VL-FOORUMI

Keskustelupalsta vanhoillislestadiolaisille ja uskostamme kiinnostuneille. Ylläpitäjinä vanhoillislestadiolaisia yksityishenkilöitä.
Tänään on 23 Loka 2018, 20:00

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]




Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 1 viesti ] 
Kirjoittaja Viesti
ViestiLähetetty: 06 Syys 2009, 14:44 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6911
Paikkakunta: Suomenselkä
Jumalan kuljetuksen alla

Kun Jeesus lähetti omia opetuslapsiansa nimensä tunnustajina, Jumalan valtakunnan evankeliumin julistajina, niin Hän antoi heille kaikki ne hyvät neuvot, mitä he Jeesuksen seuraajina tarvitsivat. Kaikkein pahimman varalta, on neuvo: „Älkää peljätkö niitä, jotka ruumiin tappavat, vaan peljätkää enempi sitä, joka voi sekä sielun, että ruumiin helvetissä hukuttaa". Siis kaikista pahin vihollinen on perkele.
Jeesus tiesi, lähettäessään opetuslapsiansa, että heidän matkansa Jeesuksen seuraajina ei ole inhimillisesti ajatellen aina onnen matkaa, vaan sillä matkalla on suuria vastoinkäymisiä ja taisteluja. Omakohtainen uskon kilvoitus Jeesuksen seuraajana, toi Jeesuksen opetuslapsille, aikanaan samat taistelut perkelettä, maailmaa ja omaa lihaa vastaan, joka taistelu on vieläkin jokapäiväisenä sinulla ja minulla, veljeni ja sisareni. Mutta omakohtaisen uskon jalon taistelun lisäksi he saivat Jeesuksen evankeliumin tähden paljon vainoa ja vaivaa, aina siihen asti, että viimein marttyyrikuoleman kautta siirrettiin pois tästä elämästä iäiseen kunniaan ja autuuteen taivaassa.
Niiden taisteluiden varalta, joita Jeesus tiesi opetuslapsillaan olevan, Hän lohdutta heitä ja opettaa yksinkertaisesti luottamaan taivaallisen Isän varmaan ja hyvään kuljetukseen vielä silloinkin, kun matka kulkee raskaimpien koettelemusten alla. Jeesus sanoo: Eikö kaksi vapusta yhteen ropoon myydä, ja yksi niistä ei putoa taivaallisen Isänne tietämättä, ja niin ovat teidän päänne hiukset luetut, ja katso, te olette enempi kuin monta varpusta." Tämä on hyvä lohdutus tälläkin ajalla, veljeni ja sisareni, sinulle ja minulle.

Kun pieni, rakas kansamme on jälleen laskettu suureen koettelemusten ahjoon, suuren sodan pyörteeseen, joka Jumalan siunauksen alla näyttää vievän kansallisten isänmaallisten toiveittemme perille, on niin monesta kristitystäkin kodista jälleen lähtenyt kristityitä isiä ja poikia rukouksin ja Jeesuksen veren siunauksin evästettyinä omalta vaatimattoman pieneltä osaltaan Jumalan siunaamaa esivaltamme suurta miekkaa kantamaan. Vaikka rakas taivaallinen Isä lupauksensa mukaan pitää huolta omista lapsistaan, niin vaivoja ja raskaampiakin koettelemuksia Hän salli omillensa tässä elämässä. Siinä on vain, veljeni ja sisareni, että me opimme aina kaiken ottamaan Herran kädestä, silloinkin kun se kipeimmin sydämellemme käypi.
Vaikka niin moneen kristittyynkin kotiin tulee se sydämelle kipeästi koskeva viesti, että poika tai perheen isä on Jumalan asettamaa esivallan miekkaa kantaessa nukahtanut iäiseen uneen, niin sittenkin, sekään ei ole tapahtunut taivaan Isän tietämättä. Se on ollut Hänen tahtonsa, vaikkapa se monesti käypikin yli meidän ymmärryksemme. Taivaan Isä on orpojen Isä. Hän on myös leskien turva. Jumalan lasten ei tarvitse murehtia niin kuin ne, joilla ei toivoa ole. Uskomme vieläkin näin, yksi varpunen ei putoa ilman taivaan Isän tietämättä, ja me olemme enempi kuin monta varpusta.

Varpunen putoaa, kun taivaallisen Isän asettama hetki tulee. Meillä itse kullekin tulee muutto taistojen maasta taivaaseen sillä hetkellä, jonka taivaallinen rakas Isämme on meille jo ennen määrännyt. Sen tähden on kallista, että olemme valmiit, aina pestynä Jeesuksen verellä ja puetettuna Hänen valmistamallaan vanhurskaudella. On niin hyvä olla, kun sielulla on Jumalan rauha silloinkin, kun sodan melske pauhaa, ja luonnon silmillä katsellen ja ymmärryksellä ajatellen, on kouraantuntuvasti vain askel elämän ja kuoleman vaiheella. Kuinka sanomattoman hyvä onkaan, Jeesuksen haavain turvissa, Jumalan rauha sielulla, voittaa viimeinen vihollinen, kuolema, ja siirtyä ikuiseen rauhaan, onneen ja kunniaan taivaassa!
Jumalan rauhan terveiset kaikille tutuille ja kasvoista tuntemattomille Jumalan lapsille siellä työn ja rukousten rintamalla. Jumalan lasten esirukouksiin sulkeutuen vähin veljenne uskossa.

Väinö Lohi
Siionin Lähetyslehti syyskuu 1941

_________________
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4


Ylös
 Profiili  
 
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 1 viesti ] 

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]


Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa


Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia viestejäsi

Etsi tätä:
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia