Toivo Leppänen:
Kannonkosken kristillisyyden aamunkoitossa vaikutti
siellä hyvin näkyvästi maanviljelijä Kustaa Leppänen
Toivo Leppänen muistelee häntä ja hänen kertomaansa Kannonkosken kristillisyydestä vuosilta 1930 – 31.
Jo viime vuosisadan viimeisellä vuosikymmenellä kävi täällä Nivalasta rakennusmies, joka oli nimeltään Halmetoja. Hän puhui Jumalan valtakunnasta ja parannuksen tarpeellisuudesta. Kun Halmetoja tuli tänne Leppälän kylään, nykyiseen Kannonkosken kirkonkylään, niin hän rupesi kohta taloon tultuaan puhumaan tästä kristillisyyden asiasta. Kun isäntä (Leppänen) alkoi puolustella Raamatuilla omaa evankelisten käsitystä, niin hän itsekin huomasi, että Halmetoja otti ne raamatut häneltä pois.
Halmetoja selitti Lutherusta ja Raamatuita oikealla tavalla, ja siinä tunsi omantuntonsa olevan sen Nivalan miehen puolella. Kun siinä iltahämärässä istuttiin, niin hän alkoi esittää, etteikö tämä Nivalan vieras jäisi yöksi. Hänellä silloin ei ollut omaa taloa, kun hän oli juuri myynyt sen veljelleen. Itse hän asui pienessä asunnossaan. Hän hankki naapurista tallin Halmetojan hevoselle, että saisi keskustella tämän miehen kanssa. Pitkälle yöhön keskusteltuaan hän tuli vakuuttuneeksi, että tuolla miehellä oli Jumalan sana.
Kun Leppänen tuli minun kotiini Rantalaan jonkin asian vuoksi, kun hän oli holhoojana täällä isäni kuoleman jälkeen. Täällä oli silloinen Kivijärven kirkkoherra. Hän kertoi tälle, että hän tapasi Nivalasta uskovaisen miehen, joka perusteli uskonsa Raamatulla ja Lutheruksella. Pappi kysyi, millä tavalla hän sen perusteli. Hän vastasi, että tämä mies puhui, kuinka tarttee tehdä parannus ja saada maan päällä synnit anteeksi, ja sitten alkaa kilvoitus elävässä uskossa. Kun Leppänen puhui näitä Halmetojan käsityksiä papille, niin pappi sanoi:.Jaa, se on niitä Nivalan hihhuleita. Jos vasta semmoisia tulee tänne sinun luoksesi, niin sano, että pappilan kautta se tie taivaaseen menee.
Kului jonkin aikaa. Halmetoja ei saanut täältä rakennustöitä, mutta hän joka tapauksessa jätti näillä keskusteluilla hänelle ja silloiselle Kivikon isännälle Lauri Vesteriselle paljon ajattelemisen aihetta. Tämän jälkeen alkoi kuulua huhu, että Sysmästä tulisi tänne Kivijärven seurakuntaan "hihhulipappi". Ja niin tulikin. Kustaa Leppänen meni jo ensimmäisenä sunnuntaina tätä kuulemaan.
Nuori pappi
Silloin hän kuuli saarnattavan Jumalan valtakunnasta ja parannuksen tarpeellisuudesta. Se puhutteli, ja puhe oli niin ottavaa, että hän lähti niin kuin Kustaa Leppänen itse sanoi, puhujan jäljessä pappilaan kysymään neuvoa sielun autuuden asiasta. Silloin hänelle koitti tämä kaikkein suurin ilo, hän sai parannuksen armon. Hän tuli Kivijärveltä uskovaisena miehenä kotiinsa Kannonkosken pappilaan. Kohta tämän jälkeen tämä tulisieluinen paimen Heideman, liikkui myös täällä nykyisen Kannonkosken pitäjän puolella, ja saarnasi rohkeasti parannusta ja syntien anteeksiantamusta. Täällä oli ollut kinkeritkin, joissa hän voimallisesti puhui, kuinka ihmisen tarvitsee syntyä uudesti ja tulla sisälle Jumalan valtakuntaan. Kohta alkoi täällä olla ensimmäisiä parannuksen tekijöitä. Heistä ensimmäisenä mainitaan Anna-Liisa Valkama, Anna-Liisa Rosesttröm, Reposen silloinen emäntä Riikka Kinnunen ja jonkin aikaa myöhemmin Kivikon isäntä, vanhempi Lauri Vesterinen. Kivijärvellä oli myös parannuksen tekijöitä. Tämä Heideman oli rakastettu ja vihattu, jopa siinä määrin, että kerrotaan, kuinka muutamat miehet väärässä vanhurskaudessa, olivat suunnitelleet
Heidemanin alas heittämistä korkeasta Kivijärven saarnastuolista, mutta tämä aie raukesi kuitenkin tyhjiin.
Näin tuli lestadiolainen kristillisyys, elävä kristillisyys Kivijärvelle. Paljon syntyi keskusteluja, täällä olleen evankelisuuden, hedbergiläisyyden ja uskovaisten kanssa. Että sanottiin, kun Kivijärven kirkonmäelläkin ihmiset tapasivat toisiaan. Vaikka ei kuultu mistä he puhuivat, niin oli varma siitä, että puhe oli autuuden asiasta. Uskovaiset teroittivat rakkaudella ja suoruudella, kuinka ihmisen tarvitsee tehdä parannus, syntyä uudesti Jumalan valtakuntaan. Tätä vastaan nousi väärä vanhurskaus.
Kustaa Leppänen ja Kivikon isäntä Lauri Vesterinen olivat henkilöitä, joiden kodeissa pidettiin paljon seuroja. Kivijärvellä olevat papit ja heidän perheensä, tehdessään virkamatkoja Kannonkosken eteläpuolelle, silloisen Kivijärven eteläpuoleiseen osaan, hyvin usein viipyivät näissä taloissa, varsinkin Kustaa Leppäsellä. He saattoivat viipyä viikkokausia, ja sieltä käsin suorittaa eri puolille seurakunnallisia tehtäviä, sairaiden luona käyntejä, lasten kastaa. Silloin erikoisesti Kivijärvellä, mutta myös Kannonkosken puoleisessa osassa, nykyisellä Kannonkoskella, syntyi melkoista herätystä, ja täällä sanotaan olleen vuosisadan vaihteen aikaan, ja sen jälkeen aika paljon uskovaisia. Jotka eivät tosin kaikki säilyneet Jumalan valtakunnassa, vaan tämän herätyksen mentyä ohi, väsyivät uskon tiellä. Monet jäivät uskomaan, ja aikanaan ovat päässeet Jumalan kansan sapatin lepoon.
Kustaa Leppänen on saanut Jumalalta erikoisen armolahjan puhua kristillisyyden asiasta ihmisille. Hän kävi mökki mökiltä, talo talolta vanhempana miehenäkin puhumassa tästä kaikkein kalleimmasta asiasta, ja perusteli puheensa Raamattuun ja kirkon tunnustuskirjoihin. Henkilöön katsomatta hän puhutteli papit, ja yleensä kaikki, kenen kanssa hän joutuikin kosketuksiin. Näin kristillisyyden asiasta oli Kivijärven etelä puolellakin melko paljon tietoa. Kun sen lisäksi ennen kaikkea Kivijärvellä vaikuttivat pitkän aikaa nämä pappisveljet Heideman, rovasti Krank, pastori Lappalainen ja Seppänen. Eräs myöhemmin täällä ollut pappismies sanoikin: jos astuu rajan yli vanhalta Kivijärveltä tai nykyiseltä Kivijärveltä Karstulan puolelle, on niin kuin astuisi pimeään metsään, sillä siellä ei ole kristillisyyttä.
Kustaa Leppänen oli henkilönä tuollainen alhaalta päin puhuva. Muistan, miten hän puhuttelunsa päätyttyä kerrankin täällä kotonani puhutteli jotakin nuorta opettajaa, niin hän nöyrästi sanoi: jos tässä kalliissa autuuden asiassa on tullut jotakin omasta lihasta, on tullut kenties taitamattomuutta, niitä kaikkia minä pyydän anteeksi, mutta Jumalan sanasta minun ei tarvitse tehdä parannusta, eikä sitä pyytää anteeksi, se on ja pysyy semmoisena.
Kustaa Leppänen kertoi, kuinka hän kerran meni kinkereille Viitasaaren puolelle Hilmun taloon jo edellisenä iltana. Siellä oli kaksi pappia, kanttori ja suntio. Kappalainen piti siellä iltatilaisuuden, jota erikoisesti hänkin oli tullut kuuntelemaan, koska hän palasi yöksi kotiin. Pastori puhui ilmestymiskirjan johdolla, ja se meni niin ahtaalle, että oli semmoinen tunne, ettei autuaaksi voikaan tulla. Hän sanoi kaikkien kuullen, että jopa meni ahtaalle, ei se Raamatussa näin ahtaalla ole. Pastori huomautti hänelle, ettei saisi häiritä puhujaa. Ja käski puheensa päätyttyä hänet sinne toiseen rakennukseen isäntäväen puolelle, jossa oli rovasti ja kanttori. Hänet istutettiin tuolille, rovasti istui kiikkutuolissa. Pastori alkoi erikoisesti häntä tentata. Kun he siinä keskustelivat, niin hän erikoisesti tunnustuskirjoja lukemalla koetti niille sanoa, että ettekö te pappeina ole lukeneet näitä, näinhän siellä opetetaan ihmisiä tekemään parannus, tulemaan elävään uskoon. Rovasti hetken kuunneltuaan sanoi: antakaa tämän isännän olla. Ajaahan se reissumies välistä väärääkin tietä. Näin keskustelu päättyi. Kun hän tuli sinne renkituvan puolelle, niin siellä olivat sanoneet, että nyt Ojalan isäntä viedään linnaan, kun hän rohkeni papille sanoa kesken puheen vastaan.
Nikodeemus
Samoin hän kertoi, kun hän oli Kannonkosken nykyisen kirkonkylän, Leppälän talossa kinkereillä ja siellä taas asianomainen kinkerin pitäjä puhui Nikodeemuksesta, kuinka hän uhrasi paljon, ja että hän yöllä tuli Jeesuksen luokse, ja näin teki hänestä parhaan opetuslapsen, mitä Jeesuksella olikaan. Niin hän sanoi kesken puheen ja kaikkien kuullen, että kyllä se Nikodeemus yöstä tuli ja yöhön meni. Silloin häntä myös kuulijat huomauttivat, ettei saisi häiritä hartauspuhujaa, ja pappi esitti toivomuksen, että hän tulisi Kivijärvelle pappilaan keskustelemaan, minne hän sitten menikin. Siellä kirkkoherra kantoi suuren kasan kirjoja pöydälle ja alkoi esittää yhtä ja toista saarnamiestä ja kirjoittajien kantaa. Niin hän sanoi, että kyllä se Raamatun mukaan yöstä tuli ja yöhön se Nikodeemus meni. Tämä kirkkoherra oli sanonut sen jälkeen, että muissa asioissa me tämän isännän kanssa kyllä sovimme, tässä uskon asiassa me olemme eri mieltä. Se oli ymmärrettävääkin, koska Kustaa Leppänen saarnasi parannusta, olipa kysymyksessä kuka tahansa. Muuten hän oli luonteeltaan rauhallinen nöyrämielinen ja hyväntahtoinen.
Hänen kotonaan elämänsä illalla kävi kerran varkaita, jotka veivät sievoisen summan rahaa. Kun tämä tuli viranomaisten tietoon, niin kerrottiin, että tämä Kustaa Leppänen olisi esittänyt, että ei tätä alettaisi tutkia, jospa se tunnonvaivana saisi johtaa nämä miehet parannukseen. Mutta koska asia oli tämän luontoinen, niin siitä tuli käräjäjuttu ja varkaat joutuivat linnaan.
Samoin kerran oli joku mies ottanut lehmän, oli teurastanut sen, ja syönyt suihinsa. Leppänen ei enempi sitä perään kysynyt. Minä satuin sitten hänen kotiinsa, kun tämä lehmän ottaja tuli käymään. Leppänen pyysi hänet syömään. Minulla tulivat mieleen nuo Raamatun sanat: Kun näet vihollisesi isoovan, niin syötä häntä. Tuliset olivat ne hiilet, jotka olivat hänen päällänsä, kun hän poikansa kanssa söi. Hän oli levoton punainenkin kasvoiltaan. Hän jo ilmeillään tunnusti, että hän oli tehnyt väärin tätä vanhurskasta miestä kohtaan.
Siunattuna, kalliina on jäänyt tämän rakkaan vanhuksen muisto, joka patriarkaalisena jo ulkonaiselta näkemykseltäänkin tallusteli täällä vanhoilla päivilläänkin, ja toi mukanaan Jumalan valtakunnan evankeliumia.
Päivämies helmikuun 24 päivä 1971