VL-FOORUMI

Keskustelupalsta vanhoillislestadiolaisille ja uskostamme kiinnostuneille. Ylläpitäjinä vanhoillislestadiolaisia yksityishenkilöitä.
Tänään on 18 Marras 2018, 21:21

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]




Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 2 viestiä ] 
Kirjoittaja Viesti
ViestiLähetetty: 03 Joulu 2009, 20:11 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6922
Paikkakunta: Suomenselkä
RAKASTATKO MINUA?


Kun meidän vapahtajamme Jeesus kolmannen kerran ylösnousemisensa jälkeen ilmestyi opetuslapsillensa Tiberian meren rannalla, sanoi Hän kolmasti Pietarille: "Siimon Joonaan poika, rakastatkas Minua?"

Viimmeisen kysymyksen jälkeen tuli Pietari murheelliseksi ja sanoi: "Herra, Sinä tiedät kaikki, Sinä tiedät, että minä rakastan Sinua. Jeesus käskee ruokkia ja kaita Hänen lampaitansa. Tämä Jeesuksen kysymys ja Pietarin murheellinen vastaus ovat olleet minullakin suurena ohjaajana elämäni monissa vastainkäymisissä.

Viimme joulun Pyhinä oli 30 vuotta siitä, kun Jumala väkevällä armollansa johdatti minut pimeydestä valkeuteen, omaan seurakuntaansa, jossa on armo ja kaikkein syntein anteeksi antamus. Ja koska Hän näin suuresti rakasti minua ansiotonta, suurta syntistä, niin olen myös tahtonut rakastaa Jeesusta. Ja kun minulla ei ale mitään, jolla maksaisin sen rakkauden, niin olen kuningas Daavidin kanssa ottanut sen autuaallisen kalkin, ja saarnaan Herran nimestä, että syntiset Hänen tykönsä palajaisivat. Ja että hänen kalliilla verellänsä ostetut lampaansa viheriäisillä niityllä ja elämän vesilähteellä koossa pysyisivät. Mutta tätä kalkkia juodessani olen saanut tuta Jeesuksen sanat: ”Katso saatana on pyytänyt teitä seuloa niin kuin nisuja, mutta minä rukoilin sinun puolestasi, ettei sinun uskosi pidä puuttuman." Kun olin uskotan eli maailman mielestä oikea uskoinen, ei kukaan sanonut vääräksi eli Villiuskoiseksi ja lahkolaiseksi, mutta kun lapsen tavalla pyhäin kirjoitusten jälkeen otin vastaan Jumalan valtakunnan, uskoen syntini anteeksi ja itseni Jumalan lapseksi. Niin suureksi ihmeekseni sain entisistä ystävistäni katkerat piikkaajat, Jumalan sanan ja sen vaikutuksen häväisijät, jotka puhuivat kaikkinaista pahuutta ja valhetta minusta. Jonka tähden sain olla uskosta vastaamassa, mutta lukiessani Jeesuksen sanoja: "kun he veivät teitä kuningasten ja päämiesten eteen, älkää silloin murehtiko, mitä teidän pitää vastaaman", pääsin aina vapaaksi, joten uskoni vahvistui vastaan sanomisista.
Kun vihollinen ei voittanut pahallla, tarjosi se ulkonaista hyvääkin, luvaten suuremman arvon ja palkan paikkakunnalla, jossa ei ollut (Jumalan lapsia? Sulkujen välistä muutama sana repeytynyt pois.) ...hylkäämiseen Jeesuksen ...teen. Siitä kiitos Herralle.

Myöhemmin Jumala johdatti viran Vaasaan. En täälläkään saattanut pitää salassa sitä kallista tavaraa, jota kannoin heikossa saviastiassa. Tunnustin uskoni niin ylhäisten, kuin alhaistenkin edessä. Uhattiin viralta pois panolla, ellen lakkaa. Sain olla tutkittavana pappein ja päämiesten edessä, rangaistiin viranteolla ja arestilla, kiellettiin puhumasta ja lukemasta kristittyjen kirjoja, sekä saarnaamasta Laestadiuksen tavalla jne.

Jumalan ääni omassatunnossa oli kuitenkin väkevämpi kuin ihmisten.
Kuitenkin usein ahdistuksissani sanoin Herralle: Jos olen, Isä rakas, Sinulle hyödyllinen, niin johdata, opeta ja vahvista minua! Hän vahvisti ja kaikessa yksinkertaisuudessa pikkuseuroja pidettiin ja uskottiin. Seurakunta kasvoi muutamassa vuodessa, ja oli se yksi hauska ja ihana lauma. Kasvoipa samassa myöskin inhimillinen viisaus, joka ei ollut ylhäältä Valkeuden Isältä, koska se synnytti kiivautta ja sekaseuraisuutta, josta tuli paha meno. Jaak. ep. 3: 16. Tällä ikävällä ja pahalla ajalla monet luopuivat uskosta, ja ottivat vaarin viettelevistä hengistä ja perkeleitten opetuksista, ja niin joutuivat mikä, farisealaisuuteen, mikä sadukealaisuuteen. Mutta hyvä maa on kuitenkin kantanut hedelmää kärsivällisyydessä. Sillä vieläkin on täällä pienoinen kallis Herran lauma, joka palavilla uskon lampuilla odottavat Yljän, Jeesuksen tulemista.
On myös moni tällä ajalla, josta meillä on todistus, päässyt nauttimaan matkan vaivain päätyttyä ijäistä lepoa. Niistä mainitsen seuraavat: Talokas Johan Storm
eli Skräddar emäntänsä kanssa, savenvalaja H. Rehnström emäntänsä kanssa, Abr, Groop emäntänsä kanssa, kaupp.vaimo Anna Storm, vanhus Herman Svarsvar, suutari Andreas Andersson, vaimo Hilda Tuori, vanhus Fredrik Fröher, Ulla Seppänen ja S. Lindholm.

Minä vaivainen mato ja matkamies, monta vaarallista vaellan retkee. Isän maata etseissäni tässä tiessä, ja odotan ehtoon hetkee. Ei levollista, surutointa majaa mulla tääll,' vaan sinne riennän kaikella väell', kussa lepo ja rauha mun kätkee.
Lopuksi pyydän muistamaan minua perheeni kanssa rukouksissanne.

Vaasa, 27 p. helmik. 1911.
Veljenne Matti Kuula.

Siionin Lähetyslehti, heinä- elokuu 1961

_________________
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 04 Joulu 2009, 10:35 
Poissa
tähtiahkera
Avatar

Liittynyt: 19 Helmi 2009, 15:14
Viestit: 868
Paikkakunta: Oulunseutu
Tämän vuoden Siionin Joulu lehdessä on kerrottu Matti Kuulan parannuksesta.


Ylös
 Profiili  
 
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 2 viestiä ] 

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]


Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa


Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia viestejäsi

Etsi tätä:
cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia