Tuokioita Rovaniemen seuduilta

Kirjoituksia etsikkoaikamme aamunkoiton uskovaisilta 1800-luvulta 1940-luvun vuosikymmeniin

Tuokioita Rovaniemen seuduilta

ViestiKirjoittaja Taavetti » 09 Huhti 2011, 09:01

Seurakunta, Kristuksen ruumis elää yhtä elämää


KAUNIS ja tilava Rovaniemen kirkko täyttyi kerta toisensa jälkeen sanankuulijoista maakunnallisissa syysseuroissa, joita pidettiin aamuvarhaisesta iltamyöhään T.K.n 16—18 päivinä vain ruokailu- ja kahvitaukojen katkaistessa seurojen kulun. sanan nälkä oli ajanut uupuneet matkamiehet köyhyyttä tuntien ja armoa isoten ilolla ammentamaan vettä autuuden lähteestä.

Herra Jeesus saatiin nytkin kokea rikkaana ja armollisena. Saatiin elävästi tuta, että Hän on meidän vanhurskautemme, viattomuutemme ja pyhyytemme. Armon ja totuuden sanaa kirkastettiin rohkeasti ja peittelemättä. Pyhä Henki puhui omiensa kautta. Se kirkasti, että seurakunta, Kristuksen ruumis, elää yhtä elämää. Yhteyden perustus ja kannattava voima on kunkin yksityisen armolapsen jäsenyys Kristuksen ruumiissa, jonka pää on Kristus. Evankeliumin virassa itse Pyhä Henki tekee työtään Jumalan armolapsissa ja heidän yleisen pappeutensa kautta maailmassa, kuten Isossa Katekismuksessa sanotaankin:

"Pyhällä hengellä on maailmassa erikoinen seurakunta, ja tämä on se äiti, mikä synnyttää ja kantaa jokaisen kristityn Jumalan sanalla." Elävästi saatiin näissäkin seuroissa tuntea yhteyttä Kristukseen ja pyhien yhteyttä, yhteisen uskon, toivon ja rakkauden sidettä, jota jokainen kristitty tarvitsee uskonkilvoituksessaan. Isän sydämeltä lähteneenä osoitettiin viattoman veren voima syntien anteeksiantamukseksi. Se otettiin uskolla vastaan ja siitä iloittiin, että vielä kaikuu verinen evankeliumi Herran huoneessa.

Sanan palvelijoina seuroissa toimivat rovasti Mauno Koivuneva, khra Mauno Aho, saarnaajat Sulo Hanhisuvanto, Kalle Timonen ja Emil Tornberg sekä Rovaniemen seurakunnan papisto: Lääninrovasti Pentti J. P. Seppänen ja pastorit Torsti Saraste, Antero Niva, Esa Anttila ja Ilmo Pulkamo. Päiväjumalanpalveluksessa 4.rukouspäivänä saarnasi pastori Esa Anttila. Viimeisenä seurapäivänä vietetyssä ehtoollistilaisuudessa oli mukana useita satoja ehtoollisvieraita. Tällöin päiväsaarnan piti rovasti Koivuneva ja rippisaarnan khra Aho.

Seuraväen oleskelu- ja ruokailupaikkana oli Rauhanyhdistyksen talo. Siionimme uskolliset martat saivat nytkin seurojen järjestelyissä varsinaisen vaivan ja helteen kantaa. Taivaan Isä heille kaiken palkitkoon!

Lopuksi: Taivaasta saadun elävän leivän puutetta ei ollut näissäkään seuroissa. Jumalan lapset tunsivat väkevästi, että Herran hoidossa Hänen
armovaltakunnassaan on hyvä olla. Välistä tämä tunto puhkesi voimakkaaseen ja vapaaseen Herran Jeesuksen kiitokseen. Saatiinpa siunata väärään hengellisyyteen eksyneitä Isän armohuoneeseen. Erikoinen ilo oli nähdä seuroissa runsaasti niitä nuoria, jotka ovat jo nuoruudessaan tehneet ainoan oikean valinnan: ovat antaneet elämänsä Herralle Jeesukselle. Seurat jättävät seuraväen mieliin siunatun muiston.

P. K.
Päivämies 27.10.1960
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 15 Touko 2011, 20:26

Herra lisää meille palvelevan rakkauden mieltä


Jumalan rauha ja Herramme Jeesuksen armo ja rakkaus olkoon teidän kaikkien kanssa nyt ja aina, aamen.

Tällä tervehdyksellä haluamme tervehtiä koko Herran Siionia ja kaikkia Siionin matkamiehiä, me heikot Jumalan armolapset täältä Auttin seudun Rauhanyhdistyksen alueelta: Ensiksikin tahdomme lähettää parhaat kiitoksemme SRK.lle siitä, että olemme saaneet taas keskuuteemme lähetysmiehinä rakkaat veljet Toppila ja Iinatti julistamaan Herran kutsuvaa armoevankeliumia. Jumalan armoa on se, että saamme kuulla Raamatun mukaista evankeliumia itse kukin omalle kohdalleen. Sillä evankeliumin Jumalan voima jokaiselle siihen uskovalle pelastukseksi omista synneistään, eikä toisten. Sillä usko tulee kuulosta ja kuuleminen Jumalan sanan kautta.

Mitä ennen kirjoitettu on, se on meille opiksi kirjoitettu, että meillä kärsivällisyyden ja Raamattujen lohdutuksen kautta toivo olisi. Paavali neuvoo: Mutta kärsivällisyyden ja lohdutuksen Jumala antakoon teille, että te keskenänne yksimieliset olisitte Jeesuksen Kristuksen perään. Sen tähden korjatkaa toinen toistanne, niin kuin Kristuskin on meitä Jumalan kunniaksi korjannut.

Lokakuun 6. pnä meillä olivat seurat kansakoululla, ja sananpalvelijoina toimivat em. veljet. Ennen seurojen alkua oli rauhanyhdistyksen kokous, jossa käsiteltiin pyhäinpäivän seurojen järjestelyä ym. seuratoimintaan liittyviä asioita. Päätettiin lauluseurojen pidosta alkavine syys- ja talvikuukausina. Päivämiehen ja muiden SRK:n julkaisujen tilauksessa päätettiin joukolla auttaa vakituisia lehtiasiamiehiä, että mahdollisimman moneen kotiin tilattaisiin ensi vuodelle kristillisyyden lehtiä. Samoin päätettiin, että SRK:n julkaisemia kirjoja pidetään seurojen aikana tarjolla, ja niitä päätettiin tilata myyntitiliin. Käsiteltiin myös Oulunsalon Rauhanyhdistyksen kirjelmä, jossa pyydettiin raha-avustusta rakenteilla olevan oman toimitalon valmistamiseksi. Päätettiin luovuttaa edes pieni ropo ko. yhdistyksen rakennusrahastoon.

— Auttin Jumalan lapset toivovat, että muuallakin huomioitaisiin meidän seuramme, jotka pidetään, jos Jumala suo, 4-5. 10. Toivomme on, että saamme seuraväkeä läheltä ja kaukaa.

Rohkenemme pyytää esirukouksia yhdistyksemme vähäiselle toiminnalle, jotta sama yksimielisyyden ja palvelevan rakkauden henki olisi edelleenkin hallitsevana kaikessa toiminnassamme, että kaikki, mitä teemme yhdistyksessämme, koituisi Jumalan kunniaksi ja Hänen valtakuntansa menestykseksi.

Auttin seudun Rauhanyhdistyksen puolesta vähin veljenne vaivassa ja valtakunnassa.

Ali S a u n a v a a r a.
Päivämies lokakuun 19 päivä 1961
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 25 Marras 2012, 21:12

Ensimmäiset vuosikokousseurat pidettiin Rovaniemellä 1912

Kertomus ja pöytäkirja kristittyjen suurista kokouksista ja seuroista Rovaniemellä 30.6. – 4.7.1912.

Jo lauantaina, kesäkuun 29. päivänä, saapui suuria joukkoja Jumalan lapsia Rovaniemelle. Useimmat heistä olivat pitkämatkaisia, jotka kolmekin vuorokautta olivat kesähelteisinä päivinä junassa istuneet. Jumalan sanan jano ja rakkauden kaipaus nähdä hajalla asuvaisia veljiä ja sisaria, heitä oli matkalle pannut. Kotikiireistä ja -kiusauksista oli hetkiseksi saatu vapautusta ja Herralta paljon toivovaisina saavuttiin "Lapin kynnykselle", Rovaniemelle seuroihin. Asemalla oli jokaisen junan saapuessa seuravieraita. Matkalta tulleet saatettiin kristittyjen seurahuoneelle, jossa sitten itse kullekin osoitettiin majapaikka.

Seurojakin pidettiin jo lauantaiehtoolla kirkossa. Sunnuntaina, kun päiväjumalanpalvelus alkoi klo 10 ap. oli kirkko täynnä kokouksiin saapuneita.

Kirkkoherra A. Laitinen saarnasi puolipäiväsaarnan päivän evankeliumitekstistä (Luuk. 6: 36 – 42) kirkastaen, että Jumalan lapsilla on laupias Isä, niin kuin Jeesus sanoo: teidän taivaallinen Isänne on laupias, ja että tämän laupiaan Isän tunteminen tekee laupiaita.

Saarnan loputtua hän ilmoitti, että kristittyjen seuroja pidetään kirkossa alkaneella viikolla ja että vielä samana päivänä kokoonnutaan kirkkoon klo 4 jpp. Edelleen toivotti hän kokouksille runsaasti Jumalan siunausta ja lukuisille kokoukseen saapuneille taivaan valtakunnan kirjanoppineille ymmärrystä ja valoa ylhäältä tutkimaan ja ilmoittamaan Jumalan sanaa.

Kun sitten klo 4 ipp. seurat alkoivat, oli kirkko ahdinkoon asti täynnä seuraväkeä. Hartain mielin veisattiin: "Hän tuonest' sielun päästi Ja silmän' kyyneleist' Kanss' lankeemast' jalkan esti, Jost' kiitän Hänt' ijäisest" jne. (V.v -k. 81: 8) sekä rukoiltiin ja kiitettiin Isää Jeesuksen nimeen. Veisattiin vielä V.v.k. 235: 20 ja luettiin. 2 Kor. 4. luku, jonka johdolla veli Matti Suo Jyväskylästä puhui Pyhän Hengen valkeudesta evankeliumin viran luonnosta, kun Jumala on pannut uudestisyntyneet lapsensa viemään valkeutta pimeyden keskelle, ja että he, jotka Herran kasvojen edessä elävät, saavat ajallisten vaivojen, kiusausten ja ahdistusten alla iloita sammumattoman elämän osallisuudesta ja toivon silmin jo katsella taivaan ijankaikkista ja määrätöntä kunniaa.

Jumalan elävä sana, se sielun ruoka, virvoitti väsyneitä. Jumalan lapset olivat kuin matkamiehet lepopaikassa. Moni janoovainen sai juoda virvoitusta elämän veden lähteistä, moni isoovainen ravittiin taivaan leivällä. Ylennetyin mielin veisattiin. "Ylistän Sinun nimeäs, O minun Jumalani." jne. (Vvk. 95:1 – 3). (Isoovainen = nälkäinen, skannaajan huomautus,)

Herran viinimäen työssä harmaantunut vanhus Kalle Heliste Kemijärveltä tervehteli sitten rakkaita ystäviään ja lapsukaisia ja puheli lohdutuksen sanoja.
Ikään kuin suuren kosken kuohina kuului kiitosvirsi: ”Herra kiitetty olkoon, Isäin Jumala" jne. (Vvk. 301: 1 – 3). Pidettiin vielä yhteinen ehtoorukous ja niin päätettiin sunnuntain seurat.

Rauhanyhdistyksen seurahuoneella olivat huoneet vielä myöhään ehtooseen täynnä kansaa ennen tulleita ja vasta seuroihin saapuneita. Ilon ja riemun ääni kuului yltympäri. Herran suuria tekoja julistettiin ja ylistettiin kadulla ja kujillakin.

Maanantaina (heinäk. 1 päivänä) joka oli ensimmäinen varsinainen kokouspäivä, alkoi kokous klo 11 epp kirkossa, jolloin veisattiin virsi 84: "Mun silmän, käten nostan" jne., pidettiin aamurukoukset kiitoksen kanssa ja vielä veisattiin Daavidin kiitosvirsi "Herraa hyvää kiittäkää" jne. (Vvk. 99). Sitten veli Leonard Typpö Rautiosta piti raamatunselityksen Kol, ep. 1. luvusta kirkastaen autuutta armosta ja Isän rakkautta, että Hän on meitä korjannut lapsikseen ja rakkaan Poikansa valtakuntaan pimeyden vallasta siirtänyt, lunastuksen osallisuudessa saamaan kaikki synnit anteeksi.
Puheen päätyttyä veisattiin virsi 20: 9, 10 "O Jeesu veljen' rakkahin" jne.

Vaaleja. Sen jälkeen valittiin kokouksen puheenjohtajaksi veli And. Halttu Haukiputaalta, varapuheenjohtajaksi veli Leonard Typpö Rautiosta ja kirjureiksi. J. Heilala Kemistä ja Oskari Jussila Helsingistä Mutta kun veli J. Heilala oli estetty ottamasta tätä tointa vastaan, valittiin hänen sijalleen veli Antti Raunio Helsingistä.

Veli Halttu ryhtyi puheenjohtajan toimeen ja kehotti kokousvieraita pysymään yksimielisyydessä ja rakkaudessa.
Vielä valittiin kokouksessa käsiteltäviä kysymyksiä ja ulkonaisia asioita valvomaan puhemiesneuvosto, johon tulivat jäseniksi puheenjohtaja, varapuheenj, kirjurit, sekä veljet Juuso Runtti Kiimingistä Kalle Heliste Kemijärveltä, Jaakko Jussila Haukiputaalta, Juho Kanniainen Kemistä ja M: E. Stelander Rovaniemeltä.

Lähetystaimia. Veli John Ryselin luki kertomuksen kristittyjen Lähetystoimikunnan toiminnasta 1. 10. 1911 – 1. 7. 1912, josta näkyi, että Lähetystoimikunta on tehnyt paljon siunauksellista sisälähetystyötä. Varoista ilmeni, että mainitulla ajalla on lähetystöilmeen käytetty varoja Smk. 3981:09 ja että säästöä 1. 7. 1912 oli Lähetystoimikunnan rahastonhoitajalla, veli A. Juntusella Smk. 203:31, Säästöpankki Sammossa Oulussa Smk 1077:05, yhteensä Smk
1280:36.

Varoja siis ovat veljet ja sisaret runsaasti antaneet Lähetystoimikunnan käytettäväksi, sitä paitsi on "Sionin Lähetyslehti" myös paljon tuottanut, joten moneen pimeään paikkakuntaan on Jumalan valtakunnan evankeliumi viety, ja suuri joukko armon käsittäneitä nyt kiittävät Herraa lähetyksen edestä. Mutta paljon on vielä avunpyyntöjä ja avun tarvetta, jonka tähden aineellista kannatusta edelleen suuresti tarvitaan, ennen kaikkea kuitenkin esirukousta.

Lähetystoimikuntaan ovat kuluneella toimintakaudella kuuluneet oululaiset veljet: R. Moilanen, V. Huotari, R. Honkavuori, J. A. Halttu, O. L. Cajanus, J. Ryselin, H. Jokiperä, R..Lohi, J. Mellenius, M. Tilus, J.A. Tauriainen, J. Lahti ja A. Juntunen, joka viimemainittu on ollut rahastonhoitajana.

Tuotiin myös julki Lähetystoimikunnan toivomus, että vanhat puhujat tekisivät jokainen ainakin jonkun matkan vuodessa ja ottaisivat nuoria puhuvaisia toverikseen, että he harjaantuisivat Jumalan sanassa ja taidossa.

Lähetystoimikunnan kysymyksen johdosta pysytetäänkö Lähetystoimikunta edelleen Oulussa vai eikö, päätettiin se yksimielisesti pysyttää Oulussa.
Veli J. Lahti pyysi, että hänet vapautettaisiin Lähetystoimikunnasta, hän kun omien matkojensa vuoksi on usein estetty pääsemästä sen kokouksiin ja esitti sijalleen veli J. Leskelän, johon kokous suostui. – Muut jäsenet valittiin uudelleen.

Lähetystoimikunta pyytää huomauttaa kristityille, että ei ole vielä ehtinyt saada saarnaajia kaikkiin niihin paikkoihin, joihin on niitä pyydetty, vaan se ahkeroi saada toteuttaa kunkin toivomuksen. Vielä huomautettiin Lähetystoimikunnan puolelta, että puhuvaiset miehet ottaisivat vaarin Lähetystoimikunnan esittämistä pyynnöistä lähteä pyydetyille matkoille.

Keskustelukysymyksiä. Kokouksessa käsiteltäviksi päätettiin ottaa ne kysymykset, joita "Sionin Lähetyslehden" kesäkuun numerossa oli ehdotettu keskustelun aineeksi. Ne olivat:
1. Miten on ymmärrettävä apostoli Paavalin neuvo 1, Tim. 5: 20 "Nuhtele niitä, jotka syntiä tekevät, kaikkein kuullen, että muutkin pelkäisivät." Miten ja kenen kohdalle se on käytännössä sovellutettava? (Lähettäjä And. Halttu, Haukipudas.)
2. Katsotaanko tarpeelliseksi kristillisyyden koossa pysymiseksi rakkaudessa ja yksimielisyydessä saada puhuvaisten. miesten kokous, mihin ja milloin? (And. Halttu.)
3. Lasten kasvatuksesta. 1:ksi. Kurituksesta ja Herran nuhteesta. Kuinka vanhin saa lastansa kurittaa, ja onko oikein, että toinen vanhemmista estää kuritusta?
2:ksi, Lasten armahtamisesta ja anteeksiantamisesta, 3:ksi. Lasten kristittyin kantamisesta ja kohtelemisesta. (Lähettäjä Matti Kuuta Vaasasta.)
4. Eikö olisi kohtuullista, että "Sionin Lähetyslehden" asiamiespalkkio poistettaisiin ja laskettaisiin
sen mukaan yksikköhinta Smk. 1:70, kun siten ehkä moni vähävarainenkin paremmin kykenisi lehden tilaamaan? (O. Matilainen, Elisenvaarasta.)
5. Olisiko tarpeellista tulevaisuuden varalta painattaa seuraavia Lutherin kirjoja muuttamatta alkuperäisyyttä: Huonepostilla, Epistolapostilla ja myös Tunnustuskirjat? (Akseli Hokkanen Ojajärveltä.)
6. Miten olisi parasta ja Jumalan tahdon mukaista tehdä lasten koulunkäytön suhteen, käyttääkö lapsilla koulua vai ei, kun muutamat ovat koulunkäytön hyljänneet, peläten lasten kristillisyyden joutuvan sen kautta vaaraan? (Lähettäjä Ville Piispanen Kuopiosta. )

Uusista keskustelukysymyksistä, jotka otetaan kokouksessa käsiteltäviksi, päätettiin veli Jaakko Jussilan ehdotuksesta, että ne ovat, ja myöskin lähetysmiespyynnöt, esitettävät puhemiesneuvostolle jo samana päivänä, maanantaina. Ensi kokouksesta, sen ajasta ja paikasta. Puheenjohtaja kysyi sitten: Katsooko kokous tarpeelliseksi näitä kokouksia edelleen pitää, ja jos pidetään, niin milloin ja missä ensi kokous.

Veli Juho Kanniainen Kemistä arveli, että olisi parempi pitää näitä kokouksia vähän harvemmin. (Aineellisten kustannusten vuoksi). – Ei kannatettu.
Veli Pauli Rantala Pyhännältä: Lähetystoimen vuoksi tulisi näitä kokouksia pitää joka vuosi. Kokousajaksi olisi paras syyskesä, jolloin puhuvaiset miehet olisivat vapaat menemään lähetysmatkoille suoraan kokouksesta.
Veli Leonard Typpö Rautiosta kannatti kokouksien edelleen jatkamista. Ensi kokouksen ehdotti hän pidettäväksi ennen heinäntekoa, koskapa tähän kokoukseen Rovaniemellä lukuinen osanotto todisti, että on sopiva tulla alkukesästä.
Päätökseksi tuli, että kokous pidetään tulevanakin vuonna, jos Herra suo ja me elämme. Veli Juuso Runtti Kiimingistä ehdotti kokousajaksi juhannuksen aikaa. — Ehdotusta kannatettiin yleisesti, mutta jätettiin kysymys puhemiesneuvoston harkittavaksi.

Puheenj luki sitten Iisalmessa pidetyn useampien paikkakuntien kristittyjen kokouksen pöytäkirjan, jossa päätettiin yksimielisesti anoa ensi kokousta pidettäväksi Kajaanissa, ja kehotti kokouksen jäseniä lausumaan mielipiteensä asiasta.
Veli Pauli Rantala Piippolasta kannatti Kajaania ensi kesän kokouksen paikaksi muistuttaen mieliin, kuinka alapaulalla elävä kristillisyys niissä seuduin on, joten kokous voisi tuoda sinnekin siunausta. — Veljet Heliste Kemijärveltä ja Hellman Tampereelta ym. kannattivat ehdotusta.
Päätökseksi tuli, että ensi kesäkokous pidetään Kajaanissa.

Veli Pauli Rantala: Kajaanin kokoukseen tulijoita pyydän paikkakunnan kristittyjen vähävaraisuutta muistamaan ja sillä mielellä matkalle varustautumaan eväin ja rahoin, joilla ylläpidon korvaa. Veli Matti Suon ehdotuksesta lausui kokous huomautuksen, että ruokajärjestys seuraavissa kokouksissa olisi yksinkertaisempi, etteivät paikkakuntalaiset ruokkisi seuraväkeä kolmesti päivään. Silloin he itsekin saisivat enemmän olla mukana kokouksissa, eivätkä seuranpitokustannuksetkaan nousisi niin suuriksi. Lähempi asiain järjestäminen jäi paikkakuntalaisille, että ei kuitenkaan panna esteitä rakkauden osoituksille.

Sen jälkeen käsiteltiin veli Hellmanin Tampereelta ehdotus, jatketaanko rautatiepiletin alennuspyyntöä senaatilta mainittujen ensi kesänä Kajaanissa pidettävien kokousten osanottajille? Päätökseksi tuli jatkaa edelleen piletinalennuspyyntöä, ja että Oulun Lähetystoimikunnan on laadittava anomus sellaiseen muotoon, ettei nyt anomusta hyljättäisi muodollisista syistä niin kuin ennen. Asiaa asianomaisista virastoista esittämään ja ajamaan valittiin samat miehet, jotka viime kerrallakin, Kokkolassa, kokous valitsi, nimittäin veljet Vinck ja Matti Kuula Vaasasta sekä R. Honkavuori Oulusta.
Kun nyt kello oli jo 1 päivällä, keskeytettiin keskustelut tähän ja lähdettiin päivällislomalle.

Keho 1/2 4 jatkettiin edelleen kokousta: Veisattiin ensin virsi 75:2, 3 "Hän on se kuin meidät teki Kansakseen ja lampaikseen" jne. ja sen jälkeen puhui veli Juho Kanniainen Kemistä 1. Tess. 5. luvusta, jossa puheessa hän muistutti, että monelta tänne saapuneelta on viime näkeminkin sukulaisia ja ystäviä pois nukkunut. Toiselta on tuoni vienyt puolison, toiselta isän, äidin, lapsen tai ystävän. Murheessa on lohdutus vain tämän toivon kautta, että sodan perästä on rauha ja että kohta ja pian kaikin yhteen tulemme kirkkaassa ilmassa. Ja vaikka tuomio tulee niin kuin varas yöllä ja jokaisen silloin täytyy astua aukealle eikä kenkään voi paeta, niin se ei tule Herran Jeesuksen omille vahingoksi. Monelta, joka ennen vavisten ajatteli kuolemaa ja tuomiota, on pelko poistunut, kun Jeesuksen veri on siunauksen verenä priiskunut sieluun uskon kautta, niin että he nyt saattavat jo nostaa päänsä odottaen pääsinpäiväänsä ja sanovat: "Niin, tule Herra Jeesus!"

Liikutetuin mielin ja rukoilevin sydämin veisattiin puheen loputtua virsi 173, ”Tule Pyhä Henki Luoja!" Edelleen luettiin Jeesuksen vertaus kylväjästä Luuk.8: 1 – 21, jonka johdolla veli Juuso Runtti Kiimingistä, puhui niistä vaikutuksista, joita Jumalan valtakunnan evankeliumin saarna kaikkina aikoina tekee ihmisiin ja sieluntiloista, joita hyvä siemen tuo julki.

Tämä Jumalan sana, jonka Herra Henkensä kautta selkeästi avasi, vahvisti, perusti ja lohdutti Jumalan lapsia. Veisattua virsi 49 "O Herra minua auttele", pidettiin toinen ehtoorukous, ja niin loppuivat ensimmäisen varsinaisen kokouspäivän yleiset keskustelut ja puheet.

Tiistaina aamulla kello 10 kokoonnuttiin taas kirkkoon ja nytkin oli ääriään myöten täynnä väkeä. Veisattiin aamuvirsi, pidettiin kiitosrukoukset ja veli Pauli Rantala Pyhännältä puhui.
Yhdestä suusta ja yhdestä sydämestä veisattiin virsi 203: 1, 2 "Näin suurest' Jumala armahtan' on", ja vanhus Kalle Heliste Kemijärveltä muisteli Herran sanoja Jes. 55: 11 – 13, osoittaen kuinka nämä kirjoitukset ovat meissä täytetyt.
'Tule lounatuuli ja puhalla minua yrttitarhani läpitse, että sen yrtit vuotaisivat", kuuluu Yljän ääni k. V. 4: 16. Niin puhalteli nyt hiljainen lounatuulen henki Herran yrttitarhassa, ja kukkaiset antoivat tuoksunsa, sillä Herran kiitos ja ylistys vuosi sydämistä.

Puheenjohtaja otti sitten keskusteltavaksi Kajaanin kokouksen ajan ja toi ilmi, että puhemiesneuvosto esittää juhannusaattoa ensimmäiseksi kokouspäiväksi.
Päätökseksi tuli: Sen lisäksi keskusteltiin puhujainkokouksen tarpeellisuudesta ja päätettiin, että puhuvaisten kokous pidetään näiden suurten kokousten yhteydessä jo päivää ennen suurten kokousten alkua ja Lähetystoimikunnan jäsenet saavat siihen ottaa osaa.

Sen jälkeen otettiin käsiteltäväksi kysymys: Miten on ymmärrettävä Paavalin neuvo 1. Tim. 5: "Nuhtele niitä, jotka syntiä tekevät, kaikkein kuullen, että muutkin pelkäisivät?" Miten ja kenen kohdalle se on käytännössä, sovellutettava?
Puheenjohtaja: Kun, olen kysymyksen esittänyt keskusteltavaksi, lausun siitä vähän. Kysymys on kyllä itsessään selvä, mutta kun meitä on tahdottu vähän soimata siitä, että meille ei kelpaa neuvon ja nuhteen sana, niin olkoon tiettävä, että en hylkää sitä. Me pidämme toden totena tämän ap. Paavalin sanan: "Kaikkinainen kirjoitus on Jumalalta annettu tarpeellinen opiksi, joka on vanhurskaudesta, että Jumalan ihminen täydellinen olisi ja kaikkiin hyviin töihin sovelias.” (Tim. 3: 16, 17) On siis keskusteltava ainoastaan siitä, milloin on käytettävä julkista, milloin kahdenkeskistä nuhdetta.

VELI JUUSO RUNTTI: Sana on selvä; "Nuhtele syntiä kaikkein kuullen, että kaikki pelkäisivät." Mutta saattaa olla asiassa hämäryyttä, jonka vuoksi on paikallaan, että siitä muutama sana sanotaan. Tietysti jokainen ihminen, joka Jumalasta syntynyt on, vihaa syntiä. Mutta koska me elämme synnin maassa, niin minun käsitykseni kumminkin on tästä sanasta, että Jumalan lapsen velvollisuus on nuhdella syntiä missä sitä näkee tehtävän ja varsinkin veljespiirissä. Mutta ei meidän kumminkaan sovi unohtaa ap. Pietarin sanaa: "Rakkaus peittää paljon rikoksia. (1 Piet. 4: 8). Jos syntiä tehdään julkisesti, on siitä julkisesti nuhdeltava, mutta jos synti on salainen, on salaista nuhdetta käytettävä.

Mutta vielä nuhteellakin olkoon rajansa. Se näet voi tapahtua kahdessa eri hengessä: toinen nuhtelee leikkaamalla, lain hengessä, ja tukkii kohta tien taivaaseen ja ryöstää pois Lunastajan. Toinen nuhtelee evankeliumin, rakkauden hengessä ja jättää tien avoimeksi parannuksen tekijänä käydä vielä sisälle Jeesuksen veren kautta pyhään, ja näin tulee sielu pelastetuksi.

VELI SANKALA KEMISTÄ: Pyhä Henki, jonka Jumala antoi lapsilleen valta kunnassaan nuhtelee maailmaa, niin kuin siitä Jeesus sanoo. Siksi Jumalan lapsi ei saata olla ulkona olevaisia nuhtelematta. Mutta veljien nuhtelemisesta Jeesus sanoo: "Jos veljes rikkoo sinua vastaan, niin nuhtele häntä kahden kesken, ja vasta sitten, jos hän ei sinua kuule, ota kaksi tai kolme todistajaa ja mene häntä nuhtelemaan, ja vasta sen jälkeen, jos hän ei tottele, sano julki seurakunnalle." Mutta Jumalan sana myös neuvoo: "Älä vanhaa kovin nuhtele". (1 Tim. 5: 1)
VELI VÄLITALO Ylivieskasta: Tarvitsemme kaikkia Jumalan sanoja matkalla. Mutta neuvon, opetuksen ja nuhteen sanaa käyttäkäämme Jumalan sydämellisen laupeuden kautta.
VELI AND. HALTTU huomautti, että nämä sanat, on apostoli kirjoittanut silmällä pitäen uskovaisia. Käsitän, että missä julkinen pahe ilmenee seurakunnassa, siellä on käytettävä julkista nuhdetta. Missä taas joku heikkoudessa, joko vaelluksen tai opin suhteen, erehtyy, siellä on käytettävä, kuten veli Sankala siitä puhui, Kristuksen kirkkolakia. (Matt. 18: 1). Kumminkin on katsottava, missä hengessä neuvo ja nuhde tapahtuu, josta jo veli Runtti puhui. On valvottava, ettei toista nuhdellessa itse joutuisi kiusaukseen, josta Paavali varaa. Gal. 6: 1.
VELI JOHN RYDELIN Oulusta: Muistutan vielä Jeesuksen varoituksesta, että ennen kaikkea tulee kavahtaa farisealaisten hapatuksesta. Jeesus ymmärsi, että tässä on suuri vaara. Sillä jos se leipä, jota lapset syövät, menee pilalle, menee kaikki turmioon. Pietari, korkea Herran apostoli, lankesi ulkokultaisuuteen, ja Paavali nuhteli häntä julkisesti ja kirjoittaa vielä kirjeessään tästä Pietarin horjumisesta, joka tuli tunnetuksi sen ajan kristityille ja vielä koko maailmallekin varoitukseksi. Tästä synnistä on nuhdeltava julkisesti.
VELI JUHO KANNIAINEN: Veli Runtin esitykseen liitän seuraavaa. Jeesuksen sanat: "Jos veljes rikkoo sinua vastaan, niin nuhtele häntä kahden kesken" ja Paavalin sanat; "Nuhtele niitä, jotka syntiä tekevät kaikkein kuullen, että muutkin pelkäisivät", näyttävät käyvän ristiin, vaikka niin kuitenkaan ei ole. Salatut synnit ovat salaista tietä korjattavat, jos mahdollista. Mutta jos veli tai sisar elää ja kulkee vääryydessä eikä luovu rikoksesta, on häntä nuhdeltava kaikkein kuullen muillekin varoitukseksi ja peloksi, etteivät menisi samalle tielle. Kuitenkin on laupeudessa nuhdeltava, että armon reikä jää auki. — Ehdotti, että tyydytään veli Runtin tekemään lausuntoon. Kannatettiin.
VELI BACK PIETARISTA: Tahtoisin muistuttaa ap. Paavalin sanasta Efesolaisille. (5: 4) Älkää antako teidän seassanne mainitakaan häpeällisiä sanoja ja hulluja puheita eli jaarituksia, jotka ei mihinkään kelpaa. Jos kristitty tulee niin heikolle kohdalle, että hänelle tulee tavaksi tämmöisillä puheilla kulkea paikasta paikkaan, joista puheista apostoli varoittaa, ja tämä menettely ei tule tunnon asiaksi, niin käsittääkseni tulee nuhdella julkisesti, kun ne tulevat kaikkein näkyville. – Kannatettiin.
VELI LEOPOLD TYPPÖ: Tähän löytyy selviä kirjoituksia Raamatussa. Tulee nuhdella ei ainoastaan väärästä vanhurskaudesta ja jumalattomuudesta, vaan myös suoraan perkelettä ja maailmaa vastaan. Minä ajattelen, että on peljättävä pahaa joka puolelta. Meidän on otettava vaari kokonaisuudessansa Kristuksen opista. Ja kun nuhtelu tapahtuu siveyden hengessä, vaikuttaa se hyvää, mutta jos se tapahtuu lain ankaruudessa, niin sen vaikutukset useimmiten ovat huonot.
Päätös: Keskustelu pidetään vastauksena "kysymykseen.

Käsiteltäväksi otettiin nyt kysymys: Olisiko tarpeellista tulevaisuuden varalta painattaa seuraavia Lutherin kirjoja muuttamatta alkuperäisyyttä: Huonepostilla, Epistolapostilla sekä Tunnustuskirjat.

VELI LEONARD TYPPÖ: Tässä puhutaan alkuperäisten painattamisesta. Tietääkseni ovat Lutherin kirjat kirjoitetut alkuaan saksan kielellä, ja niistä sitten tehty käännöksiä suomen kielelle. Käännös on aina käännös eikä alkuperäinen vaikka se olisi vanhakin.
Veli Typön lausunto jäi ratkaisuksi.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 25 Marras 2012, 21:14

Sen jälkeen tuotiin julki kysymys: Miten olisi parasta ja Jumalan tahdon mukaista tehdä lasten koulunkäytön suhteen, käyttääkö lapsilla koulua tai ei? Muutamat kun ovat lasten koulunkäytön hyljänneet, peljäten lasten ristillisyyden sen kautta joutuvan vaaraan?
PUHEENJ.: Tästä on keskusteltu Oulun kokouksessa, jossa päätettiin, että kukin tehköön omantuntonsa mukaan.
VELI JUUSO RUNTTI: Ei tule kysymykseenkään tehdä koulunkäyntiä kieltävää päätöstä sillä syyllä, että vain harvemmassa on mieleisiä, kristittyjä opettajia ja kelvollisia oppikirjoja. Kumminkin elämme tässä maassa, jossa oppia tarvitaan.
VELI SANKALA: Musta pimeys täällä olisi, jos ei olisi ollut koulunkäyneitä. Kuka meille olisi Raamatunkaan suomen kielelle kääntänyt? Mooseskin oli kouluutettu kaikessa egyptiläisessä viisaudessa.
VELI AHONEN: Olkoon kunkin asiana tehdä omantunnon mukaan.
VELI JUHO KANNIAINEN: Kannatan varsinkin Sankala -vanhusta. Koulunkäytössä voi tulla taidottomuuttakin. On kysyttävä omaltatunnolta ennen kuin kovin pitkälle koulutiellä kustantaa. Tärkeä puoli on, millä mielellä kristitty lapsiaan korkealle kouluuttaa kunniaako tavoittaen, tai mistä syystä.
Puheenjohtaja: Minulla on vähän kokemusta tästä. Näyttää siltä, ettei koulu vie uskoa lapsilta. Jumala saattaa siemenensä säilyttää sielläkin. Koulunkäymättömiä on varmaan niin jumalattomia kuin koulunkäyneitä. En pelkää lapsille toimittaa kouluopetusta. Jääköön kunkin omantunnon ratkaistavaksi kuinka korkealle sitte tahtoo lapsiaan lukualalla kustantaa.
VELI JUHO KANNIAINEN: Velvollisuus on vanhemmilla käyttää kumminkin kansakoulu. Kansan kehitys on nyt sillä kannalla, että on aivan väärin jättää lapset ilman minkäänlaista kouluopetusta.
PÄÄTÖS: Keskustelu pidetään vastauksena kysymykseen.

Keskustelut keskeytettiin tähän ja lähdettiin päivällislomalle.
Kello puoli viideltä ip jatkettiin taas kokousta.
Puheenj, esitti kokoukselle kysymyksen: Eikö olisi kohtuullista, että "Sionin Lähetyslehden" asiamiespalkkio poistettaisiin ja laskettaisiin vuosikerran hinta Smk 1:70 p:iin. Siten useampi vähävarainenkin kykenisi lehden tilaamaan.
VELI PAULI RANTALA: Sellaiset vähäpätöiset hommat ovat jätettävä ja tilaisuutta on annettava raamatunselityksiin.
VELI JUHO KANNIAINEN: Lähetyslehden aineellinen tulos tulee lähetystoimen hyväksi. Kun tilaushinta Smk 2: – , joka summa kultakin tilaajalta siis vuosittain joutuu lähetyskassan avustukseksi, ei ole suuri, kyennee sen antamaan kuka hyvänsä. Mutta tilausten kerääjäthän omalta puoleltaan voivat luopua tilausten kokoomispalkkioista antamalla varattomille lehden halvemmalla tai palkkiolehtensä (joka kuudennen) jollekin ilmaiseksi.
PÄÄTÖS: Asia jätettiin entiselleen.

Hylättyjä keskustelukysymysehdotuksia. Värtsilästä oli lähetetty keskusteltavaksi kysymys: "Mikä on uudestasyntyminen." Kysymys hylättiin, kun edellisissä kokouksissa tästä on keskusteltu. Samasta syystä jätettiin huomioon ottamatta samojen henkilöiden esittämä kysymys vanhurskauttamisopista.

Kun oli sitten, veisattu virsi 20: 9, "O Jeesu veljen' rakkahin", puhui vanhus Kalle Heliste Luuk. 18 luvun 15 – 34 johdolla uudestasyntymisestä ja vanhurskauttamisesta. Opetuslapset eivät olleet kokeneita tässä asiassa. Eikä heillä ollut myöskään `valkeutta siinä, että uskovaisen vanhemman sydämen asiaksi tulee viedä lastaan Jeesuksen luo. Ja kuitenkin täytyi jokaisen, opetuslastenkin, tulla lapsen kaltaiseksi, jos tahtoisi tulla Jumalan valtakuntaan. Kun kaikki ihmiset ovat väärät Jumalan edessä, niin on päästävä sen vanhimman turviin, joka lain täyttämisellään hankki lapsilleen siunauksen tuhansiin polviin asti. Mahdoton oli Sakeus taivaaseen juutalaisten silmissä, mutta Jumalan tykönä hän oli mahdollinen. Mahdottomina piti meidänkin ensikerran uskoa. Mahdottomina tulee uskoa joka päivä vieläkin, sillä Jeesus teki mahdottomat mahdolliseksi. Jumalan sanan valkeus oli ihmeellinen. Yletyin mielin veisasi Herran seurakunta virren 189 "Pyhä on Isä Jumala." Niin kuin valtava virta vyöryi kiitos- ja ylistysvirtten kuohina, ja Herran kunnia täytti koko huoneen.

Vanhus Iisak Rova Ruotsin Lapista puhui sitten Matt. 16. luvusta. Maailma valvoo viisauden perään. Jeesus sanoo: Tulee kova ilma, se on: vahinko tulee viisauden perään juoksijoille. Ei tämän maailman lapset antaneet arvoa Lotille, vaikka hän saarnasi. Mutta evankeliumin, pelastuksen sanoman, hylkäämisestä tuli tulta ja tulikiveä sen paikan päälle. Ei maailma osaa taivaan merkkejä arvostella, sillä Jumalan lapset ovat taivaan merkkejä. Ei kelvannut Johannes Kastajan työ. Sanottiin: "Hänellä on perkele. Kun Jumalan Pyhä alkoi saarnaamaan, sanoivat maailman lapset: "Sinä olet samarialainen ja sinulla on perkele. Mutta siitä huolimatta Jeesus tässä tekstissään nuhtelee maailman lasten sukua nurjaksi ja huorintekijäksi. Maailma sanoo siihen: "Jopa on ruma suu:" Muutamia tämä maailma niin "sivistää", etteivät uskalla nuhdesanaa sanoa, peljäten että "Jumalan työ pilaantuu."

Lihallisuuden merkkejä on tämäkin, että tartutaan persoonaan. Mutta voi vahinkoa silloin, kun saarnamies eksyy, lauma menee perässä! Jeesus varoittaa farisealaisten ja sadukeusten hapatuksesta. Luonnollisen ihmisen silmissä on farisealainen hartaus parasta kristillisyyttä. Tarvitaan nyt taivaallinen valkeus, että voidaan tätä parasta hurskautta peljätä yhtä paljon kuin kieltäjää, sadukeusta.

Saattaa kyllä maailma Jeesusta nimittää monellakin nimellä: Johannes Kastaja, Elias jne. Mutta omaksi Vapahtajakseen, Kristukseksi, elävän Jumalan Pojaksi, saattaa vain uskovainen tunnustaa Jeesuksen. Tässä katkeaa tie ulkona Jumalan valtakuntaa. Ei auta ulkoa murtautua seinän läpi sisälle. Tässä tarvitaan avaimia, jotta tällainen Pietarin tunnustus ja usko saattaisi syntyä syntisessä. Senpä tähden Vapahtaja tässä antaakin avaimet maan päälle seurakuntaansa, jota helvetinkään portit eivät voita. Mutta avaimet olivat kauan kateissa, ennen kuin tämä etsikonaika tuli. Mutta kun suruttomille alettiin Pohjan-Lapissa saarnaamaan lakia täydeltä terältä, niin ilmestyi avainten tarvitsijoita ja kysyjiä.

Mutta vielä Pietarikin hourasi, rupeaa saatanan työaseeksi, että koko ihmiskunta menisi helvettiin. Hän kun kielsi Jeesusta antautumasta kärsimään. Näin pimeä saattaa vielä herännytkin sielu olla. Suruton luulee, että kun on kastettu ja käy ehtoollisella, lukee, laulaa ja rukoilee, niin se riittää. Hän sanoo: "Jos Jumala ei silloin armahda, kun minä olen totisena etsinyt, on hän väärä." Mutta Jeesus sanoo: "Jos joku tahtoo Minun perässäni tulla, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon Minua." Siinä tulee risti päälle, kun tulee Jumalan lapseksi.

Mutta te Jeesuksen seuraajat: Jeesuksen askeleissa on sielun lepo. Kotimaa pian näkyy. Kohta saamme astua viimeisen askeleen. Kiitos Herran!

Tämän valoisan ja lämpimän puheen päätyttyä veisattiin "Me rukoilemm' sua Jeesu Kris" (232:7, 8). Käytiin armoalttarin eteen yhteisessä rukouksessa ja vielä veisattiin virsi 245 "Sun haltuus rakas Isäni" ja niin klo 8 j.p.p. lopetettiin kokous siksi päiväksi.

Keskiviikkona kello 10 a.p. kokoonnuttiin jälleen kirkkoon ja alettiin kokous veisaamalla virren 235:20: "O Pyhä Henki meidän suo sun sanaas kuulla." Pidettiin yhteinen aamurukous ja sen jälkeen veli Back Pietarista piti raamatunselityksen Juudan epistolasta. Siinä veli Back avasi suurella Pyhän Hengen valkeudella vanhan liiton lasten koettelemuksia. Niitä tämän epistolan kirjoittaja tuo edes, jotta matkamiehet muistaisivat, että Jumala hukuttaa ne, jotka uskottomalla sydämellä tekevät matkaa. Mutta jotka uskolla riippuvat kiinni lupauksen sanassa, ne pelastuvat. Jumalan sana nuhteli voimallisesti epäuskoa ja niitä päätöksiä tehtiin, etten koskaan anna kiusaajan äänelle valtaa. Armon Henki täytti rinnat, kun veisattiin kiitosvirsi "Herraa hyvää kiittäkää." (Vvk. 99). Jumalan lasten kiitoksen ja ilon tähden viipyi hetken aikaa ennen kuin puheita voitiin jatkaa.

Kokoukselle luettiin sitten veli Matti Kuulan, Vaasasta kirje, jossa hän tervehti kokoontunutta Herran seurakuntaa, toivottaen rauhaa ja siunausta ja pyysi häntäkin muistamaan rukouksissa.
Sitten alettiin keskustelut lasten kasvatuksesta.
l:ksi kurituksesta ja Herran nuhteesta ja onko oikein, että toinen vanhemmista estää kuritusta?
2:ksi lasten armahtamisesta.
3:ksi kristittynä kantamisesta ja kohtelemisesta.

Keskustelun alotti veli Juuso Runtti: Tärkeä asia tämä on, ja tuskin mikään kysymys on näin monipuolinen. Jo Luther sanoi aikanaan: "Kristillisyys on alettava lapsesta" — ja se sana pitänee paikkansa. Minun käsitykseni on, että Raamatussa löytyy yllin kyllin neuvoja tähän. Minkäänlaista erityistä ohjelmaa ei voi laatia, paitsi se, mikä jo Herran sanassa meillä löytyy.
Kysymyksessä on kumminkin asia, joka koskee vanhempain väliä. Onko soveliasta, että toinen vanhemmista estää kuritusta? Tuota pitäisi jokaisen vanhemman karttaa, sillä kurituksen estäminen toisen sitä aikoessa synnyttää tottelemattomuutta, ja se teko jos mikä, synnyttää lapsessa itsekkäisyyden juuren.
Kysymyksessä oli myös armahtaminen ja anteeksiantaminen sekä kristittynä kantaminen. Tässäkin pitäisi olla ohjeena: niin kuin Jumala meitä on armahtanut, niin mekin armahtakaamme, niin me vanhemmat olemme velkapäät samanlaisella sydämellä kohtelemaan lapsia. Jeesus on `puhunut kalliisti lasten uskosta, nimittäessään heitä uskovaisiksi. Niin olemme velkapäät kantamaan lapsia kristittyinä siihen asti, kun he epäuskon ja ehdollisten syntein tähden luopuvat pois Jumalasta.

VELI AHO Torniosta: I,isäksi edelliseen huomautan, että ori eriluontoisia lapsia. Tämä on kasvatuksessa pidettävä silmällä.
VELI JUHO KANNIAINEN: Yhdyn Runtin puheeseen. Tiedän, että tämän kysymyksen lähettäjällä on ollut vaikeuksia lasten kasvatuksessa.
Onhan kohtia sellaisiakin, vaikka vain harvemmin kristillisyyden sisällä, jolloin toisen vanhemmista täytyy mennä väliin. Voihan tapahtua, että vanhurskas vanhin on tullut suuttumaan ja siinä mielentilassa ryhtynyt kurittamaan lastaan. Silloin toinen vanhempi on voinut mennä estämään kurittamista. Sellaisessa tapauksessa on jäljestäpäin lapsen läsnä ollessa neuvoteltava asiasta, selitettävä rangaistuksen tarkoitus. Siten välttää sen, ettei lapsi opi pahuutensa ajalla etsimään tukea toisesta vanhemmasta.
VELI HEIKKI HOOLI: Jokaisella kristityllä vanhemmalla on sydämellinen halu ja rakkaus kasvattaa lapsensa Jumalalle, ja onnistuvat, he siinä niin kauan kun lapset ovat pieniä. Mutta kun lapset kasvavat, niin alkavat vanhemmat näkemään, että kasvatuskykynsä ovat heikot, niin etteivät kykene kerskaamaan hyvästä kasvatuksesta sitten kun lapset ovat aikuisia. Kyllä lapsettomat ovat hyviä kasvattajia. Mutta ison perheen isät ja äidit tuntevat olevansa huonoja kasvattajia. Minä tiedän, että he ovat jo monta kertaa poskensa kastelleet kyynelillä kykenemättömyydestään lapsia kasvattamaan, ja häätyvät rukoilemaan Jumalalta siihen viisautta. Mutta jätämme asian Jumalan haltuun.
VELI LEON. TYPPÖ: Lapset ovat likellä vanhemman sydäntä. Sen tähden vanhemmat toivovat heille kaikkea hyvää ja ahkeroivat kasvattaa heitä Jumalalle. Mutta taidottomuuttakin saattaa ilmestyä, ja vanhempi joutuu valittamaan, että olen kelvoton lasten kasvattaja, en saata lapsiani niin kasvattaa, kuin haluaisin. Itselläni on tästä kokemusta. Monta kertaa olen rukouksessa kantanut lapseni Jumalan sydämelle. Ja ellen sitä saisi tehdä, olisi kovin katkeraa olo täällä maan päällä. Niin rukoilemme kaikki lasten kasvattajat vielä, että Jumala vetäisi niitäkin puoleensa, jotka ovat kauas hänestä luopuneet. Herra Jumala valittaa: "Minä olen lapsia kasvattanut ja he ovat minusta luopuneet." Jes. l: 3. Hänellä on paljon langenneita lapsia. Olen vakuutettu siitä, että monien näiden isien ja äitien tuntoa lapset painavat. Olkoon Jumalan Pyhä Henki ainoa ohjaaja kasvattaessanne lapsia. Mutta rukoilemme aina edelleen me, jotka Jumala on maailmasta valinnut, että Hän lapsemmekin edes katsoisi. Saamme heittää kuormamme Hänen päälleen, joka on luvannut kantaa murheen. Olemme kelvottomat palvelijat. Mutta se on armo, että ristillä on velka maksettu, ja siinä on avattu tie ijankaikkiseen elämään. Se antaa lohdutuksen niille, jotka tuntevat itsensä huonoiksi lasten kasvattajiksi.
VELI AND. HALTTU: Olen huono lasten kasvattaja. Yhdyn sen tähden täydellisesti Hooli ja Typpö veljien puheisiin. Lapsettomilla on se ymmärrys, että helppo on neuvoa toista, mutta eivät tiedä kuinka se itseltä hyvin menisi.
VELI JUHO KANNIAINEN: Koko sydämellä iloitsen veljien puheesta. Mutta kysymyksessä on vielä osa, nimittäin Herran nuhteesta. Kun lapsena tunnustin uskoa ja oli paljon ikäisiäni kumppaneita, niin meitä puhuttelivat vanhemmat ihmiset eri tavalla. Eräs mummo oli taitava kasvattaja. Hän ei ottanut meiltä pois kristillisyyttä, vaan kun hän kohtasi meidät, tervehteli hän rakkaasti ja puhutteli oikein kristittyinä. Mutta sitten kun hän oli nähnyt meistä vikoja, niin hän sanoi, että sellaiset ovat syntiä. "Mutta tottahan minä ne nyt teille anteeksi annan", sanoi hän. Tämä kohtelu vei meidät aina parannukseen, ja tällainen Herran nuhde lienee hyvin tarpeellinen.
VELI IISAK HOIKKA Haapajärveltä: Suruttomana ollessani tein päätöksiä tuon tuostakin, että täytyy ruveta paremmin kasvattamaan lapsia. Mutta kun olen saanut lähestyä armoistuinta, on Jumala opettanut lapsillekin puhumaan kristillisyydestä. Jos me vanhemmat pysymme lähellä Jeesuksen veristä uhria, niin saamme voimaa tehdä tässäkin Jumalan tahtoa.
VELI HERMAN AHOLA Kuolajärven Lapista: Kasvatukseen emme tarvitse uutta sääntöä, sillä ap. Paavali neuvoo tästä Kol. 3:nnessa luvussa.
VELI SAMPPA TUOHINO Kempeleestä: Veljien puheet ovat käyneet sydämelleni. Omassavanhurskaudessa ollessani, vaikka pyhyyttä koetin harjoittaa, en kasvattanut lapsiani Herran edessä. Mutta kun Jumalan lapseksi olen tullut, olen saanut apua Jumalalta tätä aloittamaan. Enpä kummastelekaan, etten ole tätä, ennen voinut, kun omassa vanhurskaudessa en osannut rukoillakaan oikein apua, vaikka tosin koetin, sillä "jumalattoman rukous on Herralle kauhistus." (Pyysi anteeksi tätäkin syntiä).
VELI JUUSO RUNTTI: Sydäntä liikuttavaa on ollut kuulla veljien puheita, kuinka kaikkialla ilmenee sama köyhyys, sama itsensä tunto. Niin on minunkin kokemukseni. Olin hyvä lapsenkasvattaja poikamiehenä. Mutta saatuani lapsia tulin kykenemättömäksi. Ja lastenlapset näyttävät tuota kykenemättömyyttä vielä paljastavan. Mutta nyt tahtoisin huomauttaa, kuinka siunausta tuottavaa olisi, että isäin sydämet tulisivat käännetyksi lasten puoleen ja että hekin pyytäisivät lapsiltaan anteeksi taitamattomuuttaan. Se saattaa usein olla tehokkaampi kuritus kuin ankara vitsa.
VELI SANDBERG Torniosta: Veli Runtin puhe liittyy Herran apostolin neuvoon: "Te isät, älkää yllyttäkö lapsianne vihaan, vaan kasvattakaa heitä kurituksessa ja Herran nuhteessa." Ef. 8:4): Kyllä painuu niin kuin lyijy lasten sydämelle, että vanhempi kerjää lapseltaan anteeksi, jos sekin vahinko on tullut, josta keskustelun alussa kerrottiin, että toinen vanhemmista kiivastuu ja toinen joutuu toisen kiivasta kuritusta ehkäisemään. Mutta jos vanhin silloin alentuu lapsensa edessä, ottaa pois omansa ja kerjää anteeksi, niin se ei unohdu lapselta niin kauan kuin hän elää. (Rukoili anteeksi kykenemättömyyttään kasvattamisessa.)
VELI IMMONEN Pietarista: Huutavan äänen kautta olen jälleen kutsuttu pois pimeydestä. Vihollinen oli jo kylvänyt siementä lastenikin sydämeen. Tulin tänne Rovaniemen kokoukseen lasteni ja itseni tähden saamaan siunausta, sillä tahtoni on vielä Jeesusta seurata tulkoon vastaan mitä tuli, ja rukoukseni on, että sydämeni pysyisi auki sille äänelle, joka täällä on puhunut, sillä se on Jumalan ääni.

Päätökseksi tuli, että keskustelun katsotaan täydellisesti vastaavan kysymykseen.
Tämän keskustelun aikana sai huomata, että kaikilla vanhurskailla vanhemmilla, jotka kokouksessa olivat, oli lastensa asia kiinteänä heidän sydämillään. Monet isä ja äidit vaikeroivat, että maailma on niellyt heidän lapsensa. Monet, monet kerjäsivät anteeksiantamusta, valittaen, että he eivät ole osanneet lapsiaan Jumalalle kasvattaa.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 27 Marras 2012, 09:49

Sitten keskusteltiin puhemiesneuvoston tekemästä kysymyksestä, kuinka paljon painatetaan tämän kokouksen pöytäkirjaa. Jätettiin Lähetystoimikunnan asiaksi edellisten kokousten pöytäkirjain menekkiin katsoen määrätä sekä Ruotsin että suomenkielisten pöytäkirjain painosten suuruus ja kappalehinta kokoon katsoen.

Puhemiesneuvoston ehdotuksesta valittiin pöytäkirjan tarkastajiksi puheenjohtaja sekä veljet Kanniainen ja Heilala Kemistä ja Hartman Torniosta.

Sitten ilmoitti puhemies, että kokoukselle oli tullut Ylivieskasta ja Yli-Simosta kirjeet, mutta että puhemiesneuvosto on huomannut Ylivieskan kirjeen sisällön olevan läheisesti paikallista laatua, joten he voivat asiansa hyvin kotona järjestää. Yli-Simosta tullut kirje taas käsittelee asiaa, josta ennen on keskusteltu. Joten siis ei ole syytä viivyttää kokousta näiden pitkien kirjelmien lukemisella. Kun kello oli jo ehtinyt puoli yhteen, otettiin päivällisloma.

Ehtoopuolella kello 6 alettiin jälleen seuroja pitämään. Veisattiin virsi 148: 1,2 "Jeesu elon, autuuteni", luettiin Jumalan sanaa 1. Piet. 4: 1 – 11, josta veli Iisak Hoikka Haapajärveltä piti raamatunselityksen. Erikoisemmin siinä veli Hoikka käsitteli armon tarpeellisuutta uuden elämän ehtona.
Kiitokseksi koko Kolmiyhteiselle Jumalalle, Isälle, Pojalle ja Pyhälle Hengelle, veisattiin virsi 185 "O Herra Jumala taivaast" ja veli Heikki Hooli Karungista puhui vielä, kertoen saman 1. Piet. kirjeen 1. luvun johdolla kristillisyyden koettelemuksista, jotka ovat kaikkina etsikon aikoina yhteiset. Tämä puhe löysi monen sydämen ja Jumalan aseena auttoi monen ulos kiusauksista.

Veisattiin vielä virren värssy ja käännyttiin Herran puoleen rukouksessa kantamaan hänelle kiitosta ja anomuksia.
Veli Juho Kanniainen julisti sitten puhemiehen pyynnöstä varsinaisen kokouksen loppuneeksi, huomauttaen, että hartausseuroja kuitenkin edelleen jatketaan. Vielä hän kaikkein puolesta toi esiin sydämelliset kiitokset Rovaniemen seurakunnan papistolle, kun he rakkaudesta luovuttivat kirkon kokouspaikaksi kristityille. Samoin kiitti hän kaikkia Rovaniemen kristityitä ylenpalttisesta rakkauden palveluksesta, kun he varojaan säästämättä ovat moni tuhansista kristittyjen joukkoa holhonneet ja palvelleet uupumatta: Herra Jumala tietää Rovaniemen veljien ja sisarten rakkauden pyhiä kohtaan, että se on vilpitön. Hän on palveluksenne kirjoittanut muistiin, ja maksaa sen tilinteon päivänä ja jo täällä ajassa.

Ehtoolla myöhemmin oli kristittyjen seurahuone tungokseen asti täynnä matkalle erkanevia veljiä ja sisaria ja myös paljon uskottomia. Pidettiin seuroja melkein läpi yön ja puhuivat Oskari Jussila Helsingistä (2 Piet. 3: 3 – 14), Iisak Hoikka Haapajärveltä (1 Joh. 3: 1.) ja Ville Kaikkonen Kajaanista. (Luuk. 15: 1.)

Torstaina jatkettiin seuroja kirkossa. Aamupäivällä puhuivat veljet Back Pietarista Filipp. 3. luvun johdolla ja Heikki Jussila Helsingistä Room. 8 luv. 1 – 18, sekä jälkeen puolenpäivän Ville Kaikkonen Kajaanista Hepr. 13. luv ja vielä Heikki Jussila Room. 5: 1 – 13. Ja vielä koko viikon loppuun asti pidettiin pienempiä seuroja, joissa useita puhujia puhui.

Puhuvaisten kokouksissa, joita oli parina iltana, pidettiin tarpeellisena käsitellä puhuvaisten keskinäisistä väleistä, että rakkauden henki aina edelleen saisi vallita Herran laumassa, ja että kukin nöyryydessä pitäisi toinen toistaan itseään parempana. Ei näet sovi saarnaajain pitää toinen toistaan puheen aiheena, vaan puhuvaisten tulee varoittaa seurakunnissa sellaisesta.

Kolehteja kannettiin kirkossa ja ruokalassa sekä Lähetystoimikunnalle että seuramenojen korvaamiseksi. Tulkkeina toimivat veli Dahlström ja sisar Fanni Kankkonen Kokkolasta. Useimmat puheet ja tärkeimmät keskustelujen osat tulkittiin ruotsin kielelle.

Kokoukseen osanotto oli lukuisa. Suomesta, Ruotsista, Norjasta, Venäjältä ja Amerikasta oli lähemmä neljätuhatta veljeä ja sisarta yhteen tullut. Oli siinä matkamiehiä etelästä ja pohjoisesta aina Jäämereen asti, oli idästä ja suurten valtamerien takaa kaukaisesta lännestä. Kuitenkin heidän kaikkien matkansa piti samaan suuntaan, he olivat muuttolintuja kotimaalle. Mikä heitä oli yhteen tuonut? Katso: "Enkeli seisoi auringossa ja huusi suurella äänellä ja sanoi kaikille linnuille, jotka taivaan alla lentävät: tulkaa ja kokoontukaa sen suuren Jumalan ehtoolliselle. Ilm. 19: 17.

Majoitus. Vaikka näin suuri kansanpaljous yhtaikaa oli Rovaniemen kirkonkylässä, riitti yösijoja kuitenkin kaikille. Yhteiskoulun ja kansakoulun huoneet sekä kylän melkein kaikkien majojen ovet olivat auki kristityille. Loma-ajoilla tapasi seurahuoneen ja palokunnan talon edustalla suuria ja pitkin kirkonkylää pienempiä ihmisryhmiä, joilla kaikilla oli puhe tiestä ja matkasta taivaalliseen Sioniin. Siellä kuului suvilintujen laulu ja toukomettisen ääni. (Kork.V. 2: 11 – 13).

Kesäyön aurinkoa katsomaan kiipesivät monet aina ehtoisin viereiselle korkealle Ounasvaaralle. Sen johdosta puhui kerran Iisak Rova vanhus, kuinka täällä pohjolassa Jumalan aurinko nyt paistaa yötä ja päivää. Samoin paistaa nyt pohjoisessa Jumalan sanan valkeus ja armon aurinko, osoittaen tietä taivaaseen. Mutta 70 v sitten oli täysi pimeä juhannuksenkin aikana, sillä ei ollut Herran tuntoa silloin maassa. Mutta nyt aurinko ja suuri valkeus paistaa yötä ja päivää Jumalan huoneessa, ja kaukana asuvaisetkin ihmettelevät ja tulevat sitä katsomaan.

Asemalla hyvästellessä itkettiin eroikävässä. Näkyi, että taivaaseen oli kaikilla ikävä, siihen kaikkein pyhäin kokoukseen, josta kenenkään ei enää tarvitse kiusausten keskellä erota. Junan lähtöä odotellessa laulettiin Sionin matkalauluja ja eron hetkellä hyvästeltiin itkusilmin: "Hyvästi piskuinen lauma nyt jää, Toivoss' ett loppuu tää myrskyinen sää, Pianpa matkamme loppui tää, Kiitos, ett' kyynelten matkall' on pää. – – –

Herra sanoo: "Jaa: Minä tulen pian. Amen. Niin tule, Herra Jeesus." Ilm. 22: 20.
Kivijärvellä heinäk. 25. p. 1912
Oskari Jussila Antti Raunio pöytäkirjurit

Tämän pöytäkirjan olemme me siihen määrätyt tarkastaneet ja hyväksymme.
And' Halttu, M. Hartman, Juho Kanniainen, Juho Heilala
---------------------
Muokkauksena pöytäkirjan vanhat julkaisut:
Rovaniemen 1912 vuosikokousseurojen pöytäkirja.
Päivämies 11.11.1964
Viimeksi muokannut Taavetti päivämäärä 28 Marras 2012, 09:49, muokattu yhteensä 1 kerran
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 27 Marras 2012, 20:31

Sen jälkeen otettiin käsiteltäväksi kysymys: Miten on ymmärrettävä Paavalin neuvo 1. Tim. 5: "Nuhtele niitä, jotka syntiä tekevät, kaikkein kuullen, että muutkin pelkäisivät?" Miten ja kenen kohdalle se on käytännössä, sovellutettava?
Puheenjohtaja: Kun, olen kysymyksen esittänyt keskusteltavaksi, lausun siitä vähän. Kysymys on kyllä itsessään selvä, mutta kun meitä on tahdottu vähän soimata siitä, että meille ei kelpaa neuvon ja nuhteen sana, niin olkoon tiettävä, että en hylkää sitä. Me pidämme toden totena tämän ap. Paavalin sanan: "Kaikkinainen kirjoitus on Jumalalta annettu tarpeellinen opiksi, joka on vanhurskaudesta, että Jumalan ihminen täydellinen olisi ja kaikkiin hyviin töihin sovelias.” (Tim. 3: 16, 17) On siis keskusteltava ainoastaan siitä, milloin on käytettävä julkista, milloin kahdenkeskistä nuhdetta.

VELI JUUSO RUNTTI: Sana on selvä; "Nuhtele syntiä kaikkein kuullen, että kaikki pelkäisivät." Mutta saattaa olla asiassa hämäryyttä, jonka vuoksi on paikallaan, että siitä muutama sana sanotaan. Tietysti jokainen ihminen, joka Jumalasta syntynyt on, vihaa syntiä. Mutta koska me elämme synnin maassa, niin minun käsitykseni kumminkin on tästä sanasta, että Jumalan lapsen velvollisuus on nuhdella syntiä missä sitä näkee tehtävän ja varsinkin veljespiirissä. Mutta ei meidän kumminkaan sovi unohtaa ap. Pietarin sanaa: "Rakkaus peittää paljon rikoksia. (1 Piet. 4: 8). Jos syntiä tehdään julkisesti, on siitä julkisesti nuhdeltava, mutta jos synti on salainen, on salaista nuhdetta käytettävä.

Mutta vielä nuhteellakin olkoon rajansa. Se näet voi tapahtua kahdessa eri hengessä: toinen nuhtelee leikkaamalla, lain hengessä, ja tukkii kohta tien taivaaseen ja ryöstää pois Lunastajan. Toinen nuhtelee evankeliumin, rakkauden hengessä ja jättää tien avoimeksi parannuksen tekijänä käydä vielä sisälle Jeesuksen veren kautta pyhään, ja näin tulee sielu pelastetuksi.

VELI SANKALA KEMISTÄ: Pyhä Henki, jonka Jumala antoi lapsilleen valta kunnassaan nuhtelee maailmaa, niin kuin siitä Jeesus sanoo. Siksi Jumalan lapsi ei saata olla ulkona olevaisia nuhtelematta. Mutta veljien nuhtelemisesta Jeesus sanoo: "Jos veljes rikkoo sinua vastaan, niin nuhtele häntä kahden kesken, ja vasta sitten, jos hän ei sinua kuule, ota kaksi tai kolme todistajaa ja mene häntä nuhtelemaan, ja vasta sen jälkeen, jos hän ei tottele, sano julki seurakunnalle." Mutta Jumalan sana myös neuvoo: "Älä vanhaa kovin nuhtele". (1 Tim. 5: 1)
VELI VÄLITALO Ylivieskasta: Tarvitsemme kaikkia Jumalan sanoja matkalla. Mutta neuvon, opetuksen ja nuhteen sanaa käyttäkäämme Jumalan sydämellisen laupeuden kautta.

VELI AND. HALTTU huomautti, että nämä sanat, on apostoli kirjoittanut silmällä pitäen uskovaisia. Käsitän, että missä julkinen pahe ilmenee seurakunnassa, siellä on käytettävä julkista nuhdetta. Missä taas joku heikkoudessa, joko vaelluksen tai opin suhteen, erehtyy, siellä on käytettävä, kuten veli Sankala siitä puhui, Kristuksen kirkkolakia. (Matt. 18: 1). Kumminkin on katsottava, missä hengessä neuvo ja nuhde tapahtuu, josta jo veli Runtti puhui. On valvottava, ettei toista nuhdellessa itse joutuisi kiusaukseen, josta Paavali varaa. Gal. 6: 1.

VELI JOHN RYDELIN Oulusta: Muistutan vielä Jeesuksen varoituksesta, että ennen kaikkea tulee kavahtaa farisealaisten hapatuksesta. Jeesus ymmärsi, että tässä on suuri vaara. Sillä jos se leipä, jota lapset syövät, menee pilalle, menee kaikki turmioon. Pietari, korkea Herran apostoli, lankesi ulkokultaisuuteen, ja Paavali nuhteli häntä julkisesti ja kirjoittaa vielä kirjeessään tästä Pietarin horjumisesta, joka tuli tunnetuksi sen ajan kristityille ja vielä koko maailmallekin varoitukseksi. Tästä synnistä on nuhdeltava julkisesti.

VELI JUHO KANNIAINEN: Veli Runtin esitykseen liitän seuraavaa. Jeesuksen sanat: "Jos veljes rikkoo sinua vastaan, niin nuhtele häntä kahden kesken" ja Paavalin sanat; "Nuhtele niitä, jotka syntiä tekevät kaikkein kuullen, että muutkin pelkäisivät", näyttävät käyvän ristiin, vaikka niin kuitenkaan ei ole. Salatut synnit ovat salaista tietä korjattavat, jos mahdollista. Mutta jos veli tai sisar elää ja kulkee vääryydessä eikä luovu rikoksesta, on häntä nuhdeltava kaikkein kuullen muillekin varoitukseksi ja peloksi, etteivät menisi samalle tielle. Kuitenkin on laupeudessa nuhdeltava, että armon reikä jää auki. — Ehdotti, että tyydytään veli Runtin tekemään lausuntoon. Kannatettiin.
VELI BACK PIETARISTA: Tahtoisin muistuttaa ap. Paavalin sanasta Efesolaisille. (5: 4) Älkää antako teidän seassanne mainitakaan häpeällisiä sanoja ja hulluja puheita eli jaarituksia, jotka ei mihinkään kelpaa. Jos kristitty tulee niin heikolle kohdalle, että hänelle tulee tavaksi tämmöisillä puheilla kulkea paikasta paikkaan, joista puheista apostoli varoittaa, ja tämä menettely ei tule tunnon asiaksi, niin käsittääkseni tulee nuhdella julkisesti, kun ne tulevat kaikkein näkyville. – Kannatettiin.
VELI LEOPOLD TYPPÖ: Tähän löytyy selviä kirjoituksia Raamatussa. Tulee nuhdella ei ainoastaan väärästä vanhurskaudesta ja jumalattomuudesta, vaan myös suoraan perkelettä ja maailmaa vastaan. Minä ajattelen, että on peljättävä pahaa joka puolelta. Meidän on otettava vaari kokonaisuudessansa Kristuksen opista. Ja kun nuhtelu tapahtuu siveyden hengessä, vaikuttaa se hyvää, mutta jos se tapahtuu lain ankaruudessa, niin sen vaikutukset useimmiten ovat huonot.

Päätös: Keskustelu pidetään vastauksena "kysymykseen.


Otin uudelleen esille tämän keskustelun siksi, että juuri tämä pöytäkirjan katkelma, yllättäen laatikosta löydettynä, selvitti minulle aikanaan erään keskeisen asian sisäisen, omantunnon kautta tapahtuvan Jumalan puhumisen ja uskonystävän neuvomisen ja nuhtelemisen näennäisen ristiriidan välillä.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Re: Tuokioita Rovaniemen seuduilta

ViestiKirjoittaja Taavetti » 12 Joulu 2018, 17:17

Ilo Herrassa on iankaikkinen


”Oon tosin halpa mä maailmassa, oon köyhä, aarteeton tässä maassa. Vaan rikas taivaas on Isäni. Hän on mun aarteeni, kaikkeni.” Ihmeellinen on Jumala, ihmeellinen Hänen valtakuntansa maan päällä. Tämän saimme jälleen kokea elävän läheisenä, kun Jumalan suuressa armossa saimme kokoontua Rovaniemen suviseuroihin. Tuli mieleen, kun katselin tuota monikymmentuhantista Jumalan lasten joukkoa, kuinka onkaan kaunista juhlakansaa jo täällä, entä sitten kotona taivaassa. Siellä ovat jo perillä entiset pyhät, Herrassa nukkuneet. Me vaivassa, he maassa autuuden, mutta kuitenkin Herrassa yhdymme me yhtehen. Ah, pian saapi tämä iloinen muuttolintusten parvi lennähtää ikuisen suven maahan. Takana päin on ikuisesti silloin tämä vaivain helle. Katselkaamme sittenkin yli myrskyisen ulapan uskossa, rauhan ihanaa rantaa. Pysykäämme pieninä lapsosina lasten valtakunnassa. Jeesus ei omaansa heitä, vaan tahtoo aivan kädestä taluttaa. Heikot karitsat Hän kantaa aivan sylissään. Älä pelkää sinä kaikkein epäileväisinkään, joka tunnet itsesi aivan laitimmaiseksi, sillä varmasti pääset perille. Älä epäile, usko ainoastaan, usko kaikki epäilyksesikin anteeksi Herran Jeesuksen pyhässä nimessä ja kalliissa sovintoveressä rauhaan, vapauteen ja iloon asti.

Iloista oli joukko juhlateltassa. Varmaan moni maailman poika ja tytär ihmetteli. Ei sitä iloa voi ymmärtää se, `joka on ulkopuolella Jumalan valtakunnan. Se on monelle loukkauskivi ja pahennuksen kallio, se on hulluus, jota maailman lapsi ei voi käsittää. Mutta sinä, Jumalan armolapsi kanssani, joka olet tämän suurimman aarteen Herran Jeesuksen syntiemme sovittajan löytänyt, Jumalan armosta uskon kautta, sinä tunnet, kuinka sinulla on syytä kiittää Herraa Jeesusta. Tahtoisin sanoa sinulle, joka etsit iloa tästä maailmasta, joka on vain hetkellistä ja pian haihtuvaa. Tule rakas ystävä, kuka lienetkin, joka sattuisit lukemaan näitä rivejä, tule omistamaan sitä iankaikkista iloa Herrassa
Jeesuksessa. Nöyrry parannukseen, täällä ajassa jo omistamaan iloa, joka kestää ikuisesti, sillä on paljon kallisarvoisempaa kärsiä vaivaa Jumalan joukon kanssa, kuin saada synnistä lyhytaikaista iloa ja nautintoa. Miksi kannat maksettua velkaa tunnollasi, koska sinunkin tähtesi kerran on viaton veri Golgatalla vuotanut. Nyt on vielä armon aika, kukapa tietää, onko enää huomenna. Jumalan valtakunnassa sinuakin ilolla siunataan sovintoveren siunauksella. Tule siunattavaksi, ja kun otat vastaan syntien anteeksiantamuksen Jeesuksen veressä, tunnet todella, mitä on saada olla Jumalan lapsi. Miten kallis on sinulle, ja minulle, Jumalan valtakunta, joka on vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä.

Pitäkäämme, rakkaat sisaret ja veljet, kalliina se, että saamme tässä valtakunnassa armosta olla ja rukoilkaamme vielä niidenkin puolesta, jotka ovat tämän armon osallisuudesta pois joutuneet, että Hyvän Paimenen kutsu vielä heidät poloiset saavuttaisi ja hekin löytäisivät tien takaisin tähän armovaltakuntaan. Kuule sinäkin ystävä rakas, joka olet syystä tai toisesta eriseuraan mennyt, Isän valtakunnassa sinua kaivataan, seurakunta -äiti itkee tähtesi, sinä suureksi kasvanut lapsiraukka. Pienet sisaret ja veljet sinua kotona kaipaavat. Et varmaan ole voinut unohtaa, kuinka ihanaa oli silloin, kun saimme lapsina lasten valtakunnassa talostella ja toisiamme siunata, pukujamme pestä armon ihanaan virtaan. Tule takaisin, kun kutsun tunnossasi kuulet. " Silloin voisit iloiten laulella kanssamme: "Kiitos olkoon Jumalalle, Karitsalle, olen armoliitossa. Minut kalliisti Hän osti, minut nosti kadotuksen kuopasta.”

Onhan kallista olla matkaa tekemässä tässä halvassa, mutta sittenkin niin ihanassa lasten valtakunnassa. Täällä on kaikki tasapäistä joukkoa. Ollaan kuin luonnolliset veljet ja sisaret. Kun keskustelee jonkun, vaikkapa kasvoista aivan tuntemattoman sisaren tai veljen kanssa tiestä ja matkasta, huomaakin, että kokemukset uskon tiellä ovat aivan samat.

Täällä kotona saattaa vallata joskus ajatus: olen niin yksin ja niin kiusattu, ettei kukaan toinen niin ole, ja epäilys käy: mahtaako näin unohdetun tuntoinen olla edes uskomassa enää, ja kuitenkaan ei uskalla uskoansa kieltää. On vain heikko tunnustus enää. Mutta Isä, joka taivaasta näkee lapsensa hädän, johtaa Jumalan lasten joukkoon saamaan virvoitusta. Siellä huomaakin, että onpa niitä muitakin yhtä kiusatuita ja samojen koetusten alla olevia. Siellä saa tuntea: vielä olen sittenkin lammasten jäljillä. Saa tuntea kuinka ihana on Siion virtoinensa. Kerran, rakkaat, meiltä loppuu tämä kilvoitus ja usko muuttuu näkemiseksi, kun perille asti kilvoittelemme uskossa. Armon voima se on, joka meitä kantaa kunnes pääsemme taivaaseen. Pyydän Jumalan lasten rukouksia omasta ja perheeni puolesta, että kerran saamme yhtyä niihin suviseuroihin taivaassa, joista ei tarvitse kiusauksiin palata. „Mull' ompi Jeesus tienä elämän, kun kuljen kautta korven erämaan. Niin murheetonna aivan olla saan ja pelkäämättä mitään vaaroja."

Ei meiltä rakkaat veljet ja sisaret todellakaan ole syytä peljätä, sillä ei Herra Jeesus meitä omiansa heitä, ellemme synnin rakkaudella itse vedä pois itseämme Hänen armohoidostansa. Onhan Jeesus kerran luvannut omillensa: ”Minä olen teidän kanssanne maailman loppuun asti." Kuitenkin täytyy nöyrästi tunnustaa, että epäileväiseksi usein itseni tunnen; oma huonous painaa ja syntisyys: mahdanko jaksaa perille. Ja niinpä rohkenen kysyä: saanko näin koko vikaisena, jolla ei mitään ole itsessään hyvää, uskoa aivan armosta vielä synnit ja viat anteeksi? Sillä tahdon uskoa, ja tahdon vaikka kontaten perille asti uskossa kilvoitella. ”Se aika ompi ihana, kun jääpi tämä myrskyn maa, On aurinkona kirkkaana, Kuolleista noussut Karitsa. Ei siellä enää muisteta, Et' ompi oltu sodassa; Ei turmeluskaan ahdista, Vaan kaikk' on tyyntä, suloista."

Onnellista matkaa perille asti. Vähin sisarenne Eva Kantola
Päivämies 3.11.1965


Taavetti on tönäissyt viestiketjua viimeksi klo 12 Joulu 2018, 17:17
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä


Paluu Etsikkoaikamme aamunkoitosta



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron