Jumalan valtakunta on kuin äiti,
joka jokaisen kristityn synnyttää
Pyhä raamattu kertoo Jumalan valtakunnasta, sen merkityksestä ja toiminnasta hyvin paljon. Kun Johannes Kastaja uuden liiton alussa alkaa saarnansa, hän sanoo: "Tehkää parannus, sillä taivaan valtakunta on lähestynyt." (Matt. 3: 2). Samoin Jeesus alkaa profeetallisen virkansa sanoen: "Aika on täytetty, ja Jumalan valtakunta on lähestynyt, tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi." (Mark. 1: 15). Kun hän sitten profeetallista virkaansa toteuttaa, hän kulkee uskovaisiensa kanssa kaupungeissa ja kylissä, saarnaten ja ilmoittaen evankeliumia Jumalan valtakunnasta. (Luuk. 8: 1).
Lähettäessään uskovaisiaan tämän valtakunnan työhön, ja antaessaan heille ohjeet tähän tehtävään, hän käskee heidän sanoa: "Jumalan valtakunta on teitä lähestynyt." Jos he eivät ota vastaan, tulee sanoa: "Jumalan valtakunta oli teitä lähestynyt." (Luuk. 10: 9 – 11). Tästä työstä hän sanoi omilleen mm. näin: "Tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, kaikille pakanoille todistukseksi." (Matt. 24: 14). Fariseukset olivat usein kuulleet Jeesuksen puhuvan tästä valtakunnasta, ja he kerran kysyivät, milloin se tulee.
Tähän Jeesus vastaa: "Jumalan valtakunta on teidän keskellänne." (Luuk. 17: 21). Tätä valtakuntaa Jeesus opetti myös rukoilemaan, tulemaan rukoilijan luo sanoen: "lähestyköön sinun valtakuntasi." (Matt. 6: 30). Kun Luther pääsi tuntemaan tämän valtakunnan, ja sen kansalaiseksi tulemaan, hän sanoo, että "Jumalan valtakunta ei ole puu, eikä kanto, vaan se on joukko uskovaisia ihmisiä." Tätä kutsutaan raamatussa myös "elävän Jumalan seurakunnaksi," (1. Tim. 3: 15), ja „taivaasta lasketuksi uudeksi Jerusalemiksi." (Ilm. 21: 2). Jo vanhan liiton ajalla sitä kutsuttiin "Siioniksi, Jerusalemiksi, suloiseksi saarnaajaksi." (Jes. 45: 9). Sitä nimitettiin myös monella muulla kauniilla nimellä. Paavali käyttää vanhan liiton aikaista nimeä Jumalan valtakunnasta, selittäessään galatalaisille sen tehtävää täällä maailmassa: "Mutta se Jerusalem, joka ylhäältä on, on vapaa, joka on kaikkein meidän äitimme." (Gal. 4: 26).
MITEN JUMALAN valtakunnan on mahdollista olla äitinä, joka synnyttää jumalanlapseksi? Sillä siitä tässä on kysymys. Eikö riitä se, että rukoilee Jumalaa, lukee Pyhää raamattua, harrastaa uskonnollisia asioita, on lähimmäiselleen avulias, käy ehtoollisella, tuntee taivaskaipuuta, jopa tuntee joskus hyvääkin Jumalasta, jne. Ei se riitä, tarvitaan kokonaan muuta. Jeesus sanoi Nikodeemukselle: "Totisesti totisesti sanon minä sinulle: ”ellei joku vastauudesta synny, ei hän taida Jumalan valtakuntaa nähdä." Ja: "Totisesti, totisesti, sanon minä sinulle, ellei joku synny vedestä ja Hengestä, ei hän taida Jumalan valtakuntaan sisälle tulla. (Joh. 3: 3 – 5.)
Jumala vaatii uutta syntymistä epäuskoon joutuneelta ihmiseltä. Lapset syntyvät uskovaisina Jeesuksen täydellisen lunastustyön vuoksi. Heitä olisi opettava pitämään kaikki, mitä Jeesus on käskenyt (Matt. 28: 20), että he pysyisivät uskovaisina jumalanlapsina aina. Mutta valitettavasti on vanhempia, jotka eivät itsekään usko. Kuinka sellaiset vanhemmat osaavat – eivätkä he edes tahdo — opastaa lapsiaan jokapäiväisessä katumisessa, parannuksessa, uskossa ja Jeesuksen seuraamisessa, elämäänsä alkamaan ja vaeltamaan. Eiväthän kaikki uskovaistenkaan lapset ole pysyneet uskovaisina, vaan epäusko ja synti on saanut vallan. Paavali sanoo: "Olitte kuolleet ylitsekäymisten ja syntein tähden." (Ef. 2: 1).
JUMALA ei tahtoisi syntisen kuolemaa. On kirjoitettu: "Luuletkos, että minulla on joku ilo jumalattoman kuolemasta, sanoo Herra, Herra. Ja ei paljo enempi, että hän palajaa teistänsä, ja saa elää." (Hes. 18: 23). Niin hän tahtoisi sellaisen ihmisen saada syntinsä tuntoon, ja auttaa elävään ja autuaaksitekevään uskoon. Miten tämä tapahtuu? Siitä meille pyhä Raamattu ja Lutherin kirjoituksetkin opettavat. Jo syntiinlankeemuskertomus osoittaa meille Jumalan armojärjestyksen, sen miten hän auttaa syntiin joutuneen ihmisen uskomaan ja yhteyteensä.
Lankeemuksen tapahduttua Aadam ja Eeva pakenivat puiden sekaan. "Ja he kuulivat Herran Jumalan äänen, joka käyskenteli paradisissa, kun päivä viileäksi tuli. — Ja Herra Jumala kutsui Adamin ja sanoi hänelle: kussa olet?" 1. Moos. 3: 9) Oli siis iltapäivä, ja Jumala käveli paratiisissa. Jumala esiintyy ihmisenä, kutsuu äänellisesti. Saa ihmiset tulemaan luokseen ja syyllisyytensä tunnossa syntinsä tunnustamaan. Näille hän julistaa vapautuksen synnin, kuoleman ja perkeleen vallan alta — lupauksen sanoman omasta rakkaasta pojastaan, Jeesuksesta. Se on evankeliumi, joka synnyttää uskon — tapahtuu uusisyntyminen. Eihän kuningas Daavidkaan päässyt kuolemansyntiä tehneenä elämään Jumalassa, ja
yhteyteen hänen kanssaan, ennen kuin syntinsä tuntevana, tunnustavana ja niitä murheella katuvana saa kuulla profeetta Naatanin anteeksiantamuksen sanan: "niin on myös Herra sinun syntisi ottanut pois, ei sinun pidä kuoleman." (2 Sam. 12: 13). Tässä tapahtui hänelle uusisyntyminen.
Naatan, Jumalan puolesta käskyläisenä, synnytti hänet jälleen evankeliumin sanalla jumalanlapseksi. Eivät Kornelius, Saulus, Etiopian Kandakean hoviherra, ja moni muukaan saaneet uudensyntymisen armoa rukoilemalla taivaasta, Jeesuksen puhuttelussa, ja pyhää raamattua lukemalla, vaan Jumalan valtakunnan kansalaisen, uskovaisen Pyhän Hengen saaneen ihmisen, evankeliumin julistamisella, ja sen Jumalan sanan ja syntien anteeksiantamisen uskomalla ja omistamalla. Heitäkin Jumalan valtakuntaäiti synnytti evankeliumin sanalla jumalanlapsiksi. Jumalan valtakunnalla ja jokaisella sen kansalaisella on Pyhän Hengen voimasta sellainen valta ja virka. (Joh. 20: 22–23, 2. Kor. 5: 18–20). Paavali kertoo kirjeessään Filemonille orja Onesimuksen uskoon tulemisesta ja hän sanoo: "Jonka minä siteissäni siitin." Uudempi käännös sanoo "synnytin." Sikiäminen on eri asia kuin syntyminen. Paavali oli Jumalan valtakunnan yhtenä kansalaisena Rooman vankilassa kahleisiin kytkettynä, sielunsa hädässä sinne tullutta Onesimusta evankeliumin — "totuuden sanalla" — synnyttämässä. Niin hän saattaa Onesimuksen uskovaisena takaisin isäntänsä luokse lähettää. Kirje on sitten sydämellinen rakkaan uskonveljen puolesta.
LUTHER selittää Pyhän Hengen virkaa ja toimintaa vanhan tunnustuskirjan mukaan näin: "Pyhällä Hengellä on täällä maan päällä erinomainen seurakunta. Tämä on äiti, joka jokaisen kristityn synnyttää ja ruokkii sanalla, jota Pyhä Henki ilmoittaa ja saarnauttaa, ja niin valaisee sydämet sanaa vastaanottamaan, siinä kiinni riippumaan ja pysymään." Ja edelleen Kirkkopostillassaan: "Poikani, ole hyvässä turvassa sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi." Nämä sanat osoittavat ja sisältävät lyhykäisyydessään sen, mitä Kristuksen valtakunta on, nimittäin valtakunta, jossa tämä suloinen ääni. Nämä äidilliset ja isälliset sanat aina kuuluvat: sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi. "Siis on nyt selvää, että kristillinen seurakunta, so. kaikki uskovaiset ihmiset, ovat Kristuksen hengellinen äiti ja kaikki apostolit ja kansan opettajat, jos he evankeliumia saarnaavat, ovat hänen hengellinen isänsä. Ja aina kun ihmisessä usko syntyy, syntyy Kristuskin heissä." (S. 1225,1228, 181). Tässä se oli uusisyntyminen halvatulle, syntiselle vaimolle ja niin monelle muulle Jeesuksen ajalla, sillä Hän teki sanalla kaikki terveiksi.
Mutta tässä on täytynyt käydä murhe edellä niin kuin on kirjoitettu: "Sillä se murhe, joka Jumalan mielen jälkeen tapahtuu, saattaa katumisen autuudeksi, jota ei yksikään kadu, mutta maailman murhe saattaa kuoleman." (2. Kor.1: 10). Iloisesta maailmanmenosta ei voi iloiseen taivaaseen tulla, eikä väärästä
vanhurskaudesta jumalanlasten vapauteen. Näin piti käydä syntiselle vaimolle, kieltäneelle Pietarille, Saulukselle. Murheella piti opetuslastenkin tulla riisutuksi kaikista vääristä luuloista ja käsityksistä. Jeesus sanoi siitä heille näin: "Koska vaimo synnyttää, niin hänellä on kipu, sillä hänen hetkensä tuli. Mutta koska hän on lapsen synnyttänyt, niin ei hän enää muista vaivaansa ilon tähden, että ihminen on syntynyt maailmaan: Niin teillä on myös nyt murhe, mutta minä tahdon teitä jällensä nähdä, ja teidän sydämenne on iloitseva, ja ei kenenkään pidä teidän iloanne teiltä ottaman pois." (Joh. 16: 21–22). Tämän murheen suuruudesta sanoo raamattu: "Tunne ainoastaan sinun pahat tekosi ja että olet Herraa sinun Jumalaasi vastaan syntiä tehnyt." (Jer. 3: 13). Mutta uudestisyntymisen jälkeen on tullut ilo, niin syntyjälle kuin synnyttäjälle. On tullut ilo taivaassa (Luuk. 15: 7-10) ja ilo maan päällä. (Luuk. 15: 5, 9, 24). Ilo siitä tuli opetuslapsillekin. (Joh.20: 20). Tämä valtakuntaäiti se sitten hoitaa tällaisen lapsen Pyhän Hengen valossa Jumalan sanalla. (Matt. 18: 5, 8, 12, 15-22). Tälle äidille uudestisyntyneen jumalanlapsen tarvitsee sitten olla kuuliainen. Sillä kuuliaisuus on parempi kuin uhri, ja totella parempi kuin oinasten lihavuus. Sillä tottelemattomuus on noituuden synti ja vastahakoisuus on taikaus ja epäjumalan palvelus." (1 Sam. 15: 22-23) Yhdymme varmaan jokainen tällaisen armon Jumalalta saaneena kiitokseen Pietarin kanssa: "Kiitetty olkoon Jumala, ja meidän Herran Jeesuksen Kristuksen isä, joka meitä suuresta laupiudestansa on synnyttänyt jälleen elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen ylösnousemisen kautta kuolleista. Katoamattomaan ja turmelemattomaan perintöön, joka taivaassa teitä varten tähteelle pantu on." (1. Piet. l: 3-4). Siellä on perintömme hyvässä tallessa. Sitä ei siellä koi syö ei ruoste raiskaa, varkaat kaiva, eikä varasta. Uskomme nytkin synnit anteeksi annetuiksi Herramme Jeesuksen pyhässä nimessä ja kalliissa sovintoveressä.
Saamme olla hyvässä turvassa. Oikein olemme uskoneet.
Eino Rimpiläinen
Päivämies 19.4.1972