Kirjoittaja hepa » 01 Maalis 2010, 16:39
19 SUNNUNTAINA KOLMINAISUUDESTA
Minä annan sinulle taivaan valtakunnan avaimet,
ja mitä sinä maan päällä sidot,pitää sidotun oleman taivaassa;
ja mitä sinä päästät maan päällä, sen pitää oleman päästetyn taivaassa.
Matt. 16: 19
Me kuulemme näistä Vapahtajan sanoista, että taivaan valtakunnan avaimet annettiin Pietarille, vaikka hän oli tyhjä syntinen ihminen ja monessa paikassa puuttuvainen. Ja me olemme myös kuulleet, kuinka Pietari käytti niitä taivaan valtakunnan avaimia. Hän laski katuvaisia ja epäileväisiä taivaan valtakuntaan, mutta sulki ulos katumattomia ja ulkokullatuita, jotka tunkivat itsensä taivaan valtakuntaan. Katuvaisille ja uskovaisille hän antoi synnit anteeksi, mutta ulkokullatuille, joilla ei ollut totista katumusta eikä elävä usko, niille hän sanoi näin: “Ei sinulla ole osaa eikä arpaa tässä sanassa, sillä ei sinun sydämes ole oikea Jumalan edessä; sentähden tee parannus sinun pahuudestas ja rukoile Jumalata, että sinun sydämes ajatus annettaisiin anteeksi.” Ap. Tek. 8: 21.
Mutta fariseukset, jotka luonnollisen järjen viisautta noudatit, olit aina siinä uskossa, ettei muu kuin Jumala saata synnit anteeksi antaa. Ja sama usko näkyy olevan tämän aikaisilla fariseuksilla. He sanovat, ettei ole kenellekään sitä voimaa eli valtaa annettu, että hän saattaa synnit anteeksi antaa. Kuitenkin on se ulkonainen usko ollut seurakunnassa, että taivaan valtakunnan avaimet ovat annetut saarnaviralle, joka Jumalan puolesta tykö sanoo syntein anteeksi antamisen rippivieraille ja myös niille, jotka ovat tuomitut kirkon rangaistukseen. Mutta kirkon rangaistus on näinä aikoina muuttunut ulkokullaisuudeksi, ja tapahtuu ainoastans tavan vuoksi. Sillä nyt annetaan yhdelle huoralle eli varkaalle synnit anteeksi, vaikka heissä ei tunnu katumuksen ainetta eli parannuksen aikomusta. Eikä moni saata uskoa, että varas on tullut kristityksi sen tähden, että hän on kirkonrangaistuksen kärsinyt. Sitä kuitenki merkitsee kirkon rangaistus, että hän on tullut kristityksi, joka sen rangaistuksen on kärsinyt. Sillä ensimmäisessä kristillisessä seurakunnassa katsottiin kirkon rangaistus suurimmaksi armoksi, koska katuvainen syntinen pääsi kirkon rangaistusta kärsimään, eli katsottiin mahdolliseksi saamaan syntinsä anteeksi ja otettaman kristillisen seurakunnan jäseneksi.
Mutta nyt se asia pidetään häpeänä ja rangaistuksena, joka silloin oli yksi suuri armo ja hyvä työ syntiselle. Jos nyt se asia pidetään häpeänä ja rangaistuksena, joka ensimmäisessä kristillisessä seurakunnassa oli yksi suuri Jumalan armo, jos se nyt on yksi suuri häpeä, joka silloin oli yksi suuri kunnia, emmekö siis mahda arvata, että joku erhetys on tapahtunut meidän uskossamme, koska taivaan valtakunnan avaimet, jotka Vapahtaja antoi Pietarille ja muille opetuslapsille ja olivat silloin suuret armon lahjat, nyt pidetään häpeänä ja rangaistuksena. Yksi pahantekijä pitää sen häpeänä ja rangaistuksena, että taivaan valtakunta avataan hänelle; mutta ei hän sitä pidä häpeänä ja rangaistuksena, että perkeleen valtakunta avataan hänelle sen häpeällisen työn kautta, jonka tähden hän on tuomittu kirkon rangaistusta kärsimään.
Silloin kiitit katuvaiset sydämestä Jumalata, että heille oli se suuri Jumalan armo suotu, että he katsottiin mahdolliseksi otettaa kristillisen seurakunnan jäseniksi. He kiitit Jumalata sen edestä, että kristityt pidit heitä sen väärtinä, että he tunnustit heitä veljeksensä. Mutta nyt kiittäis moni Jumalata, jos hän pääsis kirkon rangaistusta kärsimästä. Eiköhän silmänkääntäjä ole taas kääntänyt meidän silmämme nurin, koska me katsomme sen pahaksi, joka on hyvä. Me pidämme sen kirkkoon ottamisen rangaistuksena, joka on yksi suuri Jumalan armo. Me luulemme, että se on suuri häpeä, joka on suuri kunnia. Jos vihollinen on saattanut niin kääntää ihmisten silmät nurin, että yksi suuri Jumalan armo pidetään rangaistuksena, niin kyllä on silmät käätyt nurin monessa muussakin asiassa.
Koska vihollinen on kääntänyt ihmisten silmät nurin, silloin katsotaan se asia Jumalan pilkkaamiseksi, joka tapahtuu Jumalan kunniaksi. Sen me kuulemme tämän päivän evankeliumista. Koska Jeesus sanoi yhdelle halvatulle miehelle: sinun syntis annetaan sinulle anteeksi, silloin sanoit fariseukset: tämä pilkkaa Jumalata. Niin oli vihollinen kääntänyt heidän silmänsä, että he katsoit kaikki asiat nurin. Syntein anteeksi antaminen oli heidän mielestänsä Jumalan pilkkaaminen. Heidän ymmärryksensä jälkeen oli Jeesus yksi Samaritaanus ja hänellä oli perkele. Opetuslapset
olit perkeleen apostolit. Kristityt olit pahoilta hengiltä riivatut.
Koska ihminen itse on perkeleen vallan alla, silloin katsoo hän kaikki hengelliset asiat nurin. Silloin tulee suruttomuuden tila armon tilaksi. Luonnollinen ihminen pitää itsensä kristittynä, ja kristityitä hän katsoo vääräksi profeetaksi. Koska siis kristityt ottavat taivaan valtakunnan avaimet Vapahtajan kädestä ja päästävät yhden katuvaisen ja epäileväisen sielun taivaan valtakuntaan sen armon kautta, jonka Jeesus on verellänsä ansainnut katuvaisille syntisille, silloin sanovat fariseukset ja ulkokullatut, että se on Jumalan pilkkaaminen. Mutta koska fariseukset itse saavat taivaan valtakunnan avaimet käsiinsä, silloin aukaisevat he taivaan valtakunnan suruttomille, armonvarkaille ja luonnosta siveille. Mutta oikein katuvaisilta ja murheellisilta sieluilta he sulkevat taivaan valtakunnan.
Eiköpä ne ole varastaneet taivaan valtakunnan avaimet, jotka tuomitsevat kristityitä vääräksi profeetaksi, ulkokullatuiksi ja fariseuksiksi? Jotka itse ovat väärät profeetat ja ulkokullatut ja fariseukset, luulevat aina, että oikeat kristityt ovat väärät profeetat ja ulkokullatut. Mutta itse suruttomat ja fariseukset pitävät itsensä kristittynä ja Jumalan lapsena. Ulkokullatut ja kuolleen uskon tunnustajat luulevat, että heillä on oikea usko, mutta kristityillä on muka väärä usko. Koska nyt ulkokullatut ja kuolleen uskon tunnustajat, niin myös muut suruttomat ihmiset luulevat, että heillä on oikea usko, mutta kristityillä on väärä usko, silloin he ovat omalla luvalla ottaneet itsellensä sen voiman, että he vihaavat kristityitä ja tuomitsevat heitä väärällä luulolla. He tuomitsevat kristityitä vihan tähden, mutta ei rakkauden tähden.
Mutta tämä maailman ihmisten viha, se on yksi vissi merkki siihen, että he ovat saaneet pimeyden valtakunnan avaimet, mutta ei taivaan valtakunnan avaimet. Joilla on näkyväinen viha sydämessä ja jotka tämän hengellisen vihan tähden tuomitsevat kristityitä, niin kuin juutalaiset tuomitsit Jeesusta ja hänen opetuslapsiansa, niillä ei ole muut, kuin pimeyden valtakunnan avaimet, vaikka silmänkääntäjä on tehnyt heitä niin sokeaksi, että he katsovat kaikki hengelliset asiat väärin. He luulevat, että pimeyden valtakunnan avaimet ovat taivaan valtakunnan. He luulevat, että he tekevät Jumalalle palveluksen, koska he vihaavat kristityitä, vaikka he sen vihan kautta tekevät perkeleelle palveluksen. He uskottavat itsensä ja muita, että kristityt ovat väärät profeetat ja ulkokullatut ja fariseukset. Ja kaikki ne, jotka itse ovat sokeudessa ja luulevat olevansa kristityt, uskottavat myös muita, että kristityillä on väärä usko. Niillä on pimeyden valtakunnan avaimet, joilla he avaavat pohjattomuuden itsellensä ja lapsillensa ja kaikille muille, jotka uskovat heidän oppiansa.
Meidän pitäis tänä päivänä peräänkatsoman ja kysymän, kenellä on valta avata taivaan valtakunnan ja kenellä ei ole. Mutta taivaan Isäntä, joka muinoin avais taivaan valtakunnan katuvaisille ja murheellisille sieluille sen sovinnon kautta, joka hänen omassa veressänsä on valmistettu, vääntäköön suruttomain ihmisten mieltä, ja liikuttakoon murheellisten sydämet elävällä uskon lukituksella ja vakuutuksella, että heillä on taivaan valtakunnan avaimet, joita Hän saattaa antaa, kenelle Hän tahtoo. Kuule meidän huokauksemme, sinä rauhan Jumala. Isä meidän jne.
…..
Lutheruksen usko siitä oikeasta katumuksesta ja parannuksesta kuuluu näin: että Jumalan seurakunta pitää vakuuttaman katuvaisia syntein anteeksi saamisesta, ja että yksi oikea synnin katumus tutaan siitä, jos ihmisellä on oikea sydämen murhe ja omantunnon kauhistus, ja että ihmisen pitää oikein tunteman syntinsä (Augsburgin tunnustuksen 12 artikla). Näistä sanoista kuulemme me, ettei pääse joka keituri ja pukki taivaan valtakuntaan, vaan yhdellä katuvaisella syntisellä pitää oleman oikea sydämen murhe ja omantunnon kauhistus.
...
Sitä varten on taivaan valtakunnan avaimet annettu Jumalan seurakunnalle, että hänen pitää avaaman oven katuvaisille sieluille. Mutta suruttomille pitää hänen sulkeman taivaan. Tämä on Lutheruksen usko.
...
Mutta Lutherus, joka oli itse syvässä katumuksessa, hän vaatii oikean katumuksen ja elävän uskon. Mutta että yksi katuvainen sielu ei saata itse uskoa tehdä, niin vaati Lutherus vielä sen, että Jumalan seurakunnan pitää vakuuttaman häntä Jumalan armosta ja syntien anteeksi saamisesta. Koska nyt Jumalan seurakunta papin kautta eli jonkun muun kristityn kautta sanoo yhdelle katuvaiselle sielulle:
“Sinun syntis annetaan anteeksi”, silloin suuttuvat ensin kirjanoppineet eli maailman viisaat ja sanovat: “Tämä pilkkaa Jumalata; ei sinulla ole yhtään valtaa syntiä anteeksi antaa; ei Jumala ole antanut taivaan valtakunnan avaimia sinulle.” Suuttuvat vielä luonnosta siveät ihmiset ja sanovat: “Jumala ja minun omatuntoni todistaa, että minä olen viatoin; en tarvitse minä yhtään armoa seurakunnalta.” Suuttuvat vielä netkin, joilla kuollut usko on pääkallossa ja sanovat: “Kyllä Jumala tietää, että minä olen katumuksen tehnyt; ei tarvitse kukaan minun sydäntäni koetella.” Ja minkästähden kaikki nämät suuttuvat? Sentähden ne suuttuvat, ettei Jumalan seurakunta eli oikeat kristityt tahdo tunnustaa pakanoita veljiksensä uskossa? Ei saata oikeat kristityt luvata armoa luonnollisille siveille; sillä he ei tarvitse yhtään armoa, ei Jumalalta eikä ihmisiltä. Ei saata myös kristityt luvata armoa kuolleelle uskolle, sillä hänellä on usko omasta takaa. Hän saattaa itse uskoa, koska hän tahtoo. Ja se joka on kuolleen uskon päälle luottanut, hän ei tiedä, kuinka hän on ruvennut uskomaan. Ei hän tiedä sitäkään, koska hän olis katunut syntiänsä. Hän luulee, että hän on katunut syntiänsä, mutta se on tapahtunut niin tapaturmaisesti, ettei hän ole sitä huomainnut.
Välistä hän luulee, että se on tapahtunut unessa. Välistä hän arvelee, että se on tapahtunut lapsuudessa. Onkosta sitten Lutherus eksynyt? Vai olisko hän nähnyt unta, koska hän vaatii senkaltaisia katumuksen tuntomerkkiä, joita ei saata yksikään muu tuntea tarpeelliseksi, kuin ainoastansa ne, jotka ovat itse katumuksessa olleet? Hän vaatii sydämen murhetta ja omantunnon kauhistusta. Saattaakos se tapahtua huomaitsematta, ettei ihmisen pitäis siitä itse tietämän?
Mutta me olemme vakuutetut siitä, ettei Lutherus ole eksynyt eikä unta nähnyt, vaan että hän on oikein ymmärtänyt Raamatun, koska hän pani oikean katumuksen tarpeelliseksi kaikille ihmisille. Ja me olemme myös vakuutetut siitä, että Lutherus on ymmärtänyt Raamatun oikein, koska hän vaati oikean ja elävän uskon. Mutta taivaan valtakunnan avaimia hän ei ole varastanut eikä ryöstänyt, koska hän avais oven katuvaisille ja murheellisille sieluille, mutta sulkee sen katumattomilta.
Kyllä vissimmästi kaikki maailman viisaat, kaikki luonnosta siveät ja kuolleen uskon tunnustajat suuttuvat, koska heitä ei lasketa sisälle. He saavat kyllä olla siinä uskossa, että se on Jumalan pilkkaaminen, koska katuvaisille sanotaan: “Sinun syntis annetaan sinulle anteeksi.” Ei ole kuitenkaan katuvaisilla sieluilla muuta turvaa, kuin se Jumalan armo, jonka Jeesus on sieluille ansainnut. Jos vihollinen ainoastansa laskis heitä sen verran, että he pääsisit pakenemaan Jeesuksen helmaan, niin saisit maailman viisaat elää viisaudellansa, luonnosta siveät ihmiset saisit elää siveydellänsä, ja kuolleen uskon tunnustajat saisit elää uskostansa, jos he saattavat.
Se on kirjoitettu pyhässä Raamatussa, että vanhurskas elää uskostansa. Ja jolla on elävä usko, hän saattaa elää ja kuolla sen päälle, että Ihmisen Pojalla on valta synnit anteeksi antaa, ei ainoastansa saarnaviran kautta, mutta jokaisen ihmisen kautta, joka itse on armoitettu. Se on yksi järkähtämätöin totuus, jos fariseukset sitä uskovat eli ei. Ja nyt, te halvatut, jotka muitten kristittyin avulla kannetaan Jeesuksen tykö, koska teillä ei ole sitä voimaa, että te jaksatte itse käydä! koska Ihmisen Poika näkee teidän muodostanne ja katsannosta, että teillä on yksi murheellinen ja särjetty sydän, silloin sanoo Ihmisen Poika: Sinun syntis annetaan sinulle anteeksi. Ja ota nyt vuotees, sinä halvattu, ja nouse käymään. Jos vielä kirjanoppineet ja fariseukset napisevat ja sanovat: Tämä pilkaa Jumalata, on ainaski joku kanssa, joka kiittää Jumalata, joka sen vallan on antanut ihmisille, että halvattu ihminen on saanut synnit anteeksi, että hän on pelastettu halvauksestansa. Ja sinä halvattu, joka et ole saattanut itse vaeltaa kristillisyyden tiellä siitä saakka, kuin halvaus tauti tuli sinun päällesi. Ota nyt vanhoja omanvanhurskauden makauksia, ja kanna ulos, ja muista! että sinä olet saanut synnit anteeksi silloin juuri, koska sinä sait kuulla tämän suloisen armon sanan Jeesuksen suusta: Sinun syntis annetaan sinulle anteeksi, ja älä tästedes mene syntiä tekemään, ettei sinulle jotakin pahempaa tapahtuis.
Sinä halvattu! koska ihmisen Poika on sanonut sinulle: sinun syntis annetaan sinulle anteeksi, niin ei sinun pidä enää epäilemän syntein anteeksi saamisesta, vaikka fariseukset epäilevät, sillä siinä samassa kuin sinä uskot, saat sinä voiman nousemaan ja käymään kristillisyyden tiellä. Sillä ei olekaan Jeesus muille niin sanonut, vaan ainoastansa halvatulle on hän sanonut: sinun syntis ovat anteeksi annetut. Niin usko nyt, sinä halvattu, että sinun syntis ovat anteeksi annetut. Amen
(edit. tekstin vahvennoksia ja pätkä kursivoinnilla olevaa tekstiä)
Viimeksi muokannut
hepa päivämäärä 22 Huhti 2010, 11:44, muokattu yhteensä 3 kertaa