L. L. Laestadius: Jeesus herättää lesken pojan

Kirjoituksia etsikkoaikamme aamunkoiton uskovaisilta 1800-luvulta 1940-luvun vuosikymmeniin

L. L. Laestadius: Jeesus herättää lesken pojan

ViestiKirjoittaja Taavetti » 12 Loka 2010, 09:30

Jeesus herättää lesken pojan

Luuk. 7: 11–17

Katselkaamme nyt Jumalan armon kautta, kuinka Jeesus herättää ylös niitä nuorukaisia, jotka ovat nuorena kuolleet ja kuolemansa kautta saattaneet vanhimpansa murheellisiksi.

1. Minkä tähden oli tämä nuorukainen kuollut?
2. Minkä tähden se murheellinen vanhin itki?
3. Minkä tähden Jeesus armahti häntä, ja herätti nuorukaisen ylös?

Meidän toivomme on, että elämän ja kuoleman Herra armahtaa niitä vanhempia, jotka itkevät lastensa kuoleman tähden, ja herättää heidän nuorukaisensa ylös, ennen kuin he vajoavat hautaan.

1. Minkä tähden tämä nuorukainen oli nuorena kuollut?

Valitettavasti kuolevat muutamat aivan nuorena, ja niitten kuoleman tähden tulee vanhemmille suuri murhe, niin kuin esimerkiksi se vanha Israel oli suuressa murheessa poikansa kuoleman tähden, ehkä Joosef oli kuitenkin elämässä. Ja Daavidille tuli niin suuri murhe pojan kuolemasta, että hän rupesi itkemään ja huutamaan: voi minun poikani Absalom! Ja koska vanhimman lapset niin nuorena kuolevat, tulee vanhimmalle raskas murhe niitten kuolemasta. Ja ei vanhimmat pääse siitä murheesta, ennenkun Jeesus sanallansa herättää niitä lapsia ylös. Minkä tähden nuorukaiset niin nuorena kuolevat? Sillä ei ole Jumala tahtonut yhdenkään syntisen kuolemaa, vaan Jumalan tahto on se, että he kääntyisivät Jumalan puoleen ja tulisivat autuuden tuntemiseen. Mutta vihollinen, joka käypi ympäri niin kuin kiljuva jalopeura, etsien kenen hän saisi niellä, se sama mies, joka on alusta ollut miestappaja, on syypää niitten kuolemaan, jotka nuorena kuolevat. Jos nimittäin nuorukaiset pysyisivät elävänä, niin tulisi vanhemmille ilo niistä lapsista.

Mutta kun he kuolevat nuorena, niin tulee vanhimmalle sydämellinen murhe. Synnin kautta hän niitä lapsia tappaa; sillä Paavali todistaa, että synnin kautta on kuolema tullut maailmaan. Vaikka suruttomat luulevat, ettei vihollisella ole valtaa heitä tappaa; mutta siinä he surkeasti pettyvät. Perkeleellä on niin suuri voima, että hän saattaa niitä tappaa, koska he ovat antaneet itsensä vihollisen vallan alle. Vihollinen tappaa ensin hengellisesti, koska hän saattaa hengellisen kuoleman heidän päällensä, ja koska he ovat hengellisesti kuolleet, saapi hän niin suuren vallan heidän päällensä, että hän tappaa vielä ruumiin. Muutamia hän tappaa juopumuksen kautta, muutamia tappaa huoruuden perkele, muutamia vihan perkele ja muutamia kunnian perkele. Muutamia taas tappaa ahneuden perkele, muutamia ylpeyden, muutamia epäjumalaperkele ja muutamia omanvanhurskauden perkele. Mutta ei suruton ihminen tunne niitä, eikä hän niin muodoin usko, että perkele tappaa ihmisiä, ensiksi sielun puolesta, koska hän saattaa hengellisen kuoleman matkaan. Ja sitte hän tappaa vielä luonnollisesti, koska hän panee heidät itsensä surmaamaan, eli terveytensä pilaamaan juopumuksen, huoruuden, ylpeyden, ahneuden ja vihan kautta. Ja vaikka ei ole kirjoitettu evankeliumissa, mikä perkele oli sen nuorukaisen tappanut, joka kannettiin ulos. Niin saatamme kuitenkin ymmärtää, että joku perkele oli hänen tappanut; sillä synnin kautta on kuolema tullut maailmaan; ja me tiedämme, että synti on perkeleestä.

2. Minkä tähden vanhimmalle tulee niin suuri murhe niistä lapsista, jotka nuorena kuolevat. Se on vanhimman luonnossa sellainen taipumus, joka tekee sen surun ja murheen välttämättömäksi. Ei saata vanhin välttää murhetta, koska lapset kuolevat. Ei niistä lapsista tule vanhemmalle niin suuri murhe, jotka kuolevat, ennen kuin ovat vanhimman rintoja imeneet ja vanhimman perässä kontanneet ja hänen peräänsä itkeneet. Kun sellaiset lapset kuolevat, tulee vanhimmalle suuri murhe ja kaipaus niitten lasten perään, jotka niin nuorena kuolevat. Siinä on oikea syy, minkä tähden vanhimmalle tulee niin suuri murhe, koska rintalapsi kuolevat. Voi, voi, nuorukainen! Miksi sinun piti niin nuorena kuoleman, ja jättämän sinun vanhempasi itkemään, murehtimaan ja kaipaamaan sinua. Se olisi somempi, että sinä nyt istuisit vanhempasi haudan päällä ja itkisit verta, kuin että vanhimman nyt täytyy istua sinun hautasi päällä ja huutaa sinun nimeäsi, etkä sinä kuitenkaan vastaa hänelle, koska sinä olet kuollut. Ensin on hän sinun suurella vaivalla ja verenvuodatuksella synnyttänyt, sitten on hän sinua pessyt ja elämän vedellä puhdistanut; hän on valvonut ja rukoillut sinun edestäsi siinä hyvässä toivossa, että hänelle tulisi ilo sinusta. Mutta nyt sinä olet rauennut kuolemaan, ja vanhimman vaiva meni hukkaan. Voi, voi, mikä murhe tulee vanhimmalle sinusta, kun sinun piti kuoleman. Hänen täytyy nyt istua haudan päällä ja huutaa: missä ovat ne nuorukaiset, joita minä kasvattanut olen? Ne ovat rauenneet ja pois menneet; ei ole vanhimmalla iloa kaiken sen vaivan edestä, jonka hän kärsinyt on.

Jos vielä olisi hänellä muutamia lapsia elämässä, niin ne ovat raavastuneet, ja me tiedämme, etteivät ne raavaat lapset paljon muista sitä vaivaa, jonka vanhin on kärsinyt heidän edestänsä. Ne raavaat lapset jättävät vanhimpansa yksinänsä ja lähtevät pois maailmaan. Niin pian kuin he lakkaavat imemästä, juoksevat he ulos maailmaan. Ja koska he tulevat raavaiksi, tahtovat he itse tienata jotakin, ei raavaat lapset tyydy siihen, mitä vanhin antaa, he pitävät vaivana olla vanhimman talossa, ja usein sanovat: ei vanhin anna meille palkkaa, ja ilman palkkaa emme viitsi häntä palvella. Niin muodoin jättävät ne raavaat lapset vanhimpansa yksikseen, ja menevät vieraan tyköön, joka antaa heille palkan.

Tämä kiitos on sinulle rakas vanhin sen edestä, että sinä olet näitä raukkoja suurella vaivalla ja verenvuodatuksella synnyttänyt. Tämä on kiitos rakas vanhin sen edestä, että sinä olet valvonut heidän ylitsensä, ja rukoillut heidän edestänsä. Tämä on kiitos rakas vanhin sen edestä, että sinä olet näitten raukkain antanut imeä rintojasi, he purevat rintojasi kun he raavastuvat. Mutta jos vanhin kuolee surusta ja murheesta, tulevat kaikki raavaat lapset ottamaan osaa vanhimman tavarasta ja perinnöstä, ja riitelevät vielä tavaran päältä. Eikös se olisi soveliaampi, että te istuisitte vanhimman haudalla ja muistaisitte siellä niitä autuaallisia päiviä, jolloin makasitte vanhimman sylissä ja imitte hänen rintojansa ja nauroitte vanhimmalle. Mutta sitte jälkeen, koska te olette raavaammiksi tulleet, olette te unhottaneet vanhimman hyvät teitä kohtaan, ja pois vieraantuneet hänestä, saattaen hänet murheelliseksi. Ja vaikka vanhin olisi vielä kuollut murheesta teidän tähtenne, tulette te yhtä hyvin saamaan osan hänen tavarastansa. Katsokaa te raavaat lapset, mitä vanhimman arkusta löytyy, ennenkun te rupeatte hänen tavaraansa jakamaan. Minä luulen, että kuolevainen vanhin on tehnyt sen kaltaisen testamentin, että ne lapset, jotka eivät ole haavoittaneet vanhimman sydäntä. Jotka eivät ole häntä vastauudesta ristiinnaulinneet, pitää saaman osan hänen tavarastansa, mutta ne raavaat lapset, jotka ovat karanneet pois vanhimman talosta, ja ovat eläneet oman kättensä päällä, ja tienanneet itsellensä ruokaa ja palkkaa vieraan tykönä, saavat tyytyä siihen palkkaan, mitä, he ovat tienanneet vieraan tykönä. Ja he saavat itseänsä syyttää, jos he tulevat perinnöttömäksi. Kyllä vissimmästi nämä raavaat lapset tahtovat osan vanhimman tavarasta. Mutta minä luulen, että kuolevainen vanhin on tehnyt sen kaltaisen testamentin, että ne lapset, jotka ovat hänestä luopuneet, ja saattaneet hänet murheelliseksi, eivät saa osaa hänen tavarastansa, ennen kuin tulevat anteeksi anomaan ja sovintoa tekemään.

3. Katselkaamme nyt kolmanneksi, minkä tähden Jeesus armahtaa sitä murheellista vanhinta, jonka lapsi on nuorena kuollut. Minä tunnen Jeesuksen sydämessä, olevan niin paljon rakkautta, ettei hän saata olla auttamata, koska hän näkee sen murheellisen vanhimman itkevän, ja surkuttelevan sitä onnetonta raukkaa, joka oli niin nuorena kuollut. Niin kuin hän armahti Latsaruksen sisaria Marttaa ja Mariaa, jotka itkivät veljensä kuoleman tähden, niin hän myös armahti tätä leskeä, ja sanoi: älä itke. Emme tiedä, minkä tähden tämä leski erinomattain sai sen suuren armon Jeesukselta, että hänen poikansa piti heräämän ylös kuolleista. Mutta niin kuin Jeesus itse sanoi Natsaretin synagogassa: Elian aikana oli monta leskeä Israelissa, mutta ei hän mennyt niitten tyköön, vaan sen lesken tyköön Sarpatissa. Niin taisi Vapahtaja osottaa armonsa sen kaltaiselle leskelle, joka oli köyhä ja ylönkatsottu maailmassa, joka epäilemättä oli opettanut poikansa kristillisyyteen ja oli muutenkin tarvitsevainen. Mutta minä uskon, että Jeesus armahtaisi muitakin vanhimpia, joitten lapset ovat nuorena kuolleet. Jos vanhimmat itkisivät niin paljon lastensa kuoleman tähden, joitten autuudesta he epäilevät, koska lapset raukeavat hengelliseen kuolemaan. Jos vanhemmat huutaisivat Jeesuksen perään, ja rukoilisivat häntä, että hän herättäisi lapset siitä hengellisestä kuolemasta. Niin vissimmästi seisoisivat kuolleen kantajat, kun Jeesus rupeaa paariin; sillä kuolleen kantajat eivät tohdi kantaa enää, eivät he jaksa kantaa, kun Jeesus käsipuolella rupeaa paariin. Hengellisessä tarkoituksessa ovat kuolleen kantajat ne perkeleet, jotka ensin tappavat nuorukaisia. Ja koska he ovat saattanet niitä hengelliseen kuolemaan, kantavat he tätä kuollutta raatoa hautaan. Sinne saattavat kuolleen kantajat kaikki nuorukaiset, jotka ovat hengellisesti kuolleet. Mutta koska Jeesus käsipuolella koskee paariin, niin kuolleen kantajat tulevat voimattomiksi. Eivät he enää jaksa häntä kantaa hautaan eli helvettiin. Näinä aikoina on Jeesus käsipuolella koskettanut paariin, ja moni nuorukainen, joka on ollut hengellisessä kuolemassa, on kuullut Herran äänen. Hänen voimallisen sanansa kautta on moni nuorukainen herätetty ylös hengellisestä kuolemasta. Ja moni vanhin, joka oli itkemässä, ja surkuttelemassa nuorukaisten onnetonta ja surkeaa tilaa, on Jeesuksen voimallisen sanan kautta saanut kuolleitansa, takaisin hengellisestä kuolemasta, josta on tullut suuri ilo vanhimman sydämelle.

Mutta muutamat vanhimmat ovat niin paatuneet, etteivät he soisi Jeesuksen herättävän ylös heidän nuorukaisiansa hengellisestä kuolemasta. Ja semmoiselle vanhimmalle sopii kyllä tämä sana: anna kuolleitten haudata kuolleitansa. Koska tahtovat kantaa lapsiansa hautaan, niin kantakoot.

Mutta sinä murheellinen äiti, jonka ainoa poika ja vanhuuden turva kannetaan ulos vanhimman huoneista, hengellisen kuoleman kautta hautaan. Anna kyyneleesi vuotaa tämän hengettömän nuorukaisen päälle, että Jeesuksen sydän liikutettaisiin armahtamiseen, että hän katsoisi armollisesti sen onnettoman vanhimman puoleen, ja herättäisi hänen ainoan poikansa hengellisestä kuolemasta, ja antaisi hänen elävänä äidillensä, eli murheelliselle vanhimmalle, josta vanhimman sydämelle pitäisi tuleman suuri ilo ja riemu.

Itkekää nyt vanhimmat lastenne kuoleman tähden, olkaa murheelliset ja parkukaa, koska lapset nuorena kuolevat, että Jeesus tulisi opetuslastensa kanssa. Kukatiesi sillä hetkellä, jolloin te olette kaiken toivon kadottaneet, ja armahtaisi teitä, ja herättäisi teidän nuorukaisianne siitä hengellisestä kuolemasta, ja antaisi heitä murheellisille vanhimmalle elävänä jälleen. Oi, mikä suuri ilo siitä tulisi murheellisten vanhimpain sydämille, jos Jeesus tänä päivänä rupeaisi paariin käsipuolellansa, ja voimallisella sanallansa herättäisi muutamia nuorukaisia, jotka hengellisen kuolemansa kautta ovat tulleet vanhimmille suruksi ja mielikarvaudeksi. Kuule armollinen Herra Jeesus murheellisten vanhimpain huokaus, ja armahda heitä, koska he itkevät ja surkuttelevat onnettomia lapsiansa, jotka ovat nuorena kuolleet. Ja me toivomme, että Jeesus herättää jonkun kuolleen nuorukaisen, ja antaa sen elävänä jälleen murheellisille vanhimmille, että vanhimmille tulisi ilo vanhuuden päivinä täällä ajassa ja ijankaikkisesti taivaassa. Amen.

L. L. Laestadius
Siionin Lähetyslehti kesäkuu 1955
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 18 Loka 2010, 02:43

Stilisoidessani vaikeahkoksi skannautunutta tekstiä, minulla oli tilaisuus samalla ajatella tämän vanhan Raamatun selityksen monia opetuksia ja tehdä huomioita selitystavasta sekä erilaisista tarkastelukulmista, joita Laestadius ainakin tässä saarnassa on käyttänyt.
Ensimmäinen niistä on hengellisen kuoleman ja ruumiillisen kuoleman rinnastaminen, joka on sen jälkeen jatkunut melko yleisenä lestadiolaisessa saarnaperinteessä. Laestadius ei kuitenkaan ollut ensimmäinen sen kaltainen rinnastaja, vaan taitaa sellaista esiintyä jonkin verran jo Paavalilla, eikä ole varmaa, vaikka se olisi vielä vanhempaa perua. Ainakin spitaali esiintyy Vanhassa Testamentissa sekä hengellisenä, että ajallisena sairautena. Hengellisessä mielessähän synti on melko pitkälle spitaalitautiin verrattavissa, samoja piirteitä on molemmissa.

Kuvatessaan synnin valtaa ja synnin kuolemaa tuottavaa vaikutusta, Laestadius nostaa esiin pitkän luettelon perkeleitä:
Vaikka suruttomat luulevat, ettei vihollisella ole valtaa heitä tappaa; mutta siinä he surkeasti pettyvät. Perkeleellä on niin suuri voima, että hän saattaa niitä tappaa, koska he ovat antaneet itsensä vihollisen vallan alle. Vihollinen tappaa ensin hengellisesti, koska hän saattaa hengellisen kuoleman heidän päällensä, ja koska he ovat hengellisesti kuolleet, saapi hän niin suuren vallan heidän päällensä, että hän tappaa vielä ruumiin. Muutamia hän tappaa juopumuksen kautta, muutamia tappaa huoruuden perkele, muutamia vihan perkele ja muutamia kunnian perkele. Muutamia taas tappaa ahneuden perkele, muutamia ylpeyden, muutamia epäjumalaperkele ja muutamia omanvanhurskauden perkele. Mutta ei suruton ihminen tunne niitä, eikä hän niin muodoin usko, että perkele tappaa ihmisiä, ensiksi sielun puolesta, koska hän saattaa hengellisen kuoleman matkaan. Ja sitte hän tappaa vielä luonnollisesti, koska hän panee heidät itsensä surmaamaan, eli terveytensä pilaamaan juopumuksen, huoruuden, ylpeyden, ahneuden ja vihan kautta. Ja vaikka ei ole kirjoitettu evankeliumissa, mikä perkele oli sen nuorukaisen tappanut, joka kannettiin ulos. Niin saatamme kuitenkin ymmärtää, että joku perkele oli hänen tappanut; sillä synnin kautta on kuolema tullut maailmaan; ja me tiedämme, että synti on perkeleestä.

Ehkä myöhemmässä saarnaperinteessä tuon kaltaisia luetteloita on vähemmän, tyystin ne eivät silti ole kadonneet. Joskus on käytetty eri nimityksiä, vaikka on tarkoitettu samaa asiaa. Nimen vaihdoksesta asia ei muuksi muutu, synti pysyy syntinä, vaikka se verhottaisiin hengellisyyden kaapuunkin, kuten taas viime aikoina on merkkejä näkynyt.

Sitten siirtääkin Laestadius huomion vanhempien murheeseen, jota kuvaa voimakkain sanakääntein:
2. Minkä tähden vanhimmalle tulee niin suuri murhe niistä lapsista, jotka nuorena kuolevat. Se on vanhimman luonnossa sellainen taipumus, joka tekee sen surun ja murheen välttämättömäksi. Ei saata vanhin välttää murhetta, koska lapset kuolevat. Ei niistä lapsista tule vanhemmalle niin suuri murhe, jotka kuolevat, ennen kuin ovat vanhimman rintoja imeneet ja vanhimman perässä kontanneet ja hänen peräänsä itkeneet. Kun sellaiset lapset kuolevat, tulee vanhimmalle suuri murhe ja kaipaus niitten lasten perään, jotka niin nuorena kuolevat. Siinä on oikea syy, minkä tähden vanhimmalle tulee niin suuri murhe, koska rintalapsi kuolevat. Voi, voi, nuorukainen! Miksi sinun piti niin nuorena kuoleman, ja jättämän sinun vanhempasi itkemään, murehtimaan ja kaipaamaan sinua. Se olisi somempi, että sinä nyt istuisit vanhempasi haudan päällä ja itkisit verta, kuin että vanhimman nyt täytyy istua sinun hautasi päällä ja huutaa sinun nimeäsi, etkä sinä kuitenkaan vastaa hänelle, koska sinä olet kuollut. Ensin on hän sinun suurella vaivalla ja verenvuodatuksella synnyttänyt, sitten on hän sinua pessyt ja elämän vedellä puhdistanut; hän on valvonut ja rukoillut sinun edestäsi siinä hyvässä toivossa, että hänelle tulisi ilo sinusta. Mutta nyt sinä olet rauennut kuolemaan, ja vanhimman vaiva meni hukkaan. Voi, voi, mikä murhe tulee vanhimmalle sinusta, kun sinun piti kuoleman. Hänen täytyy nyt istua haudan päällä ja huutaa: missä ovat ne nuorukaiset, joita minä kasvattanut olen? Ne ovat rauenneet ja pois menneet; ei ole vanhimmalla iloa kaiken sen vaivan edestä, jonka hän kärsinyt on.

Sitten seuraakin jo Raamatussa ilmenevä, Laestadiuksen toistama havainto, että Jeesus armahti kuolleen vanhempia, tässä tapauksessa sitä leskeä. Järki sanoisi, että synnin pettämä ja synnin vuoksi kuollut poikahan sitä armahdusta tarvitseisi, mutta Jeesus armahtaakin hänen äitiään.

3. Katselkaamme nyt kolmanneksi, minkä tähden Jeesus armahtaa sitä murheellista vanhinta, jonka lapsi on nuorena kuollut. Minä tunnen Jeesuksen sydämessä, olevan niin paljon rakkautta, ettei hän saata olla auttamata, koska hän näkee sen murheellisen vanhimman itkevän, ja surkuttelevan sitä onnetonta raukkaa, joka oli niin nuorena kuollut. Niin kuin hän armahti Latsaruksen sisaria Marttaa ja Mariaa, jotka itkivät veljensä kuoleman tähden, niin hän myös armahti tätä leskeä, ja sanoi: älä itke. Emme tiedä, minkä tähden tämä leski erinomattain sai sen suuren armon Jeesukselta, että hänen poikansa piti heräämän ylös kuolleista. Mutta niin kuin Jeesus itse sanoi Natsaretin synagogassa: Elian aikana oli monta leskeä Israelissa, mutta ei hän mennyt niitten tyköön, vaan sen lesken tyköön Sarpatissa. Niin taisi Vapahtaja osottaa armonsa sen kaltaiselle leskelle, joka oli köyhä ja ylönkatsottu maailmassa, joka epäilemättä oli opettanut poikansa kristillisyyteen ja oli muutenkin tarvitsevainen


Välissä saarnassa todetaan olevan niin sydämettömiä vanhempia, ettei heitä liikuta lainkaan, vaikka lapset menisivätkin maailmaan. Lopuksi Laestadius nostaa näkösälle, että Jeesus armahtaa surevia, lapsensa sielunviholliselle menettäneitä vanhempia vieläkin, kehottaapa heitä itkemään ja parkumaan lastensa kohtaloa. Lastaan rakastava vanhin ei välttämättä sellaista kehotusta edes tarvitseisi, itku, parku ja levottomuus nousevat esiin muutenkin. Kuitenkin kehotuksella on oma, tarpeellinen sijansa tässä saarnassa:

Itkekää nyt vanhimmat lastenne kuoleman tähden, olkaa murheelliset ja parkukaa, koska lapset nuorena kuolevat, että Jeesus tulisi opetuslastensa kanssa. Kukatiesi sillä hetkellä, jolloin te olette kaiken toivon kadottaneet, ja armahtaisi teitä, ja herättäisi teidän nuorukaisianne siitä hengellisestä kuolemasta, ja antaisi heitä murheellisille vanhimmalle elävänä jälleen. Oi, mikä suuri ilo siitä tulisi murheellisten vanhimpain sydämille, jos Jeesus tänä päivänä rupeaisi paariin käsipuolellansa, ja voimallisella sanallansa herättäisi muutamia nuorukaisia, jotka hengellisen kuolemansa kautta ovat tulleet vanhimmille suruksi ja mielikarvaudeksi. Kuule armollinen Herra Jeesus murheellisten vanhimpain huokaus, ja armahda heitä, koska he itkevät ja surkuttelevat onnettomia lapsiansa, jotka ovat nuorena kuolleet. Ja me toivomme, että Jeesus herättää jonkun kuolleen nuorukaisen, ja antaa sen elävänä jälleen murheellisille vanhimmille, että vanhimmille tulisi ilo vanhuuden päivinä täällä ajassa ja ijankaikkisesti taivaassa. Amen.


En voinut liikuttumatta olla, selkeyttäessäni skannerin lisäämiä roskia, lisäpisteitä ja vääriä tulkintoja lehti toisella puolellani ja tietokone edessäni. Aivan ei vanha mies itkenyt, mutta ei se kaukanakaan ollut.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 28 Loka 2010, 08:53

Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä


L.L. Laestadiuksen Arvidsjaurissa kesäkuulla 1856 pitämä tarkastussaarna.

Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä ja niiden tykönä, joilla on särjetty ja nöyrä henki. Jes. 57: 15.

Näin puhuu Herra profeetan kautta. Tutkistelkaamme näitä korkeita sanoja, voisimmeko niistä saada jotakin tämän seurakunnan kohdalle kuuluvaa. Minä asun korkeudessa, Herra sanoo: Ja miksi Jumala asuu korkeudessa? Senkö tähden, että Herra korkeudessa voi paremmin nähdä, kuinka ihmiset täällä alhaalla maan päällä käyttäytyvät? Kaikki kyllä tietävät, että Jumala on olemassa, mutta kaikki eivät tiedä, että Jumala näkee heidän ajatuksensa, heidän sanansa, heidän elämänsä. Ja vaikkakin kaikki tietävät, että Jumala näkee heidät, ei heillä ole minkäänlaista jumalanpelkoa, ei minkäänlaista uskoa Jumalan kaitselmukseen, ei minkäänlaista rakkautta hänen, ei mitään kiitollisuutta hänen hyvistä töistään. Jos Jumala olisi täällä meidän keskellämme näkyväisenä, niin kukaties jotkut pelkäisivät hänen vihaansa ja eläisivät ainakin ulkonaisesti toisin, kuin nyt elävät. Mutta kun Jumala asuu korkeudessa, niin luonnollisen ihmisen mielestä Jumala on niin kaukana, ettei hän näe hänen tekojansa. Hän elää silloin kuin pahanilkinen lapsi, jolla ei ole mitään vanhempiensa pelkoa silloin, kun he ovat kotoa poissa. Mutta kun vanhemmat ovat kotona, eivät pahanilkiset lapset uskalla pitää sellaista pahaa melua, kuin vanhempain poissa ollessa. Pahankuriset lapset eivät ajattele, että he voivat saada rangaistuksen säädyttömästä menostaan silloin, kun vanhemmat tulevat kotia. Niin pitkälle ei luonnollinen ihminenkään ajattele, että hän voi saada rangaistuksen jumalattomasta elämästään, kun Jumala kerran tulee korkeudesta tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.
Tapahtui kerran, että Jumala laskeutui alas Siinain vuorelle ja puhui itse Israelin lapsille, mutta he eivät voineet kuunnella sitä hirmuista ääntä, he vapisivat pelosta, kun Jumala itse jylisi Siinain vuorelta. Niin kävisi varmasti vielä tänäkin päivänä, jos Jumala, laskeutuisi alas korkeudesta ja puhuisi ihmisten lapsille maan päällä. He vapisisivat pelosta ja kauhistuksesta, sillä heidän paha omatuntonsa sanoo heille, ettei heillä olisi mitään hyvää odotettavana sellaiselta Jumalalta, joka jylisee Siinain vuorella. He varmasti pyytäisivät Moosesta puhumaan Jumalan kanssa, ja heidän puolestaan ottamaan vastaan Jumalan määräykset. Sitä paitsi on monta, jotka pyytäisivät saada olla ilman sitä armoa, että saisivat puhua Jumalan kanssa kahden kesken, ja sen tähden Jumalan täytyy asua korkeudessa, koska useimmat ihmiset tuntisivat saavana kiusaa hänen läsnä olostaan. He aivan pyytäisivätkin Jumalaa menemään pois heidän tyköään, niin kuin Pietari hämmästyksissään sanoi Vapahtajalle: Mene pois minun tyköäni, sillä minä olen syntinen ihminen. Jos nyt Vapahtaja olisi kuullut tämän rukouksen, olisi Pietari jäänyt yksin ja ilman Vapahtajaa.

Jos Jumala ilmestyisi nyt ihmisenä niin kuin Kristuksen lihanpäivinä, sysisi suruton joukko häntä kyynärpäillään, tai myös heittäisivät kiviä hänen päälleen, jos hän tuomitsisi heitä, tai he myös syyttäisivät häntä kerettiläiseksi ja villihengeksi Pontius Pilatuksen edessä. Niinpä taitaa olla parasta, että Jumala asuu korkeudessa, johon yksikään ihminen ei näe häntä, sillä kun Jumala on kaukana, silloin saa ihminen elää niin kuin tahtoo, hän voi elää vapaasti pahojen himojensa ja halujensa mukaisti. Hänen ei tarvitse pelätä Jumalan * kaikkialla läsnä olemista, sillä minä voin vakuuttaa teille, että jos Jumala olisi näkyvässä muodossa täällä meidän keskuudessamme, ei moni uskaltaisi näyttäytyä hänelle sellaisena kuin on. Ei kukaan uskaltaisi elää jumalattomasti Jumalan läsnä ollessa, niin, jopa itse perkelekin tulisi jumaliseksi, jos hänen aina täytyisi olla Jumalaa näkemässä. Mutta mitä parempi hän siitä olisi? Hän kaiketi olisi suuri ulkokullailija, jos hänen aina täytyisi olla Jumalaa näkemässä, mutta kristitty hän ei olisi.

Mutta nyt asuu Jumala myös pyhyydessä, sen tähden että hänen sanaansa julistetaan pyhäkössä. Mutta jos Jumalan sanaa saarnataan pyhäkössä selkeästi ja puhtaasti, niin ei monella ole halua tulla sinne, sillä selkeästi ja puhtaasti saarnattu Jumalan sana kuulostaa maailman korvissa koiran haukkumiselta. Sillä kun Vapahtaja saarnasi vertauksia käyttäen, sai hän kuulijoita, koska he eivät siitä mitään ymmärtäneet. Mutta jos hän puhui jonkun sanan, joka kosketti järkeen päässä, niin silloin pahenivat vieläpä hänen omat opetuslapsensakin, ja sanoivat: Tämä on kovaa puhetta, kuka voi sitä kuulla? Ja niin käänsi suuri osa
selkänsä hänelle. Jos laki nytkin saarnattaisiin selkeästi ja puhtaasti herätykseksi, eikä omaksi vanhurskaudeksi, niin useimmat suruttomasta joukosta kiiruhtaisivat pois ja menisivät kapakkaan tai istuutuisivat viinalasin ympärille ja pelaamaan korttia sunnuntaisin. Mutta jos saarnaaja sekoittaa yhteen lakia ja evankeliumia, niin osa istuu ja haukottelee, osa istuu ja nukkuu, osa katselee kauniita tyttöjä, osa katselee koreita vaatteitaan, osan ajatukset lentävät ympäriinsä maailmassa, ja useimmat eivät tiedä mitään koko saarnasta kotia tullessaan. Jumalan sana menee toisesta korvasta sisään ja toisesta korvasta ulos. Mutta jos pappi saarnaa koreasti, niin että luonnolliset tunteet liikuttuvat, niin hän saa monen luonnollisen ihmisen itkemään. Mutta * mitä tällä sitten on voitettu? Jos huora itkee kirkossa ja nauraa kirkon takana, on hän kuitenkin sama, kuin on ollutkin. Ja jos juomari itkee kirkossa ja juo itsensä humalaan kirkon takana, on hän kuitenkin sama juopporatti, kuin on ollutkin. Jos varas itkee kirkossa ja varastaa kirkon takana, niin ei hänen itkunsa ollut mitään muuta, kuin krokotiilin kyyneleitä. Moni itkee kirkossa, mutta tulee kuitenkin viinasta juovuksiin, kun polttava himo on hänessä syttynyt, sillä ei juopporatti muista, että hän tulee janoiseksi jälestä päin, niin kuin rikas mies tuli janoiseksi helvetin vaivassa.

Mutta kun Jumala nyt asuu pyhässä, niin pitäisi saarnaajan ainakin olla yhtä ankaran saarnaamaan lakia, kuin Johannes Kastaja oli. Kun hän näkee ulkokullattuja ja fariseuksia koreuksineen, ja omine vanhurskauksineen. Kun hän näkee kapakoitsijan ja juopporatin istuvan kirkossa, kun hän näkee siveitä huoria ja kunniallisia varkaita. Niin voisi hän, ainakin olla yhtä ankara, kuin Johannes Kastaja, julistamaan Jumalan ankaraa vanhurskautta, jos hän ollenkaan tahtoo sitä, että jokukaan ihminen heräisi ja tulisi totiseen katumukseen synneistänsä. Jos hän taas näkee jonkun katuvaisen ja parannukseen halullisen syntisen tulevan pyhäkköön, niin pitää hänen ainakin osoittaa sormellaan Jumalan Karitsaa ja sanoa: Katso Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnit. Silloin Jumala, joka asuu pyhäkössä, voi armahtaa parannukseen halullisen, ja antaa hänen tuntea armonsa.

Mutta Jumala asuu kolmessa paikassa, sanoo profeetta. Hän asuu ensiksikin korkeudessa, koskapa ihmiset eivät tahdo saada häntä seurakseen maan päällä, hän asuu myös pyhäkössä, jossa Jumalan sanaa saarnataan ja kansa rukoilee, mutta niin hän myös asuu niiden tykönä, joilla särjetty ja nöyrä henki on. Mutta kuinka monta niitä on, joilla on särjetty ja nöyrä henki? En ainakaan minä ole nähnyt monta sellaista, en enempää tässä seurakunnassa, kuin muuallakaan. Niiden, joilla on särjetty ja nöyrä henki, täytyy erottautua joukosta. He eivät voi istua siellä, missä pilkkaajat istuvat. Eivät he myöskään löydä mitään huvitusta maailman turhista huveista. Maailma saattaa löytää ilonsa juopottelusta, juopumuksesta, siveettömyydestä, tanssista ja pelistä, ym. Mutta ne joilla on särjetty henki, eivät voi löytää mitään iloa maailman syntisistä huvituksista, vaan heidän täytyy joko olla suljettujen ovien takana tai myös heidän on etsittävä yksinäisyyttä ja saarnattava erämaassa, niin kuin Johannes Kastaja teki.
Kun nyt Jumala asuu korkeudessa, niin ei kukaan voi häntä nähdä niiden joukossa, jotka asuvat maan päällä. Kun Jumala asuu pyhäkössä, voivat ainoastaan ne sielut hänet siellä löytää, jotka todella etsivät häntä pyhäkössä, mutta ne joilla on särjetty henki, löytävät hänet varmasti, sillä Herra on sanonut: Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä ja niiden tykönä, joilla on särjetty henki.

Mutta kuinka monta niitä on, joilla on särjetty henki? Minä tiedän, että täällä on ollut muutamia sieluja, joilla on särjetty henki, ja kukaties niitä on vieläkin täällä. Mutta ikävä kyllä niitä on harvoja, ja harvoja on niitäkin, jotka etsivät kadonneita lampaita, sillä vaikkapa vain yksi huutavaisen ääni erämaassa kuuluisi, niin varmasti monet kadonneet lampaat alkaisivat sitä vierasta kuunnella. Vaikkakin monet nauravat sille, toiset taas pahentuvat, toiset tulevat tollottamaan uteliaisuudesta, niin kuin muinoin suurin osa tuli Johannes Kastajan ja Jeesus Natsaretilaisen luo, saadakseen uteliaisuutensa täytetyksi, niin tuli kuitenkin sen suuren suruttoman joukon mukana aina joku nainen, joka itki syntejään ja kasteli Jeesuksen jalat katumuksen kyynelillä.

Siellä oli myös aina joku halvattu, joka antoi kantaa itsensä Jeesuksen luo ja sai kuulla armorikkaat sanat: Sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi. Mutta suurin osa oli tullut Jeesuksen luo töllistelemään ja täyttämään uteliaisuuttaan. Niin kävisi vielä tänäkin päivänä, jos joku huutavaisen ääni alkaisi huutaa erämaassa. Monta metsän eläintä kokoontuisi huutavaisen ympärille töllistelemään, mutta saatuansa täyttää uteliaisuutensa, he menisivät tiehensä.

Herra, iankaikkinen armahtaja katsokoon korkeudesta alas kadotetun sukukunnan puoleen; ja suuri Israelin Paimen, joka on vaeltanut raskaat askeleet Israelin vuorilla, on luvannut etsiä eksyneitä, parantaa haavoitettuja, ruokkia nälkäisiä ja johdattaa janoavaiset eläville vesilähteille. Hän on itse etsivä kadonneen, ja kantaa sen olallaan pyhään laumaansa. Eloa on paljon, mutta työväkeä on vähän: Rukoilkaa sen tähden elon Herraa, että hän lähettää uskollisia työmiehiä eloonsa, sillä vilja vaalenee elonkorjuulle. Ja täällä erämaassa ei löydy monta vehnänjyvää, mutta ne, joita täällä on, hän on kokoava aittaansa. Ja ne ovat silloin hyvässä tallessa. Ne harvat vehnänjyvät, jotka eivät ole ehtineet kypsyä, ovat hallanarkoja. Sen tähden meidän tulee rukoilla elon Herraa, että hän varjelee ne kasvavat jyvät rakeilta ja rajuilmoilta, hallalta ja kuivuudelta, ruosteelta ja mädäntymiseltä. Me rukoilemme myös, että elon Herra antaisi auringon paistaa kasvaville jyville, että ne tuleentuisivat, ennen kuin elonaika tulee. Sillä elonkorjuumies ottaa viljan sellaisena, kuin hän sen löytää, olipa se sitten kypsä tai kypsymätön; olipa pelto vaalea tai keltainen, niin se, jolla sirppi on kädessä, korjaa sen. Mutta kun vilja on leikattu ja riiheen kannettu, silloin tulee se, jolla on viskin kädessänsä ja perkaa riihensä. Nisun hän korjaa aittaansa, mutta ruumenet hän polttaa iankaikkisessa tulessa. Mutta kevyet jyvät ja savikat hän myös silloin niistä erottaa.
Savikka on yhtä raskas kuin nisu, mutta ei kelpaa ihmisten syötäväksi, vaan heitetään ulos taivaan lintujen ruoaksi. Se, joka perkaa riihensä, laskee nisun sihdin läpi, jotta savikka putoaisi pois, sillä hän tahtoo saada täysin puhtaat jyvät aittaansa. Kevyet jyvät erottaa hän pois puhtaasta viljasta, ja rikkaampien ihmisten taloissa on tapana käyttää kevyet jyvät hevosten ja sikojen ruoaksi. Kun nyt akanat poltetaan iankaikkisessa tulessa Kanaanin maassa ja savikka heitetään ulos taivaan lintujen ruoaksi, kevyet jyvät taas käytetään hevosten ja sikojen ruuaksi, kuinka paljon saa sitten kylvömies pellostansa, jonka hän on työllä ja vaivalla hankkinut?

Meidän kylmässä maassamme hän ei voi saada enempää, kuin 5 – 6, korkeintaan 8. jyvän, mutta luvatussa maassa hän sai jopa satakertaisesti. Armahtakoot siis siis iankaikkinen armahtaja meidän kylmää maatamme, ja antakoon sekä työmiehille että viljalle sopivanlaatuista maata, ja sopivaa ilmaa. Etteivät ne harvat nisunjyvät, joita täällä on, liian paljon kärsisi, ei liiasta kosteudesta eikä kuivuudesta, ei rakeista eikä rajuilmasta, ei pakkasesta eikä hallasta, jotta elon Herra saisi kootuksi muutamia nisunjyviä aittaansa, niin ettei kaikki hänen vaivansa ja työnsä olisi turha ajassa ja iankaikkisuudessa. Amen.

(Piispa 0. Berqvistin tekemästä ruotsinkielisestä jäljennöksestä suom. 0. H. J–a).
Lars Leevi Laestadius, saarna Arvidsjaurin tarkastuksessa Ruotsissa kesäkuulla 1856

Julkaistu Siionin Lähetyslehti elokuu 1943
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 28 Loka 2010, 08:57

Laestadiuksen saarna IV

"Herra Jumala sanoi käärmeelle: ”Minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja vaimon siemenen välille: sen pitää rikki polkeman sinun pääsi ja sinä olet pistävä häntä kantapäähän." 1 Moos. 3: 15.


Koska ihminen käärmeen viekkauden kautta lankesi syntiin, pani Jumala vihan vaimon siemenen ja käärmeen siemenen välille, mutta Jumala antoi myös sen armollisen lupauksen, että vaimon siemenen pitää rikkimusertaman käärmeen pään. Kuinka tämä viha on ilmottanut itsensä, osottaa koko Raamattu. Siitä saakka, kun käärmeen siemenet rupesivat poikimaan, on viha ollut niitten välillä, ja se sama viha on vielä nytki vaimon siemenen ja käärmeen siemenen välillä.
Tämä viha tuli siitä, että vaimo tuli petetyksi käärmeeltä, ja käärmeen viekkauden kautta tuli vaimo ja hänen lapsensa onnettomiksi: hänen täytyy nyt suuren vaivan kautta synnyttää. Johannes näki hänen huutavan syntymä-vaivassa, ja jos Jumala ei olisi ottanut hänen poika-lastansa tykönsä, niin olisi sen ruskea lohikäärme syönyt.

Johannes kastaja oli kova haukkumaan kyy käärmeen sikiöitä. Koska hän näki niitä, sanoi hän: te kyykäärmeen sikiät, kuka on teitä neuvonut välttämään tulevaista vihaa? Ilmanki Johannes näki, kuinka suuri viha oli vaimon siemenen ja käärmeen siemenen välillä. Minä olen kuullut, että kyykäärmeen hännässä on suuri kulkunen, joka kuuluu kauas, koska hän konttaa maan päällä. Tämä kulkunen on pantu ihmisen lapsille varotukseksi. Ne ihmisen lapset, jotka ovat valvomassa, saattavat paeta, koska tämä kulkunen kuuluu. Mutta ne raukat, jotka eivät ole valvomassa, eivät kuule tämän kulkusen helinää; ja niitä raukkoja pääsee kyykäärme pistämään. Ja sen ihmisen sydän, joka on käärmeeltä pistetty, paisuu ja kuolee paisumuksistansa, jos hän ei pääse oikealla ajalla tohtorin tyköön. — On myös eräs muu käärmeen laji, joka suostuttaa tiaisia myrkyllisellä hajulla. Koska nimittäin tiainen istuu oksalla, niin tulee suostutus-käärme naakimalla ja laskee ruumiistansa sen kaltaisen myrkyllisen hajun, jonka kautta tiainen tulee vimmatuksi, ja menee suostutuskäärmeen suuhun.

On myös muu käärmeen laji kuusen pituudesta. Se makaa ruomossa ja vartioi ihmisen lapsia. Jos joku tulee häntä liki, käärii se itsensä ihmisen ympäri ja pusertaa ihmisen luut rikki. Ja sen jälkeen oksentaa hän liivaa ihmisten raatoin päälle, ja nielee ne kokonansa. Johannes näki myös ilmestyksensä, kuinka lohikäärme oksensi liivaa sen vaimon päälle, joka oli poikalasta synnyttämässä. Mutta vaimo pääsi pakenemaan korpeen. Se ruskea lohikäärme, joka saatanaksi ja perkeleeksi kutsutaan, joka koko maan piirin viettelee, oli ilman epäilemättä se sama hirmuinen elävä, joka puhutteli vaimoa paratiisissa. Ja se sai hänen uskomaan, että hän tulee oikein viisaaksi, jos hän syö kielletyn puun hedelmästä. Tämän lohikäärmeen siemen on erinomattain vihainen vaimon siemenelle, joka hänen päänsä rikki musertaa. Jos vaimon siemen ei olisi hänen päätänsä rikki musertanut, olisi hän aikaa hävittänyt ja raatanut ihmisen lapset. Mutta käärmeellä on niin sitkeä henki, ettei hän kuole, vaikka pää on poljettu rikki. Me kuulemme ilmestyskirjasta, että lohikäärme veti pyrstöllänsä kolmannen osan taivaan tähdistä maan päälle.

Ei ole siis monta tähteä taivaassa, jotka loistaisivat taivaslaessa ja osottaisivat tietä yksinäiselle matkamiehelle, kulkeaksensa yöllä ja pimeyden aikana ijankaikkisuuden rannalle. Mutta vaimon siemen, joka on musertanut käärmeen pään, on näinä aikoina kantanut käärmeen siemenet muuraisen pesään. Ja siellä on käärmeen siemenillä surkea hätä: siellä ne puikivat ja siellä ne vääntelevät itseänsä niin kuin madot kuumassa tuhassa.

Mutta ei auta puikiminen; jos ne vielä muutamia muuraisia syövät, niin toiset tulevat kahta kiivaammiksi kaluamaan käärmetten luita. Mutta eivät käärmeen siemenet sen tähden kuole varsin, ennen kuin aurinko laskee.

Koska siis Herra Jumala pani vihan vaimon siemenen ja käärmeen siemenen välille, niin tulee meidän ottaa vaari siitä sodasta, joka tämän vihan kautta on tullut maailmaan. Mutta ei siinä maassa ole sotaa, jossa vaimon siementä ei ole. Mutta siinä paikassa käypi sota, kussa käärmeen siementä on paljon, ja aivan harvat vaimon siemenet.

Minä olen kuullut vanhojen muistelevan, että käärmetokassa on yksi käärmeen kuningas, joka on isompi muita, ja että sillä käärmeen kuninkaalla on eräs valkea ympyriäinen kivi, jonka se vatkaa (viskaa) ilmaan. Ja se ihminen, joka pääsisi saamaan käärmeen kiven, pitäisi muka tuleman onnelliseksi. Mutta se on tosin sangen vaarallista, että mennä sisälle käärmetten tokkaan, koska niitä on monta sataa koossa kiiman aikana. Mutta me arvaamme, minkä tähden käärmeet suuttuvat sille ihmiselle, joka tahtoo kiven pois ryöstää. Sillä siihen on kaikki käärmeen viekkaus koottu. Jos se kadottaisi viekkautensa ja kavaluutensa, tulisi se hulluksi, järki putoaisi peräti.
Mutta niin hulluksi ei tahdo käärme tulla, että se rupeaisi katumuksen ja parannuksen tekemiseen. Koska nyt joku ihminen on ottanut käärmeen viekkauden eli maailman viekkauden kiven, silloin aukasevat kaikki käärmeet suunsa, ja karkaavat yksimielisesti sen ihmisen päälle, ja kolmen valkean läpi pitää sen ihmisen käymän, ennen kuin käärmeet lakkaavat häntä vaivaamasta. Tämä on yksi syy, minkä tähden käärmeen siemenet vihaavat vaimon siementä. On se vielä toinenki syy, minkä tähden käärmeen siemenet vihaavat vaimon siementä. Vaimon siemen on musertanut, eli rikkipolkenut käärmeen pään. Jos vaimon siemen ei olisi rikkipolkenut käärmeen päätä, niin olisi käärme syönyt vaimon siemenen.
Mutta koska vaimon siemen on rikkipolkenut käärmeen pään, täytyy sen nyt pyrstöllänsä liikkua, jolla se vetää kolmannen osan taivaan tähdistä maan päälle. Ja koska ruskea lohikäärme on sen vaimon vieressä, joka huutaa syntymävaivassa, on se tarkotuksensa, että se pääsisi syömään sitä poikalasta, joka vaimosta syntyy. Mutta koska Jumala varjelee uutta ihmistä, joka vaimosta syntynyt on, rupeaa käärme oksentamaan myrkyllistä liivaa vaimon päälle, että se hukuttaisi hänen kuolleen liivalla. Mutta Jumala on vienyt vaimon korpeen, kussa ei ole niin paljon käärmeen siemeniä. Ja meidän toivomme on, että Jumala varjelee tätä vaimoa niin kauan, kuin käärmeen kivi pois ryöstään. On myös käärme pistänyt vaimon siementä kantapäähän. Tämä käärmeen pistäminen tulee siitä vihasta, joka on Jumalalta pantu vaimon siemenen ja käärmeen siemenen välille. Mutta tämä pistäminen ei tee vaimon siemenelle niin suurta vahinkoa. Kuitenki on sen ihmisen henki suuressa vaarassa, joka on käärmeeltä pistetty, sillä käärmeen myrkky paisuttaa ihmisen sydäntä ja kuolema tulee, jos käärmeeltä pistetty ihminen ei pääse tohtorin tyköön oikealla aialla.
Luonnollisen ihmisen sydän on täynnänsä käärmeen myrkkyä. Mutta ei hän tunne sitä, niin kauan kun hän puoskii sydäntänsä vuotavalla pirun sonnalla. Ei hän tunne, että sydän on täynnä myrkkyä, ennen kun tohtori antaa hänelle karvaita lääkityksiä. Silloin alkaa synnin myrkky polttamaan hänen sisällyksiänsä.
Käärmeen myrkky on ottanut suruttoman tuntoa haisemaan ja mätänemään. Mutta ei suruton tunne sitä, ennen kuin reikä tulee tuntoon. Mutta suruttoman tunto on paksumpi kuin nautahärän vuota. Ei semmoisen ihmisen tuntoon tule reikää vaikka vanhimman kuumat kyyneleet putoavat sen päälle.

Hengelliset puoskarit panevat vielä suruttomuuden laastaria tunnon päälle, ettei omantunnon haavat pitäisi haiseman ja märkää vuotaman, ennen kun vasta ijankaikkisuudessa. Mutta oikea tohtori hakkaa ensin Hengen miekalla paksua tuntoa, että siihen tulisi reikä. Sitte ottaa hän ja leikkaa terävällä partaveitsellä sitä kuollutta ja mädännyttä lihaa, joka tunnossa on. Ja sen jälkeen tiputtaa hän muutamia hunajan pisaroita omantunnon haavoihin.
Koska käärmeen myrkky on paisuttanut suruttoman ihmisen sydäntä, ottavat hengelliset ja puoskarit, ja valuttavat hänen suuhunsa vuotavaa pirun sontaa. Mutta sen kautta tulevat sydämen paisumukset pahemmiksi. Vaan oikea tohtori ottaa lain vasaran ja kolkuttaa kivikovaa sydäntä. Hän ottaa ja pistää sydämen paisumukset naskalilla, että reikä pääsisi vuotamaan. Hän antaa käärmeeltä pistetylle ihmiselle karvaita juomia, että hän pääsisi myrkkyä ulos oksentamaan.
Ja koska myrkky näitten lääkitysten kautta alkaa karvastelemaan joka paikassa, sitten antaa tohtori hänelle voita ja hunajata. Meidän pitäisi katseleman, kuinka käärmeen siemen vihaa vaimon siementä; mutta meidän täytyy ensin rukoilla sitä siunattua vaimon siementä, joka on rikki musertanut käärmeen pään, että hän varjelisi niitä heikkoja, jotka turmelemattomasta siemenestä syntyneet ovat, käärmeen siemenestä ja käärmeen myrkystä. Ja Vapahtaja on sanonut: olkaa viekkaat niin kuin käärmeet ja vakaat niin kuin kyyhkyset; niin Hän tarkottaa vissimmästi, että meidän pitää varastaman käärmeen viekkautta, koska käärmeellä, ja hänen siemenellänsä on niin suuri viekkaus ja kavaluus, että hän saattaa yksinkertaisia kyyhkysen poikia pettää.
Sinä siunattu vaimon siemen, auta kaikkia murheellisia, katuvaisia ja alas painetuita, jotka turmelemattomasta siemenestä syntyneet ovat, ettei käärmeen siemenet saisi heitä turmella eli myrkyllänsä painaa. Kuule katuvaisen huokaus, rakas isämme. Saarnateksti Matt. 23: 34, 39.

Seuraavaisesti siitä kuin puhuttu on pitää meidän tutkisteleman, kuinka käärmeen siemen vihaa vaimon siementä eli kuinka maailman lapset vihaavat Jumalan lapsia. Auttakoon Jumala, että muutama sokea raukka näkisi hahmonsa entisten pakanain luonnossa. Sillä ei käärme ole muuttanut luontoansa, vaikka se on muuttanut nahkansa. Koska vanha nahka on kulunut, riisuu se pois sen päältänsä ja pukee päällensä uutta nahkaa, joka on kahta lujempi. Puoskareilla on tapana antaa käärmeen nahkaa niille vaimoille, jotka ovat lapsen hädässä, siinä tarkotuksessa, että uusi ihminen pian syntyisi. Ja huorat myös ottavat käärmeen suomuja sisällensä siinä tarkotuksessa, että he ajavat hedelmän ulos. Mutta me otamme sitä vanhaa käärmeen nahkaa, jota löytyy monesta paikasta maan päällä, osottaaksemme niille, jotka eivät vielä tiedä, että käärmeet muuttavat nahkaansa, vaan eivät muuta luontoansa: että sillä on sama luonto kuin ennenki.

Ensimäinen viha vaimon siemenen ja käärmeen siemenen välillä ilmestyi varsin synninlankeemuksen jälkeen, koska Kain rupesi vihaamaan veljeänsä vanhurskauden tähden. Koska Jumala mielistyi Aapelin uhriin, niin suuttui Kain, ja hänen hahmonsa muuttui vihan tähden. Niin Herra sanoi Kainille: miksis olet vihainen ja miksi hahmosi muuttuu? Kain oli suuttunut veljensä kristillisyyden tähden. Hänelle tuli paha mieli siitä, kun Aapeli oli hurskaampi häntä. Hän ajatteli: ilmanki tuo räkäsuu nuljus nyt on parempi minua. Ja vaikka Jumala nuhteli häntä ja käski hallita vihaansa, ei kuitenkaan Kain saanut tunnon rauhaa, ennenkun hän tappoi veljensä. Sillä käärmeen siemenet eivät kärsi ollenkaan, että vaimon siemen pitäisi olla parempi heitä. Omanvanhurskauden veri nousee päähän, ja hengellinen viha muuttaa heidän haahmonsa.
Kain oli ensimmäinen, joka imasi kristityn verta. Ja koska Jumala kysyi häneltä: kussa on Aapeli sinun veljesi, niin hän sanoi: en minä tiedä, olenko minä veljeni vartija. Niin vastaavat vielä nytki Kainin lihalliset veljet ja nepaimet: Koska joku kristitty kysyy heiltä: missä on sinun veljesi, niin he sanovat: olenko minä veljeni vartija; pitäköön itsekuki vaarin itsestänsä, en ole minä velvollinen neuvomaan ketään. Paavali on kirjottanut, että Aaprahamin poika palkkavaimosta oli vihainen nuoremmalle poialle, joka ali vapaasta syntynyt. Niinkuin silloin se, joka lihan jälkeen syntynyt oli, vainosi sitä, joka Hengen jälkeen syntynyt oli, niin se vielä nytki tapahtuu.
Kuinka käärmeen siemen vihaa vaimon siementä, osottaa Esaun viha. Käärmeen siemenet rupesivat puikimaan Esaun sydämessä, koska hänen veljensä
Jaakop oli saanut paremman siunauksen isältänsä. Esau uhkasi tappaa veljensä siunauksen tähden. Mutta Jaakop pakeni veljensä edestä vieraalle maalle. Niin on monen kristityn häätynyt pakenemaan vieraalle maalle, koska häntä on vainottu omassa maassa kristillisyyden tähden.

Kuinka käärmeen siemen on vihainen vaimon siementä vastaan, osottaa myös Israelin poikain viha Joosepille. Joosep kantoi juoruja ja ilmotti vanhemmille, mitä Israelin pojat tekivät vanhemman selän takana. Tuostapa nousi hirmuinen viha juorujen kantajalle ja unen näkijälle. Ja vielä nytki suuttuvat suruttomat ihmiset hirmuisesti niille, jotka kantavat juoruja ja ilmottavat heidän pahoja töitänsä. Mitäs Israelin lapset tekivät Moosekselle, koska hän pani Jumalan ankaran vanhurskauden heidän silmäinsä eteen. Pahat miehet Israelin seurakunnassa jo kävivät hänen henkensä päälle ja sanoivat Moosekselle: sinä teet kovin paljon, sillä kaikki kansa on pyhä. Maailman orjan mielestä on koko kansa pyhä, vaikka he juovat, kiroavat ja tappelevat, huorintekevät ja varastavat. Kyllä ne sentähden ovat pyhät ja hurskaat. Mutta jos Mooses alkaa heitä haukkumaan ja soimaamaan jumalattomasta elämästä, silloin alkavat paraat miehet seurakunnassa sanomaan: sinä teet ylön paljon, sillä koko kansa on pyhä. Nämät vanhan aatamin sanat ovat niin totiset ja niin urhoolliset, että Kainin lihalliset veljet ja nepaimet sanovat: aamen, se on tosi, koko kansa on pyhä. Koska paraat miehet seurakunnassa ovat huorat ja varkaat ja juomarit sekä viinaporvarit, silloin ovat riettaan orjat valmiit sanomaan: koko kansa on pyhä. Ne ovat semmoiset kristityt ettei saa Mooses heitä tuomita.
Jos Mooses alkaa semmoisia kunniallisia ihmisiä tuomitsemaan, niin sanovat seurakunnan paraat miehet: sinä tee: ylön paljon, sillä koko kansa on pyhä. Vaikka nyt seurakunnan paraat miehet olivat niin raskaat, ettei maa jaksanut heitä kantaa niin kuin sananlasku on, sttä kiittämätöntä ihmistä ei jaksa maa kantaa, niin nämäki miehet Korah, Taatam ja Upiram vajosivat maan alle ja putosivat helvettiin elävänä, yhtenä ruumiin ja sielun kanssa. Yhtä hyvin olivat toiset valmiit sanomaan Moosekselle ja Aaronille, että he olivat Jumalan miehiä surmanneet. Niillä oli se usko, että Mooses oli vajottanut Jumalan lapsia helvettiin.

Mutta katselkaamme aina, kuinka käärmeen siemen vihaa vaimon siementä. Koska Jumala lähetti rohveettoja saarnaamaan parannusta Israelin lapsille, rupesivat he vihaamaan hetä, niin kuin Vapahtaja sanoo tämän päivän evankeliumissa: katso Minä lähetän teille rohveetat ja viisaat ja kirjanoppineet, ja niistä te muutamat tapatte ja ristiinnaulitsette, ja muutamat te pieksätte teidän synakookissanne ja vainoatte kaupungista kaupunkiin. Minkä tähden ovat juutalaiset vainonnetet rohveetoita, jotka saarnasivat pararannusta? Sentähden ilmanki, että he olivat väärät rohveetat, jotka haukkuivat Jumalaa lapsia.

Juutalaiset sanoivat Vapahtajalle: meillä on Isä, nimittäin Jumala, emme ole äpärät. Heillä on semmoinen usko, niinkuin kaikilla armon varkailla on, että Jumala on heidän isänsä, vaikka Vapahtaja sanoo heille: te olette isästä perkeleestä. Kuinka käärmeen siemenet saattavat semmoista kuulla? Itse rietas luulee, että hän on enkeli. Ja riettaan enkelillä on sama, usko, että he ovat enkelit. Eivät he sitä tunne, että he ovat isästä perkeleestä. Koska nyt rohveetat rupesivat kunniallisia ihmisiä haukkumaan ja tuomitsemaan, silloin nousi vanha aatami, oman vanhurskauden musta veri nousi maksasta, ja kunnian veri nousi pernasta: käärmeen siemenet rupesivat puikimaan (kähisemään) sydämen juuressa, ja niin rietas yllytti koiransa lakkimaan kristittyin verta. Mutta rohveetta Elias sanoi yhdelle kristittyin ja rohveettain murhaajalle: samassa paikassa, jossa koirat ovat lakkineet Naapotin verta, pitää heidän sinun vertasi lakkiman. Mutta tämä kristittyin vihollinen suuttui Eliaalle ja sanoi: viholliseksikos minun löysit?

Niin katsovat vielä suruttomat ja armon varkaat kristityitä vihollisiksi, jotka heidän syntiänsä soimaavat. Armon varkaat, jotka pitävät itsensä kristittyinä ja luulevat, että ne ovat kristittyin vainoojat, jotka eivät anna omantunnon rauhaa. Näin on käärmeen siemen vainonnut vaimon siementä. Mutta käärme on nyt muuttanut nahkansa. Ennen vanhassa testamentissa oli käärmeellä vanha nahka. Se vainosi silloin rohveetoita pakanain haahmossa. Ja Vapahtajan aikana oli se ottanut juutalaisten haahmon päällensä. Mutta nyt on se taas muuttanut nahkansa. Se on ottanut vanhan kristityn haahmon päällensä, ja siinä haahmossa se nyt vainoaa kristityitä. Ei ole tosin tietoa, koska rietas olisi tullut kristityksi.
Mutta nyt se vaeltaa kuitenkin vanhan kristityn haahmossa. Se on myös tullut papiksi, ja semmoisena se nyt saarnaa evankeliumia niin suloisesti, että kaikki siveät huorat laskevat maitonsa. Vapahtajan ja apostolitten aikana tahtoi se varjella vanhaa Mooseksen uskoa niinkuin me kuulemme tämän toisen joulupäivän epistolasta, Me kuulemme sen kantavan kristittyin päälle, että Jeesus Natsareenus muuttaa säädyt, jotka Mooses meille antoi. Pakanat myös kantoivat kristittyin päälle, että ne katsovat ylön oikeata Jumalan palvelusta ja tekevät erään tapetun juutalaisen Jumalaksi. Koska Luteerus saarnasi paavia vastaan, niin valittivat paavilaiset, että Luteerus tahtoo muuttaa vanhaa kristinuskoa, joka oli seisonut 1500 vuotta. Niin muodoin oli käärme silloin muuttanut nahkansa ja tuli vanhan kristityn haahmossa sotimaan vanhan kristinuskon puolesta, jonka muka Luteerus oli tullut muuttamaan. Vaikka nyt Luteeruksen aikana ei ollut vanhasta kristinuskosta muuta jälellä, kuin ainoastaan pyhä Raamattu, sillä kaikki muut kirjat olivat paavilaisten omat väärät asetukset. Kuitenki tahtoi vihollinen vanhan kristityn haahmossa varjella vanhoja paavilaisten asetuksia ja paavilaisten kirjoja, joita Luteerus tuli muuttamaan. Siitä syystä tuomitsevat paavilaiset Luteeruksen niinkuin väärän rohveetan ja suuren noidan, joka oli liitossa perkeleitten kanssa. Koska käärme näin muuttaa nahkansa ja tulee vanhan kristityn haahmossa varjelemaan vanhaa kristinuskoa, jolloin uskottaa se palvelijoitansa, että kristityt ovat väärät rohveetat ja villihenget, jatka tahtovat muuttaa vanhoja asetuksia, ja hävittää vanhan uskon.

Me näemme epistolasta, kuinka kiivas vihollinen on sotimaan vanhan uskon puolesta, jonka kristityt tahtovat hävittää. Ja koska se tulee vanhan kristityn haahmossa varjelemaan vanhoja säätyjä, joita juutalaiset, pakanat ja paavilaiset ovat järellä vihollisen mielisuosion huomanneet. Silloin kiivastuu rietas niin kovin totuuden puolesta, että hän puree hampaitansa ja tukitsee korviansa, ottaa kivet käteensä, ja viskaa villihengen Stephanin päälle, joka tahtoo muuttaa säädyt, joita Mooses on antanut. Koska käärmeen siemenet puikivat sydämen juuressa, silloin vuotaa myös käärmeen myrkky hampaista. Sen tähden ne kiristelevät hampaitansa.

Nyt on käärme kolme kertaa muuttanut nahkansa. Ensimäisen kerran se riisui nahkansa Kolkatan mäellä. Se tuli sinne variseuksena varjelemaan vanhaa Mooseksen uskoa, jonka se luuli kristillisyyden kautta menevän hukkaan. Toisen kerran se riisui nahkansa roomalaisten pääkaupungissa. Sinne se tuli varjelemaan vanhaa pakanan uskoa, ja silloin oli se julma tappamaan kristityitä. Kolmannen kerran se riisui nahkansa Luteeruksen aikana. Silloin se tuli vanhana kristittynä varjelemaan vanhaa kristin uskoa Luteerusta vastaan, joka tahtoi muka hävittää vanhan kristinuskon. Ja nyt se taas heti kohta riisuu nahkansa neljännen kerran. Se tahtoo nyt tulla varjelemaan vanhaa Luteeruksen uskoa, jonka muutamat kristityt, joita haukkumalla kutsutaan lukijaiksi, körttiläisiksi ja villihengiksi, tahtovat muka hävittää.

Ja millä nahalla ikänänsä käärme on tullutki auringon eteen, on se vihannut vaimon siementä ja sanonut: nahka nahasta ja kaikki, kuin ihmisen takana on, antaa hän henkensä edestä. Koska nimittäin vihollinen ei pidä puoltansa järellä, täytyy hänen ruveta kristittyin nahkaan maailman lain voimalla. Maailman herrain ja ylimäisten pappein päälle kantaminen Pontius Pilatuksen edessä, kuuluu yhä aina. Erinomattain ovat juutalaisten ylimäiset papit, pakanain ylimäiset papit ja paavilaisten ylirnäiset papit, joita lohikäärme on vetänyt pyrstöllänsä taivaasta maan päälle, ne ovat katkerimmat Jeesuksen ristin viholliset. Nepä ymmärtävät noutaa valkean helvetistä, millä he näkevät makkaroita tehdä kristittyin verestä.

Luteerus on kirjottanut, että perkele saattaa saarnata evankeliumia paremmin kuin pappi. Ja se on kyllä uskottava, että semmoinen pappi saarnaa niin suloisesti, että kaikki siveät huorat laskevat maitonsa. Ei suinkaan semmoinen pappi hauku kunniallisia ihmisiä huoraksi ja varkaaksi; ei hän hauku juomariksi, koska hän on itse juomari, ei hän soimaa huoria, koska hän on itse huora, ei hän
hauku viinaporvaria, koska hän pitää itse vähäsen viinakaupan, ei hän nuhtele kirousmiehiä, koska hän itse kiroaa, ei hän nuhtele tappelusmiehiä, koska hän itse tappelee, ei hän nuhtele niitä, jotka pitävät kalaasia ja turhia pitoja, sillä hän tahtoo itse myös olla niissä.
Ja kuinkapa perkele saattaa saarnata itseänsä vastaan. Ei hän saata itseänsä haukkua. Mutta kristityitä, joita hän katsoo vääriksi rohveetoiksi ja villihengiksi, niitä semmoinen pappi haukkuu ja ulosajaa huoneestansa.
Mutta samassa paikassa, jossa koirat ovat nuolleet Naapotin verta, pitää koirain myös nuoleman kristittyin vainoojain verta. Monessa paikassa nousee nyt raaka kansa vimmaan, ja tappaa herroja, pappia ja kuninkaita viinaryypyn edestä. Tässä muutamana vuonna ammuttiin ylimäinen piispa Ranskan pääkaupungissa. Hän ammuttiin kansalta, joka oli yllytetty kapinaa tekemään. Eikä ole niin pitkä aika siitä, kun raaka kansa Ruotsin pääkaupungissa oli surmaamassa ylimäistä piispaa. Onkos ihme, että raaka kansa viimein yltyy ja nousee villiin, koska tämä kansa on jätetty luonnolliseen tilaansa ja hengelliseen pimeyteensä ilman nuhdetta. Kyllä semmoinen villikansa saattaa viinaryypyn edestä, sekä herroja että pappia tappaa.

Siionin Lähetyslehti, heinä- elokuu 1961
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä


Paluu Etsikkoaikamme aamunkoitosta



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron