VL-FOORUMI

Keskustelupalsta vanhoillislestadiolaisille ja uskostamme kiinnostuneille. Ylläpitäjinä vanhoillislestadiolaisia yksityishenkilöitä.
Tänään on 20 Syys 2018, 15:09

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]




Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 2 viestiä ] 
Kirjoittaja Viesti
ViestiLähetetty: 20 Tammi 2010, 09:50 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6894
Paikkakunta: Suomenselkä
Kirje 60 vuoden takaa
vuodelta 1917

Viikko takaperin sain kirjeenne, josta teitä kiitän ja koetan nyt lyhyesti vastata kysymyksiinne, vaikka kyllä toivon, että Herramme jo lastensa kautta on kiusauksenne ja epäilyksenne poistanut. Niistä tulee ylipäänsä sanoa, mitä Pietari sanoo 1. epist: 5: 9: "että ne samat vaivat tapahtuvat teidän veljillennekin maailmassa, sillä sama kiljuva jalopeura se on, joka aina käy ympäri, etsien kenen hän saisi niellä." Ja häntä voi, ja tulee seisoa vastaan vahvana uskossa, sanoo apostoli. Niin ettepä te ole ainoa, jota hän koettaa niellä sillä kiusauksella, että oppi on väärä. Sitä kiusausta olen minä ja useat muut Jumalan lapset kaikkialla tunteneet.

Se on tavallinen syötti, jolla hän koettaa vasta-alkavia Jeesuksen opin seuraajia onkia takaisin valtakuntaansa. Eipä ole saarnannut sitä oppia vääräksi, jolla ennen olimme kiedottu hänen valtakunnassansa, ja jolla hän valehteli autuaaksi tulevamme, vaikka maailman kanssa huoruutta harjoitimme ja taivaallisen yljän hylkäsimme. Ymmärtäkää rakas veli, että se oppi on
Jeesuksen oppi, jossa Jeesuksen kallis sovintoveri saarnataan syntein anteeksi saamiseksi. Ei mikään muu kuin synti, erota meitä ja Jumalaa toisistamme. Synti on siis pois otettava. Mutta ei mikään muu, kuin anteeksiantamus syntiä voi poistaa, ja anteeksiantamusta ei ole Jumala muuhun pannut kuin Jeesuksen, vallalla pitää.

Mutta lihalliset uudestisyntymättömät ihmiset eivät voi erottaa Jumalan rakkautta lihallisesta rakkaudesta, koska ei heillä ole aavistustakaan Jumalan rakkaudesta, eikä se ole vuodatettu heidän sydämiinsä Pyhän Hengen kautta. Minä tunnen liiaksikin hyvin sen sekasotkun laista ja evankeliumista, jota papin pajassa taotaan papin kokelaiden päähän. Liiaksikin hyvin, sanon minä, sen tähden, että olen nähnyt, kuinka vaikea siitä on selvitä erottamaan, mitä mikäkin on, niin oikein jakamaan totuuden sanaa, lakia heräämättömille, epäuskoisille, omavanhurskaille, synnin orjille ja Kristuksen ristin vihollisille, mutta evankeliumia, sulaa armon ja anteeksiantamuksen sanaa heränneille, köyhille, syntisille ja epäuskoisuudesta pois pyrkiville, aroille ja pelkääväisille.

Näytte olevan kiusattu siltäkin, että se joukko, joka Kristusta seuraa, on häpeän alainen, huono ja maailman tunkioksi ja syntilaatikoksi joutunut joukko, mutta niin juuri se ollakin pitää. Koska kuninkaan on niin käynyt, niin tottapa hänen kansansa saa samaa kärsiä, ja siitä se tunnetaankin hänen kansaksensa. Sen tähden Mooseskin kielsi kutsuttaa itsensä Faraon tyttären pojaksi, ja valitsi paljon paremmaksi kärsiä vaivaa Jumalan joukon kanssa, kuin ajallista tarvetta synnissä nautita. Ja luki suuremmaksi rikkaudeksi Kristuksen pilkan, kuin Egyptin tavarat. (Hebr: 11: 29–26).
Käykäämme mekin, rakas veli, ulos leiristä (murhakaupungista: maailmasta) Golgatan häpeäpaikalle, puuhun korotetun kuninkaamme tykö, kantaen hänen pilkkaansa (Hepr. 13: 13). Vähän aikaa sitä vain kestää — mutta loppumaton, nyt sydämeemme mahtumaton, on kunniamme oleva, kun kuninkaamme tulee kunniassansa kaikkein pyhäin enkeleiden kanssa, taivaan pilvissä. Ja meitä siihen kunniaansa viepi, jonka jo täällä uskossa omistamme keskellä maailman pilkkaa, koska meitä Jumalan, sen korkeimman lapsiksi kutsutaan raamatuissa, vaikka maailma meitä villiuskoisiksi, hihhuleiksi ym. nimittää.
Mutta minä vakaasti uskon, että joiden uskoa maailma ylimmäisenä kiittää, ja joilla sen tähden ei Kristuksen pilkkaa ole! Kannettavana maailmassa. Ne eivät kunniata Jumalalta saa, sillä ne ovat niitä, jotka kunnian Herran tuomitsevat ja ristiinnaulitsevat. — Ne ottavat Hänen sanansa ja nimensä suuhunsa, mutta vihaavat kuritusta.

Mitä taas portin ja atien ahtauteen tulee, ja autuaaksi tulevien harvalukuisuuteen, niin pitäähän meidän se uskoa, koska itse Herramme on sen todistanut. (Matt. 7: 14 ja Luuk. 13: 24, Matt. 20: 16, ym.:) Hän on sanoistansa vastaava, pysykäämme järkähtämättömästi Hänen säätämässään armojärjestyksessä. Taivaan valtakunta on lähestynyt, tehkää parannus ja uskokaa evankeliumia. Joka ei usko se kadotetaan. Vartioikaamme ja vahvistakaamme Siionin muureja, joita tämän maailman kirjanoppineet ja fariseukset koettavat maahan kukistaa. Ettei Jeesuksen lampailla olisi enää laidunta eikä turvapaikkaa, vaan joutuisivat kaikille pedoille alttiiksi ja janoon uupuisivat, kun laidun tulisi kaikkien saastaisten eläinten tallattavaksi ja sotkettavaksi. Niin ettei Jumalan viinimäki enää kasva viinimarjoja, vaan ohdakkeita ja orjantappuroita.

Paljon olisi kirjoittamista, mutta aika kirjeen lähettämiseen on käsissä. Mutta olkoon nyt Jeesuksen verellä ostettu lauma sielläkin turvattu, iloinen ja vapaa. Synnit ovat kaikki anteeksiannetut Jeesuksen veressä ja nimessä. Pois epäilykset, pois murhe, pois kuorma ja taakka, Kuningas on ne päällensä ottanut, että kansansa vapaana kykenisi sotimaan. Vanhin on itkenyt, murehtinut, vapissut ja kaiken verensä vuodattanut, että lapset iloisina, vapaina ja pelkäämättöminä hänen perässänsä kulkisivat sitä veristä tietä, ja siellä ruusuja poimisivat, joita vanhimman verellä kastetusta maasta nousee. Teitä ja toveriamme sekä kaikkia kristityitä siellä, tervehtää Jumalan lauma täällä rakkailla tervehdyksillä. Taistelkaamme ja sotikaamme hyvä kilvoitus – uskon kilvoitus, — kruunu odottaa. Veljenne uskossa.


P. Krant
Siionin lähetyslehti 1917 n:o 12
Päivämies 5.10.1977

_________________
On uskon kautta taivas määränpäämme,
ja perintömme siellä odottaa.
Kun uskoon, toivoon matkalla me jäämme,
niin kodin portti meille aukeaa.
SL 282: 5


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 21 Maalis 2011, 12:57 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6894
Paikkakunta: Suomenselkä
Itsetunto ei sinänsä vanhurskauta


H. Pohjanlehto Ryttylästä kirjoitti 13.12.1919 päivätyssä kirjoituksessaan Siionin Lähetyslehdelle uskonvanhurskaudesta eräitä näkökohtia, jotka usein esiintyvät uskonnollisessa päiväkeskustelussa peräti hämärtyneinä. Julkaisemme tuon vanhan kirjoituksen sen keskitetyn ja asiarikkaan sanonnan vuoksi.

Ilman Jumalan edessä kelpaavaa vanhurskautta ei yksikään taida tulla autuaaksi. Eivät kaikki tahdo pysyä tässä korkeassa asiassa Pyhän Raamatun todistuksissa eivätkä Vapahtajan tuomioissa, jonka hän itse sanoo Johanneksen 3:36. Joka uskoo Pojan päälle, hänellä on iankaikkinen elämä, mutta joka ei usko Pojan päälle, ei hän pidä elämää näkemän, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä.

Jos Jeesus olisi sanonut: "jos olet oikeassa itsesi tunnossa", niin fariseukset olisivat olleet silloin kaikkien edellä vanhurskaat, sillä he luulivat olevansa itsensä tunnossa. Mutta Jeesus saarnaa ehdottoman evankeliumin ja antaa synnit anteeksi. Sitä inhoaa fariseus. Vaikka Jeesus ei paljon saarnaa nimenomaisesti itsetunnosta, on kuitenkin Pietarilla ja muilla opetuslapsilla murhe ja pakko, koska Jeesus heiltä otettiin pois, ja minä uskon että vielä tänä päivänä on sama murhe, itku ja valitus, vaikka teistä monella omasta mielestänne on huono itsenne tunto, ettette voi luottaa taa sen perusteella tulevanne autuaiksi.

Mutta niin paljon on ollut murhetta, että koska Herramme ja Vapahtajamme Jeesus nousee ylös, ja tuo terveisiä taivaasta langenneelle Pietarille ja muille peljästyneille opetuslapsille, niin itsensä tunteminen on vuotanut uskosta. Siis se ei sovi autuuden ehdoksi. Vaikka nyt saattaa tuntua jollekin, että "onko nuo opetuslapset oikein tunnustaneet syntejään, koska ne ovat niin vapaan näköiset, eivät pusertele sydänalustaansa eivätkä ole kallella päin?" Niin uskovat ne nyt ja niillä on synnit anteeksi, koska Jeesus ne on antanut anteeksi, vaikkakin opetuslastensa saarnan kautta.

Siksi minä nyt kirjoitan, että vanhurskauttamisen kalliissa asiassa aina raamatun jälkeen uskoisimme. Terveisiä paljon Jumalanlapsille kaikkialla, erittäin Lähetyslehtemme toimittajalle perheensä kanssa. Jumala antakoon virvoituksen hengen aina vuotaa sydämiimme, että onnellisesti perille kostumme.

H. Pohjanheimo
Siionin Lähetyslehti 1920
Päivämies 26.1.1956

_________________
On uskon kautta taivas määränpäämme,
ja perintömme siellä odottaa.
Kun uskoon, toivoon matkalla me jäämme,
niin kodin portti meille aukeaa.
SL 282: 5


Ylös
 Profiili  
 
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 2 viestiä ] 

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]


Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa


Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia viestejäsi

Etsi tätä:
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia