Lapset ja valtakunta
Matt. 18:
Me voisimme otsikoida puheemme sanoilla: Jeesus, lapset ja Jumalan valtakunta. Miten Jeesus sai aiheen puhuva lapsista ja valtakunnasta? Jeesuksen opetuslapset seurasivat Jeesusta. Heidät oli otettu, toiset kalastaja- tehtävistä meren rannalta, Matteus tulliase malta jne. Lähdettyänsä Jeesusta seuraamaan, he saivat kokea, ettei heiltä mitään puuttunut. Heillä oli hyvä Herra ja Mestari. Mutta he ajattelivat, että Jeesus perustaa maallisen valtakunnan, nostaa kukistuneen Daavidin istuimen jälleen. Heillä oli tarkoituksena saada uudesta valtakunnasta hyviä paikkoja. Muistamme Sebedeuksen poikien äidin pyynnön; että hänen poikansa saisivat istua toinen oikealla toinen vasemmalla puolella Jeesuksen valtaistuinta. Silloin Jeesus sanoi: "Joka tahtoo olla suurin, olkoon palvelijanne, ja joka tahtoo olla keskuudessamme ensimmäinen, olkoon se teidän käskyläinen." Ja Hän päätti silloin puheensa sanoihin: ”Sillä ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaaksi monen edestä." Näin Jeesus esitti valtakuntansa ohjelman, Hänen valtakuntansa ei ollut maasta ja maallinen, vaan korkeampi, taivaallinen valtakunta, jossa mitataan toisin mitoin kuin täällä ajassa. Nyt kun jälleen tässä opetuslapset tulevat kyselemään Jeesukselta, kuka on suurin tässä valtakunnassa, niin Jeesus hyvänä opettajana ottaa opetukselleen havaintovälineen. Hän kutsuu luokseen lapsen. Lapsi ei pelännyt Jeesusta. Hän tuli Jeesuksen tykö. Jeesus otti lapsen syliinsä, asetti heidän keskellensä ja sanoi: "Totisesti minä, sanon teille: Ellette käänny ja tule lapsen kaltaiseksi, ette ollenkaan pääse taivasten valtakuntaan." Hän tahtoo lapsessa asettaa esikuvan opetuslapsille, isoille miehille, varttuneille naisille, silloin ja tänäkin päivänä. Mikä lapsessa on sellaista, joka sopii meille isoille esikuvaksi. Palatkaamme sinne kotoiseen elämään, omien lastemme periin, joita olette muistelleet täälläkin seuroissa ollessanne. Olette rukouksessa heidän asioitansa Isän eteen tuoneet. Olisitte mieluummin heidät tännekin tuoneet opettelemaan sitä laulua, jota kerran taivaan kodissa lauletaan. – Lapsi oppii esikuvaksi nöyryydessä. Pikku lapsi usein rikkoo, mutta on valmis juoksemaan äidin ja isän kaulaan ja pyytämään anteeksi. Pikku siskon ja veikon luokse lapsi juoksee, ja kietoo kätensä heidän kaulaansa. Kotona. on taas kaikki hyvin. Kaikki on unohdettu ja anteeksi annettu ja jälleen yhdessä leikitään, kuin ei olisi mitään tapahtunut.
Apostoli kehottaa olemaan lapsia pahentamatta.
Näin meidätkin nöyryytettiin, kun parannuksen askeleille käännyimme. Ei mikään oma kelvannut. Todella pieninä, kaikesta luopuneina kävimme elämän tielle, jossa Jumala antoi meille kaiken minkä tarvitsemme. Elämän tie on kapea. Alkukin on siinä ahdasta. Tälle tielle vain lapsenkaltaisena sovitaan. ”Ellette käänny, ja tule niin kuin lapset, ette pääse...” Tämä oli miehille kovaa opetusta, heille, jotka olivat kiistelleet arvosijoista. Tämä on opetusta meillekin, jotka tahtoisimme olla jotakin. Seurakuntaelämässäkin me tahtoisimme jotakin olla. Unohtuu se, että jälleen vain tyttöinä ja poikina tekisimme matkaa. Siksi tarvitsee Jumalan sanassaan meitä tästä muistuttaa. Kun näin Jumalan sana ja armo meitä puhuttelee, on sanomattoman hyvä olla. Sinulla on ollut täälläkin hyvä olla. Sydän on sulanut ja tuntuu, että aina haluaisit olla vain pienellä paikalla, luopua suurista ajatuksista ja kaikesta omasta, ja seurata Herraa Jeesusta kaidalla tiellä hänen askelissaan. On kallista, että sanan kuulossa meitä aina riisutaan ja tehdään pieniksi. Näin pysyy Jumalan lasten tuntomerkki, keskinäinen rakkaus.
Täällä Joensuun rautatieasemalla, kaduilla ja eniten täällä seurapaikalla ovat uskottomat nähneet, että tuossa on ihmeellinen joukko. Yhdessä he tekevät matkaa. Käsi kaulalla tervehtivät toisiansa kuin omaisiansa, vaikkeivät tuntisi aikaisemmin. Me olemme kuninkaallista sukua, pyhää kansaa, sellaista, jota maailma ihmetellen katselee. Tämä valtakunnan kallis tuntomerkki pysyy, kun Jumalan sana saa riisua meidät pikku tytön ja pojan paskalle. Tällöin ei tule kiistaa niistä suurista sijoista. On kokeiltu seurakunnissa sitäkin, että on kiistelty, näistä suurista sijoista.
Koettelemusten ahjossa
Silloin on Jumala antanut koettelemuksia, että näkee, ettei minusta ole mihinkään. Joka kääntyy lasten lailla, on suurin taivasten valtakunnassa. Mitä lapsessa on muuta kuin nöyryys esikuvaksi? Lapsi on uskovainen. On sanottu viisasten taholta, ettei lapsi osaa uskoa, ja sen tähden on kastekin siirrettävä siihen aikaan, että vasta aikuisena kastetaan. Me taas uskomme, että Jeesuksen sanat ovat pettämättömät, kun hän sanoo näiden pienten uskovan häneen. Jeesus sanoo, että lapsilla on usko. Hän ei pane uskotonta esikuvaksi. Olet varmaan saanut kokea sinä äiti, isä, sisar ja veli, siellä kotoisessa elämässä, että lapsella on usko. Se on ihmeellistä. Kerron erään tapauksen, joka läheltä opetti minulle, että lapsessa on usko. 6-vuotias pieni poikani joutui hukkumisen vaaraan. Hän vajosi jäihin virtasella paikalla. Kun näin lapseni vajoavan, juoksin. En nähnyt, kuin lakin pinnalla, ja kun syöksyin veteen, Jumala auttoi ihmeellisesti. Sain kiinni oikealla kädelläni pojasta. Pääsimme toisten lasten avulla pois, kun pyhäkoulupojat riensivät auttamaan meitä molempia. Se oli Jumalan suuri ihme. Mutta kun kysyin 6-vuotiaalta pojaltani: "Miksi et huutanut apua", hän sanoi: "Minähän näin, että isä juoksi apuun." Edelleen kysyin: Mitenkä et menettänyt edes tajuntaasi, mitenkä oikein pärjäsit?" "En hengittänyt, sillä tunsin, että isä pitää minusta kiinni.”
Rakkaat ystävät, oletteko koskaan olleet kuoleman, hukkumisen vaarassa? Onko kirkastunut, että Isä tulee avuksi, ettei hän salli mitään pahaa tapahtua. Kun tämä on kirkastunut, on ollut sanomattoman hyvä olla. Rakas Isä ei jätä minua. Onko kirkastunut ahdingon alla, kun virrat pyrkivät upottamaan, että Isä pitää kiinni minusta, lapsiraukasta. Minulla ei ole mitään hätää. Herra kantaa, nostaa ja pelastaa aina kotia saakka. Lapset opettavat meille uskoa. "Ellette käänny, ette pääse sisälle taivasten valtakuntaan. Joka kääntyy lasten kaltaiseksi, hän on suurin taivasten valtakunnassa.
Paitsi esikuvaksi asetti Jeesus meille lapsen myös holhottavaksi. Hän kirkasti, kuinka kalliita olivat pienet sisaret ja veljet. Olen katsellut, että täällä on ollut paljon pikku tyttöjä ja poikia, Mirjoja ja Marjoja, Kalleja ja Pekkoja. Se on kallis asia, ja uskon, että näille jäi sellaiset muistot, etteivät ne koskaan katoa. Uskon, että monen pienen sydän jää tänne, kuten Jeesus jäi temppeliin 12 vuotiaana. Lasten sielu kaipaa hoitamista kuten aikuistenkin. Jeesus tässä asettaa huoltotehtävän sanoessaan: ”Joka ottaa luoksensa yhden tällaisen lapsen minun nimeeni, hän ottaa minut luoksensa.
Oletko sinä, sisareni ja veljeni, saanut luoksesi huollettavaksi lapsen? Olet saanut silloin taivaasta asti vieraita. On ollut ihanaa, kun kotiin on pikku ystävä tullut, on kuin enkelien siipien kahina kuuluisi. Enkelivaltio lisääntyi silloin kodissa. On useita sanomattoman kalliita seuroja vietetty kodeissamme. Kastetilaisuuksien yhteydessä sinulle on annettu kalliita huollettavia. Tässä tehtävässä tulemme huonoiksi isiksi ja äideiksi. Jumalan sanan äärellä tunnemme sanomattoman syntisiksi itsemme. Tulemme kovin kärsimättömiksi monta kertaa, vaikka taivaasta on vieraita tullut kasvattamaan meitä. Tämä on Jumalan suurta rakkautta. Jumalan kasvojen edessä huonoina isinä ja äiteinä, monessa puuttuvina tahdomme huoltaa ja holhota näitä taivaan taimia. Miten sitä suoritamme? Sinä pyydät ohjeita tähän kasvatustehtävään. Pyydämme yhdessä, että taivaan Isä tässä meitä neuvoisi. Olemme pyhällä paikalla, ja tuntuu, että pitäisi riisua kengät jaloista. Kasvata heitä, ettei perkele, maailma ja oma liha veisi lapsiasi nuoruudessa, kasvata heitä Herran kasvojen edessä, äläkä koleana vaatijana. Painu usein maahan lasten edessä tunnustamaan, että olet huono kasvattaja, että lapsesikin näkevät, että vanhemmilla on halu taivaaseen. He oppivat silloin myös usein pyytämään anteeksi kaikkea sitä, mikä tarttuu ja hitaaksi tekee.
Opeta ja opi
Opeta lapsiasi nöyryyteen, niin he opettavat sinua nöyryyteen. Opeta heitä kuuliaisuuteen, ja siten myös kuuliaisiksi taivaan Isälle, sillä jos he eivät opi tottelemaan isän ja äidin tahtoa, jotka ovat sijaiskasvattajia, eivät he opi tottelemaan myöskään taivaan Isän tahtoa. Pitkämielisyydellä, rakkaudella ja tarpeen tullen ankaruudellakin hoidetaan lapsia taivasta varten. Ennen kaikkea puhtauteen kasvata lapsiasi. Jo ajallisella puhtaudella on sanomattoman suuri merkitys. Suuri merkityksensä on sillä, että pikku poika ja tyttö oppii pesemään kätensä, mutta paljon suurempi merkitys sillä, että pikku sisko ja veli
oppivat rakastamaan sisäistä puhtautta, etteivät voi sietää siellä syntiä ja saastaa. Eräs sisar minulle kertoi lapsellisesti kalliin asian. "Muistan äitini aina sanoneen ollessamme saunassa, pestyänsä minua pienenä - äiti sanoi aina: "Nyt on pikku tyttöni päältä puhdas. Mitenkähän lienee sisältä." Silloin kiedoin kädet äidin kaulaan ja kysyin: "Saanko uskoa synnit anteeksi?" Enkä koskaan voinut olla tätä isompanakaan tekemättä." Kun me Jeesuksen veren puhtauteen kasvatamme lapsiamme täällä ajassa, niin silloinkin, kun äidistä ja isästä on aika jättänyt, niin lapset pitävät huolta siitä, että sisimpänsä pysyy
puhtaana ja taivaskelpoisena, ja puhtaassa omassatunnossa pysyy taivasikävä.
Pannaan näin pois kaikki kuorma ja taakka, joka aina tarttuu ja hitaaksi tekee. Sinä, huono kasvattaja, et näistä neuvoista loukkaannu, sillä tunnet tarvitsevasi apua ja voimaa kasvatustyöhön. Miten sanomattoman kallista on, että taivaan Isä antaa siihen neuvoja ja apua. Täälläkin vuosikokouksessa suurten seurojen aikana oli meillä keskustelua pyhäkoulutyöstä. Se on siunattua työtä:
Kallista on, kun moni sisar ja veli kotiseudullansa ottaa tehtäväksensä koota Jeesuksen nimeen pieniä ystäviä ja koota heitä Herran sanan ääreen. Tässä ei kysytä suuria lahjoja, vaan ennen kaikkea rakkautta, vain rakkautta, sitä rakkautta, joka ohjaa pikku tyttöjä ja poikia Jeesuksen luo, joka nostaa heidät Jeesuksen syliin. Tätä rakkautta ei saada ulkonaisella pakolla, vaan vastarakkautena siitä, mitä Jeesus on edestäsi tehnyt. Jeesus sanoo sinullekin: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä sen kaltaisten on taivasten valtakunta." Ei riitä, että sanomme: "Menkää lapset", vaan meidän on kuljetettava heidät Jeesuksen siunattavaksi. Kun lapsi on pyhäkoulussa uskovaisen sedän tai tädin ohjaamana, on hän Jeesuksen siunauksen alaisena. Voi, kuinka kalliilta tuntuu, kun lapset ovat tallella Jumalan sanan äärellä siellä lasten seuroissa. Jeesus kutsuu toisia lähettämään lapset siunattavaksi ja toisia ohjaamaan ja siunaamaan heitä. Älä anna tämän kehotuksen turhaan kaikua. Tässä kohden tulemme sanomattoman syntisiksi. Täällä moni ajattelee: Olen kuullut sen kutsuäänen, mutta olen niin huono siihen tehtävään. Kuule: Jeesus itse sen tekee.
Kun on kysymys lasten viennistä seuroihin, monasti sanotaan: "Ne vain suotta väsyvät." Mutta kun puhujaveli muistaa erikoisesti lapsiakin, tuntuu, että kyllä minunkin poikani ja tyttöni olisi pitänyt olla täällä. On suorastaan paha olo, kun lapsi jäi kotiin. Kuljettakaamme siis lapsiammekin seuroihin. Vaikkeivät he vielä ymmärrä paljoa, kirkastuu heille kuitenkin Vapahtajan rakkaus, ja siellä jaksamme heitäkin puhutella, kun hetkeksi maalliset huolet unohtuvat. Tiedän erään tapauksen, kun uskottoman kodin pieni lapsi vietiin ensi kertaa seuroihin. Kotana kysyttiin, mistä siellä puhuttiin? "Siellä puhuttiin synnistä ja armosta", sanoi pieni kuulija. Olisimmekohan mekään aikuiset kyenneet paremmin vastaamaan. Jumalan sanan kaksiteräisen miekan tunkiessa läpi, synti tulee synniksi ja armo armoksi.
Neuvoja lapsettomille
On myös matkaystäviä, joille ei ole siunautunut omia lapsia. Sanoisin näille, ettet sen kauniimmin voi tehdä, kuin että otat kotiisi sellaisen orpolapsen, jolla ei ole tilaisuus saada isän ja äidin hellää hoitoa osaksensa. Herra tulee siunaamaan sinua, ja lapsi on kanssasi silloinkin, kun astut iäisyyden kotirannalle.
Sellaiselle ystävälle, joka et voi omaa kasvattilasta ottaa, sanoisin: Sinullakin on sanomattoman suuri tehtävä. Nyt pystytetään yhteistä kristittyjen orpokotia. Tee jotakin sen hyväksi! Voit paljonkin tehdä. Kuuntele, mieti, seuraa neuvoja, mitä voit tehdä! Lapsia ei saisi koskaan unohtaa. Kun kylissä kuljemme, olemme usein rikkoneet siinä, että olemme menneet jonkun pikku tytön tai pojan ohi tervehtimättä Jumalan terveellä tai rauhalla. Emme näet tervehtineet kuin vanhempia. Olisi kaikkein kalleinta, että ensin tervehtisimme pieniä uskovaisia esikuviamme Jumalan rauhalla ja odottaisimme myös vastausta. Ja jos joku lapsista ei enää sanoisi Jumalan tervettä, voisimme sanoa: "lapsi rakas, onko vahinko tapahtunut? Etkö olekaan enää Jumalan lapsi?" Sydämenuskolla näet tullaan autuaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan. Ellemme me vanhemmatkaan kristityt pitäisi kiinni tunnustuksesta, olisimme jo aikoja sitten menehtyneet. Oi, miten kalliita ovat ne puhujaveljet, jotka tulevat kotiin ja ottavat lapset syliinsä ja kertovat taivaan Isästä. Muistan Vapsäläisen sedän, joka usein pyöri lattialla lasten kanssa, otti heitä syliinsä ja puhutteli. Varmaan monella täällä olevista on muistoja tällaisesta.
"Joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa, ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen." (Matt. 18: 6).
Jos koskaan, niin nyt on viettelyksiä paljon. Ne ovat tulleet jo syrjäisille kylille saakka. Kaupungit ovat sellaisia täynnä. Nyt on taistelu lapsesta. Tiedetään, että joilla on tänään lapset, niillä on huomenna tulevaisuus. Poliittinen taistelurintama koettaa kilpailla lapsesta. Jumalan lapsi, sinä sisareni ja veljeni, sinä et välitä politiikasta, kun on Jumalan sanasta kysymys. Jumalan sana on meidän politiikkamme. Se velvoittaa kasvattamaan lapset Jumalan tahdon mukaan ja kehottaa pitämään silmät ja korvat auki, mitä ympärillä tapahtuu. Pahennuksia on kaikkialla. Tässä kysytään valvomista kasvattajien taholta.
Meidän kultaiset lapsemme, jotka kädet ojennettuina juoksevat syliimme, elävät vain kerran kultaisen lapsuutensa ajan. Vuodet vierivät pian pois, Pikkupoika ja tyttö hetken perästä vieroittaa itsensä pois sylistäsi, eikä enää palaa. Voi, kun on tärkeätä kasvattaa lapsia taivasta varten, kun sydämen maaperä on pehmeä, silloin on kallista kylvää siihen sanan siementä.
Omat luulot joutavat pois
"Mutta jos kätesi ja jalkasi viettelee sinua, hakkaa se poikki, ja heitä luotasi.." (Matt. 18: 8). Ystäväni, siskoni ja veljeni, tämä on kovaa puhetta. Apostoli sanoo: kuolettakaa jäsenenne, jotka maan päällä ovat: haureus, saastaisuus, häpeällinen himo... Room. 8 luvussa Paavali sanoo tästä samasta asiasta: "Ei ole yhtään kadotusta niissä, jotka Jeesuksessa Kristuksessa ovat, eivätkä vaella. lihan vaan hengen jälkeen." Joka lihan jälkeen vaeltaa, hänen pitää kuoleman, mutta jos Hengellä kuoletamme lihan teot, niin saamme elää. Kun läksimme elämän tielle ja astuimme jalkamme rauhan polulle, teimme liiton, ettemme tahdo enää langeta syntiin. Tahdoimme luopua kaikesta, ja seurata Jeesusta. Mutta matkalla on tullut vahinko ja väsymys on kohdannut. Saatana, maailma ja oma liha viettelee ja ahdistaa kovasti. Se viettelee lapsiammekin. On tarpeen, että kuoletamme Jumalan Hengen avulla lihan töitä. Erehdysten sattuessa käymme armoistuimen eteen kertamaan vikamme ja erheemme. Jeesus jo alkuvaiheessa tahtoo kuolettaa lihaamme, ettei synti pääsisi valtaan.
Aistimien, silmien, korvien jne. kautta saamme paljon vaikutteita ulkomaailmasta. Saamme ihania vaikutteita kodista niin kauan kuin lapset saavat tuntea kodin rakkautta. Saamme myös tuntea maailman kylmyyttä. On paljon sellaista, jota vihollinen on vaikuttanut, sydämestä nousevat pahat ajatukset. Jos esim. annamme silmien kautta tulleiden pahojen vaikutteiden askarrella mielessämme, on vaara, että ne pesiytyvät sydämeemme. Ne ovat kuin kyykäärmeen penikoita sydämessämme. Mitä ajattelemme ja pohdimme, sitä voimme tehdä jo huomenna tai ehkä jo aikaisemminkin. On tärkeätä, että saamme Jumalan sanan neuvoja puhkaisemaan silmät, ja katkaisemaan jalat ja kädet kyllin ajoissa, ennen kuin teko on tehty. Tämä on sielun terveyden hoitoa. Mutta jos viallisiksi joudumme, niin kuin saatamme joutua, ei ole muuta neuvoa kuin mennä armoistuimen eteen kertomaan, mistä olemme viallisiksi tulleet. Jos jo pienet asiat kerromme, silloin omatunto pysyy herkkänä. Pienet asiat tuntuvat silloin suurilta. On kallista, että pysymme Jumalassa terveinä Jeesuksen veren voimalla.
Pysähdymme vielä tämän lukemamme tekstin viimeiseen säkeistöön: ”Katsokaa, ettette halveksi yhtäkään näistä pienistä..." (Matt. 18: 10). Olin kerran menossa puhumaan erääseen tilaisuuteen. 4-vuotias poikani kysyi: "Mihin isä menee?" Vastasin: ”Menen puhumaan Jeesuksesta ja lapsista". Lapsi sanoi: "Isä, puhu enkeleistäkin." Se oli oikein sanottu. Jeesuskin puhui enkeleistä tässä yhteydessä. Jeesus, lapsi ja enkeli kuuluvat yhteen. Hän sanoo: "Heidän enkelinsä näkevät alati Isäni kasvot, joka on taivaassa." Meillä pienillä ja isoilla on kaikilla omat enkelimme, koskapa Lasaruksestakin kerrotaan, että enkelit kantoivat hänet Abrahamin helmaan. Enkelit ovat meitä ohjaamassa kaikilla teillämme. Saatanan enkelit ovat houkuttelemassa meitä pahaan, mutta hyvät enkelit ovat suojaamassa meitä. Kun lapset siunaavat itsensä illalla, he nukkuvat hyvin enkelin jäädessä valvomaan heidän vuoteensa luo. Jo ennen lapsen syntymistä kävi enkeli vierailemassa Elisabetin ja Marian kotona. Missä on paljon lapsia, siellä on myös paljon enkeleitä. Maailman ihmiset eivät haluaisi lapsia maailmaan. He haluavat mukavuudessa elää. Jumalan lapset rakastavat lapsia, koskapa Jeesus esikuvina heitä rakasti. Jumalan lapset tahtovat tallentaa heidät taivasta varten. Mutta jos heidät otetaan meiltä pois, tyydymme Taivaan Isän tahtoon. On tosin vaikeata rukoilla: "Tapahtukoon, isä, sinun tahtosi." Sairauden sattuessa rukoilemme viimeiseen asti: "Anna lapsi vielä takaisin, mutta varjele hänet kaikesta pahasta?"
Huonoutensa tunnossa eläville vanhemmille
Paljon olemme laiminlyöneet lasten kasvatuksessa. Emme edes ole aina jaksaneet lapsistamme iloita ja kiittää. Tahdomme ruveta taivaan Isää heistä kiittämään. Ja kun näin sovintoverellä pestynä teemme parannuksen liittoja tässä kalliissa asiassa, ei Jeesuksen opetus ole silloin ollut turhaa. Tahtoisin, ystäväni, ikään kuin lopuksi muistuttaa, että koittaa ihana hetki sinullekin kerran, kun enkelit kantavat sinunkin rakkaittesi sielut Abrahamin helmaan. Eräs uskonveli kristillisyytemme alkuaikoina vietiin sairaalaan Helsinkiin. Jumala tahtoi veljen muuttavan taivaan kotiin, mutta Hän näytti ennen sitä ihmeen sairaalassa. Tämä veljemme sai nähdä ja kuulla taivaallisia jo ennen lähtöänsä. Siellä kuultiin ihanaa laulua ja soittoa, ja kun lääkäri ja hoitajat menivät ottamaan selvää, mistä musiikki kuului, se olikin taivaan „radiosta." Lähtevän katse loisti ja kun kysyttiin, kuuliko hän kaunista soittoa, hän vastasi: "Kuulen ja vielä ihanampaa minä näen." Hän näki jo taivaan vieraat, jotka olivat tulleet noutamaan häntä kotiin.
Sisareni ja veljeni, joka epäilet, jaksanko lasteni kanssa taivaan kotiin. Sinulle kuuluu se ihana lupaus: Minä nostan, kannan ja pelastan. Silloinkin, kun käymme kuoleman virtaan, ovat kannattavat kädet alapuolellamme. Ei virta upota, vaan samat armovoimat kantavat perille asti, kunnes pääsemme taivaaseen. Miten ihana on silloin lausua: ”Isä, tässä ovat ne lapset, jotka olet minulle antanut." Mutta mitä sanovat silloin ne, jotka eivät ole lapsia tähän maailmaan tahtoneet? Mutta sinulle, joka olet murheellinen siitä, ettei kaikki lapsesi ole elämän tiellä, haluaisin lukea vielä tästä eteenpäin (12 ja 13 s), että jos yksi lammas on kadonnut, eikö paimen jättäisi 99 ja etsisi sitä yhtä kadonnutta. Hyvä paimen, Herra Jeesus, etsii vielä kadonnutta lastasi rakkaudessansa tänä päivänä, ja kun uskot, rukouksessasi myös itse etsit lastasi, ja kannat lastasi Jeesuksen luo, voi käydä niin onnellisesti kuin Augustinuksen äidille Monicalle, joka sai ihanan vastauksen rukoukseensa. Hän sai nukkua uskovan tuhlaajalapsensa syliin, Jeesuksen nimessä Amen.
Armas Leinonen
Julkaisusta ”Vuosikokous ja suuret seurat Joensuussa."
Siionin Lähetyslehti, (helmikuu?) 1949