Kynttilänpäivä

Kirkkovuoden pyhäpäiviin liittyviä tekstejä,

Kynttilänpäivä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 27 Tammi 2008, 11:17

Sopiihan ne vanhat kynttilät nyt kynttilänpäivänä polttaa, onhan siinä päivälle uusi merkitys. Meillä on joitakin vanhoja kynttilöitä säästynyt vuosia, jopa parikin kymmentä vuotta. Ei ole kaikkia kauniita lahjakynttilöitä hennonut polttaa, vaan on tullut säästetyksi niitä muistona lahjoittajista. Nyt joulun seutuna olemme muutamia niistä vanhoista poltelleen, samalla muistellen ja miettien, että keneltähän tuokin on aikanaan saatu.
Alkuaan kynttilän päivän nimi on tietoni mukaan saatu siitä, että sinä päivänä on kirkoissa siunattu uudet kynttilät, joita on valmistettu alkaneen vuoden tarpeiksi. Joulun juhlien aikana kun entiset poltettiin loppuun. Siihen aikaanhan kynttilät tehtiin itse, ei ollut kauppoja mistä ostaa ja vaikka olikin, kynttilöitä niissä löytyi harvoin ja olivat ilmeisen kalliita. Tuli halvemmaksi valmistaa itse kynttilät omista tarpeista, myös kirkolliseen käyttöön.
Kirkoissa palaa paljon kynttilöitä, luterilaisissakin kirkoissa melkoisesti, mutta käsitykseni mukaan katolisissa ja ortodoksisissa kirkoissa erityisen paljon. Kynttilällä taitaa olla useitakin symbolisia merkityksiä, mutta ainakin elävää Hengen tulta kynttilän liekki on omiaan hyvin kuvaamaan. En löytänyt kynttiläkuvaa, enkä kynttilähymiötäkään.

Kynttilänpäivän virsi soi radion Jumalan palveluksessa juuri, kertoo vanhasta Simeonista, miten hän kohtasi ensi kertaa temppeliin tuodun Jeesus lapsen. Siinähän se alkuperäinen kynttilänpäivän sanoma on, vaikka päivän nimi ei sitä kerrokaan.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 24 Helmi 2011, 22:08

Kynttelinpäivänä
Taivaan valtakunnan voima

"Taivasten valtakunta on sinapinsiemenen kaltainen Toisen vertauksen hän puhui heille, Taivasten valtakunta on hapatuksen kaltainen." Matt. 13: 31, 33.

Meidän aikanamme, kun kristinusko on ollut jo lähes kaksi vuosituhatta vaikuttamassa useimpien kansojen kaikilla elämänaloilla, on työlästä sijoittaa ajatuksiansa kristillisyyden aamunkoitonpäiviin. Kristinuskolla on ajatustapaammekin ollut arvaamattoman suuri vaikutus. Sielläkin, missä kristillisyyttä vieroksutaan ja vastustetaan, ajatellaan tietämättään monessa suhteessa Raamatun vaikuttaman ajatustavan mukaan.

Toisin oli kristillisen ajanlaskun alussa. Silloin vallitsi toisaalta juutalaisuus piintyneine entisyysperintöineen, toisaalta monikirjava pakanuus, joka koko olemukseltaan oli sen vastaista, mikä kristillisyydessä on olennaista. Kristinusko oli »kreikkalaisille hullutusta, juutalaisille pahennusta. Viimemainittujen uskoa ja ylpeitä kansallistoiveita alentavaa oli kumartaa kuninkaana miestä, joka oli pahantekijänä teloitettu. Valistunut pakanuus taas piti kristityitä kaiken edistyksen vihollisina, epäilyttävinä rikollisen taikuuden harjoittajina ja kaiken elämänilon sammuttajina.

Tällaisen maailman keskellä ensimmäiset kristityt alkoivat tekemään työtä maailman voittamiseksi Kristukselle. Mutta nuo Galilean oppimattomat kalastajat eivät antaneet päämäärän huimaavan korkeuden masentaa mieltään. He lähtivät vaaroihin, vaivoihin, kuolemaankin iloiten. Olihan heidän Herransa antanut heidän tehtäväkseen tehdä kaikki kansat heidän opetuslapsikseen. Koko maailma Kristuksen omaksi! Se oli heidän tehtävänsä korkea päämäärä. Olihan Jeesuksen veri kaikkien edestä vuotanut. Mitä merkitsivät vaivannäöt asian kalleuden rinnalla, mitä kahleet ja vankeus, mitä kuolemakaan?

Mistä heillä oli tähän voimaa? Sitähän kysyivät heidän vainoojansakin. He vastasivat: »Meidän uskomme on se voitto, joka voittaa maailman.» (1.Joh. 5: 5)

Sinapinsiemenen kaltainen oli taivaan valtakunta alussa. Mutta pieni siemen, jolla on elämän voima itsessään, itää. Siitä voi kasvaa suuri kasvi. Näin Jumalan valtakuntakin on pienestä alusta kasvanut suureksi puuksi, jonka oksilta taivaan linnut saavat kiitoslaulujaan visertää.

Jumalan valtakunta on myös hapatuksen kaltainen, joka taikinaan sekoitettuna panee sen kokonaan käymistilaan. Jeesus Kristus tahtoo saada ihmisen kokonaan omakseen, ihmisen koko persoonallisuuden. Hän tahtoo päästä johtamaan ja hallitsemaan töitämme ja toimiamme. Hänen silmänsä seuraavat liikemiesten kauppa-asioita, yhteiskunnallista ja valtiollista toimihenkilöä politiikassa, opettajaa koulutunnilla, oppilasta tehtäväin suorituksessa, maamiestä auran kurjessa. Hän valvoo kotielämäämme ja seurusteluamme muiden ihmisten kanssa. Ajatuksemmekin hän tuntee.

Kaikissa elämänoloissa tarvitaan kristillisyyden elämää ja voimaa, sen hapattavaa vaikutusta. Kun Jumalan valtakunta saa sijan ihmisen sydämessä, vanhurskauden, ilon ja rauhan Pyhässä Hengessä, on se voimana uuteen elämään. Sen tähden suuri Jumalan valtakunnan evankeliumin palvelija Paavali toivottaa seurakunnalle: "Itse rauhan Jumala pyhittäköön teidän koko olemuksenne, ja säilyköön koko teidän henkenne ja sielunne ja ruumiinne nuhteettomina Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen." (1. Tess. 5: 23)

O.H. Jussila
Päivämies 29.1.1959
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 26 Huhti 2012, 07:36

Kynttilänpäivä

Sinetin vahvistama

Luuk. 2: 22–32
Simeon, josta tekstissämme puhutaan, oli yksi Jerusalemin kansalainen kahdessakin mielessä. Ensinnäkin hän oli ajallisessa Jerusalemissa asuva aivan tavallinen vanhus, joita varmasti oli Jerusalemin kaupungissa paljon muitakin. Ihmiset eivät hänessä nähneet muuta kuin tavallisen kanssaihmisen, joka ehkä heitä silloin tällöin muistutti Jumalan lupauksesta ja uskon tarpeellisuudesta. Mutta tästä vanhuksesta mainitsee evankelista erään tärkeän asian, nimittäin, että hän oli hurskas ja jumalinen mies, hän odotti Israelin lohdutusta ja hänessä oli Pyhä Henki.

Tuo, että hänessä oli Pyhä Henki, teki hänessä poikkeuksen muihin odottajiin nähden, sillä hänellä oli opettaja ja johdattaja, joka ohjasi silloinkin hänet temppeliin, kun sinne tuotiin Jeesus-lapsi. Sen Hengen kautta hän tunsi Herran Jeesuksen, pakanain valkeuden ja Israelin kunnian. Kävi siellä temppelissä muitakin hartaita odottajia, mutta heiltä puuttui oikea usko ja sen tähden Pyhän Hengen valo. Järjen valossa ei näkynytkään tuossa pienokaisessa, jonka uskovaiset vanhemmat kantoivat Herran eteen, uhrataksensa pari mettistä eli kaksi kyyhkyläisen poikaa lain jälkeen, heille maailman ja heidänkin syntien sovittajaa ja uskon kautta hänen päällensä iankaikkisen elämän antajaa. Mutta he näkivät hänessä vain köyhän puusepän pojan, jonka kohdalle hänen vanhempansa suorittivat uhrauksen lain jälkeen.

Simeonissa asuva Pyhä Henki oli ilmoittanut hänelle, että hän saa luonnon silmin nähdä Jeesus -lapsen. Ja kun Simeon näkee, hän ihastuu ja kiittää Jumalaa, sulkee syliinsä ja ennustaa hänestä, sen tähden että Simeon oli uskomassa ja Pyhän Hengen lahjaa rinnassaan kantavana hän tunsi uuden Jerusalemin, se on Jumalan valtakunnan kuninkaan. Hän kuului myöskin Uuden Jerusalemin onnellisiin kansalaisiin, niihin, joilla on synnit anteeksi meidän Herramme Jeesuksen veressä ja nimessä ja rauha Jumalan kanssa. Jeesus sanoo: "Etsikäät ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, ja niin kaikki nämät teille annetaan." Tänäkään päivänä ei Jumalan valtakunnasta ulkona oleva ihminen tunne Jeesus-lasta, sillä sen ilmoittaa vain Pyhä Henki niille, jotka nöyrtyvät uskoon niin kuin Raamattu sanoo. Tulkaa kaikki janoovaiset vetten tykö, tulkaa elävistä kivistä tehtyyn temppeliin sisälle. Täällä saatte ottaa Jeesus-lapsen syliinne ja hänen veressään anteeksi annetuin synnein saatte iloita autuudestanne.

AHTI ASPEGREN
Päivämies tammikuun 29 päivänä 1968
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 19 Syys 2012, 20:49

Kynttilänpäivä


"Ja tämä on se ilmoitus, .jonka me häneltä kuulleet olemme, ja teille ilmoitamme, että Jumala on valkeus ja ei hänessä ole yhtään pimeyttä. Jos me sanomme, että meillä on osallisuus hänen kanssansa ja vaellamme pimeydessä, niin me valehtelemme, ja emme tee totuutta. Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niin kuin hänkin valkeudessa on. niin meillä on osallisuus keskenämme ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa veri puhdistaa meitä kaikesta synnistä" (1. Joh. 1:5-7).

Rakkauden apostoli Johannes kertoo meille kuinka hän oli saanut olla Jeesuksen opetettavana. Hän oli kuullut Herran sanaa ja uskonut. (Joh. 1:12). Tästä oli seurauksena "ja teille ilmoitamme." Elävän uskon tuntomerkki on; uskotaan ja puhutaan niin kuin uskotaan. Uskomisen lahja on niin kallis asia, että siitä on halu kertoa toisillekin. Siitä on lupa muistuttaa itseään: "Kiitä Herraa, sieluni ja kaikki, mitä minussa on, pyhää nimeänsä, äläkä unohda, mitä hyvää hän minulle tehnyt on. Joka sinulle kaikki sinun syntisi antaa anteeksi ja parantaa kaikki rikoksesi" (Ps.103:1-3).

Jumala on valkeus, eikä hänessä ole yhtään pimeyttä.
Jumalan lapset ovat tästä valkeudesta osalliset. Paavali kirjoittaa: "Että Jumala, joka käski valkeuden pimeydestä paistaa, se paisti tunnon valkeuden meidän sydämissämme Kristuksen kasvoista" (2. Kor: 4:6). Yhä Jumalan huoneessa ja sen asukkailla on valkeus, kuten israelilaisilla Egyptistä lähdön edellä Goosenin maalla, mutta maailmassa on pimeys, niin että pimeyteen ruveta taidettaisiin. (2. Moos.10:21-23).

"Jos me sanomme, että meillä on osallisuus hänen kanssaan ja vaellamme pimeydessä, niin me valehtelemme, ja emme tee totuutta." (jae 6).
Jumalan sana osoittaa, joka rakastaa Jumalaa ja palvelee hänen omiaan, on Jumalan tuttava.
Moni ajassamme sanoo olevansa uskovainen, mutta kantaa salattua tai julkista vihaa ja katkeruutta Jumalan lasten päälle. "Joka sanoo valkeudessa olevansa, ja vihaa veljeänsä, hän on vielä pimeydessä" (1, Joh.2:9).

Miten lohdullisesti Johannes jatkaa. Valkeudessa vaeltamisesta on seurauksia. Meillä on osallisuus keskenämme. Olemme "Jumalan perhe, pyhäin kylämiehet, totisen viinapuun oksat, Kristuksen ruumiin jäsenet", mitä nimeä käytämmekin. Muuttolinnun on helpompi lentää parvessa. Ja vielä luvataan: Jeesuksen veri puhdistaa meitä kaikesta synnistä. Täällä majassa, Jumalan valtakunnassa ovat edelleen ne hoitopenningit käytössä. Ne, jotka Jeesus jätti. Kiirehdi tähän hoitoon, sinäkin armosta osaton. Aika rientää!
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 21 Loka 2012, 11:19

Kynttilänpäivänä

Jumalan kirkkaus Kristuksessa

Joh. 1: 16 – 18
Kynttilänpäivän nimi tuo ehkä monelle mieleen ne lukuisat kynttilät, jotka jouluna paloivat kodeissamme, luoden joulutunnelmaa. Tämän päivän evankeliumi ei kuitenkaan puhu kynttilän valosta, vaan paljon suuremmasta valosta, nimittäin Jumalan kirkkaudesta Jeesuksessa Kristuksessa.

Johannes osoittaa evankeliuminsa johdannossa, kuinka alussa oli Sana ja se Sana oli Jumalan tykönä ja Jumala oli se Sana. Kaikki on syntynyt .Jumalan sanan vaikutuksesta, mikä syntynyt on. Ensimmäisenä jouluyönä Sana tuli lihaksi ja asui meidän seassamme ja me näimme hänen kunniansa niin kuin ainoan Pojan kunnian Isästä, täynnä armoa ja totuutta. Tämän jälkeen Johannes osoittaa, kuinka me kaikki olemme saaneet Jeesuksen Kristuksen täyteydestä ja vielä armoa armon päälle. Kun Jumalan lapsi tarkastelee omaa elämäänsä, täytyy hänen avoimesti tunnustaa, että kaikki on ollut Jumalan armon varassa. Ei ole omalta puolelta mitään hyvää Jumalalle esitettävänä, päinvastoin syntiä on tullut synnin päälle.

Luonnollinen ihminen kyllä mielellään haluaisi osoittaa itsestään jotakin hyvää, mutta niin kauan kuin hänellä on jotakin ansiota itsestään esitettävänä Jumalalle, ei hän ole Jumalalle otollinen. Jumala on omasta kunniastaan niin arka, että ihmisen täytyy tunnustaa koko syntisyytensä ennen kuin hän voi saada kaikki synnit anteeksi. Silloin tapahtuu todella onnellinen vaihtokauppa, kun syntinen saa vaihtaa kaikki syntinsä ja tuomionsa iankaikkiseen elämään ja autuuteen. Siinä ihminen saa todella maistaa Jeesuksen Kristuksen täydellisyydestä.

Ennen kuin ihminen tajuaa vararikkotilanteensa, täytyy Jumalan lain vasaran murentaa vahva epäuskon kallio. Sen tähden Jumala antoi Mooseksen kautta lakinsa, että ihmiset tulisivat tuntemaan syntisyytensä. Apostoli Paavalikin kirjoittaa roomalaisille, kuinka hänkään ei olisi synnistä mitään tiennyt, ellei Jumalan kymmenen käskyn lakia olisi olemassa. "Mutta en minä muutoin syntiä olisi tuntenut, ellei lain kautta, sillä en minä olisi himostakaan mitään tiennyt, ettei laki olisi sanonut: ei sinun pidä himoitseman." (Room. 7: 7) Sen jälkeen kun Jumalan armo on saanut ihmisen kohdalle tapahtua, ei lain ankara vaatimus kuulu enää hänelle, "sillä Kristus on lain loppu jokaiselle uskovaiselle vanhurskaudeksi."

Jokainen kristitty ihminen on tarkoitettu kynttilän tavoin säteilemään kristityn toivoa ympäristöönsä. Mutta kun tarkastelee omaa uskon kynttilää, huomaa sen olevan todella suitsevan kynttilän kaltaisen joka, joka hetki näyttää lepattavan sammumaisillaan. Jumala ei sammuta tällaistakaan uskoa, vaan haluaa rohkaista uskomaan sittenkin. Sinä kylmäntuntoinen Jumalan lapsi, rohkaise itsesi uskomaan tälläkin hetkellä kaikki syntisi anteeksi annetuiksi Jeesuksen pyhässä nimessä ja veressä. Kerran usko muuttuu näkemiseksi ja toivo iankaikkiseksi nautinnoksi.

OSVALD CARLSON
Päivämies 28.1.1970
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 03 Tammi 2019, 21:02

Kynttilänpäivänä

Jumalan kirkkaus Kristuksessa


Joh. 12: 35 – 36
Vanhan liiton Jesaja oli sanonut, elämää ympärillään seurattuaan: "Sillä katso, pimeys peittää maan ja synkeys kansat." Jes. 60: 2. Herra Jeesus puhuu samasta asiasta sanoessaan kynttilänpäivän tekstissä: "Joka pimeässä vaeltaa, se ei tiedä, mihin hän menee.” Epäuskon pimeys lepää synkeänä tämänkin päivän ihmiskunnan yllä. Onko sitten ihme, että kansat ja yksityiset ihmiset kulkevat tietään synnistä syntiin, lankeemuksesta toiseen. Synti tuo aina mukanaan tuskaa ja ahdistusta. Ehkä jonkun tämän lukijan sydäntä pakottaa oman tai jonkun lähimmäisen tekemän synnin tuottama tuska. Sinne elämisen vaivan keskelle tuntuu turvalliselta kuulla Jeesuksen puhuvan valkeudesta, joka on vielä vähän aikaa teidän keskuudessanne. Se valkeus säteili Herrasta Jeesuksesta kaikkiin kiusattuihin ja synnin riivaamiin, kun Jumalan Poika kulki lihansa päivinä pyhän maan polkuja. Tämän valkeuden olivat ihmiset näkevä, kun tekstissämme alun perin lausuttiin, enää vähän aikaa, sillä Herra Jeesus oli pian tuleva ylennetyksi ristinpuulle. Ristillä käytiin tuima taistelu. Valon Ruhtinas kukisti pimeyden valtiaan, kuolemallaan kuoleman voitti ja sovitti koko kärsivän ihmiskunnan Isänsä kanssa. Pääsiäisen aamuna Herra nousi ylös. Hän tuli myöhemmin ahdistettujen omiensa tykö lukittujen ovien taakse. Siellä hän valtuutti opetuslapsensa viemään evankeliumin päästävää sanomaa epäuskon pimeydessä vaikertavalle. Joh. 20: 19 – 23. Opetuslasten tuli olla kieron ja nurjan sukukunnan keskellä tähtien kaltaisia tarjolla pitäessään elämän sanaa. Fil. 2: 1 – 16.

Jeesuksen aikanaan sanoman sanan: "Vielä vähän aikaa valkeus on teidän keskuudessanne," saatamme soveltaa myös nykyaikaan. Jumalan valtakunnasta saarnataan vielä parannusta syntien anteeksi saamiseksi. Sen tähden, kuulkaamme myös Jeesuksen sanojen jatko: "Niin kauvan kuin teillä valkeus on, uskokaa valkeuteen, että te valkeuden lapsiksi tulisitte." Jos nämä rivit osuisivat jonkun ihmisen silmiin, joka tarpoo vielä epäuskon pimeydessä, niin älä unohda, ettei Jumala tahdo jättää sinua pimeyteen. Kuuntele tarkkaan, kun joku valkeuden lapsi sinua rakkaasti puhuttelee. Sinun tulee astua se askel, mitä nimitetään parannuksenteoksi. Emme voi parantaa itse itseämme, siitä ei olekaan kysymys. Herran Jeesuksen sovintoveri on se parantava lääke, mikä tihkuu tunnollemme julistusta anteeksiantamuksen sanasta. Niin kauan kuin vielä tätä evankeliumia tarjotaan, uskokaa valkeuteen, että te valkeuden lapsiksi tulisitte.

Jumala näkee myös, miten suuressa ahdistuksessa nämä valkeuden lapset usein matkaavat. Pimeys saartaa edestä ja takaa. Jo voitettu synti saattaa langettaa uudelleen. Kristitty voi joutua häpeämään omaa käytöstään epäuskoisten edessä. Mieli painuu maahan. Olet kuin pimeässä, lukittujen ovien takana. Kuitenkin juuri sinnekin tahtoo valkeuden evankeliumi säteillä. Ole vielä, köyhä matkaystävä, turvattuna ja siunattuna, kaikki syntisi ja vikasi annetaan sinulle anteeksi Herran Jeesuksen pyhässä nimessä ja sovintoveressä.

"Kevättä kynttelistä", sanotaan. Aamut alkavat valjeta. Keväthangilla häikäisee silmiä. Aurinko alkaa yletä korkeammalle ja korkeammalle, kunnes olemme vihdoin kesässä. Niin on Jumalan lapsen matkantekokin. Kun jaksamme uskoa kynttilänpäivän evankeliumissa kaikki matkan vikamme anteeksi, olemme valkenevalla tiellä. "Vanhurskasten polku on kuin aamurusko, joka kirkastuu kirkastumistaan sydänpäivään saakka." (Sananlaskut 4: 18) Amen.

Rainer Kangas
Päivämies 3.2.1965


Taavetti on tönäissyt viestiketjua viimeksi klo 03 Tammi 2019, 21:02
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä


Paluu Kirkkovuosi



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron