Adventti

[Taavetti]

Evankeliumissa on Jumalan voima


Lähestymme kristikuntamme suurinta juhlaa, joulua, jota vietämme Vapahtajamme syntymän muistoksi. Tätä juhlaa odotetaan hartaasti etenkin lapsiperheissä, ja erikoisesti juuri lapset odottavat sitä, koska nämä tietävät silloin saavansa lahjoja. Nämä viattomat taivaan taimet eivät vielä täysin käsitä sitä, että kerran 1964 vuotta sitten Jumala, ihmiskuntaa rakastaessaan antoi lahjoista suurimman, tyhjentäessään taivaan, ja lahjoittaessaan oman rakkaan poikansa, lunastaakseen Hänen kauttaan koko synnissä mätänevän ihmiskunnan. Näin Jumala, rakas Isämme, täytti lupauksensa, jonka Hän antoi jo Edenin paratiisissa ensimmäiselle ihmisparille, jonka ihmisparin sielujen vihollinen oli saanut käärmeen kavaluuden muotoon pukeutuneena vietellyksi pois jumalanlapseudesta.

Jumala oli luonut ihmisen taivasta varten, ja siksi Hän ei jättänyt ihmistä iankaikkisesti helvetin lapseksi, vaan suoritti synnin sovituksen Pojassaan Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa. Jumala, lähettäessään rakkaimpansa tähän lunastustehtävään, antoi myös kaiken vallan Pojalleen. Herra Jeesus perusti Jumalan valtakunnan tänne maan päälle, josta valtakunnasta sanotaan, ettei se taida järistä, sillä Hän itse on sen valtakunnan Kuningas, ja sitä valtakuntaa eivät kuoleman portit voita.

Koska Hän ja Isä tahtoisivat, että kaikki luomansa ja lunastamansa ihmiset tulisivat ja pääsisivät tämän valtakunnan yhteyteen osalliseksi ja asukkaiksi, Hän antoi pyhän Sanansa, sääti saarnaviran, ja perusti seurakuntansa. Asetti siihen Pyhän Hengen viran, joka sai puhutun sanan, Jumalan sanan eläväksi tehdä. Ainoastaan tämä Pyhän Hengen eläväksi tekevä sana voi uudestisynnyttää syntisen ihmisen elävään taivastoivoon.

Kun tämä Jumalan ihme on saanut tapahtua ihmisen kohdalla, se on antanut voiman ruveta tätä kaikkein kalleinta asiaa viemään eteenpäin. Sillä usko tulee kuulosta ja kuulo Jumalan sanan kautta. Tämä sai Joensuun ja ympäristön Jumalan lapsetkin pyytämään kuluneen vuoden Jumalan Siionin suuria, koko maata käsittäviä suviseuroja, jotka Hänen hyvästä suomastaan saatiin vietyä onnellisesti Hänen nimensä kunniaksi, ja sielujen parhaaksi.

Syntisen ihmisen saatua parannuksen armon, tulee vastuu myös toisten matkaystävien kuolemattomista sieluista. Joutuu monesti miettimään, miten saisi tuolle ja tuolle uskottomalle ystävälle tiettäväksi, mitenkä hänkin pääsisi Jumalan armolapseksi ja iankaikkisen elämän perilliseksi. Samoin tulee huoli ja vielä suurempi huoli jumalisista ihmisistä, jotka sielunvihollisen eksyttäminä ovat joutuneet vanhimman veljen tavoin omavanhurskauden pellon työsaralle, ja mikä minkinlaiseen hurskauden harjoitukseen, josta Jumalan sanan mukaan ei tule kuitenkaan autuutta. Sillä Jumala lunastaa ihmisen uskon kautta ja saarnauttamansa yksinkertaisen evankeliumin, eli niin kuin oppi-isämme Lutherkin on sanonut, syntein anteeksiantamuksen kautta. Näin yksinkertaisen saarnan, eli hullutuksen kautta siksi, että tyhminkin voisi ottaa sen vastaan. Itse mielestään tämän maailman viisaankin, on alistuttava Jumalan hullutuksen alle, jos mielii päästä autuaaksi.

Palataksemme vielä näihin suviseuroihin, eli Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen kesäjuhliin, jos niin sanoisimme, meidän on kiitettävä nöyrästi taivaallista Isää. Niin kirkkaasti Hän kuulutti sanaansa eri veljien kautta. Tämän olemme saaneet todeta lukemalla nyt vielä jälkeenpäin kirjaksi kootun saarnakokoelman, jota on vieläkin saatavana täällä Joensuussa. (Silloin oli, ei enää. Skannattavana on ainakin yksi Päivämiehessä julkaistu saarna kyseisistä seuroista. Malttakaa odottaa, skannaajan huomautus)

Kun tätä elävän kristillisyytemme julkaisemaa "Päivämiestä" jaetaan laajemmalti nyt tänne maakuntaamme, niin on halumme erikoisesti tehdä tiettäväksi sitä työtä, jota pyritään tekemään ympäri isänmaatamme. Kristillisyytemme taholta tehdään erikoisesti sisälähetystyötä. Maa on jaettu eri alueisiin, ja näissä ovat apulähetystoimikunnat, jotka järjestävät seuraohjelmat, ja pyytävät keskusyhdistykseltä puhujaveljet seurojen pitoon.
Puhujaveljet lähetetään pareittain, kuten Jeesuksen aikanakin.

Niinpä täällä Pohjois-Karjalassa on tälläkin kertaa kaksi paria puhujia lähetysmatkalla, veljet Otto Juvonen ja Jaakko Lepsu, sekä Frans Leppänen ja Janne Vänskä.

Näitä lähetysmatkoja ja seuroja järjestettäessä on tarkoituksena saada mahdollisimman monet seuroihin, ja saada heidät käsittämään parannuksen armo, ja päästää heidät syntikuormastaan Jumalan lasten vapauteen, nauttimaan vanhurskautta, iloa ja rauhaa Pyhässä Hengessä.

Niin, myös monissa kiusattu matkaystäväni, kaidalla tiellä kilvoitteleva sisareni ja veljeni, jääkäämme siunattuina Isän sydämeltä asti, uskomaan synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Esirukouksia pyytäen ja niihin sulkeutuen toivotan teille kaikille Jumalan siunaamaa joulua. Jumalan rauhan rakkain terveisin,

Yrjö Kaasinen
Päivämies 9.12.1964

[Taavetti]

1. ADVENTTISUNNTAI

Autuas jo täällä

Jeesus kääntyi opetuslastensa puoleen erikseen. Näin hän menetteli usein silloinkin, kun läsnä olivat suuret kansanjoukot. Niin vielä tälläkin ajalla, kun Herra Jeesus lohduttaa kansaansa ja puhuu suloisesti Jerusalemin kanssa, monesti ovat epäuskoiset tuoneet tyytymättömyytensä julki tämän johdosta. Sillä puhutaan aina vain sille omalle joukolle. Jeesuksen tarkoitus näin menetellessään varmaan niin, että Jumalan valtakunnan ulkopuolella olevat huomaisivat, miten rakkaasti hän kohtelee omiaan, että tämäkin olisi vetämässä ihmisiä sisälle Jumalan valtakuntaan. "Autuaat ovat ne silmät, jotka näkevät, joita te näette." Sana autuas merkitsee onnellista tai onniteltavaa. Jeesus tahtoi sanoa: Kyllä te olette onniteltavia ihmisiä ensinnäkin sen tähden, kuten Daavid sanoo (Ps. 32:1): ”Autuas on se, jonka pahat teot ovat annetut anteeksi ja jonka synnit peitetyt ovat." Ja sen tähden olette onnellisia, että olette tämän ajan lapsia, jolloin Jumalan lupaus on täyttynyt ja minä, syntisten lunastaja, olen täällä ihmisten keskuudessa.

Profeetat tutkivat ja etsivät, "millä taikka minkä kaltaisella ajalla Kristuksen Henki, joka heissä oli, ilmoitti, joka oli jo ennen todistanut niistä vaivoista. Jotka Kristuksessa ovat, ja siitä kunniasta, joka niiden jälkeen tapahtuva oli, joille se ilmoitettu oli, siliä ei he itsensä sen kautta palvelleet, vaan meitä." (1.Piet. 1:11-12) Vanhan testamentin uskovaiset eivät saaneet näitä lupauksia muuten kuin taampaa katsella. Jeesus sanoo: "Abrahaham näki minun päiväni ja ihastui." Varmaan hän siellä uhrikukkulalla, jossa hänen piti nostaa rakas poikansa alttarin päälle, ymmärsi uskon kautta, mitä merkitsee taivaalliselle Isälle antaa rakkaimpansa uhriksi ja lahjaksi maan lasten syntien tähden. Daavid katselee, kuinka Jumala on asettanut Kuninkaan Siioniin, pyhälle vuorellensa. Ja vaikka hän itse on kuningas, lausuu hän: "Herra sanoi minun Herralleni, istu oikealle kädelleni, siihen asti kuin minä panen sinun vihollises sinun jalkais astinlaudaksi. Sinun voittos päivänä palvelee sinun. kansa sinua mielellänsä pyhissä kaunistuksissa, sinun lapses synnytetään sinulle niin kuin kaste aamuruskosta." (Ps.110: 3)

Korkean Veisun kirjoittaja katselee Hengen avaamin silmin. Siionin Kuninkaan kruunajaisia: „Lähtekää ulos, te Siionin tyttäret, ja katselkaa kuningas Salomoa siinä kruunussa, jolla hänen äitinsä hänet kruunannut on hänen äitinsä hänen kruunannut on hänen hääpäivänänsä ja hänen sydämensä ilopäivänä." Kruunauspäivä ja hääpäivä samanaikaisesti, se on ihmeellistä. Kun Herra Jeesus kantoi orjantappurakruunua, hän silloin lunasti itselleen morsianta iankaikkisia häitä vartten. Vanhan Testamentin aikana oli vain vähän niitä, jotka Pyhän Hengen avaamin silmin saivat näitä katsella. Ja niin oli silloinkin kun sana tuli lihaksi ja asui keskellämme. Ei yksikään tämän maailman päämiehistä tuntenut häntä. (1. Kor. 2: 8).

Johannes kirjoittaa evankeliumissaan: "Me näimme hänen kunniansa niin kuin ainoan Pojan kunnian Isästä, täynnä armoa ja totuutta." Ja Johanneksen epistolassa sanotaan: "Elämä on ilmestynyt ja me olemme nähneet ja todistamme ja ilmoitamme teille sen elämän, joka iankaikkinen on, joka oli Isän tykönä ja on meille ilmestynyt."

Niin myös tässä ajassa, vain harvat ihmiset paljoudesta näkevät ja tuntevat Kristuksen, kun hän kulkee halvassa muodossa. Hänellä on ruumis, seurakunta, täällä maan päällä, jossa Kristus on päänä. On myös niitä, joiden ajatuksia Jesaja tulkitsee: "Ei hänellä ole muotoa eikä kauneutta, me näimme hänen, vaan ei ollut hänellä sitä muotoa, joka olis kelvannut." (Jes. 53: 2) Ja on niitä, joista Paavali sanoo: (1. Tiit. l` 7: 6): "He sanovat tuntevansa Jumalan, mutta töillänsä he sen kieltävät, ja ovat kauhiat ja kovakouraiset ja kaikkiin hyviin töihin kelvottomat."

Jumalan lapsi! Katso, minkä kaltaisen rakkauden Isä on sinulle osoittanut! "Sinun silmäs näkevät kuninkaan kunniassansa." (Jes. 33: 17.) Ja me toteamme: Sinä olet kaikkein kaunein ihmislasten seassa. Armo on vuodatettu sinun huulillasi, sen tähden siunaa Jumala sinua iankaikkisesti.

Tekstimme sanoo: "Kuninkaat ja profeetat tahtoivat myös kuulla, mitä te kuulette." Tuolla paikalla, kun armo vuodatettiin Jeesuksen huulilta, annettiin synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä Jumalan valtakunnassa, ja kirkastui Jeesuksen uhrikauneus katseltavaksi. Tässä on juuri se hetki, johon kuollut saa kuulla Jumalan Pojan äänen. "Ja jotka sen kuulevat, ne saavat elää". (Joh. 5: 25) "Sillä Herran kunnia ilmoitetaan: ja kaikki liha ynnä näkevä Herran suun puhuvan." (Jes. 40: 5) "Silloin avataan sokeain silmät, ja kuuroin korvat aukenevat. Silloin rammat hyppäävät niin kuin peurat, ja mykkäin kieli pakahtuu kiitokseen." (Jes: 35: 5-6 )

Tulkaa kaikki kuoleman vangit saamaan apua ja armoa, kun Herra Jeesus on vielä armoistuimella valtakunnassaan! Hän siirtyy pian tuomioistuimelle. Silloin on katumus myöhäistä. Jumalan lapset! Ahkeroidaan vielä vähän aikaa kulkea synnin poispanijoina, anteeksi anoen ja antaen, että Jumalan lahjoittama elämä säilyisi sielulla ja Pyhän Hengen silmävoide pitäisi silmät kirkkaina viimeisten viettelysten vihureissa.

Kristuksen kasvojen valo lankeaa sille tielle, jota kuljemme. Kotimatka on turvattu. "Etkös tiedä, etkös ole kuullut, Herra, iankaikkinen Jumala, joka maan ääret on luonut, ei väsy eikä näänny! Hänen ymmärryksensä on tutkimaton. Hän antaa väsyneille voimaa ja väettömille kylIin väkeä. Nuorukaiset väsyvät ja nääntyvät ja nuoret miehet peräti lankeavat, mutta jotka Herraa odottavat, ne saavat uuden voiman, niin että he menevät siivillä ylös kuin kotkat, että he juoksevat ja ei näänny, he vaeltavat ja ei väsy." Evankeliumi on Jumalan voima ja sen ydin on syntien anteeksiantamus. Sitä sinä väsynyt tarvitset. Jeesuksen nimessä ja veressä ovat syntisi anteeksi.

Laula rohkeudella adventtivirttäsi:

Sun seurakuntas odottaa, kuin kauan viivyt vielä.
On ahdistusta täynnä maa, ja huokaa hurskaat siellä.
Ah, koska kuivaat kyyneleet, ja vaivastamme lopun teet?
Jo joudu Herra Jeesus! Amen.

Päivämies 23.11.1966
Lehdessä ei ollut kirjoittajan nimeä.

'''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''

Yksikään liha, joka on turmellut tiensä, ei taida lain töitten kautta vanhurskautetuksi tulla. Jumalasta syntyminen ei tapahdu Mooseksen viran, vaan Hengen viran kautta. ("Elämän Ihme" s. 216) Päivämies 23.11.1966

Historia Herrastamme Jeesuksesta alkaa iankaikkisuudesta, jossa hän oli Jumalan tykönä. Hän ei ollut ihminen, vaan iankaikkinen Sana, jumaluuden toinen persoona, Isästä syntynyt Poika. ( "Elämän Ihme" s. 17). Päivämies 23.11.1966

[Taavetti]

Adventtina


Kirkkovuotemmehan alkaa adventtisunnuntaina ja päättyy tuomiosunnuntaihin. Tänä aikana juhla- ja sunnuntaipäivien tekstit käsittelevät pääpiirteissään koko pelastushistorian tapahtumat. Me olemme jälleen aloittamassa uutta kirkkovuotta, jonka alkuosassa jouluun saakka kutsutaan adventtijaksoksi. Mitähän tarkoittaa tuo sana adventti? Me löydämme siihen yksinkertaisen vastauksen, kun käännämme tuon vierasperäisen sanan omalle kielellemme. Adventti suomeksi käännettynä merkitsee tulemista. On kysymys tietenkin Jeesuksen tulemisesta.

Jumalan sana puhuu Jeesuksen tulemisesta kolmessa eri merkityksessä. Ensinnäkin se puhuu siitä tulemisesta, joka on jo tapahtunut. Tosiasiahan on, että Jeesus jätti taivaan kirkkauden ja enkelien seuran. Ja tuli jouluyön ihmiseksi Betlehemin tallissa. Mehän juuri lähestymme tuota Jeesuksen tulon juhlaa. Mutta tähän Jeesuksen tulemiseen ei sisälly vain jouluyön suloinen sanoma, vaan siihen sisältyy koko lunastustyö. Siihen sisältyy koko Jeesuksen elämä ja siihen aivan erottamattomana osana Jeesuksen kärsimys aina siihen asti, kun "kaikki on täytetty." Ja tässä Jeesuksen tulemisessa onkin meidän pelastuksemme perustus. Muuta perustustahan ei voida pannakaan kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus, sanoo Raamattu.

Sitten Jumalan sana puhuu siitä Jeesuksen tulemisesta, kun Hän tulee yksityisen ihmisen sydämeen. Tästä asiasta mm. adventtivirressä veisataan näin:

"Avaja porttis ovesi, käy Herraas vastaan nöyrästi.
Kun itse taivaan kuningas, sun tahtoo olla vieraanas.
Suo ilovirtes kaikua. On siitä riemu taivaassa.
Nyt olkoon kiitos Jeesuksen, kun saapuu luokse syntisen."

Sinä Jumalan, lapsi olet monasti laulanut:

Muistan päivää autuasta, jolloin Jeesus löysi mun,
syntein tähden tuomitun..,"

Herra Jeesus tuli silloin sinun elämääsi. Ehkä hän oli aikaisemminkin yrittänyt tulla, mutta sinä saatoit karkottaa hänet elämästäsi epäuskosi ja syntiesi tähden. On aivan varmaa, että murheellisena hän lähti silloin, ja varmasti jäi vielä sittenkin odottamaan, että sinä sittenkin vielä saisi parannuksen armon. Ja sitten tuli tuo aika: Jeesus tuli. Pyhä Henki kantoi evankeliumin tarjottimella Jeesuksen avatusta sydämesi ovesta sisälle. Hän tuli kaikkien syntiesi anteeksiantajana. Sinun sielusi lauloi kaunista laulua. Eikö ole ihme, jos veisasitkin kiitosvirttäsi. Mutta muista, koko taivas veisasi. "Taivaassa riemu suuri on, enkelit yhtyy kuorohon, täällä kun syntinen kääntyy." Kyllä silloin oli juhlaa. Korpitaipaleen kulkue on sen jälkeen ollut. Autuus on ollut uskomisessa, niin kuin se on tänäkin päivänä. Mutta olemme saaneet kokea, kuinka rakas Vapahtajamme on sitä nostanut ja kantanut ja kuulkaa: viepi perille.

Kolmanneksi Raamattu puhuu Jeesuksen tulemisesta siinä merkityksessä, kun Hän kerran tulee
kunniassaan ja kirkkaudessaan. Tuosta hetkestähän ei kukaan muu tiedä kuin taivaallinen Isä, joka sen päivän on oman valtansa nojalla määrännyt. Raamattu puhuu kyllä monistakin Jeesuksen tulemisen edellä käyvistä merkeistä, ja kehottaa niitä tarkkailemaan. Todennäköisesti me elämme aivan lähellä Jeesuksen toista tulemista.

Monesta vaivasta ja ahdistuksesta Jumalan lapset täällä silloin lähtevät, kun Jeesus saapuu. Mutta vaatteet kun on pesty ja valkaistu Karitsan veressä, on hyvä lähteä Ylkää vastaan. Kuulkaa: silloin alkavat Karitsan häät, joihin Hän on morsiamensa noutanut.

"Sillä katsokaa viikunapuuta, Se puhkeaa Jo lehtehen.
Myös maailman menoa muuta, Se selvästi osoittaa sen,
että suvihan nyt on jo läsnä, siis nostakaa painuneet päät.
On lunastuspäivämme läsnä, ja alkaapi Karitsan häät."

Siiloin on todellinen Joulu, Jumalan lasten suuri juhla. Lupa on uskoa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Lenna A. Pellikka
Päivämies 23.11.1966

[Taavetti]

Niin tule Herra Jeesus


Matt. 11: 2—10
Adventti merkitsee odotusta ja toivoa ilosanomasta, joka tuo onnen ja autuuden. Jumalan kansan uskonelämä oli jo vanhan testamentin aikana odotusta. Se oli käärmeen pään rikkipolkijan ja täydellisen lunastuksen suorittajan tulon odotusta.

Jumalan henki profeetan suulla kirkasti ja kuvasi Lunastajan, Herran Jeesuksen, lihaan tulemisen ja siinä olemisen muotoa ja tehtävää. Sitä eivät kaikki omaisuuskansassakaan tunteneet, eivät uskoneet. He odottivat kyllä saapuvaksi, mutta eivät uskoneet, että hän tulee näin halpaan kuin tavallisen ihmisen muotoon ja on menoissaan kuin ihminen, kuitenkin ilman syntiä.

Päivän evankeliumi kertoo Johannes Kastajasta, joka oli saanut nähdä Jeesuksen, kastaa hänet Jordanissa ja julistaa kansalle: Hän on se, jonka kengän rihmoja en ole kelvollinen päästämään. Hän kastaa teitä pyhältä Hengeltä ja tulella. Johannes Kastaja oli tienraivaaja Jeesuksen tulolle. Hän kävi kohti kuninkaan hovia ja saarnasi kuningas Herodekselle elävää ja terveeksi tekevää: Ei sinulla, kuningas Herodes, ole oikeutta pitää veljesi emäntää. Kuninkaalle tuli paha olo, tunnon tuska. "Huorintekijät ja salavuoteiset Jumala tuomitsee." (Hepr. 13:4) Siksi hän pani Johanneksen vankilaan. Vankilassa ollessaan Johannes kuulee Kristuksen työt ja hän lähettää opetuslapsensa tiedustelemaan: "Oletko sinä se tuleva, eli pitääkö meidän toista odottaman?" Vastaus on ihmeellinen. Jeesus käyttää tilaisuutta hyväkseen ja lähettää Johannekselle viestin, monipuolisen ohjelmansa kokonaisuudessaan. Jeesuksesta oli jo profeetan kautta ennustettu paljon aikaisemmin, samoin Johanneksesta.

Evankelista kertoo, että Jeesus paransi kaikkinaista sairautta. (Matt. 4:23 – 24). Parantamiseen ei tarvittu lääketieteellisiä toimenpiteitä, vaan niin kuin sodanpäämies tuli hakemaan sairaalle palvelijalleen apua, hän pyysi: Sano vain sana niin minun palvelijani paranee. – Ja parannetulle sairaalle Jeesus sanoi: Sinun uskosi on sinut terveeksi tehnyt. Vaikka oli kysymyksessä luonnollisen ruumiin sairaus, sen aiheuttajana oli synti. Jeesus sanoi eräälle parannetulle: Sinä olet parattu, älä silleen syntiä tee, ettei jotain pahempaa sinulle tapahtuisi. Synti on vaarallista, se tekee sielun ja ruumiin sairaaksi. Uudelleen langetessaan ihminen voi joutua sille tielle, että ei enää löydy parannuksen sijaa.

Köyhille saarnataan evankeliumia, Galilean ja Kaanaan maahan on tulossa hyvä ja otollinen autuuden ja armon vuosi. Ei mene hukkaan odotus. "Sillä minä olen otollisella ajalta sinua kuullut ja autuuden päivänä auttanut. Katso, nyt on otollinen aika katso nyt on autuuden päivä" (1. Kor. 6:2). Nyt pitää saarnata: Hengellisesti köyhien on taivaan valtakunta. Orjantappuroilla kruunattu valtakunnan kuningas tuo isän sydämeltä hyvää sanomaa: Isällä on hyvä tahto antaa teille valtakunta. Olkaa te hyvässä turvassa, älkää peljätkö. Herra Jeesus tietää vielä tämänkin ajan jumalanlasten vaivan ja köyhyyden, ahdistuksen ja pilkan.

Jeesus varoittaa, että autuaana saat olla, kun et pahene minusta. Onko sekin vaara otemassa, että pahenee Jeesukseen? Näin voi tapahtua, jos oma mieli ja tahto eivät saakaan tapahtua. Herra Jeesus hallitsee sanallaan ja hengellään ja johtaa valtakunnassaan. Hän käy vereen kastetuissa vaatteissa edellä ja keskellä. Saakoon Jumala Pyhän Henkensä kautta johtaa lähestyvän Jeesuksen syntymäjuhlan valmisteluja niin, että juhlasta ei tulisi mitään markkinajuhlaa, vaan että saapuisimme evankeliumin seimen äärelle kaltaisenamme omistamaan iloa ja autuutta Pyhässä Hengessä. Herran Jeesuksen toinen tuleminen lähestyy nopein askelin. Se on juhla, jota vereltä pestyt sielut odottavat.

Juhlavalmistelua on se, että uskomme kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Silloin voimme hyvällä omalla tunnolla sanoa: Aamen, niin tule Herra Jeesus.

Heino Rontti
Päivämies 8.12.1971

[Taavetti]

Tienvalmistaja


Matt. 11: 2 – 10
Kolmannen adventtisunnuntain pääaiheeksi on kirkkomme käsikirjaan merkitty: Valmistakaa tie Herralle! Tämä aihe hallitsee myös tämän päivän evankeliumia Matteuksen mukaan. Siinä nimittäin Johannes Kastaja, tienvalmistaja, kääntyy Jeesuksen puoleen, jolle tietä tehdään, ja hän taas saa tilaisuuden todistaa itsestään ja evankeliumista, joka on jo liikkeellä.

Johannes, tuo peloton edelläkävijä, on suorittanut tähän mennessä varsinaisen tehtävän, jota pyhissä kirjoituksissa oli ennustettu. Hänen karu, mutta vaikuttava saarnansa. "Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle" on saavuttanut kuningas Herodeksen hovin ja satuttanut kuninkaan omantunnon. Johannes nuhdellut Herodesta aviorikoksesta. Herodes on puolestaan mielellään kuunnellut Johannesta ja tullut epäröivälle kannalle monesta asiasta. Mutta jalkavaimon tähden hän on sitonut Johanneksen ja pannut hänet vankeuteen.

Nyt vankilassa oleva Johannes on kuullut Kristuksen teot ja joutanut epäilemään. Tätä todistaa se kysymys, jonka hänen opetuslapsensa tekevät Jeesukselle: "Oletko sinä se tuleva, vai pitääkö meidän toista odottaman?" Mitä vangittu mies siis epäilee? "Se tuleva tarkoittaa Messiasta. Johannes epäilee, onko Jeesus ensinkään odotettu Messias ja onko näin ollen hän uskonsa ja työnsä edelläkävijästä ollut turha. Onko hän kaiken muun lisäksi rohkeasti saarnannut Jumalan Karitsasta, joka pois ottaa maailman synnin.

Epäileminen on jokaiselle Jumalan lapselle koettu asia. Epäilys on monesti suorastaan meidän raskas seuralaisemme. Se uhkaa uskoamme ja kilvoitustamme. Tänäänkin se saattaa nostaa päätänsä. Se voi yllättää meidät tilanteessa, johon emme ole edes varautuneet. Emme useinkaan epäile sitä, että Jumalan laskema vahva perustus ei kestäisi. Tiedämme, että Jumala kyllä selvittää valtakuntansa ja evankeliumin asian, kiihtyköön vihollisen uhma kuinka tahansa. Sen sijaan epäilemme, miten on uskomisemme laita. Tähän asti Jumala on meitä auttanut. Kuinka kestämme huomenna ja tulevaisuudessa? Millä tavalla jaksamme tunnustaa ja seurata? Miten selviämme taistelussa viimeistä vihollista vastaan? Näitä ja monia vastaavia kysymyksiä ei kukaan elävätuntoinen matkamies voi välttää.

On sanomattoman kallis asia, että Johanneksen epäilys antaa Jeesukselle tilaisuuden ilmoittaa, kuka hän on. Jeesus lähettää miesten mukana terveiset: "Menkää ja kertokaa Johannekselle, mitä kuulette ja näette: sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät, pitaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat ja kuolleet herätetään ja köyhille julistetaan evankeliumia." Jesajan ja muiden profeettojen ennustukset ovat toteutumassa. Messias itse parantaa kaikki sairaat, jotka hänen luokseen tuodaan. Ja kaiken lisäksi ja päätökseksi köyhille so. oman viheliäisyytensä tunteville ja nöyrille saarnataan evankeliumia.

Tämä evankeliumi on muuttumattomana ulottavillamme. Sitä julistetaan Jumalan valtakunnasta kaikille katuville muotoon katsomatta. Valmistakaamme siis Herralle tie! Nöyrryttäkäämme itsemme Jumalan väkevän alle ja ottakaamme vastaan se, mitä evankeliumi tarjoaa. Syntimme ja rikkomuksemme ovat anteeksi Herran Jeesuksen
nimessä ja veressä. Näin vietämme adventtiaikaa turvallisin ja iloisin mielin. Tähän kehottaa meitä päivän evankeliumi ja Elias Lönnrotin suomentama virsi, jossa laulamme:

"Te työtä tekeväiset, Ja raskautetut,
Te köyhät, itkeväiset, Ja maahan poljetut.
Nyt ilovirtemme veisatkaa kuninkaalle,
Autuuden ruhtinaalle, Hän ain on turvamme.”

KULLERVO HULKKO
Päivämies 8.12.1966

[Taavetti]

Siion, katso sinun kuninkaasi tulee

Adventin sanomaa

"Hän tulee kuninkaasi" — kuuluu jälleen. Nyt se kuuluu entistäkin ajankohtaisempana. Hoosiannahymni palauttaa mieliimme jo ennen tapahtuneita tosiasioita, mutta samalla se tuo viestin tulevista – tapahtuvista tosiasioista. Adventti ei kerro eikä valmista meitä maiseen juhlaan, vaan taivaalliseen. Kerran juhlittiin, vuosittain on juhlittu ja myös kerran juhlitaan! Näin viestitetään meille todellista joulumieltä.

Adventin sanoma on ajankohtainen. Sinun auttajasi tahtoo tulla juuri nyt sydämesi asukkaaksi. Hän itse tahtoo puhdistaa sen asunnoksensa. Hän ei tule ainoastaan hetkeksi, vaan hän tahtoo asua siellä aina. Älä ajattele, että tulkoon toisille. Hän pyytää saada kohdata juuri sinut. Et ole liian pieni, et liian halpa. Maa ei päällään kanna niin kelvotonta, joka ei hänelle kelpaisi. Hän voi saastaisimmankin sydänverellään puhdistaa ja itselleen iankaikkisesti kihlata. Emmekö opettele sanomaan yhteisesti: ”Siunattu olkoon Hän, joka tulee Herran nimeen!"

Joku saattaisi kysyä: Mistä voin hänet löytää? Sana neuvoo, että hän vaeltaa omiensa kanssa samassa saatossa jokaisena päivänä. Hän itse lähestyy sinua armovaltakuntansa kanssa ja tahtoo sinua armahtaa. Hän tulee kaikkialle, minne saa tulla. Se on mahdollista niin kaupungin markkinamelussa kuin maaseudun hiljaisessa korvessakin. Älä estä hänen tuloansa. Älä ajattele ettet jouda hänelle. Älä puolustaudu väittäen, ettei hän sinua tarvitse. Tiedä, että Hän tarvitsee sinua! Hän tulee ja tuo siunauksen vastaanottajalleen.

Adventin sanoma on riemullista evankeliumia. Se on ilosanomaa, joka kuuluttaa: Teidän ei tarvitse kulkea synnin teitä kuolemaan! "Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että Hän antoi ainokaisen poikansa, ettei yksikään joka häneen uskoo, hukkuisi vaan saisi iankaikkisen elämän.'' Adventin sanoma on voimallista sanomaa. Todellisena evankeliumina ilmestyy se vastaanottajalleen Jumalan voimana. Se siirtyy kuoleman varjon maan asukkaan Jumalan valtakuntaan, jossa on aurinkona Herra Jeesus. Se katkoo kaikki kahleet ja vapauttaa orjan.

Adventin sanoma on rakkauden sanoma, joka kuuluttaa: "Katso, minä seison jo ovessa ja kolkutan! Hiljainen kuningas ei murra sydänten ovien salpoja kuninkaallisella voimallaan, vaan pyytää: Avaja ovesi kunnian Kuninkaan käydä sisälle! Hän esittelee itsensä, rakastajana tieksi, totuudeksi ja elämäksi. Hänessä meillä on se elämä, joka on annettu ihmisten valkeudeksi. Tämän käsittävät vain puhdistetut sisimmät. Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan. Avaathan oven! Jos tunnet, ettet jaksa, anna Hänen valtuuttamien palvelijain käyttää avainsanaa — seesam – aukene! Se on hiljaisen Herran pyyntö.

Mutta adventin sanoma kehottaa uskossa odottamaan tulevia tapahtumia. Kerran aikojen alussa julistettiin: Synnin valta kerran murretaan! Nyt julistetaan: Se on jo murrettu! Odotamme hänen toista tulemistansa. Adventin sanoma muistuttaa: Odota oikein! Odota lamppusi palavaisena. Huolehdi että öljyastia seuraa myötäsi! Pysy uskollisena kuninkaallesi yön vartiossa. Älä nuku! Astu vastaan niin kuin Simeon ja Hanna astuivat. Kirjoitukset osoittavat, että adventtihymnin sanoma soi kohta säälimättömin sävelin: "Kiitetty olkoon Hän, joka tulee Herran nimeen! Kiitetty Daavidin poika!'' Usko nyt syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja sydänveressä.

"Hän kohta ilmestyvä on kunniassansa
Ja murheenne syvä on iloksi muuttuva
Siis lamput kädessä, nyt rientäköön jo vastaan
Kaikki kansat kuningastaan. Hän on jo lähellä!

Hannes. Partanen
Päivämies 24.11.1960

[Taavetti]

Adventtiajatuksia


Adventtiaika on odotuksen aikaa. Latinalainen verbi advenire merkitsee saapumista. Me odotamme Vapahtajamme saapumista.

Jouluyönä syntyi Jeesus -lapsi Juudean Beetlehemissä, tuoden jumalanvaltakunnan tänne vaivojen ja kiusausten maailmaan. "Jumalanvaltakunta ei ole ruoka eikä juoma, vaan se on vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä."

Lapset odottavat joulua suurella jännityksellä, koska tuona päivänä joulupukki tuo lahjojansa kilteille lapsille. Silloin heidän silmänsä loistavat ilosta. Mutta jouluyönä antoi Jumala maailmalle sellaisen joululahjan, jonka rinnalla arvokkaimmatkin maalliset lahjat ovat mitättömiä. Tämä joululahja annetaan jokaiselle, joka uskolla ottaa Jeesuksen sydämensä asukkaaksi.

Vasta jumalanlapsi on oikea adventtiajan viettäjä. Meidän adventtiaikamme ei lopukaan jouluna, vaan me elämme joka päivä adventtiaikaa, odottaen Jeesuksen saapumista, kun Hän tulee omiansa noutamaan.

Stefanus, ensimmäinen marttyyri, eli adventtiaikaa silloinkin, kun häntä suuren neuvoston edessä kuulusteltiin. Rakas Isä auttoi lastansa kaikissa vaikeuksissa. Vaikeuksien keskellä hän suuntasi hän katseensa taivaaseen päin ja näki Jumalan kirkkauden ja Jeesuksen seisovan Jumalan oikealla puolella. Tämän Stefanus ilmoitti kuulustelijoillensa, jotka tulivat silloin niin suuren vihan valtaan, että kiristelivät hampaitansa, ajoivat ''adventinviettäjän" ulos kaupungista ja kivittivät hänet. Mutta Stefanus rukoili ennen kuolemaansa: "Herra Jeesus, ota minun henkeni." Sitten hän laskeutui polvilleen ja huusi suurella äänellä: "Herra, älä lue heille syyksi tätä syntiä!" Stefanus nukkui ihanaan uneen. Valkosiipiset enkelit tulivat ja veivät uupuneen ihanaan lepoon ja rauhaan, odottamaan sitä päivää, jollain hänkin saa kuulla: "Hyvin sinä hyvä ja uskollinen palvelija, vähässä olet ollut uskollinen. Minä panen sinut paljon päälle. Käy Herrasi iloon."

Adventinviettäjän sydämessä asuu rakkauden henki. Sitä ei tämän maailman lapsi käsitä. Kuitenkin siitä tunnetaan Jeesuksen opetuslapset. Tämä taivaallinen rakkaus viihtyy vain Jeesuksen veren puhdistamassa sydämessä. Usko, rakas ystävä, Herraan Jeesukseen. Jeesuksen nimessä ja veressä on syntein anteeksiantamus ja puhdistus kaikista sinun synneistäsi. Kerran tulee adventtiajallesi loppu ja silloin menee suusi hymyyn. Palkan maksu on suuri.

Hj. Carlson
Päivämies 24.11.1960

[Taavetti]

1. Adventtisunnuntai

Hän tulee kohta Jeesus


Luuk. 4: 16 – 22
”Te laaksot, notkot nouskaa, vuoret vaipukaa!
Hän saapuu, josta meille, profeetat ennustaa. (virsi 3: 1)
Adventti merkitsee tulemista. Valmistaudumme viettämään Vapahtajamme syntymän suurta juhlaa. Kun aika täyttyi syntyi Messias ja aloitti julkisen toimintansa.
Tekstimme kertoo, miten Jeesus saarnasi kotikaupunkinsa synagoogassa. Ihmiset saivat aivan luonnollisin silmin nähdä ja korvin kuulla, kuinka elämän Herra itse neuvoi ja opetti hengellisen elämän syvällisiä viisauksia selkein ja ymmärrettävin sanoin. Herran Henki (Jes. 61) oli Jeesuksen sydämessä. Herra oli Hänet voidellut kalliiseen tehtävään, ilmoittamaan ihmiskunnalle synnin synniksi ja armon armoksi. Hänen ainoana päämääränään oli Jumalan tahdon täyttäminen ja se, että kaikki tulisivat autuaiksi. Jotta tämä tapahtuisi, oli Hänen julistuksessaan selvä raja maailman ja Jumalan valtakunnan välillä. Hän lähestyi kohtaamiaan ihmisiä suoraan heidän ulkonaisesta asemastaan välittämättä. Saarnan ydin oli: "Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi!" Ihmisten valittavaksi jäi joko usko tai epäusko.

Entä tänä adventtiaikana? Moni etsii Vapahtajaa. Vapahtaja asuu keskuudessamme. Jeesuksen ylösnoussut ruumis tosin meni taivaaseen, mutta Hänen Henkensä asuu täällä Jumalan lasten sydämissä (Room. 8: 9 ja Gal. 4: 6). Hän on vieläkin Jumalan valtakunnan Kuningas ja hallitsee omaa ostolaumaansa. Hänen paimenäänensä saamme kuulla silloin, kun Pyhä Henki avaa ja selittää Jumalan lapsen suulta Jumalan sanaa. Jeesus sanoi: "Sillä ette te ole, jotka puhutte, vaan teidän Isänne Henki, joka teissä puhuu." Kuten Jeesuksen aikana, kehottaa elävä Jumalan sana nytkin parannukseen ja uskoon. On mitä suurinta Jumalan armoa rakasta isänmaatamme kohtaan se, että Jumalan Hengen mukainen julistus saa vielä vapaasti kuulua, varoittaen kansaamme iankaikkiseen turmioon vievästä tiestä, yhä lisääntyvästä synnin luvallisuudesta ja lähestyvästä Jumalan tuomiosta. Mutta aivan yhtä suurta armoa on myös se, kun "Siion, suloinen saarnaaja," (Jes. 40: 9) julistaa Pyhän Hengen voimalla (Joh. 20: 22, 23) hyvää sanomaa niille, jotka tuntevat hätää ja murhetta oman viallisuutensa, heikkoutensa ja syntiensä tähden: Rakas sisareni ja veljeni, usko kaikki syntisi ja kiusauksesi anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Jumalan valtakunnasta julistetussa pyhässä evankeliumissa tahtoo elämän Herra tänäkin adventtiaikana parantaa särjettyjä sydämiä, sitoa synnin tuomat haavat, päästää vangitut vapauteen ja avata sokeat silmät näkemään, missä on Jumalan valtakunta, hengellinen Jerusalem.

Jumalan anteeksiantamus on ehdoton. (Jes. 1: 18 ja Hes. 18: 21, 22). Ole siis hyvässä turvassa. Velkasi on maksettu silloin, kun taivaallinen Armahtaja antoi henkensä Golgatan keskimmäisellä ristillä. Pyytäkäämme, että Jumala aina pitäisi meidät armonkerjäläisen paikalla, jotta evankeliumin matkasauvaan nojaten pääsisimme perille Isän kotiin. Tämä pyyntö siksi, että meistä ei omassa voimassamme ole kaidan tien kulkijoiksi, siltä väsymme ja eksymme helposti.
Ja sinä, ystäväni, joka vietä vaellat täällä Jumalan valtakunnan ulkopuolella, älä liity noitten Nasaretin asukkaitten seuraan, jotka kuullessaan Jeesuksen hyvää tarkoittavan saarnan tulivat kiukkua täyteen ja ajoivat Hänet ulos kaupungistaan. Sillä tiellä ei päästä taivaaseen. Rukoile, että Jeesus adventin Herra, tulisi sydämesi valtiaaksi. Silloin avautuisivat silmäsi näkemään, että Hän ei ole vain Joosefin poika (Luuk. 4; 22), vaan itse taivaan Kuningas, joka tahtoo lahjoittaa sinulle sisäisesti rikkaan elämän jo täällä ajassa ja kerran maallisen vaelluksesi päättyessä haluaa vielä sinun hengellisen osasi vanhurskasten lepoon taivaan kirkkauteen.

Yhtykäämme adventtirukoukseen virrentekijän sanoin:
"Käy, Herra Jeesus, luokseni, tee sydämeeni majasi.
Sä sinne armo, autuus tuo. Sun asuntos sen olla suo
Mua iloon taivaan johdata, että luonas saan ain asua.
Jo kohta Herra saapuukin. Niin, amen, Jeesus rakkahin." (Virsi 2: 5)

Jumalan lasten esirukouksia pyytäen,
Tapani Peijari
Päivämies 25.11.1970

[Taavetti]

Valmistakaa Herran tietä


Sillä tämä on se, josta on sanottu Jesajalta prophetalta, joka sanoo: huutavan ääni on korvessa, valmistakaa Herran tietä, tehkää hänen polkunsa oikiaksi (Matt. 3: 3) .

KUN SUOSITTELIN kerran eräälle miehelle parannuksen tekoa, hän sanoi, että ensin on tehtävä tie taivaaseen. Huomautin hänelle, että tie jää meiltä tekemättä ja lisäksi tie taivaaseen on jo tehty, sillä Jeesus sanoi: "Minä olen tie, totuus ja elämä." Riittää syntiselle, jos hän suostuisi tulemaan tälle uudelle ja elävälle tielle, joka on luvannut kantaa
kulkijansa, sanomalla: ”Minä nostan, kannan, pelastan ja vien perille." Nyt kuitenkin yllä oleva sana puhuu huutajasta, joka on korvessa ja kehottaa ihmisiä: valmistakaa Herran tietä, tehkää hänen polkunsa oikiaksi. Tuo huutaja on Johannes Kastaja, joka on Jeesuksen edelläkävijä, airut, jonka tehtävänä on esitellä ihmisille suurin Herra, joka maan päällä on käynyt ja johon maan lapsille on suotu armo tutustua.

ME KYSYMME tänä päivänä, mitä voi ihminen tehdä tien raivaamisessa ja tien valmistamisessa Jumalan kirkkauteen? Ja vastaus on sangen lyhyt, ei yhtään mitään. Ihminen ei kykene panemaan "tikkua ristiin" autuutensa eteen. Kuitenkin Jeesuksen edelläkävijä kehottaa: valmistakaa Herran tietä. Tuo Kastajan huuto ei tarkoita sitä, että ihminen avaisi umpeen tukkeutunutta tietä taivaaseen, siihen kykeni vain nuhteeton Jumalan karitsa, joka ei ottanut horjuvia askeleita maallisella vaelluksellaan, jolla oli vara kysellä syyttäjiltään: "kuka teistä syyttää minua synnistä?" Mutta on kysymys siitä, että pitäisi valmistaa suurimmalle Herralle tie ihmisten sydämiin, kun niissä ei ole tilaa Jeesukselle paremmin kuin samarialaisten kylässä, josta turhaan etsittiin yösijaa Jeesukselle, tai Israelin kansan keskellä, josta on kirjoitettu: ”Hän tuli omillensa, ja eivät hänen omansa häntä ottaneet vastaan."

KUN ihminen on sortunut epäuskoon, on sydämestä paennut Jumalan Henki, sillä se Henki "ei asu saastaisessa asumasijassa, eikä sielussa, joka on synnin alle myyty." Tällainen Jumalasta ja hänen sanastansa luopunut sydän on muuttunut korveksi ja erämaaksi, kaikkien rietasten henkien kätköpaikaksi, jossa epäuskon käärmeet asuvat ja sopivan tilaisuuden tullen esille puikkivat. Kun ihmissydän on muuttunut tällaiseksi korpimaaksi, jossa on vain synkkää, koleaa ja koskematonta korpea, johon ei raivaajan käsi ole tarttunut, sieltä ihmisten sydänten kylmillä ja epäuskon pimittämillä mailla on raivaustyötä ennen kuin sinne voi syntisten Vapahtaja saapua, tai hänelle tilaa löytyä. Tarvitaan Johannes kastajaa ja hänen kaltaisiaan, jotka heiluttavan kuoleman kirvestä vaarallisen lähellä ihmisen heikkoa elämänlankaa, että tulee pelko: tuo lanka voi katketa ja tulee kuivana tulipuuna lähtö siihen tuleen, jota ei koskaan sammuteta. Parannussaarna, jota kuulutetaan Jumalan valtakunnasta, sai aikaan sen, että ihminen pysähtyy ajattelemaan elämänsä lyhyyttä, kuoleman varmuutta ja iäisyyden pituutta, ja silloin tulee kysymys: kannattaako tämä ainoa ja kämmenen leveydeksi rinnastettu armon aika kuluttaa epäuskossa ja hetken kestävissä synnin nautinnoissa. Tulee kulutuksen laskeminen ja valinnan teko, mikä kannattaa, mikä ei. Kun ihminen pysähtyy synnin tien juoksusta ja malttaa mielensä, niin kuin tuhlaajapoika vieraalla maalla, näkyvät maailma ja sen menot niin turhina, että alkaa ikävöidä isän kotia kohti, jossa välttyy nälkäkuoleman vaaroilta.

EKSYNEITÄ, joiden perään pitää huutaa, on kahta sorttia, on vuorille eksyneitä ja korpeen eksyneitä. Tarvitaan polkujen oikaisijaa, kun ihminen on noussut ja eksynyt oman pyhyytensä vuorille ja luulee kuin rikas nuorukainen, täyttäneensä koko Jumalan lain, tai kuin Saulus, olevansa laissa laittamaton. Tarvitsee saada kulkia alemmas korkealta jalustalta, että laissa laittamattomasta tulee suurin syntisten seassa. Kun taas korpeen eksynyt on niin syvällä masennuksen laaksossa, että hänestä tuntuu: tänne ei yllä Jumalan armon auringosta yksikään lämmön ja valon säde joka sulattaisi korven routaa ja saisi sydämessä puhkeamaan uuden kevään. Oikaisijoita tarvitaan vielä siinäkin, että ihmisten käsitykset ovat vääristyneet Jumalan yhteyteen pääsemisestä, monet luulevat siihen pääsevänsä rukousten, almujen, sakramenttien ja hyvien tekojensa kautta.

TEHKÄÄ työtä, te Jumalan äänitorvet, puhaltakaa, puhaltakaa vietä pasuunaan, että eksyneet osaisivat sen suuren Parantajan luokse, jolla on vielä vastaanotto omassa valtakunnassansa, joka ei ketään luoksensa tulijaa heitä ulos. Huhuilkaa vielä, ilta on ja pimeä, jos jonkun korviin sattuisi huutajan ääni ja hän osaisi suunnistaa Jumalan majaa kohti, ettei jäisi iäksi siihen synkkään pimeyteen, jossa on vain itku ja hammasten kiristys. Tulkaa pois jo pahalta tieltä te, joiden sydämiin on Jumalan sana sijaa saanut suurelle Armahtajalle. Joulun Herra, joka on alhaalle astunut maan alimpiin paikkoihin, etsii vielä sijaa syntisten sydämiin. Etkö kuule, kun hän kolkuttaa ja pyytää; avaa minulle, ystäväni, sillä minun pääni on täynnä yön kastetta, ja palmikkoni täynnä yön pisaria. Hän syntisten puolesta kärsinyt ja verta hikoillut, pyrkii sydämesi syntiseen majaan. Älä hätäile, vaikka majassasi on huono siivo entisen isännän jäljiltä, saasta ja sekasotku. Älä sen vuoksi kisko sydämesi ovea lujemmin kiinni, että saisit aikaa huonojen tavaroitten piiloon panemiseksi ja roskien maton alle, laasemiseksi. Avaa vain majasi ovi, vaikka se näyttääkin sangen saastaiselta. Kyllä se suuri parantaja, joka pois otti maailman synnit, puhdistaa verellään ja Pyhittää Hengellään sydämesi asumasijakseen. Usko nyt kun siihen vielä on tilaisuus, syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

TÄMÄ suloinen sanoma kuulutetaan sinulle Jumalan rakkaan Pojan valtakunnasta. Jos tämän uskot, niin Jumala uskolla puhdistaa sydämesi ja antaa voiman todelliseen suursiivoukseen. Pyydä jo kohdallesi: "Käy, Herra Jeesus, luokseni, Tee sydämeeni majasi. Sä sinne armo, autuus tuo. Sun asuntos sen olla suo. Mua iloon taivaan johdata, Että luonas saan ain asua. Jo kohta Herra saapuukin. Niin, amen, Jeesus rakkahin."

Esko Isomursu
Päivämies 12.12.1973

[Taavetti]

Valmistakaa Herran tietä

"Sillä tämä on se, josta on sanottu Jesajalta propheetalta, joka sanoo: huutavan ääni on korvessa, valmistakaa Herran tietä, tehkää hänen polkunsa oikiaksi." (Matt. 3: 3).

Kun suosittelin kerran eräälle parannuksen tekoa, hän sanoi että ensin on tehtävä tie taivaaseen. Huomautin hänelle, että tie jää meiltä tekemättä ja lisäksi tie taivaaseen on jo tehty, sillä Jeesus sanoi: "Minä olen tie, totuus ja elämä." Riittää syntiselle, jos hän suostuisi tulemaan tälle uudelle ja elävälle tielle, joka on luvannut kantaa kulkijansa sanomalla: "Minä nostan, kannan, pelastan, ja vien perille." Nyt kuitenkin yllä oleva sana puhuu huutajasta, joka on korvessa ja kehottaa ihmisiä: valmistakaa Herran tietä, tehkää hänen polkunsa oikiaiksi. Tuo huutaja on Johannes Kastaja, joka on Jeesuksen edelläkävijä, airut, jonka tehtävänä on esitellä ihmisille suurin Herra, mitä maan päällä on käynyt ja johon maan lapsille on suotu armo tutustua. Me kysymme tänä päivänä, mitä voi ihminen tehdä tien raivaamisessa ja valmistamisessa Jumalan kirkkauteen? Ja vastaus on sangen lyhyt, ei yhtään mitään, ihminen ei kykene panemaan "tikkua ristiin" autuutensa eteen. Kuitenkin Jeesuksen edelläkävijä kehottaa: valmistakaa Herran tietä. Tuo Kastajan huuto ei tarkoita sitä, että ihminen avaisi umpeen tukkeutunutta tietä taivaaseen. Siihen kykeni vain nuhteeton Jumalan Karitsa, joka ei ottanut horjuvia askeleita maallisella vaelluksellaan, jolla oli vara kysellä syyttäjiltään; "kuka teistä syyttää minua synnistä." On kysymys siitä, että pitäisi valmistaa suurimmalle Herralle tie ihmisten sydämiin, kun niissä ei ole tilaa Jeesukselle paremmin, kuin samarialaisten kylässä, josta turhaan etsittiin yösijaa Jeesukselle, tai Israelin kansan keskellä, josta on kirjoitettu: "Hän tuli omillensa, ja eivät hänen omansa häntä ottaneet vastaan."

KUN ihminen on sortunut epäuskoon, on sydämestä paennut Jumalan Henki, sillä se Henki "ei asu saastaisessa asumasijassa, eikä sielussa, joka on` synnin alle myyty." Tällainen Jumalasta ja hänen sanastansa luopunut sydän on muuttunut korveksi ja erämaaksi, kaikkien rietasten henkien kätköpaikaksi, jossa epäuskon käärmeet asuvat ja
sopivan tilaisuuden tullen esille puikkivat. Kun ihmissydän on tällaiseksi korpimaaksi muuttunut, jossa on vain synkkää koleaa ja koskematonta korpea, johon ei raivaajan käsi ole tarttunut, siellä ihmisten sydänten kylmillä ja epäuskon pimittämillä mailla on raivaustyötä ennen kuin sinne voi syntisten Vapahtaja saapua, tai hänelle tilaa löytyä. "Tarvitaan Johannes Kastajaa ja hänen kaltaisiaan, jotka heiluttavat kuoleman kirvestä vaarallisen lähellä, ihmisten heikkoa elämän lankaa, että tulee pelko: tuo lanka voi katketa ja tulee kuivana tulipuuna lähtö siihen tuleen, jota ei koskaan sammuteta.

Parannussaarna, jota kuulutetaan Jumalan valtakunnasta, saa aikaan sen, että ihminen pysähtyy ajattelemaan elämänsä lyhyyttä, kuoleman varmuutta ja iäisyyden pituutta, ja silloin tulee kysymys: kannattaako tämä ainoa ja kämmenen leveydeksi rinnastettu armon aika kuluttaa epäuskossa ja hetken kestävissä synnin nautinnoissa. Tulee kulutuksen laskeminen ja valinnan teko, mikä kannattaa, mikä ei. Kun ihminen pysähtyy synnin tien juoksusta ja malttaa mielensä niin kuin tuhlaajapoika vieraalla maalla, näkyy maailma ja sen menot niin turhina, että alkaa ikävöidä isän kotia kohti, jossa välttyy nälkäkuoleman vaaroilta. Eksyneitä, joiden perään pitää huutaa, on kahta sorttia. On vuorille eksyneitä ja korpeen eksyneitä. Tarvitaan polkujen oikaisijaa, kun ihminen on noussut ja eksynyt oman pyhyytensä vuorille ja luulee kuin rikas nuorukainen, täyttäneensä koko Jumalan lain, tai kuin Saulus olevansa laissa laittamaton. Tarvitsee saada kulkea alemmas korkealta jalustalta, että laissa laittamattomasta tulee suurin syntisten seassa. Kun taas korpeen eksynyt on niin syvällä masennuksen laaksossa, että hänestä tuntuu: tänne ei yllä Jumalan armon auringosta yksikään lämmön ja valon säde, joka sulattaisi korven routaa ja saisi sydämessä puhkeamaan uuden kevään. Oikaisijoita tarvitaan vielä siinäkin, että ihmisten käsitykset ovat vääristyneet Jumalan yhteyteen pääsemisestä. Monet luulevat siihen pääsevänsä rukousten, almujen, sakramenttien ja hyvien tekojensa kautta.

Tehkää työtä, te Jumalan äänitorvet, puhaltakaa, puhaltakaa vielä pasuunaan, että eksyneet osaisivat sen suuren Parantajan luokse, jolla on vielä vastaanotto omassa valtakunnassansa, joka ei ketään luoksensa tulijaa heitä ulos. Huhuilkaa vielä, vaikka ilta on ja pimeä, jos jonkun korviin sattuisi huutajan ääni ja hän osaisi suunnistaa Jumalan majaa kohti, ettei jäisi iäksi siihen synkkään pimeyteen, jossa on vain itku ja hammasten kiristys. Tulkaa pois jo pahalta tieltä te, joiden sydämiin on Jumalan sana sijaa saanut suurelle Armahtajalle. Se joulun Herra, joka on alhaalle astunut maan alimpiin paikkoihin, etsii vielä sijaa syntisten . Sydämiin. Etkö kuule, kun hän kolkuttaa ja pyytää: avaa minulle, ystäväni, sillä minun pääni on täynnä yön kastetta, ja palmikkoni täynnä yön pisaria. Hän syntisten puolesta kärsinyt ja verta hikoillut, pyrkii sydämesi syntiseen majaan. Älä hätäile, vaikka majassasi on huono siivo entisen isännän jäljiltä, saasta ja sekasotku, älä sen vuoksi kisko sydämesi ovea lujemmin kiinni, että saisit aikaa huonojen tavaroitten piiloon panemiseksi ja roskien maton alle laasemiseksi. Avaa vain majasi ovi, vaikka se näyttääkin sangen saastaiselta. Kyllä se suuri Parantaja, joka pois otti maailman synnit, puhdistaa verellään ja Pyhittää Hengellään sydämesi asumasijakseen. Usko nyt, kun siihen vielä on tilaisuus, syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

TÄMÄ suloinen sanoma kuulutetaan sinulle Jumalan rakkaan Pojan valtakunnasta. Jos tämän uskot, niin Jumala uskolla puhdistaa sydämesi ja antaa voiman todelliseen suursiivoukseen. Pyydä jo kohdallesi: "Käy, Herra Jeesus, luokseni. Tee sydämeeni majasi. Sä sinne armo, autuus tuo. Sun asuntos sen olla suo. Mua iloon taivaan johdata, Että luonas saan aina asua. Jo kohta Herra saapuukin, Niin aamen, Jeesus rakkahin.”

Lauri Taskila
Päivämies 10.12.1973

[Taavetti]

ENSIMMÄINEN ADVENTTISUNNUNTAI

Ovet avariksi


”Tehkää portit avaraksi ja ovet maailmassa korkeiksi, kunnian Kuninkaan mennä sisälle." Tulee mieleemme ajatus, että mistä psalminkirjoittaja on meille ennustanut siitä, minkä Jumala lupasi Eedenin paratiisissa langenneelle ihmissukukunnalle. Hän lupasi lähettää oman rakkaan poikansa lunastamaan ihmisen synnin ja kuoleman vallasta. Ei ole ihmekään, jos psalminkirjoittaja sanoo että "tehkäät portit avaraksi ja ovet maailmassa korkiaksi kunnian Kuninkaan mennä sisälle." Mitä mahtoi vanha Simeon ajatella siitä, kun Herra ilmoitti, ettei tämä tule kuolemaan ennen kuin saa nähdä Herran Kristuksen? Pyhän Hengen johdattamana hän lähti silloin pyhäkköön. Jeesuksen äidin ja isän tuodessa lapsen Simeon otti tämän syliinsä ja kiitti Jumalaa, kun sai nähdä Lunastajansa. Ja silloin hänelle tuli ikävä päästä taivaan kotiin.

Sinä lukijani, joka olet ulkona Jumalan valtakunnasta, ole ahkera ja tee parannus, niin saat nähdä ihmeitä. Tämä adventin Herra on kolkuttanut monta kertaa sydämen ovelle ja tahtoisi hoitaa sinunkin sieluasi Jumalan valtakunnassa. Nöyryytä sydämesi lapsen lailla ottamaan vastaan evankeliumi. "Niille jotka sanan ottivat vastaan, antoi Jumala voiman tulla Jumalan lapsiksi." Veljeni ja sisareni, jotka teette minun kanssani matkaa uskossa, meille on adventin Herra rakas ja kallis.

"Ja ääni kuului istuimelta, sanoen: kiittäkäät meidän Jumalaamme kaikki hänen palvelijansa ja jotka häntä pelkäätte, sekä pienet että suuret." Joh.ilm. 19: 5.
Olemme hyvässä `turvassa, uskomme kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä rauhaan ja iloon asti. Iloitkaamme ja riemuitkaamme. Annamme kunnian hänelle, sillä Karitsan häät ovat tulleet. Niiden emäntä on valmistanut itsensä, ja meille lahjoitettiin kallis puku, joka on pyhä vanhurskaus. Autuaat ovat ne, jotka ovat kutsutut Karitsan häihin. Saamme uskossa laulaa adventtivirrestä:

"Nöyryyttä, hiljaisuutta Jumala rakastaa,
Ei kärsi kopeutta, Ylpeitä vastustaa.
Kun sydän haluinen Herraansa odottaapi,
Se tietä valmistaapi, Tulolle Jeesuksen."

On turvallista tehdä matkaa, kun on, synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Jumalan rauhaan,

Palokangas
Päivämies 25.11.1964

[Taavetti]

2. adventtisunnuntai


Ihmisen Poika päivänänsä


Luukas 17: 20 – 24
Jeesus julisti Jumalan valtakuntaa ja sen vanhurskautta siksi, että ihmiset sitä kaikkein ensiksi etsisivät ja niin ollen tulisivat sisälle johdetuksi. Siksi Jumalan valtakunnan julistukseen on sisältynyt sana: tule, joka on henkilökohtainen ja kaikille: tulkaa! Sen käskyn Hän sai Isältänsä sekä tuomita, että Hän on Ihmisen Poika. Fariseukset kirjanoppineina edustivat, luulivat hekin olevansa Jumalan asialla ja sen vuoksi lienee heitä kiinnostanut, minkä kaltaisen vastauksen Jeesus heille antaa. On kuitenkin varmaa, etteivät he tahtoneet siksi kysyä,oppiakseen tuntemaan Jumalan Poikaa ja tullakseen Hänen valtakuntaansa asukkaaksi. Heidän kysymyksensä oli harkittu, mielestään viisas: koska Jumalan valtakunta oli tuleva. Kysyjät tahtoivat osoittaa: emme tähän asti ole nähneet merkkiäkään Jumalan valtakunnasta, ethän sinä ole meille antanut anomaamme merkkiä taivaasta, esittämäsi Joonan-profeetan merkki ei kuulu meille, se kuuluu syntisille.

Tulee näkösälle, miten pimeä on fariseus, omavanhurskas ihminen, ei heillä ole silmiä eikä korvia. Sen ajan ihmiset olivat adventtiajan ihmisiä niin kuin mekin, jos me ihmettelemme vain heidän sokeuttaan, joksi Jumalan sana omahyväisyyden, joka saattaa ihmisessä olla, tuomitsee, niin emme ole silloin aikamme tasalla. Aikanamme on samoin kyselijöitä suuremmassa määrin, kun silloin, sillä onhan farisealaisuus muuttanut mielipiteitään. Jeesuksen nimi on kaikkien huulilla, joka vain vähänkin on kristillismielinen, ja siksi heillä kaikilla on julistuksessaan: katso tässä, katso siellä. Matteuksen ja Markuksen mukaan sanoo Jeesus heitä vääriksi kristuksiksi ja vääriksi profeetoiksi, jotka viettelevät monta. Jos taitaisi tapahtua, valituitakin. Sen tähden on Hän varoittanut: älkää menkö ulos, älkää myös seuratko, ja älkää menkö katsomaan, älkää myös uskoko.

Jeesus kehottaa meitä valvomaan ja rukoilemaan, ettemme kiusaukseen lankeaisi sekä tekemään työtä niin kauan kuin päivä on, yö tulee, jolloin ei yksikään voi työtä tehdä. Näyttää siltä, että ennen Hänen tuloaan lankeaa suuri pimeys kaiken maan ylle. Jumalan valtakunnan evankeliumia ei silloin saarnata, kyllä muuta. Silloin, kuten `Jeesus sanoo: te halajatte nähdä yhtäkin Ihmisen Pojan päivää ja ette saa nähdä. Tällöin on juuri se aika, jolloin ei tehdä Jumalan valtakunnan työtä. Jeesus sanoo opetuslapsillensa: silloin he sanovat teille, kuten edellä: katso tässä, katso siellä. Kun vertaa näitä opetuksia toisiinsa, Jumalan valtakunnan ja Fariseusten, niin on siinä suuri ero, kuten on päivällä ja yöllä. Kun Jeesus varoittaa: älkää menkö ulos, osoittaa Hän heidän olevan ulkona, jossa ei ole muuta kuin pimeyden valtakunta, joka pimeys on heidän silmänsä sokaissut. Voi heitä onnettomia, he kyllä puolustavat itseään sillä: Sinähän meidän kaduillamme opetit meitä ja me söimme ja joimme sinun pöydässäsi. Jeesus sanoo heille: menkää pois minun tyköäni te väärintekijät, en ole teitä ikinä tuntenut.

Ymmärrämmehän, mitä merkitsee meille, rakkaat sisaret ja veljet siunaus, jonka olemme saaneet Jumalan valtakunnasta — ja jota siunausta saamme omistaa Jeesuksen veressä, syntiemme anteeksiantamisen armossa. Kun viimein Jeesus tulee toisen kerran, saavat Jumalan lapset kuulla Hänen sanansa: Tulkaa minun Isäni siunatut ja omistakaa se valtakunta, joka teille on valmistettu maailman alusta. Suomen kansa on ollut sikäli onnellisessa asemassa, sillä tämä kallis evankeliumi on meille tuotu, ei Lapista, vaan taivaasta lähetettynä Pyhän Hengen kautta. Mutta se on surullista, että vain harvat ovat sen vastaanottaneet. Tänäkin adventtiaikana, kuten muulloinkin, on Jumalalta omistettu sanoma sinuakin varten, joka ulkona pimeässä ja kylmässä värjötät. Sinua kutsutaan, ken lienetkin. Tule, sillä kaikki on valmistettu sinuakin varten. Synnit annetaan kaikille katuvalle ja murheellisille Jeesuksen nimessä ja veressä anteeksi.

Meillä suomalaisilla on, samalla kun vietämme adventtiaikaa, toinenkin siunaus, rikkaus Jumalalle, rakas kansamme on itsenäinen, vapaa kansa. Meillä on koti, uskonto ja isänmaa. Jumalalta se kaikki on, ja on silmäimme edessä sangen ihmeellinen. On suuresti valitettavaa se, että kansamme uskottomuus on niinkin suuri, että keskuudessamme on niitä kansalaisiamme, jotka uskottelevat, ettei olisi tarvittu minkäänlaisia uhrauksia, ts. heille ei ole tämä maa kovinkaan rakas. He ovat niitä, jotka eivät yhdestäkään Jumalasta pidä lukua, he ovat ns. Jumalan kieltäjiä. Voi maailmaa pahennusten tähden, sanoo Jeesus. Katso, minä tulen pian pidä mitä sinulla on, ettei kenkään sinun kruunuasi ottaisi, sanoo Jeesus. Olkaamme rakkaat Jumalan lapset turvatut ja siunatut, uskokaamme syntimme anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä, näin pysymme Hänessä ja Hän meissä. Amen.

Emil Tornber
Päivämies 2.12.1964

[Taavetti]

Iloitse suuresti tytär Siion, sillä sinun kuninkaasi tulee sinulle


ADVENTTI, joulun edellinen aika, aloittaa meidän kirkkovuotemme ja merkitsee odottamista ja tulemista. Koko vanha liitto oli eräässä mielessä adventtia eli odottamista. Israelin vuosisatainen, polttava Messias- toivo perustui Pyhiin Kirjoituksiin. Oli kokoonnuttu sapatti sapatin jälkeen synagoogiin kuulemaan ennustuksia, odottamaan Messiaan tuloa ja palvelemaan Jumalaa. Näin olivat isät tehneet ja saman osan tunsivat lapset saaneen: palvella ja odottaa. "Milloin joutuu Israelin ihana aika? Milloin saapuu Herran siunattu? Herra kuinka kauan?" huokasivat hurskaat sydämet. Se odottaminen oli niin veriin syöpynyt, että koko uskonnollinen elämä oli vähitellen muuttunut johonkin kaukaiseen kurottuvaksi, niin että läsnä oleva pyhä Jumala jäi ikään kuin varjoon. Katseet tähyilivät joko menneisyyteen, jolloin Jumala oli monin tavoin puhunut isille, taikka sitten siihen suureen tulevaisuuteen, jolloin ennustukset täyttyvät.

Entä me, uuden liiton kansa, elämmekö vielä odotuksessa vai olemmeko saaneet siirtyä odotuksesta täyttymiseen eli adventista jouluun?. On totta, että meidän ei tarvitse elää adventtia samassa mielessä kuin vanhan liiton kansan, sillä onhan Jumalan lupaukset Messiaasta todella täyttyneet. Mutta meilläkin on vaara niin kuin Israelilla tuijottaa silmämme sokeiksi menneisyyteen ja unohtaa läsnä oleva Jumala. Sillä häntä, elävää ja alati toimivaa Jumalaa mekin tarvitsemme jokaisena elämämme päivänä.

Adventin sanoma: "Sinun kuninkaasi tulee sinulle," on yhä ajankohtainen ja erittäin tarpeellinen meille itsekullekin. On hyvä, että Herra Jeesus tuli kerran taivaan kirkkaudesta syntisen maailman keskelle, mutta on suuri ilo, että hän tulee yhä uudelleen ja uudelleen. Tulee sinne, missä kaksi tai kolme on koolla hänen nimeensä, tulee sanansa ja henkensä kautta Siionin tytärtä tervehtimään. Ja millaisena hän tulee? Tulee kuninkaana, taivaan ja maan Herrana. Mutta kelpaako meille tämä taivaallinen kuningas vai jäämmekö yhä odottamaan jotain ihmeellisempää?

Mistä syystä Jeesus tahtoisi tulla meidän kuninkaaksemme? Siksi että hän saisi tuoda meidän elämäämme totuuden. Muistamme varmaan Jeesuksen sanat Pilatukselle, kun Pilatus kysyi Jeesukselta: "Sinä siis olet kuningas?" Niin Jeesus vastasi: ”Olen, niin sanoit, minä olen kuningas. Sitä varten maailmaan tullut, että todistaisin totuuden puolesta." (Joh. 18: 37.) Jeesus siis tarjoaa meille elämäntotuutta, yksinkertaista sanomaa siitä, että Jumala on niin rakastanut meitä, että on perustanut tämän maan päälle valtakunnan ja että jokaisella syntisellä on avoin tie parannuksen kautta tähän valtakuntaan. Tämän totuuden Jeesus tuli tuomaan, niin yksinkertaisen ja selvän, että sen lapsikin voi käsittää. Mutta kuitenkin niin korkean ja ylevän, että tämän maailman viisaat eivät voi lakata ihmettelemästä sen mittoja. Sen pituutta, leveyttä, korkeutta ja syvyyttä, jotka ovat kaikkea ymmärrystä ylempänä.

"Ja kun te tulette tuntemaan totuuden, niin totuus on tekevä teidät VAPAIKSI", sanoo Jeesus. (Joh. 8:31). Toisena lahjana taivaallinen kuningas antaa omilleen vapauden. "Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen." {Gal 5: 1) Jeesuksen koko elämä, hänen kärsimisensä ja kuolemansa, ovat meille Jumalan kallis lahja, – pantti siitä, että Jumala oli Kristuksessa ja osti meidät vapaiksi synnin, kuoleman ja perkeleen vallan alta. Sen tähden ole vapaa sinä vapaaksi ostettu lauma. — Mutta kuinka moni maailmassa ajattelee aivan toisin, kuvitellen, että kristillisyys on kuin jokin pakkopaita, luonnoton elämänjärjestys, joka tukehduttaa kaikki luonnolliset lahjat ja taipumukset. Kuinka on voitu sellaisiin käsityksiin tulla, kun Jeesus on tullut vapauttamaan ja yhä edelleen vapauteen meitä kutsuu. Tosin Jeesus voi olla myös kahlehtija, hävittäjä, kuluttava tuli, mutta ainoastaan intohimoille, vääryydelle ja synnille. Kaiken hyvän ja käyttökelpoisen hän vapauttaa. Vapaus ei saa olla vääryyden verhona.
Tästä kalliista vapaudesta ei voi päästä osalliseksi se,joka ei halua alistua kuuliaiseksi Jeesuksen totuuden äänelle. "Totuutta minä halajan salatuimpaan saakka." Mutta jotka kuulevat Jumalan Pojan äänen, he saavat elää, elää uutta elämää siitä hetkestä lähtien, jolloin ensimmäinen ylösnouseminen tapahtui, kun syntinen sai kaikki syntinsä anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. — Katso, sinun kuninkaasi tulee sinulle, kaikuu tänäkin adventtina. Tuleeko hän todella sinunkin elämääsi, sinun sydämeesi ja sinun kotiisi? Vai jäätkö sinä edelleen odottamaan? Kerran sinun täytyy kohdata hänet. Ellet kohtaa täällä Siionin kuningasta, niin kohtaat hänet, kun hän istuu tuomioistuimella: SEN TÄHDEN "Avaja porttis, ovesi, Käy Herraas vastaan nöyrästi. Kun itse taivaan kuningas Sun tahtoo olla vierahas Suo ilovirtes kaikua, On siitä riemu taivaassa. Nyt olkoon kiitos Jeesuksen, Kun saapuu luokse syntisen."
Virsi 2: 1)

Ossi Ylimaula
Päivämies 25.11.1964

[Taavetti]

Että siis lapsilla on liha ja veri, niin on hän myös niistä osalliseksi tullut, että hän olis kuoleman kautta ilmoittanut sen, jolla kuoleman valta oli, se on perkeleen. Hepr. 2: 14.
Joulu
Varhaisessa lapsuudestamme asti olemme oppineet Raamatun ihanan kertomuksen joulun suuresta tapahtumasta. Jo äidin sylissä ja isän polvella olemme kuulleet köyhästä Joosefista ja neitsyt Mariasta, joille ei suotu ihmisasuntoa Betlehemin veromarkkinoilta. Olemme sydämissämme ihailleet seimessä makaavaa Jeesus-lasta, hengessämme hartaina kuunnelleet enkelten laulua ja polvistuneet paimenten kanssa Vapahtajamme eteen.
Vuodesta vuoteen joulujuhlana olemme kuulleet evankeliumia Jeesuksen syntymästä. Mitä joulun evankeliumi merkitsee sinulle tänä jouluna? Onko se vain muisto lapsuusaikasi kauniista unelmasta?
Onko se vain kaukainen kaiku vanhasta jouluvirrestä? Tai ehkä harras tunnelma, jonka tahtoisit lyhyeksi hetkeksi jälleen saada, voidaksesi itsellesi todeta, että sentään vielä kunnioitat Jeesusta?
Monelle joulu ei merkitse yhtään mitään enempää kuin säteilevää joulukuusta, joululahjoja, jouluherkkuja, ”hauskaa joulua.”
Ei niitä ollut monta, jotka ensimmäisenä jouluyönä kuuntelivat taivaan sotaväen riemuvirttä. Vain ne köyhät paimenet iloitsivat joulun ilosanomasta. Vain heidän sydämensä täyttyi taivaan lahjasta: ”Meille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, meille on syntynyt Kristus, Herra.
Sinulle Jumalan lapsi, joka etsit Jeesusta, ikävöit, kaipaat häntä, kertoo joulun evankeliumi, että sinulle, juuri sinulle, on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, Kristus, Herra!” Hän on sinun Jeesuksesi tänä jouluna, sillä hän on vapahtanut sinut kaikista synneistäsi.
Hän on sinun Kristuksesi, jonka valtakunnalla ei loppua ole. Kumarra sen tähden sydämesi hänen valtaistuimensa eteen ja lupaa hänelle uskollinen olla aina siihen asti kuin hänen tulemisensa suurena riemujuhlana saat enkelten ja taivaan sotaväen kanssa yhtyä iäiseen jouluvirteen:
”Kunnia olkoon Jumalalle korkeudessa, ja maassa rauha, ja ihmisillä hyvä tahto.”
O.H. Jussila, Siionin Lähetyslehti 1955, etusivu