Esa Tuomaala: Pietari

Kirkkovuoden pyhäpäiviin liittyviä tekstejä,

Esa Tuomaala: Pietari

ViestiKirjoittaja Taavetti » 03 Touko 2009, 13:31

PIETARI TUNNUSTAA USKONSA

Jeesus halusi eräässä yhteydessä kuulla, mitä hänestä kansan keskuudessa sanottiin, toisin sanoen keneksi häntä kuviteltiin. Opetuslapset saattoivat kertoa ihmisten ristiriitaisista mielipiteistä. Toiset väittivät Jeesusta Eliaksi, toiset mainitsivat jonkun muun Jumalan miehen nimen. Näihin arviointeihin sisältyi sikäli totuutta, että kansa aavisteli Jeesuksessa vaikuttavan jumalallisen voiman. Jeesuksen päävastustajat olivat paljon pimeämpiä väittäessään, että Jeesus teki työnsä Beelsebubin voimalla (Matt 12: 24). Kuitenkin kansan keskustellessa Jeesuksesta, siltä puuttui todellinen valkeus.

KUN JEESUS on kuullut ihmisten käsitykset itsestään, hän asettaa opetuslapsensa koetukselle kysymällä heidän käsitystään asiasta. Pietari vastaa, varmaankin rohkeasti, epäröimättä: "Sinä olet Kristus, elävän Jumalan poika" (Matt 16: 16). Vastaus oli oikea. Tämän vastauksen perusteella Jeesus julistaa Pietarin autuaaksi. Kunniaa ei tästä jalosta tunnustuksesta saa Pietari vaan Jumala, joka sen oli Pietarille ilmoittanut. Siksi Pietari sen tiesi ja osasi vastata. Pietarin liha ja veri ei tätä totuutta olisi koskaan voinut hänelle välittää. Valon täytyi tulla Jumalalla.

KUN SAMASSA yhteydessä Jeesus nimenomaan nimittää aikaisemmalta nimeltään Simonin Pietariksi, joka on suomeksi kallio, ja lupaa tälle kalliolle perustaa iäisesti kestävän seurakuntansa on ilmeisenä vaarana selittää tämä sana väärin. Kysymys ei nimittäin ollut siitä, että seurakunta olisi perustettu ihmisen varaan. Niin ei Jumala ole koskaan tehnyt. Pietari ei ollut kallioon verrattava ihmisenä, koska hän murtui kiirastorstai-iltana maailman edessä Herransa kieltäen. Pietari silloin kuin sulaa vahaa. Jeesuksen sanat liittyvät Pietarin uskon ja tunnustukseen. Siellä missä tunnustetaan ja uskotaan Jumalan Poikaan, joka on löydetty omaksi Vapahtajaksi, siellä seurakunta on, ja se on sellaisella perustuksella, ettei sitä helvetin portit voita. Lujuus on yksin Vapahtajassa ja Jumalan varjelevassa voimassa.

PIETARILLE Jeesus lupaa samassa yhteydessä taivaan valtakunnan avaimet, joilla on lupa sitoa ja päästää (Matt 16: 19). Näitä valtuuksia ei annettu vain Pietarille. Toisille opetuslapsille annettiin täsmälleen samanlainen valta (Matt 18: 18, Joh 20: 23). Nämä ihmeelliset avaimet kiertävät lukot auki maan päällä, maan päällä tapahtuva vapauttaminen tai sitominen tapahtuu myös taivaassa Jumalan istuimen luona.


NIMENOMAAN Matt 16: 13 — 19:sta on ihmisten pimeä järki keksinyt ja kutonut Pietariin mitä ihmeellisimpiä uskomuksia ja tarinoita. Pietarista on tehty piispan istuimen ensimmäinen haltija Roomassa ja katsottu, että Pietarin saama valta tarkoittaa paavin valtaa ihmissieluihin ja että paavi oli Pietarin manttelin perijä. Sitten Pietarista tehty taivaan portinvartija, joka muka taivaan portilla toiset päästäisi sisään ja toiset jättäisi ulkopuolelle. Näiden väitteiden ja käsitysten kumoamiseen tarvitaan vain Raamatun tarkkaa lukemista ja Pyhän Hengen suomaa ymmärrystä. Pietarin virka on päästää ja sitoa maan päällä eikä taivaassa. Liioin Pietari ei ollut paavin tapainen yksinvaltias, vaan työtoveri lukuisten muiden apostolien joukossa. Paavi on aikanaan julistettu erehtymättömäksi. Pietari oli Raamatun kertoman mukaan erittäin erehtyväinen (esim. heti Matt. 16: 21–23).
SILTI PIETARI pysyy paikallaan Raamatussa ja on meille yksi esimerkki ihmisestä, joille Jumalan sana tapahtui ja jotka sen Jumalan armosta todella uskoivat.

Esa Tuomaala
Päivämies toukokuun 15 päivänä 1974
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 03 Touko 2009, 16:39

Pietari kieltää uskonsa

PIETARI, OPETUSLAPSISTA ilmeisesti aktiivisin, osoitti toimintatarmoaan myös sinä yönä jona Jeesus otettiin kiinni. Hän hiiviskeli kiinniottajajoukon perässä, koska halusi nähdä, kuinka lopulta kävisi (Matt. 26:58) Ilmeisesti hän ei muistanut Jeesuksen toistuneita ennustuksia siitä, että hänet surmataan (Matt. 16:21), tai sitten Pietari kuvitteli, että niin ei voinut kuitenkaan käydä hänen Mestarilleen. Pietarin suojana oli varmaankin aamuyön pimeys. Sen turvin hän kuvitteli pysyvänsä tuntemattomana. Hiilivalkean loisteessa Pietari kuitenkin tunnistettiin. Hiilivalkean ympärillä oli vastustajien joukko. Sieltä löytyi senkin miehen sukulainen, jolta Pietari oli taitamattomuudessaan iskenyt korvan irti (Joh.t8:26). Hiukan erivivahtein puhuvat kaikki evankelistat siitä, että Pietarin kieltäminen tapahtui kolme kertaa. Luukkaan kertoman mukaan Pietari vastasi ensin kahdelle perättäiselle puhuttelijalle kieltävästi. Sitten kului aikaa noin yksi hetki - mikä raamatun kielessä tarkoittaa tunnin mittaista ajanjaksoa – jonka jälkeen paikalle tuli kolmas henkilö, joka todisteeksi Jeesuksen ja Pietarin yhteydestä esitti vielä Pietarin puheen galilealaisen korostuksen. Silloin Pietari kielsi kolmannen kerran. Ja aivan samalla hetkellä kajahti aamuyössä kukon laulu. Jeesuksen ennustuksen: "Ennen kuin kukko laulaa, sinä kolmesti minut kiellät" piti kirjaimellisesti toteutua. Jos kukko olisi laulanut muutamia sekunteja aikaisemmin, ei näin olisi tapahtunut. Matteuksen ja Markuksen kertoman mukaan Pietari epätoivossaan siitä, ettei hänen valhettaan uskottu, alkoi vahvistaa puhettaan sadatellen ja vannoen (Mark 14:71). Tämä maininta paljastaa meille sen, ettei syntiä

EI LIENE EPÄSELVÄÄ se, mitä tuona kohtalokkaana yönä Pietarille tapahtui. Sen ilmaisevat Jeesuksen sanat toisessa yhteydessä "Joka minut kieltää ihmisten edessä, sen minäkin kiellän Isäni edessä, joka on taivaissa." Merkille pantavaa on vielä sekin, että Pietari kielsi sanoen "En tunne sitä miestä". Viimeisen tuomion kauhistavuutta kuvatessaan Jeesus ennustaa kadotetuista käytettävän täsmälleen samanlaisia sanoja: "En minä tunne teitä" (Luuk. 13:25): Ajassa ihmisten edessä Jeesuksen kieltävä ihminen joutuu iäisyydessä Jeesuksen kieltämäksi. Pietarin kokema vahinko oli mittaamattoman suuri. Samanlaisen menetyksen ovat kokeneet lukemattomat muut aina meidän aikaamme asti. Monet uskovaisten kotien lapset, ovat, ei aina ehkä niinkään maailman vainon, vaan monesti maailman rakkauden vaikutuksesta, kieltäneet Mestarinsa. Tämä on jotakin paljon enemmän kuin se, että synti tarttuu joka päivä ja tekee hitaaksi. Jeesuksen kieltäminen merkitsee astumista ulos Jumalan valtakunnasta pimeyden valtaan ja pilkkaajien joukkoon.

KUKKO HERÄTTI laulullaan Pietarin omantunnon. Samalla Pietari muisti Jeesuksen oikeaksi osoittautuneen ennustuksen. Pietarin lämmittely hiilivalkealla loppui. Hän ei enää tahtonut istua siellä, missä pilkkaajat istuvat. Hän painui ulos pihaportista. Aamuyön hetkenä puistatti Pietarin hartioita katkera itku (Matt. 26:75). Pietarin itku todisti hänestä sitä, ettei hän ollut suinkaan tunnoton kieltäjä. Ajattelemattomuudessa ja arkuudessa lausuttuja pahoja sanoja seurasi voimakas syyllisyyden tunto. Ehkä sitä lisäsi vielä se, että ennen ulos kiiruhtamistaan Pietari saattoi havaita, miten vangittu Jeesus kääntyi ja katsoi häneen. Tämä katse kertoi paljon. Sen kohteena ollessaan Pietari varmasti käsitti, että Jeesus oli häntä suurempi. Jeesus tunsi hänet paremmin kuin hän itse itsensä tunsi, todella läpikotaisin. Erikoinen sanonnallinen yksityiskohta löytyy Luukkaan kuvauksesta (Luuk. 22:61). Juuri tässä kohden evankelista käyttää Jeesuksesta sanaa Herra. Tätä ennen ja tämän jälkeen hän käyttää Jeesus-nimeä yksinomaan. Ilmeisesti Pietari tunsi juuri tässä selvästi sen, että vangittu Jeesus oli sittenkin Herra. Jeesuksen katse tässä yhteydessä on monia pannut miettimään. Varmasti se katse oli täynnä laupeutta ja rakkautta. Sitä ajatellen kirkon eräässä synnintunnustuskaavassa pyydetäänkin:…katsahda puoleeni laupeutesi silmillä,...... niin kuin sinä , katsoit Pietariin, kun hän oli sinut kieltänyt:.. että minä niin kuin Pietari itkisin syntejäni jne."

MONI ON KIELTÄNYT Mestarinsa ei vain sanoillaan, vaan myös teoillaan ja koko elämällään. Kaikki eivät ole palanneet pahalta tieltään. Pietari sai pian palata. On aihetta rukoilla, että suuri lammasten Paimen vieläkin etsisi kieltäjiä ja toisi heitä kotiin, Jumalan seurakunnan ja ostolauman yhteyteen. Pietarin lankeemuksen tutkistelu sopinee päättää edesmenneen kristillisyyden opettajan, Heikki Jussilan, kirjassa Iankaikkinen evankeliumi esitettyihin ajatuksiin tästä tapahtumasta:

KUN EI HÄN (Pietari) ollut vahvan Hengen puettama, ei hän kestänyt koetusta, joka pappilassa palvelijain tulilla kohtaisi häntä. Hän istuutui rietasten ampiaispesälle. — Ei markkinoilla ole niin suuri lankeamisen vaara kristityllä kuin pappilassa. Siellä on moni hukkunut juhlapäivän sontaan, jota siellä on niin runsaasti. Ja se on kaikkein vaarallisinta tarttumaan. Jos jokainen kristitty muistaisi ottaa suolapussin mukaansa, jos sattuu sinne joutumaan, niin mahdollisesti ei sielläkään tulisi tahratuksi:"
"Pietari oli langennut. Hän piehtaroi rapakossa sadatellen Jeesusta. Hän vannoi väärin. Sen kautta hän Herrastaan luopui. Ja sen kautta hän erotti itsensä
Jeesuksen pilkkaajain yhteyteen, jossa päänänsä sadatuksia ja pilkkaa kuuluu."

"Me tapaamme Pietarin Uuden Testamentin pääsiäisenä uuden syntymisen kautta elävän toivon lapsena Jeesuksen ylösnousemisen voitosta kiittävän Jumalaa ja siitä iloitsevan. Sitä ei raatissakaan, eipä ristilläkään voida ottaa häneltä pois."

Esa Tuomaala
Päivämies toukokuun 22 päivänä 1974
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 18 Touko 2009, 18:30

"Sinä kuolet etkä enää parane"

JOS SAIRAALAN vierastunnin aikana jonkun potilaan vuoteen luona kävijä sanoo nuo otsikossa mainitut sanat, saattaisi sivusta seuraava ihminen suuresti hämmästyä. Yleisesti ajatellaan, että sairaita ihmistä on rohkaistava ja tällaista rohkaisua yritetään usein tämän tapaisilla sanoilla: "Kyllä sinä paranet. Odotahan vain." Mutta tulee varmasti hetkiä, jolloin nämä sanat jäävät ontoiksi, potilas ei saa niistä mitään lohtua siksi, että tietää niiden valheellisuuden. Hänen sisimmässään takoo ajatus: Minä kuolen enkä enää parane. Vierellä seisova ystäväkin ajattelee: Ei tuo enää taida tuosta nousta. Ja kuitenkaan kukaan ei uskalla puhua kuolemasta.

EIKÖHÄN TÄSSÄ arastelussa ole usein kysymys siitä, että ihmiset tuntevat vain yhden, lyhyen ja rajoitetun elämän. Elämä käsitetään ajanjaksoksi, joka kuluu ihmisen ensimmäisestä parkaisusta viimeiseen kivulloiseen henkäykseen. Siinä kaikki. Tosin on voitu muiden mukana lukea uskontunnustusta: "Minä uskon... ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän", mutta käytännössä tämä usko puuttuu. Siinä Jesajan kirjan luvussa 38 kuvatussa keskustelussa, josta otsikossamme on yksi näyte, ei totuutta kaihdettu. Kuninkaan hoviin tullut profeetta ei antanut paranemisen toiveita, vaan julisti: "Niin sanoo Herra: toimita talosi, sillä sinä kuolet etkä enää parane." Tällainen karu, paljastava on Jumalan sanan totuus. Se ei täytä ihmismieltä kevyillä haaveilla. Elämää katsella sellaisena kuin se on ja myös kuolemaa katsellaan silmästä silmään.

SAIRASVUOTEELLA lepäävä ystävä! Tällä kertaa en toivota sinulle pikaista paranemista, sitä lienevät muut jo sinulle toivottaneet. On Jumalan lahjaa saada terveys takaisin, mutta Jumalan tahto voi olla toinen. Siksi tahtoisin sinun valmistuvan sekä elämään että myös kuoleman varalle. Siksi on välttämätöntä noudattaa profeetan kehotusta: "Toimita talosi."

"YKS VAIN YLI kaiken sä muista, sun sielusi kuolematon." Tehtyjen syntien kanssa ei ole hyvä lähteä iäisyyteen. Niiden jäädessä anteeksi saamatta, ne painavat kadotuksen liekkeihin. Siksi etsi Jumalan valtakuntaa, missä sielusi talous saadaan tasapainoon. Koko kymmenentuhannen leiviskän velka, kaikki synnit annetaan anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Kun tämä toteutuu, olet valmis lähtöön ja tiedät, että elämä on vielä edessäpäin, uusi elämä. Hengität jo täällä ylösnousemusaamun raikasta ilmaa. — Mutta jos saat paranemisen lahjan ja lisää elinaikaa, on sinulla suuri tehtävä, julistaa Jumalan suuria armollisia tekoja, jotka olet henkilökohtaisesti elänyt todellisuudeksi. Tiedät silloin, ettet elä turhaan.

ESA TUOMAALA
Päivämies toukokuun 24 päivä 1972
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 16 Huhti 2014, 19:25

Kipujen mies ja sairauden tuttava


Profeetat ja psalmilaulajat puhuvat vanhurskaasta kärsijästä, joka antaa selkänsä lyötäväksi ja poskiensa parran revittäväksi, joka ei peittänyt kasvojansa pilkalta ja syljeltä. Mutta samalla, vaikka tuo vanhurskas kärsijä on pukeutunut sellaiseen alennuksen pukuun, että Ihmisen piirteet hänen kasvoiltaan himmenevät, näkee Jesaja uskon valossa tuossa miehessä sellaisen auttajan, että hän syvällä varmuudella vakuuttaa: "Totisesti hän kantoi meidän sairautemme, ja Meidän kipumme hän sälytti päällensä. Rangaistus on hänen päällänsä, että meillä rauha olis, ja hänen haavainsa kautta olemme me parannetut."

Nykyaikanakin monet ihmiset, myöskin Kristuksen seuraajat joutuvat kantamaan kipua ja sairautta ruumiissaan. Lääketiede ei ole onnistunut – ylistetyistä edistysaskeleistaan huolimatta — karkottamaan sairautta luomakunnasta. Yhä vieläkin viruvat lukemattomat ihmiset sairaalan valkeiden seinien sisäpuolella, kunnalliskodin sairasosastoilla tai kodin sivukamarissa kipujen kourissa. Tällaisen ristin alla vaeltava veli ja sisar, saatat kysellä, mitä sinulle merkitsee pitkänperjantain evankeliumi kipujen miehestä ja sairauden tuttavasta.

Sinä tiedät, että ennen kaikkea Jeesuksen kärsimys ja lunastusveri tuo, niin kuin on tuonut ennenkin, anteeksiantamuksen kaikista rikoksista ja synneistä. Golgatan uhri vakuuttaa sinulle yhä uudelleen: ”Velkasi on maksettu, syntisi on sovitettu." Jeesuksen sana kiinniottajilleen: "Minä se olen antakaa näiden mennä," merkitsee yhä sinun kohdallasi sitä, että viaton on sinun edestäsi antautunut vikauhriksi, että sinä saisit omistaa vapautta ja rauhaa. Mitenkä siitä kertoikaan Jesaja: "Sillä sinä olet heidän kuormansa ikeen, heidän olkainsa vitsan, ja heidän vaatijansa sauvan särkenyt, niin kuin Midianin aikana." Saat pitkänperjantain uhrin edessä jälleen opetella kiittämään: "On syntini anteeksi suuret, koko velkani maksettu, ole kiitetty Herrani Jeesus...

Mutta kipujen mies ja sairauden tuttava tulee vielä muutenkin lähelle ahdistuksissa vaeltavaa kulkijaa. Heprealaiskirje todistaa Jeesuksesta, että hän on ollut kaikissa kiusattu niin kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä. Kun yksinäisyys tuntuu painavan ja kun on pelko, ettei kukaan muista eikä kukaan ymmärrä minun kärsimystäni, tulee tuo kirkkaudestaan luopunut ja maan lasten vaivaan lähtenyt kipujen mies sinua lähelle, aivan rinnallesi. Ja hän vakuuttaa: "Minä näen ja tiedän tuskasi. Olen itse ollut kiusattu ja voin ja tahdon sinua kiusattua auttaa."

Mutta samalla kun Jeesus on meidän osatoverinamme kärsimysten helteessä, joka hänen kohdallaan ylitti kaiken sen, mitä me voimme kokea tai edes ymmärtää, on hänessä sellainen pyhyys kärsimysten keskellä, joka meiltä Aadamin lapsilta tyystin puuttuu: "...kaikessa kiusattu ...ilman syntiä." Kun ajattelemme ihmistä kärsimyksissä, vaikkapa itseämme, meitä ympäröi synti jo pienissä arkielämän harmeissa. Meistä tulee helposti Israelin tavalla korpitaipaleen vaivoissa napisijoita, Jumalan johdatukseen tyytymättömiä ihmisiä. Tällaisesta on kaukana sen Pyhän kärsimys, joka Getsemanen yössä rukoilee, ettei hänen tahtonsa, vaan Isän tahto tapahtuisi. Jeesuksen askeleissa pyydämme opetella nöyryyttä ja hiljaisuutta koettelemusten ahjosta.

Mutta samalla meidän on ilo muistuttaa toisiamme siitä, että pitkääperjantaita seuraa pääsiäinen. Kun Jumalan kansa käy keskelle viimeisen ajan ahdistuksia, on sillä samalla varma tunto siitä, että aamu kohta sarastaa. Vaikka kärsimysten polte ei ajassa hellittäisikään, yhtä kaikki kohta vaivat loppuvat. Kun Kristuksen askeleissa opissa, elämässä ja kärsimisessä loppuun saakka uskollisesti vaellamme, me myös hänen tavallaan nousemme ylös. Saviruumis kipuineen on silloin jäänyt, jäänyt on syntiturmelus. Tuskien muistokin on kadonnut.

Esa Tuomaala
Päivämies 6.4.1966


Taavetti on tönäissyt viestiketjua viimeksi klo 16 Huhti 2014, 19:25
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä


Paluu Kirkkovuosi



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron