Totuuden Henki

[Taavi]

Totuuden Henki johdattaa teitä kaikkeen totuuteen
Joh. 16. 5—15

Alussa oli sana, ja se sana oli Jumalan tykönä, ja Jumala oli se sana. Tämä oli alussa Jumalan tykönä (Joh. 1:1-2). Minä olen ollut Herran oma hänen teidensä alussa, ennen kuin mitään tehty oli, olin minä. — Jo iankaikkisuudesta olen minä asetettu, alussa, ennen kuin maa oli. Kun ei syvyys vielä ollut, silloin minä olin jo syntynyt, kun ei vielä lähteet vettä kuohuneet. Ennen kuin vuoret olivat perustetut, ja kukkulat valmistetut, olen minä "syntynyt. (Sananl. 8:22—). — Silloin minä hänen kanssansa vaikutin, ja iloitsin joka päivä, ja leikin hänen edessänsä joka aika. Ja leikitsin maan piirin päällä ja minun iloni on olla ihmisten lasten kanssa (Sananl. 8:30–31). Mutta nyt minä menen sen tykö, joka minun lähetti, se on teille tarpeellinen, että minä menen pois, sillä ellen minä mene pois, ei Lohduttaja tule teidän tykönne, mutta jos minä menen pois, niin minä Hänen teille lähetän. — Vaan kun se tulee totuuden Henki, hän johdattaa teitä kaikkeen totuuteen, sillä Hän ei puhu itsestänsä, vaan mitä Hän kuulee, sitä Hän puhuu, ja tulevaisia Hän teille ilmoittaa.

Tässä evankeliumissa Kristus kuvaa valtakuntansa toimintaa täällä maan päällä, mitä se on, miten sitä hallitaan, ja minkälaista virkaa se suorittaa maailmassa. Se on näkymätöin seurakunta, jota Kristuksen Henki hallitsee, se on kaikkien uskovaisten äiti (synnyttäjä) joka meitä suuresta laupeudestansa on synnyttänyt jälleen elävään toivoon, Jeesuksen Kristuksen ylösnousemisen kautta kuolleista (Piet. i:3). Se on hoitokoti, jossa pyhällä evankeliumilla, siis Pyhässä Hengessä saarnatulla Kristuksen verisellä sovintosaarnalla hoidetaan omiatuntoja, sillä ilman verenvuodatusta ei yhtään syntien anteeksiantamusta tapahdu (Hebr. 9:22). Sillä ajalla on avoin lähde Daavidin huoneelle ja Jerusalemin asuvaisille oleva syntiä ja saastaisuutta vastaan (Sak. 13:1).

Siellä on myös oikea järjestys armo ja totuus, joka on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta. Hän on meidät synnyttänyt tahtonsa jälkeen totuuden sanalla, että me uutiset Hänen luontokappaleistansa olisimme (Jaak. 1:18).
Jumalan valtakunnan tehtävä on myös kutsua, koota, valaista ja pyhittää. Autuas on se ihminen joka minua kuulee, joka minun ovellani valvoo joka päivä, ja vartioitsee minun pihtipielessäni. Sillä joka minun löytää, hän elämän löytää, ja on Herralle otollinen (Sananl. 8: 34–35). — Sillä ajalla sanoo Herra tahdon minä kuulla, minä tahdon taivasta kuulla, ja taivaan pitää maata kuuleman (Hos. 2:21).

Tulee aika jolloin kuolleet saavat kuulla Jumalan pojan äänen, ja ne jotka sen kuulevat saavat elää. — Ne saavat kuulla minun ääneni (Joh. 10:16).
Herra Jeesus saarnasi tätä kutsuvaa valtakunnan evankeliumia. Hän myös lähetti apostolit lähettiläinä jatkamaan työtä sitoen sen suuren toimivallan Pyhään Henkeen (ottakaa Pyhä Henki), käski mennä maailman ääriin saakka, lupasi olla omainsa kanssa maailman loppuun asti. Sanoi: Joka teitä kuulee, hän minua kuulee. Luther opettaa: Ei Hän sano tahtovansa opetuslapsia vetää ylös taivaaseen, vaan Hän tahtoo lähettää heille Pyhän Hengen, että Hänen valtakuntansa sen kautta enemmän leviäisi maailmaan.

Jos tätä kirjoitusta lukisi joku Jumalan herättämä ihminen: tiedä että täällä maan päällä on löydettävissä Jumalan valtakunta, jonka sanoma nyt jo kaikuu sinun korvillesi ennakoivana Jumalan armona, vaikka tosin kirjoitetun sanan välityksellä, mutta jo saarnaten sinulle kaikkien syntien anteeksiantamusta Herran Jeesuksen nimessä ja veressä.
Mutta maailman alusta asti on Jumalan sanaa saarnattu kaksiteräisenä kohtisuoraan ihmisten tuntoja, se on niin kuin vasara joka vuoren murentaa, se ei tyhjänä palaa. Se tekee sen mitä varten se lähetetty on, sillä se murhe joka Jumalan mielen jälkeen tapahtuu, saattaa katumisen autuudeksi, jota ei kukaan kadu, mutta maailman murhe saattaa kuoleman.

Kun Pyhä Henki Jumalan seurakunnasta nuhtelee maailman synnin tähden — synnin joka on epäusko - suurin synti ja kaikkien syntien äiti — vihastuvat tämän maailman omavanhurskaat ja synnin rakastajat, tulevatpa ystäviksi keskenään, kaunistavat profeettojen hautoja, ja haukkuvat kristityitä ja sanovat meidän tuomitsevan.
Synnistä ei saisi puhua, kadotuksesta ei mainita. Toisin ajattelevia pitäisi ymmärtää, vastuuta ei saisi olla. Kadotuksen lavealla tiellä pitäisi vallita syvä rauha ja ainoastaan saisi puhua sosiaalisesta elämänkatsomuksesta. Tässä on tämän ajan huuto.

Siionin muurin vartijat eivät ole vaienneet. Kuuluu pasuunan ääni — varoittava ääni: mikä aika on yöstä, ystäväni. Havahdu synnin polulla ennen kuin on myöhäistä. Tuomion päivänä heräävät kaikki, mutta ei ole enää parannuksen päivä silloin. Nyt on vielä autuuden aika. Kiusattu, uupunut, vaivojen vainioilla väsynyt matkaystäväni. Ole sinä hyvässä turvassa, Herra Jeesus on Isän
oikealla puolella. Siellä kiusattujen ystävä, uupuneitten nostaja, väsyneitten kantaja sanoo. — Vahvistakaa väsyneet kädet ja tuetkaa nääntyneet polvet. — Usko Herran Jeesuksen nimessä ja veressä synnit anteeksi, Aamen.
GUNNAR KURHELA
Päivämies Keskiviikkona huhtikuun 26 päivänä 4. pääs. j. sunn

[Taavi]

Keskiviikkona toukokuun 5 päivänä 1971
2. RUKOUSPÄIVÄ
Jumalan lapsi
Joh. 1:12
Oletko sinä Jumalan lapsi? Ehkä olet kuullut tämän kysymyksen ennenkin. Pyhällä arkuudella olet vastannut myöntävästi. Sinä, toinen ystävä, olet joutunut toteamaan, ettei sinulla ole oikeutta käyttää itsestäsi noin kaunista nimeä. Nytkin omatuntosi todistaa samaa. Sinulle, kolmas, tuo kysymys on outo. Olet sen edessä ensimmäistä kertaa elämässäsi. Kysynet puolestasi, mahtaneeko täällä, maailmassa olla Jumalan lapsia. Raamattuun perustuen me vastaamme: "Kyllä niitä on." Apostoli Johannes kirjoittaa uskovaisille: "Katsokaa, minkä kaltaisen rakkauden Isä on meille osoittanut, että me Jumalan lapsiksi nimitetään... Minun rakkaani! nyt me olemme Jumalan lapset, ja ei ole se vielä ilmestynyt, miksi me tulemme, mutta me tiedämme kuin se ilmestyy, niin me hänen kaltaiseksensa tulemme; sillä me saamme hänen nähdä niin kuin hän on" (1 Joh 3:1,2). Jos joku on ison talon poika tai tyttö, hän tietää saavansa kerran omakseen suuren perinnön. Jumalan lapsilla on rikas Isä taivaassa. Hän on taivaan ja maan Herra. Hän on luvannut antaa omillensa kalliin perinnön: iankaikkisen elämän. Lapsilla on perintöoikeus. Paavali ' kirjoittaa: "Jos, me olemme lapset, niin me olemme myös perilliset, nimittäin Jumalan perilliset ja Kristuksen kanssaperilliset" (Room 8:17). Ei ole vähäinen asia olla Jumalan lapsi. Siionin matkalaulun tekijä ihastelee tätä ja sanoo, ettei hänen korvissaan soi mitään niin korkeaa sanaa kuin Jumalan lapsi. Sen rinnalla todella kalpenevat kaikki tämän maailman arvonimet.
Miten sitten päästään tuollaiseen lapsen asemaan ja perinnön omistajiksi? Nykyisin pidetään arvokkaana sitä, jos joku ahkeralla työllään tai neroudellaan hankkii itselleen suuren omaisuuden. Ei niinkään arvosteta sitä, jos joku saa tuollaisen omaisuuden vain syntymällä jonkun rikkaan lapseksi. Tämähän kyllä sopii ajallisessa yhteiskunnassa. Tosin kaikki me olemme syntyneet tuon perinnön osallisuuteen. Mutta jos autuus ja Jumalan lapseus saavutettaisiin suurin ponnistuksin, miten heikkojen, ymmärtämättömien ja vähävoimaisten kävisi? Mutta nytpä Jumalan lapseksi pääseekin syntymällä. Jumala synnyttää ihmisen uudesti sanansa " ja Henkensä kautta seurakunnassaan. Jumala ottaa ihmiseltä pois oman hyvyyden ja kyvykkyyden tunnon. Silloin hänestä tulee pieni. Kun omatunto herää, on ihmisellä sama tunnustus suussa ja sydämessä kuin tuhlaajapojalla: "Isä, minä olen syntiä tehnyt taivasta vastaan ja sinun edessäsi, ja en ole mahdollinen tästedes sinun pojaksesi kutsuttaa" (Luuk 15:21). Tällaiselle kelpaa syntisten Vapahtaja Herra Jeesus, kelpaa syntien anteeksiantamus hänen nimessään ja veressään. Juuri tällainen kelvottoman ja mahdottoman tuntoinen otetaan Jumalan lapseksi. Toteutuu se, mitä evankelista ylle merkityssä Raamatun paikassa sanoo: "Niille, jotka hänen ottivat vastaan, antoi hän voiman Jumalan lapseksi tulla, jotka uskovat hänen nimensä päälle.”
Ehkä tämä kirjoitus on osunut jonkun epäuskoisen nuoren ihmisen silmiin. Olet yrittänyt päästä irti pahoista tottumuksistasi mutta turhaan. Elämäsi on ollut kuin suossa tarpomista. Toinen mätäs vähän kestää, toiselle astuttaessa painuu entistä syvemmälle. Olet tuntenut että, himojen orjantappurat ovat kasvaneet pääsi yli. Apua ei näy missään. Voimat ovat lopussa. Jumalan sanan edessä pelkäät omaa tilaasi. Herra Jeesus etsii sinua. Ota Hänet vastaan. Usko Jumalan lasten saarnaama sovintosaarna. Siinä sinulle annetaan kaikki syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Sinä saat kokea, että sieluusi vuotaa uusi voima evankeliumista. Sinä pääset Jumalan lapsen asemaan. Herra on voimallinen auttamaan. "Hän antaa väsyneille voiman, ja väettömille kyllä väkeä. Nuorukaiset väsyvät ja nääntyvät, ja nuoret miehet peräti lankeevat; Mutta jotka Herraa odottavat, ne saavat uuden voiman, niin että he menevät siivillä ylös kuin kotkat; että he juoksevat ja ei näänny, he vaeltavat ja ei väsy" (Jes 40:29–31). Sama evankeliumi on kantamassa sinuakin voimattoman tuntoinen Jumalan lapsi. Se kantaa siihen asti, kunnes pääsemme omistamaan sitä perintöä, joka meille on taivaassa tallennettu.
Ilmari Joensuu
Päivämies toukokuun 5 päivänä 1971

[Taavetti]

Kaikkien on tehtävä parannus

4. Kolm. js.
Ja olivat muutamat sillä ajalla siinä, jotka ilmoittivat hänelle Galileaisista, joiden veren Pilatus oli heidän uhriensa kanssa sekoittanut. Ja Jeesus vastasi ja sanoi heille: luuletteko, että nämät Galilealaiset olivat syntiset kaikkein galilealaisten suhteen, että heidän sen kaltaista täytyi kärsiä? Ei suinkaan, sanon minä teille, vaan ellette paranna teitänne, niin te kaikki niin hukkaan tulette. Taikka luuletteko, että ne kahdeksantoistakymmentä, joiden päälle Siloan torni lankesi ja tappoi heidät, olivat vialliset kaikkein ihmisten suhteen, jotka Jerusalemissa asuvat? Ei suinkaan, sanon minä teille, vaan ellette paranna teitänne; niin te kaikki niin hukkaan tulette. Luuk. 13: 1-5.

Pilatus oli surmauttanut galilealaisia ja ylimielisyydessään sekoittanut surmattujen verta heidän uhreihinsa. Mielivaltainen ihmisten surmauttaminen ja Jumalalle pyhitetyn uhrin pilkallinen saastuttaminen kauhistutti galilealaisia. Jeesukselle kerrotaan tästä järkyttävästä, mieliä kuohuttaneesta Galilean tapahtumasta. Varmaan odotetaan, mitä sanoo tuo ihmeellinen sairaiden parantaja, suuri, suorasanainen Nasaretin Profeetta, joka sanoo totuuden ihmisarvoon katsomatta?
Jeesus ei kohdista arvosteluaan Pilatukseen. Ei myös hyväksy kertojien ajatusta, että tuollaiseen kauheaan kärsimykseen joutuneet olisivat ainoat syntisen Galileassa. Ei, vaan Hän osoittaa sanan terävän kärjen suoraan kertojia kohtaan: "Ellette paranna teitänne te niin kaikki hukkaan tulette". Ottaapa vielä toisen ihmismieliä hätkähdyttäneen tapahtuman, Siloan tornin sortumisen, osoittaen, etteivät nekään ihmiset, jotka jäivät kaatuvan tornin alle, olleet yksin syntisiä Jerusalemissa.
Toistaessaan sanansa, "Ellette paranna teitänne, niin te kaikki niin hukkaan tulette", Jeesus osoittaa, kuinka tärkeänä Hän pitää parannussaarnan: Niin kuin Hän myöhemmin lähettäessään omansa sanoi: "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa parannusta kaikille luoduille".
Tämä Jeesuksen parannussaarna on tänäkin päivänä monelle suuri pahennuksen aihe. Hurskaasti elävä ihminen hyväksyy ilman muuta julkijumalattomuudessa elävälle parannussaarnan, mutta kauhistuu, kun hänen, joka koko ikänsä on elänyt siveästi, Jumalan tahtoa noudattaen, pitäisi tehdä parannus. Mistä hänen pitäisi tehdä parannus, hänen, jota Jumalan on auttanut oikein ja hurskaastikin elämäänsä?
Jeesus tahtoi osoittaa Galilean häväistykseen ja Jerusalemin onnettomuuteen joutuneiden esimerkeillä, kuinka ihmistä ei auta toisten vioissa ja synneissä valvominen, vaan kuinka äärettömän tärkeää on jokaisen huolehtia siitä, että hänen omat asiansa olisivat Jumalan edessä kunnossa.
Hengellisessä maailmassa tapaa usein ihmisiä, joiden murheen aiheena on kansamme suuressa määrin vallannut hillitön synnillinen elämänmeno, jumalaton elämä. Nähdään, ja kyllä aivan oikein, hillittömässä seksuaalirikollisuudessa, kavallusten valtavassa yleistymisessä, nuorisorikollisuuden paisumisessa, poliittisen elämän häikäilemättömässä etujen tavoittelussa ym. tälle ajalle olennaisissa ilmiöissä, suuri kansallinen onnettomuus. Pelätään kansamme luisuvan kaltevaa pintaa myöten suurta kansallista perikatoa kohden. Tälle ajattelulle kyllä löydämme niin Jumalan sanasta, kuin historiastakin riittävän vahvan totuuspohjan, mutta niin valitettavan usein näissä samoissa hengellisissä piireissä ei hyväksytä, vielä vähemmän taivuta omalle kohdalle omistamaan Jeesuksen kehotusta: "Ellette paranna teitänne, te niin kaikki hukkaan joudutte". Tehdä parannuksen soveliaita hedelmiä on paljon enemmän kuin siveellinen, hyvä ja hurskas elämä.
Ajallisessa, erikoisesti kansallisessa mielessä on aivan oikein panna vakava paino siveelliselle, oikearyhtiselle, Jumalan sanasta neuvoja löytävälle elämälle. Kuitenkin se itsensä parantaminen, josta Jeesus puhuu, on valtavan paljon enemmän. Syntyä Jumalan lapseksi, ottaa ristinsä ja seurata Herraa Jeesusta opissa, elämässä ja kärsimisessä, alentua halvan, pilkatun Natsarealaisen seuraajaksi tänäkin päivänä, samoin kuin Jeesuksen lihan päivinä, on elämämme valtavin kysymys, suurin ratkaisu, jonka eteen voimme joutua. On ratkaistava, voimmeko jättää entisen ystäväseuramme synninhekuman "nautinnossa, tai hylätä omavanhurskaudessa elävien, hyvää elämäntapaa noudattavien seuran ja alentua pilkatun Jeesuksen ja Hänen halvan opetuslapsilaumansa seuraajaksi.
Tähän ihminen taipuu vain äärimmäisen sielunhädän pakottamana. Täytyy tulla sietämättömän tuskainen synninhätä, sellainen, jota ei voi tyydyttää osaratkaisu, vaan on saatava sielulle Jumalan rauha, pelastusvarmuus, jossa Jumalan Henki todistaa henkemme kanssa: syntini ja rikokseni ovat todella anteeksi annetut Jumalan edessä. Jumala on taivaassa rakkaana Isänä ja Herra Jeesus kalliina veljenä. Sellainen synninhätä, jonka painon alla maalliset arvot menettävät normaaliset arvonsa. Ei ole tärkeintä saada ihmisiltä tunnustusta hyvästä elämästä, varallisuudesta ym. sellaisesta, ei kristillisyydestäkään, joka tälle maailmalle kelpaa. On vain yksi polttava kysymys: minun syntini, minun rikokseni. Kuinka voisin saada polttavaan turskaani avun? Miten voisin sovittaa asiani Jumalan kanssa? Voisiko rauhaton sieluni saada rauhan, suloisen onnellisen levon? Onko mahdollista päästä lapsen suhteeseen Jumalan kanssa?
Kun tällainen, tuskaisesti Jumalan rauhaa kaipaava ihminen saa sieluunsa Jumalan rauhan, kun hänen syntinsä ja rikkomuksensa annetaan hänelle Jeesuksen kalliissa sovintoveressä anteeksi, niin hän arvioi ajalliset arvot aivan uudelta tavalla: tyysten erilaisen mitta-asteikon mukaan kuin ennen maailmassa eläessään. Halvasta Nasarealaisen seurasta on tullut arvokas, kallisarvoinen Jumalan lasten joukko, kallis hengellinen Saara-äiti, jollaista seuraa tämä maailma ei voi tarjotakaan.
Näinhän todellisuudessa onkin, sillä Jeesuksen verellä pesty, Pyhän Hengen kihlapantilla kihlattu taivaan morsian on jo täällä ajassa kuninkaallista sukua ja pyhää pappeutta.
Tämän maailman ihmiset hurskaineen ja syntisineen kovastikin kummeksuvat, kuinka sivistyneet, paljonkin oppia saaneet ihmiset voivat viihtyä aivan lukemattomien, oppimattomien seurassa. Miten se on mahdollista, kun varakas ihminen omaksuu köyhän läheisimmäksi, parhaaksi ystäväkseen?
Jumalan valtakunnan kansalainen, entinen tuhlaajalapsiraukka kyllä ymmärtää, mistä tällainen yliluonnollinen yhteenkuuluvaisuuden tunne, Jumalan lasten rakkaus johtuu. Oppineenkin on täytynyt saada rikkomuksensa anteeksi. Varakkaan on täytynyt kerjätä armoa, saada lahjana anteeksi ne pahat teot, jotka hänet erottivat Jumalasta. Ei oppimattomalla paremmin kuin köyhälläkään ole muuta tietä Jumalan rauhaan, kuin entinen sielun tuskaisen hädän aiheuttanut syntisyys on täytynyt tulla kalliilla Jeesuksen sovintoverellä puhdistetuksi. On aivan luonnollinen, itsestään selvä asia, että Jumalan armahtamat, Jumalan lapset, ovat keskenään sisaria ja veljiä.
Kallis matkaystäväni, muistathan pelastusvarmuutesi kalleuden. Muistathan taivaan kansalaisuutesi. Ylennä uskossa sydämesi kalliin sovintoveren pisaroinnin alle, joka Jeesuksen haavoista priiskuu sinunkin, matkan vaivoja valittavan, sydämelle puhdistavana taivaan mirhamina. Katsele uskossa Golgatan Voittosankarin suurta rakkautta ristin alla, ristin päällä ja silloinkin, kun sinua tuhlaajalasta rakkaudessa odotettiin Isän kotiin. Siellä puettiin sinut parhaisiin vaatteisiin ja syötetyn vasikan ympärillä riemuittiin kotiin paluustasi. Tänäänkin on Isän sydän rakkautta täynnä sinua taivaantien matkaajaa kohtaan. Amen.
Pauli Lukka
(Taivaan valtakunnan salaisuudet III)
Päivämies 3.7.1974