi.

Vielä on yksi

armovuosi alkanut sinullekin, joka tunnet olevasi mätänemisen tilassa. Ystävä rakas, tee pikaisesti parannus, ettei tulisi tämä armovuosi tuomion vuodeksi, ja tulisit heitettäväksi iankaikkiseen tuleen. Jumala rakkaudessaan on odottanut parannustasi, ja ottaa vieläkin vastaan, sillä Hän ei tahdo syntisen kuolemaa. Vaan Hän tahtoo lahjoittaa sinulle elämän Pojassansa uskon kautta, puhdistaen omantuntosi Uhrikaritsan verellä kaikista synneistä.

Juuso Markkanen
Siionin Lähetyslehti 1931
Päivämies 28.12.1966
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Uskovainen isä » 23 Kesä 2010, 22:58

Kun Jeesus lähetti opetuslapsensa kaikkeen maailmaan ihmisten kalamiehiksi, antoi hän heille käskyn, että heidän pitää tehdä kaikki kansat hänen opetuslapsiksensa, kastamalla ja opettamalla heitä hänen nimeensä.

Mitenkä sinun mielestäsi tuo Jeesuksen käsky on toteutunut vanhoillislestadiolaisuudessa?
"Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut"
Uskovainen isä
perehtynyt
 
Viestit: 95
Liittynyt: 03 Touko 2010, 17:10
Paikkakunta: Uusimaa

ViestiKirjoittaja Taavetti » 23 Kesä 2010, 23:56

Uskovainen isä kirjoitti:Kun Jeesus lähetti opetuslapsensa kaikkeen maailmaan ihmisten kalamiehiksi, antoi hän heille käskyn, että heidän pitää tehdä kaikki kansat hänen opetuslapsiksensa, kastamalla ja opettamalla heitä hänen nimeensä.

Mitenkä sinun mielestäsi tuo Jeesuksen käsky on toteutunut vanhoillislestadiolaisuudessa?

Jumalan antamien mahdollisuuksien mukaisesti se on toteutunut, silloin kun Jumala on avannut uusia mahdollisuuksia lähetystyöhön, silloin sinne on lähdetty. Ilman Jumalan antamia mahdollisuuksia työ olisikin turhaa, eikä se aikanamme voikaan toteutua muuten kuin vanhoillislestadiolaisuudessa. Kaikki muut, innokkaatkin "lähetystyöt," ovat kyllä hyviä valistuksen muotoja, mutta ainoaakaan Jumalalle kelpaavaa armolasta niissä ei synnytetä.

Muistan tilanteen, kun Jumala avasi mahdollisuuden lähetystyöhön itäiseen naapurimaahamme. Se tapahtui Haapaveden suviseurojen aikana, kun Neuvostoliitosta avautui vapaampi turistimahdollisuus Suomeen. Kuuntelin seurakentällä kiinnostuneena, kuinka kaiuttimien avulla etsittiin Venäjänkielen taitoisia uskovaisia. Myöhemmin sain tietää, että joitakin turisteja oli tullut käymään sukulaistensa luona, ja uskovaiset sukulaiset toivat vieraansa seuroihin, vaikka eivät osanneet kunnollisesti heille saarnoja tulkita.
Tulkkeja löytyi, siinäkin oli Jumalan johdatusta, ja muutamat vieraat saivat parannuksen armon. He pyysivät Suomesta puhujia seurojen pitoon kotimaahansa. Tässä sopii muistaa, että turismi molempiin suuntiin oli virallisen sävytteistä, eli sinne meno ja sieltä lähtö edellytti kutsua toisesta maasta.

Sen syksyn aikana järjestettiin ainakin yksi lähetysmatka Neuvostoliittoon, muistan siitä Päivämiehessä julkaistun valokuvankin. Seuraavana vuonna järjestettiin uusia lähetysmatkoja, ja Jämijärven suviseuroissa liehui sirppi/vasara lippu tangossa ainoan kerran suviseurojen historiassa. Vuotta myöhemmin lippu oli Venäjän kolmipalkkinen.

Tässä vaiheessa on vielä hyvä muistaa, ettei ensimmäisten lähetysvuosien aikana Suomessa tiedetty mitään Venäjällä säilyneestä vanhasta kristillisyydestä. Yhteys siihen löytyi vasta myöhemmin, järjestyksessä ilmeni Jumalan viisaus. Muita uusia lähetyskohteita on avautunut sitten vuosien kuluessa sitä mukaan, kuin on tullut aineellisiakin valmiuksia niiden toteuttamiseen.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 26 Huhti 2011, 08:40

Jumalisuuden salaisuus


Paavali, Jeesuksen uskollinen ja voimallinen ase, Jumalan valtakunnan rakennuksen työssä, on neuvonut Timoteusta, kuinka hänen Jumalan valtakunnassa, hänen hengellisessä huoneessa, (joka huone me olemme), ja on koottu ja rakennettu Jumalan armahtamista syntisistä, vaeltaman ja opettaman pitää: Ottamalla ensin itsestänsä vaari, ja siitä laumasta, jonka Jeesus on pyhän virheettömän uhriverensä ja henkensä hinnalla ansainnut ja ostanut on.

Paavali esittää tästä Jumalan pelastusevankeliumin sisällöstä ja sitä seuraavasta hedelmästä: "Se on suuri jumalisuuden salaisuus, että Jumala on ilmoitettu lihassa, vanhurskautettu hengessä, saarnattu pakanoille, uskottu maailmassa ja ylösotettu kunniaan." Tämä, Jumalan pelastavan rakkauden, Pyhän Hengen lain alku, on annettu Eedenissä, lankeemuksen turmion tilaan joutuneille ihmissukukansoille, lupauksen sanassa:

"Vaimon siemenessä synnittömään ihmisen lihaan ja luontoon tuleva Vapahtaja Jeesus, Jumalan Poika." Johannes alkaa pitkän julistus- ja todistusevankeliumin kirjansa sanomalla: "Alussa oli Sana ja Sana oli Jumalan tykönä ja Jumala oli se Sana" ja 14, "Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän seassamme, ja me näimme hänen kunniansa, niin kuin ainoan pojan kunnian Isästä, täynnä armoa ja totuutta. Hänessä oli elämä, ja se elämä on itse maailman valo, joka ihmismaailman pimeyden keskellä loistaa." Jota ei maailman järkiviisaus ja luonnollinen hurskaus käsitä. Tämä on sitä jumalisuuden salaisuutta. Vanhurskauttavaa pyhitysoppia, että epäuskoon ja muihin rikoksiin joutunut syntinen Jumalan tuomiota tunnollansa kantava saa, armoalttarin Herran Jeesuksen sovitusuhrin veressä, uskolla vastaanottaa kaikkien syntien anteeksi saamisen Jumalan armovaltakunnassa. Niin kuin pelastuksen evankeliumi siitä opettaa, että hänen täydellisyydestänsä saamme armon armosta. Eikä muuta nimeä taivaan alla ole annettu, jossa autuaaksi tulisimme. Tämän lupauksen sanan uskossa hurskas Aapeli uhrasi vähäkaritsan veriuhrina, johon Jumala vastasi mielisuosiolla omaantuntoon ja iankaikkisen elämän elävällä toivolla iloon asti. Näin ollen oli hänen hyvä lähteä tästä katoavasta elämästä kirkkauden valtakuntaan uskossa, voittajana, veritodistajana, Pyhän Hengen todistus pantin kantajana.

Muistellessamme näitä Jumalan suuria tekoja, kuolemattoman sielumme pelastukseksi kadotuksen vahingon vaarasta, tulemme siihen tulokseen, että sielumme pelastus on kolmiyhteisen Jumalan teko, voima ja vaikutus alusta loppuun asti.
Kun asetamme itsemme kaikki näkevän ja tietävän Jumalan hengen valokeilaan, niin näemme, että emme ole ainoastaan hyvään kykenemättömäksi tulleet, vaan jokainen omalle kohdallemme omistamme Jumalan sanan tuomion. Kaikki olemme kelvottomaksi tulleet, arvoon ja muotoon katsomatta aivan itsemme auttamattomassa tilassa. Jos kolmiyhteisen Jumalan pelastavan rakkauden teot eivät olisi meidän kohdallemme tapahtuneet, niin olisimme kadotettuja iankaikkisesti. Kiitos Jumalan, että on Pyhän Raamatun ilmoituksen ja todistuksen mukaan pyhä evankeliumi Pyhän Hengen kirkastamana, että meille on Vapahtaja siinnyt Pyhästä Hengestä ja syntynyt neitsyt Mariasta, astunut Isän oikealle kädelle taivaassa. Hän alkaa ylimmäispapillisen tehtävän Getsemanen yrttitarhan rukouskentällä. Siinä Herra heitti kaikkien ihmisluonnossa tapahtuneet rikkomukset ja synnit ensimmäisestä himosta ja halusta alkaen. Tällä hetkellä ei ole vielä kenenkään kädestä edes ruoskan isku häneen sattunut, mutta pyhän viattoman uhriruumiin hikireijät aukesivat verta vuotavaisena todistamaan synnillä ansaitun rangaistuksen suuruutta. Ja samalla Jumalan pelastavan rakkauden pohjatonta syvyyttä lankeemuksen turmioon joutunutta, oman kuvansa kaltaisuuteen ja henkensä osallisuuden saatettua ihmislasta kohtaan. Tästä alkaa matka Golgatan kummulle monien tutkimusten ja tuomioistuimen päätöksellä, kirotun ristinpuun syrjään. Jumala ja neitsyt Marian poika, tämä meidän uskovien oma ja kaikkien maan tomunlasten Vapahtaja, elämään tieksi tullut, Jumalan valtakunnan Kuningas, taivaan, ja maassa kaikkien näkyväisten ja näkymättömien alkuaineen tekijä. Luoja. Kaikkein ylimmäinen, kaikki tietävä ja näkevä, elävien ja kuolleitten tuomari viimeisenä tilintekopäivän hetkenä. Tämä ylimmäinen päivänsankari astelee ristin kantajana, (kyreeniläisen peltomiehen avustamana) haavoihin ruoskittuna, syljetyin poskin, orjantappurapiikkikruunu päässä, itkevien ja iloitsevien suuren kansajoukon saattelemana.

Tämä Jumalan pelastava rakkaus ja siunaus Jeesuksessa ei sammunut eikä lakastunut pimeyden vallan korkeimmallakaan hetkellä ristin alla eikä päällä. Kuuluu siunaava rukous. "Isä, anna. heille anteeksi, ei he tiedä, mitä tekevät." Vielä kuuluu voiton julistus: "Kaikki on täytetty, Isä sinun käsiisi annan henkeni." Hautaan lasketaan Maria-äidistä saatu osa, joka taivaallisen Isän kunniassa esiintyy kuoleman voittajana oppilapsillensa ja uskossa häntä seuranneille ristillä kuolleen ruumiin merkeissä, julistaa: taistelu on päättynyt, voitto on saatu, rauha teille. Kaikkivaltias kuningas elää. Hän omistaa valtakunnan, jota ei helvetin portit voita. Tässä valtakunnassa saarnataan parannuksen tie elämään, ja syntien anteeksi saaminen, sovitusuhri Karitsan veressä. Tässä valtakunnassa on Pyhän Hengen virkapalvelu. Taivaan valtakunnan avaimet, joilla avataan ovi katuvaiselle syntiselle, tunnollaan tuomiota kantavalle Jumalan armovaltakuntaa Jeesuksen sovintouhriverellä siunattuna saamaan täyshoitoa ja kasvatusta uskossa ja armossa, taistelussa vihollista, maailmaa ja omassa lihassa asuvaa synnin lakia vastaan. Jumalan sana neuvoo kantamaan uskon salaisuutta hyvässä omassatunnossa Jeesuksen uhriverellä puhdistettuna.

Rakkaat ja kalliit uskonsisaret ja -veljet, arvoon ja muotoon katsomatta. Me olemme saaneet siirron pimeyden valtakunnasta Jumalan rakkaan pojan armovaltakuntaan, jossa on armoalttari. Herra Jeesus uhriverensä kanssa, että saamme joka päivä, niin synnin vaivaamiksi kun itsemme tunnemme, uskoa uhrin veressä kaikki virheet anteeksi ja nauttia Jumalan rauhaa tunnollamme iankaikkisen elämän elävässä toivossa. Tämä on sitä kolmiyhteisen Jumalan uskon ja jumalisuuden salattua pyhitysopin julistusta. Kiitos, ylistys ja kunnia autuutemme Jumalalle, Amen.

Piirteli heikko veljenne uskossa, Juuso Markkanen
Päivämies 17.8.1961
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 20 Touko 2011, 21:26

"Minun toivotuksen' Suomen Siionille" Saarnaajavanhus Markkanen muistelee


KAUNIINA kesäkuun päivänä saavuimme Siilinjärven Kasurilan kylän Kotiharjuun tapaamaan 84-vuotiasta saarnaajaveljeä Juuso Markkasta. Vuodet eivät ole vieneet häneltä ruumiin voimia — Tapasimmekin heinäniityllä. Pirteänä vastailee vanhus kysymyksiimme iloiten ennen kaikkea siitä, että Jumala on pitänyt häntä siinä uskossa, jonka varassa entisetkin matkamiehet ovat rauhan saavuttaneet. "Jumalan armoa se on kaikki ollut. Ja minä en oo sitä ansahtemmaan kyenny, en missään nimessä, enemmän puhumisessa kun muussakaan käytöksessä, vaan sitä oon ahkeroina sitte, että en sitä Jumalal lasten suurta rakkautta särkis enkä turmeleis, en opetuksilla enkä muullakaan elämällä. Se on kilivotuksem piämiärä, että hallita sitä, mikä pahaks näkkyy ja ahkeroija siinä, mikä hyvvää on." — Olemme koonneet muutamia otteita 27.6.1961 suoritetusta haastattelusta.

"Jumalal lasten kokkouksissa se oli aina niin ilonen nähä tuttuja kasvoja. Ja sitte kun oli semmosen rakkauven lämpö aina siellä vastassa, ni sitä ei muuta kuj Jumalata kiittäen on siellä ja palas kottiij ja nuistot jäi siunatut jälelle."

Juuso Markkasen mielessä oli monia muistoja vanhoista puhujaveljistä, joiden huolenpidosta hänkin oli tullut osalliseksi. "Helisten Kallesta on oikein siunatut, syvät muistot. Sen erikoinen yksii tappaus jäi mieleen.

Haukiputtaalla oltiin siellä Jaakko Jussilan kotona. Ja sitte Heliste ja Suo olivat jo ennen siellä Haukiputtaalla. Me isävainoon kansa oltiin Oulussa, niin meijät oli järjestetty Oulussa viipymään. Ni minä ihan rukkoiller rukkoilin, että kun se Heliste om mulle niin kovin pitkäaikanen tuttava, ni minä en soa tällä matkalla tavata, jos ette työ meitä vappauta nyt. Ja ne vappautti, ja myö mäntiin sinne Jaakko Jussilan i koululle. Seuraväk ol' siellä koossa, ja ku kahavi juotiin, nim minä olin ilossan että suan kuulla, niin eikös mitä, minut työnnettiin ensiksi puhumaan ja Suo-setä minulle poikarekkulallen' lukemaan, ni ymmärrätte sen, miltä se tuntu se tilanne sillom minusra. No eihän siinä mitään, minä kun olin seuramatkolla kulukemassa, ni puhuinham minä siinä. Ja puhheestam' minä en arvostele, kun on ite huono sitä arvostelemaan. Mutta sen sanon, minkälaisen kohtauksen siinä sain sitte, ni minä kul laskeuvun alas, ni Heliste-setä ja Suo-setävainoo tulivat kaulaaj ja koko se luokallinen uskovaisia ja siunasivat minua. Se tuntu niin suurelle taivaalliselle voimalle, mikä vastas minun sieluuni. Ei niin, että tämä ainoo om minun tunnollen' Jumalan siunauksen tunteminen. Jäi vain niim merkillisesti mieleen sillä matkalla."

Ääni värähdellen Juuso Markkanen kertoi Jumalan lasten rakkaudesta, jota hänkin on saanut kokea pitkän elämänsä aikana: "Jumalal lapset ne on siinä rakkauvessa, ne om minua hoitaneet, ja minä oon sej Jumalan hoitona iham pitänä, että oon näiv vanahaan ikkään asti suana siinä hoivassa ja suojassa kulukee. Ja se kun on olluj Jumalan sanaj ja raamatum pohojalla, niin se on tullunna niir rakkaaks, että mitä on ollum minun aikanan' eriseuroja kansa, niin se on ollu syväntä murtava. Ja minä oon koetellu sev verran, kun oon kyvennä niitä eksyneitäkin sieltä ehtimään semmosessa rakkauven hengessä.

Semmonen on ollum minulla näkemys, että rakkauvella viallisia ja eksyneitä ehtiä. Ja se on Herraj Jeesuksen opetus, ja se sannoo Taivaallisesta Isästä kansa näin, että se on Taivaallisen Isän tahto, että jos yks lammas laumasta eksyy, että yhellä ihmisellä sata lammasta ja siinä kun yks katos ja eksy, ni se jätti yheksänkymmentäyheksj, ja ehti sitä eksynyttä, ja jos se löytää, niin se iloihtoo ja iloihtoo ystäväsä kansa. Siinä hengessä on tehty työtä Jumalav valtakunnassa tämän toistasaavuojen ajan, ja tästä on eronna sitte ne, jotka om männä omille teilleen. Jumalav valtakunta oj jeänä seisomaaj ja se on seisova kalliopohojalla, ei oo lähtenym minkää jäläkeeni. Ja sitä se vieläkin tulloo olemaan, sillä Jumala se ov valtakuntasa hoitava ja hallihteva."

Turvalliset ja vakaat ovat saarnaajavanhuksen sanat ajan vaivoissa taistelevalle Suomen Siionille: "Minä uskon, että se Jumala levittää tuas sen, ja se jeäp Jumalav valtakunta tuas rauhassa sitte ja rakkauvessa jatkamaam matkoo etteennippäin. Ja ne, jotka ei tyyvy siinä kulukemaan, niin niille se ov vahinko. Minulla tul laskelma tämä, että jos minä Jumalav valtakunnasta luovun ja vanhempiin opetuksista, jonka ovat Jumalav rakkauvej ja Jumalan hengev vaikuiuksesta tehneet minun kohallennii. Jos minä näillen kummallennii selekän kiännän, ni minä kiännän selekän' Jumalalle. Ja minulle o tässä elämässä ajallinen helevetti tunnossa, että minä niin suurev valakeuvej ja tottuuvem piältä ool lähtenä vahingon tielle niinkun tahallisella tavalla. Ni se tul, että niin heikkona ja huonona ja viallisena ja puuttuvaisena kun oon, niim minä Jumalav valtakunnassa hoijetaan ja oon tallella."

Juuso Markkanen ei enää pääse mukaan Kuusamon suuriin suviseuroihin. Sinne kokoontuvalle juhlakansalle hän lähettää toivotuksensa: "Minun syvämmen tervehdyksen ja toivotuksen on, että siinä armossa, jossa Jumala om meitä, Suomen Sionia, tämän toistasattoo vuotta kulettana ja kantana, ja eksymyksistä varjellunna, häm meitä vielä hoitais. Että Jumalav valtakunta siinä ensimmäiser rakkauven hengessä viettäis juhlasa sielläi, niinku viettävätki. Ja vielä se toivotus, että ne, jotka ovat eksymyksen tielle lähteneet, ja joihin kansa asiat
on sekasin, niin että Jumala tuas kaikessa kunniaj ja voimasa osottas, että virheistä tulisi korjaukset ja erheistä luovuttaisiin. Korkeinta Jumalan siunausta minä toivotan Jumalal lapsille."

S. ja J. Pentikäinen
Päivämies 29.6.1961
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 29 Helmi 2012, 17:49

Valtakunta ja sen kuningas

Johannes Kastajan saarnan alkujulistus osoittaa voimallisen, koruttoman kehotuskäskyn: "Tehkää parannus." Taivaan valtakunta on alas laskettu meitä varten ja sen Kuningas on meitä lähellä. Tämä antaa aiheen vakavaan kysymykseen: ”Mikä sinä olet." "Minä olen huutavan ääni. Hän joka minut lähetti, on suuri. Minä en ale arvollinen hänen kengännauhojansa avaamaan. Minä kastan teitä vedellä parannukseen ja syntinne anteeksi saamiseen, mutta Hän kastaa teitä Pyhällä Hengellä ja tulella."

Hänellä on valta niin kuin viljan omistajalla koota kelvollinen vilja talteen ja ruumenet polttaa sammumattomalla tulella. Me kaikki olemme iäisyysmatkustajia, Jumalan sukua. Olemme hänen tekonsa ja tekijämme edessä olemme tilivelvolliset. Onko sydämen tila ja jäsenten teot oikeat. Jokainen puu, joka ei Jumalalle kanna hyvää hedelmää, hakataan pois ja tuleen heitetään. Oi, tehkää parannus!

Meille on Jumalalta valmistettu kallis etsikon aika, kun taivaan valtakunta on lähestynyt ja sen Kuningas on keskellemme tullut. Hän on se Jumalan Uhrikaritsa, joka poistaa maailman synnit. Se ihminen, joka häneen uskoo, ei huku, vaan hänellä on iankaikkinen elämä, sillä Jumala on armollinen ja antaa kaikki synnit anteeksi sille, joka parannuksen tekijänä kääntyy hänen puoleensa. Jeesuksen todistus Johanneksesta on Matt. 11: Hän on palava ja paistava kynttilä, sekä todistaja hänestä ja suurin kaikista profeetoista, jotka Jumalan ilmoitustein ja Pyhän Hengen valaisemina vuosisatoja ennen hänestä ja hänen valtakunnastaan jalosti julistivat sekä iloiten kiittivät Jumalaa lupausten sanan uskossa itse omakohtaisesti niiden sisälle kuuluvina. Jokainen Pyhän Raamatun kirjoitus tinkimätön arvon antaja huomaa, että Jumalan valtakunta ja ennustukset Kuninkaasta ja kirjoitukset eivät tarkoita kaikista, mahtavimpiakaan valtakuntia kuninkaineen, vaan sillä on kokonaan toinen luonto ja sisältö, niin kuin sen nimikin osoittaa että se on Jumalan valtakunta, ja sen Kuningas on Jeesus Kristus. Hän on se Sana, joka yhtyi neitsyt Marian kohdun kautta ihmisluontoon, niin kuin Jeesuksen opetuslapsi Johannes alkaa evankeliumikirjansa: "Alussa oli sana, joka oli Jumalan tykönä jne," ja jatkaa "Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme ja näimme hänen kunniansa kirkkauden niin kuin ainoan. Pojan kunnian Isästä täynnä armoa ja totuutta." Tämä näkemys oli Jeesuksen opetuslapsilla ja kaikilla niillä, jotka hänen sanansa vastaanottajana saivat voiman tulla Jumalan lapsiksi, he seurasivat ja palvelivat häntä, ja kiittäen todistivat hänestä.

Kun aaronilainen sukupappeus oli käpristynyt ihmiskäsin toimitettaviin luonnon ymmärryksen valossa ja isältä perittyihin varjokuvannollisiin Jumalalta Mooseksen kautta määrättyihin jumalanpalveluksen menoihin farisealaisessa hengessä, he odottivat maallisen Messiasvaltakunnan kuninkaan tulemista Aabrahamin sukukansalle jatkamaan entiseen tapaan ylivoimaisena kaikista muista valtakunnista. Näin oli kadonnut heiltä oikea Jumalan tunto ja profeetallinen Jumalan sanan ymmärrys ja usko. Kaikki oli heiltä peitetty. Nyt he katselivat Jeesusta puuseppä Marian poikana, voimallisten tunnustekojensa ja väärän oppinsa voimalla kansan viettelijänä sekä Jumalan pilkkaajana. Kaikesta tästä huolimatta Jumalan pelastussuunnitelma ja ihmeellinen valtakunta kulki voitosta voittoon. Tämä häpeällinen ristinkuolema ja voitollinen ylösnouseminen on voitto Jumalan valtakunnalle, kun siinä on Jumalan pelastava rakkaus täytetty uskovan sielun elämäksi ja rauhaksi. Tähän voittovaltakuntaansa Jeesus sääti parannuksen ja sovituksen evankeliumin saarnan, ja antoi taivaan valtakunnan avaimet Pyhän Hengen viran käytettäväksi. Tähän halpaan, maailman ylönkatsomaan pienilukuiseen joukkoon taivaasta alas laskettiin todella Pyhän Hengen tuli ja voima, kaste Jeesuksen seuraajille opissa ja elämässä taistellessa perkelettä, maailmaa ja lihassa asuvaa synnin lakia vastaan ja pimeyden voimavaltoja vastaan. Jeesus sanoi omillensa: "He panevat teitä pannaan ja joka teitä tappaa, se luulee tekevänsä Jumalalle palveluksen." Tämä ihmeellinen valtakunta on saanut tämänlaista kokea hurskaasta Abelista alkaen.

On mahdotonta ruveta hakemaan ylös niitä pitkiä, monipuolisia ennustuksia ja selityksiä sekä vakavia historiallisia todistuksia, jolloin sen armovaltakunnan kansalaisina ovat olleet kaikki ne, jotka Pyhän Hengen armoevankeliumin voimalla ovat Jumalan lapsiksi tulleet uskossa nauttimaan elämän osallisuutta kolmiyhteiseen Jumalaan taistelevan seurakunnan, Kristuksen ruumiin elävinä jäseninä. On huomioon otettava, että tämä Jumalan säätämä armojärjestys on muuttumaton viimeisen tuomiopäivän hetkeen asti. On todella ihmeellinen asia tässä valistuksen kehittävässä maailman ajassa, että Jumalan sana pysyy iankaikkisesti.

Siirrymme tähän maailman aikaan. On kulunut aikaa toistasataa vuotta, kun Pohjolan puolella laski Jumala taivaasta alas kuolemattoman sielun pelastusevankeliumin opin ihmisten keskelle, josta alkoi kuulua vakava varoitushuuto: Tehkää parannus. Taivaan valtakunta on lähestynyt. Jumala etsii eksyneitä, kaikkia synnin tielle joutuneita tuhlaajalapsia. Hänellä on armahtava sydän. Hän kaikille parannukseen kääntyville antaa kaikki synnit anteeksi. Tässä ihmeellisessä valtakunnassa on Pyhä Henki ollut voimana, joka on kutsunut ja koonnut täälläkin etsikkoajalla ihmeellisen valtakunnan, monilukuisista maailman valtakunnista aina valtamerien takaa asti, Jeesuksen uhriverellä uskon kautta pyhitetyn lauman yhdessä rakkauden hengessä yhteen sydämeen ja sieluun. Pyhä Henki on ollut elämän ja voiman jakajana. Sama henki on ollut oppi-isä Lutherin aikana ja apostolisena aikana, samoin Vanhassa Liitossakin, sama henki, joka liitti kaikki rauhan ja rakkauden siteellä uskossa Kristuksen ruumiin eläväksi jäseniksi, jossa Jeesus on päänä.

Jeesus sanoo : ”Minä olen Hyvä Paimen. Minä tunnen omani ja minut tunnetaan omiltani. Minä panen henkeni lammasten edestä. Minulla on muita eksyneitä lampaita, nekin pitää minua lammashuoneeseen sisälle saattaman ja pitää oleman yksi lammashuone ja yksi paimen." Joh. 10: 1-16. Paavali itse kokeneena sanoo: "Luonnollinen ihminen ei ymmärrä niitä, mitkä Jumalan hengen ovat, vaan pitää ne hulluutena." 1. Kor. 2:14. Tällä etsikkoajalla on saatu kokea yleisen kansan ylenkatse ja pilkka. Ja alkuaikana uskonnollisen maailman puolelta piispanistuinta myöten erikoinen vastataistelurintama, jonka tunnuslause oli laestadiolainen hurmahenki ja kirkollisen elämän turmeleva väärä oppi. Näin ollen saivat monet tämän ihmevaltakunnan kansalaiset kutsun tulla kirkollisvirkamiesten eteen tunnustamaan opista ja uskosta sekä kuulumisesta laestadiolaiseen väärään oppiin. Sen lisäksi tehtiin kirjoja ja kirjoituksia kansan valistamiseksi jne. Kaikesta tästä huolimatta tämä ihmevaltakunta kasvoi. Herra lisäsi joka päivä autuaaksi tulevia seurakuntaansa, Jumalan lasten ja taivaan enkelien iloksi.

Tällä etsikkoajalla on suuri lukematon määrä niitä uskovia, jotka Pyhän Hengen todistuksen pantin kantajina ovat ilolla odottaneet pois pääsemisen hetkeä ja jättäneet meille jälkeen jääneille vakavan todistuksen, että heidän sielunsa kelpasi Jumalalle. Vielä nytkin etsivä ja ruokkiva ja hoitava Jumalan pelastava rakkaus tekee työtä hänen armovaltakunnassansa suurella voimalla. Tähän nyt on hyvä mahdollisuus, kun esivallan miekka on pahoille rangaistukseksi ja hurskaille suojaksi ja kiitokseksi. Esivaltamme hallitusmiehet, samoin kirkollisella alalla toimivat yhteisen kansan kanssa ovat huomanneet, että me olemme uskollisia isänmaan kansalaisia, samoin kirkollisen alan oikeamielisiä kannattajia ja kansamme yhteisen hyvän eteen toimivia. Näin ollen on oikeus kaikkiin ammatti- ja virka-alalla oleviin toimiin. On todella kultainen aika, profeetallisen ennustuksen mukaan. Meillä on suuri kiitoksen syy Jumalalle ja kaikille kanssaihmisillemme näin suurista lahjoista.

Nyt siirrymme katsomaan ihmeellisen valtakunnan viimeistä suurta voittoa, kun hurskaasta Abelista alkaen kaikki Jumalan siunaamat Ylimmäisen Paimenen sovintouhriverellä puhdistettuna ja siunattuna kuolematon uudistettu henkemme jälkeen yhdistetään ylösnousemisessa kirkastetun ruumiin siirrettäväksi Jumalan kirkkauden voittovaltakuntaan yhdessä kaikkien pyhitettyjen kanssa, voitonriemun ja Karitsan kiitoslaulun kaikuessa. Oi suurta autuutta maan tomun lapsille. Sydämen astia tuntuu käyvän pieneksi. Senpä tähden pitäkäämme uskon silmä kiinnitettynä Jumalan pettämättömiin lupauksiin. Rakkaat uskon ystävät, sisaret ja veljet! Jumala on meitä herättänyt ja istuttanut taivaallisiin menoihin Kristuksessa ja siirtänyt rakkaan Poikansa armovaltakuntaan saamaan ja nauttimaan hänen armollisen anteeksiantamuksensa siunausta ja rauhaa iankaikkisen elämän elävän toivon kanssa Pyhän Hengen pantin todistamana. Pysykäämme siinä vakaana horjumatta, kun elämme viettelevien henkivaltojen täyttämässä maailman ajassa.

Uskonnollismielisillä ja vapaahenkisillä sekä synnin rakkaudessa elävillä on Jeesus ikään kuin matkamuistolause kotelossa, mutta ei sielun elämän voimana iäisyyden rantaa kohden kulkiessa. Siitä huolimatta lankeemuksen vian pimittämän ymmärryksen valossa on järjestetty järkeisjumalan lavea tie, joka päättyy Kaikkivaltiaan Tuomarin vasemmalle puolelle suurena tilinteon päivänä. Siellä kuuluu julistus vasemmalla puolella oleville: "Menkää pois te kirotut, iankaikkiseen tuleen jne," Matt. 25: 41. Tyhmät neitseet eivät olleet huolimattomia, mutta parasta puuttui, he eivät olleet Pyhästä Hengestä osallisia. Jeesuksen nimeen voimatöiden tekijät eivät ole tulleet ahtaasta portista kaidan elämän tien kulkijoiksi. Näille molemmille kuuluu yhtäläinen vastaus: "En tunne teitä, menkää pois tyköäni" jne. On syytä ottaa armon ajassa vaari Jumalan sanan neuvoista, että ei joutuisi rikkaan miehen osaan katumaan ja valittamaan.

Mitä sanoo näihin kysymyksiin se maan tomun lapsi, jolle Jumala on taivaan lahjana antanut vanhurskaaksi tekevän uskon ja Jeesuksen siunaavassa uhriveressä kaikki synnit ja rikkomukset näin anteeksi ja synnyttänyt lapseksensa katoamattoman, saastuttamattoman ja turmelemattoman perinnön perijäksi Jumalan kirkkaudessa. Eikö sydämemme syki jo täällä katoavassa maailman ajassa: Kiitos autuutemme Jumalalle.

Juuso Markkanen
Päivämies 13.4.1964
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Re: Juuso Markkanen: Ottakaa Pyhä Henki

ViestiKirjoittaja Taavetti » 29 Marras 2018, 20:36

Rakkauden suurin käsky

(Alustus, jonka saarnaaja Juuso Markkanen piti 25. 10. 49 puhujain kokouksessa Oulussa).
Olemme tehneet valtakunnan kuninkaalle lupauksen seurata Häntä opetuslapsen mielellä. Katsokaamme sen vuoksi kuinka Hän toimii.
Hän ei valinnut opetuslapsia ihmisarvon perusteella. (Opetuslapset olivat kalastajia y.m.). Heidät valittiin todistajiksi. Me olemme saaneet kutsun ei vain todistajiksi, vaan olemme saaneet tulla syntisinä valtakunnassa armahdetuiksi, ja puhdistuksen kautta tulla armahdettuina syntisinä iäisyysmatkamiehiksi. Ei ole tuolla matkalla omaa varallisuutta karttunut. Nytkin saamme kiittää Jumalaa, että Hänen armollinen siunauksensa ei ole meistä pois kääntynyt. Toivomme on, että Hänen armonsa kuljettaa heitä perille asti voitonjuhlaan.
Nyt olemme olleet todistajina. Tähän tehtävään Jeesus asetti opetuslapsensa lähettämällä heille Pyhän Hengen. Tämän Hengen lapsina olemme nytkin koolla.
Jeesus piti viimeisenä yönä opetuslapsilleen jäähyväispuheen jossa Hän sanoi: "Minä annan teille uuden käskyn, että te rakastatte teitänne keskenänne, niin kuin minä teitä rakastin". Miksi tämä rakkauden käsky on uusi käsky? Tämä käsky ei ole sydämellemme tullut käskystä, vaan se on vuodatettu sydämiimme Pyhän Hengen kautta. — Vastassamme seisovat perkele, maailma ja oma liha, jotka tahtovat rakkauden turmella. Siksi Jeesus tahtoo rakkautta noudatettavaksi ja sanoo sitä uudeksi. Ei ole rakkauden käsky vieläkään, 2000 vuoden kuluttua tullut vanhaksi. Tämä, vanha käsky, on nytkin meille uutena.
Ja kuinka Jeesus on meitä rakastanut. Hän on henkensä pannut meidän lunastukseksemme. Me emme rakkaudellamme lunasta ketään, mutta rakkaus on tarpeen valtakunnan työn menestykseksi ja hyvän omantunnon
säilyttämiseksi. Rakkauden käsky on jokapäiväisen kilvoituksen kohde. Tässäkin mielessä on tällä kokouksella tehtävänsä. Ei ole oikein, että taistelurintamamme ei olisi rakkauden yhteen sitoma. Yhdessä rakkaudessa taistelkaamme vihollista vastaan omassa rinnassa ja ulkopuolelta tulleena.
Edelleen Jeesus sanoo: "Siitä teidät minun opetuslapsikseni tunnetaan, että te rakkauden keskenänne pidätte". "— Pitäkää keskenänne palava rakkaus". Sanotaan pitäkää te! Jumalan armovoiman kautta. Meistä tulee tämän sanan alla viallisia ja meitä täytyy Jumalan armon siunata tälläkin hetkellä. Näin yhdessä rakkaudessa teemme sitten työtä uloskin päin.
Rukoillen pyydämme taivaalliselta Isältä: Anna armosi voimaan meille suuressa tehtävässämme, ei vain täällä kokouksessa, vaan myös kotikutsumuksessa. Jumala, armossasi katso meidän kaikkien puoleemme.

Juuso Markkanen
Siionin Lähetyslehti sivy 219 -- 1949


Taavetti on tönäissyt viestiketjua viimeksi klo 29 Marras 2018, 20:36
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä


Paluu Etsikkoaikamme aamunkoitosta



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron