Lapset ja valtakunta

Kirjoituksia etsikkoaikamme aamunkoiton uskovaisilta 1800-luvulta 1940-luvun vuosikymmeniin

Lapset ja valtakunta

ViestiKirjoittaja Taavetti » 28 Touko 2011, 05:15

Lapset ja valtakunta

Matt. 18:
Me voisimme otsikoida puheemme sanoilla: Jeesus, lapset ja Jumalan valtakunta. Miten Jeesus sai aiheen puhuva lapsista ja valtakunnasta? Jeesuksen opetuslapset seurasivat Jeesusta. Heidät oli otettu, toiset kalastaja- tehtävistä meren rannalta, Matteus tulliase malta jne. Lähdettyänsä Jeesusta seuraamaan, he saivat kokea, ettei heiltä mitään puuttunut. Heillä oli hyvä Herra ja Mestari. Mutta he ajattelivat, että Jeesus perustaa maallisen valtakunnan, nostaa kukistuneen Daavidin istuimen jälleen. Heillä oli tarkoituksena saada uudesta valtakunnasta hyviä paikkoja. Muistamme Sebedeuksen poikien äidin pyynnön; että hänen poikansa saisivat istua toinen oikealla toinen vasemmalla puolella Jeesuksen valtaistuinta. Silloin Jeesus sanoi: "Joka tahtoo olla suurin, olkoon palvelijanne, ja joka tahtoo olla keskuudessamme ensimmäinen, olkoon se teidän käskyläinen." Ja Hän päätti silloin puheensa sanoihin: ”Sillä ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaaksi monen edestä." Näin Jeesus esitti valtakuntansa ohjelman, Hänen valtakuntansa ei ollut maasta ja maallinen, vaan korkeampi, taivaallinen valtakunta, jossa mitataan toisin mitoin kuin täällä ajassa. Nyt kun jälleen tässä opetuslapset tulevat kyselemään Jeesukselta, kuka on suurin tässä valtakunnassa, niin Jeesus hyvänä opettajana ottaa opetukselleen havaintovälineen. Hän kutsuu luokseen lapsen. Lapsi ei pelännyt Jeesusta. Hän tuli Jeesuksen tykö. Jeesus otti lapsen syliinsä, asetti heidän keskellensä ja sanoi: "Totisesti minä, sanon teille: Ellette käänny ja tule lapsen kaltaiseksi, ette ollenkaan pääse taivasten valtakuntaan." Hän tahtoo lapsessa asettaa esikuvan opetuslapsille, isoille miehille, varttuneille naisille, silloin ja tänäkin päivänä. Mikä lapsessa on sellaista, joka sopii meille isoille esikuvaksi. Palatkaamme sinne kotoiseen elämään, omien lastemme periin, joita olette muistelleet täälläkin seuroissa ollessanne. Olette rukouksessa heidän asioitansa Isän eteen tuoneet. Olisitte mieluummin heidät tännekin tuoneet opettelemaan sitä laulua, jota kerran taivaan kodissa lauletaan. – Lapsi oppii esikuvaksi nöyryydessä. Pikku lapsi usein rikkoo, mutta on valmis juoksemaan äidin ja isän kaulaan ja pyytämään anteeksi. Pikku siskon ja veikon luokse lapsi juoksee, ja kietoo kätensä heidän kaulaansa. Kotona. on taas kaikki hyvin. Kaikki on unohdettu ja anteeksi annettu ja jälleen yhdessä leikitään, kuin ei olisi mitään tapahtunut.


Apostoli kehottaa olemaan lapsia pahentamatta.

Näin meidätkin nöyryytettiin, kun parannuksen askeleille käännyimme. Ei mikään oma kelvannut. Todella pieninä, kaikesta luopuneina kävimme elämän tielle, jossa Jumala antoi meille kaiken minkä tarvitsemme. Elämän tie on kapea. Alkukin on siinä ahdasta. Tälle tielle vain lapsenkaltaisena sovitaan. ”Ellette käänny, ja tule niin kuin lapset, ette pääse...” Tämä oli miehille kovaa opetusta, heille, jotka olivat kiistelleet arvosijoista. Tämä on opetusta meillekin, jotka tahtoisimme olla jotakin. Seurakuntaelämässäkin me tahtoisimme jotakin olla. Unohtuu se, että jälleen vain tyttöinä ja poikina tekisimme matkaa. Siksi tarvitsee Jumalan sanassaan meitä tästä muistuttaa. Kun näin Jumalan sana ja armo meitä puhuttelee, on sanomattoman hyvä olla. Sinulla on ollut täälläkin hyvä olla. Sydän on sulanut ja tuntuu, että aina haluaisit olla vain pienellä paikalla, luopua suurista ajatuksista ja kaikesta omasta, ja seurata Herraa Jeesusta kaidalla tiellä hänen askelissaan. On kallista, että sanan kuulossa meitä aina riisutaan ja tehdään pieniksi. Näin pysyy Jumalan lasten tuntomerkki, keskinäinen rakkaus.

Täällä Joensuun rautatieasemalla, kaduilla ja eniten täällä seurapaikalla ovat uskottomat nähneet, että tuossa on ihmeellinen joukko. Yhdessä he tekevät matkaa. Käsi kaulalla tervehtivät toisiansa kuin omaisiansa, vaikkeivät tuntisi aikaisemmin. Me olemme kuninkaallista sukua, pyhää kansaa, sellaista, jota maailma ihmetellen katselee. Tämä valtakunnan kallis tuntomerkki pysyy, kun Jumalan sana saa riisua meidät pikku tytön ja pojan paskalle. Tällöin ei tule kiistaa niistä suurista sijoista. On kokeiltu seurakunnissa sitäkin, että on kiistelty, näistä suurista sijoista.


Koettelemusten ahjossa

Silloin on Jumala antanut koettelemuksia, että näkee, ettei minusta ole mihinkään. Joka kääntyy lasten lailla, on suurin taivasten valtakunnassa. Mitä lapsessa on muuta kuin nöyryys esikuvaksi? Lapsi on uskovainen. On sanottu viisasten taholta, ettei lapsi osaa uskoa, ja sen tähden on kastekin siirrettävä siihen aikaan, että vasta aikuisena kastetaan. Me taas uskomme, että Jeesuksen sanat ovat pettämättömät, kun hän sanoo näiden pienten uskovan häneen. Jeesus sanoo, että lapsilla on usko. Hän ei pane uskotonta esikuvaksi. Olet varmaan saanut kokea sinä äiti, isä, sisar ja veli, siellä kotoisessa elämässä, että lapsella on usko. Se on ihmeellistä. Kerron erään tapauksen, joka läheltä opetti minulle, että lapsessa on usko. 6-vuotias pieni poikani joutui hukkumisen vaaraan. Hän vajosi jäihin virtasella paikalla. Kun näin lapseni vajoavan, juoksin. En nähnyt, kuin lakin pinnalla, ja kun syöksyin veteen, Jumala auttoi ihmeellisesti. Sain kiinni oikealla kädelläni pojasta. Pääsimme toisten lasten avulla pois, kun pyhäkoulupojat riensivät auttamaan meitä molempia. Se oli Jumalan suuri ihme. Mutta kun kysyin 6-vuotiaalta pojaltani: "Miksi et huutanut apua", hän sanoi: "Minähän näin, että isä juoksi apuun." Edelleen kysyin: Mitenkä et menettänyt edes tajuntaasi, mitenkä oikein pärjäsit?" "En hengittänyt, sillä tunsin, että isä pitää minusta kiinni.”

Rakkaat ystävät, oletteko koskaan olleet kuoleman, hukkumisen vaarassa? Onko kirkastunut, että Isä tulee avuksi, ettei hän salli mitään pahaa tapahtua. Kun tämä on kirkastunut, on ollut sanomattoman hyvä olla. Rakas Isä ei jätä minua. Onko kirkastunut ahdingon alla, kun virrat pyrkivät upottamaan, että Isä pitää kiinni minusta, lapsiraukasta. Minulla ei ole mitään hätää. Herra kantaa, nostaa ja pelastaa aina kotia saakka. Lapset opettavat meille uskoa. "Ellette käänny, ette pääse sisälle taivasten valtakuntaan. Joka kääntyy lasten kaltaiseksi, hän on suurin taivasten valtakunnassa.

Paitsi esikuvaksi asetti Jeesus meille lapsen myös holhottavaksi. Hän kirkasti, kuinka kalliita olivat pienet sisaret ja veljet. Olen katsellut, että täällä on ollut paljon pikku tyttöjä ja poikia, Mirjoja ja Marjoja, Kalleja ja Pekkoja. Se on kallis asia, ja uskon, että näille jäi sellaiset muistot, etteivät ne koskaan katoa. Uskon, että monen pienen sydän jää tänne, kuten Jeesus jäi temppeliin 12 vuotiaana. Lasten sielu kaipaa hoitamista kuten aikuistenkin. Jeesus tässä asettaa huoltotehtävän sanoessaan: ”Joka ottaa luoksensa yhden tällaisen lapsen minun nimeeni, hän ottaa minut luoksensa.

Oletko sinä, sisareni ja veljeni, saanut luoksesi huollettavaksi lapsen? Olet saanut silloin taivaasta asti vieraita. On ollut ihanaa, kun kotiin on pikku ystävä tullut, on kuin enkelien siipien kahina kuuluisi. Enkelivaltio lisääntyi silloin kodissa. On useita sanomattoman kalliita seuroja vietetty kodeissamme. Kastetilaisuuksien yhteydessä sinulle on annettu kalliita huollettavia. Tässä tehtävässä tulemme huonoiksi isiksi ja äideiksi. Jumalan sanan äärellä tunnemme sanomattoman syntisiksi itsemme. Tulemme kovin kärsimättömiksi monta kertaa, vaikka taivaasta on vieraita tullut kasvattamaan meitä. Tämä on Jumalan suurta rakkautta. Jumalan kasvojen edessä huonoina isinä ja äiteinä, monessa puuttuvina tahdomme huoltaa ja holhota näitä taivaan taimia. Miten sitä suoritamme? Sinä pyydät ohjeita tähän kasvatustehtävään. Pyydämme yhdessä, että taivaan Isä tässä meitä neuvoisi. Olemme pyhällä paikalla, ja tuntuu, että pitäisi riisua kengät jaloista. Kasvata heitä, ettei perkele, maailma ja oma liha veisi lapsiasi nuoruudessa, kasvata heitä Herran kasvojen edessä, äläkä koleana vaatijana. Painu usein maahan lasten edessä tunnustamaan, että olet huono kasvattaja, että lapsesikin näkevät, että vanhemmilla on halu taivaaseen. He oppivat silloin myös usein pyytämään anteeksi kaikkea sitä, mikä tarttuu ja hitaaksi tekee.


Opeta ja opi

Opeta lapsiasi nöyryyteen, niin he opettavat sinua nöyryyteen. Opeta heitä kuuliaisuuteen, ja siten myös kuuliaisiksi taivaan Isälle, sillä jos he eivät opi tottelemaan isän ja äidin tahtoa, jotka ovat sijaiskasvattajia, eivät he opi tottelemaan myöskään taivaan Isän tahtoa. Pitkämielisyydellä, rakkaudella ja tarpeen tullen ankaruudellakin hoidetaan lapsia taivasta varten. Ennen kaikkea puhtauteen kasvata lapsiasi. Jo ajallisella puhtaudella on sanomattoman suuri merkitys. Suuri merkityksensä on sillä, että pikku poika ja tyttö oppii pesemään kätensä, mutta paljon suurempi merkitys sillä, että pikku sisko ja veli
oppivat rakastamaan sisäistä puhtautta, etteivät voi sietää siellä syntiä ja saastaa. Eräs sisar minulle kertoi lapsellisesti kalliin asian. "Muistan äitini aina sanoneen ollessamme saunassa, pestyänsä minua pienenä - äiti sanoi aina: "Nyt on pikku tyttöni päältä puhdas. Mitenkähän lienee sisältä." Silloin kiedoin kädet äidin kaulaan ja kysyin: "Saanko uskoa synnit anteeksi?" Enkä koskaan voinut olla tätä isompanakaan tekemättä." Kun me Jeesuksen veren puhtauteen kasvatamme lapsiamme täällä ajassa, niin silloinkin, kun äidistä ja isästä on aika jättänyt, niin lapset pitävät huolta siitä, että sisimpänsä pysyy
puhtaana ja taivaskelpoisena, ja puhtaassa omassatunnossa pysyy taivasikävä.

Pannaan näin pois kaikki kuorma ja taakka, joka aina tarttuu ja hitaaksi tekee. Sinä, huono kasvattaja, et näistä neuvoista loukkaannu, sillä tunnet tarvitsevasi apua ja voimaa kasvatustyöhön. Miten sanomattoman kallista on, että taivaan Isä antaa siihen neuvoja ja apua. Täälläkin vuosikokouksessa suurten seurojen aikana oli meillä keskustelua pyhäkoulutyöstä. Se on siunattua työtä:

Kallista on, kun moni sisar ja veli kotiseudullansa ottaa tehtäväksensä koota Jeesuksen nimeen pieniä ystäviä ja koota heitä Herran sanan ääreen. Tässä ei kysytä suuria lahjoja, vaan ennen kaikkea rakkautta, vain rakkautta, sitä rakkautta, joka ohjaa pikku tyttöjä ja poikia Jeesuksen luo, joka nostaa heidät Jeesuksen syliin. Tätä rakkautta ei saada ulkonaisella pakolla, vaan vastarakkautena siitä, mitä Jeesus on edestäsi tehnyt. Jeesus sanoo sinullekin: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä sen kaltaisten on taivasten valtakunta." Ei riitä, että sanomme: "Menkää lapset", vaan meidän on kuljetettava heidät Jeesuksen siunattavaksi. Kun lapsi on pyhäkoulussa uskovaisen sedän tai tädin ohjaamana, on hän Jeesuksen siunauksen alaisena. Voi, kuinka kalliilta tuntuu, kun lapset ovat tallella Jumalan sanan äärellä siellä lasten seuroissa. Jeesus kutsuu toisia lähettämään lapset siunattavaksi ja toisia ohjaamaan ja siunaamaan heitä. Älä anna tämän kehotuksen turhaan kaikua. Tässä kohden tulemme sanomattoman syntisiksi. Täällä moni ajattelee: Olen kuullut sen kutsuäänen, mutta olen niin huono siihen tehtävään. Kuule: Jeesus itse sen tekee.

Kun on kysymys lasten viennistä seuroihin, monasti sanotaan: "Ne vain suotta väsyvät." Mutta kun puhujaveli muistaa erikoisesti lapsiakin, tuntuu, että kyllä minunkin poikani ja tyttöni olisi pitänyt olla täällä. On suorastaan paha olo, kun lapsi jäi kotiin. Kuljettakaamme siis lapsiammekin seuroihin. Vaikkeivät he vielä ymmärrä paljoa, kirkastuu heille kuitenkin Vapahtajan rakkaus, ja siellä jaksamme heitäkin puhutella, kun hetkeksi maalliset huolet unohtuvat. Tiedän erään tapauksen, kun uskottoman kodin pieni lapsi vietiin ensi kertaa seuroihin. Kotana kysyttiin, mistä siellä puhuttiin? "Siellä puhuttiin synnistä ja armosta", sanoi pieni kuulija. Olisimmekohan mekään aikuiset kyenneet paremmin vastaamaan. Jumalan sanan kaksiteräisen miekan tunkiessa läpi, synti tulee synniksi ja armo armoksi.


Neuvoja lapsettomille

On myös matkaystäviä, joille ei ole siunautunut omia lapsia. Sanoisin näille, ettet sen kauniimmin voi tehdä, kuin että otat kotiisi sellaisen orpolapsen, jolla ei ole tilaisuus saada isän ja äidin hellää hoitoa osaksensa. Herra tulee siunaamaan sinua, ja lapsi on kanssasi silloinkin, kun astut iäisyyden kotirannalle.
Sellaiselle ystävälle, joka et voi omaa kasvattilasta ottaa, sanoisin: Sinullakin on sanomattoman suuri tehtävä. Nyt pystytetään yhteistä kristittyjen orpokotia. Tee jotakin sen hyväksi! Voit paljonkin tehdä. Kuuntele, mieti, seuraa neuvoja, mitä voit tehdä! Lapsia ei saisi koskaan unohtaa. Kun kylissä kuljemme, olemme usein rikkoneet siinä, että olemme menneet jonkun pikku tytön tai pojan ohi tervehtimättä Jumalan terveellä tai rauhalla. Emme näet tervehtineet kuin vanhempia. Olisi kaikkein kalleinta, että ensin tervehtisimme pieniä uskovaisia esikuviamme Jumalan rauhalla ja odottaisimme myös vastausta. Ja jos joku lapsista ei enää sanoisi Jumalan tervettä, voisimme sanoa: "lapsi rakas, onko vahinko tapahtunut? Etkö olekaan enää Jumalan lapsi?" Sydämenuskolla näet tullaan autuaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan. Ellemme me vanhemmatkaan kristityt pitäisi kiinni tunnustuksesta, olisimme jo aikoja sitten menehtyneet. Oi, miten kalliita ovat ne puhujaveljet, jotka tulevat kotiin ja ottavat lapset syliinsä ja kertovat taivaan Isästä. Muistan Vapsäläisen sedän, joka usein pyöri lattialla lasten kanssa, otti heitä syliinsä ja puhutteli. Varmaan monella täällä olevista on muistoja tällaisesta.

"Joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa, ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen." (Matt. 18: 6).

Jos koskaan, niin nyt on viettelyksiä paljon. Ne ovat tulleet jo syrjäisille kylille saakka. Kaupungit ovat sellaisia täynnä. Nyt on taistelu lapsesta. Tiedetään, että joilla on tänään lapset, niillä on huomenna tulevaisuus. Poliittinen taistelurintama koettaa kilpailla lapsesta. Jumalan lapsi, sinä sisareni ja veljeni, sinä et välitä politiikasta, kun on Jumalan sanasta kysymys. Jumalan sana on meidän politiikkamme. Se velvoittaa kasvattamaan lapset Jumalan tahdon mukaan ja kehottaa pitämään silmät ja korvat auki, mitä ympärillä tapahtuu. Pahennuksia on kaikkialla. Tässä kysytään valvomista kasvattajien taholta.

Meidän kultaiset lapsemme, jotka kädet ojennettuina juoksevat syliimme, elävät vain kerran kultaisen lapsuutensa ajan. Vuodet vierivät pian pois, Pikkupoika ja tyttö hetken perästä vieroittaa itsensä pois sylistäsi, eikä enää palaa. Voi, kun on tärkeätä kasvattaa lapsia taivasta varten, kun sydämen maaperä on pehmeä, silloin on kallista kylvää siihen sanan siementä.

Omat luulot joutavat pois

"Mutta jos kätesi ja jalkasi viettelee sinua, hakkaa se poikki, ja heitä luotasi.." (Matt. 18: 8). Ystäväni, siskoni ja veljeni, tämä on kovaa puhetta. Apostoli sanoo: kuolettakaa jäsenenne, jotka maan päällä ovat: haureus, saastaisuus, häpeällinen himo... Room. 8 luvussa Paavali sanoo tästä samasta asiasta: "Ei ole yhtään kadotusta niissä, jotka Jeesuksessa Kristuksessa ovat, eivätkä vaella. lihan vaan hengen jälkeen." Joka lihan jälkeen vaeltaa, hänen pitää kuoleman, mutta jos Hengellä kuoletamme lihan teot, niin saamme elää. Kun läksimme elämän tielle ja astuimme jalkamme rauhan polulle, teimme liiton, ettemme tahdo enää langeta syntiin. Tahdoimme luopua kaikesta, ja seurata Jeesusta. Mutta matkalla on tullut vahinko ja väsymys on kohdannut. Saatana, maailma ja oma liha viettelee ja ahdistaa kovasti. Se viettelee lapsiammekin. On tarpeen, että kuoletamme Jumalan Hengen avulla lihan töitä. Erehdysten sattuessa käymme armoistuimen eteen kertamaan vikamme ja erheemme. Jeesus jo alkuvaiheessa tahtoo kuolettaa lihaamme, ettei synti pääsisi valtaan.

Aistimien, silmien, korvien jne. kautta saamme paljon vaikutteita ulkomaailmasta. Saamme ihania vaikutteita kodista niin kauan kuin lapset saavat tuntea kodin rakkautta. Saamme myös tuntea maailman kylmyyttä. On paljon sellaista, jota vihollinen on vaikuttanut, sydämestä nousevat pahat ajatukset. Jos esim. annamme silmien kautta tulleiden pahojen vaikutteiden askarrella mielessämme, on vaara, että ne pesiytyvät sydämeemme. Ne ovat kuin kyykäärmeen penikoita sydämessämme. Mitä ajattelemme ja pohdimme, sitä voimme tehdä jo huomenna tai ehkä jo aikaisemminkin. On tärkeätä, että saamme Jumalan sanan neuvoja puhkaisemaan silmät, ja katkaisemaan jalat ja kädet kyllin ajoissa, ennen kuin teko on tehty. Tämä on sielun terveyden hoitoa. Mutta jos viallisiksi joudumme, niin kuin saatamme joutua, ei ole muuta neuvoa kuin mennä armoistuimen eteen kertomaan, mistä olemme viallisiksi tulleet. Jos jo pienet asiat kerromme, silloin omatunto pysyy herkkänä. Pienet asiat tuntuvat silloin suurilta. On kallista, että pysymme Jumalassa terveinä Jeesuksen veren voimalla.

Pysähdymme vielä tämän lukemamme tekstin viimeiseen säkeistöön: ”Katsokaa, ettette halveksi yhtäkään näistä pienistä..." (Matt. 18: 10). Olin kerran menossa puhumaan erääseen tilaisuuteen. 4-vuotias poikani kysyi: "Mihin isä menee?" Vastasin: ”Menen puhumaan Jeesuksesta ja lapsista". Lapsi sanoi: "Isä, puhu enkeleistäkin." Se oli oikein sanottu. Jeesuskin puhui enkeleistä tässä yhteydessä. Jeesus, lapsi ja enkeli kuuluvat yhteen. Hän sanoo: "Heidän enkelinsä näkevät alati Isäni kasvot, joka on taivaassa." Meillä pienillä ja isoilla on kaikilla omat enkelimme, koskapa Lasaruksestakin kerrotaan, että enkelit kantoivat hänet Abrahamin helmaan. Enkelit ovat meitä ohjaamassa kaikilla teillämme. Saatanan enkelit ovat houkuttelemassa meitä pahaan, mutta hyvät enkelit ovat suojaamassa meitä. Kun lapset siunaavat itsensä illalla, he nukkuvat hyvin enkelin jäädessä valvomaan heidän vuoteensa luo. Jo ennen lapsen syntymistä kävi enkeli vierailemassa Elisabetin ja Marian kotona. Missä on paljon lapsia, siellä on myös paljon enkeleitä. Maailman ihmiset eivät haluaisi lapsia maailmaan. He haluavat mukavuudessa elää. Jumalan lapset rakastavat lapsia, koskapa Jeesus esikuvina heitä rakasti. Jumalan lapset tahtovat tallentaa heidät taivasta varten. Mutta jos heidät otetaan meiltä pois, tyydymme Taivaan Isän tahtoon. On tosin vaikeata rukoilla: "Tapahtukoon, isä, sinun tahtosi." Sairauden sattuessa rukoilemme viimeiseen asti: "Anna lapsi vielä takaisin, mutta varjele hänet kaikesta pahasta?"


Huonoutensa tunnossa eläville vanhemmille

Paljon olemme laiminlyöneet lasten kasvatuksessa. Emme edes ole aina jaksaneet lapsistamme iloita ja kiittää. Tahdomme ruveta taivaan Isää heistä kiittämään. Ja kun näin sovintoverellä pestynä teemme parannuksen liittoja tässä kalliissa asiassa, ei Jeesuksen opetus ole silloin ollut turhaa. Tahtoisin, ystäväni, ikään kuin lopuksi muistuttaa, että koittaa ihana hetki sinullekin kerran, kun enkelit kantavat sinunkin rakkaittesi sielut Abrahamin helmaan. Eräs uskonveli kristillisyytemme alkuaikoina vietiin sairaalaan Helsinkiin. Jumala tahtoi veljen muuttavan taivaan kotiin, mutta Hän näytti ennen sitä ihmeen sairaalassa. Tämä veljemme sai nähdä ja kuulla taivaallisia jo ennen lähtöänsä. Siellä kuultiin ihanaa laulua ja soittoa, ja kun lääkäri ja hoitajat menivät ottamaan selvää, mistä musiikki kuului, se olikin taivaan „radiosta." Lähtevän katse loisti ja kun kysyttiin, kuuliko hän kaunista soittoa, hän vastasi: "Kuulen ja vielä ihanampaa minä näen." Hän näki jo taivaan vieraat, jotka olivat tulleet noutamaan häntä kotiin.

Sisareni ja veljeni, joka epäilet, jaksanko lasteni kanssa taivaan kotiin. Sinulle kuuluu se ihana lupaus: Minä nostan, kannan ja pelastan. Silloinkin, kun käymme kuoleman virtaan, ovat kannattavat kädet alapuolellamme. Ei virta upota, vaan samat armovoimat kantavat perille asti, kunnes pääsemme taivaaseen. Miten ihana on silloin lausua: ”Isä, tässä ovat ne lapset, jotka olet minulle antanut." Mutta mitä sanovat silloin ne, jotka eivät ole lapsia tähän maailmaan tahtoneet? Mutta sinulle, joka olet murheellinen siitä, ettei kaikki lapsesi ole elämän tiellä, haluaisin lukea vielä tästä eteenpäin (12 ja 13 s), että jos yksi lammas on kadonnut, eikö paimen jättäisi 99 ja etsisi sitä yhtä kadonnutta. Hyvä paimen, Herra Jeesus, etsii vielä kadonnutta lastasi rakkaudessansa tänä päivänä, ja kun uskot, rukouksessasi myös itse etsit lastasi, ja kannat lastasi Jeesuksen luo, voi käydä niin onnellisesti kuin Augustinuksen äidille Monicalle, joka sai ihanan vastauksen rukoukseensa. Hän sai nukkua uskovan tuhlaajalapsensa syliin, Jeesuksen nimessä Amen.

Armas Leinonen
Julkaisusta ”Vuosikokous ja suuret seurat Joensuussa."

Siionin Lähetyslehti, (helmikuu?) 1949
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Lasten psalmi

ViestiKirjoittaja Taavetti » 06 Elo 2011, 08:57

Lasten psalmi


Ps. 45: 10 – 14
”Sinun kaunistuksessas käyvät kuningasten tyttäret; kuule, tytär, katso ja kallista korvas: unohda kansas ja isäs huone. Niin kuningas saa halun kauneutees, sillä hän on sinun herras ja sinun pitää häntä kumartaman. Kuninkaan tytär on kokonansa kunniallinen sisältä.”

Tämän kauniin psalmin sanat kehottavat meitä muistamaan, että meidät on lunastettu kalliilla hinnalla synnistä, kuolemasta ja perkeleen vallan alta, vapahdettu orjuuden huoneesta, ettemme enää katsoisi taaksemme katoavan maailman iloja ja nautintoja, vaan unohtaisimme maailman menoineen. Paavalihan usein muistuttaa lähetyskirjeissään, mistä meitä Jumala on korjannut ja sanoo: "Hän herätti teidät, kun te kuolleet olitte ylitsekäymisten ja syntein tähden." Se on, lapset, terveellistä, että muistelemme toisinaan, mistä Jumala on meitä noutanut, kun olimme maailmassa ilman Jumalaa, eikä meillä toivoakaan ollut, Ef. 2: 12. Mutta nyt Jeesuksen veren kautta me olemme Jumalan lapsiksi syntyneet. "Kolme on, jotka todistavat maan päällä: Henki, vesi ja veri, ja ne kolme yhdessä ovat.”

Muistan, kun Jumala minutkin armonsa osallisuuteen kutsui, herättäen nukkuvan tuntoni, ja näytti koko eletyn elämäni hamasta nuoruudestani asti. Minun täytyi itseni tuomita Jumalan pyhän lain rikkojana. Sain katua omaa hulluuttani, mutta tehty ei tullut tekemättömäksi, eikä rikottu laki rikkomattomaksi. Minä en silloin tuntenut Jumalan rakkautta, sillä hänen peljättävä vihansa oli minun päälläni. Mutta Jumala oli suuressa armossaan säätänyt sovintosaarnan maan päälle, ja hän johdatti minutkin evankeliumin kuuloon.

Niin kuulin puhuttavan Jeesuksen suuresta lunastustyöstä, että hän on koko maailman syntein sovinto, ja että hän on minun synteini tähden kärsinyt, kuollut ja kuolleista ylösnoussut minulle vanhurskaudeksi. Minä tunsin rakkauden tuohon sovintosaarnaan, ja se synnytti uskon syntieni anteeksi saamiseen niin, että uskalsin omalle kohdalleni anomaan anteeksiantamusta. Kun sitten Jumalan lapset saarnasivat synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, niin sain voiman ja rohkeuden uskomaan ja tunnustamaan Jeesusta sieluni autuudeksi pahan maailman keskellä. Jumalan rakkaus alkoi sydämessä vaikuttaa.

Tuli kiitollinen mieli Jumalalle, kun sain synnit anteeksi, ja kauhistuen katsoin entistä uskottomuuden aikaa, sillä ansioni olisi ollut tulinen järvi. Sydämen ajatus ja halu tuli tällainen: kun Jumala on minua näin suuresti armahtanut, niin tahdon lopun elämääni hänelle elää uudessa kuuliaisuudessa.

Rakkaus alkoi tuntua lähimmäistä kohtaan. Täytyi ilmoittaa, mitä hyvää Jumala oli minulle tehnyt, ja Jumalan rakkauden Henki alkoi riettaan teettämiä tekoja ajaa pois, kun sain Jumalalta oikeuden ja totuuden tunnon omantunnon asioissa. Täytyi alkaa tunnustaa, puhua totta itsestäni, ja prikalleen kantaa synnin roskaa.

Kun syntymälahjana tätä armon ja rakkauden henkeä syntisen sydämeen vuodatetaan, niin hän tekee liiton, ettei mikään voi minua Jumalan rakkaudesta erottaa, joka on Jeesuksessa Kristuksessa. Se tekee ihmisestä kuuliaisen, tämä Jeesuksen rakkaus, sillä se on väkevä, hehkuva Herran tuli, koeteltu Golgatalla ja helvetin aalloissa, niin että koko maailman turha meno näkyy katoavalta, kaikki ihmiskunnia hetkelliseltä, joka lakastuu kuin kukkanen. "Mutta meidän Jumalamme kunnia pysyy iankaikkisesti." Sillä meidät, lapset, on kunniallisiksi tehty. Se on morsiusrakkautta Ylkää kohtaan, joka minua niin paljon rakasti, että hän antoi itsensä edestäni ja kaikki synnit anteeksi ylösnousemuksen ihanassa sovintosaarnassa, pyhässä veressä Henkensä kautta.

Tässä valkeudessa Jumalan lapsi näkee syntisyytensä synnin ruumiissa, joka on Aadamin ensimmäisen perintö, ja kristitty usein hätääntyy ja valittaa viheliäisyyttään, kun synti ilmoittaa itsensä, puhkoo ulos ja pyrkii valtaan. Mutta Jumala armossaan on lastensa asiat niin hyvin järjestänyt, että me Jeesuksen veren voimalla saamme synnin valtaa ja voimaa sammuttaa, ja kaikkea synnin roskaa anteeksi anoa, sillä synnin pesulähteet Jeesus aukaisi.

On sanomattoman suuri armolahja Jumalalta että meille maan tomun lapsille, on armo valmistettu ja armoistuin laskettu alas synnin maan päälle niin, että maan raadollinen, synnin pilaama ihmispoloinen saa lähestyä siinä pyhää Jumalaa, ja kuulla, mitä Henki seurakunnille sanoo, ja uskoa syntein anteeksiantamisen saarna, joka näkymättömän Jumalan kuva on. Kol: 1: 12–15.

Aksel Stenudd.
Siionin Lähetyslehti sivu 80 / 1953
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Re: Lapset ja valtakunta

ViestiKirjoittaja mies » 09 Tammi 2014, 21:57

Taavetti kirjoitti: Hyvä paimen, Herra Jeesus, etsii vielä kadonnutta lastasi rakkaudessansa tänä päivänä, ja kun uskot, rukouksessasi myös itse etsit lastasi, ja kannat lastasi Jeesuksen luo, voi käydä niin onnellisesti kuin Augustinuksen äidille Monicalle, joka sai ihanan vastauksen rukoukseensa. Hän sai nukkua uskovan tuhlaajalapsensa syliin, Jeesuksen nimessä Amen.


Muutakin hyvää Monica sai:

M.L: Kirkkopostilla: Neljäs kolminaisuudenpäivän jälkeinen sunnuntai kirjoitti:7. Niinpä kerrotaan, että Monicalla, pyhän Augustinuksen äidillä, oli itsepäinen ja oikullinen mies, päälle päätteeksi pakana. Mutta mitä vaimo teki? Hän osasi suhtautua mieheensä niin, ettei tuottanut hänelle mitään ikävyyksiä. Toiset kristilliset vaimot ihmettelivät sitä suuresti. He menivät hänen luokseen valittamaan, että he eivät osanneet, vaikka olivatkin kristityitä, tehdä mitään miestensä mieliksi, nämä heitä vain toruivat ja löivät. He kysyivät, kuinka hän välttyi lyömisiltä, hänen isäntänsä kun ei ainoastaan ollut itsepäinen, vaan lisäksi pakanakin. Kelpo Monica vastasi heille ja sanoi: »Pahoin pelkään, että te annatte herroillenne ja miehillenne aihetta tuommoiseen. Jos alistuisitte, ette nalkuttaisi vastaan ettekä antaisi sanaa sanasta, vaan olisitte kärsivällisiä, myöntelisitte heille, tottelisitte heitä tai lepyttelisitte heitä ystävällisin sanoin, te säästyisitte lyömisiltä. Minä teen miehelleni tavallisesti näin: kun hän minua toruu, minä rukoilen, jos hän vihastuu, minä väistyn syrjään tai sanon hänelle hyvän sanan. Näin minä en ainoastaan ole taltuttanut hänen kiukkuansa, vaan olen päässyt niin pitkälle, että hän on kääntynyt ja että hänestä on tullut kristitty». Katsohan, näin erinomainen seuraus oli siitä, että kelpo Monica oli armahtavainen aviomiestään kohtaan eikä tuominnut häntä kadotukseen. Usein saattaa vielä nytkin käydä niinkuin pyhä Paavali sanoo: uskova puoliso kääntää toisen, epäuskoisen.
mies
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1276
Liittynyt: 30 Huhti 2012, 10:00

Re: Lapset ja valtakunta

ViestiKirjoittaja Taavetti » 03 Joulu 2018, 23:21

Seurakunnan pyhyys


Pyhyyttä ei ihmisellä itsellään ole, vaan uskovaiset kulkevat Kristuksen pyhyyden suojassa, Pyhän Hengen johdattamina, sillä syntiin lankeemuksessa ihminen kadotti myötäluodun pyhyyden ja vanhurskauden ja joutui synnin ja kuoleman vallan alle. Mutta Jumala suuressa rakkaudessaan armahti luotua lastaan ja lähetti Poikansa lunastamaan meidät, kadotetun ja tuomitun ihmisen kaikesta synnistä, kuolemasta ja perkeleen vallasta, vapahti ja päästi. Tämän Jumalan ihmeellisen armotyön tähden "minä uskon ja tunnustan yhden, pyhän kristillisen seurakunnan," jossa "Pyhä Henki minun ja kaikkien muitten Kristukseen uskovaisten synnit joka päivä armollisesti anteeksi antaa." Tähän pyhäin yhteyteen kutsutaan kaikkia ihmisiä tulemaan. Siinä Jumalan lahjana tarjotaan iankaikkinen elämä ja autuus Jumalan säätämysestä. Ef. 1: 4-7.

Kun epäusko hedelmineen erottaa ihmisen Jumalasta, Hepr, 3: 18-19, niin Jumala isällisessä, suuressa rakkaudessaan pyhän lakinsa kautta herätti meitä tuntemaan onnettoman tunnontilamme, että me olimme Jumalasta kuolleet pois syntein tähden. Olimme sen pääruhtinaan kuljetettavina, joka nyt epäuskoisissa lapsissa vaikuttaa. Ef. 2: 1-2. Armoevankeliumilla hän on siirtänyt meidät pimeyden vallasta, uskon ja uudensyntymisen kautta taivaasta alas lasketulle perustukselle, rakkaan Poikansa valtakuntaan, jonka kautta meillä lunastus on Hänen verensä kautta, nimittäin syntein anteeksiantamus. Kol. 1: 13 – 14. Muuta perustusta ei taida yksikään panna, vaan sen, joka pantu on, joka on Jeesus Kristus, josta Jeesus sanoo Matt. 16: 16-18. „Tämän kallion päälle tahdon minä rakentaa minun seurakuntani ja helvetin portit ei pidä häntä voittaman."

Eivät mitkään opintuulet voi sitä voittaa, joka pysyy sydämestään uskollisena armahtajalleen, eikä käy väärien oppien porteista sisään, se on, ei sydämessään mielisty niihin, vaan Herran sanaa lueskelee, että minulle on Jumalan valtakunnassa annettu synnit anteeksi Jeesuksen pyhässä nimessä ja veressä. Olen Jumalan lapsi, minä saan asua Herran huoneessa iankaikkisesti, jossa Jumala on voimana. Ps. 84. Tässä on myös lääke käärmeen puremia vastaan ja kaikkea, mikä tunnon rauhaa ja autuuden omistamista häiritsee, sillä se Jerusalem, joka ylhäältä on, on vapaa ja on kaikkien meidän äitimme, Gal 4: 26.


Pyhä Henki Jumala rakentaa vain yhden seurakunnan. "Yksi ruumis ja yksi henki niinkuin mekin olemme yhdenkaltaiseen toivoon kutsutut." Ef: 4: 4.

Myös viinipuun vertauksella Jeesus näyttää seurakunnan korkeaa arvoa ja pyhyyttä itsessään. Hän varoittaa pysymään siinä rakkauden kultaisessa siteessä, johon Jumala on istuttanut armossaan, sillä vain tässä yhteydessä Jumala puhdistaa Jeesuksen veren voimalla. Joh. 15: 1-12. Tämä Jumalan armon ja rakkauden kautta synnytetty seurakuntayhteys on pyhä, sillä se on saanut Jumalan rakkauden Hengestä syntymän, kun Jumala lähetti Poikansa sovinnoksi meidän syntiemme edestä. Kristus on seurakuntansa pyhittäinyt Hengellään ja verellään ja omistaa sille oman pyhyytensä, kun se on uskossa hänen pyhän armotekonsa päälle rakennettu. Vain tässä on Pyhän Hengen saarnavirka sovinnosta. Näin pyhään seurakuntayhteyteen on Jeesus meitä Henkensä kautta johtanut hänen kunniansa kiitokseksi, armonsa edestä, ja Jumalan, kaikkein tuomarin tykö, täydellisten vahurskasten henkien tykö ja uuden testamentin välimehen Jeesuksen tykö, ja priiskoitusveren tykö, joka parempia puhuu kuin Aabelin veri. Hebr: 12.

Tässä pyhäin yhteydessä, johon Jumala synnytti, tulee meidän pysyä, sillä Marian sylissä on Jeesus-lapsi seimellä, eikä ole monta Mariaa, se on, seurakuntaa Jumalalla synnin maailmassa. Jeesus sanoo: "Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja Hänen Vanhurskauttansa." Pyhä Henki Jeesuksen lunastustyön perustukselle uskon kautta kokoaa Kristuksen ruumiin yhteyteen, verellä puhdistaa synnneistä, liittää rakkauteen synnyttäjään ja Hänestä syntyneitten kanssa. 1 Joh. 5: 1. Näin ollen Kristuksen opilla Pyhä Henki yhdistää Kristuksen ja seurakunnaan yhdeksi pyhien yhteydeksi. Jos uskon tunnustajassa pysyy armon ja rakkauden henki koko maisen matkan, jos armon Hengestä on saanut syntymän, 1 Joh. 2: 19, niin hän myös pysyy pyhien yhteydssä ja rakkaudessa, kun itsellä ei ole muuta kuin synnin ruumis. Me kaikki olemme saaneet armon armosta ja raskaat syntimme anteeksi ja vielä matkan vikojakin varten on armoistuin avoinna. Vaikka Jumala on näin suuresti armahtanut langennutta ihmistä ja kaikki valmiiksi armossa asuttavaksi, niin sittenkin vielä napistaan Jumalan armoa vastaan, ei alennusta armon alle, vaan oma voima ja viisaus pyrkii edelle. Syvä on lankeemuksen hedelmiä. Ihminen on kauas eksynyt, vaikka Jumala alussa hänet oman kuvansa kaltaiseksi teki. Ihminen pyrkii omilLa teoillaan Jumalan kaltaiseksi, käärmeen opetuksen jälkeen. 1 Moos. 3: 5. Mutta teollinen henki synnyttää orjan mielen ja riistää uskon vapauden, sillä lihan jälkeen syntynyt vainoaa Hengestä syntyneitä. Gal. 4: 29. Eivät milloinkaan ole kaikki loppuun asti uskossa pysyneet, vaan oma hurskaus, maailman viettelys ja monet ihmisten muuntamat opintuulet ovat vieneet paljon jo Kainin päivistä alkaen vieraalle maalle. Kautta aikojen on tullut paljon tällaisia vahinkoja, kun ei olla loppuun asti uskossa pysytty armolapina, vaan oma miehuus, joka on synnin ihminen, on päässyt johtamaan uskon elämää ja sitä rikastuttamaan. Niin oma hurskaus jättää pyhäin yhteyden, kun se luulee itsellään olevan paremman hurskauden.

Mutta Jeesuksen valmistama vanhurskaus saadaan vain seurakunnan yhteydessä, rakkaudessa pysyen. Joh. 15: 4-6. Ylpeyden henki meidänkin aikakaudellamme sai nousemaan äitiään vastaan sen, jonka helmaan Jumlala oli synnyttänyt niin, että Jumalan täytyi puhdistaa seurakuntaansa. Ilm. 3: 16. Kun kavaluuden hengen matkaan eksyy, josta Paavali puhuu 2 Kor. 11, niin ei ihminen huomaa sitä, että hän on Isän huoneen jättänyt, jossa hänet synneistä verellä pestiin, vaan uskoo tuon kavaluuden hengen Jumalan seurakunnan hengeksi, mutta armohuonetta Jumala ei siirrä ihmismielen mukaan. Katso Siionia, Juhlakaupunkiamme, jonka rakentaja on itse Jumala! Kun uskon ja rakkauden henki asuu, niin se myös pitää seurakunnan helmassa armolapsina. Ihminen on silloin kiitollinen oman huonouden tunnossa, saadessaan asua Herran huoneessa iankaikksesti, siinä majassa, joka kerran nostetaan maasta ylös Herraa vastaan suuren Siionin yhteyteen Jumalan juhlakaupunkiin, jossa Aabelista asti ovat kaikki pyhät Karitsaa kiittämässä suuren enkelijoukon kanssa. Siellä on kolmiyhteinen Jumala nähtävänä ja Hänen ihmeelliset telkonsa. On vain yksi tie, joka pitää pyhäksi tieksi kutsuttaman, Jes. 35: 8. Jeesus on tietoisuus, ja elämä. (Vaiko tie, totuus ja elämä? Sannaajan kysymys.) Hän kuljettaa yli tämän myrskyävän maailman meren, tämän pimeän synnin yön, joka on kuin Egyptin pimeys, niin että ihmiset nojaavat sen pimeihin oppeihin. Mutta niin kuin Egyptissä oli Herran pyhillä suuri valkeus, niin on vieläkin ja viholliset kuulivat kyllä heidän äänensä, mutta he eivät nähneet heitä Jumalan lapsina pimyden tähden. Viis, k. 18: 1, 13.

Maailmassa on paljon hengellisiä noitia, jotka eksyttävät ja ihmiset nojaavat niiden pimeihin oppeihin, mutta Jumala kuljettaa lapsilaumaansa väkevällä kädellään. Lunastetut palajavat lankeemuksen retkeltä kutsulle kuuliasina ja tulevat sen kautta riemulla Siioniin kuljettajan voimalla. Iankaikkinen ilo on oleva heillä. Jes. 35: 10.

Lähtöaika tästä maasta on meille tuntematon. Sen tähden kutsutaan ja Jumalan tarjoamalla uskolla vastaan ottamaan armollinen syntien anteeksiantamus Jeesuksen kalliin ansion ja sovitustyön perustuksella, jonka Hän kuuliaisena Isän tahdolle täytti ja kärsi edestämme ristinkuoleman katkeruuden ja nousi kuoleman vallan voittajana ylös meille vanhurskaudeksi, että me Hänen ominaan olisimme ja Hänen Henkensä johdssa eläisimme.
Kuinka ääretön onkaan Jumalan rakkaus ihmistä kohtaan! Mutta kuinka suuri on Hänen vihansa kosta niille, jotka ylönkatsovat ja hylkäävät Jumalan armokutsun ja Jeesuksen kalliin lunastustyön ja pyhän veren jalkoihin tallaa!

Jos kuolema saavuttaa, ennen kuin on ehtinyt Isän huoneeseen siunattavaksi, niin se tie vie kadotukseen. Sen tähden täytyy armonajassa ehtiä elämän tielle, saada Jumalan Hengestä syntymän ja myös pysyä Pyhän Hengen kuljetettavana seurakunnassa. Siinä on syntieun anteeksiantamus, sillä ulkona ei ole yhtään anteeksiantamusta. Ilm. 22: 15.

Aksel Stenudd
Siionin Lähetyslenti 1959, sivut 12, 13


Taavetti on tönäissyt viestiketjua viimeksi klo 03 Joulu 2018, 23:21
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä


Paluu Etsikkoaikamme aamunkoitosta



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron