Uuno Kallunki: Vanhurskauden palvelus

[Taavetti]

Vanhurskauden palvelus

Paavali ihmisten tavalla puhuen kehottaa Rooman kutsuttuja ja valittuja pyhiä antamaan jäsenensä vanhurskautta palvelemaan pyhitykseen. Muistuttaa entisyydestä, jolloinka oltiin alttiit syntiä ja vääryyttä palvelemaan kaikilla jäsenillään ja sehän oli luonnollista, koska synnin palvelijoita oltiin.
Sen isännän palveluksessa ollessa on moni pannut kaiken voimansa käyttöön ja vaarantanut terveytensäkin synnin mittaa täyttäessä. On tehty pitkiä päiviä ja valvottu yöttömiä öitä ja kaiken tämän palkkana on ollut kuolema.

Room. 1: 18. Sillä Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaiken ihmisten jumalattomuuden ja vääryyden tähden, jotka totuuden vääryydessä pitävät.
6: 17–18. Mutta Jumalalle olkoon kiitos, että te olitte synnin palvelijat, mutta nyt te olette sydämestänne kuuliaiset sen opin esikuvalle, johonka te annetut olette.
Ja että te olette vapahdetut synnistä, niin te olette vanhurskauden palvelijoiksi tulleet.
Tässä sitä on kiittämisen aihetta Jumalan lapsella, että kun on synti suuresti tuttu, niin on armo ylenpalttisesti tuttu.
Apostoli kysyy, että mitä hedelmää siis teidän silloin niistä oli, joita te nyt häpeätte?

Lihan heikkouden tähden Paavali rakkaudella näistä muistuttaa, että nyt Jumalan Palvelijoiksi tulleina on hedelmämme oleva pyhyyteen ja tulee Hengen kautta lihan työt kuolettaa. Tässä onkin opettelemista meille kaikille koko matkamme ajaksi. Ei sovi Jumalan lapsen lähteä lihalle lihan jälkeen elämään. Vahinko siinä tulee, jos himojen ja halujen mukaan eletään. Oma pahuus painaa meitä kaikkia niin likelle maata, ettei siinä kasvamisen varaa jää, vaikkei pakanain synneissä rypisikään.

Siionin laulaja on laulanut:
Oi murheella nyt muistelen aikoja nuoruuteni,
kun kuljin teillä syntisten, sain haavat sielulleni.

Kyllä sitä siinä on, että me edesmenneen ajan elämästämme olemme kuluttaneet pakanain tavalla eläen irstaisuudessa.
Apostoli on kerran rukoillut, että pistin hänen lihastansa otettaisiin, mutta on saanut vastauksen: ”Tyydy Minun armooni, Minun voimani on heikoissa väkevä." On rukoillut Jumalalta onnellista tietä Roomaan tullaksensa, että saisi siellä asuville Pyhille jotain Hengellistä lahjaa jakaa ja sanoo 15: 29: Mutta minä tiedän, kuin minä teidän tykönne tulen, että minä tulen Kristuksen evankeliumin täydellisellä siunauksella.
Apostoli puhuu Galatalaiskirjeessä lihan töistä ja Hengen hedelmistä ja sanoo, että jos te Hengeltä hallitaan, niin ette lihan himoa täytä. Hengen hedelmät ovat: Rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävyys, hyvyys, usko, hiljaisuus ja puhtaus.
Katsellessaan vaellustaan joutuu sen toteamaan, että hyvistä päätöksistä huolimatta on joutunut monesti vikoihin ja heikkouksiin. Herran apostoli tämän tietäen on kirjoittanutkin: Rakkaat veljet, jos ihminen osaa johonkuhun vikaan tulla, niin te jotka hengelliset olette, ojentakaa senkaltaista siveyden Hengessä ja katso itsiäs, ettet sinä myös kiusattaisi. Gal. 6: 1.
Ei Paavali sano, että jos epäonnistumista tulee, niin heittäkää uskominen pois, vaan elämän Sana Pyhän Hengen kautta kehottaa parannukseen. Iankaikkinen elämä on Jumalan lahja ja me omistamme sitä uskon kautta. Me olemme synnistä vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi tultu. Pysykäämme siinä vapaudessa. Jeesuksen veri puhuu hyvää sanomaa. Ole nytkin hyvässä turvassa ja usko kaikki synnit siinä veressä anteeksi, niin olet autuas nyt ja kerran kutsun saatuasi pääset taivaaseen. Samoin saapi hänkin uskoa, joka ei ole ennen uskonut, ettei joutuisi kadotuksen vaivaan. Ilman uskoa ei kelpaa Jumalalle.

Uuno Kallunki
Päivämies heinäkuun 31 päivänä 1958

[Taavetti]

N:a39-1959. 18 sunn. Kolm. päivästä

Älkää rakastako väärin

1. Joh. 2:15–23.
Apostoli Johannes kirjoittaa vahingollisesta maailman rakastamisesta. Kaikki siellä oleva ei ole Isästä, ja Isän rakkaus ei ole hänessä, joka elää maailman rakkaudessa. Selittää, mitä kaikkea sisältyy synnin maailmaan, jota Jumalan lapsen tulee karttaa. Ne ovat: lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus. Turmeltunut osuutemme on täynnä pahoja himoja ja haluja, joita vastaan tulee taistella Hengen aseilla. Paavali neuvoo kuolettamaan maiset jäsenemme. Pyhä Henki auttaa heikkoudessamme pysymän voiton päällä.

Silmäin pyyntö tarkoittaa syntejä, joita silmämme havaitsevat ja niihin houkuttelevat lankeamaan. Jeesus sanoo Matteuksen kautta, että jos oikia silmäsi sinut pahentaa. Ja toisessa paikassa, että jos silmäsi pahentaa, niin puhkaise se, ja heitä pois tyköäsi. Me käytämme silmiämme luonnollisesti katselemiseen. Se on luvallista ja lisäksi vielä, olemme suuressa kiitoksen velassa Luojallemme näkemisen lahjasta ja kaikista aisteistamme, jotka olemme saanut terveessä ruumiissa. Pois heittäminen tarkoittaa parannuksen tekoa silmän synneistä ja sen houkutukset tulisi havaita ennen vahingon tapahtumista. Rukouksessa voi pyytää: »Meit' synnin vioist' varjele ja ristin alla auttele». Vanhempiansa ylenkatsovista silmistä Salomo ennustaa uhkaavasti, että korpit kaivavat ne ulos ja kotkan pojat ne syövät. (San.1: 30, 17).

Elämän korska on sitä ylpeydessä tavoiteltua elämän ylellisyyttä, taikka toisin sanottuna: Jumalan antamain ajallisten hyvyyksien väärää käyttämistä oman minämme palveluksessa. Siionin laulaja on kehottanut Eevan lasta karttamaan maassa mätänevää koreutta ja muistamaan pian tapahtuvaa pois muuttoa. »Maailma katoo ja hänen himonsa, mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy iankaikkisesti».

Nyt on viimeinen aika ja ennustettu antikristus oli jo Johanneksen aikana monena ilmaantunut. Valkeuden enkeliksi pukeutuneita perkeleitä on, tulta taivaasta pudottamassa, lukemattomia. Säikähdyttävä eksymisen pelko valtaa monesti kulkijan mielen. Johannes kiirehti sanomaan: »Teillä on voide häneltä, joka Pyhä on». En ole kirjoittanutkaan, niin kuin totuuden tietämättömille. Totuudessa ei ole valhetta. Joka kieltää Kristuksen, hän on valehtelija, antikristus (vastakristus). Joka kieltää Pojan, hänellä ei ole Isääkään. Emmehän kieltä häntä, emmehän tahdo olla orpoja ja yksinäisiä. Herran seurakunta hoitaa vielä lapsiansa taivaan voiteella. Synnit saapi epäileväkin uskoa Jeesuksen veressä anteeksi ja saapi voiman uskossa tehdä matkaa kotia kohti. »Maailman rakkaus mielestä heitä riemulla rientääkses' kotia päin». Siihen on meitä rakkauden apostoli kirjoituksellaan tahtonut neuvoa.U

Uuno Kallunki (Oulu)
Päivämies syyskuu 24 päivä 1959

[Taavetti]

14 s. Kolmin. p:stä, Luuk. 4: 23 - 30)

Sana vaikutti

Jesajan ennustuksen täyttymisestä Jeesuksen pitämä puhe Nasaretissa, sai kuulijoissa aikaan arvostelun kohun.
Armon sanat tuntuivat ihmeellisiltä, mutta täällä kasvaneen halpasäätyisen Joosepin pojan puhetta arvosteltiin mitättömän persoonan, eikä asian kalleuden mukaan. Jeesus sanookin näille makustelijoille: "Ei yksikään profeetta ole isänsä maalla otollinen. Sanokaa tämä sananlasku: Parantaja paranna itsesi!"

Näin on ja tulee olemaan. Mestari puhui kaikkien aikojen ihmisille. Muutamia sairaita Jeesus paransi kädellään. Ihmisten epäusko oli etsimässä ihmetekojen tapahtumista. Kapernaumissa kerrottiin Jeesuksen voimallisesti vaikuttaneen. Nasaretin hyville ihmisille Jeesus kertoo Eliaan rukouksen kautta, Israelia kohdanneesta kuivuudesta ja nälästä.

Silloin leskivaimo ruokki profeettaa, eikä ruoka loppunut. Lesken ja hänen poikansa nälkäkuolema peruuntui Jumalan suuresta siunauksesta. Eikö muitakin leskiä ollut? kysyy Jeesus.
Oli, mutta eivät he olleet uskovaisia

Jumala täyttää köyhät hyvyydellään, mutta rikkaat hän lähettää tyhjinä pois.
Oli Israelissa spitalisia Eliaan ajalla, vaan ei heistä yhtäkään parannettu. Syyrialainen Naeman puhdistettiin, ja hän sai halun uhrata ainoastaan Israelin Jumalalle. Vastahakoinen sotaherra, Jumalan palvelijain opastamana pääsee Jordanin terveeksi tekevään kylpyyn.

Jeesus puhuu totuudessa, ja kotikaupungin arvoisat tuttavat suuttuvat. Ajavat hänet pois ja aikovat syöstä jyrkänteeltä alas. Jumala ei pannut nimeään tämän päätöksen alle, ja Jeesus käveli heidän keskeltänsä pois.

Ja hän ihmetteli heidän epäuskoansa. Mark. 6. 6.

"Miks vaivaat sä itseäs orjuudellas
ja aitta vaan katselet puutoksias,
kun Jumalan Karitsaa katsella saa,
myös sinua verellään puhdistavaa.

Virsi 311: 2.
Uuno Kallunki, Oulu
Päivämies 30.8.1956