VL-FOORUMI

Keskustelupalsta vanhoillislestadiolaisille ja uskostamme kiinnostuneille. Ylläpitäjinä vanhoillislestadiolaisia yksityishenkilöitä.
Tänään on 18 Marras 2018, 21:05

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]




Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 5 viestiä ] 
Kirjoittaja Viesti
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 20 Elo 2010, 09:06 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6922
Paikkakunta: Suomenselkä
Jumalan valtakunta on kuin äiti,
joka jokaisen kristityn synnyttää


Pyhä raamattu kertoo Jumalan valtakunnasta, sen merkityksestä ja toiminnasta hyvin paljon. Kun Johannes Kastaja uuden liiton alussa alkaa saarnansa, hän sanoo: "Tehkää parannus, sillä taivaan valtakunta on lähestynyt." (Matt. 3: 2). Samoin Jeesus alkaa profeetallisen virkansa sanoen: "Aika on täytetty, ja Jumalan valtakunta on lähestynyt, tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi." (Mark. 1: 15). Kun hän sitten profeetallista virkaansa toteuttaa, hän kulkee uskovaisiensa kanssa kaupungeissa ja kylissä, saarnaten ja ilmoittaen evankeliumia Jumalan valtakunnasta. (Luuk. 8: 1).

Lähettäessään uskovaisiaan tämän valtakunnan työhön, ja antaessaan heille ohjeet tähän tehtävään, hän käskee heidän sanoa: "Jumalan valtakunta on teitä lähestynyt." Jos he eivät ota vastaan, tulee sanoa: "Jumalan valtakunta oli teitä lähestynyt." (Luuk. 10: 9 – 11). Tästä työstä hän sanoi omilleen mm. näin: "Tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, kaikille pakanoille todistukseksi." (Matt. 24: 14). Fariseukset olivat usein kuulleet Jeesuksen puhuvan tästä valtakunnasta, ja he kerran kysyivät, milloin se tulee.

Tähän Jeesus vastaa: "Jumalan valtakunta on teidän keskellänne." (Luuk. 17: 21). Tätä valtakuntaa Jeesus opetti myös rukoilemaan, tulemaan rukoilijan luo sanoen: "lähestyköön sinun valtakuntasi." (Matt. 6: 30). Kun Luther pääsi tuntemaan tämän valtakunnan, ja sen kansalaiseksi tulemaan, hän sanoo, että "Jumalan valtakunta ei ole puu, eikä kanto, vaan se on joukko uskovaisia ihmisiä." Tätä kutsutaan raamatussa myös "elävän Jumalan seurakunnaksi," (1. Tim. 3: 15), ja „taivaasta lasketuksi uudeksi Jerusalemiksi." (Ilm. 21: 2). Jo vanhan liiton ajalla sitä kutsuttiin "Siioniksi, Jerusalemiksi, suloiseksi saarnaajaksi." (Jes. 45: 9). Sitä nimitettiin myös monella muulla kauniilla nimellä. Paavali käyttää vanhan liiton aikaista nimeä Jumalan valtakunnasta, selittäessään galatalaisille sen tehtävää täällä maailmassa: "Mutta se Jerusalem, joka ylhäältä on, on vapaa, joka on kaikkein meidän äitimme." (Gal. 4: 26).

MITEN JUMALAN valtakunnan on mahdollista olla äitinä, joka synnyttää jumalanlapseksi? Sillä siitä tässä on kysymys. Eikö riitä se, että rukoilee Jumalaa, lukee Pyhää raamattua, harrastaa uskonnollisia asioita, on lähimmäiselleen avulias, käy ehtoollisella, tuntee taivaskaipuuta, jopa tuntee joskus hyvääkin Jumalasta, jne. Ei se riitä, tarvitaan kokonaan muuta. Jeesus sanoi Nikodeemukselle: "Totisesti totisesti sanon minä sinulle: ”ellei joku vastauudesta synny, ei hän taida Jumalan valtakuntaa nähdä." Ja: "Totisesti, totisesti, sanon minä sinulle, ellei joku synny vedestä ja Hengestä, ei hän taida Jumalan valtakuntaan sisälle tulla. (Joh. 3: 3 – 5.)
Jumala vaatii uutta syntymistä epäuskoon joutuneelta ihmiseltä. Lapset syntyvät uskovaisina Jeesuksen täydellisen lunastustyön vuoksi. Heitä olisi opettava pitämään kaikki, mitä Jeesus on käskenyt (Matt. 28: 20), että he pysyisivät uskovaisina jumalanlapsina aina. Mutta valitettavasti on vanhempia, jotka eivät itsekään usko. Kuinka sellaiset vanhemmat osaavat – eivätkä he edes tahdo — opastaa lapsiaan jokapäiväisessä katumisessa, parannuksessa, uskossa ja Jeesuksen seuraamisessa, elämäänsä alkamaan ja vaeltamaan. Eiväthän kaikki uskovaistenkaan lapset ole pysyneet uskovaisina, vaan epäusko ja synti on saanut vallan. Paavali sanoo: "Olitte kuolleet ylitsekäymisten ja syntein tähden." (Ef. 2: 1).

JUMALA ei tahtoisi syntisen kuolemaa. On kirjoitettu: "Luuletkos, että minulla on joku ilo jumalattoman kuolemasta, sanoo Herra, Herra. Ja ei paljo enempi, että hän palajaa teistänsä, ja saa elää." (Hes. 18: 23). Niin hän tahtoisi sellaisen ihmisen saada syntinsä tuntoon, ja auttaa elävään ja autuaaksitekevään uskoon. Miten tämä tapahtuu? Siitä meille pyhä Raamattu ja Lutherin kirjoituksetkin opettavat. Jo syntiinlankeemuskertomus osoittaa meille Jumalan armojärjestyksen, sen miten hän auttaa syntiin joutuneen ihmisen uskomaan ja yhteyteensä.

Lankeemuksen tapahduttua Aadam ja Eeva pakenivat puiden sekaan. "Ja he kuulivat Herran Jumalan äänen, joka käyskenteli paradisissa, kun päivä viileäksi tuli. — Ja Herra Jumala kutsui Adamin ja sanoi hänelle: kussa olet?" 1. Moos. 3: 9) Oli siis iltapäivä, ja Jumala käveli paratiisissa. Jumala esiintyy ihmisenä, kutsuu äänellisesti. Saa ihmiset tulemaan luokseen ja syyllisyytensä tunnossa syntinsä tunnustamaan. Näille hän julistaa vapautuksen synnin, kuoleman ja perkeleen vallan alta — lupauksen sanoman omasta rakkaasta pojastaan, Jeesuksesta. Se on evankeliumi, joka synnyttää uskon — tapahtuu uusisyntyminen. Eihän kuningas Daavidkaan päässyt kuolemansyntiä tehneenä elämään Jumalassa, ja
yhteyteen hänen kanssaan, ennen kuin syntinsä tuntevana, tunnustavana ja niitä murheella katuvana saa kuulla profeetta Naatanin anteeksiantamuksen sanan: "niin on myös Herra sinun syntisi ottanut pois, ei sinun pidä kuoleman." (2 Sam. 12: 13). Tässä tapahtui hänelle uusisyntyminen.
Naatan, Jumalan puolesta käskyläisenä, synnytti hänet jälleen evankeliumin sanalla jumalanlapseksi. Eivät Kornelius, Saulus, Etiopian Kandakean hoviherra, ja moni muukaan saaneet uudensyntymisen armoa rukoilemalla taivaasta, Jeesuksen puhuttelussa, ja pyhää raamattua lukemalla, vaan Jumalan valtakunnan kansalaisen, uskovaisen Pyhän Hengen saaneen ihmisen, evankeliumin julistamisella, ja sen Jumalan sanan ja syntien anteeksiantamisen uskomalla ja omistamalla. Heitäkin Jumalan valtakuntaäiti synnytti evankeliumin sanalla jumalanlapsiksi. Jumalan valtakunnalla ja jokaisella sen kansalaisella on Pyhän Hengen voimasta sellainen valta ja virka. (Joh. 20: 22–23, 2. Kor. 5: 18–20). Paavali kertoo kirjeessään Filemonille orja Onesimuksen uskoon tulemisesta ja hän sanoo: "Jonka minä siteissäni siitin." Uudempi käännös sanoo "synnytin." Sikiäminen on eri asia kuin syntyminen. Paavali oli Jumalan valtakunnan yhtenä kansalaisena Rooman vankilassa kahleisiin kytkettynä, sielunsa hädässä sinne tullutta Onesimusta evankeliumin — "totuuden sanalla" — synnyttämässä. Niin hän saattaa Onesimuksen uskovaisena takaisin isäntänsä luokse lähettää. Kirje on sitten sydämellinen rakkaan uskonveljen puolesta.

LUTHER selittää Pyhän Hengen virkaa ja toimintaa vanhan tunnustuskirjan mukaan näin: "Pyhällä Hengellä on täällä maan päällä erinomainen seurakunta. Tämä on äiti, joka jokaisen kristityn synnyttää ja ruokkii sanalla, jota Pyhä Henki ilmoittaa ja saarnauttaa, ja niin valaisee sydämet sanaa vastaanottamaan, siinä kiinni riippumaan ja pysymään." Ja edelleen Kirkkopostillassaan: "Poikani, ole hyvässä turvassa sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi." Nämä sanat osoittavat ja sisältävät lyhykäisyydessään sen, mitä Kristuksen valtakunta on, nimittäin valtakunta, jossa tämä suloinen ääni. Nämä äidilliset ja isälliset sanat aina kuuluvat: sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi. "Siis on nyt selvää, että kristillinen seurakunta, so. kaikki uskovaiset ihmiset, ovat Kristuksen hengellinen äiti ja kaikki apostolit ja kansan opettajat, jos he evankeliumia saarnaavat, ovat hänen hengellinen isänsä. Ja aina kun ihmisessä usko syntyy, syntyy Kristuskin heissä." (S. 1225,1228, 181). Tässä se oli uusisyntyminen halvatulle, syntiselle vaimolle ja niin monelle muulle Jeesuksen ajalla, sillä Hän teki sanalla kaikki terveiksi.

Mutta tässä on täytynyt käydä murhe edellä niin kuin on kirjoitettu: "Sillä se murhe, joka Jumalan mielen jälkeen tapahtuu, saattaa katumisen autuudeksi, jota ei yksikään kadu, mutta maailman murhe saattaa kuoleman." (2. Kor.1: 10). Iloisesta maailmanmenosta ei voi iloiseen taivaaseen tulla, eikä väärästä
vanhurskaudesta jumalanlasten vapauteen. Näin piti käydä syntiselle vaimolle, kieltäneelle Pietarille, Saulukselle. Murheella piti opetuslastenkin tulla riisutuksi kaikista vääristä luuloista ja käsityksistä. Jeesus sanoi siitä heille näin: "Koska vaimo synnyttää, niin hänellä on kipu, sillä hänen hetkensä tuli. Mutta koska hän on lapsen synnyttänyt, niin ei hän enää muista vaivaansa ilon tähden, että ihminen on syntynyt maailmaan: Niin teillä on myös nyt murhe, mutta minä tahdon teitä jällensä nähdä, ja teidän sydämenne on iloitseva, ja ei kenenkään pidä teidän iloanne teiltä ottaman pois." (Joh. 16: 21–22). Tämän murheen suuruudesta sanoo raamattu: "Tunne ainoastaan sinun pahat tekosi ja että olet Herraa sinun Jumalaasi vastaan syntiä tehnyt." (Jer. 3: 13). Mutta uudestisyntymisen jälkeen on tullut ilo, niin syntyjälle kuin synnyttäjälle. On tullut ilo taivaassa (Luuk. 15: 7-10) ja ilo maan päällä. (Luuk. 15: 5, 9, 24). Ilo siitä tuli opetuslapsillekin. (Joh.20: 20). Tämä valtakuntaäiti se sitten hoitaa tällaisen lapsen Pyhän Hengen valossa Jumalan sanalla. (Matt. 18: 5, 8, 12, 15-22). Tälle äidille uudestisyntyneen jumalanlapsen tarvitsee sitten olla kuuliainen. Sillä kuuliaisuus on parempi kuin uhri, ja totella parempi kuin oinasten lihavuus. Sillä tottelemattomuus on noituuden synti ja vastahakoisuus on taikaus ja epäjumalan palvelus." (1 Sam. 15: 22-23) Yhdymme varmaan jokainen tällaisen armon Jumalalta saaneena kiitokseen Pietarin kanssa: "Kiitetty olkoon Jumala, ja meidän Herran Jeesuksen Kristuksen isä, joka meitä suuresta laupiudestansa on synnyttänyt jälleen elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen ylösnousemisen kautta kuolleista. Katoamattomaan ja turmelemattomaan perintöön, joka taivaassa teitä varten tähteelle pantu on." (1. Piet. l: 3-4). Siellä on perintömme hyvässä tallessa. Sitä ei siellä koi syö ei ruoste raiskaa, varkaat kaiva, eikä varasta. Uskomme nytkin synnit anteeksi annetuiksi Herramme Jeesuksen pyhässä nimessä ja kalliissa sovintoveressä.
Saamme olla hyvässä turvassa. Oikein olemme uskoneet.

Eino Rimpiläinen
Päivämies 19.4.1972

_________________
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 16 Loka 2010, 14:10 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6922
Paikkakunta: Suomenselkä
Jumalattoman elämän seuraus


Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeensä ensi luvussa, alkaen jakeesta 18 siitä, kuinka Jumalan viha lankeaa taivaasta kaikille tottelemattomille ja vääryyttä tekeville ihmisille, sekä näyttää, ettei kukaan syyttömänä hänen vihansa alle joudu, sillä Jumala on ilmoittanut itsensä kaikille, millainen hän on luomisen töissä, kansojen johdatuksessa, ja erittäinkin omissatunnoissamme. Apt. 17: 26-28. Ja kuinka häntä olisi tämän tähden kaikkien kunnioitettava.

Mutta tätä eivät ole senkään ajan ihmiset tehneet, vaikka ovatkin tunteneet, että joku korkeampi tekijä ja voimassa pitäjä kaikilla olevaisilla on. He ovat vain, vilpistelleet omissa ajatuksissaan, mistä ovat olleet niin huonot seuraukset, että heidän järjetön sydämensä on pimennyt. Oma viisaus on korotettu Jumalan viisauden yläpuolelle. Jumalalle tuleva kunnia on annettu ihmisille, linnuille, nelijalkaisille ja matelijoille. Kun Jumala ei tällaista kärsi, niin hän sallii langeta tahtonsa hylkääjän saastaisiin ja häpeällisiin sydämen himoihin, saastaisuuteen, häpäisemään omaa ruumistaankin. Sellaisessa Jumalan tahdon hyljänneessä ja Jumalalta hyljätyssä sielun tilassa saattavat vaimotkin muuttaa luonnollisen, Jumalan jo luonnollisessa, ihmissuvun lisääntymiseksi antaman tavan, luonnon vastaiseksi. Samoin miehet, Sodoman synneissä elämään miesten kansa: Luontokappaleet ja hengettömät välineetkin kelpaavat sellaisille Jumalan hylkääjille heidän himojensa tyydyttämisen välikappaleiksi. Ulkonainen elämäkin tällaisten kauheain tekojen tähden käy kovin huonoksi, niin kuin Paavali sanoo: "He ovat täynnä kaikkea vääryyttä, salavuoteutta, koiruutta, ahneutta, pahuutta, täyttä kateutta, murhaa, riitaa, petosta, pahansuopaisuutta, korvaan kuiskuttelijat, panettelijat, Jumalan vihaajat, häpäisijät, ylpeät, öykkärit, pahain neuvoin pesät, vanhemmilleen tottelemattomat, tomppelit, liiton rikkojat, haluttomat, sovittamattomat ja armottomat." Hän näyttää lopuksi, että nämä ovat kaikki ansainneet kuoleman, eivätkä ainoastaan he, vaan myös ne, jotka suostuvat sellaisiin.

Niin ankara on vanhurskas Jumala jumalatonta elämää suosiville ihmisillekin, vaikkapa niitä ei omakohtaisina ja työllisinä tekoina tekisikään.

Samat synnit ne ovat jumalattoman maailman lasten syntejä tälläkin maailman lasten syntejä. Se todistaa, etteivät he tunne Jumalaa, eivätkä ylistä häntä, niin kuin Jumalaa tulisi ihmisten tuntea ja ylistää. Vaikka samat ja paljon korkeammat Jumalan olemassaolon ja voiman ilmaisumuodot ovat meidän ajallamme.

Tämän tähden on Jumala sallinut saatanalle vallan heidän ylitsensä, ja siksi heidän työnsä ovat pahat. Ei ole korkealle ylistetty ja kunnian alttarille korotettu ihmisviisaus, sivistys ja kulttuuri saanut heitä sivistää ja tehdä viisaiksi Jumalan edessä, eikä tule saamaan! Sillä Herran pelko on todellinen viisauden ja siveyden alku. Luontokappaleetkin ovat monille paljon arvokkaammat kuin Jumala. Vieläpä ne ovat saastaisuuden välikappaleitakin. Huoruuden ja murhan perkele on tehnyt lujan liiton ihmisten kanssa. Lapsetkin pitää tappaa jo sikiämisasteella, ja jos ei silloin onnistu, niin toista tietä kuitenkin ennen niiden syntymää. Pieniä ne ovat luvultaan ne murhat, joita väkivalloin tehdään edellisiin murhiin verrattuna. Eivät saa nuoret naiset, eivät edes lapset ja nuoret pojat säilyttää puhtauttaan. Ne pitää huoruuden himoissa elävien turmella, jopa tappaakin. Sen saman riettaan ilmenemismuotoja ovat muotihulluus, riettaalliset ja tällaisia paheita edistävät puheet ja käytökset, kauneuskilpailut ja monet, monet muut sellaiset.

Eikö ole petos ja vääryys saanut valtaa ajallamme? Montako prosenttia mahtaisi löytyä tosi rehellisiä ja itserakkaudettomia ihmisiä nykyään? Missä on vanhempien kunnioittaminen? Eikö ole aikamme täynnä ahneutta, jolla on vain kaksi tytärtä: "tuo tänne, tuo tänne." Sanal. 30: 15. Kateutta, riitaa, panettelemista, Jumalan vihollisia, lähimmäisen häpäisijöitä, pahain neuvojen pesiä, Jumalan heidän kanssaan tekemän liiton rikkojia, haluttomia Jumalalle kelpaamaan, sovittamattomia, armottomia jne. Jeesus sanoi kerran: "Voi maailmaa pahennusten tähden." Matt. 18: 7.

Paha on maailma ja pahemmaksi tulee. "Joka paha on, se olkoon vielä paha." Ilm. 22: 11.

Monesti joutuu murheella ajattelemaan, kun eivät näytä Jumalan rakkauden nuhteetkaan mitään vaikuttavan. Kauanko kärsinee Jumala ihmisraukkojen jumalatonta elämää? Eikö liene kansammekin lasten pahuuden mitta vielä täysi? Vieläkö pahemmaksi pitänee tulla?

Se on varmaankin varmempi, jos eivät ihmisraukat ymmärrä etsikkonsa aikaa, joka heillä vielä on, ja tee parannusta jumalattomasta elämästään, niin Jumalan viha ja rangaistus kohtaa heitä. Jumala on tosin kärsivällinen ja odottaa, että syntisraukat, Jumalasta luopuneet, tekisivät parannuksen. Ja niin saisivat elää Jumalan lapsina, ja elää onnellisena kansana maan päällä, sekä kerran periä iankaikkinen elämä taivaassa.

Mutta hänen kärsivällisyydelläänkin on rajansa, sillä ihmisen "kovuutensa, ja katumattoman sydämensä tähden kartuttaa itsellensä vihan Jumalan vihan päivänä, koska Jumalan oikea tuomio ilmaantuu, joka antaa itse kullekin hänen töittensä jälkeen. Niille, jotka riitaiset ovat, eivätkä kuule totuutta, vaan kuulevat vääryyttä, on tuleva närkästys ja viha. Murhe ja vaiva kunkin ihmisen sielun päälle, joka pahaa tekee." Room. 2: 5 – 9. Eikä Jumala katso ihmisen muotoon, eikä arvoon. Armahtakoon ihmisraukka sieluansa.

Eino Rimpiläinen
Siionin Lähetyslehti, syyskuu 1955

_________________
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 28 Marras 2010, 04:53 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6922
Paikkakunta: Suomenselkä
Kristuksen lunastuksen kalleudesta

Vaan sinä sait minun työtä tekemään sinun synneissäsi, ja olet tehnyt
minulle vaivaa sinun pahoissa teoissasi." Jes. 43: 24


Näin valittaa Kristuksen henki jo vuosisatoja ennen Hänen lihaan tulemistaan. Ihmisen tosin oli Jumala alun pitäen onnelliseen ja viattomaan tilaan tehnyt, mutta kuitenkin hän kuunteli käärmeen houkutusta, söi kielletyn puun hedelmästä, lankesi syntiin, kadotti sielunsa rauhan ja taivaan, tuon iankaikkisesti parhaimman aarteen. Hän tuli tämän tähden kokonaan voimattomaksi ja kyvyttömäksi kaikkeen hyvään, niin kuin Raamattu sanoo: "Kaikki ovat poikenneet pois ja kelvottomaksi tulleet, ei ole yhtään, joka hyvää tekee, ei ainoaakaan." (Room. 3:12). Siis ansionsa perustuksella ihminen on helvetin oma.

Mutta Jumala ei lastansa jättänyt tällaiseen tilaan. Hän rakasti langennutta lastaan, ja niin Hän "rakkaudesta" lupasi hänelle Lunastajan helvetin kadotuksesta ja perkeleen vallasta. Ei kultaa eikä hopeaa, eikä mitään maan tavaraa Hän ihmisen lunastukseksi antanut, vaan rakkaan poikansa Jeesuksen Kristuksen.

Tämä lunastustyö ei tapahtunut vaivatta, niin kuin hän profeetan kautta sanookin: "Sinä, sinä sait minut työtä tekemään sinun synneissäsi, ja saatit minulle paljon vaivaa pahoilla teoillasi." Sinä ja minä, me ihmislapset, me saatamme Hänelle paljon vaivaa ja työtä. Me olimme niitä, joita Hänen täytyi maksaa, vaikka ei hän ryövännyt ollut. Meidän tähtemme Hän vajosi syviin vesiin, joissa ei pohjaa ollut. Meidän tähtemme Hän väsyi paljosta itkusta ja huutamisesta. Meidän tähtemme Hänen kurkkunsa kuivettui ja näkönsä vaipui, toivoessa Jumalan päälle. (Ps. 63). Meidän tähtemme Hän yrttitarhan maalla valitti: "Virta upottaa minun!" Meidän tähtemme Hän rukoilee taivaallista, rakasta Isäänsä, ettei vuo Häntä upottaisi, eikä syvyys Häntä lainaisi, eikä kaivon suu suljettaisi Hänen päällensä.

Siis syvässä oli ihmislapsi, kovin syvään oli synti hänet painanut! Ei ollut ainoatakaan pelastuksen mahdollisuutta ilman Jeesusta. Oi, kuinka suuri rakkaus oli, että Hän viattomana kärsi viallisen edestä niin suuren vaivan! Täytyy sanoa, että todella suuri rakkaus oli Jeesuksella langenneeseen lapseen, kun Häntä ei pidättänyt taivaan kunnia eikä enkelein seura, vaan alentui kirotun maan päälle kirouksen alle joutuneen ihmislapsen edestä kirouksen alle tulemaan. Senpä tähden sanookin Johannes: "Katsokaa, minkä kaltaisen rakkauden on Isä meille osoittanut!"

(1. Joh. 3:1) Mutta ei moni välitä tästä rakkaudesta, jonka rakkauden ja armon kautta ihmislapsi autuaaksi tulisi.

Voi, kuinka vähän on niitä, jotka uskovat Jeesuksen päälle Raamattujen mukaan. Paljon on suukristityitä, paljon on "Herra, Herra" huutajia, mutta vähän Jumalan tahdon tekijöitä. Ei Herran Jeesuksen viaton kärsiminen ja sanomaton vaiva ole saanut särkeä ja ympärileikata ihmisten kivikovaa sydäntä. Kovempi saattaa kuolevaisen ihmisen sydän olla, kuin kova Golgatan kallio, Joka vapisi ja halkeili, kun Herrain Herra ja Kuningasten Kuningas antoi henkensä, ja vuodatti verensä langenneitten Aadamin lasten ja koreitten Eevan tyttärien edestä, että langennut, ylpeä ja kova ihmislapsi lunastettaisiin taivaaseen, jos häntä sinne päästä haluttaisi. Älkää enää, kalliit sielut, ristiinnaulitko synneillänne Jeesusta. Se tuntuu Hänestä liian kipeältä, kun saa nähdä lunastetut lapsensa murhaajien leirissä.

Älkää enää kantako tämän maailman muotivaatteita päällänne, sillä Jeesuksen piti kantaa purppuraista kaapua ja orjantappuraista kruunua tähtemme. Älä juokse kevein askelin ilosta iloon synnin tiellä, sillä kovin raskaat olivat Jeesuksen askeleet tämän maan päällä. Sanon, kovin raskaat. Voi, langennut lapsi: Millä tunnolla sinä astunet kerran Hänen eteensä tilinteolle töistäsi, kun Tuomarin silmät ovat niin kuin tulen liekki ja äänikin kuin paljon veden kuohina, jonka kasvojen edessä maa ja taivaskin pakenee. Voi, voi, silloin tulee sinulle huuto vuorille ja kukkuloille:

"Langetkaa meidän päällemme, ja peittäkää meitä sen kasvojen edestä, joka istuimella istuu. Ja Karitsan vihan edestä, sillä Hänen suuri ja hirmuinen päivänsä on tullut, ja kuka vai pysyä." Sen tähden, tee parannus, kallis sielu.

Vielä on anteeksi antamus sinulle Jeesuksen veressä. Vielä kuulutetaan kaikille katuvaisille ja vaivatuille: "Poikani ja tyttäreni, ole hyvässä turvassa, sinun syntisi annetaan anteeksi sinulle." Ota se vastaan, ja usko, niin tulet autuaaksi. Eikö olisi kallista tehdä matkaa täällä vieraalla maalla taivasta kohti? Ja silmänsä viimeisen kerran kiinni painaa siinä tietoisuudessa, että taivaan juhlavaunut tulevat taivaallisen saattoväen kanssa noutamaan monesti suuren murheen ja kiusausten alla kulkevan sieluraukan, tuon Karitsan emännän, ja pääsisit Rakastajaasi Jeesusta kasvoista kasvoihin katselemaan iankaikkisesti. Amen.

Eino Rimpiläinen

Siionin Lähetyslehti n:o 4 huhtikuulta 1922
Päivämies 20.1.1971?

_________________
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 23 Tammi 2011, 06:59 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6922
Paikkakunta: Suomenselkä
Mooseksen hauta


KUN luemme pyhää Raamattua, sen kertomuksia ja tapahtumia, niin ajattelemme usein: Mitähän merkitystä tuollaisellakin kertomuksella ja tapahtumalla lienee? Mutta kun saamme Herran Hengen valossa katsella niitä lähemmin, niin näemme niissä monesti olevan kätkettynä suuren jumalallisen salaisuuden ja viisauden, niinpä tässä Mooseksen hautaamisessakin.

Mooses oli Herran palvelijana saanut olla johtamassa Herran kansaa Israelin Egyptin orjuudesta, heille luvatun Kaanaan maan lähelle, mutta ei saanut johtaa perille lihansa heikkouden tähden. Se rikkomus oli tapahtunut Kadeksessa Sinain korvessa riitaveden tykönä. (4. Moos. 20: 10-12) Kun Mooses on virkansa toimittanut, ja hänen elinpäivänsä päättyvät, niin Jumala käskee hänen mennä Moabin kedolta Nebon vuorelle Pisgan kukkulalle, ja katsella sitä Israelin kansalle luvattua maata, "jossa rieska ja hunaja vuotaa." (4. Moos. 13: 28) Mutta ei saa itse sinne mennä, ei sinne johtaa Israelin kansaa. Varmaankin on Mooses iloinen ja onnellinen kansansa saapumisesta kotimaan rajan tuntumaan. Edessä on tosin vielä Jordan-virta ja taistelukin kova, mutta mukana on liiton arkki. Sitä kannetaan kullalla silatuilla korennoilla, sekä soitetaan Jumalan pasuunaa.
Silloin on apuna ja mukana Jumala, ja niin kansa pääsee kuivin jaloin onnellisesti perille, niin kuin kävikin. (Joos. 4)

NIINPÄ Mooses, hyvin virkansa ja työnsä päättäneenä siirtyy onnellisena lepoon. Ja Jumala hautaa hänet laaksoon Moabin maalle Beorin huoneen kohdalla, ja ei yksikään saanut tietää Mooseksen hautaa. (5. Moes. 34: 6)

Mooseksen virka on hengellinen, so. lain virka, joka on hengellinen, (Room. 7: 14) ja se on voimassa vielä tänäkin päivänä, niin kuin Jeesus sanoo: "Totisesti sanon minä teille, siihen asti, kuin taivas ja maa katoo, ei pidä vähinkään piirto eikä joku rahtu laista katoomaan siihen asti, kuin kaikki tapahtuvat." (Matt. 5: 18) Ja Johannes (1: 17): "Laki on Mooseksen kautta annettu: armo ja totuus Jeesuksen Kristuksen kautta tullut." Eikä Jumala ole lakia antanut eläväksi tekemään, eikä lain kautta tule kukaan autuaaksi eikä vanhurskaaksi. Mutta "lain kautta tulee synnin tunto. (Ga1.3: 11, Room. :10) Se on opettaja Kristuksen tykö." (Gal. 3:24)

Nyt joku ajattelee, että mitä yhteyttä on Mooseksen hautaamisella ja lailla, joka on kuitenkin voimassa maailman loppuun asti, niin kuin Jeesus sanoo omilleen: "Saarnatkaa parannusta, so. lakia, ja syntien anteeksiantamista kaikissa kansoissa." (Luuk. 2: 47) Kun Jumalan laki on saanut herättää epäuskon tähden synnissä kuolleen ihmisen omantunnon, näyttänyt hänen pahoin tehneen, ja rikkoneen Jumalaa vastaan, ja niin ansainneen Jumalan vihan, ajallisen ja iankaikkisen rangaistuksen, siis saattanut synnin tuntoon, oikeaan Jumalan mielen mukaiseen murheeseen. (2. Kor. 7: 10) Niin nyt tulee toinen opettaja, Jumalan evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta. Evankeliumi puhuttelee kolmannen jumaluuden persoonan, Pyhän Hengen kautta, uskovaisten ihmisten suulla Jumalan sanalla ja armolupauksilla syntien anteeksiantamisesta Jeesuksen kautta. Näin kirkastaa Jumala suurta rakkauttansa, jonka Hän on osoittanut Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa koko langenneen ihmissukukunnan edestä. Niin kuin Jeesus sanoo: "Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että Hän antoi ainoan Poikansa, että jokainen, kuin uskoo hänen päällensä, ei pidä hukkumaan, mutta iankaikkisen elämän saamaan." (Joh. 3: 16) Paavali sanoo: (Room. 8: 3): "Sillä se, kuin laille oli mahdotoin, että hän lihan kautta oli heikoksi tullut, sen Jumala teki, ja lähetti Poikansa syntisen lihan hahmossa ja tuomitsi synnin lihassa synnin kautta. Että lain vanhurskaus täytetyksi tulisi meissä, jotka emme lihan jälkeen vaella, vaan Hengen jälkeen." Ja (Gal. 4: 4 — 5): "Mutta koska aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, syntyneen vaimosta, lain alaiseksi tehdyn, että hän ne, jotka lain alaiset olivat, lunastaisi, että me hänen lapsiksensa luettaisiin." Tähän tehtävään ei kelvannut kukaan muu kuin hän, "joka oli korkeammaksi taivaita tullut." (Hepr. 7: 26) Mooseskin tämän tietää, ja siksi hän sanoo, niin kuin sitä muistelee: "Herra teidän Jumalanne herättää teille veljistänne yhden profeetan, niin kuin minun, jota teidän pitää kuulemaan." (5. Moos. 18: 15, 15, 18, Apt. 3: 22 – 23, 7: 37)

Ei hän pidätä ketään itseensä, vaan luovuttaa ne toiselle. Maallisessa mielessä Mooses luovutti Israelin kansan Joosuan johtoon, joka vei kansan Jordanin yli luvatulle maalle. Ja hengellisessä mielessä Mooses, so. laki, luovuttaa syntiseksi tehdyt Kristukselle, joka Pyhän Henkensä kautta evankeliumin sanalla johtaa syntisen sydänverensä Jordan virtaan, jossa on peso ja syntien anteeksiantamus Hänen armonsa rikkauden jälkeen, ja jonka veren kautta on vapaus käydä pyhään, rakkaan Pojan valtakuntaan. (Ilm. 1: 5, Ef. 1: 7, Gal. 1: 14, Hepr. 10: 19) Tästä laki, Yljälle Kristukselle, puhemiehenä ja Yljän ystävänä iloitsee, niin kuin Johannes Kastajakin tässä tehtävässä, tienraivaajana, ihmisten sydämiin, Jeesukselle sanoo: "Jolla on morsian, se on ylkä, mutta yljän ystävä, joka seisoo ja kuuntelee häntä. Se iloittaa itsensä yljän äänestä sangen suuresti, sen tähden on tämä minun iloni täytetty. Hänen tulee kasvaa, mutta minun pitää vähenemän." (Joh. 3: 29–30)

Tällaisia vastaan ei ole laki. Ne on laista, lain kautta kuolleet pois, ja elävät Kristukselle Jumalan lapsina, (Gal. 2: 14) Jumalan valtakunnassa, Pyhälle Hengelle kuuliaisina. (Gal. 5: 18.) Niitä on Mooses, so, laki, haudattu, eikä se ole heidän opettajansa, (Gal. 3: 25) eikä Jumala kaiva sitä haudasta. Niillä on aivan toisenlainen opettaja, terveellinen Jumalan armo, niin kuin Paavali kirjoittaa. (Tiit. 2: 11-12) "Sillä Jumalan armo, kaikille ihmisille terveellinen, on ilmestynyt, joka meitä opettaa kaiken jumalattoman menon hylkäämään, ja maailmalliset himot, ja tässä maailmassa siveästi, hurskaasti ja jumalisesti elämään." Tällaiset kiittävät Jumalaa, että on käynyt näin onnellisesti, niin kuin Jesajakin (12: 1): "Minä kiitän sinua, Herra, että vihainen olet ollut minun päälleni, mutta sinun vihasi on palannut, ja sinä lohdutat minua." Ja Paavali (Room. 8: 1): "Niin ei ole nyt yhtään kadotusta niissä, jotka Jeesuksessa Kristuksessa ovat, ja eivät vaella lihan, vaan hengen jälkeen."


Näkyy siellä Mooseksen hautajaisissa olleen riitelijäkin, niin kuin apostoli Juda kirjoittaa, (jae 9)ylimmäisen enkelin Micelin riidelleen ja kamppailleen perkeleen kanssa Mooseksen ruumiista. Varmaankin se vanha viettelijä tahtoi Mooseksen ruumiin haudattavaksi Israelin pyhälle maalle, eikä Moabin maalle, Beorin huoneen kohdalle. Siellä Moabin maalla oli kavala eksytyksen oppi, allianssihenki. Jota taivaassa kutsutaan Balakin opiksi, joka opetti Balakin antamaan pahennusta Israelin lasten edessä, epäjumalten uhria syödä, ja salavuoteudessa maata," (Ilm. 2: 14) ja jonka opin seuraajista hukkui yhtenä päivänä 24.000 henkeä, (4: Moos. 25: 9), ja johon oppiin joutunutta vaati Jumala parannukseen. (Ilm. 2: 16) Se vihollinen on aina tahtonut riidellä Jumalan tahtoa vastaan lain opetuksessa ja käytössä, ja yrittänyt tuoda Jumalan valtakuntaankin sellaisia lainopettajia, jotka eivät ymmärrä, mitä he puhuvat eli päättävät.

Paavali kirjoittaa (1. Tim. 1: 7-10):"Mutta me tiedämme lain hyväksi, jos se oikein käytetään tietäen se, ettei vanhurskaalle ole laki pantu, vaan väärille ja tottelemattomille, jumalattomille ja syntisille, pakanallisille ja kelvottomille, isänsä tappajille ja äitinsä tappajille, miehen tappajille, huorintekijöille, miesten kanssa makaajille, ihmisten: varkaille, valehtelijoille, ja mitä muuta sen kaitaista sitä terveellistä oppia vastaan on." Siis eriseuraisille, vääräoppisille ja muille jumalattomille, että tulisivat synnin tuntoon, ja pyytäisivät saada parannuksen armon, joka ei muuta ole, kuin peljästymistä ja vaivaa synnin tähden, sekä samalla uskomista evankeliumiin ja synninpäästöön," niin kuin Lutherkin sanoo.

Tänäänkin saamme katsella Jumalan suurta rakkautta Hänen Pojassansa Jeesuksessa Kristuksessa, joka lain täyttäjänä, Jumalan vihan lepyttäjänä ja sovittajana, sekä syntiemme maksajana tuli tänne maan päälle "ottamaan pois lain, ” joka käskyihin päätetty oli.” (Ef. 2: 15) Tähän tehtävään soveliaana hän vuodattaa jo kahdeksan päivän vanhana ensimmäiset verensä pisarat syntiemme maksuksi ja pesoksi, jossa Jeesuksen kalliissa sovintoveressä ja hänen pyhässä nimessään, on nytkin annettu synnit anteeksi. Saamme olla sen tähden hyvässä turvassa ja Jeesuksen veren Jordan-virrassa saamme pestä ja valkaista vaatteitamme. (Ilm. 7: 14) Ja sen veren turvin saamme tehdä matkaa.

Haavaisi turvissa kun täältä lähden,
perin ilon niiden tähden.
Niissä haavoissa on vaatijan so. Mooseksen hauta.

Eino Rimpiläinen
Päivämies 52 -61
Päivämies 42 -73, 17.10.1973

_________________
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: 24 Marras 2015, 13:35 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6922
Paikkakunta: Suomenselkä
Että he kaikki yhtä olisivat

Joh. 17: 21
Tätä Jeesuksen ylimmäispapillisen rukouksen kohtaa taivaalliselle Isälleen omien lastensa puolesta on tällä ajalla ruvettu tämän maailman hengellisten joukoissa käyttämään oikein ahkerasti ja kokoamaan kaikkia helvetistä tulleen rakkauden ja yksimielisyyden siteen yhdistämiseksi, johon myös koetetaan elävän kristillisyydenkin sisältä kääriä. Siksi en malta olla tästä kirjoittamatta, varsinkaan, kun se kuuluu "talon koiran" virkaan, valvoa ja haukkua varkaita, etteivät ne pääsisi varastamaan talon isännän omaa.
Yllä mainittu Jeesuksen rukous on hänen lastensa puolesta ja niiden, jotka heidän sanansa kautta uskovat hänen päälleen, että "he yhtä olisivat", aivan niin, kuin Herra Jeesus ja hänen taivaallinen Isänsä ovat yhtä, sanoisin saumattomasti ja kitkattomasti. Ja ennen aikojen alkua lupaa Herra Jeesus pyhälle Isälleen tehdä hänen tahtonsa ja tämän lupauksen hän täydellisesti täytti, niin kuin on kirjoitettu: "Vaikka hän oli Jumalan muodossa, ei lukenut saaliiksi Jumalan kaltainen olla, vaan alensi itsensä, otti orjan muodon, päällensä ja tuli muiden ihmisten vertaiseksi. Ja löydettiin menoissa niin kuin ihminen, nöyryytti itsensä, ja oli kuolemaan saakka kuuliainen, ja ristin kuolemaan asti." Fil: 2; 6 – 8. Ei hän myöntänyt hetkeäkään kuuliaisuuteen saatanan houkutuksille, ei alentunut ihmispelon, ei maailman kunnian, ei ristin kuolemankaan alla vähääkään maailman lasten mieliksi, ei sen hengellisten, eikä hengettömien. Mitä hän sanoi "tämä on minun isäni tahto." Se oli sana peräänantamattomasti "on" ja mitä hän sanoi, tämä ei ole minun taivaallisen Isäni tahto, se oli taas peräänantamattomasti "ei". Siinä ei ollut alkuunkaan tämän maailman hengellisten mielipiteiden hyväksyvää "allianssi"-henkeä. Eikä Jeesus tarkoittanut yllä mainitulla rukouksellaan, että silloiset eriseuraiset, elävästä Jumalan sanan uskosta luopuneet fariseukset ja saddukeukset olisi otettava näiden sanain mukaan samaan laumaan ja hyväksyttävä uskoviksi ilman muuta, vaan sitten vasta, jos he, Jeesukseen uskovien sanain kautta, siis uskovaisille annetun sanan kautta, uskovat hänen päälleen. Sitten vasta he olivat Jeesuksen laumaa ja näiden edestä Jeesus aikoo isäänsä rukoilla, että "he yhtä olisivat" so. uskoisivat samalla tavalla ja uskosta vuotavaa hedelmää, rakkautta ja hengen yksimielisyyttä kantaisivat. Hän sanoo niin kuin Joh. 10: 16 kirjoittaa: Minulla on myös muita lampaita, jotka eivät ole tästä lammashuoneesta." Oli siellä fariseusten ym. joukossa Jumalan valituita, oli siellä kutsuvaa ja herättävää Jumalan työtä, niin kuin publikaanien ja porttojenkin joukossa, mutta ei hän sano: olkoot siellä, kun ette vain keskenänne riitele, samaa Jumalaahan ne tunnustavat ja uskovat. Ei, vaan: "ne pitää minun myös tänne saattaman ja he saavat kuulla minun ääneni, ja pitää oleman yksi lammashuone ja yksi paimen." Hän sanoo vain ulkona oleville: "Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi." Se on, luopukaa entisestä ja hyljätkää se syntinä, ja tulkaa sisälle Jumalan valtakuntaan, joka on keskellänne. Siellä uskovaisten yhteydessä saatte elämän ja rauhan, tulette hänen seuraamisensa ja yksimielisyyden rukoustensa alaisuuteen. Ulkona tästä teitä hallitsee perkele, ja sen tahdosta ja orjana teitä on niin monien teiden haaroissa, ja sen tähden te ette näe Jumalan valtakuntaa. Luulette vain, että kaikki, jotka Jumalan nimeä mainitsevat ja Herra, Herra huutavat, tulevat autetuiksi.
Ei se ollut apostolisellakaan ajalla, Jeesusta seuraavien oppi allianssioppia. Se nähdään heidän kirjoituksistaan kaikissa. Yritettiinhän uskon puolesta haaksirikkoon joutuneiden kautta saada lain orjuuteen vapaat armolapset jo muutaman ajan perästä helluntain tapahtumien jälkeen. Ap. 15: —32. Paavali sanoo Galatiassa vietellyille, miten ahdasmielinen hänen on täytynyt olla uskon puolesta harhaan joutuneiden suhteen. "Emme hetkeksikään myöntyneet heille kuuliaisuuteen." Gal 2: 5. Korinttolaisille hän sanoo: (1 Kor. 1: 10) "Että te kaikki yhdenkaltaisen puheen pitäisitte, ja ettei teidän seassanne eriseuroja olisi, vaan olkaat sovitetut yhdessä mielessä ja yhdessä neuvossa." Tiitukselle (3:10) : "Eriseuraista ihmistä pakene, koska häntä kerta, taikka kahdesti neuvottu on." Pietari kirjoittaa sellaisille Jumalan sanan mukaan uskoville, joilla heidän kanssaan oli yhdenkaltainen kallis usko vanhurskaudessa: "Mutta viimein olkaat kaikki yksimieliset, ynnä kärsivälliset, pitäen veljellistä rakkautta keskenänne." 1 Piet. 3: 8. Johannes kirjoittaa: "Jokainen kuin harhailee eikä pysy Kristuksen opissa, ei hänellä ole Jumalaa. Joka pysyy Kristuksen opissa, hänellä on sekä Isä että Poika. Jos joku tulee teidän tykönne, ja ei tuo tätä opetusta kanssansa, niin älkäät häntä huoneeseen ottako, älkäät myös häntä tervehtikö. Sillä joka häntä tervehtii, hän on osallinen hänen pahoista töistänsä". Näin on ollut aina ja niin on nytkin. Eivät Jumalan valtakunnan sisällä väärät hengelliset ole, ne ovat ulkona. Ei kuitenkaan niin ajatellen, etteikö siellä olisi Jumalan työtä. On kyllä. Herätys on Jumalan työtä, ja sitä on jopa tanssitaloilla, juomaseuroissa, korttien ääressä, jumalankieltäjien joukoissakin. Oli sitä himojen ja halujen vieraalla maalla tuhlaajapojassa, oli pirulta riivatussa jne. Sitä on kaikkialla ja kaikissa joukoissa tälläkin ajalla, mutta autuaallisessa sieluntilassa olevia ei ole muualla kuin elävän Jumalan seurakunnassa. Se on totuus aina.
Väitetään, että ollaan liian ahdasmielisiä ja, että rakkaus puuttuu. Mitäpä hyötyä siitä olisi, jos kuinka sanoisimme autuaiksi ja taivaan tiellä kulkeviksi ihmisiä, jotka sitä eivät ole Jumalan sanan mukaan. Pettäisimme sillä itsemme ja muita. Ihminen olisi sitä viimeisten aikojen seitsemän seurakunnan väärää henkeä, josta jo profeetta Jesaja 4: 1 sanoo: "Ja silloin seitsemän vaimoa tarttuu yhteen mieheen ja he sanovat: me tahdomme itseämme elättää ja vaatettaa, anna meitä ainoastaan sinun nimelläsi nimitettää, että häväistyksemme otettaisiin meiltä pois." Se olisi aivan samanlaista, kuin jos yhdessä päässä olisi seitsemen ruumista. Minkälainen epäsikiö se olisi? Pyhä kirja sanoo: "Yksi ruumis ja yksi henki. Yksi Herra, yksi usko, yksi kaste, yksi Jumala." Ef. 4: 4 – 6. Ei se kuulu niin olevan, vaan se niin on. Ei ole Kristuksella monta ruumista, so. seurakuntaa täällä maan päällä. On vain yksi ja yhteen henkeen juotettu ja rakkauden siteellä yhdistetty, ja sen seurakunnan edestä, ja siihen seurakuntaan tulleiden edestä Herra Jeesus rukoilee vieläkin taivaallista Isäänsä, että "he yhtä olisivat." Että sen keskellä säilyisi rakkaus ja hengen yksimielisyys, että he olisivat kuin "yksi sydän ja yksi sielu." Herra Jeesus tahtoo sanoa lapsilleen: välttäkää, lapset, "allianssihenkeä", se on vaarallista, aivan niin kuin huoruus, varkaus, yms. Se kadottaa sielun. On nähty aina, että kun piru on saanut jollakin tavalla Jumalan seurakunnan yhteydestä pois viedä eriseuraan, niin se on aluksi aika ahdasmielinen entisen Jumalan sanan muistosta toisin erehtyneille, mutta elävää Jumalan seurakuntaa se mustaa. Mutta kun aikaa kuluu, niin viimeinenkin sanan valkeus sammuu, ja sitten se on avaramielinen. Sovitaan sitä sitten vaikka minkälaisten höyrypäisten kanssa yhteen. On niin kuin muinoin huoruuteen langenneella Israelin kansalla, ettei mistään saa kylläänsä. Ei suurilihaisista Egyptin pojistakaan ja niiden eteen ja hyväksi panee entisen kaunistuksensa ja ruokansa, joka hänelläkin ennen Jumalan armosta oli, Hes. 16: 15-34. Se se on oikein sitä hengellistä huoruutta.

On meillä, Jumalan lapset, lupa heille tästä sanoa ja rakkaudella heitäkin kehottaa pois palaamaan. Eikä se ole vihaa, jos totuuden sanoo. Se se onkin oikeaa rakkautta. Se on uskollisen talon koiran virkaa, ettei ole laiska, ei mykkä, ei makaa eikä unta rakasta, Jes. 55: 10. Kyllä sitä uneliaisuutta, hitautta ja hempeämielisyyttä on meissä tarpeeksi, monta kertaa vaivaksi asti ilmankin, jos emme sellaisten hengen saastaisten kanssa lähdekään yhtä köyttä vetämään. Ei taas niin ajatellen, että meidän pitäisi silmämme tuijottaa sokeiksi muualta päin tarjolla olevia vaaroja vastaan. Vihollisemme kiertää ympäri aina, saadakseen meidät pettää ja niin tämäkin on yksi kauhea vihollisen ansa, jolla on monta petetty ja he joutuvat kerran suljetun oven takana sanomaan: "Olemme syöneet ja juoneet sinun edessäs ja olemme monta väkevää työtä sinun nimessäsi tehneet. Mutta mitä se auttoi, kun eivät loppuun asti vahvana pysyneet Jumalan apuun turvaten. Tuli vahinko. Ei auta sekään, jos oli huoneensa Jumalan huoneen viereen rakentanut ja ovensa sen ovea vasten asettanut. Seinä oli välillä, niin kuin Jumala sanoo ja varkaan reiästä sinne ei päästä. "Oi Jeesus, lainaa viisautta, Että välttää pirun kavaluutta, Täällä murheen laaksossa voisin."

Eino Rimpiläinen
Siionin Lähetyslehti 1949 sivut 216 – 218

_________________
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4


Ylös
 Profiili  
 
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 5 viestiä ] 

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]


Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa


Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia viestejäsi

Etsi tätä:
cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia