Valvo vielä kristitty

Kirkkovuoden pyhäpäiviin liittyviä tekstejä,

Valvo vielä kristitty

ViestiKirjoittaja Taavetti » 31 Maalis 2009, 15:46

Valvo vielä kristitty

Palmusunnuntaina,
Päivämies, 27 maaliskuuta 1958


( Ilm. 3: 14--22 )
.
Laudikean seurakunnan enkeli saa kirjeen. Hän on seurakunnan palvelija. Kirjeen kirjoittaja esittää itsensä. "Aamen, se uskollinen ja totinen todistaja Jumalan luontokappalten alku."
Kirje on arvokas. Siinä puhuttelee ihmistä persoona, jossa ovat kaikki Jumalan syvät ja täydelliset ilmoitukset. Niihin ei voi ihmismieli mitään lisätä, eikä pois ottaa.
"Minä tiedän sinun tekosi." Tulta liekehtivä katse! Se tunkeutuu kaikkien tekojen näkemiseen. Tämän katseen edessä maalima täyttää äärettömien syntiensä mitan. Syvä sääli tulee ilmi sanoissa: "Oi jos kylmä taikka palava olisit, vaan että pensiä olet."
Jumalan lapsi luo usein tällaisten sanojen kohdalla katseen itseensä, olenko minä raukka vaipumassa tuohon tilaan. Uskollinen ja totinen todistaja selittää, Hän ei puhu armon kerjäläisistä.

Kun omanvanhurskauden pilvi pääsee armoauringon eteen, niin silmä menee pilalle, tulee sokeus. Armon valo ei enää paljasta omaa raadollisuutta. Oma
elämänvanhurskaus ja saavutukset peittävät todellisen syntialastomuuden. Silmä joutaa katselemaan kanssaihmisten vikoja. Jumalan joukko voi näkyä halpana. Jumalan armoneuvot valtakunnan kautta alkavat käydä halvoiksi. Penseyden turmelema silmä ei näe kalliina sitä pukua, mitä köyhä Jumalan lapsi ahkeroi omistaa ja säilyttää oman köyhyytensä tunnossa, Jeesuksen veren ja todistuksen sanan kautta.
Kun hengen köyhyys katoaa, tulee tilalle oma hyvyys. Se tuo vaativan ja hallitsevan mielen. Silloin on vaikea alkaa kaupanteko köyhäin tavalla. `
"Minä neuvon sinua ostamaan kultaa tulella selitettyä." Pyhän Hengen tuli tahtoisi polttaa pois nuo petolliset omanvanhurskauden rievut, joilla ihmisparka tahtoisi itsensä verhota. Kristuksen kallista vanhurskautta ei pueta ihmistekojen päälle, vaikka ne olisivat kuinka hyvät.
Joita minä rakastan". Ihmeellinen Jumalan rakkaus, joka tahtoisi kaikki korjata, armonmereen kaikki iäksi upottaa ja käydä ehtoollisen viettoon.
Siunattu on osasi Sinä köyhiä Jumalan lapsi, että tänä päivänä vielä uskot. Meidän uskomme on se voitto, joka maailman voitti. Autuutemme ei ole tuntemisissa. Tuntemiset johtuvat siitä, että me elämme. Matkanteko läpi tämän korven vie meitä, niin kuin vanhan liiton aikana, joskus ihanille Elimin keitaille, missä on kaksitoista kymmentä lähdettä ja ihanat palmupuut. Taivaan Isä on johtanut joskus matkan lämpöisten tunteitten läpi, mutta myös toisinaan kylmän ja kolean päivän.

Kiitos Jumalan, että matkalla on pää. Olitpa kylmä tai palava, saat uskossa nostaa katseesi Herran Jeesuksen Kristuksen päälle. Hän on voittanut maailman. Voittajan voimiin on turvallista paeta. Matka pian päättyy. Näkyy jo kevään merkit. Uskomme vielä vähän aikaa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa, sovintoveressä. Aamen.

Usko Typpö
Päivämies 27 maaliskuuta 1958
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Re: Valvo vielä kristitty

ViestiKirjoittaja Aromi » 31 Maalis 2009, 16:42

Taavetti kirjoitti:Jumalan armoneuvot valtakunnan kautta alkavat käydä halvoiksi. Penseyden turmelema silmä ei näe kalliina sitä pukua, mitä köyhä Jumalan lapsi ahkeroi omistaa ja säilyttää oman köyhyytensä tunnossa, Jeesuksen veren ja todistuksen sanan kautta.

Ovatko armoneuvot tässä ne samat neuvot, joista toisessa tämän palstaosion kirjoituksessa Havas kirjoittaa 1934:
Näin tunnemme, miten sydän on pyrkinyt ja pyrkii Jeesuksesta irti, miten Lunastaja tahtoo meiltä raukoilta väkisinkin unohtua. Näin ollen me tarvitsemme tässä kohdassa avuksemme kaikki Jumalan suomat armoneuvot. Yksi näistä armoneuvoista on evankeliumin julistus. Sen alla olemme nyt olleet koolla monta päivää. Toivon, että te, veljet ja sisaret, olette saaneet kuulla täällä Herran huoneessa etupäässä vain julistusta Jeesuksesta, teidän omasta Vapahtajastanne ja Lunastajastanne. Teidän keskellänne on ollut tuo elävä viinipuu kuulemassanne evankeliumin sanassa. Ajattelen, että rääkätyinkin sydän on näin tullut täällä ruokituksi. Sinä olet tuntenut toisinaan siinä seurapaikan penkissä istuessasi, että on se sittenkin totta, että Jeesus on minun Herrani, ja että hänen armonsa ulottuu niin matalalle, minunkin väsyneeseen sieluuni asti.- - -Mutta me tarvitsemme tässä suhteessa myös sen armoneuvon, jonka ääreen tänä iltana olemme kokoontuneet. Kyllä Jeesus tiesi, mitä hän teki, kun ehtoollisen asetti. Hän tiesi opetuslastensa jatkuvan uskonheikkouden, tiesi, mitenkä vaikeata on tämän maailman tuulissa muistaa kallista lunastustyötä ja sovintoarmoa. Näin ollen Jeesus asetti Herran pöydän juuri siinä tarkoituksessa, että meidän muistimme tässä autuutemme ydinkohdassa tulisi virkistetyksi.

Siis että myös Usko Typöllä 1958 armoneuvot=armonvälineet?
Aromi
vakiintunut
 
Viestit: 117
Liittynyt: 25 Maalis 2008, 20:03
Paikkakunta: pohjoinen maa

ViestiKirjoittaja Taavetti » 31 Maalis 2009, 17:11

Suomen kielen neuvo sana merkitsee nykyisin pääasiassa opastusta, kuten on merkinnyt ties kuinka kauan. Siinä merkityksessä se esiintyy esimerkiksi apostolin kirjeessä: Neuvokaa toisianne (Bibliassa: teitänne) keskenänne, niin kauan...
Samoin monessa muussa Raamatun paikassa, samoin yleiskielessä.

Sana neuvo merkitsee myös välinettä, sekä perinteisessä, että nykyisessä merkityksessä. Puhumme esimerkiksi ajoneuvoista ja muusta sellaisista. Voimme siis puhua armovälineistä myös armoneuvoina. Sanan toinen käyttö ei sulje toista pois, molempia on käytetty ja käytetään. On katsottava tekstiyhteydestä, kumpaa merkitystä kirjoittaja tarkoittaa. Joskus sana voi esiintyä tilanteessa, joissa se voidaan ymmärtää tekstille väkivaltaa tekemättä kummalla tavalla tahansa.
Johannes/Typpö/ Taavetti kirjoitti:"Minä neuvon sinua ostamaan kultaa tulella selitettyä." Pyhän Hengen tuli tahtoisi polttaa pois nuo petolliset omanvanhurskauden rievut, joilla ihmisparka tahtoisi itsensä verhota.
Kristuksen kallista vanhurskautta ei pueta ihmistekojen päälle, vaikka ne
olisivat kuinka hyvät.

Koska tämä Ilmestyskirjasta lainattu Jeesuksen lause esiintyy samassa kappaleessa, taipuisin mielelläni neuvomisen kannalle. Koska Typön omassa tekstissä sana esiintyy neuvona evankeliumin uskomiseen, voi toinenkin tulkinta olla aivan paikallaan.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 11 Heinä 2012, 10:00

SEPTUAGESIMasunnuntai

Jeesuksen seuraajat


Matt. 19: 27-30.
Jeesuksen luokse oli tullut rikas nuorukainen kysyen häneltä tärkeää asiaa: iankaikkisen elämän perimistä. Jeesus vastasi. Vastaus ei kelvannut, vaan hän lähti pois ajallisesti ja hengellisesti rikkaana, niin kuin oli tullutkin. Jumalan valtakuntaan sisälle pääsemiseksi hän ei voinut luopua rikkauksistaan. Silloin Pietari opetuslasten puolesta kysyy: "Mitä siis meidän siitä on?" Hän tahtoo tietoa siitä, mitä he saavat, kun ovat luopuneet kaikesta ja seuranneet Jeesusta.

Jeesuksen vastaus opetuslapsille oli selvä ja yksinkertainen. Jeesuksen seuraajina he saavat viran. Kun hänet, heidän Mestarinsa, korotetaan kirkkauteen, heidät täytetään Pyhällä Hengellä ja he saavat tuomion viran Israelin keskuudessa, mutta sitten myös pakanain seassa. Se ei ole lakihenkistä tuomion julistamista, vaan Pyhän Hengen nuhdetta ja Pyhän Henqen virka sovinnosta saarnata. "Hän nuhtelee maailmaa synnin tähden ja vanhurskauden tähden ja tuomion tähden. Joh. 16: 8)." Uudestisyntyneinä, Pyhän Hengen saaneina ja Jumalan valtakuntaan sisälle tulleina heillä on tämä virka.

Jeesuksen vastaus opetuslapsille on toteutunut. Vietä tällä ajalla Jeesuksen opetuslapset hoitavat suurella nöyryydellä tätä virkaa, minkä Mestari kerran on jättänyt heidän hoitoonsa. Hänen käskynsä mukaan saarnataan parannusta ja syntien anteeksiantamusta. Sen käsittää moni epäuskoinen ja Jumalan valtakunnan ulkopuolella oleva rakkaudettomaksi tuomion sanaksi. Sitä se ei kuitenkaan ole. Se tulee vielä tälläkin ajalla taivaan Isän sydämeltä saakka, vaikka evankeliumi kirkkaudellaan paljastaakin synnin synniksi ja omavanhurskauden saastaiseksi vaatteeksi. Epäuskoinen! Jos olet herätetyllä, ja tuomitulla tunnolla matkaa tekemässä, niin yhtenä Jeesuksen opetuslapsena sekä laupeuden ja armon saaneena julistan sinulle armotuomion: Sinun syntisi annetaan anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Toisena Jeesuksen vastauksena uskoon tuleminen ja uudestisyntyminen tietää luopumista paljosta. Jumalan valtakuntaan sisälle tuleminen vaatii pienuutta suurelta ihmiseltä: "Ellette tule lapsen kaltaiseksi, ette voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan." On kiellettävä itsensä, tämä maailma ja otettava ristinsä kannettavaksi Jeesuksen nimen tähden. Ihminen ei voi olla kahden herran palvelija. Jeesuksen seuraaja ei voi olla tämän maailman ystävyydessä eikä sitä ja sen mielipiteitä myötäillä. Juuri tämän vuoksi kristitty on ristinkantaja, kun on joutunut luopumaan paljosta ja kaikesta, mikä epäuskoiselle maailmalle on ensiarvoisen tärkeää. Mutta Jumalan valtakunta korvaa kaiken menetetyn "satakertaisesti" jo täällä ajassa. Täällä on rakkaita veljiä ja sisaria Kristuksessa. Täällä Jumalan perheväki. Täällä on todellista pyhien yhteys, jossa hoidetaan taivaaseen.

Veljeni ja sisareni! Tämä onkin tärkeintä: iankaikkinen elämä. Se annetaan suurena Jumalan armolahjana jo täällä ajassa. Kannattaa sen tähden hetkisen aikaa seurata orjantappuroilla kruunattua Jumalan valtakunnan kuningasta ja Hänen pientä ja ylenkatsottua ostolaumaansa. Tuskat, vaivat, ristin kantaminen loppuvat pian. Siihen saakka sinua, Siionin asuvainen, hoidetaan ja kannetaan. Huonotuntoisinkin raahustaja, Jeesuksen nimessä ja veressä on syntisi anteeksi. Amen.

Väinö Vesterinen
Päivämies 18.1.1967
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 19 Heinä 2012, 18:51

Psalmi 18: 2 – 7


"Ja hän sanoi: minä. rakastan sydämestäni sinua, Herra, minun voimani. Herra, minun kallioni, minun linnani ja minun vapahtajani, minun Jumalani on minun vahani johon minä turvaan: minun kilpeni ja minun autuuteni sarvi, ja minun varjelukseni. Minä kiitän ja avukseni huudan Herraa, niin minä vapahdetaan vihollisistani. Sillä kuoleman siteet olivat käärineet minun ympäri, ja Belialin orjat peljättivät minun. Helvetin siteet kietoivat minun, kuoleman paulat ennättivät minun. Ahdistuksessani minä avukseni huudan Herraa, ja minun Jumalani tykö minä huudan, niin hän kuulee ääneni templistänsä, ja minun huutoni hänen edessänsä tulee hänen korviinsa." Ps. 18: 2 – 7.

Tämän kiitospsalmin David on veisannut, kun Jumala vapahti hänet kaikista vihollisista. Hän palasi jälleen Jerusalemiin ja kansa rauhoittui. Ihmeelliset sanat: minä huudan, niin hän kuulee templistänsä. Ei tässä ole kysymys käsillä tehdystä templistä, vaan Pyhän Hengen saaneiden ihmisten templistä. Sillä sinä olet pyhäin kanssa pyhä ja puhtain kanssa puhdas. Sillä sinulle ei kelpaa mikään saastainen teko. Kaikki meidän omat tekomme ovat turhat Jumalan edessä. Meille, jotka olemme olleet synnin syvässä ojassa, on se tuttua. Me tiedämme, minkä tähden emme saaneet rauhaa. Sillä tieltä ei lähde synti sydämestä. Entiset synnit todistavat myös vastaan, ne ovat edessä, vaikka niitä. olisi koettanut tunnustaa ja sovittaa. Tietä rauhaan ei löydy ulkopuolelta Jumalan valtakunnan. Pyhä Henki evankeliumin kautta tekee suuria tekoja, joita ei saa kokea synnin hätään joutunut sielu ulkona pyhäin ihmisten yhteydestä. Uskollamme on vahva perustus. Siihen lupaukseen me luotamme, emmekä tahdo halventaa Jumalan voimaa omalla voimattomuudellamme, emmekä hänen kunniaansa, joka meille kerran annetaan Jumalan lapsen korottamisen päivänä. Oi kuinka ihmeelliset ovat Jumalan hyvät työt, oi kuinka suuret hänen huolenpitonsa ja kaikki neuvonsa, joilla hän korottaa suuren syntisen kunniansa korkeuteen.

"Joille te annatte. synnit anteeksi, niille ne ovat anteeksi annetut." Näin kuulemme taivaan ja maan Herran ja kuninkaan asetukset ja säädökset lähettiläillensä. Se on ihmeellinen voima, jonka rinnalla eivät tämän maailman valta, voima ja kunnia mitään ole. Pyhä Henki sanan ja kunnian Herran kautta vaikuttaa. Maailma ei usko eikä järki käsitä, että Herran sanat: Jeesuksen nimessä ja veressä, Hänen lähettiläinsä huulilta kuultuna, uskolla vastaan otettuna, avaavat taivaan ja sulkevat helvetin. Maailma ei usko, että ne sanat siirtävät synnit sydämestä ja vaikuttavat niin kuin Kristus itse olisi ne julistanut. Luonnollinen ihminen riippuu ihmispersoonassa. Kristus antoi Pyhän Henkensä Hän ei .valtuuttanut yksin apostoleita, vaan Hän valtuutti kaikki uskovaiset. Oi sitä suurta Jumalan rakkautta. Hän antoi ainoan Poikansa, iankaikkisen testamentin, veren kautta lunastamaan perkeleen ja kuoleman vallasta. Hän on toimittanut meille, ei maallisen, vaan iankaikkisen kuningasvallan ja pappeuden. Oi kiitos Jeesus rakas, että avasit ymmärryksen silmät ja selitit kirjoituksia ja annoit Pyhän Hengen omillesi.

Jäämme tälläkin hetkellä uskomaan omat syntimme anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä rauhaan ja vapauteen ja vielä iloon asti.

Mahdollisesti Väinö Vesterinen
Päivämies 18.1.1967
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä


Paluu Kirkkovuosi



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron