Matti Kuula: RAKASTATKO MINUA?

Kirjoituksia etsikkoaikamme aamunkoiton uskovaisilta 1800-luvulta 1940-luvun vuosikymmeniin

Matti Kuula: RAKASTATKO MINUA?

ViestiKirjoittaja Taavetti » 03 Joulu 2009, 20:11

RAKASTATKO MINUA?


Kun meidän vapahtajamme Jeesus kolmannen kerran ylösnousemisensa jälkeen ilmestyi opetuslapsillensa Tiberian meren rannalla, sanoi Hän kolmasti Pietarille: "Siimon Joonaan poika, rakastatkas Minua?"

Viimmeisen kysymyksen jälkeen tuli Pietari murheelliseksi ja sanoi: "Herra, Sinä tiedät kaikki, Sinä tiedät, että minä rakastan Sinua. Jeesus käskee ruokkia ja kaita Hänen lampaitansa. Tämä Jeesuksen kysymys ja Pietarin murheellinen vastaus ovat olleet minullakin suurena ohjaajana elämäni monissa vastainkäymisissä.

Viimme joulun Pyhinä oli 30 vuotta siitä, kun Jumala väkevällä armollansa johdatti minut pimeydestä valkeuteen, omaan seurakuntaansa, jossa on armo ja kaikkein syntein anteeksi antamus. Ja koska Hän näin suuresti rakasti minua ansiotonta, suurta syntistä, niin olen myös tahtonut rakastaa Jeesusta. Ja kun minulla ei ale mitään, jolla maksaisin sen rakkauden, niin olen kuningas Daavidin kanssa ottanut sen autuaallisen kalkin, ja saarnaan Herran nimestä, että syntiset Hänen tykönsä palajaisivat. Ja että hänen kalliilla verellänsä ostetut lampaansa viheriäisillä niityllä ja elämän vesilähteellä koossa pysyisivät. Mutta tätä kalkkia juodessani olen saanut tuta Jeesuksen sanat: ”Katso saatana on pyytänyt teitä seuloa niin kuin nisuja, mutta minä rukoilin sinun puolestasi, ettei sinun uskosi pidä puuttuman." Kun olin uskotan eli maailman mielestä oikea uskoinen, ei kukaan sanonut vääräksi eli Villiuskoiseksi ja lahkolaiseksi, mutta kun lapsen tavalla pyhäin kirjoitusten jälkeen otin vastaan Jumalan valtakunnan, uskoen syntini anteeksi ja itseni Jumalan lapseksi. Niin suureksi ihmeekseni sain entisistä ystävistäni katkerat piikkaajat, Jumalan sanan ja sen vaikutuksen häväisijät, jotka puhuivat kaikkinaista pahuutta ja valhetta minusta. Jonka tähden sain olla uskosta vastaamassa, mutta lukiessani Jeesuksen sanoja: "kun he veivät teitä kuningasten ja päämiesten eteen, älkää silloin murehtiko, mitä teidän pitää vastaaman", pääsin aina vapaaksi, joten uskoni vahvistui vastaan sanomisista.
Kun vihollinen ei voittanut pahallla, tarjosi se ulkonaista hyvääkin, luvaten suuremman arvon ja palkan paikkakunnalla, jossa ei ollut (Jumalan lapsia? Sulkujen välistä muutama sana repeytynyt pois.) ...hylkäämiseen Jeesuksen ...teen. Siitä kiitos Herralle.

Myöhemmin Jumala johdatti viran Vaasaan. En täälläkään saattanut pitää salassa sitä kallista tavaraa, jota kannoin heikossa saviastiassa. Tunnustin uskoni niin ylhäisten, kuin alhaistenkin edessä. Uhattiin viralta pois panolla, ellen lakkaa. Sain olla tutkittavana pappein ja päämiesten edessä, rangaistiin viranteolla ja arestilla, kiellettiin puhumasta ja lukemasta kristittyjen kirjoja, sekä saarnaamasta Laestadiuksen tavalla jne.

Jumalan ääni omassatunnossa oli kuitenkin väkevämpi kuin ihmisten.
Kuitenkin usein ahdistuksissani sanoin Herralle: Jos olen, Isä rakas, Sinulle hyödyllinen, niin johdata, opeta ja vahvista minua! Hän vahvisti ja kaikessa yksinkertaisuudessa pikkuseuroja pidettiin ja uskottiin. Seurakunta kasvoi muutamassa vuodessa, ja oli se yksi hauska ja ihana lauma. Kasvoipa samassa myöskin inhimillinen viisaus, joka ei ollut ylhäältä Valkeuden Isältä, koska se synnytti kiivautta ja sekaseuraisuutta, josta tuli paha meno. Jaak. ep. 3: 16. Tällä ikävällä ja pahalla ajalla monet luopuivat uskosta, ja ottivat vaarin viettelevistä hengistä ja perkeleitten opetuksista, ja niin joutuivat mikä, farisealaisuuteen, mikä sadukealaisuuteen. Mutta hyvä maa on kuitenkin kantanut hedelmää kärsivällisyydessä. Sillä vieläkin on täällä pienoinen kallis Herran lauma, joka palavilla uskon lampuilla odottavat Yljän, Jeesuksen tulemista.
On myös moni tällä ajalla, josta meillä on todistus, päässyt nauttimaan matkan vaivain päätyttyä ijäistä lepoa. Niistä mainitsen seuraavat: Talokas Johan Storm
eli Skräddar emäntänsä kanssa, savenvalaja H. Rehnström emäntänsä kanssa, Abr, Groop emäntänsä kanssa, kaupp.vaimo Anna Storm, vanhus Herman Svarsvar, suutari Andreas Andersson, vaimo Hilda Tuori, vanhus Fredrik Fröher, Ulla Seppänen ja S. Lindholm.

Minä vaivainen mato ja matkamies, monta vaarallista vaellan retkee. Isän maata etseissäni tässä tiessä, ja odotan ehtoon hetkee. Ei levollista, surutointa majaa mulla tääll,' vaan sinne riennän kaikella väell', kussa lepo ja rauha mun kätkee.
Lopuksi pyydän muistamaan minua perheeni kanssa rukouksissanne.

Vaasa, 27 p. helmik. 1911.
Veljenne Matti Kuula.

Siionin Lähetyslehti, heinä- elokuu 1961
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja hepa » 04 Joulu 2009, 10:35

Tämän vuoden Siionin Joulu lehdessä on kerrottu Matti Kuulan parannuksesta.
Avatar
hepa
tähtiahkera
 
Viestit: 877
Liittynyt: 19 Helmi 2009, 15:14
Paikkakunta: Oulunseutu


Paluu Etsikkoaikamme aamunkoitosta



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron