Totuuden Henki johdattaa teitä kaikkeen totuuteen
Joh. 16. 5—15
Alussa oli sana, ja se sana oli Jumalan tykönä, ja Jumala oli se sana. Tämä oli alussa Jumalan tykönä (Joh. 1:1-2). Minä olen ollut Herran oma hänen teidensä alussa, ennen kuin mitään tehty oli, olin minä. — Jo iankaikkisuudesta olen minä asetettu, alussa, ennen kuin maa oli. Kun ei syvyys vielä ollut, silloin minä olin jo syntynyt, kun ei vielä lähteet vettä kuohuneet. Ennen kuin vuoret olivat perustetut, ja kukkulat valmistetut, olen minä "syntynyt. (Sananl. 8:22—). — Silloin minä hänen kanssansa vaikutin, ja iloitsin joka päivä, ja leikin hänen edessänsä joka aika. Ja leikitsin maan piirin päällä ja minun iloni on olla ihmisten lasten kanssa (Sananl. 8:30–31). Mutta nyt minä menen sen tykö, joka minun lähetti, se on teille tarpeellinen, että minä menen pois, sillä ellen minä mene pois, ei Lohduttaja tule teidän tykönne, mutta jos minä menen pois, niin minä Hänen teille lähetän. — Vaan kun se tulee totuuden Henki, hän johdattaa teitä kaikkeen totuuteen, sillä Hän ei puhu itsestänsä, vaan mitä Hän kuulee, sitä Hän puhuu, ja tulevaisia Hän teille ilmoittaa.
Tässä evankeliumissa Kristus kuvaa valtakuntansa toimintaa täällä maan päällä, mitä se on, miten sitä hallitaan, ja minkälaista virkaa se suorittaa maailmassa. Se on näkymätöin seurakunta, jota Kristuksen Henki hallitsee, se on kaikkien uskovaisten äiti (synnyttäjä) joka meitä suuresta laupeudestansa on synnyttänyt jälleen elävään toivoon, Jeesuksen Kristuksen ylösnousemisen kautta kuolleista (Piet. i:3). Se on hoitokoti, jossa pyhällä evankeliumilla, siis Pyhässä Hengessä saarnatulla Kristuksen verisellä sovintosaarnalla hoidetaan omiatuntoja, sillä ilman verenvuodatusta ei yhtään syntien anteeksiantamusta tapahdu (Hebr. 9:22). Sillä ajalla on avoin lähde Daavidin huoneelle ja Jerusalemin asuvaisille oleva syntiä ja saastaisuutta vastaan (Sak. 13:1).
Siellä on myös oikea järjestys armo ja totuus, joka on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta. Hän on meidät synnyttänyt tahtonsa jälkeen totuuden sanalla, että me uutiset Hänen luontokappaleistansa olisimme (Jaak. 1:18).
Jumalan valtakunnan tehtävä on myös kutsua, koota, valaista ja pyhittää. Autuas on se ihminen joka minua kuulee, joka minun ovellani valvoo joka päivä, ja vartioitsee minun pihtipielessäni. Sillä joka minun löytää, hän elämän löytää, ja on Herralle otollinen (Sananl. 8: 34–35). — Sillä ajalla sanoo Herra tahdon minä kuulla, minä tahdon taivasta kuulla, ja taivaan pitää maata kuuleman (Hos. 2:21).
Tulee aika jolloin kuolleet saavat kuulla Jumalan pojan äänen, ja ne jotka sen kuulevat saavat elää. — Ne saavat kuulla minun ääneni (Joh. 10:16).
Herra Jeesus saarnasi tätä kutsuvaa valtakunnan evankeliumia. Hän myös lähetti apostolit lähettiläinä jatkamaan työtä sitoen sen suuren toimivallan Pyhään Henkeen (ottakaa Pyhä Henki), käski mennä maailman ääriin saakka, lupasi olla omainsa kanssa maailman loppuun asti. Sanoi: Joka teitä kuulee, hän minua kuulee. Luther opettaa: Ei Hän sano tahtovansa opetuslapsia vetää ylös taivaaseen, vaan Hän tahtoo lähettää heille Pyhän Hengen, että Hänen valtakuntansa sen kautta enemmän leviäisi maailmaan.
Jos tätä kirjoitusta lukisi joku Jumalan herättämä ihminen: tiedä että täällä maan päällä on löydettävissä Jumalan valtakunta, jonka sanoma nyt jo kaikuu sinun korvillesi ennakoivana Jumalan armona, vaikka tosin kirjoitetun sanan välityksellä, mutta jo saarnaten sinulle kaikkien syntien anteeksiantamusta Herran Jeesuksen nimessä ja veressä.
Mutta maailman alusta asti on Jumalan sanaa saarnattu kaksiteräisenä kohtisuoraan ihmisten tuntoja, se on niin kuin vasara joka vuoren murentaa, se ei tyhjänä palaa. Se tekee sen mitä varten se lähetetty on, sillä se murhe joka Jumalan mielen jälkeen tapahtuu, saattaa katumisen autuudeksi, jota ei kukaan kadu, mutta maailman murhe saattaa kuoleman.
Kun Pyhä Henki Jumalan seurakunnasta nuhtelee maailman synnin tähden — synnin joka on epäusko - suurin synti ja kaikkien syntien äiti — vihastuvat tämän maailman omavanhurskaat ja synnin rakastajat, tulevatpa ystäviksi keskenään, kaunistavat profeettojen hautoja, ja haukkuvat kristityitä ja sanovat meidän tuomitsevan.
Synnistä ei saisi puhua, kadotuksesta ei mainita. Toisin ajattelevia pitäisi ymmärtää, vastuuta ei saisi olla. Kadotuksen lavealla tiellä pitäisi vallita syvä rauha ja ainoastaan saisi puhua sosiaalisesta elämänkatsomuksesta. Tässä on tämän ajan huuto.
Siionin muurin vartijat eivät ole vaienneet. Kuuluu pasuunan ääni — varoittava ääni: mikä aika on yöstä, ystäväni. Havahdu synnin polulla ennen kuin on myöhäistä. Tuomion päivänä heräävät kaikki, mutta ei ole enää parannuksen päivä silloin. Nyt on vielä autuuden aika. Kiusattu, uupunut, vaivojen vainioilla väsynyt matkaystäväni. Ole sinä hyvässä turvassa, Herra Jeesus on Isän
oikealla puolella. Siellä kiusattujen ystävä, uupuneitten nostaja, väsyneitten kantaja sanoo. — Vahvistakaa väsyneet kädet ja tuetkaa nääntyneet polvet. — Usko Herran Jeesuksen nimessä ja veressä synnit anteeksi, Aamen.
GUNNAR KURHELA
Päivämies Keskiviikkona huhtikuun 26 päivänä 4. pääs. j. sunn