VL-FOORUMI

Keskustelupalsta vanhoillislestadiolaisille ja uskostamme kiinnostuneille. Ylläpitäjinä vanhoillislestadiolaisia yksityishenkilöitä.
Tänään on 19 Kesä 2018, 03:55

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]




Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 2 viestiä ] 
Kirjoittaja Viesti
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 22 Maalis 2010, 09:10 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6867
Paikkakunta: Suomenselkä
Jongun Vanhukset muistelevat menneitä

Jongun tieltä sopivasti syrjässä, hyvin auratun tien päässä on Liikasenniemi, joka pistää Jongunjärveen. Talvellahan siitä ei paljon tiedäkään, kun lumi ja jää peittää tienoot, mutta kesällä, niin kerrottiin, on paikka kaunis. Niemen päässä on pieni taloryhmä. Jo päältä voi päätellä, että kartano on vanhemmalta ajalta. Eräässä talossa tapasin vanhan papan, ja hänen poikansa Paavon emäntineen ja lapsineen. Ei kauan tarvinnut keskustella, kun jo tutut oltiin. Tuli siihen myös toinen vanha pappa, siitä aivan lähinaapurista. Keskustelu siirtyikin pian uskomisen asiaan. Ensi elokuussa 80 vuotta täyttävä naapurin pappa, Sakari Liikanen kertoili lapsuutensa ajoilta muistojaan:

„Olen syntyny tällä niemellä, samassa talossa, jossa nytki asun. Lapsuuven aikaisista seuroista muistan, että henkihän oli niissä sama kuin nytkin, mutta seuratavat oli erilaiset, kun ei ollu niitä kulukuneuvoja. Sitte kun paikkakunnalle hankittiin puhuja, se tuli ja yhessä talossa pijettiin pari päivää seuroja. Sinne tuli palijo ihmisiä hevosilla ja suksilla, eikä niistä lähteny puoletkaa yöksi pois, vaan ne oli yötä seuratalossa. Ja tällai niemellä kun oli seurat, niin monen talon pirtin lattialle olokia kannetttin, ja siellä ne nukku yön, ja toisena päivänä taas seurat jatku. Ja eikä ne sittekää lähteny likikään kaikki pois. Kun toiseen talloon siirty seurat, ne meni papin matkassa sinne.

Seurapaikkoja

Tällä niemellä oli seurat pääpiirteissään tuossa Lassilassa, ja oli meilläi Liikasessa joskus. Ja Häyrynenhän oli kans vakituinen seurapaikka aina, kun kerran seuroja hankittiin. Tällissä oli kans toisinaan, ja Talalassa aivan poikossa ollessa. Ja yhtä kaikki joskus Siiran Heikin talossa. Puhujina oli ussein Heliste-Kalle ja Hauta-Junnu. Tämähän se Parpala kansa kuluki ja Kieksi, muistan Kieksinhi juuri. Veljeni Aukustin muistan kertoneen elläissään, että kävi se Raatamaahi tällä kylällä. Sitte näitä paikkakuntalaisia oli Ervastin Paavali. Ja Raution Matti piti seuroja joskus, joka oli hetekyläläisiä.

Sinä aikana tuli epäuskosiahi palijo seuroihin. Ja ne oli ne seurahommat semmoset, että pirtissä kun seuroja pijettiin, niin seurat kun loppu, niin saarnamiehethän käskettiin kamariin. Ja ei se ollut kauvon, kun se oli ihan täynä se kamari seuramiehiä. Ja siellä, kun tiestä ja matkasta puhuttiin, niin siellä ne monasti seurat tuli. Siellä oli monasti parannuksentekijöitähi. Kyllähän siinä tuossa Lassilan etteisessähi välistä seurat oli. Siinähän se Mattihi parannuksen teki."

Tästä MATTI JUSSILA, pian 75 vuotta täyttävä talon vanhaisäntä, kertoi: "Emännän kun otin, niin yhessä piti mennä sinne, ja kyllähän se oli luja paikka, vain Jumala kait se autto. Lapsenahan minä olin tuolla Pelttarissa, joka on peninkuorma ylöspäin tätä jokivartta. Äitivainajahan se kuluki seurossa Alatalossa Kuressa. Pelttarissa oli seurat Aukusti Pelttarin talossa enimmästi, ja pitihän ne siinäi Pekkalassa, joka oli minun syntymäpaikka. Taloja ei sillon ollu niin palijo kun nyt, eikä niitä ollu silloin maanteitä. Seuroihin silti tultiin, hevosilla ajettiin, ja suksillahan ne hiihto talavella. Ja kesällä puhujathi nouvettiin venneellä tuolta Karvosesta. Se Pauli Rantala sieltä Oulaisista, joka meni eriseuraan, sehihän piti Lassilan Sakari-vainajan noutaa Karvosesta venneellä ja soutaa Paukkerinharjun seuroihin. Sillonhan ne jo alako sitä eppäillä, että se taitaa ollahhi väärän uskonnon saarnaaja. Ja sehän menihi sitten hetimimälleen siihen eriseuraan.

Entisen ajan kulkutapoja

Ei se liikenne sillon vielä ollu niin autokyytiä, kun nykyjään. Se oli vain hevospeli ja suksipeli, ja kesällä souvettiin venneellä. Sitähän ennen vanhaan kirkollai kulettiin vernneellä, tuolla Pudasjärven kirkolla. Puhokselta ne asteli jalan Siivikkoon, ja sieltä kun saivat venneen, niin laskettelivat venneeillä kirkolle. Sillon ei ollu Puhokselle maantietä. Sinnehän kuluki Tolopanvaaran, Tolopan syvänmaan kautta mehtätie, jota sanottiinni puhoslaisten kirkkotieksi. Sitä ne kävellä leppasivat. Posti kuluki viijen kylän läpi, jalakaposti. Venneellä tästä Karvosesta esinnä käytiin posti. Aadolfi-vainaja kuletti keeseillä Karvoseen. Ja se ruukattiin aina pyhänä hakea venneellä tuonne Pelttariin asti se posti. Sitte maanantaiaamuna lähettiin ja Turpeisen lahen perrään mentiin omalla venneellä. Siitä sitte käveltiin sinne Avon perrään, ja siitä saatettiin Holappaan. Siitä käveltiin Kosamonjärven eteläpuolelle, ja siellä oli sitte toinen oma vene, jolla mentiin Puhosjärven yli Merijaan. Siinon se välijoki kyllä, vain se piti sauvoa ja vettää, siinä oli myllypato. Merijasta piti lähteä taas, jalan ja mennä Veteläiseen, ja siellä oli taas kolomas vene. Sillä laskettiin taas Iijokea Sotkanharjulle, ja siitä käveltiin. Siitähän on kolome kilometriä Siiraan, postitalo kun oli Karvosessa. Sitte keskiviikkona lähettiin samoja jäläkiä takasi, venneet kun oli siellä valamissa, kolome venettä. Talavellahan oli se suksipeli, nahkalaukku oli selässä.
Lähin kauppa oli Karvosessa. No, Niskasaaressahan se on ollu kauvon kauppa kans, siinähän kun oli se Aatami Niskasaari kauppiassa.

Sitten Sakari Liikanen jatkoi:

Oli siinä harrastusta melekosesti, kun kerran Häyry Taneli ja Kataja, jalakasessa kävelivät sinne Kuolajärvelle, ja hakivat sen Helisten, ja tahtovat tänne seuranpittoon. Ja tiiättä, että sinnehän on matkaa." (Kuolajärvi on Sallan kunnan entinen nimi, Kuolajärven kylä jäi rauhanteossa Venäjän alueelle, skannaajan huomautus.)

Seuroja pidetään vielä

– No, pidetäänkö nykyään tällä kylällä usein seuroja, kysyin Jussilan papalta.
”Niin, kylläkait sitä nykyjäänni pijetään seuroja tässä kylässä. Nehän on vuosittain viijet ja kuuvet isot seurat, rauhanyhistyksen seurat, että ei seurat oo kyllä vähenny. Kouluilla enimmästi pijetään. Ja onhan tässä meijän pirtissähi kyllä pietty rauhanyhistyksen seuroja, tässä kun ei oo likellä koulua. Että kyllähän sitä nykyjäänni seuroja on, kun vain on seurahaluja. Niin, kun se on Jumalassa tuohi uskominen... Tässä talossahan tuo onni koko talonväki' ' uskomassa, vaikka ei sillä, että niille ois palijo pystytty puhumaan, vain se on kait Jumala varijellu ne niin, että ne on pysyneet siinä lapsuuven uskossa.

Palijouvessahan on niin, että seura vettää kyllä puoleesa, vain niin kun tälläi niemellä, kun tämä on niin syrjänen, eikä oo koko kartanossa yhtää uskotonta, niin sillä ne pyssyy Jumalan lasten joukossa. Eikä nuo maaliman viettelykset oo niin likellä, kun jossai paikassa. Mutta jossa on jumalaton ympäristö ja seurapiirit, niin tunnenhan minä ja muistan omasta kohastani, että ei sillon pysyny uskomassa tällaiset hulikaani- luontoset, vain se seura veti sinne jumalattomuuteen ja kävin mutkan maalimassa.
Vain minä oon nyt lopulle viiskymmentä vuotta reistannu olla uskomassa, mutta kyllähän se on vaikia se uskon pitäminen. Kuitenni, on Jumala varijellu, että on
tunnustus pysyny, vaikka on se toisinaan ollu vaikiaa varsinni ylhäisten parissa. Siellä kyllä koitellaan uskoa.

Lopuksi sanosin vain semmosta uutista, että kun me jaksasimma kaikin pysyä sillä tiellä, joka vie ijankaikkiseen elämään, ettei vain heitetä pois uskallusta. Siitä ei oo iloa, jos maaliman reissun käy. Sieltä saa vain pahan omantunnon. Vain joka vahvana pyssyy loppuun asti, se tullee autuaaksi."

Ja sehän on aivan tosi.
Heino Koskela
Päivämies 18.3.1964

_________________
On uskon kautta taivas määränpäämme,
ja perintömme siellä odottaa.
Kun uskoon, toivoon matkalla me jäämme,
niin kodin portti meille aukeaa.
SL 282: 5


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 16 Helmi 2011, 23:06 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6867
Paikkakunta: Suomenselkä
Raattamaa noudettiin hevoskyydillä Muoniosta Kuusamoon
Lähes yhdeksän vuosikymmentä herätys elävöittänyt Kuusamoa

Herätysaikoina noin yhdeksän vuosikymmentä sitten ei laskettu vaivoja eikä kustannuksia. Kun Jumala vavahdutti omattunnot hereille isoamaan ja janoamaan Jumalan vanhurskautta, oli kuninkaallinen pappi saatava seurojen pitoon hinnalla millä hyvänsä. Näin kertoo lehdellemme kotiseutunsa kristillisyyden perimätietoja tunteva Kuusamolainen kunnallismies, pankinjohtaja ja entinen valtiopäivämies Uuno Antti Virranniemi. Lehtemme edustaja sai äsken viivähtää hänen viihtyisässä kodissaan Kuusamon Virranniemessä, minne sukukotinsa lämpimiin haastateltavamme oli jälleen pyrähtänyt "virka-asunnostaan" kirkolta.

Sukukuntamme ja kristillisyytemme perut, ovat asioita, joista ei enää kyettäne täysin tarkkoja tietoja saamaan. Vanha sukunimemme on Lämsä, ja suvun tulosta tänne on todennäköisin se tieto, jonka mukaan on lähdetty Pohjanlahden rannikolta, ehkä Iistä. Onpa sukukodiksi tutkittu myöskin Pohjois-Savoa.

Tultu tänne joka tapauksessa on, ja verrattain rohkein ottein ottein asutettu nämä Alakitkan rannat. Virranniemen kantatilasta on myöhemmin tehty kokonaista 12 maanviljelystilaa. On siinä siis täytynyt olla ensimmäisellä asuttajalla luontoa tarttua maahan. Ja jos kysyttäisiin, miten tuollaiseen kiinteistöön ja tilalla olleeseen elukkamäärään, n. 8-10 hevoseen ja liki pariin kymmeneen lehmään on tilan puuhissa päästy, niin vastauksen antaa se, että tuolloin rohjettiin tehdä isompikin huuhta eli kaskiviljelys, jonka jyvätulo saattoi, jos puuha onnistui, nostaa uudisasukkaan todella jaloilleen.

Tuolloin kokonaisen kyläkulman yhteinen huuhta oli tehty kerran Oulankajoen sopivaan niemekkeeseen. Monia satoja tynnyreitä saatiin viljaa.

Ja leikkuupäivänä kerrotaan oljen leikkuurinnassa olleen niin vahvaa, että kun sitä vasten oli heitetty poikittain piilukkoluodikko, ei olki ollut taipunut juuri nimeksikään. Kun seutu sitä paitsi on antanut yllin kyllin kalaa ja metsänriistaa, on näilläkin isänmaan syrjäkulmilla eletty ja tultu toimeen. Joskus heikommin, kuten aikakirjat kertovat, joskus taas niinkin, ettei maailmassa ole tuntunut löytyvän tämän parempaa kolkkaa.

Eräs kiinnitys tähän kotiseutuun on ollut täkäläinen elävä kristillisyys. Tämä kiinnitys voinee sydämissämme olla muita arvokkaampikin. Ikämiehenä tuo arvo tuntuu alkavan vasta kirkastuakin. Ja elävässä kristillisyydessä on varmasti vieläkin suuremmat elämänarvot, kuin mitä me koskaan "lihassa ollessamme" osaamme arvioida. On ollut valtavaksi siunaukseksi näillekin kulmakunnille se, että Jumala antoi noin yhdeksän vuosikymmentä sitten voimakkaiden herätysaikojen saapua tänne.

Tämä tapahtui isoisäni Iikka Lämsän asuessa Virranniemen tilaa. Isänisä oli rohkea ja tosiotteinen maanviljelijä, joka kuivasi kolme järveäkin heinän viljelykseksi. Näistä luonnon niityistä kuuluu tehdyn Virranniemeenkin sata häkkiä heiniä kesäisin. Käylässä oli ukilla vesikäyttöinen mylly, jonka jäännöksiä vieläkin näkyy. Kova ukko hän oli yrittämään.

Kun Jumala vavahdutti hänen, kuten muidenkin kyläläisten omattunnot hereille, isoamaan ja janoamaan Jumalan vanhurskautta, oli Pyhän Hengen saanut kuninkaallinen pappi, jollaiseksi oli kuultu kairantakaisilta Juhani Raattama, haettava seurojen pitoon hinnalla millä hyvänsä. Hevonen ja kyytimies varustettiin matkalle Muonioon asti, noutamaan Raattamaata. Matka, — edestakaisin mitaten — lienee tehnyt noin 800 kilometriä, ja se oli suoritettava pohjolan talvisia askelteitä noudatellen.

Uhrauksia ja vaivannäköä ei sopinut ottaa laskuihin, kun oli kysymys Jumalan rauhan löytämisestä. Ja kun Raattamaa tuli, oli kuin olisi saatu taivaan vieraita Kuusamoon. Oli silloin Kallunginniemen Leskelässä suuri talo avarine pirtteineen täynnä seuraväkeä. Talon kotiketo tannertui sadoista hevosista, joille oli tehtävä varta vasten yli pellon ulottuva, pitkä kiinnityspuomi. Ja seuroja pidettiin viikkokausia.

Kymmenet ja sadatkin saivat parannuksen armon, päästen elävään uskoon, Herran Jeesuksen sovintoveren osallisuudessa. Siitä lähtien se on "taivaasta tuullut" näillekin Alakitkan rannoille. Jumalan armoleivästä täällä on eletty.

Isäni Juho Heikki Virranniemi, samoin kuin äitinikin, olivat myös elävästi uskomassa, pitäen kotitaloamme seuratalona. Isästäni, joka tunnettiin harvinaisen sävyisänä ihmisenä, sanottiin, ettei hänellä liene ollut ainoaakaan vihamiestä.

Jos arvioisin laestadiolaisen herätyksen merkityksen väestömme elämiselle täällä, niin lainaisin nykyisen tasavaltamme presidentin Kuusamon suvijuhlilla 1955 lausuman ajatuksen, kun hän oli nähnyt täkäläisen Herran kansan armollista anteeksiantoa anoen, sitä Kristuksen sovintoveressä julistaen ja uskoen, käyvän pyhälle ehtoolliselle, on vasta saanut näkyviinsä sen voiman lähteen, josta kuusamolainen raivaajakansa on sitkeytensä ammentanut.


Päivämies 6.9.1956
U. A. Virranniemi, (haastateltu)

_________________
On uskon kautta taivas määränpäämme,
ja perintömme siellä odottaa.
Kun uskoon, toivoon matkalla me jäämme,
niin kodin portti meille aukeaa.
SL 282: 5


Ylös
 Profiili  
 
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 2 viestiä ] 

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]


Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa


Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia viestejäsi

Etsi tätä:
cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia