Valvo vielä kristitty
Palmusunnuntaina,
Päivämies, 27 maaliskuuta 1958
( Ilm. 3: 14--22 )
.
Laudikean seurakunnan enkeli saa kirjeen. Hän on seurakunnan palvelija. Kirjeen kirjoittaja esittää itsensä. "Aamen, se uskollinen ja totinen todistaja Jumalan luontokappalten alku."
Kirje on arvokas. Siinä puhuttelee ihmistä persoona, jossa ovat kaikki Jumalan syvät ja täydelliset ilmoitukset. Niihin ei voi ihmismieli mitään lisätä, eikä pois ottaa.
"Minä tiedän sinun tekosi." Tulta liekehtivä katse! Se tunkeutuu kaikkien tekojen näkemiseen. Tämän katseen edessä maalima täyttää äärettömien syntiensä mitan. Syvä sääli tulee ilmi sanoissa: "Oi jos kylmä taikka palava olisit, vaan että pensiä olet."
Jumalan lapsi luo usein tällaisten sanojen kohdalla katseen itseensä, olenko minä raukka vaipumassa tuohon tilaan. Uskollinen ja totinen todistaja selittää, Hän ei puhu armon kerjäläisistä.
Kun omanvanhurskauden pilvi pääsee armoauringon eteen, niin silmä menee pilalle, tulee sokeus. Armon valo ei enää paljasta omaa raadollisuutta. Oma
elämänvanhurskaus ja saavutukset peittävät todellisen syntialastomuuden. Silmä joutaa katselemaan kanssaihmisten vikoja. Jumalan joukko voi näkyä halpana. Jumalan armoneuvot valtakunnan kautta alkavat käydä halvoiksi. Penseyden turmelema silmä ei näe kalliina sitä pukua, mitä köyhä Jumalan lapsi ahkeroi omistaa ja säilyttää oman köyhyytensä tunnossa, Jeesuksen veren ja todistuksen sanan kautta.
Kun hengen köyhyys katoaa, tulee tilalle oma hyvyys. Se tuo vaativan ja hallitsevan mielen. Silloin on vaikea alkaa kaupanteko köyhäin tavalla. `
"Minä neuvon sinua ostamaan kultaa tulella selitettyä." Pyhän Hengen tuli tahtoisi polttaa pois nuo petolliset omanvanhurskauden rievut, joilla ihmisparka tahtoisi itsensä verhota. Kristuksen kallista vanhurskautta ei pueta ihmistekojen päälle, vaikka ne olisivat kuinka hyvät.
Joita minä rakastan". Ihmeellinen Jumalan rakkaus, joka tahtoisi kaikki korjata, armonmereen kaikki iäksi upottaa ja käydä ehtoollisen viettoon.
Siunattu on osasi Sinä köyhiä Jumalan lapsi, että tänä päivänä vielä uskot. Meidän uskomme on se voitto, joka maailman voitti. Autuutemme ei ole tuntemisissa. Tuntemiset johtuvat siitä, että me elämme. Matkanteko läpi tämän korven vie meitä, niin kuin vanhan liiton aikana, joskus ihanille Elimin keitaille, missä on kaksitoista kymmentä lähdettä ja ihanat palmupuut. Taivaan Isä on johtanut joskus matkan lämpöisten tunteitten läpi, mutta myös toisinaan kylmän ja kolean päivän.
Kiitos Jumalan, että matkalla on pää. Olitpa kylmä tai palava, saat uskossa nostaa katseesi Herran Jeesuksen Kristuksen päälle. Hän on voittanut maailman. Voittajan voimiin on turvallista paeta. Matka pian päättyy. Näkyy jo kevään merkit. Uskomme vielä vähän aikaa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa, sovintoveressä. Aamen.
Usko Typpö
Päivämies 27 maaliskuuta 1958