Martti Kallunki: Viimeinen tuomio

Kirkkovuoden pyhäpäiviin liittyviä tekstejä,

Martti Kallunki: Viimeinen tuomio

ViestiKirjoittaja Taavetti » 26 Huhti 2009, 19:16

Viimeinen tuomio

Johanneksen näky on täysin yhtäpitävä Jeesuksen puheen kanssa viimeisestä tuomiosta (Matt. 25: 31–46). Ne täydentävät myös toisiaan. Jeesus käyttää kuvaa paimenesta ja hänen laumastaan. Johannes taas vyöryttää esiin näkymät kaiken olevaisen katoamisesta: "Ja minä näin suuren valkian istuimen ja sen päällä istuvan, jonka kasvoin edestä maa ja taivas pakenivat ja ei heille löydetty sijaa". Tässä näkyvässä maailmassa on tehty paljon syntiä ja seuraus on kuolema ja katoavaisuus. Turmeltuneen maan tilalle Jumala tuo voimallaan uuden taivaan ja maan, eikä merta enää ole. Uudessa maassa asuu vanhurskaus ja kuolema pitää nieltämän iankaikkisesti" (Jes. 25:8). Ihminen on monessa suhteessa erikoisasemassa luotujen joukossa.

Jumala puhalsi ihmiseen kuolemattoman henkensä "ja tuli ihminen eläväksi sieluksi." Ihminen ei siis voi hävitä, koska hänellä on jumalallinen osuus, sielu. Kun Jumala tekee kaiken uudeksi, silloin hengelliset ruumiimme nousevat kuulemaan viimeisen tuomion. ”Kylvetään luonnollinen ruumis ja nousee hengellinen ruumis.” (1. Kor 15: 44) Ihminen kyllä kuulee Jumalan äänen täällä ajassakin omassatunnossa. Kristinoppimme mukaan omatunto on Jumalan ääni ihmisen sydämessä. Se vaalii mieltämme ja kehottaa meitä tekemään, minkä tiedämme oikeaksi, mutta kieltää meitä tekemästä, minkä tiedämme vääräksi. Se hyväksyy hyvän työn, mutta tuomitsee pahan. Omantunnon toiminta osoittaa, että olemme jatkuvasti Jumalan kasvojen edessä. Omatunto on siis jumalallista ja pysyy sellaisena. Puhdas omatunto on kuin kirjoittamaton tilikirja. Sen omistaja ei sen perusteella ole ollenkaan velallinen. Mutta jokaisen synnin ja rikkeen kirjoittaa näkymätön kirjanpitäjä tilikirjaan ja jokaisen syntivelka on kasvanut arvaamattoman suureen summaan. Jeesus vertaakin ihmistä 10 000 leiviskän velalliseen, joka ei kykene maksamaan näin suurta velkaansa. Suuri armo on, että Jeesus on maksanut ihmiskunnan puolesta velan. "Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainoan Poikansa, että jokainen, joka uskoo hänen päällensä, ei pidä hukkuman, mutta iankaikkisen elämän saaman". Joka uskoo evankeliumin, saa syntinsä anteeksi. Hänen syntinsä pyyhitään Jeesuksen verellä pois. Tilikirja on kunnossa ja nimi on myös kirjoitettu taivaassa elämän kirjassa. Näin Jumalan valtakunta täällä maan päällä on kuin suuri tilikirjavirasto, jonne saa tulla hoitamaan asioitaan yhtä hyviin yöllä, kuin päivällä, sillä eihän ihmispoloinen tiedä, milloin hänet vaaditaan tilille elämästään. Voi, jos asiat eivät ole silloin kunnossa. Valitettavasti monet jättävät asiansa hoitamatta, sillä kun "näkyy Ihmisen Pojan merkki taivaassa, silloin kaikki sukukunnat maassa parkuvat" (Matt. 24:30). Armonvirastot ovat silloin suljetut. Asioita ei enää ajeta. Kaikki on peruuttamatonta. Tuomio on selvä "mitään ei voida peittää. Se on myös ehdottoman oikeudenmukainen jokaiselle.

Monesti on kysytty, voidaanko langettaa loppumaton rangaistus n. 70–80 vuoden aikana tehdyistä synneistä. On huomattava eräitä seikkoja: 1. Helvettiä ei ole varsinaisesti valmistettu ihmistä varten, vaan perkeleille ja hänen enkeleilleen. Kadotus on onnettomuuden ja ulkoisen pimeyden tyyssija. Ihminen on luotu taivaan asukkaaksi. Siksi Kristus on suorittanut kalliin lunastustyönsä. Ihminen joutuu vain omasta syystään vaivan paikkaan. 2. Mihin ihminen sitten joutuisi luopuessaan Jumalasta, sillä iankaikkisuudessa ovat vain nämä kaksi vaihtoehtoa. Ajalliset syyn ja seurauksen lait eivät päde enää ikuisuudessa. Jumala tekee kaiken uudeksi. Monia syvällisiä kohtia on tutussa vertauksessa "rikas mies ja Lasarus". Sen pitäisi olla myös epäuskoiselle vakava varoitus. Mitä päivää kohti hän täällä kulkeekaan!

Olemme kaikki täällä ajassa matkalla. "Ei täällä ole pysyväistä kaupunkia". Sanomattoman suuri onni odottaa iäisyysmatkamiestä, jonka velka on maksettu armonajassa, jonka synnit ovat anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Mutta "joka ei usko se on jo tuomittu, sillä ei hän uskonut Jumalan ainoan Pojan nimen päälle". Viimeisenä päivänä luetaan valmis päätös. Jeesuksen Kristukseen uskoville se kuuluu: "Tulkaat minun Isäni siunatut, omistakaat se valtakunta, joka teille on valmistettu maailman alusta".

Martti Kallunki
Päivämies marraskuun 29 päivänä 1968
Viimeksi muokannut Taavetti päivämäärä 02 Joulu 2010, 20:08, muokattu yhteensä 1 kerran
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 11 Helmi 2011, 15:41

TU0MIOSUNNUNTAI

Siellä Hän erottaa toiset toisistaan

Matt. 5: 31--46

Meillä on kirkkovuotemme viimeinen sunnuntai, ja yhdessä tälle päivälle merkityssä evankeliumitekstissä Herra Jeesus opettaa meille tulevista tapahtumista, jolloin hän tulee suurella kunnialla pyhäin enkelten kanssa. Silloin hän myös istuu kunniansa istuimella, jonka tulemisen pitää jokaisen silmän näkemän, ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat, Hän myös erottaa toiset toisistansa. Ei ole Jumalan järjestys silloinkaan sekaisin, vaikka on yhden valtaistuimen ympärille kaikki kansat koottuna, vaan aikojen alussa säädetty järjestys säilyy. Kaksi on valtakuntaa Jumalan kirjassa: armon valtakunta, joka on Jumalan lasten asuinpaikka, ja maailman valtakunta, jossa on perkeleen lapset. Täällä ajallisuuden maassa kuljetaan ulkonaisesti sevon, (sekaisin, skannaajan huomautus) koska Jumalan valtakunnan olemista etsivät maailman lapset näe, vaikka salassa eivät Jumalan lapset ole. Pyhä Henki armolasten kautta ilmoittaa Isän tahdon, joka on armokutsu. Valtakunnan raja on Jumalan lapsen ja jumalattoman välillä maasta taivaaseen asti.

Jeesus opettaa; siellä hän erottaa toiset toisistansa, kuten paimen lampaat vuohistaan, ja asettaa lampaat oikealle, mutta vuohet vasemmallensa. Ei enää ole hellällä paimenäänellänsä tykönsä vetämässä, eikä veristä siunauksen armoa tarjoavana. Silloin Isän siunatut kutsutaan, samoin kuin kirotut käsketään. Toisen valtakunnan päämies ei silloin esiinny, ei edes sivusta, uskollisimpienkaan asianajajana, vaikka on töistä palkan makso. Suloisena on kaikunut paimenen ääni opetuslapsen korvaan täällä, jo vieraalla maalla. Silloin se vasta suloisena soi, kun Ylkä maasta ostettua morsiantansa Isän, valmistamaa valtakuntaa perimään käskee. Muistokirjaa on kuningas pitänyt taivaassa siitä, kun usko oli rakkauden kautta pannut armolapset työhön. Pyhä, joka käy ulos Isästä ja Pojasta, joka on kaikkein vanhurskasten henki, jonka kautta Jumala ja Herra Jeesus asuu omissansa, joissa myös olemme häntä ruokkineet ja juottaneet, huoneeseen ottaneet jne. Ilolla ne Jumalan pyhät toisiaan palvelevat, vaan näin korkiaksi tuota palvelusta harvoin edes palvellessa osaa ajatella. Palveltaessa ei semminkään, sillä armopäivän valossa oma mustuus tämän peittää.

Eivätpä muista vietä sittenkään, vaikka kuningas heille luettelee. Kysyvät, koska me olemme näin sinua vaatettaneet ja palvelleet jne. Niin vastaa kuningas ja sanoo: "Totisesti minä sanon teille, minkä teitte yhdelle vähimmistä minun veljistäni, sen teitte minulle." Kuningas sanoo vasemmalla puolella oleville: "Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, iankaikkiseen tuleen, joka valmistettu on perkeleille ja sen enkeleille." He eivät olleet Jeesusta palvelleet. Voi kuinka köyhä on väärän jumalisuuden harjoittajan matka. Ei ole sanassa ollut pyhitystä, eivät ole saaneet ruokkia, eivätkä palvella Jeesusta, sillä hän on vain omassa valtakunnassa hallinnut omainsa kanssa.

Olemme hiljattain viettäneet pyhäin päivää. Vain silloin kun tätä päivää vietetään, on yhdessä kaikki pyhät

Me vielä vähän aikaa ahkeroimme uskoa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Nyt on vielä sijaa ulkona oleville, ettei tarvitse sitten kuulla käskyn sanovan: Menkää iankaikkiseen vaivaan, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään." Amen.

J.Vakkula (Luultavammin Vattula, skannaajan huomautus.)
Päivämies 16.11.1966
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 24 Helmi 2011, 11:33

Tuomiosunnuntai
Suuri erottelu


(Matt.13: 47–50)
«Taivasten valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu.« (Matt. 24: 14).
Kun opetuslapset lähtivät Jeesuksen käskyn mukaan saarnaamaan evankeliumia kaikille luoduille, heitettiin taivasten valtakunnan nuotta kansojen mereen. Missä ikinä nytkin evankeliumia puhtaasti saarnattaan ja sakramentit evankeliumin mukaisesti jaetaan, siellä on taivasten valtakunnan nuotta heitettynä ihmisten keskuuteen.

Nuotta heitetään mereen sitä varten, että siihen tarttuisi kaloja. Toiset tarttuvatkin, mutta toisten onnistuu karttaa pyydystä. Samoin on myös ihmisten laita, kun he joutuvat tekemisiin Jumalan valtakunnan kanssa. Toiset joutuvat Jumalan sanan edessä kiinniotetuiksi, omassatunnossaan syntiensä vuoksi tuomituiksi. He joutuvat nöyrtymään parannukseen ja ottamaan uskolla vastaan evankeliumia, jota Jumalan valtakunnasta tarjotaan. Näin he pääsevät osallisiksi Kristuksen vanhurskaudesta. Mutta he ovat jatkuvasti kiinni. Heidän omatuntonsa on sidottu Jumalan sanaan. He ovat «Kristuksen vankeja." (Ef. 4: 1). Toiset ihmiset «onnistuvat« sulkemaan korvansa ja sydämensä Jumalan sanalta. Taivasten valtakunta ei saa heitä täällä saaliikseen. He jäävät vapaiksi, joskin vapaus on vain näennäistä. Joskus nämä ihmiset ajattelevat surkutellen niitä, jotka itkevät syntejään ja kerjäävät armoa, ja jotka eivät uskalla elää niin «reilusti" kuin maailman lapset.

Mutta sitten nuotta vedetään rannalle. Taivasten valtakunnan nuottakin vedetään kerran iankaikkisuuden rannalle. Ja se vetää mukanaan sekä hyvät että kelvottomat, niin vanhurskaat kuin pahatkin. Sellaistenkin, jotka tässä elämässä haluavat vapautua siitä ajatuksestakin, että heidän on kerran mentävä Jumalan eteen tilille elämästään, on tultava mukaan. «Sillä kaikkien meidän pitää ilmestymän Kristuksen tuomioistuimen eteen. (2 Kor. 5: 10). Silloin tapahtuu suuri erottelu — ja tuomio! «Näin on käyvä maailman lopussa; enkelit lähtevät ja erottavat pahat vanhurskaista ja heittävät heidät tuliseen pätsiin, siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.«

Viimeisenä päivänä Jumala asettaa kaikki asiat kohdalleen. Tämän maailman mahtavien ja suurten mahti ilmenee köykäiseksi Hänen edessään. Maailman lasten vapaus ja Jumalasta piittaamattomuus osoittautuu silloin hirvittäväksi synnin ja maailman alkeisvoimien orjuudeksi, ja syöksee heidät kadotukseen. Mutta ne itsessään vähäiset, joille Kristus on täällä kaikki kaikessa, Jumala korjaa kunnian valtakuntaansa, niin kuin hyvät kalat kootaan astioihin. «Kristuksen vangit« huomaavat silloin lopullisesti todeksi sen, mitä he jo täällä uskon kautta kokevat: «Nyt vapaa olen synnin, kuolon alta, oon puhdas veress' veljen Jeesuksen."

Tuomiosunnuntain sanoma kehottaa vakavasti sinua, epäuskoinen ihminen, parannukseen. Taivasten valtakunta on vielä keskellämme, ja tarjoaa sinullekin anteeksiantamuksen evankeliumia. Pyydä uskoa se omalle kohdallesi, niin kauan kuin vielä on siihen mahdollisuus, jotta sinullakin olisi turva tuomiopäivänä! Ja me, veljet ja sisaret, valvokaamme ja pankaamme mekin pois synti, joka meihin tarttuu! Uskon kautta saamme omistaa päivittäin ja hetkittäin, nytkin, Herran Jeesuksen sovintoveren puhtaudessa, sitä täydellistä vanhurskautta, joka Jumalan edessä kelpaa.

O. Norvasuo
Päivämies 19.11.1959
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 24 Helmi 2011, 14:13

3. Adventtisunnuntaina
"Autuas on se, joka ei loukkaannu minuun"

(Matt. 11: 2 – 10)
Johannes Kastajan vankilastaan Jeesukselle lähettämä kysymys, ja tämä adventtiaika panevat meidät ajattelemaan ja muistelemaan Herran tuloa Johanneksen kohdalle. Jo Sakariaan kokemasta ilmestyksestä selvisi, että Johannes oli Pyhän Hengen täyttämänä edelläkävijänä toimittava Herralle valmistetun kansan. (Luuk. 1: 15–17). «Huutavan äänenä erämaassa« Johannes sitten, kastettuaan Jeesuksen Jordaniassa, saattoi todistaa: «Minä kastan teidät vedellä, mutta on tuleva minua väkevämpi, jonka kengänpaulaakaan minä en ole kelvollinen päästämään; hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella.« (Luuk. 3: 16) Ja vielä: «Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!« (Joh. 1: 29, 36)

Nyt Johannes kuitenkin kyseli: «Oletko sinä se tuleva, vai pitääkö meidän toista odottaman?« Älkäämme tuomitko Johannesta. Synkässä vankilassaan hän joutui paljon ajattelemaan elämäntyötään. Hän oli julistanut Jeesusta Messiaanisuudesta. Jeesus ei ollut ryhtynyt jumalallisella vallalla tuomitsemaan maailmaa, eikä kastanut ihmisiä Pyhällä Hengellä ja tulella. Hänen esiintymisensä oli ollut liian vaatimatonta. Johannes saattoi tuskailla: «Olenkohan pettänyt itseni ja muut, ja onko koko elämäntyöni mennyt hukkaan?" Ei Jeesuskaan tuominnut Johannesta. Tapansa mukaan hän antoi tämänkin kertaisen kysyjän itse tehdä johtopäätöksen näkemästään ja kokemastaan ja siten päästä ratkaisuun. Kysymyksen välittäjät, Johanneksen opetuslapset, olivat silloin juuri saaneet nähdä Jeesuksen toimimassa, julistamassa evankeliumia ja parantamassa sairaita. Siksi Jeesus sanoi heille: «Menkää ja kertokaa Johannekselle, mitä kuulette ja näette: sokeat saavat näkönsä, ja rammat kävelevät; pitaliset puhdistuvat, ja kuurot kuulevat, ja kuolleet herätetään, ja köyhille julistetaan evankeliumia. Ja autuas on se, joka ei loukkaannu minuun.«

Raamattu ei kerro, mitä Jeesuksen sanat vaikuttivat Johannekseen. Mutta Johannes varmaankin ymmärsi hänen tarkoituksensa. Eihän Johannes ollut loukkaantunut Jeesukseen silloin, kun tämä halpana nuorukaisena, työmiehen puvussa oli saapunut hänen kastettavakseen. Silloin Jumala oli ilmoittanut hänet rakkaaksi Pojakseen. Eikä Johannes ollut loukkaantunut silloinkaan, kun Jeesus vaatimattomasti oli kastanut Jordanin rannalla, vaan hän oli ohjannut kansaa hänen luokseen. Eihän hänellä ollut aihetta loukkaantua nytkään. Voimme kuvitella käyneen samoin kuin ennenkin Jordanin rannalla. Johannes sai taas voiman tyytyä Jumalan suunnitelmiin silloinkin, kun ne toteutuivat toisella tavalla kuin hän ali ajatellut. Raskaat epäilykset väistyivät jälleen uskon tieltä, ja Johannesta kannatti taas varmuus siitä, että hänen elämäntyönsä ei ollut mennyt hukkaan.

Tekstimme nykyaikaistamisen suoritti jo Paavali, kun hän kirjoitti korinttolaisille: "Sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.« (1 Kor. 1:18). Autuas on vain se, joka ei loukkaannu Jeesukseen ja hänen ristiinsä. Usko siis adventin alhaiseen Herraan voimaksesi ja pelastukseksesi.

Untamo Koski
Päivämies 10.12.1959
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 01 Maalis 2011, 19:17

Katso sinun Kuninkaasi tulee

1. Adventtina
Matt. 21: 1-9
Tuomiosunnuntain sanoma on meitä puhutellut tavalla, joka panee tilittäytymään Kaikkivaltiaan Jumalan edessä, ja taas uudelleen kysymään, olenko minä valmis, kun Herrani ja Kuninkaani tulee?
Mikä on vastaus?

"Mä huono olen kulkija, sokea, köyhä, ontuva ja rampa raadollinen." Mutta Jumalan hukkumaton Sana tahtoo lohduttaa ja nostaa meitä itsemme katselemisesta Jumalan suurimpaan rakkauden tekoon, Kunnian kuninkaaseen, Herraan Jeesukseen.

"Sun kuolemas on turvani, sun veres puhtauteni, vapauteni vaivas."
Adventin sanoma on tämä ilosanoma: Katso sinun Kuninkaasi tulee!
Hän ei tule omilleen ankarana mutta hiljaisena nöyränä. Eikö hän ensi kerrallakin, kun hän tuli tänne alas maan alimpiin paikkoihin tullut todella hiljaisena, ei ylhäisenä, ei loistossa! Ja silloin kun hän meitä omakohtaisesti lähestyy omiensa kautta, ei hän tullut iskevänä, vaan hellästi kutsuen: "Tulkaa minun tyköni kaikki, jotka työtä teette ja olette raskautetut, minä annan teille levon."

Hän sanoi: "Minä olen sinut lunastanut, minä olen sinut nimeltäsi kutsunut, sinä olet minun! Emme voineet olla tottelemattomat sille äänelle. Mutta voimalla korkeudesta puetettuna saimme sanoa: "Minun Herrani ja minun Jumalani." Ja sydämen tuska vaihtui iloon ja kiitokseen, kun kuoleman alta nostettiin iankaikkisilla käsivarsilla seuraamaan kuoleman voittanutta Kuningasta, joka laumansa edellä käy verisissä vaatteissa. Iankaikkisella voittovoimalla hän puki meidät. Siksi kun sinä Siionin tytär tämän rauhattoman ajan keskellä ikävöit Kuninkaasi tuloa, nosta maan murheista katseesi. Jumalan Sana kuuluttaa vielä: "Katso sinun Kuninkaasi tulee."

Kenen?
Juuri sinun, joka uskossa odotat. "Hän tulee kohta Jeesus, Kuningas korkea, luo silmäs korkeuteen Jeesuksen morsian."

Aikojen merkit sen meille todistavat. Siksi saat jo uskossa riemuiten veisata: Hoosianna Daavidin pojalle, siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen.

Hän tulee pian, pyhien enkeliensä kanssa, ja kiusattu matkamies pääsee nauttimaan lupauksen täydellistä toteutumista. Seimen ääreltä Karitsan valtaistuimen tykö pääsee väsynyt vaeltaja veisaamaan: "Sinä olet yksin mahdollinen saamaan ylistyksen kiitoksen ja kunnian."

Kuninkaamme on pian sanova: hyvin, sinä hyvä ja uskollinen palvelija, vähässä olit uskollinen minä panen sinut paljon päälle, mene sinun herrasi iloon. Uskomme hetken vielä Kuninkaamme Jeesuksen nimessä ja veressä synnit anteeksi. Rukoilemme vielä omasta ja toistemme puolesta, että Aamen, tule Herra Jeesus.

Pyytäisin sulkeutua koko Herran Siionin esirukouksiin perheeni kanssa.

Sulo A. Hanhisuvanto.
Saloinen.
Päivämies 20.11.1956
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 23 Marras 2016, 17:55

Viimeisellä tuomiolla


Matt. 25: 31 - 45.
Tekstin sanat ovat Tuomiosunnuntaille omistetut. Ja on syytä muistaa, että ne ovat itsensä Herran Jeesuksen puhumat sanat.

Ne kirkastavat meille Ihmisen Pojan tuloa kunniassa, jolloin kaikki pyhät enkelit ovat Hänen kanssansa. Silloin Ihmisen Poika istuu kunniansa istuimella. Ja Hänen eteensä kootaan kaikki kansat. Hän suorittaa erottelun: lampaat oikealle puolelleen ja vuohet vasemmalle puolelleen.

Oikealla puolellaan oleville Kuningas lausuu: "Tulkaa minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka teille on valmistettu maailman alusta."
Vasemmallaan oleville Hän taas lausuu: "Menkää pois minun tyköäni te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleilleen."

Mikä on tämän vakavan sanoman pääasia?
Eikö se, että sama Ihmisen Poika, joka on jo tullut alennuksessaan, viattomana, kärsijänä ja verisenä Lunastajana, ja tarjoaa alas tuotua sovintoa alhaisessa armonvaltakunnassaan. Sama ihmisen Poika tulee kohta ja pian suurimmassa kunniassaan, kooten kunnianvaltakuntansa perilliset perintöosaansa.

Tuomio on siis jo nykyisessä ajassa suoritettu. Siksi tällä viimeisellä tuomiolla tapahdu oikeudellisesti ottaen mitään uutta ratkaisua. Ketään ei siellä enää siunata, jos ei kirotakaan. Jo täällä Isän siunauksella siunatut kootaan ikuiseen voitto-osaansa. Täällä kirotuiksi jääneet sortuvat ikuiseen helvetin tuleen. Sana: "Menkää pois", erottaa heidät ainaisesti Jumalasta ja Hänen valtakunnastaan.

Eipä veisaa lauluntekijä syyttä suotta: "Kans' armonvaltakunta, on kallis päällä maan, tää Herran seurakunta, jossa nyt annetaan, anteeksi synnit, viat, käskystä Herran vain, sidotut jotka ovat, ne vapaiksi lasketaan."

„Jerusalem on kaupungiksi rakennettu, jonka muurien sisälle pitää kokoonnuttaman", veisailee psalmista.

Emmekö ahkeroi sisaret ja veljet täällä uskossa, Jumalan armovoiman kautta, pitää kiinni Herran Jeesuksen veren siunauksesta. Kun näin teemme löytää Tuomari meidät Hengen hedelmiä kantavina, vaikka kuinka hedelmättömiksi itsemme täällä näkisimme. "Hän, joka meissä vaikuttaa sekä tahdon, että tekemisen hyvän mielisuosionsa jälkeen, on Jumala." Me olemme Hänen tekonsa: Isän siunaus on tuottanut meille koko pelastuksen armolahjan.

Kuinka toinen onkaan niitten osa, joita ei täällä Pyhän Hengen päästöllä armahdettu. Jumalan lahjomaton laki vaatii koko käskyjen päätöksen, täydellisen Jumalan ja lähimmäisen rakastamisen. Kuka kestää tämän vaatimuksen? Ja kun laki kiroaa jokaisen, joka ei kaikkia pidä, mitä lakiraamatuissa kirjoitettu on, jää Isän kirous ikuisesti pois ottamatta niistä, joita ei Hänen pyhällä päästöllänsä Jeesuksen veren kautta Siionissa siunattu.

Kuule siis sinä tottelemattomuuden lapsi. Etkö näe alhaista Jeesusta Hänen vähimmissään, että ottaisit heidät vastaan, ja heissä Hänet?
Mutta kokoa vielä siunauksen veren pisaroita sinä köyhä, ja usko siinä syntisi anteeksi, kun se sinulle Siionista puhuu.

Kalle Juutinen
Päivämies 19.11.1954


Taavetti on tönäissyt viestiketjua viimeksi klo 23 Marras 2016, 17:55
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä


Paluu Kirkkovuosi



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron