Erkki-Antti Andersson: Herra antaa vanhurskauden paistaa

Kirjoituksia etsikkoaikamme aamunkoiton uskovaisilta 1800-luvulta 1940-luvun vuosikymmeniin

Erkki-Antti Andersson: Herra antaa vanhurskauden paistaa

ViestiKirjoittaja Taavetti » 30 Huhti 2009, 16:25

Erkki-Antti Andersson:
Siementen Herra antaa myös vanhurskauden auringon paistaa

Pohjolan kesä on nyt valoisimmillaan. Aurinko loistaa napapiirin pohjoispuolella läpi öitten. Sen valo ja lämpö saa karun Lapinkin viljan nopeasti kasvamaan. Ihmismieli nauttii auringon vaikutuksesta.
Mutta aurinkoa voimallisempi on Armon aurinko. ”Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, valkeuksien Isältä, jonka tykönä ei ole muutosta, ei vaihteen varjoa. (Jaak. 1, 17) – Oheinen vanha kirje kertoo meille tästä.

Juhonpietissä 12/2 1867.
Rakas veljeni Herrassa Iisak Rautio. Jumalan armo, Jeesuksen rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon sinun ja kaikkien niitten kanssa, jotka meidän Herraa Jeesusta rakastavat, nyt ja aina. Aikaa jo ennen on ollut halu ja rakkaus kirjoittaa teille, mutta olen ajatellut piankin tulevani teidän tykönne; mutta koska näkyy niin kuin en pääsisikään teidän tykönne, niin täydyn kuitenkin kirjoittaa teillekin tietoa, että elämässä olen sielun ja ruumiin puolesta armon kautta; ja sitä samaa toivotan minä myös teille minun rakkaani. Uskon myös, että ijankaikkinen rakastaja, joka on teitä ja meitä pimeydestä hänen valkeuteensa johdattanut, on myös voimallinen ylläpitämään siinä valkeudessa loppuun asti.

Iloksi teillekin minä näitä kirjoitan, ettei ole työnne turha Herrassa. Sillä vaikka välistä näyttää, ettei vaikuta puhuminen mitään, niin toisella ajalla näkyy, niin kuin tulisi kristityitä ilman vaivaa. Ja silloin tahtoo Jumala osoittaa, ettei se ole sen joka kylvää, eikä sen joka kastaa, mutta sen joka kasvun antaa. Tehkäämme siis työtä Herran viinimäessä sillä uskolla, että siementen Herra antaa kastetta ajallansa ja antaa myös vanhurskauden auringon paistaa sitte, kun pilvet ovat ohitse menneet, niin lämpimästi, että hedelmä kypsyy alonajaksi.

Vaikka vielä ei meidän silmämme näkisikään, niin se kuitenkin ajallansa täytetään, sillä siementen Herra on sanonut, että minun sanani ei pidä tyhjänä palajaman, joka minun suustani lähtee. Tehkäämme siis työtä ilolla, tietäen ettei työmme ole turha Herrassa. Pian mekin pääsemme lepäämään töistämme. Pian saamme mekin laskea väsyneet luumme rauhassa lepäämään, emmekä kadu, että olemme työtä tehneet viinimäessä, kun kohta saamme kokoontua yhteen suuren Siionin avaruudessa ja nähdä sen suuren paljouden seisovan Karitsan istuimen edessä valkeilla vaateilla puettuina veisaamassa iankaikkista kiitos- ja ylistysvirttä, jotka tulivat Karitsan verellä pelastetuiksi. Siellä saamme iloiten levätä kaikista töistämme, kylväjät ja niittäjät ynnä saavat iloita, eikä kenenkään pidä meidän iloamme meiltä ottavan pois. Sydämellinen haluni olisi rakkaani teitä nähdä vielä näissä Keedarin majoissakin, mutta en tiedä koska. Mutta aika tulee, ettemme tarvitse ikävällä kaipauksella kaivata toisiamme, vaan saamme olla alati yhdessä näkemisessä ja kiittää Karitsaa, joka meitä teki mahdolliseksi kantamaan Karitsan emännän kruunua iankaikkisesti.

On minulla kuitenkin se ajatus, että päästä sielläkin käymään tänä keväänä, vaikka kyllä olisi täälläkin matkoja niin paljon, kuin suitan kulkeakin. Mutta en voi saattaa olla teitäkin näkemättä minun rakkaani. Kyllä nämä meidän nuoret kristityt tahtoisivat, että minun pitäisi olla täällä heidänkin tähtensä. Mutta minä aion jättää heitä sen ylimmäisen paimenen ja kristittyin haltuun siihen asti, että yhteen tullaan, jos ei täällä katoavaisuuden maassa, niin kuitenkin elävän maassa, kussa ei enää ole pelkoa hukista, ei jalopeuroista eikä muista vahingollisista pedoista, vaan saamme olla vapaat niin kuin Jumalan enkelit iankaikkisesti. Voi rakas veljeni, kuinka sydämellinen halu olisi vielä nähdä teidänkin kasvojanne kerrankaan tässä maailmassa, mutta minun täytyy heittää itseni Herran haltuun, jos hän laittaa soveliaan tien teidän tykönne, niin tapahtukoon niin.
Ja jos minä tulen, ei minulla ole mitään erittäin teille sanomista. Kun se sama puhdas evankeliumi, jota me ja te olemme jo ennen saarnanneet, ja tiedän myös, että olette siinä evankeliumissa jo niin juurtuneet, ettei voi teitä synti, maailma eikä perkele siitä erottaa.
Eikä nyt rakkaani muuta enempi tällä kerralla, kuin oikein paljon rakkauden terveisiä kaikille veljille ja sisarille Herrassa. Vanha veljenne
Erkki Antti Andersson
Julkaistu: Armosanomat nro 7, 1908
Päivämies kesäkuun 19 päivänä 1958
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 04 Elo 2009, 13:00

Tervehdys vuosien takaa

Erkki Antti, eli Erkki Antti Juhonpieti oli eräs armoitetuimpia Herran viinimäen työmiehiä suurten herätysten aamun sarastaessa. Hän oli syntynyt Pajalassa 25.3.1814, ja kuoli v. 1900. Hänen varsinainen työmaansa oli Tornionlaakso. Paljon hän vaikutti myös laajan kirjeenvaihtonsa kautta. Häntä voisi ehkä luonnehtia nimityksellä ”uskon ja rakkauden apostoli.” Ikään kuin tervehdyksenä vuosikymmenten takaa julkaisemme tässä erään hänen kirjeensä. Sen sanoma on yhtä tuore tänäkin päivänä. Näin hän kirjoittaa:

”Sydämestä rakastettu opettaja ja Siionin muurin vartija! Armo ja rauha olkoon teille Herramme tulemiseen saakka, amen.
Haluni on kirjoittaa teille, ehkei (vaikkei) ole niin erinomaisia mitään ilmi tuotavaa. Uskottomain surkeaa huolettomuutta autuutensa asiassa täytyy ihmetellä; ne vain vaarinpitämättömiä kuolemattoman sielunsa kalliimmasta seikasta ja pyrkivät kiivaammin helvettiin juopumuksen ja muun jumalattoman elämän kautta. Kokonansa ylenkatseella kohtelevat he kristityitä, eivätkä raukat, näe, että kristittyin armolla he saavat tätä maallista elämää nauttia. Sillä jos ei kristityitä olisi, niin ei olisi uskoton kansakaan saamassa nauttia tätä nykyistä elämää. Se näyttää, että Jeesus on niitä puhutellut, ei niillä raukoilla ole, millä alastomuutensa peittäisivät, sillä huoruus ja varkaus tulee roskaihmiselle elatuskeinoksi. Voi aikaa ja ajan tapoja!

Olisi meillä mielessämme taas pyytää teitä, kallis opettajamme, tulemaan vielä kerran tänne julistamaan meille rauhan evankeliumia, jota olette soittaneet jo neljäkymmentä vuotta, sillä se on paha unehtumaan niiltäkin, jotka ovat sen vastaan ottaneet, ja joiden korvat ovat avatut kuulemaan, mitä Henki seurakunnille sanoo. Ne taas, jotka eivät tiedä mitään Siionin vuoresta, vaan ainoastaan Siinaista, sulkevat korvansa ja ovat vähäkuuloiset rauhan evankeliumille, joka on Jumalan voima itse kullekin autuudeksi.

Ei toki – Jumalan kiitos – meidänkään seassamme, ole kristillisyys huonolla kannalla, vaikka paljon olisi sentään parannettavia kohtia. Jumalan valtakunta versoo ja menestyy vähitellen, ehkäpä (vaikka) monen kovan ahtauden läpi sen on pyrittävä voittoon ja maaliansa kohti. Kun meillä on syntien anteeksiantaminen turvana, niin me sen avulla ja sen kautta kaikki voitamme.

Jeesus on meitäkin rakastanut, niin kuin kaikkia omia lapsiansa, ja on mennyt veriseen sovintokuolemaan meidänkin synteimme ja puuttuvaisuutemme tähden. Onnellisiksi me sen tähden tunnemme itsemme, kun olemme Jumalalta opetetut syntisinä uskomaan syntimme anteeksi Herran Jeesuksen nimen ja kalliisti ostetun veren kautta, sillä synnin tulva ei saata sitä rauhan liittoa särkeä, jonka voiton Kuningas on pitkänäperjantaina voittanut. Todistan siis teillekin kaikki synnit anteeksi hänen nimessänsä, ja olkaa hyvässä turvassa. Pian yhteen tulemme, jos ei tässä kuolevaisuudessa, niin kuitenkin elävitten maassa.

Olkaa sydämellisesti tervehdityt minulta ja kaikilta kristityiltä koko perheenne kanssa.

Erkki Antti Juhonpieti
Siionin Lähetyslehti heinäkuu 1945
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 16 Syys 2009, 16:17

Vuosikymmenten takaa


Tervehdyksenä alkuheräyksen ajoilta, julkaisemme pari kirjettä, joista toisen on kirjoittanut sisar Eeva Aidantausta Pekka Raattamaalle ja toisen Erkki-Antti Juhonpieti uskonystävilleen.

’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’

Rakas veljeni P. Raattamaa. Armo ja rauha lisääntyköön Sinulle ja kaikille, jotka Jumalan pojan uskossa kilvoittelevat: Herramme Jeesuksen tuntemisen kautta Pyhän Hengen valkeudessa, ynnä priiskuvaisen veren voiman kautta!
Tällä tervehdyksellä lähestyn Sinua ja annan tietää, että olemme terveinä. Vain Marjatäti on Herrassa nukkunut.

Viime sunnuntaina olen käynyt Karesuvannon kirkolla ja hautausmaalla katsomassa äiti- ja isävainajan lepokammioita, jotka olivat ihana muisto omasta pois muuttamisesta. Pian meidätkin mullalla peitetään, mutta ihana ja suloinen on vanhurskasten lepo, joiden kuolematon henki on jo päässyt vapaaksi turmeluksen ahdistuksesta täydelliseen rauhaan ja Jumalan kasvojen näkemiseen.
Tämä näkö herätti minua muistamaan taas Sinuakin ynnä muita veljiä ja sisaria. Uusi valo kuvasti haudasta, joka herätti sielussani tunteita. Vanhat katoovat ja evankeliumin ääni lakkaa heidän suustansa kuulumasta. Jospa nyt, Pietari-veli, olisit Isän ääntä jatkamassa. Saivonmuotkassa on Juhan Erkki ääneti, kuten ennenkin. En tiedä, rakas veli, koska hänen äänensä soipi Kaanaan kielellä.
Mieheni Kalle kyllä puhelee vähin, mutta kyllä hänkin, niin kuin mekin kaikki, tarvitsee saada Pyhän Hengen voidetta ynnä priiskoitusveren iloöljyä, että uneliaat huulet tulisivat puhuvaisiksi ja mykkäin kielet pakahtuisivat kiitokseen.
Mutta se on kuitenkin meidän turvamme, että syntisillä on vieläkin armo Jeesuksen verisessä uhrikuolemassa, jonka kautta on teidän ja meidän syntimme anteeksi annettu. Tässä on vieläkin turva, vaikka maailman meri pauhaa, ja laineet ovat hirmuiset. Mutta pyhät ovat tästä hirmuisesta synnin tulvasta vapaat, ettei se heihin ulotu. Tällä viimeisellä lopun ajalla kuuluu sanomia sodista ja kauheista hirmutöistä. Jeesuksen ennustukset näyttävät toteutuvan, näyttääpä jo semmoiseltakin kuin jo pyhäin leiriä paikoin piiritettäisiin, kuten Kiinasta ynnä muualta kuuluu.
Te, vartijat Siionin muurilla, huutakaa vielä sen tähden, että nukkuneetkin heräisivät ottamaan ajasta vaarin, Te, jotka Herraa muistatte, älkäät olko vaiti!
Sinä, Jeesuksen ostolauma, valvo ja rukoile vielä vähän aikaa, pian kuuluu huuto: "Katso, ylkä tulee!" Autuas on se joka, valvoo ja, pitää vaatteensa, ettei hän alasti kävisi. Köyhät ahdistetut ja synnillä kuormitetut, katsokaa uskon alkajaa ja päättäjää Herraa Jeesusta raskaassa ja verisessä lunastustyössä, kun Hän rakkautensa kiivaudessa sotkee Jumalan vihan viinikuurnan yksinänsä yrttitarhassa. Katsokaa kuittia ja veristä voitonlippua! Katsokaa, kuinka velkanne on maksettu.
Veren ääni Siionissa kuuluu vielä koko Herran laumalle: synnit ovat anteeksi annettu, voitto on tullut Karitsan veren ja heidän todistuksensa sanan kautta. Amen, hallelujaa!
Rakkaita terveisiä sanon perheeni kanssa teille ja perheellenne, J. Mursulle ja emännälle, M. Pekkalalle ynnä kaikille rakkaille veljille ja sisarille. Näitä merkitsee sisarenne ja matkakumppaninne elämän kaidalla tiellä. Pyydän teitä muistamaan minuakin esirukouksissanne!
Saivonmuotka, 1/8 1900.
Eeva Aidantausta
Siionin Lähetyslehti tammikuu 1956


’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’

Kalliille ja rakkaille veljilleni ja sisarilleni.

Isän Jumalan armo ja rauha lisääntyköön teille Herramme Jeesuksen tuntemisessa Pyhässä Hengessä.

Iloista on se kuulla, että vielä saarnataan parannusta ja syntein anteeksiantamusta Jeesuksen nimeen. Sitä mekin olemme täällä vähällä kyvyllä kokeneet, ja halu olisi enempi kykenemään. Mutta aika tulee, jolloin pääsemme synnin ja kuoleman ruumiista. Kyllä sitten asiat menevät paremmin kaikin puolin.
Ehtoo on käsissä, rakkaat veljet ja sisaret, ja lasi (elämän tiimalasi, Taavetin huomautus) on jo melkein ulos juossut, meiltä vanhoilta varsinkin. Kyllä pääsemme nyt lepäämään, iankaikkinen voittokunnia ja armopalkka sanomattomassa ilossa odottavat teitä ja meitä, rakkaat ystäväni.
Olkaa rakkaani, hyvin palkitut, te työntekijät, saarnaavaiset miehet ja palvelevaiset vaimot kaikesta huolestanne Herran lauman tähden. Eipä ole työnne turha ollut Herrassa. Lukematon joukko on jo veisaamassa voitonvirttä kirkkaan istuimen ympärillä. Ja suuri paljous on kanssamme odottamassa pääsinpäivää. Pian, rakkaat ystäväni, lasketaan Karitsan emännän kruunu päähänne, jota iankaikkisesti kantaa saatte. Sillä se on kuitenkin aina viimeinen ja ainoa turvamme, että synnit ovat visusti anteeksi annettu ja maksettu Jeesuksen ruumiissa ja sielun tuskissa, ja kalliissa veressä teille ja meille. Veri on pitkänäperjantaina vuotanut anteeksisaamisen tähden, ja syntiset sitä juuri tarvitsevatkin, vaikka uudistettu henki halajaa tosin päästä synnin ja kuoleman ruumiista. Antakaa minulle, rakkaat veljeni ja sisareni, kaikki anteeksi, ja sanon juuri rakkaasta sydämestä terveisiä kaikille valituille pyhille.

Todistan vielä, kaikille epäileväisille sydämille kaikki synnin viat anteeksi Jeesuksen veressä ja pyydän rukoilemaan edestäni.
Merkitsee kaikkia kristityitä rakastava veljenne Herrassa, vanha
Erkki Antti

Siionin Lähetyslehti tammikuu 1956
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä


Paluu Etsikkoaikamme aamunkoitosta



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa