Kirjoittaja Taavetti » 12 Elo 2011, 19:29
Vanha saarnaaja kertoo vaikutelmistaan
pitkän työpäivän ajalta
Antti Koskela on vanhin tämän hetken saarnaajista, joka yhä kulkee sananpalvelijan virassa.
ANTTI KOSKELA, Alajärven Kurejoelta täyttää 90 vuotta 17.8.1964.
— Kun olin täyttänyt 21 ikävuotta, kannoin raskasta tuntoa. Paikkakunnalla ei ollut valkeutta. Itkin paljon yksinäisyydessä ja kuulin puhuttavan, että Kivijärvellä on vääräoppinen pappi, joka, antaa syntejä anteeksi. Tätä kristillisyyttä oli jo Lappajärvellä ja Perhossa, mutta Vimpelissä sitä ei ollut juuri nimeksikään. Rupesin lukemaan Raamattua ja Lutherin postillan vanhaa käännöstä, kun tunsin tilani, että tämä tila ainakin vie kadotukseen. Luin saadakseni tietoa, miten tullaan autuaaksi. Tämä oli minulla sisällinen tarve. Ja Jumala kirkasti minulle lukemisen kautta sen totuuden, että Hänellä on valtakunta maan päällä, sillä selvät on kirjoitukset, siitä ei pääse kukaan mihinkään.
Kun tapasin Jumalan lapsia, en saattanut koskaan kyynelittä heitä kuunnella. Minulle vastasi, että nuo ihmiset puhuvat totuuden. Ja kun sain tämän varmuuden, että näin tullaan autuaaksi. Niin vaikka sitä kaikki vanhatkin ihmiset vääräksi sanoivat, sanoin, että juuri ne ihmiset tulevat autuaaksi, ja ne ovat Jumalan sanan näköiset. Ja jos ei niin ole, niin kaikki kirjat saa hävittää. Eivät ne siksi ole väärässä, että niitä vääräoppisiksi sanotaan.
Oli uudenvuoden ilta. En sitä iltaa koskaan unohda. Siinä oli naapurissa, Heikki ja Matti Hallapurolla seurat. He olivat perholaisten saarnaajien Pietari Peltokankaan ja Kustaa Kankaan kautta kuulleet evankeliumin. Jumalan lapset olivat kuulleet, että minulla oli heistä oikea ymmärrys. He puhuttelivat minua naapurissa jos minne päin. Kysymyksiä tekivät ja kehottivat parannukseen. Mutta kieleni ei auennut, vaikka minulla on kyllä kieli irti tavallisesti. Silloin sielunvihollinen sitoi kielen, niin etten voinut kieltää enkä käskeä. Ja kun he näkivät, että olin kovin vaivattuna, he saarnasivat minulle synnit anteeksi. Ja muistan, kuinka lähtiessäni ajattelin: "Siemen on kylvetty, kunpa Jumala vahvistaisi uskon." Pidin varmana tämän totuuden, että anteeksiantamus on asetettu Jumalan seurakuntaan. Se on Kristuksen asetus. Minä pidin tästä kiinni, ja tämmöisenä lähdin Jumalan valtakuntaan. Äiti vainajani teki samana iltana parannuksen ja vaimoni teki parannuksen parin viikon kuluttua. Isääni tahtoi mennä riettaat, kun hänen vaimonsa teki parannuksen, koska hän tätä oppia vääränä piti. Muttei kauan, kun ukollekin selvisi kristillisyys. Hän teki parannuksen, kun pidettiin yhtä mittaan seitsemän päivää seuroja. Peltokankaan Pietarin ja Kankaan Kustin lisäksi kävi puhumassa Antti Laitila, jonka mukana kristillisyys oli tullut Kokkolasta Perhoon ja Jaakko Korkeakangas, joka on edesmenneen Eino Korkeakankaan isoisä. Kristillisyyttä oli Sääksjärven kylässä jo alkuun.
Taavintuvaksi sanottiin sitä taloa, jossa oli oikein toimellinen emäntä, "Pappi-Anni". Hän puhutteli kaikkia. Hän sanoi papillekin, kun tämä tuli kirkosta, "Mikset sinä puhu oikein, miksi sinä väärin puhut?" Siellä pidettiin paljon seuroja ja kristittyjä oli huomattavasti enemmän kuin nyt. Vanhat ovat nukkuneet pois, kuolematon sielu on lennähtänyt kirkkauteen. Nyt ovat uskovaiset vähentyneet, kun on kaikkinainen jumalattomuus vallan päällä. Eivät nuoret käy enää seuroissakaan näillä seuduin.
Parannuksentekoni jälkeen levisi kristillisyys kokolailla. Vastustustakin oli. Kotipaikalla tuli seura-aikana joitakin miehiä sanailemaan seuratupaan. Mutta papiston taholta ei ole kuulunut mitään huonoa.
Eräs väliaikainen pappi kutsui minut kerran pappilaan tutkinnolle. Minä esitin mikä olen ja kysyin: "Mitä; on asiaa?" Hän halusi keskustella. Hän kysyi: "Mihin ihminen joutuu, kun hän kuolee?" Sanoin: "On kirjoitettu: Uskovaisten sielut viedään pyhiltä enkeleiltä Aabrahamin helmaan, jossa saavat iankaikkisen elämän, mutta uskottomain sielut hukutetaan helvettiin piinan sijaan. Jeesus puhuu kahdesta ihmisestä Luukkaan evankeliumikirjan 16. luvun loppuosassa, rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta. Heillä oli suuri ero täällä maailmassa, mutta kun he muuttivat ajallisen ja iankaikkisen rajan tuolle puolelle, tuli vielä suurempi ero. Näin se on ollut kaikkina aikoina. Uskovaiset perivät iankaikkisen elämän, mutta uskottomat menevät kadotukseen." Hän kysyi sitten: "Kuulutteko laestadiolaiseen suuntaan?" Vastasin: "Niin ne maailmassa sanoo, muttei me olla mistään Laestadiuksesta riippuvaisia. Hän on ollut ihminen niin kuin mekin, eräs pappi Ruotsin Lapissa.
Mutta hänen kauttaan on Jumala vaikuttanut paljon heräystä, ja saattanut hänen kauttaan ihmisiä elävään uskoon. Ja sitä liikettä on levinnyt Suomeen, Ruotsiin, Norjaan ja Amerikkaan. Mutta me uskomme Kristuksen päälle Raamattuin jälkeen. Jos Jumala on käyttänyt jotain ihmispersoonaa siinä määrin, että on hänen kauttaan saattanut herätystä maailmassa, niin koko lauma on kantanut tuon nimen. Meitä suomalaisia nimitetään luterilaisiksi, mutta jos pannaan Lutherin ja Pyhän Raamatun oppi eteen, niin he nousevat tätä vastaan. Nämä vain suulla tunnustavat, eikä tällä tulla autuaaksi. Te olette lukenut, että Jumalan Poika otti kalastajan toimesta kaksi veljesparia, yhden tullihuoneesta, ja aina kahteentoista asti, ja näille hän antoi vallan antaa syntejä anteeksi. Eivätkö nämä olleet ihmisiä?" Hänen täytyi myöntää. Jatkoin: "Hän lupasi näiden kanssa olla maailman loppuun asti. Ja kun maailma ei ole loppunut, se on sieltä vieläkin otettava, jos tahtoo saada syntinsä anteeksi."
Ei myöntänyt tätä pappi silloin oikeaksi, vaikka sanoin, että kirkkolakikin vaatii teitä saarnaamaan katuvalle synnit anteeksi. Näin silloin. Mutta tänä aikana kulkee eksytys läheltä kristillisyyttä. Joukkoa on nyt jos minkälaista. Yritetään jo saarnata evankeliumia Jumalan valtakunnan ulkopuolella. Mutta käy kuin Paavalin aikana ylimmäisen papin Skevaan pojille, jotka yrittivät lausua Jeesuksen nimeä niiden päälle, joissa pahat henget olivat. Heidän kävi huonosti. Alasti ja haavoittuneina he pääsivät pakenemaan.
Vimpelin Ilvetojalle on elävä kristillisyys tullut Lappajärven puolelta. Pokelan niemeltä muistan Pokelan Janne-nimisen uskovaisen, ja Piippolan Armaan, joka oli myös saarnaaja. Kumpi oli ennen, en osaa sanoa. En myöskään tiedä varmaan, mistä elävä kristillisyys tuli Sääksjärven kylälle. Alapihassa on kuulemma pidetty ensimmäiset seurat. Sääksjärvellä oli kristillisyys ennen kuin Hallapurolla.
Viimeiset kahdeksantoista vuotta olen ollut Alajärvellä. Seuroja täällä on ollut runsaasti. Tuo oli kallis asia, että Jumala antoi meille uskovaisen sielunpaimenen seurakuntaan. Tuntuu kalliilta, jo me uskovaiset olemme kiitollisia siitä Jumalalle, että Hän johti näin asiat ja toteutti meidän sydämemme pyynnön. Tätä olemme niin kauan toivoneet.
Jumala, rakas Isä meitä kaikkia varjelkoon, ja antakoon voimaa pysymään uskossa. Hän puhukoon meidän puhujaraukkojen kautta, kirkastaen sanaansa oman tahtonsa jälkeen. Apostoli sanoo: "Jos joku puhuu, hän puhukoon niin kuin Jumalan sanoja."
Haluan sanoa vielä kaikille Jumalan lapsille terveisiä, tutuille ja tuntemattomille, varsinkin monille tutuille puhujaveljille. Olkaa kaikki tervehdityt Jumalan armolla ja rauhalla. Muistakaa minua vaimoni kanssa. Kantakaa esirukousten käsivarsilla meitä taivaallisen Isän sydämelle, sillä meille tulee pian pois pääsy täältä matkan vaivoista siihen lepoon, jonka Jumala on omalle kansalleen valmistanut. Iankaikkisen elämän toivo, jonka Jumala on uudestisyntymisessä sytyttänyt rintaamme, kantaa meitä, että pääsemme kerran näkemään sitä suurta Rakastajaa, jonka rakkaus ei ole meitä kohtaan sammunut ristin alla eikä ristin päällä. Läpi kuoleman ja helvetin vaivojen on hän meitä rakastanut.
Meillä on nyt vapaus hänen verensä kautta käydä pyhään, sanoo apostoli. Sen tähden Jumalan lapset saavat olla turvattuina tälläkin hetkellä ja siihen asti, että saamme muuttaa täältä vaivojen maasta iankaikkisen kunnian maahan, jossa kaikki taistelu loppuu ja iankaikkinen kiitos alkaa. Tätä me vain uskossa odotamme.
Päivämies 10.6.1964
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4