Väinö Havas
Ole vapaa, sinä vapaaksi ostettu lauma
Kolmantena rukouspäivänä 1935
Synnin orjuus on joka päivä havaittava todellisuus. Ihmiset heittäytyvät himojen leikkiin ajattelemattomasti, varsinaisesti mitään pahaa tarkoittamatta. He haluavat hupaista viihdykettä ajan harmauteen. Seuraukset ovat vakavat. Alkaa pahan omantunnon orjuus, alituinen sisäinen levottomuus. Samalla huonojen tottumusten orjantappurat kasvavat vähitellen pään yli, s.o. jäävät tahdon hallituspiirin ulkopuolelle. Muutamat pyristelevät täten alkoholin tai muiden huumausaineiden verkoissa. Eräiden sisintä syö suorastaan sairaalloiseksi kehittyneen kunnianhimon kahle. Jotkut muuten ehkä nerokkaat ja tarmokkaat henkilöt ovat aistillisuuden pauloissa pahemmin kuin järjettömät luontokappaleet. Useat sortuvat mitä peloittavimpaan ihmisorjuuteen. Ulvotaan levottomin tunnoin susina susien matkassa. Tarkataan korvat kipeinä yleisen mielipiteen viimeisintä huutoa, jotta voitaisiin jotenkuten luovia sen vanavedessä. Unettomina öinä ahdistaa kuoleman pelko. Sanan kuulossa iskee tuntoon lain tuomitseva terä ja sisin jää lain orjuuden ikeen puristamaksi.
On paljon rehellisiä synnin orjia, jotka avoimesti tunnustavat kaiken tämän. Sellaisille tuo kolmannen rukouspäivämme teksti (Gal. 5:1: Vapauteen Kristus meidät vapautti. Pysykää siis lujina älkääkä alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen) vapauttavan sanan.
Kristuksessa on vapaus. Se saapuu syntisen luo kristityn julistamassa sovintosaarnassa. Evankeliumin sana Pyhän Hengen voimalla vakuuttaa, että juuri sinut on Jumalan uhrikaritsa vapauteen lunastanut, juuri sinun syntisi ja rikkomuksesi ovat Hänen nimessään ja veressään anteeksi annetut.
Evankeliumia uskova syntinen on sisäisesti vapaa. Paha omatunto ei ahdista, kun salatuimmatkin synnit armonvirta toi valkeuden rangaistavaksi. – Ei tarvitse peltä huonojen tekojensa ilmi tuloa, kun on itse Pyhälle Hengelle kuuliaisena ne tunnustanut Jumalalle ja ihmisille. Sisimpään laskeutunut helluntain tuli lyö lihan ristille niin, että kristitty ei ole enää huonojen tottumustensa heiteltävänä, lain ankaruus ei ole enää uhkauksin synnin välttämiseen ja hyvän tekemisien puristamassa, vaan kiitollisuus sille Isälle, joka lapselleen kaikki entiset synnit anteeksi soi. Kuolema ei kammota. Kuolema ei kammota. Se välkkyy edessäpäin ihanana voittona. Tulee myös ihmeellinen vapautuminen ihmisorjuudesta. Sydämestä kaikuvat Paavalin sanat: ”Älkää rakkaat veljet ihmisten orjat olko, sillä te olette kalliisti lunastetut!”. Tällainen vapautettu sielu voi lausua taivaan sanan maan sotkuisista asioista puolueettomasti kaikille lähimmäisilleenkin ja niille, jotka mahtajia ovat. Hänen korvansa ei tarkkaa yleisen mielipiteen äänekästä ja ailahtelevaa ulvontaa, vaan kuuntelee hiljaisena ja nöyränä odottaen hengen johdatusta sanan ääressä. Hän ei elä häilyvän ihmissuosion varassa, vaan hänen elämänsä on lakkaamatonta rukousyhteyttä hyvän ja pyhän Isän kanssa. Vapaan armolapsen apu tulee ylhäältä!
Tämä sielun sisäinen vapaus Kristuksessa oli Paavalin maailman mullistava löytö. Se oli oppi-isämme Lutherin perusnäkemys Jumalan armon aarrekammioihin. Se on vieläkin kristityn ihana osa. Me monet olemme sen kohdallemme kokeneet.
Tässä vapaudessa on uskon kuuliaisuudessa jatkuvasti pysyttävä, ettei käy kuin Galatian seurakunnissa. Siellä vajottiin tästä raittiista armon ilmasta jälleen lain orjuuteen, tyhjiin ja köyhiin sääntöihin, pikkumaiseen ja ja rakkaudettomaan nakerteluun ja saivarteluun.
Siksi kaukuu voimakkaana apostolin kehoitus kristityille: Pysykää Kristuksen vapaudessa! Näin kirjoitti myös melkein jokaisen kirjeensä lopussa Lapin profeetta Juhani Raattamaa: ”Ole vapaa, sinä vapaaksi ostettu lauma Pohjanmaalla!
Siionin Lähetyslehti no 8/1935
***
Ps. toin tän Pölyn tuoman, Väinö Havaksen Siionin Lähetyslehteen kirjoittaman kirjoituksen Mopin palstalta tänne, koska se liittyy tuohon "tutkitaan galatalaiskirjeitä" -aloituksen aiheeseen.