Vihtori Storck 80 Vuotta
"Tärkein tapahtuma elämässäni on ollut se, kun sain parannuksen pyhän armon marraskuussa 1932. Silloin oli huomattava herätyksen aika Kinnulassa. Kymmenittäin nuoria sai tuona aikana parannuksen armon. Vieraana puhujana Kinnulassa oli silloin Santeri Eilola Paavolasta. — Rukoukseni ja toivoni on, että elämänmatkani päättyessä saisin kaikkien pyhien kanssa avata silmäni ikikesän maassa kiittäjäin laumassa enkelten juhlassa."
Näin puheli päivänsankari, jonka tavoitin Kelokorven pihamaalta täydessä työn touhussa mieliharrastuksensa parissa. Syntymässä oli puusta Väinämöinen virittelemässä kanneltaan. Tuokio energisen Vihtori- veljen ja hänen palvelevaisen Aune-vaimonsa kodissa oli mieliin jäävä. Heidän kotinsa pihamaalla liikkuessa tai päivänsankaria kuunnellessa voi palata ajassa vuosikymmenien päähän. Isien ja esi-isien elämä avautuu monella eri tapaa kävijälle, kuitenkin täysin sopusoinnussa oman aikamme kanssa.
Vihtori-veli syntyi kesäkuun 22. päivänä 1911 Kinnulan Ellulassa Helmi ja Eljas Storckin kolmanneksi vanhimpana lapsena. Syntymäkoti oli pieni mökki. Nuorella isällä ja äidillä oli varmaan huoli jokapäiväisestä ruoasta, koska perheeseen syntyi kaikkiaan seitsemän lasta. Vanhemmat eivät olleet uskomassa, mutta saivat myöhemmin parannuksen armon. He opettivat kuitenkin lapsilleen ruoka- ja iltarukoukset. Jokaisella lapsella oli oma rukous. Syynä tähän oli se, että ruokaa oli liian vähän. Vuonna 1918 perheessä syötiin pettuleipää huhtikuusta elokuuhun saakka. Kesän aikana pettuleivän sekaan laitettiin kuorineen jauhettua kaurajauhetta. Koska toimeentulo oli niukkaa, täytyi nuoren Vihtorin osallistua kaikenlaisiin töihin. Uitto- ja savottatyöt sekä paimenessa olo tulivat jo varhain tutuiksi.
"Pula-aika, joka alkoi 30-luvulla, oli ankeaa aikaa", muistelee Vihtori-veli. Raskaana aikana hän muistaa myös sotavuodet. Hän oli viisi vuotta yhtäjakoisesti taistelemassa isänmaan asian puolesta. Jumala varjeli hänet lähes vammoitta, vaikka hän näki toisia kaatuvan viereltään. Avioliiton Vihtori-veli solmi Kinnulasta kotoisin olevan Hilda Hännisen kanssa vuonna 1929. Aviopuoliso otettiin pois vuonna 1976, Jumala osoitti uudeksi aviopuolisoksi Aune Jäntin Rovaniemeltä, ja heidät vihittiin avioliittoon vuonna 1977.
Vihtori-veljen lahjoja on vuosikymmenien ajan saatu käyttää yhteisten asioiden hoitamisessa. Hän on hoitanut sekä kunnan että seurakunnan ja ennen kaikkea Rauhanyhdistyksen tehtäviä. Näistä tärkeimpänä tehtävänään Vihtori näkee Jumalan valtakunnan työn. Sananpalvelijan tehtävään hänet asetettiin jo vuonna 1933, vuosi sen jälkeen kun hän oli saanut parannuksen armon. Jo sitä ennen hän oli pitänyt iltahartauksia ollessaan sotaväessä Viipurissa. Kun oli tullut tietoon, että Vihtori on uskomassa, häntä oli pyydetty palvelemaan toisia sotilaita Jumalan sanalla.
Jumalan seurakuntaa Vihtori- veli on palvellut pitkään, lähes 60 vuoden ajan. Henkilökohtaisesti muistan hänet lapsuuskodin tuvassa avatun Raamatun äärellä kertomassa hyvästä ja rakastavasta paimenesta meille lapsille. Samalla rakkauden äänellä hän yhä vielä kutsuu epäuskoisia parannukseen ja rohkaisee jo uskomassa olevia. Erityisen lähellä hänen sydäntään ovat lapset ja nuoret, koska ajan vaarat ovat niin suuret. Omakohtainen usko ja Jumalan lasten rakkaudessa vaeltaminen ovat Vihtori-veljelle ensisijaisen tärkeitä asioita. Sen rinnalla kaikki muu halpenee. Hänelle Taivaan Isä on suonut runsain määrin lahjojaan. Ja koska terveys on hyvä, hänen aikansa ei käy pitkäksi monenlaisten harrastusten ansiosta.
Vihtori on hyvin laaja-alainen persoona. Milloin hänet tapaa koulussa Väinämöiseksi pukeutuneena, kontti selässä ja virsut jalassa, kertoilemassa mukaansatempaavasti vanhoista ajoista oppilaille. Tuttu näky on myös se, kun lapset kerääntyvät isoiso isän ympärille "telmimään" hänen kanssaan. Aamuvarhain hänet voi tavata uimaretkeltään vesien ollessa vielä jäässä. Välistä voi Vihtori-veljen kuulla esitelmöivän omista harrastuksistaan. Mutta ennen kaikkea tunnemme hänet Jumalan sanan kylvömiehenä. Tiedämme, miten turvallista on kääntyä hänen puoleensa. Hänellä on aina aikaa ja Jumalan antamaa viisautta neuvoa kysyvälle. Huumorintajuinen, räiskyvä temperamentti, mutta samalla syvällinen suhtautuminen elämään on kuvaavaa hänen persoonalleen.
Vihtori-veli elää täysitehoisesti tätä päivää ja suunnittelee huomista, katse suunnattuna iankaikkisiin, tuntien suurta kiitollisuutta Taivaan Isän armotyöstä ihmislasta kohtaan. Päivän lapsena, omalta puoleltaan viallisena hän tekee matkaa siinä toivossa, että hänetkin enkelit kerran saattelevat Aabrahamin helmaan.
Syntymäpäiväjuhlaa vietetään juhannuspäivänä Kinnulan Kelokorvessa, Vihtorin ja Aunen kodissa. Siitä päivänsankarin henkilökohtainen kutsu: ''Kun syntymäaika on juhannuksen aikaan, vietämme kiitollisuuden juhlaa Jumalan kukkien keskellä ystävien kanssa, seurojen merkeissä. Mahtaa kahvipannukin kallistella silloin nokkaansa."
Toivotamme päivänsankarille Taivaan Isän siunaamia terveitä päiviä uudelle vuosikymmenelle. Pyydämme Taivaan Isältä, että Hän antaisi Vihtorin olla vielä pitkään meidän keskellämme ilona, valona ja tukena. Omasta ja koti Siionin puolesta sydämellisesti onnitellen.
Rakel Vasalampi
Päivämies 12.6.1991