Karta väärän huoneenhaltijan opetusta
Rakkaat Jumalan armohuoneessa, joka on elävän Jumalan seurakunta, totuuden patsas ja perustus, on pantu huoneenhallitukseen uskollisia, antamaan itse kullekin määrättyä osaa ajallansa. Siihen evankeliumin saarnaajan työhön kuuluu, ei ainoastansa antaa ruokaa isoavaisille, vaan kaitsea Kristuksen laumaa, ja rangaista, neuvoa, nuhdella ja opettaa kaikella siveydellä ja pitkämielisyydellä Jumalan sydämellisen laupeuden jälkeen. Se on rakkauden uhrausta, vaikka siinä tosin ei itseltä mitään kulu, sillä kaikki tapahtuu Herran tavarasta ja terveellisen sanan muodossa. Niin kauan kun huoneenhaltija pysyy sillä tunnolla, että on Herralta paljon anteeksi saanut, ja hänelle paljon velkaantunut, menee kaikki hyvin, sillä usko tekee rakkauden kautta työtä väsymättä.
Mutta kanne Herran tavaran hukkaamisesta osoittaa vahinkoa, joka on tapahtunut. Jumalan ja hänen huoneväkensä rakkaudesta lankeamisen kautta jäävät ensimmäisen rakkauden työt pois. Usein käy, että huoneväki kokoontuu murheellisena ja palajaa enemmän kiusattuna. Ei saada ruokaa eikä muuta määrättyä osaa, kuten ennen. Maljan ja leivän sijassa heiluu ruoska, jolla hosutaan leipäveljiä. Ei loukkautuneella sydämellä voi tehdä oikein Herran työtä, ja jos ei niistä aikanansa parannusta tapahdu ja niitä rakkauteen asti sovita, niin vika pahenee ja tunnon pimeys tulee.
Kun Herra tahtoo lukua hallituksesta, niin se on korjaus seurakunnan edessä, jossa hän osoittaa tottelemattomuuden, ja hylkää sen nuhteet ja neuvot, ja niin eroaa sen yhteydestä. Hänellä on saarnaajan kunnia ja korkeamielisyys kasvanut nöyryyden ja muiden Hengen hedelmien sijaan. Hän hylkää koko kotonsa, jossa ennen oli paljon anteeksi saanut, ja huoneväen kanssa yhdessä pöydässä armon herkkuja nauttinut, ja rakkauden tulella lämmitellyt. Mutta ei hän jää yksinäiseksi, vaan viettelee toisia loukkaantuneita Herran velvollisia kannattajiksensa, ja yhtyy niiden kanssa eri huoneita asumaan, ja eri alttarilla suitsuttamaan, kuten Bileami Balkakin tykönä. Ne olivat kaikki muukalaisia alttareita, ulkona Israelista, jossa ainoastaan on Herran tabernakeli, jossa Herran tulta suitsutetaan. Sillä ei ole toisissa huoneissa paimenta, vaan pitää olla yksi lammashuone ja yksi paimen.
Tottelemattomuutensa vuoksi on väärä huoneenhaltia saanut tunnon pimeyden ja eriseuraisen mielen, sekä väkevän eksytyksen hengen, ja on kääntynyt eri hengellä ja opilla vääräin Kristuksen evankeliumia opettamaan. Muukalainen on opetus, kun Kristuksen ansion edelle eli sivulle tai jäljelle jotakin muuta pannaan.
Taivaan valtakunta, kuninkaaseen verrattu, vaatii lain hengellisyyden mukaan kymmenentuhannen velalliselta täyttä maksua niin kauan kun velallinen hätääntyy ja alentuu kerjäämään armoa. Silloin päästään ja antaa se koko velan anteeksi. Mutta väärä huoneenhaltia vähentää puolen lain hengellisyydestä, kun opettaa sen pitämisen mahdollisuutta ihmiselle, joka on lihallinen, ja synnin alle myyty. Hän myös vähentää osan evankeliumista, kun ihmistekoja korotetaan Kristuksen teon rinnalle. Hän hohtaa oman pyhyyden tielle, Jumalan valtakunnasta tämän maailman lapseksi, kuten Herran heitä kutsuu
Hän ei alistu totuutta tekemään eikä myös voi armoa kerjäämään alentua, vaikka tunto soimaa ja on levoton, turha kunnia ja paisunut mieli on sitä vastaan. Kun hän on väärällä opetuksella tuhansia vietellyt, ja eksyttänyt ulos armohuoneesta ja taas tuhansia sillä opetuksella vaivannut, niin näemme sen rangaistuksen, etteivät eriseuran päämiehet ole koskaan saaneet armoa palata takaisin. Syy on se, etteivät he voi alistua niin laajalta parannukseen, kuin ovat pahaa tehneet ja he häpeävät kerjätä. Mutta rikkaan armohuoneessa totuuden tekijät kaivavat juuria myöten vikansa näkösälle, ja parannuksen tekijänä armoa kerjäävät niin laajalta, kuin laaja vika on. Jos vesoja kuin katkotaan, mutta juuri jätetään kaivamatta, niin ei tila korjatuksi tule. Mutta väärä huoneenhaltija, joka on ruvennut eri huoneita asumaan, ja kaikissa hyvää saamaan. On tuntonsa suhteen uudesti nukkunut, etten sanoisi, kahdesti kuollut.
Moni eksynyt, kun kulkee huoneesta huoneeseen, sanoo kulkevansa kirkkaudesta kirkkauteen. Missä hän ennen näki aivan rapaa syötävän, siellä hän nyt itse syö kuin sika täydellä ruokahalulla, vieläpä kiittääkin, että siellä puhutaan niin kalliisti Jeesuksesta.
Niin kuin Herra kiitti sen palvelijan toimellisuutta, niin olemme nähneet, ettei heiltä touhua puutu, jossa onkin heidän elämänsä. Kun aikansa ovat touhunneet yhteen suuntaan, niin yhdytään toiseen suuntaan. Ja tunnussanaksi on tullut, että totiset tulevat joka joukossa autuaaksi. Mutta Herra kutsuu heitä tämän maailman lapsiksi, erottaen valkeuden lapsista, Jumalan lapsista, kuten edellisten oppikin vie valkeudesta pimeyteen, vaan toisten pimeydestä valkeuteen.
Tämän etsikkoajan ensimmäiset työntekijät ovat kontti selässä korpeen menneet, ja puhtaalla Kristuksen evankeliumilla väärän mammonan palvelijoista koonneet Herran armohuoneeseen tosi rakkaita ystäviä. Sen jälkeen on ollut monta väärää huoneenhaltiaa, jotka ovat vahingolliset eriseurat tehneet. Se on paljon murhetta matkaan saattanut. Mutta vielä kukoistaa Herran elopelto, ja hedelmää jouduttaa. Nuoret vanhain iloksi ja väsyneitten lohdutukseksi murheen päivinä, yhdessä rikkaan armohuoneessa ja pöydässä holhoavat toisiaan Jeesuksen nimeen. Puhdistusta tarvitsevat kaikki, nuoret ja vanhat, ja se on uskollisuus vähässä, että vaeltaa puhtaalla omallatunnolla ja puhtaan saan valkeudessa. Kun puhdas oppi saarnataan, ja me sitä rakastamme, niin ei se vie eri huoneisiin, kuten väärä huoneenhaltija, vaan se korjaa paljon hedelmää, eikä Herran hyvyys tule hukatuksi, vaan leiviskät lisääntyvät. Vähäkin hapatus koko taikinan hapattaa. Uskollisuus väärässä mammonassa vie korpeen (epäuskoisille julistamaan, skannaajan huomautus.) työhön, jossa kiusaaja koettelee ensin kaikilla kiusauksilla. Ei kukaan koettelematon pysy uskollisena saarnaajan penkillä. Nuoret lahjakkaat saarnaajat ovat suuressa vaarassa, jotka laajalti vanhassa kristillisyydessä liikkuvat, eivätkä rakasta korpeen mennä. Kokemattomalla voi tulla väärää työtä, varsinkin siellä, missä pahennuksia on. Ja jos vähässäkin joutuu väärää työtä tekemään, se aikain kuluttua paljon pahaa matkaan saattaa.
Uskollisuus Herran omassa vaaria ottamaan, ennen kaikkea itsestänsä, että elävä armo puhtaassa omassatunnossa säilyisi, ja että hän puhtaassa astiassa Herralle uhria kantaisi hänen huoneessansa. Ahneus on kaiken pahuuden juuri, jonka lisäksi turha kunnia, itserakkaus ja oma viisaus vaikuttavat, että pitäisi osata raamattu ja olla toistenkin lahjat, sekä saada kylä kylän jälkeen kääntymään ja se maine kauvas kuulumaan. Sen lisäksi ylpeys ja kateus vaikuttaa, että pitäisi päästä ensimmäiselle sijalle kaikissa, ja hyvän palveluksen ja lahjat saada. Vieläpä senkin maineen, että on kykenevä maallisia ja valtiollisiakin toimimaan, että historian palstoillakin kiitoslauseet tulisivat näkymään tuleville sukupolville.
Mutta täällä on meillä kaikki armosta toisen omaa, sekä hengelliset että maalliset lahjat. Vasta ylösnousemisessa pääsemme omaan osaamme, kun olemme olleet toisen osassa uskolliset kuolemaan asti. Niin valvo vielä vähä hetki, Sionin tytär pohjoisella maalla, ei kenkään voi palvella kahta herraa. Kun pysymme rikkaan Herran palvelijoina Hänen huoneessaan, niin perintö pysyy
koskematta tallella taivaassa, ja pääsemme pian oman tavaran nautintoon iankaikkiseen valtakuntaan. Kiitos, kunnia ja ylistys Jumalalle ja Karitsalle ijankaikkisesti.
Helsinki 23.2.1917
Heikki Jussila
Päivämies Keskiviikkona elokuun 17 päivänä 1977 N:o 33