Antti Ruponen: Herra johtaa sinua

Kirjoituksia etsikkoaikamme aamunkoiton uskovaisilta 1800-luvulta 1940-luvun vuosikymmeniin

Antti Ruponen: Herra johtaa sinua

ViestiKirjoittaja Taavetti » 04 Syys 2009, 06:41

Herra johtaa sinua

„Ja sinun pitää juoman ojasta, ja minä olen käskenyt kaarneitten elättää sinua siellä." (1. Kun. 17: 4.)

Aahab kuninkaan aikana eli Israelissa mies, profeetta Elia, joka oli ihmeellisempi Israelin muita miehiä, sillä hän uskalsi kuningas Ahabille sanoa: ”Niin totta kuin Herra, Israelin Jumala, elää, jonka edessä minä seison, ei pidä näillä vuosilla kastetta eikä sadetta tuleman muutoin, kuin minun sanani jälkeen." Sillä Israelin synnit olivat siksi suuriksi tulleet jo Ahabin ja hänen isänsä Omrin aikana, että Jumala tahtoi näyttää kuninkaalle, mihin he olivat menossa, koska he menivät kumartamaan ja palvelemaan Baalia. Epäjumalaa, joka vieroitti heitä elävästä Jumalasta, joutuen sen ohella elämään muissa suurissa ja pienissä synneissä. Ja kuningas Omrista sanotaan: ”Hän teki pahaa Herran edessä, ja oli pahempi kaikkia, jotka hänen edellänsä olivat olleet." (1. Kun. 16: 25). Mutta Elia pysyi erilaisena, vaikka olikin kuningas Ahabin alamaisia, sillä hän palveli taivaan Jumalaa, ja kuuli Hänen sanansa, mitä Hän hänelle käski. Herra käski hänen mennä Keritin ojan luo Jordanin kohdalle, sillä ojassa oli vettä. Mutta leipä ja liha olivat Jumalan lähettämien kaarneitten (Korppien, Taavetin huom.) tuomaa Herran käskystä.

Huolia

Olemme monesti huolissamme jokapäiväisen leivän loppumisesta, sekä huokailemme pitkällisen poudan aikana muistamatta, että meitä on käsketty olemaan tyytyväisiä siihen, mitä meidän Isämme meille tahtoo antaa. Sillä Hän antaa sataa ja kosteuttaa maata, ja tekee sen hedelmälliseksi, tai antaa poutaa, vaikkapa niinkin, että viljamme, joita olemme kylväneet, poudittuvat ja kuivuvat. Oi, jos me silloinkin osaisimme muistaa, ettemme me omalla huolellamme maata voi kasvamaan saada. Huomatkaamme, veljeni ja sisareni, mitä Herra sanoi Elialle: „Mene Keritinojan tykö".

Mutta vielä Herra muisti leskivaimoa Sarpatissa, että hän myös on poikinensa hädässä, koska leipäkin alkoi loppua ja Eliaan juomapaikka kuivui. Herra sanoi taas Eliaalle: „Nouse ja mene Sarpatiin, joka on Siidonin lähellä. ja pysy siellä, katso, minä olen käskenyt leskivaimon sinua siellä elättää.”
Huomatkaamme, kuinka Herra pitää huolen omistaan, sillä niin paljon kuin raamatussa on meille kirjoituksia, emme löydä muuta, kuin että lastensa hyväksi Jumala aina tahtoo parasta antaa! Katsokaamme vielä, mitä Herra teki, kun Elia pakeni Iisebelin uhkausta: ”Ja meni Beersebaan, ja jätti palvelijansa sinne, ja meni päiväkunnan matkan korpeen, istui katavan alla ja rukoili sielullensa kuolemaa, ja pani maata. Mutta enkeli, jonka Herra oli lähettänyt hänelle ruokaa tuomaan, herätti hänet sanoen: „Nouse ja syö. Ja kun hän katseli ympärilleen, ja katso, siinä oli hiilillä kypsytetty leipä ja astia vettä, ja hän nousi ja söi." (Kun. 19: 6). Kun näitä uskossa tutkistelemme, niin saamme olla varmoja, että Herra meidän kulkumme tietää. Herra sinutkin, sinä hätäilevä veli ja sisar, kyllä huomaa. „Sillä jos sinä vesissä käyt, et sinä huku, tai tulessa käyt, et sinä pala". (Jes. 43: 2). Tai jos sodassa olet, ei vihollisen luoti tai kranaatti sinuun satu, sillä „jos tuhannen kaatuisi oikealta ja kymmenentuhatta vasemmalta puoleltasi, niin ei se sinuun satu," Herra voi sinut varjella voimansa käsivarrella. - „Herran silmät ovat vanhurskasten puoleen. (Ps. 35: 16) Vaikka Jumala ei soisi Jumalattomankaan kuolevan synneissänsä ja hukkuvan.
Kuule, sinä hätäilevä sisareni, jonka mies on kenties kutsuttu isänmaata puolustamaan ja vihollisen orjuudesta vapahtamaan, ja luulet, että sinut on unohdettu kotonasi, kenties monen pienen lapsesi kanssa, et ole unohdettu. Tai, joku isä tai äiti, joka uskossa olet, jos sinun poikasi on poissa, isänmaata, uskontoa, kotia, perhettä ja vapautta puolustamassa, ja taistelemassa niiden vapauden puolesta. Niin kuin on kirjoitettu: „Sodi vihollisiani vastaan. Tempaa kilpi ja keihäs ja nouse minua auttamaan. Sivalla ase ja suojele minua sortajiani vastaan." (Ps. 35: 1, 2, 3). Katsokaa, minkä autuuden Herra teille tänä päivänä tekee, kun "Hän avasi Punaisen meren vedet, ja Israelin kansa sai käydä kuivaa myöten, mutta takaa-ajajat hukkuivat"! 2. Moos. 14: 14–16).
Niin Jumalan enkeli nousi ja kävi Israelin joukon edellä. Uskon, että Hän voi meitä auttaa, mutta me olemme velvolliset rauhallisesti odottamaan Hänen hyviä tarkoituksiansa. Emme ilman Herran tahtoa voi askeltakaan astua, emmekä saa sadetta peltoamme kastelemaan, emmekä viljaa kasvamaan, vaikka olisi suuri veden puute, niin kuin nytkin on. Olisi meillä kaikilla omat pyytämisemme, mutta meillä on yksi hyvä Isä, joka sinun ja minun tarpeet tietää. ”Herra hurskaan tien tietää, mutta jumalattomia vie oma tie kadotukseen."

Anokaa

Onhan meillä sama Jumala, sama Herra, niin kuin Elialla. Me olemme Jumalan Pojan kalliilla ja pyhällä verellä ostetut ja puhdistetut Jumalalle kelvollisiksi, sekä saaneet lapsioikeuden Jumalan kunnian valtakuntaa perimään. Onhan meille annettu oikeus pyytää puuttuvia tarpeitamme. „Mitä ikänä te anotte rukouksessa uskoen, sen te saatte. Anokaa, niin teille annetaan." Ehkä sanonet, kun olisin parempi rukoilija, voisi Jumala sitten kuulla. Mutta Jeesus on luvannut rukoilla meidän edestämme, Hän myös lupauksensa täyttää. Ole, kallis sisar ja veli, täysin turvattu tälläkin pahalla ja sotaisella ajalla, asiasi on Herran tiedossa. Ei ainoastaan tiedossa, vaan Hän näkee sinut, seuraa sinun kulkuasi ja suo sinulle hyvää, antaa myös joka päivä syntisi anteeksi Poikansa, Jeesuksen Kristuksen kalliissa veressä ja pyhässä nimessä. Kaikukoon tämä hyvä sanoma sinun korvissasi joka päivä niin kauan, kuin tätä vierasta maata tallaamme! Mutta kerran jätämme tämän melskeisen maailman ja siirrymme iankaikkista valtakuntaa omistamaan, jossa meillä on sija valmistettu. Silloin on kunniattomallakin kunnia kunniallisten kanssa. Saanen minäkin silloin olla teidän seurassanne, vaikka olen huono kulkija tällä taivaan tiellä. Paljossa puuttuvainen, mutta turvautuen taivaallisen Armahtajan armohelmaan, ja Hänen seurakuntansa rukousten varaan jään toivossa matkaa tekemään. Toivotan Jumalan rauhaa kaikille veljille ja sisarille uskossa.

29. 7. -41. Antti Ruponen.
Siionin Lähetyslehti syyskuu 1941

''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''
Tämä olisi ehkä kuulunut muiden sotarintaman kirjeiden joukkoon, mutta koska tässä on paljon aikaammekin sopivaa opetusta, sijoitin tämän tänne. Saamme näinäkin aikoina luottaa Jumalan johdatukseen.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Paluu Etsikkoaikamme aamunkoitosta



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron