Kärsinyt Vapahtaja

Kirkkovuoden pyhäpäiviin liittyviä tekstejä,

EINO RIMPILÄINEN: Se on täytetty

ViestiKirjoittaja Taavi » 23 Huhti 2009, 08:18

EINO RIMPILÄINEN: Se on täytetty


”Kun Jeesus oli ottanut hapanviiniä
sanoi hän: „Se on täytetty", ja kallisti
päänsä ja antoi henkensä" (Joh. 19:34)

Syntiinlankeemuksen vahinko oli niin suuri, ettei sitä voinut kukaan langenneista Aatamin lapsista edes omalle kohdalleen korjata, sitä vähemmin toisen. Ei voinut velikään veljeään armahtaa, eikä ketään sovittaa Jumalalle. Heidän sielunsa lunastus oli niin kallis, että se jäi tekemättä ihmiseltä iankaikkisesti, sanoo Pyhä kirja.

Tämän vahingon korjaa Jumala siinä, että antoi oman rakkaan Poikansa. Tämä Jumalan rakas Poika, Herra Jeesus, sikisi Pyhästä Hengestä ja syntyi neitsyt Mariasta. Jo siksi, että myös lapsilla on liha ja, veri, piti hänen niistäkin osalliseksi tulla, että hän voi kuolemansa kautta hukuttaa sen, jolla kuoleman valta oli, se on perkeleen. Ei jäänyt lunastustyö tältä kohtaa vaille. Ei jäänyt myös pyhä ja vanhurskas Jumalan laki miltään kohtaa täyttämättä. Ensimmäiset verensä pisarat~ hän vuodatti, jo silloin, kun kahdeksanpäiväisenä käypi lain liittoon: Täyttää sen niin täydellisesti, ettei Mooseskaan kirkastusvuorella löydä hänestä pienintäkään vikaa. "Kuka nuhtelee minua synnin tähden, ” sanoo Jeesus, ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä mielistyin", sanoo Jumala taivaasta.

Hän ottaa kantaakseen ja maksaakseen koko ihmiskunnan synnit, kun Herra heitti kaikkein meidän syntimme hänen päällensä. Meidän Aatamissa langenneiden syntitaakka oli niin raskas, että hän vajoaa niiden painamana syviin vesiin, joissa ei ollut pohjaa. Helvetin laineiden kuuma virta upottaa häntä. Suuressa hädässä hänen täytyy rukoilla Isää ottamaan pois se karvas kalkki, Mutta kuitenkin antaen henkensä vikauhriksi kadotettujen lastensa tähden, Hän tyytyy rakkaan Isänsä tahtoon. Hän antaa sitoa viattomat kätensä, peittää kasvonsa, ottaa vastaan syljet ja lyönnit, antaa ruumiinsa ruoskia luihin asti, päähänsä antaa painaa orjantappurakruunun, päällensä pilkkakaavun, käteensä ruokosauvan, kantaa ristinhirsipuun Golgatalle, antaa naulita kätensä ja jalkansa siihen. Ei valita, ei kiroa. On niin kuin lammas kerijänsä edessä ja niin kuin karitsa teurastettavaksi vietynä. Kärsii hirveimmät ruumiin ja vielä hirveimmät sielu tuskat Jumalan ja kaikkien hylkäämänä, sillä ei ollut apuna yhtään kansasta hänen kanssansa tässä suurimmassa sodassa.

Yksin sotii Juudan Jalopeura saatanan valtaa vastaan ja voittaa. Rakkaus on hänellä langennutta ihmiskuntaa kohtaan kuumempi helvettiä ja väkevämpi kuolemaa. Kun sota on voitettu ja rauha saatu, niin silloin hän huutaa: "Se on täytetty". Ei jäänyt lunastustyö miltään kohtaa vaille. Laki ja profeettain kirjoitukset tulivat täytetyiksi. Jumalan viha lepytetyksi. Daavidin kaatunut maja nostetuksi. Vahingon veräjä tukituksi. Hänen verensä kautta avautui tie käydä pyhään kaikkein suurimmankin syntisen. Ryövärinkin. Sinun ja myös minun.

Hänen sovintoverensä hyvää puhuva ääni kuuluu Siionin pyhältä vuorelta, Jumalan juhlakaupungista, taivaasta kuuluvana anteeksiantamuksen sanana tänäkin pitkäperjantaina. Et tarvitse murheellisella sydämellä taampaa katsella hänen raskaita vaivojaan. Et lyödä rintoihisi ja mennä kotiisi. Et sanoa:"Tämä oli hurskas. Tämä oli Jumalan Poika." Saat sanoa kaikista synneistäsi vapautuneena, epäilyksistäkin: "Minun Herrani ja minun Jumalani." Myös Sinä nuori, keski-ikäinen ja vanha. Hän kantaa heikkoa sylissään. Painaa murheellista rakkaudesta palavaa sydäntänsä vasten. Ruokkii nälkäistä Isänsä huoneen runsailla tavaroilla:.

Kerran, kun vaelluksemme päättyy ja matkasauvamme saamme laskea tälle puolen kuoleman virran, Hän on tukenamme ja kantaa meidät kotiin. Siellä saa Jeesuksen verellä pesty ja uskolla puhdistettu sielumme yhtyä kaikkien maasta ostettujen kanssa loppumattomaan kiitoslauluun tapetulle ja ylösnousseelle Jumalan Karitsalle iankaikkisesti.

Eino Rimpiläinen
Päivämies huhtikuun 1 päivänä 1958
Avatar
Taavi
vakiintunut
 
Viestit: 148
Liittynyt: 24 Loka 2005, 04:46
Paikkakunta: kotimökki

ViestiKirjoittaja Taavi » 07 Touko 2009, 18:23

KRISTUKSEN LUNASTUKSEN KALLEUDESTA

”Vaan sinä sait minun työtä tekemään sinun synneissäsi,
ja olet tehnyt minulle vaivaa sinun pahoissa teoissasi”

Jes. 43: 24.

Näin valittaa Kristuksen henki jo vuosisatoja ennen Hänen lihaan tulemistaan. Ihmisen tosin oli Jumala alun pitäen onnelliseen ja viattomaan tilaan tehnyt, mutta kuitenkin hän kuunteli käärmeen houkutusta, söi kielletyn puun hedelmästä, lankesi syntiin, kadotti sielunsa rauhan ja taivaan, tuon iankaikkisesti parhaimman aarteen. Hän tuli tämän tähden kokonaan voimattomaksi ja kyvyttömäksi kaikkeen hyvään, niin kuin Raamattu sanoo: "Kaikki ovat poikenneet pois ja kelvottomaksi tulleet, ei ole yhtään joka hyvää tekee, ei ainoaakaan" (Room. 3: 12). Siis ansionsa perustuksella ihminen on helvetin oma.

Mutta Jumala ei lastansa jättänyt tällaiseen tilaan. Hän rakasti langennutta lastaan, ja niin Hän "rakkaudesta" lupasi hänelle Lunastajan helvetin kadotuksesta ja perkeleen vallasta. Ei kultaa eikä hopeaa, eikä mitään maan tavaraa Hän ihmisen lunastukseksi antanut, vaan rakkaan poikansa Jeesuksen Kristuksen.

Tämä lunastustyö ei tapahtunut vaivatta, niin kuin hän profeetan kautta
sanookin: "Sinä, sinä sait minut työtä tekemään sinun synneissäsi ja saatit minulle paljon vaivaa pahoilla teoillasi." Sinä ja minä, me ihmislapset me saatimme Hänelle paljon vaivaa ja työtä. Me olimme niitä, joita Hänen täytyi maksaa, vaikka ei hän ryövännyt ollut. Meidän tähtemme Hän vajosi syviin vesiin, joissa ei pohjaa ollut. Meidän tähtemme Hän väsyi paljosta itkusta ja huutamisesta. Meidän tähtemme Hänen kurkkunsa kuivettui ja näkönsä vaipui, toivoessa Jumalan päälle (Ps. 69). Meidän tähtemme Hän yrttitarhan maalla valitti: "Virta upottaa minut" Meidän tähtemme Hän rukoilee taivaallista, rakasta Isäänsä, ettei vuo Häntä upottaisi, eikä syvyys Häntä lainaisi, eikä kaivon suu suljettaisi Hänen päällensä.

Siis syvissä vesissä oli ihmislapsi, kovin syvään oli synti hänet painanut! Ei ollut ainoatakaan pelastuksen mahdollisuutta ilman Jeesusta. Oi, kuinka suuri rakkaus oli, Hän viattomana kärsi viallisen edestä niin suuren vaivan! Täytyy sanoa, että todella suuri rakkaus oli Jeesuksella langenneeseen lapseen, kun
Häntä ei pidättänyt taivaan kunnia eikä enkelein seura, vaan alentui kirotun maan päälle kirouksen alle joutuneen ihmislapsen edestä kirouksen alle tulemaan. Senpä tähden sanookin Johannes: "Katsokaa, minkä kaltaisen rakkauden on Isä meille osoittanut!" (1. Joh. 3: 1).
Mutta ei moni välitä tästä rakkaudesta, jonka rakkauden ja armon kautta ihmislapsi autuaaksi tulisi. Voi, kuinka vähän on niitä, jotka uskovat Jeesuksen päälle Raamattujen mukaan. Paljon on suukristityitä: paljon on "Herra, Herra" huutajia, mutta vähän Jumalan tahdon tekijöitä. Ei Herran Jeesuksen viaton kärsiminen ja sanomaton vaiva ole saanut särkeä ja ympärileikata ihmisten kivikovaa sydäntä. Kovempi saattaa kuolevaisen ihmisen sydän olla kuin kova Golgatan kallio, joka vapisi ja halkeili, kun Herrain Herra ja Kuningasten Kuningas antoi henkensä ja vuodatti verensä langenneitten Aadamin lasten ja koreitten Eevan tyttärien edestä, että langennut, ylpeä ja kova ihmislapsi lunastettaisiin taivaaseen, jos häntä sinne päästä haluttaisi.

Älkää enää, kalliit sielut, ristiinnaulitko synneillänne Jeesusta. Se tuntuu Hänestä liian kipeältä, kun saa nähdä lunastetut lapsensa murhaajien leirissä. Älkää enää kantako tämän maailman muotivaatteita päällänne, sillä Jeesuksen piti kantaa purppuraista kaapua ja orjantappuraista kruunua tähtemme. Älä juokse kevein askelin ilosta iloon synnin tiellä, sillä kovin raskaat olivat Jeesuksen askeleet tämän maan päällä. Sanon, kovin raskaat. Voi, langennut lapsi! Millä tunnolla sinä astunet kerran Hänen eteensä tilinteolle töistäsi, kun Tuomarin silmät ovat niin kuin tulen liekki ja äänikin kuin paljon veden kohina; jonka kasvojen edessä maa ja taivaskin pakenee. Voi, voi, silloin tulee sinulle huuto vuorille ja kukkuloille: ”Langetkaa meidän päällemme, ja peittäkää meitä, sen kasvojen edestä, joka istuimella istuu, ja Karitsan vihan edestä, sillä Hänen suuri ja hirmuinen päivänsä on tullut ja kuka voi pysyä." Sen tähden, tee parannus, kallis sielu. Vielä on anteeksiantamus sinulle Jeesuksen veressä. Vielä kuulutetaan kaikille katuvaisille ja vaivatuille: "Poikani ja tyttäreni, ole hyvässä turvassa, sinun syntisi annetaan anteeksi sinulle." Ota se vastaan ja usko, niin tulet autuaaksi. Eikö olisi kallista tehdä matkaa täällä vieraalla maalla taivasta kohti, ja silmänsä viimeisen kerran kiinni painaa siinä tietoisuudessa, että taivaan juhlavaunut tulevat taivaallisen saattoväen kanssa noutamaan, monesti suuren murheen ja kiusausten alla kulkevan sieluraukan, tuon Karitsan emännän ja pääsisit Rakastajaasi Jeesusta kasvoista kasvoihin katselemaan iankaikkisesti. Amen
Eino Rimpiläinen
Päivämies huhtikuun 11 päivä 1972
Avatar
Taavi
vakiintunut
 
Viestit: 148
Liittynyt: 24 Loka 2005, 04:46
Paikkakunta: kotimökki

ViestiKirjoittaja Rebekka » 07 Touko 2009, 18:33

Kiitos Taavetti kun tuot naita vanhojen saarnamiesten kirjoituksia esille. Tamakin Rimpilaisen seta oli moneen kertaan meilla majoituksessa ja on nostalgista lukea hanen tuotettaan.
Rebekka
pirteä
 
Viestit: 290
Liittynyt: 15 Maalis 2009, 23:21

ViestiKirjoittaja Taavi » 06 Heinä 2009, 20:41

Älä vanno, noudata totuutta

Matt. 5: 33–37

Tämän päivän evankeliumi on otettu vuorisaarnasta, jonka Jeesus piti omille opetuslapsilleen. Erikoisesti Jeesus kehottaa tässä opetuslapsiaan puhumaan totta kaikissa asioissa, eikä anna lupaa vannoa asian todenperäisyyden vahvistamiseksi taivaan, maan, Jumalan suuren kaupungin Jerusalemin so. Hänen valtakuntansa, eikä edes oman päänsä kautta, koska ihminen ei voi yhtään hiustakaan muuttaa valkeaksi tai mustaksi. Jeesus ei myöskään lupaa tehdä kostonvalaa tai -päätöstä ketään kohtaan, sillä kirjoitettu on: "Älkää kostako, minun rakkaani, vaan antakaa Jumalan vihan sijaa saada. Sillä kirjoitettu, on: minun on kosto, minä tahdon kostaa, sanoo Herra." (Room. 12: 19). Tähän ` sisältyy myös se asia, jossa Jaakob kehottaa ajallisten suunnitelmienkin kohdalla sanomaan: ”Jos Herra tahtoo ja me elämme, niin me tätä taikka sitä tahdomme tehdä.”

Epäuskoinen maailma pyhineen ja pahoineen on täynnä vannomista, valhetta ja vääryyttä. Ei ole monta heidän joukossaan, joilla olisi pyrkimys pysyä totuudessa kaikissa asioissa. Uskottoman isä, sielunvihollinen, on valehtelija ja valheen isä, sillä "hän on ollut murhaaja alusta, ja ei pysynyt totuudessa, sillä ei totuus ole hänessä:' (Joh. 8:44) Se osaa käyttää hyväkseen Raamattuakin, niin kuin Jeesustakin kiusatessa. (Matt. 4:6) Synagogassakin kirkon päämies on sen palvelijana Jumalan töitä estäessään. (Luuk: 13: 14). Siksi maailman lapsilta ei voi muuta odottaakaan. Se on heidän uskottomuutensa hedelmä.
Valehteleminen ei sovi Jumalan lapselle, vaikka siihenkin syntiin on hyvä taipumus perisynnin kautta. Kuinka usein tekisikään mieli selittää, jopa todistella ja vakuuttaa asia toiseksi kuin mitä se todellisuudessa on. Eikä sitä tarvitsisi paljoa muuttaakaan, kun se jo saisi toisen luonteen ja näkyisi aivan toisessa valossa. Asian kosketellessa vielä jotakin toista henkilöä, panetelluksi, ja panettelu on synti. Näin kun on kirjoitettu: "Älkää toinen toistanne panetelko, rakkaat veljet: joka veljeänsä panettelee ja veljiänsä tuomitsee, se panettelee lakia ja tuomitsee lain", sanotaan Raamatussa. Panettelu koituu lopuksi panettelijalle vahingoksi, niin kuin on kirjoitettu: "Monta on langennut miekan terän kautta, vaan ei niin usea kuin pahan kielen kautta." (Siir. 28: 22).

Kärsimystähän siitä tulee usein panetellullekin: "Ruoska tekee vanteet, mutta paha kieli särkee luut ja kaikki tyynni.(Siir.28: 21) Jeesus tarkoittaa samaa totuudessa pysymistä kehottaessaan uskovaisia ilmoittamaan Hänen sanaansa ja tahtoansa. Erikoisesti siinä. Ajallisissa asioissa valheen ja vääryyden seuraus sitä kärsineellä kestää korkeintaan ihmisen elämän ajan, mutta Jumalan tahdon ja sanan väärentäminen saattaa sen uskoneelle ja opettaneelle iankaikkisen kadotuksen ja vaivan helvetissä. Ja niitä poloisia on paljon.

Jeesus ei kiellä uskovaisiltaan sitä valaa, minkä voi joutua tekemään oikeuden edessä. Siitäkin oli määräys jo vanhan liiton ajalla (Moos. 22: 11) sekä (Hebr. 6: 16). "Sillä ihmiset tosin vannovat sen kautta, joka suurempi on kuin he, ja se on kaiken heidän riitansa loppu, jos se valalla vahvistetaan.”
Kunpa muistaisimme aina nämäkin Jeesuksen sanat: "Vaan teidän puheenne pitää oleman: on, on, ei, ei, mutta mikä siihen lisätään, se on pahasta.” Ja vielä nekin sanat, jotka Jaakob Jumalan ja Herran Jeesuksen palvelijana on kirjoittanut: "Ennen kaikkea, rakkaat veljet, älkää vannoko, ei taivaan kautta eikä maan, ei myös yhtään valaa, mutta olkoon teidän puheenne niin, kuin niin on, ja se olkoon ei, kun ei on, ettette ulkokultaisuuteen lankeaisi". "Väärä todistaja ei pidä pääsemän rankaisematta ja joka rohkeasti valehtelee, se kadotetaan" (Sananl. 19: 9). Muistaessamme nämä, punnitsisimme varmasti paremmin sanojamme.

Tässäkin asiassa uskovainen joutuu usein syntisen paikalle, vaikka ei olekaan halu vääristellä mitään. Tulee muistivirheitä. Saattaa joutua kertomaan toiselta kuultua asiaa, joka osoittautuukin totuudesta poikkeavaksi jne. Mutta uskovainen ihminen pyytää korjata sellaisetkin asiat tunnustamalla ja anteeksi pyytämällä, ja koettaa säilyttää siinäkin asiassa hyvän omantunnon Jumalan ja ihmisten edessä Jeesuksen veren kautta. Tekin lapset, muistakaa niitä laulun sanoja: "Leikissä ja tosissa, puhu aina totta, ” ja että ”rehellisyys maan perii." Ne ovat tärkeitä neuvoja elämässä, joista on suuri siunaus. Uskomme tällaiset, niin kuin muutkin synnit anteeksi Jeesuksen sovintoveressä ja pyhässä nimessä, ja olkaamme hyvässä turvassa. Yksi on ollut täydellinen. Hän on Herra Jeesus, joka on sovinto meidän syntiemme edestä. Amen.

EINO RIMPILÄINEN
Päivämies elokuun 28 päivä 1963.
Taivaan valtakunnan salaisuudet III.
Avatar
Taavi
vakiintunut
 
Viestit: 148
Liittynyt: 24 Loka 2005, 04:46
Paikkakunta: kotimökki

Kärsinyt Vapahtaja

ViestiKirjoittaja Taavi » 23 Elo 2009, 15:49

Kärsinyt Vapahtaja

"Mutta tämä on teidän hetkenne ja pimeyden valta." Luuk. 22: 53.

Paastonaikana me olemme jälleen seuraamassa meidän luterilaisen kirkkomme mukana Kristuksen kärsimisen historiaa. Se korkea tehtävä, jonka Jumala antoi Pojalleen, muistuttaa meitä hänen lapsiaan aina ajattelemaan sitä suurta arvoa, jonka osallisuuteen meidät on lunastettu. Lunastustyötä tehdessään joutuu Jeesus ihmisenä kokemuksiin, joita on mahdoton kenenkään syntisen ihmisen sanoihin pukea.
Apostolit saivat olla Jeesuksen seurassa aina siitä asti, kuin hän profeetalliseen virkaansa astui. He saivat nähdä, kuinka hän hyvänä paimenena paransi sairaita, herätti kuolleita ja avasi sokeain silmät. Näitä kaikkia hän teki ihmisenä Jumalan voimalla. Hän oli silloinen ihmelääkäri, josta sanotaan: "Ei ole maanpäällä ennen ollut sellaista ihmistä"
Myös hänen puheistaan sanotaan, että ne olivat voimalliset, eikä niin kuin kirjanoppineiden.

Suuret kansajoukot seurasivat Jeesusta ja tahtoivat kuulla hänen opetuksiansa. Juutalaisissa ylimmäisissä papeissa ja kirjanoppineissa heräsi suunnaton kateus Jeesusta kohtaan. He pitivät neuvottelukokouksen, jossa he päättivät ryhtyä salaiseen vainoon Jeesusta vastaan, saadaksensa hänet tappaa. Heidän ymmärryksensä silmät tulivat kateuden ja vihan alla niin sokaistuiksi, että he pitivät Jeesusta suurena vääräoppisena ja kansan villitsijänä.
Jeesus tiesi heidän aikeensa, ja sen jälkeen sanotaan, että Jeesus ei enää vaeltanut julkisesti heidän keskellänsä. Mutta ennen kärsimistään hän tahtoi viettää viimeisen illan omiensa keskuudessa, jossa hän asettaa pyhän ehtoollisen, kalliin muistoaterian, ja jossa hän käskee aina muistamaan hänen kuolemataan. Samassa yhteydessä hän myös pitää opetuslasten sydämiä lämmittävän hyvästijättöpuheen, jonka evankelista Johannes on niin kalliisti muistiin kirjoittanut. Täältä hän lähtee Getsemaneen, jossa hän kamppailee sielunsa tuskissa, ja jossa hän joutuu suureen ahdistukseen. Hänen hikipisaransa olivat kuin veripisarat, jotka maahan tippuivat.

Tässä on ensimmäinen hetki, ja kenties sellaisena raskainta kestää lunastustyöhön astuessaan. Ihminen, kuka lienetkin, ajattele tätä. Näiden tuskien ohi mennessä tulee kavaltaja, Juudas, ylimmäisten pappien ja suuren joukon kanssa häntä kiinni ottamaan. Tässä on paikka, jossa Jeesus lausuu alussa mainitut sanat. "Tämä on teidän hetkenne ja pimeyden valta" Luuk. 22: 53. Jeesus tahtoo kiinniottajille huomauttaa juuri tästä hetkestä, joksi Isä oli antanut pimeyden voimille vallan Poikansa suhteen.
Tätä hetkeä juutalaiset käyttivät Jeesusta kohtaan hirmuisella tavalla. He sitoivat hänet köysillä, ja veivät hänet ylimmäisen papin saliin. Jeesus muistuttaa juutalaisia siitä, kuinka hän oli joka päivä heidän keskellään ja opetti temppelissä, ja etteivät he ojentaneet käsiänsä silloin hänen päälleen.
Pimeyden valta iloitsi todella tällä hetkellä.
Jeesus alistuu tyynenä ja rauhallisena heidän tuomittavakseen. Hän katselee tuomiota vastaan ottaessaan sitä laumaa, jolla kerran hänen kanssansa iloitsee voittajana Jumalan ja Karitsan istuimen edessä.

Kun Jeesusta tutkitaan, etsitään häntä vastaan väärät todistajat, jotka sitten sanovat Jeesuksen kieltävän keisarille veroa maksamasta, ja sanoo olevansa kuningas, Kristus. Jeesusta lyödään korvalle, syljetään kasvoihin, pilkataan, häväistään kokonainen yö ja seuraava päivä, kello 15 asti, jolloin ristiin hänet naulitaan. Kun Jesaja profeetta katsoo tapausta jo lähes seitsemän sataa vuotta ennen, hän näkee, kuinka hän on haavoitettu meidän pahain tekojemme tähden, ja meidän synteimme tähden on hän piesty, rangaistus on hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme terveiksi tulleet.
Tämä oli pimeyden hetki, joka Jeesuksen päällä oli meidän tähtemme.

Meitä syntisraukkoja Jeesus muistaa. Meitä hän niin paljon rakastaa, että hän astuu ristin kuolemaan. Viattomana Jumalan Karitsana hän ottaa meidän viallisten synnit päälleen. Hän muistaa oppilapsiansa, muistaa sinua ja minuakin, kallis matkaystäväni. Ristillä ollessaan hän vielä rukoilee niidenkin edestä, jotka hänet ristiin naulitsivat.
Katsele, matkaystävä, tässä kärsivää Vapahtajaa, joka Golgatan keskimmäisellä ristillä, maan ja taivaan välillä, sinun syntejäsi kantaa. Virren veisaaja sanoo: "Ah, ken näitä katseleepi, eikö rintaan löisi jo."

Kuinka kauheat meidän syntimme Jumalan edessä ovat olleetkaan, kun Jumalan
ainokaisen Pojan piti näin raskas ristinkuolema kärsiä. Kuinka saattaa turha maailma näin kalliin armon ja taivaan rakkauden hyljätä ja halpana pitää. Herra Jeesus kantoi syntimme kuoleman hautaan. Hänen viimeinen huutonsa oli: "Se on täytetty". Pimeyden valta menetti nyt voimansa. Kun Jeesus ristillä kuolee, niin maa halkeaa ja haudat aukenevat ja monta pyhää nousi ylös haudoista ja näyttäytyi monelle. Vasta nyt ylimmäiset papit tunnustavat Jeesusta, että hän oli hurskas mies.

Näin täytti Herramme Jeesus lunastustyön. Jumalan kasvojen edessä itse kauttansa, ja on meidän syntimme vienyt kuoleman hautaan, Jeesuksen viaton veri vuosi viidestä haavasta meidän synteimme sovinnoksi. Siinä veressä meillä on vapaa tykökäymys uskossa tähän armoon.
Kun armon aurinko Herra Jeesus nousee kuolleista pääsiäisen ihanana aamuna, tuopi hän omilleen rauhan terveiset: "Rauha olkoon teille." Nyt on sota voitettu ja rauha on saavutettu. Kuolema ja helvetti on voitettu. Pimeyden valtakausi on nyt ohi. Nyt on Herra ` Jeesus korotettu alennuksensa tilasta Isän edessä.

Ylösnousemisensa jälkeen hän ilmestyy omillensa useita kertoja, ja lähettää heidät tätä hyvää sanomaa ilmoittamaan kaikille ihmisille. Tätä riemuvuoden pasuunaa olemme mekin saaneet kuulla. Olemme päässeet uskon kautta tähän armoon Jumalan valtakunnassa, jossa sinulle ja minullekin julistettiin kaikkein syntein anteeksiantamus Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä.
Tämä on todellakin kallis, ja me tahdomme sen myös sinä pitää sen tähden, että me sen kautta olemme nyt jo autuaat, olemme saaneet Jumalan lapsioikeuden, jossa me saamme seisoa Jumalan kunnian toivossa.

Kerran kun tämä toivo muuttuu näkemiseksi, niin silloin ei enää ulotu meitä vaivaamaan tämä turmeltunut osa, vaan köyhä Siionin matkamies saa katsoa kasvoista kasvoihin suurta Ylimmäistä pappia ja Ristinkantajaa, Herraa Jeesusta, jonka rakkauden tuli oli köyhää syntistä kohtaan helvetin liekkiäkin kuumempi.
Usko sen tähden, kallis matkaystävä, veljeni ja sisareni, kaikki syntisi ja matkan viat anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä.
Kohta päättyy matkamme.
Kohta tulevat Siionin juhlavaunut sinua noutamaan taivaaseen. Siihen auta meitä, rakas taivaallinen Isä, että me tämän luottamuksen lujana pidämme, Amen.

Kalle Vakkuri
Siionin Lähetyslehti maalis – huhtikuu 1949
Viimeksi muokannut Taavetti päivämäärä 26 Maalis 2013, 18:18, muokattu yhteensä 1 kerran
Avatar
Taavi
vakiintunut
 
Viestit: 148
Liittynyt: 24 Loka 2005, 04:46
Paikkakunta: kotimökki

ViestiKirjoittaja Taavi » 25 Syys 2009, 07:55

Katso Jumalan Karitsa

Katso, se Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnit. Joh. 1: 21.

Johannes Kastaja saarnasi Jeesukselle tien valmistajana Juudean korvesta parannuksen kastetta syntien anteeksi antamiseksi. Hän pani kuoleman kirveen puiden juurelle, että jos puu ei kanna Jumalalle kelpaavaa hedelmää, niin se hakataan pois ja tuleen heitetään.

Tällaisella parannussaarnalla on sellainen vaikutus, että se panee ihmisen oikeaan itsetutkisteluun. Se taas vaikuttaa Jumalasta luopuneessa ihmisessä hätääntyneenä kysyväisen mielen, miten minä, kadotettu ja tuomittu ihmislapsi, autuaaksi tulisin.
Mutta tie, jonka kautta Jumala aina on käynyt ja käy tarkoituksensa perille syntisen vanhurskauttamisessa, on se, että synteinsä tähden hätääntyneelle tulee osoittaa puuhun ylennettyä Jumalan Karitsaa, joka pois ottaa maailman synnit. Tähän Johannes Kastajan virka päättyykin. Niinpä me näemmekin Johanneksen opetuslasten yhden toisensa perästä osoittavan kuuliaisuutta ja lähtevän seuraamaan Jeesusta (Joh: 1: 3-41).

Sellainen on Johanneksen virka aina. Se kuolettaa, kurittaa ja ajaa. Se ei tee eläväksi. Vieläpä on niinkin, että joka on terveellistä ja autuaaksitekevää oppia vastaan, niin sitäkin vastaan on laki ( 1 Jim. 1: 10)*. Lailla ei ole vähääkään säälintuntoa rikkojaansa kohtaan. Se on niin tasaisen tien tekijä, että se ilman sääliä täyttää kaikki kuopat ja laaksot, ja alentaa mäet ja kukkulat. Se ei tee tietä ihmisen omaluuloisen matelevan alennuksen laakson pohjaan eikä nosta sitä luulouskon itsekkäisen hurskauden kukkuloille. Se ei anna arvoa millekään ihmisen omalle, vaan se sanoo pyhimmillekin itsehurskauden harjoittajille: "Te kyykäärmeen sikiöt, kuka teitä on neuvonut pakenemaan tulevaista vihaa? Älkää te ruvetko sanomaan luulouskossanne, että Aabraham on meidän isämme, sillä Jumalalla on paljon helpompi tehdä kivistä itselleen lapsia kuin teistä".

Niin kävikin, että kun publikaaneille ja portoille näytettiin Jumalan ankaraa vihaa synnin tähden, niin ne paljon ennemmin hätääntyneinä pakenivat Jumalan Karitsan turviin ja saivat armon. Niin laki jättääkin mielihyvin virkansa sellaisen ihmisen kohdalle ja iloitsee siitä. että minä vähenen ja hän, Jeesus kasvaa. Ei hän tahdo enää olla opettajana sen ihmisen kohdalle, joka on tullut toisen opettajan, Jumalan terveellisen armon johdatuksen alle.

Et sinä ihmispoloinen tule autuaaksi matelevassa itsesi nöyryyttämisessä, etkä omahyväisessä itseäsi korottavassa luulouskossasi, enempää kuin nekään, jotka elävät huoruudessa, murhassa, juoppoudessa, varkaudessa tahi missä hyvänsä synnin riettaudessa. Sinä tulet autuaaksi ainoastaan siinä puuhun ylennetyssä Jumalan Karitsassa, joka pois ottaa maailman synnit, hänessä, joka kerran Pitkänäperjantaina on riippunut kolmen rautanaulan varassa kirouksen puuhun ylennettynä Golgatalla. Hän se on Isän vihan lepyttänyt, synteimme velan maksanut ja tien paratiisin kirkkauteen sinulle valmistanut. Sillä "hän teki verensä kautta ristin päällä rauhan itse kauttansa ja on sen vihan itse kauttansa kuolettanut". Kun hänen hyvää puhuvassa uhriveressänsä uskot syntisi anteeksi, niin saat tuntea hänen verensä siunaavaa, ja rauhaa tuottavaa voimaa, ja saat armon tulla Jumalan lapseksi.

Kuule sinäkin matkaystäväni, joka täällä pahassa maailmassa teet matkaa sielunvihollisen kiusaamana ja monesti niin ahdistettuna, että luulet Jumalankin sinun jo hyljänneen. Hän, Jeesus, on se Jumalan Karitsa, joka on pois ottanut sinunkin syntisi. Hän on nyt edesvastaajana, vanhurskautena, täydeksi tekijänä, vieläpä esirukoilijana taivaallisen Isän edessä. Sen tähden saamme turvallisella mielellä vieläkin uskoa, että synnit ovat anteeksi Jumalan Karitsan pyhässä nimessä ja veressä, ja että vaivaloinen matkamme päättyy onnellisesti paratiisin kirkkaudessa.

Eino Rimpiläinen
Siionin Lähetyslehti heinä- elokuu 1964

''''''''''''''''''''
* En pikaisesti ymmärrä mihin Raamatun kohtaan tuo lyhenne, 1 Jim. 1: 10 viittaa. Ilmeisesti jossakin vaiheessa on tullut väärä käsitys käsin kirjoitetusta tekstistä. Emme voi tietää, onko virhe tapahtunut kirjoittajan tai toimittajan pöydällä, vai onko toden näköisempi paikka latomossa tai kirjapainossa. Muuten ei minulla ole huomauttamista Rimpiläisen kirjoitukseen, mutta jos joku voisi selvittää viitatun Raamatun paikan, olisi se kiitollisuuden arvoinen asia. Taavetti
Avatar
Taavi
vakiintunut
 
Viestit: 148
Liittynyt: 24 Loka 2005, 04:46
Paikkakunta: kotimökki

ViestiKirjoittaja Taavi » 26 Touko 2011, 05:33

Jeesuksen alennuksen siunaus


Fil. 2: 5 – 11

Meitä, kalliit juhlavieraat, tässä luetussa Jumalan sanan kohdassa viedään tutkimaan kaikkea sitä, mitä me saamme Jumalan sanan valossa evankelistain kirjoitusten perusteella nähdä Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta, hänen ihmisenä ja profeetallisessa virassa ollessansa. Jumalan sana opettaa meitä kaikissa kohdissa ottamaan vaarin siitä, mitä meille Pyhässä Kirjassa on kirjoitettu, opiksi, nuhteeksi ja ojennukseksi vanhurskauteen. Jumalan valtakunnassa on aina käytetty se Pietarin kirjoittama lause, jossa hän opettaa meitä kaikkia lukemaan Herran Jeesuksen Kristuksen pitkämielisyyttä autuudeksemme. Se on meille, kalliit matkaystävät, monta kertaa ollut täällä taistelujen maassa tarpeellinen käytännössä toteuttaa. Me olemme vielä Jumalan lapsinakin sen kaltaisia, että synti on pilannut Aatamista asti lihamme ja veremme. Turmeltuneessa lihassa ja veressä aiheuttaa monta kertaa sen kaltaiset ominaisuudet, jotka tuottavat meille elämän vaelluksessa paljonkin vaivaa.

Olen varma, että näissä suvijuhlissa olevat Jumalan lapset ovat itse kukin omakohtaisesti täällä myrskyisen maailman merellä saaneet kokea sen, kuinka monta kertaa vihollisen laineet lyövät aivan kuin yli meidän päämme. Silloin joutuu Jumalan lapsi sydämestään samalla tavalla, kuin opetuslapset ennen siellä myrskyn keskellä merellä, herättämään Herraa Jeesusta: "Herra auta!" Meillä kenelläkään ei tässä asiassa ole omasta puolesta mitään, millä me taistelisimme näitä ajatuksia ja synnin ominaisuuksia vastaan, ellei meillä ole itse Herra Jeesus Pyhän Henkensä kautta matkakumppanina, ellei hän saa meidän ajatuksiamme myöten meitä johdattaa elämämme kurjuudessa tässä myrskyisessä maailmassa, jossa me tänä aikana erittäinkin näemme, kuinka hirvittävät synnin laineet lyövät yli koko meidän rakkaan isänmaamme. Tällä ajalla, jos koskaan, tarvitsisi koko Suomen Siionin kääntyä aivan erikoisesti sydämen rukouksessa koko isänmaan ja kansan puolesta rukoilemaan, että Jumala säilyttäisi meitä Herran Jeesuksen Kristuksen rakkauden tuntemisessa ja kalliissa armossa ja elämän vapaudessa, missä tänäkin juhlapäivänä Jumala antaa meidän suuresta armosta kirkastaa tätä kalliin taivaan evankeliumia, että sydämemme ajatukset eivät pääsisi sulautumaan nykyajan henkeen, mikä tuottaa yhä enemmän onnettomuutta kansalle, ja vielä Jumalan valtakunnalle.

Me, kalliit ystävät, veljet ja sisaret, Jumalan armon saaneina Jumalan lapsina, olemme tänäkin armon päivänä vastuussa kaikesta siitä elämän menosta, minkä Jumala on meille rakkaudessaan antanut, koska on meitä vetänyt pimeyden valtakunnasta, ja siirtänyt rakkaan Poikansa valtakuntaan, ja jossa valtakunnassa hän, niin kuin Jumalan sana meille opettaa, tänä päivänä ja, joka päivä armollisesti kaikki synnit anteeksi antaa. Valtakunnan lapsina meidän on syytä opetella näitä apostolin kirjoittamia sanoja aivan sydämellämme, ja katsomaan millä tavalla hän, joka meidän edestämme esikuvana, ihmisenä vaelsi tämän maan päällä, antoi esikuvan kaikkeen siihen, ajalliseen elämään.

Apostoli näyttää, että vaikka hän oli Jumalan muodossa, ei hän lukenut saaliikseen Jumalan kaltainen olla. Tässä meille näytetään sen ihmisyyden perustaa, millä Herra Jeesus, rakas Vapahtajamme tahtoi tulla ihmisenä
ollessaan, kaikkein huonoimman Jumalan lapsen kanssa tasavertaiseksi. Profeetallisessa virassaan hän otti vastaan vain syntisiä, ja söi heidän kanssansa. Hän alensi itsensä meidän tähtemme. Tällä tavalla hän tahtoi osoittaa esikuvansa vielä tämänkin ajan Jumalan lapsille, että me aina ja kaikessa elämässä, elämämme vaelluksessa, ahkeroitsisimme Jumalan sanan valossa seurata kaikkea sitä, mitä meille ennen kirjoitettu on, opiksi, nuhteeksi ja ojennukseksi vanhurskauteen.

Tätä me tarvitsemme.

Tämä painaa meidän inhimillistä luontoamme alas. Tämä sana on senkaltainen, joka estää meitä monta kertaa päästämästä ajatusmaailmastamme sopimattomia sanoja ulos. Kun aina käymme Jumalan sanan valossa mittailemaan itseämme, niin tämä Jumalan sana tekee meistä varmaan pieniä. Se tekee niin pieniä meistä, että me näemme tässä Jumalan valtakunnassa aina, tuon toisen Jumalan lapsen parempana kuin itsemme. Se ajatus, mikä on ennenkin Jumalan lasten keskuudessa ollut, näin toteutuu: ”Voi, että minun sieluni pelastuisi tämän syntisen maailman keskellä, Jeesuksen veristen haavain turvissa." Jumalan lapsi pidetään niin köyhän paikalla ja kerjäläisen paikalla. Jumalan lapsen osa onkin tämä juuri siitä syystä, koska se vanhurskaus, joka Jumalan edessä kelpaa, on lahjavanhurskaus, jonka me vain armon varassa, lapsen yksinkertaisessa uskossa, tämän pimeän maailman keskellä saamme omakohtaisesti. Se an juuri sinun, joka monta kertaa vaikeroitset täällä taistelujen maassa, siellä korven yksinäisyydessä. Vihollinen saattaa tuoda ajatuksia, lieneeköhän, se näin huono Jumalan lapsi enää taivaskelpoinen. Ei taivaallinen rakastaja suvaitse kynttilää sammuttaa.

Mutta täällä sanotaan, että Jeesus alensi itsensä, otti orjan muodon, tuli muiden ihmisten kaltaiseksi.
Alensi itsensä! Tästä alennustilassa olemisesta puhutaan meille paljon Jumalan sanassa. Syvälle taivaan Majesteetti alentui jo silloin, kun ensimmäinen ihminen paratiisissa syntiin lankesi, hän astui siellä langenneen ihmisen ja Jumalan väliä korjaamaan. Koko Vanhan liiton ajan Jumalan lapset uskonsilmällä katsoivat tätä uhria, jolla Jeesus ihmiseksi alentuneena tuli korjaamaan lankeemuksen vikaa. Hänessä toteutuu lupauksen sana. Entä sitten se alennus, mikä meille näkyy Uuden Testamentin evankelistain kirjoituksissa. Siitä olisi paljon sanomista yksityiskohtaisesti. Mutta kun Herra Jeesus profeetallisessa virassa elävää Jumalan sanaa julistaa, sen ajan viisaat ja itsehurskaat ihmiset katsovat hänet ylen, pitävät hänet mielettömänä. Ja kuitenkin Jumalan sanan voima on hänessä niin väkevä, että kun hän puhuu, niin hänestä annetaan tunnustus: "Hän puhui voimallisesti, eikä niin kuin kirjanoppineet."

Tämä maailma on inhimillisyydessänsä aina ja kaikkina aikoina katsonut elävää kristillisyyttä senkaltaisella silmällä, että se olisi tieltä raivattava pois. Mutta Jeesuksen sanana on meidän huudettava sitä, mitä minä toivoisin tässä Suomen Siionin keskuudessa, että se lähtisi jokaisen meidän mukanamme, Jumalan lapset, täältä: että me olisimme tälle maailmalle suolana kaikkea syntiä ja saastaisuutta vastaan, sillä synnin tuhotulva kasvaa juoppoutena ja haureutena meidän päivinämme hirvittävässä määrässä. Se saattaa monta kertaa tulla viekoituksena lähelle Jumalan lastakin. Tämän kaltaista pahetta vastaan tarvitsemme suolaa, ettei koko Suomen kansa tyyten mätänisi, ja että evankeliumin ääni puraisisi senkaltaisia ihmisiä, jotka tämän maan pahennukseksi saattavat monenkaltaista ominaisuutta ihmisten keskuudessa.

Herra, Jeesus esimerkillään alensi itsensä. Hän puhui peruuttamattomasti Jumalan iankaikkisesta perustotuudesta. Ei hän katsonut ihmisten muotoa silloin, kun hän Jumalan sanaa julisti, eikä tinkinyt siitä, mikä oli Jumalan ja Isän tahto. Kaiken hän tahtoi tiettäväksi tehdä. Tämä sana on meille jätetty sitä varten, että me tällä ajallakin, rakkaat Jumalan lapset, tämän sanan valossa kirkastamme keskuudessamme sitä pelastusvanhurskautta, joka tämän alennustilan perusteella on kerran meille valmistettu, vaikka tämä maailma jumalattomuudessaan antoi hänelle sen palkan, mitä varten hän oli tämän maan päälle tullut. Hänet ristiinnaulittiin, mutta hän oli kuuliainen Isän tahdolle aina ristinkuolemaan asti. Meidän edestämme, sanoo apostoli, on hän ristiinnaulittu. Meidän edestämme hän alensi itsensä. Meitä hän katsoi — tämänkin ajan Jumalan lapsia, jotka hän avuttomuudessa näki vaikeroimassa sielunsa tuskissa. Voi, kuinka meillä on suuri syy kiittää Jumalaa siitä, että Herra Jeesus laskeutui näin matalalle, tuli niin matalalle tänne, että hän juuri sinun, kaikkein huonoimmankin Jumalan lapsen, pelasti kuolemasta ja helvetin vallasta sillä, että hän otti meidän syntimme päällensä ja tällä tavalla kantoi meidän syntimme kuoleman hautaan. Hän on kantanut meidän syntimme, hän, joka on meidän rauhamme Jumalan kasvojen edessä, hän, jota Isä katsoo tänäkin päivänä meidän vanhurskautenamme.

Kuulkaa, Jumalan lapset! Hän seisoo tälläkin armon hetkellä vanhurskaan Jumalan ja syntisen välissä. Hän opettaa sitä pyhyyttä ja viattomuutta, jolla hän helvetin voitti, avasi taivaan ja sulki helvetin meiltä kaikilta, jotka häneen uskomme.

Niin — tällä tavalla apostoli näyttää, hän alensi itsensä, nöyryytti itsensä, löydettiin menossa niin kuin ihminen, oli kuolemaan saakka kuuliainen, ristinkuolemaan asti. Paljon on tästä asiasta meille Jumalan sana antanut, näissäkin suvijuhlissa, kun se on saanut Pyhän Hengen kautta meille, heikoille, kirkastaa tätä suurta Ristinkantajaa ja Yönvalvojaa Herraa Jeesusta, joka silloin, kun hän kaikkein suurimpien kärsimysten alla seisoo Jumalan ja ihmisen välissä, ja kaikkea sitä, mitä hänestä ennen kirjoitettu on. Kirjoitukset täyttyivät silloin. Helvetin portit sulkeutuivat. Silloin avaantuivat taivaan portit. Silloin aukeni tie kaikkein suurimmalle syntiselle, niin kuin ryövärille ristinpuun päällä, taivaaseen asti. Silloin sinun ja minunkin syntini siirrettiin niin kauas, kuin itä on lännestä. Kun hän kolmantena päivänä nousee ylös kuolleista meidän vanhurskauttamisemme tähden, hänet herätettiin ylös.

Näin siis ylösnousemuksen voittosanomaa me julistamme tänäkin armonpäivänä. Me emme jää ristin juurelle, niin kuin tämän maailman itsehurskaat jäävät. Meille on ihana päivä ylösnousemisen voittopäivä, jolloin Jeesus tuo lapsillensa rauhan terveiset. Se on kallis asia tänä päivänä sinulle, Jumalan lapsi, että saat Jumalan rauhaa nauttia. Apostoli sanoo, että tämä Jumalan rauha on niin korkea, että se yli kaiken ihmisymmärryksen käy. Vielä sittenkin, kun olemme Jumalan lapsia, me emme tosin tämän Jumalan rauhan arvoa käsitä niin suurena, kuin se todellisuudessa on, mutta joskus, kun Jumala, täyttää köyhän lapsensa syntisen sydämen tällä taivaan rauhalla, niin se näkyy silloin hetkeksi ylitsevuotavaisena tuosta köyhästä Jumalan lapsesta.

Näin apostoli meille osoittaa sitä alennustilaa, missä Herra Jeesus on ollut, ja sen kautta hän tahtoo meitä viedä tutkimaan ja ajattelemaan sitä, mitä Herra ajatteli. Mutta tämä tässä yhteydessä on täällä meille kirjoitettu, että sen tähden on Jumala myös hänet korottanut, ja antanut hänelle nimen, joka kaikkia nimiä suurin on. Kuuletko sinä, Jumalan lapsi tänä päivänä? Jeesus-nimi on kaikista nimistä suurin! Ja Jeesus nimi on pelastanut sinut ja minut.

Tänä päivänä vielä tämä Herra Jeesus suuressa armossansa täällä meidän keskellämme istuu armoistuimella. Tänä päivän Jumala armossansa antaa siinä nimessä kaikille katuvaisille kaikki synnit anteeksi, ja tänä päivänä se vielä etsii sen kaltaisia ihmisiä, jotka vielä Jumalan valtakunnasta ulkona ovat.

Kuule sinäkin, joka ulkona alet, että tämä Herra Jeesus on korotettu kaikkein korkeimmaksi. Tuosta suuresta nimestä sanotaan, että Jumala oli sen hänelle antanut. Taivaallinen Isä sen antoi. Jeesus sitä ei muuten saanut, kuin niin, että hän alensi itsensä Isän tahdon alle. Niin Isä antoi tämän nimen, joka kaikkia muita nimiä suurin on. Jeesuksen nimeen pitää kaikkien polvien kumartuman.

Minä tahtoisin painaa, ystävät, täällä Kuopion suvijuhlissa tämän lauseen niin poislähtemättömästi kaikkien sydämiin, että me muistaisimme kaikissa elämämme vaiheissa, kuinka tärkeä on etsiä ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskautensa — Jeesuksen sanojen mukana. Apostoli sanoo, kuulkaa, toistamiseen, että Jeesuksen nimeen pitää kaikkien polvien kumartuman, kaikkien, jotka taivaassa ja maan päällä ovat, vieläpä kerran sen kaltaistenkin polvien, jotka täällä ovat hänet hyljänneet ja pilkkana pitäneet. Kerran sen kaltaistenkin pitää kuulla hänen äänensä, jotka eivät kertaakaan ole Jumalan sanan kuulossa olleet, pitää kuulla niittenkin, jotka ovat kokonaan Jumalan sanan hyljänneet, ja jotka ovat kokonaan Jumalan kadottaneet, eikä ainoastaan kadottaneet, vaan olemattomaksi tehneet. Niidenkin pitää kerran kumartaa polvensa. Ja voi, kerran niitä, jotka – niin kuin Suomen kansa — ovat tämänkaltaista ainesta, jatka vastoin parempaa tietoa ja omantunnon ääntä kuuntelematta tekevät hänet olemattomaksi, joka meidän Luojamme ja Lunastajamme on!

Suokoon Jumala suuressa armossansa, että me ympäristössämmekin kylväisimme tätä siementä vielä niidenkin keskuuteen, jotka Jumalan nimet hyljänneet ovat. Erittäinkin nuorten keskuudessa, nuorten ja pienten lasten sydämille painaisimme tämän niin lähtemättömästi, että niidenkin lapset, jotka Jeesuksen ja Jumalan kieltäneet ovat, veisivät kotiaan nämä terveiset. Onhan Jeesus lasten paras ystävä, elävä Jeesus, Ylösnoussut Vapahtaja.

Näin Jumala meitä, kalliit ystävät, elävän sanansa kautta neuvoo. Näin hän meitä opettaa. Näin hän tahtoo meitä kaikkia yksityiskohtaisesti tuntemaan tätä taivaallista armolahjaa, joka meille lahjavanhurskautena hänessä annettu on. Joka nimi kerran kokoaa kaikki maasta ostetut iankaikkisiin Karitsan juhliin. Sinä heikko Jumalan lapsi, pidä tuntemisista huolimatta kiinni siitä ankkurista, joka on taivaaseen kiinnitetty. Perämiehenämme on Jeesus myrskyisimmälläkin elämän merellä. Jeesus ei nuku. Hän on hereillä tänäkin päivänä. Hän valvoo juuri sinun sieluasi, sinä köyhä Jumalan lapsi. Usko synnit anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja veressä.

Kalle Vakkuri
Siionin Lähetyslehti 1957
Avatar
Taavi
vakiintunut
 
Viestit: 148
Liittynyt: 24 Loka 2005, 04:46
Paikkakunta: kotimökki

ViestiKirjoittaja Taavi » 21 Kesä 2011, 19:29

Tulivatko Nikodeemus ja Josef Arimatialainen uskovaisiksi pitkänäperjantaina?


Seuraavassa maanviljelijä ja maallikkosaarnaaja Eino Rimpiläinen tahtoo etsiä Raamatun sanasta valaistusta tähän kysymykseen.

Luukas kertoo Apt. 13 luvussa Paavalin olleen puhumassa Korintton synagoogassa ja siinä puheessaan hän mm. kertoo Jeesuksen surmaamisesta ja hautaamisesta tältä tavalla: "Ja vaikka he eivät yhtään kuoleman syytä löytäneet, anoivat he kuitenkin Pilatukselta, että hän piti tapettaman. Ja kun he kaikki olivat täyttäneet, mitä hänestä kirjoitettu oli, ottivat he hänen puun päältä ja panivat hautaan." Paavali tietää, ettei salaisena opetuslapsena, joita Joosef Arimatialainen oli, tulla autuaaksi, sillä "suun tunnustuksella me autuaiksi tulemme."

Eikä vielä sillä, että kuollutta Jeesusta haudataan ja profeettain ja vanhurskaitten hautoja koristetaan ja sanotaan, että jospa olisimme olleet meidän isäimme aikoina, niin me emme olisi olleet osallisia profeettain verestä.

Golgatalla ei kukaan tullut uskovaiseksi.
Paavali sanoo: "Ellei Kristus ole noussut ylös, niin on turha teidän uskonne ja te olette vielä teidän synneissänne." Ja vielä: "Joka meidän synteimme tähden on annettu ulos ja meidän vanhurskauttamisemme tähden herätetty ylös." Uskoihan Nikodeemus Jeesuksen Jumalasta tulleeksi opettajaksi, vaikka valehtelikin silloin yöllisessä keskustelussa toisten hänenlaisten puolesta sanomalla: "Me tiedämme, että sinä olet Jumalasta opettajaksi tullut".. Puolustihan hän sittemmin Jeesusta, ja siksi hänellä on Jumalasta tulleeseen opettajaan kohdistuvaa rakkautta tuodessaan Jeesuksen hautaamista varten sata naulaa mirhamia ja aloeta.

Joosef Arimatialaisesta sanotaan, että hän oli raatimies, rikas, jalo ja hurskas, sekä odotti Jumalan valtakuntaa, eikä ollut mieltynyt Jeesuksen kuolettamiseen, mutta oli salaisesti Jeesuksen opetustapsi juutalaisten pelon tähden. Oli, niin kuin Jeesus sanoo~, että hän enempi rakasti ihmisten kunniaa kuin Jumalan kunniaa. Joh. 12: 43. Niin kuin myös Jeesus on sanonut: "Kuinka te taidatte uskoa, jotka otatte kunnian toinen toiseltanne ja sitä kunniaa, joka ainoalta Jumalalta tulee, ette etsi." Joh. 5: 44.
Eikä Jumalan tahdon mukaan uskoneen ihmisen ylistys olekaan ihmisiltä, vaan Jumalalta. Room. 2: 29

Eikä sekään tee uskovaiseksi, että ostaa "liinavaatetta" Jeesuksen kuolleen ruumiin käärinliinaksi, vaikka se onkin hyvä teko ulkonaisesti. Eikä elävä Jeesus niitä tarvitsekaan, sillä ne olivat elävän ja ylösnousseen Jeesuksen hautaan jääneet erilleen käärittynä, mutta pantuna yhteen paikkaan. Joh. 20: 7. Sinne ne ovat jääneetkin kaikilta ylösnousseen ja elävän Jeesuksen päälle uskovilta, joilla ovat olleet uskottomuutensa aikana käärittyinä, niin kuin myös kaikki kansat. Jes. 25: 7.

On sitä sitten rohkeutta, kun Jeesus ei ole enää nuhtelemassa heitä heidän uskottomuutensa tähden, Joh. 3:18 ja opetuslapsiltakin on kaikki toivo loppunut. Kyllä kuollut usko siihen voimaa antaa, eikä käy enää kovin kunniankaan päälle, jos vaikka haudankin antaa hyvässä tai huonommassa yhteiskunnallisessa olevalle, sivistyneelle tai sivistymättömälle, tai vaikka kauniin hautajaispuheen pitäisi.

Mutta, ei näy Nikodeemusta eikä Joosef Arimatialaista pääsiäisaamun haudalla, eikä heistä kerrota myöhemminkään mitään muuta, kuin mitä Paavali sanoi: "Ja kuin he olivat kaikki täyttäneet, mitä hänestä kirjoitettu oli, ottivat he hänet puun päältä ja panivat hautaan."

Salaisia opetuslapsia nukuttaa hyvin silloin, kun on hyvin tehty inhimillisen mielen mukaan ja päästy rauhaan, ettei kukaan ylimmäisistäkään sano, "Oletko sinä myös galilealainen? Tutki ja näe, ettei Galileasta ole yhtään profeettaa tullut." Joh. 3:52. Mutta oikeita Jeesuksen opetuslapsia ei oikein tahdo pitkään nukuttaa silloin, kun heidän Herransa ja Mestarinsa on kadonnut.
Sitä pitää jo varhain, silloin kun vielä on pimeä, lähteä haudalle viimeistä palvelusta tuskaisin sydämin tekemään. Ja kun saa nähdä ja kuulla, että heidän Herransa ja Mestarinsa elää, on noussut ylös eikä olekaan kuolleiden seassa, niin tulee kiire viemään sanaa toisillekin murheellisille, ja kieltäneelle ja itkeneelle Pietarillekin, kuinka asiat ovat sentään hyvin. Lieneekö saanut Pietarikaan nukutuksi sinä yönä, ei ole kerrottu, mutta valmiina hän on lähtemään haudalle juoksujalkaa, kun saa kuulla, että Jeesus elää.

Samoin ehtoollispöydässä Jeesuksen rintaan nojannut nuori Johanneskin. He varmaan muistavat, että häneltä saatu elämän sana antoi voimaa tunnustamaan Herraa ja Mestaria tämän nurjan ja huorintekijän sukukunnan keskellä. Jospa se antaisi vieläkin, niin kuin antoikin. Jeesus sanoo: "Jokainen, kuin minun tunnustaa ihmisten edessä, sen tunnustan myös minä isäni edessä, joka on taivaissa. Mutta joka kieltää minun ihmisten edessä, hänen minä myös kiellän minun Isäni edessä, joka on taivaissa." Matt. 10: 32—33.

Eino Rimpiläinen
Päivämies 1.8.1957
Avatar
Taavi
vakiintunut
 
Viestit: 148
Liittynyt: 24 Loka 2005, 04:46
Paikkakunta: kotimökki

Antti Nurkkala: Ristin kantajana

ViestiKirjoittaja Taavi » 25 Kesä 2011, 11:39

Ristin kantajana


2. kolm. jälk. s. Luuk. 14:25–33.
Näinä päivinä ja viikkoina on rakkaassa isänmaassamme kokoonnuttu suurin joukoin viettämään hengellisiä juhlia. On tapahtunut niin kuin Jeesuksen päivinä, että paljon väkeä on vaeltanut Hänen kanssansa. »Ovatko nämä kaikki oikeita Jeesuksen opetuslapsia», voidaan kysyä. »Sillä ei jokainen kuin sanoo: Herra, Herra, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun Taivaallisen Isäni tahdon.» Olisi iloinen asia, jos mahdollisimman moni ihminen Hänen tahtonsa tekisi. Herramme ei tahtonut salata mitään tarpeellista kuulijoiltaan. Sen tähden Hän kääntyi kansaan päin ja teki tiettäväksi, mitä Hänen opetuslapsiltaan vaaditaan. Tekstimme sanoo: "Jos joku tulee minun tyköni ja ei vihaa isäänsä ja äitiänsä ja emäntäänsä ja lapsiaan ja veljiänsä ja sisariaan ja päälliseksi omaa henkeään, ei se taida olla minun opetuslapseni. Ja joka ei kanna ristiään ja seuraa minua, ei se taida olla minun opetuslapseni.» Vaatimukset ovat tiukat: Ei ihme, jos joku sanoo, että tämä on kovaa puhetta, kuka voi sitä kestää. Ihmisen onkin omissa voimissaan tuiki vaikeaa seurata Herraa Jeesusta. Pietarikin ollessaan oman voimansa tunnossa, joutui heikoille paikoille, vieläpä kieltäjän paikalle.

Jeesus Jumalan poika näki ja tunsi kansan, joka tungeksi hänen ympärillään. Hän tiesi, että valitettavan moni ei tahtonut kantaa ristiään, vaan tahtoi seurata turmeltunen sydämensä haluja. Ja jonkun ajan perästä oli valmis ristiin naulitsemaan Hänet, Kunnian kuninkaan, jota he eivät tunteneet täksi.

Jeesus sanoo: »Niin siis jokainen teistä, joka ei luovu kaikista, kuin hänellä on, ei se taida olla minun opetuslapseni.» Jeesuksen luokse tuli kerran nuorukainen, joka oli rikas. Hän läksi Jeesuksen puhuttelusta kuitenkin murheellisena pois, sillä hän ei tahtonut Jeesuksen ja evankeliumin tähden luopua tavarastaan, johon sydän oli niin tiukasti kiintynyt. Näin ei tästä ihmisestä tullut Herralle opetuslasta. Ei tullut siirtoa murheen valtakunnasta Jumalan valtakuntaan, joka on vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä. Mutta Raamattu kertoo päinvastaisiakin tapauksia. Kun Paavali sai parannuksen armon, ja uskoi Valtakunnan evankeliumin. Hän sai voiman pitää kaiken muun roskana, tuon ylen kalliin, Jeesuksen Kristuksen tuntemisen rinnalla. Tuo kaikesta luopuminen, josta Vapahtaja puhuu, on jo uskon hedelmää. On ollut monia ihmisiä kautta aikojen, jotka itsensä kieltämisen, vieläpä kiduttamisen kautta ovat yrittäneet raivata tietä taivaaseen ohi Jeesuksen ja hänen valtakuntansa. Se on ollut kuitenkin turhaa työtä. Maailman voittava usko tulee kuulosta ja kuulo Jumalan sanasta. Ja ilman uskoa on mahdoton kelvata Jumalalle.

Jeesus puhuu tekstissämme myös kustannusten laskemisesta. Kannattaako luopua Hänen tähtensä tästä maailmasta? Jeesus sanoi erään kerran opetuslapsilleen, että joka luopuu Hänen ja evankeliumin tähden esim. isästään ja äidistään, saa jo tässä elämässä satakertaisesti isiä ja äitejä jne. ja kaupan päälliseksi vielä iankaikkisen elämän. Korkoprosentti on suuri. Kannattaa katsoa palkan maksua. Taivaan Isä tietää, että, sielun autuus on kaikkein tärkeintä. Sen vuoksi Hän hoitaa omiaan täällä maailmassa niin, että tämä asia pysyisi kaikkein kalleimpana. Kannattaa olla uskomassa vielä vähän aikaa. Pian tulee Hän, joka tuleva on, eikä viivyttele. Uskomme tälläkin hetkellä kaikki synnit anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä.

Antti Nurkkala
Päivämies 27.6.1973
Avatar
Taavi
vakiintunut
 
Viestit: 148
Liittynyt: 24 Loka 2005, 04:46
Paikkakunta: kotimökki


Paluu Kirkkovuosi



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron