Kalle Malmberg: Betesdan ”lammikon ihme”

[Taavetti]

Betesdan ”lammikon ihme”

RAAMATTU KERTOO, että kun Jeesus meni ensimmäisen kerran pääsiäisjuhlille Jerusalemiin, Hän lammasportin tykönä näki lammikon, jota kutsuttiin Betesdaksi. Siellä oli myös paljon kansaa. On ihmeellistä, ettei tuota lammikkoa ennen Raamatussa mainita. Sinne oli rakennettu suuri sairashoitola, jossa uskottiin ihmeitten avulla parannuttavan kaikenlaisista sairauksista, jotka oli lajiteltu viiteen luokkaan. Uskoteltiin, että enkeli astui ajoittain lammikkoon ja sekoitti veden. Näin viihdytettiin turhassa, toteutumattomassa toivossa ihmisiä. Raamattu ei kerro yhdestäkään ihmisestä, joka olisi sieltä avun saanut, vaikka uskottiin vahvasti, että parhaimmat kaikista pelastuvat. Siellä yritettiin, pinnistettiin ja ponnistettiin oikein todellista kuntourheilua. Kysymme: miksi tuohon temppelin vierelle oli tuollainen viihdytyspaikka rakennettu. Tuossa temppelissä olivat vielä perinteet siitä kuvasta, joka Moosekselle oli annettu Siinain vuorella, josta Jumala oli sanonut: 'Mihinkä paikkaan ikänsä minä säädän nimeni muiston, sinne tulen minä sinun tykösi ja siunaan sinua' (2.Moos.20:24). Tätä temppeliä ei oltu vielä lakkautettu ja Jeesus tunnusti sen Isänsä huoneeksi ja myös viihtyi siellä. Tästä Luther sanoo, että mihin Kristus kirkon asetti, siihen perkele kappelinsa vierelle rakensi, että ihmisraukat siellä viihtyisivät ja Jumalan järjestyksen mukaan kirkkoon menisivät. Nyt väitetään, että siellä oli enkeli. Katekismus, joka minulle lapsena annettiin luettavaksi, kertoo, että enkeleitä on hyviä ja pahoja. Pahat enkelit vastustavat Jumalan pyhää tahtoa, viettelevät ihmisiä syntiin saattaakseen heidät kadotukseen. Pyhät enkelit kiittävät ja ylistävät Jumalaa ja täyttävät Hänen pyhän tahtonsa ja palvelevat niitä, jotka autuuden perimän pitää. Teoistansa heidät tunnetaan Ei Jumalan valtakunnassa ole mitään määräaikaa, eikä siellä ole yötä ollenkaan, ei evankeliumi ole kortilla. Jos joku tulee vaikka sydänyöllä kysymään, mitä minun pitää tehdä, että minä autuaaksi tulisin, niin vastaus on selkeä ja yksinkertainen: rakas veljeni tai sisareni, usko Herran Jeesuksen nimessä ja maahan vuotaneessa sovintoveressä kaikki syntisi anteeksi ja ole vapaa ja turvattu.

VAIKKA BETESDA merkitsee käännettynä armohuonetta, ei siellä kolmekymmentäkahdeksan vuotta maannut ollut löytänyt ystävällistä ihmistä, joka olisi hoitanut hänet lammikkoon. Sama siellä perustuslaki, kuin Jerusalemin pappilassa, josta Juudas Iskariot meni tunnon tuskiinsa apua hakemaan. Hänelle vastaus oli: mitä se meihin kuuluu, katso itsiäs. Samoin tekivät Jerikon tien pappi ja leviitta. Ei heikoille löydy apua. Jumalan valtakunnan perustuslaki on rakkaus. Herra Jeesus on sen valtakunnan kuningas ja Hän heikot korjaa helmaansa ja tiineet lampaat syliinsä. Laulaja laulaa, että toinen kyllä hoitaa, jos väsymys voittaa ja huutaa: minä raukka jo jään...
Rakkaus, joka paloi Siionin kuninkaan sydämessä Getsemanen yrttitarhassa ja Golgatan mäellä, on sytyttänyt jokaisen Jumalan lapsen sydämen. He ovat valmiit heikkoja korjaamaan ja avuttomia auttamaan. Siinä majatalossa, jossa Jumala heitteille jääneitä majatalon isäntänä hoitaa, ei tarvitse viittä pylvässolaa, kun siellä ei ole monenlaisia sairaita. On vain suuria syntisiä, joita hoidetaan armolla ja laupeudella. Kansalla, joka Siionissa asuu, pitää oleman syntien päästö. Lapset ovat vapaita, sillä siellä on sellainen Jumala, joka synnit anteeksi antaa. Hän on ilmoittanut nimensä: minä, Herra, se on minun nimeni, en minä anna toisille kunniaani, enkä ylistystäni epäjumalille. Psalmista sanoo, että se kansa on autuas, jonka Jumalana Herra on. Sen tähden Siionin laulaja laulaa:

Sull' kiitos, oi Jeesus, kun kuulua soit,/ Et kaikk hyvin on asiat,/
Ett' lunastushintamme maksanut oot/ Sun hengelläs ja verelläs./
Niin ota, oi Jeesus, meitt omiksesi / Ja johda ja kasvata myös. / Oi etsi, ja kokoa karitsasi/ Kuin korvessa kulkevat yös'


OLE SIIS TURVATTUNA, veljeni ja sisareni, joka pelkäät uupuvasi. Suuri Israelin varjelija ei nuku eikä torku, vaan Hän on aina valppaana laitimmaisenkin raahustajan jäljessä. Hän kulki Punaisen meren ylitse viimeisimpänä, ja torjui vihollisen kauas, ettei kukaan jäänyt vihollisen jalkoihin. Hän on luvannut: minä nostan, kannan ja vien perille. Moni on ` saanut kevään kukat ja juhannuksen ruusut hautaan viedä ja vaihtaa niihin ruusuihin; jotka eivät koskaan katoa. Näitä kukkia kasvaa vain Siionin vuorella, Jordanin virroilla, Libanonin laaksossa ja Getsemanen yrttitarhassa. Niitä kukkia Siionin kuningas on verisellä hiellään kastellut. Uskokaa jo nyt pirulle harmiksi ja riettaalle mielikarvaudeksi kaikki synnit ja epäilykset anteeksi. Jeesuksen nimeen, amen.
Vähin veljenne
Kalle Malmberg
Päivämies tammikuun 30 päivä 1974

[Taavetti]

Jaakobin kavaluus


Olen joskus kuullut sattumalta radiohartauksissa selostettavan, kuinka Jaakob oli kavala ja petollinen, kaiken jumalattomuuden perikuva ja Eesau ymmärretään mallikristityksi, ja koska yksinkertaista Jumalan lastakin tämä asia askarruttaa, niin tahtoisin pyhän Raamatun valossa tuoda julki sen käsityksen, mikä minulla on tässä asiassa.

Jaakobistahan kerrotaan, että hän kuuliaisena äidillensä riensi siunattavaksi ennen kuin Eesau, jolle ei tuo esikoissiunaus maksanut muuten mitään. Se jouti hernerokasta myytäväksi, koko roska, mutta isäntävallan hän olisi talossa pitänyt, joka oli kiinteästi tuohon siunaukseen sidottu, ja sen tähden hän alistui sillä hetkellä kuuliaisuutta isällensä osoittamaan! Ajatellen, että tuota yksivakaista veljeä on niin helppo pettää, eikä tarvitse mitään tietää siitä kaupasta, joka hänen kanssaan tehty on. Iisakki vanhan perinnäistavan mukaan olisi halulla tuon esikoissiunauksen esikoisellensa antanut, mutta Rebekka, joka piti kiinteästi kiinni enkelin antamasta ilmoituksesta, ei voinut sietää, että jumalaton Eesau taloon isännäksi tulisi. Niin hän alisti poikansa Jaakobin neljännen käskyn kuuliaisuuteen, ottaen vanhempana päälleen kaiken vastuun osoittaen, pojallensa sanoa, että sinä et vielä käsitä näitä asioita, vaan aikanansa sinä sen kyllä ymmärrät. Emme ihmettele, jos Iisak yksinkertaisuudessaan olisi antanut esikoissiunauksensa esikoisellensa Eesaulle ajatellen, että kyllä se Jumala senkin asian hoitaa parhain päin. Sillä olisihan profeetta Samuelkin voidellut Iisain vanhimman pojan Israelin kuninkaaksi, jonka Herra hyljännyt oli.

Mutta kun Iisak näki, miten Herra asian hoiti, ei hän ottanut siunausta takaisin, vaan vahvisti sen sanoen: pysyköön hän nyt siunattuna. Kun katselemme näitten veljesten erilaista tilaa sen sanan valossa, joka sanoo: "Jaakobia minä rakastin, mutta Eesauta vihasin." Room. 9: 13. Niin näemme, että Eesauta puhutteli Jumala viimeisen kerran silloin, kun Iisak isän rakkauden velvoittamana muistutti vielä harmaahapsisena, että olisi korkea aika ruveta hylkäämään jumalaton meno ja maailmalliset himot ja ruveta kysymään siunauksen perään. Emmekä voi ajatella, että tämä olisi ollut ainoa kerta Iisakin elämässä, kun hän siitä muistutti. Vaan Eesau ajatteli, että jos ei sitä kysymättä saa, niin kyllä sen nuolella ja jousella saa. Sillä ei tule sääliä, jos veli tapetaan ja isä kuolee murheeseen.

Eräs vanhus 20 vuotta takaperin tästä asiasta Siionin Lähetyslehdessä kirjoitti. Mutta Jaakobista sanoo Jumala näin: "Kuule, kansani, minä tahdon puhua ja sinun seassasi, Israel, todistaa: minä olen sinun Jumalasi", Ps. 50: 7. Ja niinpä Jaakob saa kulkea tätä kiusausten korpea aivan enkelin saattaessa. Kun hän maata panee, niin siitä ovat tikapuut taivaaseen ja itse Jumala häntä siunaamassa, kun hän raskaitten kiusausten alla yksin yötänsä viettää. Lähetetään mies Melkisedekin pappeudesta häntä siunaamaan ja vahvistamaan uutta kiusausten päivää varten. Kun Laaban häntä takaa ajaa, käsketään hänen puhumaan Jaakobille ainoastaan hyvää ja Eesaun täytyy neljänsadan miehen voimalla häntä vain siunata, niin kuin kirjoitettu on: "Ei yhdenkään aseen, joka sinua vastaan valmistetaan, pidä menestymän ja kaikki kielet, jotka heitänsä asettavat sinua vastaan, pitää sinun tuomiollasi kadotettaman.

Tämä on Herran palvelijain perimys ja heidän vanhurskautensa minusta", sanoo Herra. Jes. 54: 17 Sillä Jaakobin huoneella on kuningas, joka hallitsee rauhalla. On totta, että kyllä Jaakobin huone on syynalainen, kun se on otollisella ajalla ja autuuden päivänä rientänyt siunauksen perään kysymään, eikä ole odottanut sitä, että viimeinen fariseus Eesaun sukukunnasta siunatuksi tulee. Joten heidän on väkivallalla siihen tunkeuduttava, mutta ole sittenkin turvallisin mielin, sinä olet hyvän osan valinnut ja jalon perinnön saanut, arpa on sinulle langennut kaikkein kauneimmissa seuduissa, eikä sitä oteta sinulta pois, kun sinulla on synnit anteeksi ja rauha hyvässä omassatunnossa, niin Edomin suuri sotasankari Herra Jeesus on raivannut hengellänsä ja verellänsä sinulle tien taivaaseen. Ole siunattu, sinä taivaasta siunattu, ja vapaa sinä, vapaaksi ostettu. Korota äänesi ja veisaa, sinä Siionin asuvainen, sillä Israelin pyhä on suuri sinun keskelläsi, Jes. 12: 6.

Yksi siunattujen suuresta joukosta,
Kalle Malmberg
Siionin Lähetyslehti 1957, sivut 184 – 185

[Taavetti]

Joelin ennustus


"Ja tapahtuu sen jälkeen, että minä vuodatan Henkeni kaiken lihan päälle, ja teidän poikanne ja tyttärenne ennustavat, teidän vanhuksenne unia uneksuvat ja teidän nuorukaisenne näkyjä näkevät, ja palveliain ja piikain päälle minä niinä päivinä vuodatan Henkeni." Joel 2: 28, 29.

Tällä Joelin ennustuksella tämän maailman näkyjen näkijät puolustavat itseänsä, kun he ilman parannusta ja uutta syntymistä, ulkona Jumalan valtakunnasta näkevät näkyjä, omien luulotettujen mielikuviensa mukaan pimeyden pääruhtinaan näkytaululta, mutta eivät tarkkaa Joelin kirjaa, miten tämä neuvoo, ja vaatii jokaista totiseen parannukseen säkissä ja tuhkassa, käskee soittamaan pasunalla ja kutsumaan kansaa kokoon niin tarkkaan, että yljänkin on lähdettävä kammiostansa ja morsiamen huoneestansa ja pappien alttariltansa, vanhusten ja lasten kanssa, kysymään sitä vain, "mitä minun pitää tekemään että minä autuaaksi tulisin." Ei auta pään kallistaminen eikä vaatteiden repiminen, vaan sydämen ympärileikkaus palvelemaan Jumalaa uudessa kuuliaisuudessa sovintoveren puhtaudessa. Sitten hän vasta lupaa heille vanhurskauden, opettajan, joka johdattaa kaikkeen totuuteen, ja sen jälkeen he näkevät Jumalan valtakunnassa sen kaltaisia ihmeitä, joita ei ennen "silmä ole nähnyt eikä korva ole kuullut eikä yhdenkään sydämeen ole astunut, ” kun siellä ”rammat hyppäävät niin kuin peurat ja mykkäin kieli pakahtuu kiitokseen," sillä Jerusalemin kaduilla leikitsee vielä, nuorukaisia, poikia ja tyttöjä ja vanhuksia, jotka sauvan päälle nojaavat, vanhuuden tähden ja Siionissa ei koskaan huudeta hukkaan avuksi Herran nimeä, sillä siellä on syntien anteeksiantamus, elämä ja autuus. Siellä ovat vielä ne avoimet lähteet syntiä ja saastaisuutta vastaan, joiden tykönä ovat vanhan liiton matkamiehetkin jo kiitosvirtensä veisanneet, ja siitä autuudesta iloinneet, joka näinä viimeisinä aikoina on meille ilmaantunut, että mekin saamme tällä armon siunatulla ajalla uskoa kaikki syntimme anteeksi Jeesuksen nimessä ja maahan vuotaneessa veressä, ja itsemme autuaiksi, niin nuorukaiset kuin vanhukset, papit ja palvelijat, piikaiset ja poikaset. Niin ole hyvässä turvassa, sinä Siionin asuvainen, kun suuri on Israelin Pyhä sinun keskelläsi. Vielä on iloöljyä pääsi päällä, ja suusi on pyhyydellä täytetty. Veisaa vielä iltavirtesi matkamiesten iloksi ja ennusta vielä, että Jumalan lapset pian pääsevät taivaaseen, mutta jumalattomat hukkuvat, ja te alttarin pa pit ja esihuoneen palvelijat, sanokaa kaikille arkamielisille: "Älkää peljätkö" ja heikkomielisille: "Olkaa hyvässä turvassa", ja rukoilkaa myös minun puolestani, että minä uskossa loppuun asti vahvana pysyisin, ja saisin siirtyä täältä pois, ennen kuin pimeys peittää maan ja synkeys kansan, ja saisin virteni aloittaa siinä maassa, missä ei aurinko pilveen mene.

Lopuksi kiitän lähetystointa siitä, että lähetitte kalliit veljet E. Tuunasen ja H. Jokikiven meitä armon evankeliumilla lohduttamaan täällä kiusausten korvessa, että saimme vielä hetken pitää juhlaa erämaassa.

Pian saa Karitsan häihin kutsuttu Herran Siioni aloittaa sen suuren suvijuhlan uudessa Jerusalemissa, jolla miljoonat vuodet, on vain alkua, eikä loppua ole koskaan, kun on turvattuna kaikilta tämän maailman myrskyiltä.

Piirteli suuressa heikkoudessa
Kalle Malmberg.
Siionin Lähetyslehti 1949 sivu 37 (tammi- tai helmikuu)

’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’

Lutherin ajatuksia:

Rakkaalle Jumalalle on mieleen, kun sinä välistä oikein sydämesi pohjasta iloitset ja naurat.

Vaimon tulee antaa miehelleen suloisia ja ystävällisiä sanoja eikä karkeita sanoja, niin kuin pahat vaimot tekevät, ja kantavat miekkaa suussaan.

Totisesti sinä et voi liikaa lukea Jumalan sanaa, ja mitä luet, sitä et voi kyllin hyvin lukea, ja mitä hyvin luet, sitä et voi kyllin, hyvin ymmärtää, ja mitä hyvin ymmärrät, sitä et voi kyllin hyvin opettaa, ja mitä hyvin opetat, sitä et voi kyllin hyvin elää.

Paha henki on murheen henki, eikä se voi viipyä siellä, missä sydän on iloinen Jumalassa ja hänen sanassaan.

Pyhän Raamatun kertomukset ovat usein katkonaisia ja mullin mallin, joten on työlästä saada niitä sopimaan yhteen, niin kuin kertomus Pietarin kieltämisestä, Kristuksen kärsimyksen historia jne.

Iloisuus tulee Jumalasta, mutta synkkyys tulee paholaisen tyköä.

Siionin Lähetyslehti 1949 sivu 37 (tammi- tai helmikuu)

[Taavetti]

Puhu Herra


"Puhu, Herra, sillä sinun palvelijasi kuulee!" 1 Sam. 3: 10.

Kuulin kerran erään papin puhuvan Eelistä, että tämä oli huono isä, kun ei paremmin osannut kasvattaa poikiansa, vaan heistä tuli ilkeitä miehiä. Mutta kun tarkkailemme tätä Raamatun paikkaa, niin meitä huonoja isiä ja äitejä taitaa olla aika paljon, meitä, jotka olemme tavalla tai toisella epäonnistuneet lasten kasvatuksessa. Olihan Eeli koettanut lempeydellä ja hyvällä sanalla neuvoa ja varata poikiansa, mutta kun ne eivät totelleet, niin minkäpä teki. Moni isä on taas kaettannt ankaruudella kasvattaa poikiansa eikä ole silti saanut heitä tottelemaan, vaan he ovat kääntäneet selkänsä isälle ja kodille ja menneet niin kauaksi, etteivät ole kuuluneet eivät neuvon eivätkä varoituksen sanat. Vaikka eivät Eelin omat pojat isältänsä mitään oppineet, niin nuori Samuel oppi Eeliltä kuuntelemaan Herran ääntä, jota Eeli oli itsekin monta kertaa kuunnellut. Vaikka hän nyt oli jo vanha, niin ettei jaksanut enää papin virkaa toimittaa, vaan jumalattomat pojat seisoivat alttarilla toimittamassa palvelusta.

Mutta jumalattomille Jumala ei mitään ilmoita, vaikka he seisoisivat keskellä alttaripöytää. Tässä on syy, minkä tähden ei ollut ilmoituksia, sillä jos Jumala puhuu jumalattomalle, niin hän puhuu vihassansa ja hirmuisuudessansa peljättää heitä. Mutta kun Jumala oli löytänyt miehen, sydämensä mukaisen, joka kaikesta sydämestänsä halusi palvellä Herraa ja tehdä hänen tahtoansa, niin hän lähetti hänet ilmoittamaan Eelille vanhurskaat tuomionsa, jotka eivät siitä muutu, vaikka kuinka jumalattomasti elettäisiin, vaan Jumalan käskyjen rikkomuksesta seuraa aina rangaistus. Kun mitään ei tapahdu, jota ei Herra omillensa ilmoita, niin Jumalan lapset ne ovat aina olleet näiden viestien viejinä. Niin sai Samuelkin olla Eelille viestin viejänä. Tuo viesti ei ollut Eelille outo, sillä hän jo tiesi, että jumalattomuus saa ansaitun palkkansa ja kaiken piti käydä Jumalan asettaman järjestyksen mukaan, vaikka nuori Samuel oli Jumalan lampun vartijana vastaanottamassa ilmoituksen sanaa, hänen piti kuitenkin saada
vanhalta Eeliltä neuvot, sillä profeettain henget ovat profeetoille alamaiset.

Jos Eeli oli huono pappi Israelissa, niin huonompi oli se profeetta, josta
Jeesus ajallansa antaa sen mainetodistuksen, että monta pitalista miestä oli Israelissa Eeli-profeetan ajalla, mutta ei heistä ketään puhdistettu vaan ainoastansa Naeman Syyrialainen. Eiväthän nuo edes Israelin pitaliset tienneetkään, että Israelissa oli profeetta. Se oli kuitenkin otollinen aika ja autuuden päivä, koska Jumalan lamppu oli vielä paikallansa Eelin ajalla ja paloi selkeästi öljypuun öljystä. Samuel sai olla tuon lampun vartijana. Kynttilänjalkaa ei ollut vielä sysätty pois sijaltansa. Vielä oli evankeliumin valkeus loistamassa. Eeli tohtii jättää Herran käsiin juoksunsa määrän ja matkansa pään, mistä vanha virren kirjoittaja sanoo niin ihanasti: "Eeli istuimeltans kaatui, taittoi niskans, kyll' Jeesus sielun perii, kun henki ruumiist erii."

Te, huonot lasten kasvattajat, isät ja äidit minun kanssani, jotka niin kovin kuormaatte itseänne sillä, että ette ole osanneet lapsianne kasvattaa, koska ne vieraantuvat tuonne maailman monille teille! Te sanotte: Jos olisin ollut parempi kasvattaja, niin olisihan tuo kristillisyys lapsiinkin tarttunut, mutta kun olen niin huono kristitty, niin lapset minun tähteni menevät hukkaan. Olkaa turvattuja! Jumala on voimallinen näistä kivistä lapsia Aabrahamille saattamaan, sillä ovathan ne hänen käsialaansa ja tekonsa, joita te olette kivulla maailmaan saattaneet, hoivanneet ja vaalineet ja pieninä jo taivaallisiin menoihin istutelleet. Jättåkää kaikki huolenne hänen päällensä! Hän pitää teistä ja teidän lapsistanne murheen. Vielä on evankeliumin valkeus keskellämme. Loistakoon uskon lamppu lakkaamatta siitä öljystä, joka on vuotanut siitä pyhästä taiyaallisesta öljypuusta, Herrasta Jeesuksesta, ei Golgatan kallioita eikä Palestiinan maita varten, vaan sinun ja minun autuudekseni. Ylentäkää sydämenne uskomaan kaikki vikanne, epäilykset, väärät valvomiset ja murheet syntinä anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja maahan vuotaneessa veressä, ja olkaa turvattuina. Pauhatkoon tämän maailman meri kuinka tahansa, tulkoonpa sanomia mistä hyvänsä, retkahtakoon pää eteen tai taaksepäin, kun kuolema tulee viimeistä palvelusta tekemään, päästämään verellä pestyä sieluamme tästä katoavaisuuden savimajasta iankaikkisiin rauhanmajoihin taivaaseen, sillä me olemme niillä käsivarsilla, jotka eivät ole koskaan väsyneet kantamasta. Herra on luvannut: Minä nostan, minä kannan, minä pelastan, minä kannan vanhuuteen saakka, kunnes te harmaapäiksi tulette. Vanhoille ja harmaapsille hän on luvannut osoittaa autuutensa.

Onnellista kotimatkaa te, nuoret ja vanhat, isät }a äidit. Rukoilkaa minunkin puolestani, että perille kostuisin, sillä siellä kotona on hyvä olla, kun on turmelus riisuttu ja puhtaus puettu. Sitä päivää odotellessa katselemme vain meidän täydellisyyttämme Herraa Jeesusta uskossa ja olennme turvattuina.

Jumalan rauhaan!
Vähin veljenne uskossa
Kalle Malmberg
Siionin Lähetyslehti 1956 sivut 6, 7, 8