Viimeinen tuomio
Johanneksen näky on täysin yhtäpitävä Jeesuksen puheen kanssa viimeisestä tuomiosta (Matt. 25: 31–46). Ne täydentävät myös toisiaan. Jeesus käyttää kuvaa paimenesta ja hänen laumastaan. Johannes taas vyöryttää esiin näkymät kaiken olevaisen katoamisesta: "Ja minä näin suuren valkian istuimen ja sen päällä istuvan, jonka kasvoin edestä maa ja taivas pakenivat ja ei heille löydetty sijaa". Tässä näkyvässä maailmassa on tehty paljon syntiä ja seuraus on kuolema ja katoavaisuus. Turmeltuneen maan tilalle Jumala tuo voimallaan uuden taivaan ja maan, eikä merta enää ole. Uudessa maassa asuu vanhurskaus ja kuolema pitää nieltämän iankaikkisesti" (Jes. 25:8). Ihminen on monessa suhteessa erikoisasemassa luotujen joukossa.
Jumala puhalsi ihmiseen kuolemattoman henkensä "ja tuli ihminen eläväksi sieluksi." Ihminen ei siis voi hävitä, koska hänellä on jumalallinen osuus, sielu. Kun Jumala tekee kaiken uudeksi, silloin hengelliset ruumiimme nousevat kuulemaan viimeisen tuomion. ”Kylvetään luonnollinen ruumis ja nousee hengellinen ruumis.” (1. Kor 15: 44) Ihminen kyllä kuulee Jumalan äänen täällä ajassakin omassatunnossa. Kristinoppimme mukaan omatunto on Jumalan ääni ihmisen sydämessä. Se vaalii mieltämme ja kehottaa meitä tekemään, minkä tiedämme oikeaksi, mutta kieltää meitä tekemästä, minkä tiedämme vääräksi. Se hyväksyy hyvän työn, mutta tuomitsee pahan. Omantunnon toiminta osoittaa, että olemme jatkuvasti Jumalan kasvojen edessä. Omatunto on siis jumalallista ja pysyy sellaisena. Puhdas omatunto on kuin kirjoittamaton tilikirja. Sen omistaja ei sen perusteella ole ollenkaan velallinen. Mutta jokaisen synnin ja rikkeen kirjoittaa näkymätön kirjanpitäjä tilikirjaan ja jokaisen syntivelka on kasvanut arvaamattoman suureen summaan. Jeesus vertaakin ihmistä 10 000 leiviskän velalliseen, joka ei kykene maksamaan näin suurta velkaansa. Suuri armo on, että Jeesus on maksanut ihmiskunnan puolesta velan. "Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainoan Poikansa, että jokainen, joka uskoo hänen päällensä, ei pidä hukkuman, mutta iankaikkisen elämän saaman". Joka uskoo evankeliumin, saa syntinsä anteeksi. Hänen syntinsä pyyhitään Jeesuksen verellä pois. Tilikirja on kunnossa ja nimi on myös kirjoitettu taivaassa elämän kirjassa. Näin Jumalan valtakunta täällä maan päällä on kuin suuri tilikirjavirasto, jonne saa tulla hoitamaan asioitaan yhtä hyviin yöllä, kuin päivällä, sillä eihän ihmispoloinen tiedä, milloin hänet vaaditaan tilille elämästään. Voi, jos asiat eivät ole silloin kunnossa. Valitettavasti monet jättävät asiansa hoitamatta, sillä kun "näkyy Ihmisen Pojan merkki taivaassa, silloin kaikki sukukunnat maassa parkuvat" (Matt. 24:30). Armonvirastot ovat silloin suljetut. Asioita ei enää ajeta. Kaikki on peruuttamatonta. Tuomio on selvä "mitään ei voida peittää. Se on myös ehdottoman oikeudenmukainen jokaiselle.
Monesti on kysytty, voidaanko langettaa loppumaton rangaistus n. 70–80 vuoden aikana tehdyistä synneistä. On huomattava eräitä seikkoja: 1. Helvettiä ei ole varsinaisesti valmistettu ihmistä varten, vaan perkeleille ja hänen enkeleilleen. Kadotus on onnettomuuden ja ulkoisen pimeyden tyyssija. Ihminen on luotu taivaan asukkaaksi. Siksi Kristus on suorittanut kalliin lunastustyönsä. Ihminen joutuu vain omasta syystään vaivan paikkaan. 2. Mihin ihminen sitten joutuisi luopuessaan Jumalasta, sillä iankaikkisuudessa ovat vain nämä kaksi vaihtoehtoa. Ajalliset syyn ja seurauksen lait eivät päde enää ikuisuudessa. Jumala tekee kaiken uudeksi. Monia syvällisiä kohtia on tutussa vertauksessa "rikas mies ja Lasarus". Sen pitäisi olla myös epäuskoiselle vakava varoitus. Mitä päivää kohti hän täällä kulkeekaan!
Olemme kaikki täällä ajassa matkalla. "Ei täällä ole pysyväistä kaupunkia". Sanomattoman suuri onni odottaa iäisyysmatkamiestä, jonka velka on maksettu armonajassa, jonka synnit ovat anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Mutta "joka ei usko se on jo tuomittu, sillä ei hän uskonut Jumalan ainoan Pojan nimen päälle". Viimeisenä päivänä luetaan valmis päätös. Jeesuksen Kristukseen uskoville se kuuluu: "Tulkaat minun Isäni siunatut, omistakaat se valtakunta, joka teille on valmistettu maailman alusta".
Martti Kallunki
Päivämies marraskuun 29 päivänä 1968