Kirjoittaja Taavetti » 05 Joulu 2012, 09:23
Valmistakaa Herran tietä
Sillä tämä on se, josta on sanottu Jesajalta prophetalta, joka sanoo: huutavan ääni on korvessa, valmistakaa Herran tietä, tehkää hänen polkunsa oikiaksi (Matt. 3: 3) .
KUN SUOSITTELIN kerran eräälle miehelle parannuksen tekoa, hän sanoi, että ensin on tehtävä tie taivaaseen. Huomautin hänelle, että tie jää meiltä tekemättä ja lisäksi tie taivaaseen on jo tehty, sillä Jeesus sanoi: "Minä olen tie, totuus ja elämä." Riittää syntiselle, jos hän suostuisi tulemaan tälle uudelle ja elävälle tielle, joka on luvannut kantaa
kulkijansa, sanomalla: ”Minä nostan, kannan, pelastan ja vien perille." Nyt kuitenkin yllä oleva sana puhuu huutajasta, joka on korvessa ja kehottaa ihmisiä: valmistakaa Herran tietä, tehkää hänen polkunsa oikiaksi. Tuo huutaja on Johannes Kastaja, joka on Jeesuksen edelläkävijä, airut, jonka tehtävänä on esitellä ihmisille suurin Herra, joka maan päällä on käynyt ja johon maan lapsille on suotu armo tutustua.
ME KYSYMME tänä päivänä, mitä voi ihminen tehdä tien raivaamisessa ja tien valmistamisessa Jumalan kirkkauteen? Ja vastaus on sangen lyhyt, ei yhtään mitään. Ihminen ei kykene panemaan "tikkua ristiin" autuutensa eteen. Kuitenkin Jeesuksen edelläkävijä kehottaa: valmistakaa Herran tietä. Tuo Kastajan huuto ei tarkoita sitä, että ihminen avaisi umpeen tukkeutunutta tietä taivaaseen, siihen kykeni vain nuhteeton Jumalan karitsa, joka ei ottanut horjuvia askeleita maallisella vaelluksellaan, jolla oli vara kysellä syyttäjiltään: "kuka teistä syyttää minua synnistä?" Mutta on kysymys siitä, että pitäisi valmistaa suurimmalle Herralle tie ihmisten sydämiin, kun niissä ei ole tilaa Jeesukselle paremmin kuin samarialaisten kylässä, josta turhaan etsittiin yösijaa Jeesukselle, tai Israelin kansan keskellä, josta on kirjoitettu: ”Hän tuli omillensa, ja eivät hänen omansa häntä ottaneet vastaan."
KUN ihminen on sortunut epäuskoon, on sydämestä paennut Jumalan Henki, sillä se Henki "ei asu saastaisessa asumasijassa, eikä sielussa, joka on synnin alle myyty." Tällainen Jumalasta ja hänen sanastansa luopunut sydän on muuttunut korveksi ja erämaaksi, kaikkien rietasten henkien kätköpaikaksi, jossa epäuskon käärmeet asuvat ja sopivan tilaisuuden tullen esille puikkivat. Kun ihmissydän on muuttunut tällaiseksi korpimaaksi, jossa on vain synkkää, koleaa ja koskematonta korpea, johon ei raivaajan käsi ole tarttunut, sieltä ihmisten sydänten kylmillä ja epäuskon pimittämillä mailla on raivaustyötä ennen kuin sinne voi syntisten Vapahtaja saapua, tai hänelle tilaa löytyä. Tarvitaan Johannes kastajaa ja hänen kaltaisiaan, jotka heiluttavan kuoleman kirvestä vaarallisen lähellä ihmisen heikkoa elämänlankaa, että tulee pelko: tuo lanka voi katketa ja tulee kuivana tulipuuna lähtö siihen tuleen, jota ei koskaan sammuteta. Parannussaarna, jota kuulutetaan Jumalan valtakunnasta, sai aikaan sen, että ihminen pysähtyy ajattelemaan elämänsä lyhyyttä, kuoleman varmuutta ja iäisyyden pituutta, ja silloin tulee kysymys: kannattaako tämä ainoa ja kämmenen leveydeksi rinnastettu armon aika kuluttaa epäuskossa ja hetken kestävissä synnin nautinnoissa. Tulee kulutuksen laskeminen ja valinnan teko, mikä kannattaa, mikä ei. Kun ihminen pysähtyy synnin tien juoksusta ja malttaa mielensä, niin kuin tuhlaajapoika vieraalla maalla, näkyvät maailma ja sen menot niin turhina, että alkaa ikävöidä isän kotia kohti, jossa välttyy nälkäkuoleman vaaroilta.
EKSYNEITÄ, joiden perään pitää huutaa, on kahta sorttia, on vuorille eksyneitä ja korpeen eksyneitä. Tarvitaan polkujen oikaisijaa, kun ihminen on noussut ja eksynyt oman pyhyytensä vuorille ja luulee kuin rikas nuorukainen, täyttäneensä koko Jumalan lain, tai kuin Saulus, olevansa laissa laittamaton. Tarvitsee saada kulkia alemmas korkealta jalustalta, että laissa laittamattomasta tulee suurin syntisten seassa. Kun taas korpeen eksynyt on niin syvällä masennuksen laaksossa, että hänestä tuntuu: tänne ei yllä Jumalan armon auringosta yksikään lämmön ja valon säde joka sulattaisi korven routaa ja saisi sydämessä puhkeamaan uuden kevään. Oikaisijoita tarvitaan vielä siinäkin, että ihmisten käsitykset ovat vääristyneet Jumalan yhteyteen pääsemisestä, monet luulevat siihen pääsevänsä rukousten, almujen, sakramenttien ja hyvien tekojensa kautta.
TEHKÄÄ työtä, te Jumalan äänitorvet, puhaltakaa, puhaltakaa vietä pasuunaan, että eksyneet osaisivat sen suuren Parantajan luokse, jolla on vielä vastaanotto omassa valtakunnassansa, joka ei ketään luoksensa tulijaa heitä ulos. Huhuilkaa vielä, ilta on ja pimeä, jos jonkun korviin sattuisi huutajan ääni ja hän osaisi suunnistaa Jumalan majaa kohti, ettei jäisi iäksi siihen synkkään pimeyteen, jossa on vain itku ja hammasten kiristys. Tulkaa pois jo pahalta tieltä te, joiden sydämiin on Jumalan sana sijaa saanut suurelle Armahtajalle. Joulun Herra, joka on alhaalle astunut maan alimpiin paikkoihin, etsii vielä sijaa syntisten sydämiin. Etkö kuule, kun hän kolkuttaa ja pyytää; avaa minulle, ystäväni, sillä minun pääni on täynnä yön kastetta, ja palmikkoni täynnä yön pisaria. Hän syntisten puolesta kärsinyt ja verta hikoillut, pyrkii sydämesi syntiseen majaan. Älä hätäile, vaikka majassasi on huono siivo entisen isännän jäljiltä, saasta ja sekasotku. Älä sen vuoksi kisko sydämesi ovea lujemmin kiinni, että saisit aikaa huonojen tavaroitten piiloon panemiseksi ja roskien maton alle, laasemiseksi. Avaa vain majasi ovi, vaikka se näyttääkin sangen saastaiselta. Kyllä se suuri parantaja, joka pois otti maailman synnit, puhdistaa verellään ja Pyhittää Hengellään sydämesi asumasijakseen. Usko nyt kun siihen vielä on tilaisuus, syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
TÄMÄ suloinen sanoma kuulutetaan sinulle Jumalan rakkaan Pojan valtakunnasta. Jos tämän uskot, niin Jumala uskolla puhdistaa sydämesi ja antaa voiman todelliseen suursiivoukseen. Pyydä jo kohdallesi: "Käy, Herra Jeesus, luokseni, Tee sydämeeni majasi. Sä sinne armo, autuus tuo. Sun asuntos sen olla suo. Mua iloon taivaan johdata, Että luonas saan ain asua. Jo kohta Herra saapuukin. Niin, amen, Jeesus rakkahin."
Esko Isomursu
Päivämies 12.12.1973
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4