Martti Kallunki: Sydämin suin ja kätten töin

[Taavetti]

Hagg. 1:6-8

Rukouspäivä

Pohjois-Suomessa kesän tulo viivästyi. Lunta tapasi vielä monin paikoin hyvin myöhään. Harvoin on ollut tällaista. Voi tulla melkein pessimistiseksi tehdessä vertailuja ja siirtyessä ajassa kyllin kauas taaksepäin. Sata vuotta sitten 1876 vuodenajat ikäänkuin suistuivat radaltaan. Syksyllä huomattiin, ettei talvi ottanut tullakseen. Senaatille tuli eri puolilta maata kehotuksia, että määrättäisiin ylimääräinen rukouspäivä. Ehdotusta piikattiin. Hyvä sato vaatii työtä eikä rukouksia, pilkkaajat sanoivat. Äänestyksen ratkaisi J. W. Snellmanin ääni. Jouluk. 8. päivänä vietettiin rukouspäivää. Rukoukset kuultiin ylhäällä. Tuona päivänä satoi lunta, joka suojasi laihot. Seuraavana vuonna kansallamme oli leipää. Vanhurskaan rukous voi paljon, koska se totinen on." Oikea rukous on yhteyttä taivaalliseen Isään, kaiken antajaan, "sydämen puhetta Jumalan kanssa". Se nuoriso, joka löi rumpua tanssienjärjestämisen puolesta rukouslauantaiksi, ei ole paljoa ajatellut kansamme vaiheita, eikä rukouksen merkitystä. Sitä paitsi "aina tulee rukoilla eikä koskaan väsyä", ei ainoastaan määrättyinä päivinä. Noiden neljän hallituksen määräämän rukouspäivien sekä rukoussunnuntain tekstit muistuttavat meitä rukouksen tarpeellisuudesta ja opettavat anomaan ja kiittämään.

Yhteys siunauksen lähteeseen ei saa katketa,

sillä pelkästään ulkonainen hyvinvointi ei tuo sitä tyydytystä, jota kuolematon sielu kaipaa. Emme voi pitää maallista varallisuuttamme suoraan verrannollisena tyytyväisyyteen ja onneen, sillä todellinen ja pysyvä onni tulee ensi ja viime kädessä elävästä uskosta. Kuvitelkaamme kristittyä miestä kuuden- seitsemänkymmenen vuoden takaa, joka kulkee pitkospuita myöten Pohjanmaan selkosia, muistellen jotakin seurapuhetta tai Raamatun kohtaa hengessään virvoittuen. Kotiin tullessa häntä ei odota kahvipöytä kermaleivoksineen. Ruokapöydässä leivän seassa saattaa olla puoleksi petäjäistä, mutta hän kiittää siitäkin. Ei hän ajattele, onko leipä vanhaa, eilistä, niin kuin nykyään kuulee sanottavan. Rakas Isä, anna meille anteeksi! Samoin ajatelkaamme navettatöillään olevaa naista, joka hyräilee Siionin matkalauluja, niistä sielulleen voimaa ammentaen. He molemmat ovat ulkonaisesti köyhiä, mutta sisäisesti rikkaita. Verratkaamme heihin epäuskoista miestä, joka ajelee hienolla Gadillac- tai Mercedes-Benz merkkisellä autollaan ja tulee nykyajan mukavuuksilla varustettuun huoneeseensa yltäkylläisen aterian ääreen, nauttien ruoan jälkeen samppanjaa tai konjakkia. Verratkaamme edelleen tuohon navettanaiseen parkettilattialla iltapuvussa kävelevää, kosmeettisia aineita käyttänyttä naista, joka aika ajoin pukeutuu säädyttömästi ja käyttää minihametta. Näille molemmille viimeksi mainituille ovat Jumalan sanan neuvot ja opetukset pelkkää taikauskoa, mutta he eivät koe sitä sielunrikkautta, jota vain Pyhä Henki saa aikaan. Jumalan antamista ajallisista lahjoista on tullut itsetarkoitus. Tyhjässä ja köyhässä sielussa asuu näennäisen rikkauden keskellä tyytymättömyys. He ovat ulkonaisesti rikkaita, mutta sisäisesti köyhiä. Miten käy sitten kuolemassa, kun on riiputtu kiinni katoavissa, eikä ole "rikkautta Jumalassa"? Profeetan sana on tänä aikana toteutunut valitettavan monen ihmisen kohdalla: ”Te kylvätte paljon, ja viette vähän aittaan, te syötte, ja ette tule ravituksi; te juotte ja ette saa kylläänne. Te verhootte teitänne, ja ette tule lämpimäksi.

Ajallisten varojen käyttö

Profeetta Haggai jatkaa varsin opettavasti: ”ja joka rahaa ansaitsee, panee sen lävelliseen kukkaroon.” Ei vain epäuskoiset näin tee, vaan sama synti ”väijyy ovella uskovaisiakin.” ”Omaisuus on Herran ja meidät on pantu sen holhoojiksi.” Miten sen hoidamme? ”Elämme maailmassa, vaikka emme olekaan maailmasta." Voimme käyttää kolmella tavalla ajallisia varojamme: 1. kaikki tätä aikaa varten, 2. saatamme antaa liiastamme ja 3. uhrata. Ensiksi mainitussa tapauksessa menee kaikki kukkaron rei'istä, tuottamatta siunausta. Toiseen tapaukseen on sijoitettava yleiset keräykset ainakin suurimmaksi osaksi. Kolmannessa kohdassa meidän on esimerkkejä etsiessämme otettava käteemme Raamattu. Paitsi Jeesuksen kuvausta köyhästä leskestä, kertoo Apt. 2:44 45: "kaikki jotka uskoivat, olivat yhdessä, ja pitivät kaikki yhteisenä. Ja he myivät hyvyytensä ja tavaransa, ja jakoivat kaikille sen jälkeen, kuin kukin tarvitsi." Alkuseurakunta eli hengellisen innostuksen, entusiasmin vallassa. Ajalliset tavarat nähtiin turhanpäiväisinä, kun sydän oli taivaassa. Sittemmin alkuinnostus lakkasi, maallistuminen alkoi, tuli tilalle kilpailu kunniasta, vallasta ja rikkauksista, kunnes kirkko katolistui. Pitkä, pimeä, vaativa ja määräävä kausi alkoi.

Jumalan seurakunta ei ole koskaan esiintynyt vaatien ja käskien, sillä yksi on meidän käskijämme ja me olemme kaikki veljiä. Lisäksi "vaatijan sauva on särjetty Siionissa iankaikkisesti.” Kun Kristus on saanut muotoa, niin uskosta on tullut, – Lutherin sanoja lainatakseni – ”elävä eteenpäin vievä voima ja mahdotonta on ollut, etteikö se olisi tehnyt hyvää.” Kätten työ ja palvelu on tullut kuin itsestään rakkauden sanelemana. Meillä on vieläkin tilaisuus uhrata Jumalan kukkaroon, ”koota aarteita taivaaseen.” Tämän vuosisadan ihmiset ovat sijoittaneet suuria summia nousevan polven hyväksi – aivan oikein kylläkin – rakentaakseen sille hyvän ajallisen tulevaisuuden, esim. koulutuksen muodossa. Mutta Jämsän ja Reisjärven kristilliset opistot potevat vielä varojen puutetta. Ne kuitenkin pyrkivät toimimaan nuortemme hengelliseksi parhaaksi. Katoavat markat eivät saisi olla esteenä näin kalliissa työssä. Ne eivät kyllä sitä voikaan. Mutta välikappaleena niitäkin tarvitaan. Jos varoja olisi riittävästi, voitaisiin mainittuja opistoja suuremmassa määrin auttaa taloudellisesti.

Olkaamme rohkeita ja suorittakaamme pieni laskelma varojen keräämiseksi. Siitä voi tulla utopistinen, mutta ei ehkä täysin mahdoton. Olettakaamme, että maassamme olisi 50 000 uskovaista perhettä. Jokainen näistä säästäisi vuodessa 100 markkaa tupakassa, kahvissa yms. Nämä rahat lahjoitettaisiin opistojemme tukemiseen ja uuden perustamiseen. Asia olisi tällä autettu. Kukaan ei köyhtyisi, sillä Jumalalla on varaa siunata se takaisin monin kerroin. "Herran on hopeat kullatkin."

Jumala vaikuttaa tahtomisemme ja tekemisemme. Usko tekee rakkauden kautta työtä. Saamme uskoa laiminlyöntimmekin Jeesuksen nimessä ja veressä anteeksi. Veressä on voimaa rakkauden töihinkin.

Martti Kallunki
Päivämies heinäkuun 10 päivä 1968

[Taavetti]

Muukalaisena Maailmassa

1. Kristitty muukalaisuuden maailmassa
HEBREALAISKIRJEESSÄ on pitkä luettelo uskossa kilvoitelleita matkamiehiä. Heille kaikille on ollut yhteistä elävä usko ja toivo. He ovat kaikki tunteneet kaipuuta taivaaseen, niin kuin kirje asian ilmaiseekin. "Nämät kaikki ovat uskossa kuolleet, ja tunnustivat, että he vieraat ja muukalaiset maan päällä olivat. Sillä ne, joita näin sanovat, he osoittavat „että he isänmaata etsivät."(Hebr. 11: 13–14). Ihminen on luotu elämään Jumalan kanssa, vasta päästyään takaisin Jumalan tarkoittamaan täydelliseen yhteyteen hän on saavuttanut päämäärän, sielun pelastumisen. Kunnian taivaassa oleva osa Jumalan kansa kuuluu voittaneeseen seurakuntaan. Se osa ei ole enää kilvoittelevassa seurakunnassa, niin kuin me täällä maailmassa. Jumalan seurakunta ei ole maailmasta. Kaikki me olemme maailmassa, mutta eivät entiset, enempää kuin nykyisetkään uskonkilvoittelijat ole olleet maailmasta.

Jeesus sanoo epäuskoisille juutalaisille: "Te olette alhaalta ja minä olen ylhäältä, te olette maailmasta, en minä ole maailmasta." (Joh. 8: 23). Jeesuksesta Johannes mainitsee edelleen: ”Se oli maailmassa, ja maailma oli hänen kauttansa tehty, ja ei maailma häntä tuntenut. Mutta niille; jotka ottivat hänen vastaan, antoi hän voiman Jumalan lapseksi tulla, jotka uskovat hänen nimensä päälle. Jotka ei verestä eikä lihan tahdosta, mutta Jumalasta syntyneet ovat." (Joh. 1: 10, 12 – 13). Maailma on pahan vallassa. ihmissuku on langennut.

Kristitty on Jumalasta syntynyt, ja eroaa tämän vuoksi niistä, jotka maailmassa ovat. Kristityssä on Pyhä Henki. Tärkeä ero on myös: "Jokainen joka Jumalasta syntynyt on, ei se syntiä tee, sillä hän on Jumalasta syntynyt."(Joh. 3: 9). Päädymmekin siis: "Sen tähden, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luontokappale, sillä vanhat ovat kadonneet, katso kaikki ovat uudeksi tulleet." (2. Kor.17). Synti pyrkii kuitenkin turmeltuneen luonnon tähden jatkuvasti valtaan, mutta evankeliumin armovoiman avulla kristitty pysyy siitä voitolla. Hän tahtoo olla kuuliainen Pyhälle Hengelle, joka luo seurakunnan. Seurakunnan antamat neuvot ovat Pyhän Hengen antamia. Siksi niille on oltava myös kuuliainen. Maailma katsoo ne aina ihmisten antamiksi, ja seurakunnan päätökset ihmispäätöksiksi. Raamattu näyttää, että uskovaiset ovat aina kokoontuneet tekemään päätöksiään tärkeistä asioista. Ne ovat kelvanneet Jumalalle ja Pyhälle Hengelle. Esimerkkinä olkoon tärkeä apostolien kokous (Apt. 15). On tarpeellista nähdä kullakin asialla ilmenevät vaarat. Maailma tuo synnin eksyttäviä vaaroja jatkuvasti uskovaisten paulaksi.


2. Mitä on maailmallisuus?
"Jos te maailmasta olisitte, niin maailma omaansa rakastaisi, mutta ette ole maailmasta, vaan minä valitsin teidät maailmasta, sen tähden maailma vihaa teitä." (Joh. 15:19). Nykyisin olemme huomanneet, kuinka roskalehdet koettavat kaikin tavoin häpäistä elävää kristillisyyttä. Omassa syntielämässä he eivät näe sitä vastoin mitään häpeämisen aihetta. Nämä lehdet myös asettuvat puoltamaan vääräoppisia ja television kannattajia. Herodes ja Pilatus näyttävät yhtyvän vieläkin, kun on kysymyksessä Jeesuksen, ja hänen seurakuntansa vainoaminen. Emme todellakaan ole maailmasta. Maailma elää pahuudessa: Se tyydyttää vain omia himojaan ja mielitekojaan. Maailman viihdykkeet sopivat vain epäuskoiselle ei uskovaisille. "Maailman ystävyys on viha Jumalaa vastaan... Joka siis tahtoo maailman ystävä olla, hän tulee Jumalan vihamieheksi." (Jaak. 4:4) Siksi Jumalan sana varoittaakin: "Älkäät maailmaa rakastako, eli mitään, mitä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, ei hänessä ole Isän rakkaus." ( 1 Joh. 2:15).

NYKYISIN ei kaihdeta keinoja, jotta elävä usko saataisiin hävitetyksi. Koulun uudistustyö tahtoisi melkein sivuuttaa uskonnonopetuksen. Tuntimääriä on vähennetty. Uskonnon oppikirjat ovat muuttuneet moraalikäsitteiden selvittelyksi. On helppoa havaita, miten vähän ne enää pohjaavat kirjoitettuun Jumalan sanaan. Käsitys synnistä, ja tieto Jumalasta alkaa hävitä. Ei ihme siksi, että juoppous, pahoinpitelyt, omaisuusrikokset ja myös siveellisyysrikokset lisääntyvät. Aika on paha. Mutta emme pelkää. Jeesus on sanonut: "Maailmassa teillä on tuska, mutta olkaa hyvässä turvassa, minä voitin maailman."(Joh. 16:30)

3. Kristityn tehtävä maailmassa

ENSIMMÄINEN kristityn tehtävä on uskoa. Hän on Jumalan totuuksien puoltaja. Hän on työmies Herran elovainiolla. Hänet on kutsuttu kuninkaalliseen papistoon ja pyhään kansaan, ilmoittamaan sen voimaa, joka meitä pimeydestä ihmeelliseen valkeuteensa kutsunut on." Kristityn tulee julistaa lakia ja evankeliumia maailmassa. Aika on lyhyt. Siksi tulee olla ahkera Herran työssä.

Martti Kallunki
Päivämies 10.4.1974

[Taavetti]

Synnistäkö parannus?

Nykyaikana tähtitieteilijät luettelevat käsittämättömän pitkiä lukuja taivaankappaleiden välisistä etäisyyksistä. Ei edes ihmisiän kuluessa valon nopeudella liitäen ehtisi kulkea välimatkoja. Ihminen ahertelee ja käyttää suunnattomasti aikaa sellaisessa, mistä hyötyä voisi olla ehkä vuosisatojen tai tuhansien kuluttua." ...maan ja taivaan muodon te taidatte koetella, miksi ette siis tätä aikaa koettele?" (Luuk. 12: 56).

Nykyinen armonaika on kallis. Tuomiopäivä lähestyy nopeasti. Synti saa silloin lopullisen tuomion. Epäuskoista odottaa onneton iankaikkisuus. Vanha kristinoppimme määritteli: kadotus on jumalattomien sanomaton vaiva helvetissä. Siellä he ovat erotetut Jumalasta ja saavat niittää, mitä ovat kylväneet. Iankaikkinen ero Jumalasta on synnin kauhein rangaistus. Kaikki onni ja siunaus on Jumalasta, ja se on helvetissä poissa. Ajalliset välimatkat eivät itse asiassa ole saavuttamattomissa, mutta kunnian taivaan ja helvetin välinen etäisyys on. Välillä on suuri juopa. (Luuk. 16: 26). Helvetti merkitsee iankaikkista kuolemaa. Synnin lopullista rangaistusta, sen kaikessa hirvittävyydessä ihminen ei voi tutkia. Siihen eivät riitä mitkään välineet. Se ei sovellu inhimillisiin mittoihin. Helposti se myös sulkeutuu pois epäuskoisen ajattelusta tuonpuoleisena, käsittämättömänä tapahtumana.

Synti on kuitenkin todellisuutta. Mutta aikamme ihminen ei sitä huomaa, koska häneltä on kadonnut synnintunto. Ja jos puhutaan synnistä, hän kyllä osaa sitä puolustella, tai jättää mielestään koko syntiajatuksen jonninjoutavana hölynpölynä. "Mitä tuosta, kun on viihdyttävimpiäkin asioita!

Tutkimus, tiede ja elinkeinoelämä edistyvät. Hyvinvointi suorastaan kukoistaa, ja kulttuurielämä elpyy. Kyllä syntiselle ihmiselle on suotu hyvät ajalliset olot. Jumalan lahjaa kaikki. Muistaako uskoton, että "Jumalan hyvyys vetää parannukseen?" Paljon on silti toki oleviin oloihin tyytymättömiä. He vain kiroilevat ja noituvat, koska jollakin toisella on vielä paremmat olot. Nykyajan ihminen pitäisi kääriä melko sieviin pumpuleihin, jotta hän olisi tyytyväinen. Vai olisiko sittenkään, varmaan hän noituisi niissä pumpuleissakin.

Elämme luopumuksen aikaa. Ei aina edes siiloin, kun terveys alkaa horjua, näytä tulevan kiirettä parannukseen. Siksi kristityt koettavat ennättää sairaan luo. Monesti armonaika on jo kulunut umpeen, eikä mitään enää voi tehdä. On vain askel ikuiseen vaivaan: "Tuollaisena hetkenäkin ajatukset saattavat sairasvuoteella luiskahtaa omille teilleen. Tämän maailman huolet ja murheet ovat niin täyttäneet sydämen, etteivät taivaallisen Isän kasvot pääse tuomaan sinne valoa. Jumalan valtakunnasta tarjottu apu pitäisikin ottaa vastaan heti, kun se on mahdollista, siis jo nuorena.

Käytämme kyllä kehittyneen lääketieteen suomaa apua melko nopeasti hyväksemme vaivoissamme. Elimistömme, jopa henkiset toimintamme, voimme kartoittaa hyvin. Sitä vastoin todellinen, ja vielä perusteellisempi apu ja lääke saattaa unohtua. Jeesuksen veri on parasta lääkettä tunnolle, ja Pyhä Henki voi parhaiten läpivalaista meidät, näyttäen "mitä tekoa olemme." On tietenkin hyvä, että on ajalliset hoitomahdollisuudet, emme tahdo niitä aliarvioida. Mutta tavattoman moniin ruumiillisiin ja henkisiin sairauksiin on synti pohjimmaisena syynä. Terveyskeskuksissa ja mielisairaaloissa on tilan puutetta. Alkoholismi, abortit ja väkivallanteot ovat itse hankittuja, tai toisille aiheutettuja. Maailman ihmiset eivät ole koskaan vaivautuneet tutkimaan, kuinka kallisarvoista hoitotyötä tehdään Jumalan valtakunnan sairaalassa, ylilääkärin, Herran Jeesuksen hoivissa. Tutkimatonta aluetta on vielä paljon, mutta vain Pyhä Henki voi johtaa tutkimusta. Saarnataan yksinkertaisesti vain syntien anteeksiantamusta Jeesuksen nimessä ja veressä. Jumalan valtakunnassa olisi ratkaisu pulmiisi sinulle, sukupuolisairautta poteva, kieroutunut, juoppo, varas, väkivallan- ja vääryydentekijä, elämän tyhjyydestä kärsivä. Syntiä ei voi sovittaa lääketieteellisin ja psykologisin keinoin, tai kärsien ajallista rangaistusta. Synnin sovittaa vain Jeesuksen puhdas ja viaton veri. Hänen nimessään ja veressään me saarnaamme syntien anteeksiantamusta.

Mutta juuri tämän saarnan vaientamiseen pimeyden ruhtinas pyrkii kaikin tavoin. Lastemme ja nuortemme uskonnon opetus olisi muunneltava, vähennettävä ja viimein lopetettava. Suomen kotien ikkunoihin tahdottaisiin ikään kuin vetää pimentävät verhot. Jos niin kävisi, ettei tulevalla polvella enää olisikaan mahdollisuutta vapaasti kuunnella ja saarnata evankeliumia, ei Jumalan valtakunnassa vielä silloinkaan valot pimenisi, vaan "paistaisi täysi kirkkaus." Silloin meitä vasta pidettäisiin eräänlaisina "museoihmisinä."

Teemme työtä, "niin kauan kuin päivä, pian tulee yö, jolloin ei kenkään voi työtä tehdä."

Synnistä on tehtävä parannus!

Martti Kallunki
Päivämies 17.10.1973

[Taavetti]

Toinen rukouspäivä, äitienpäivä


Vanhurskauden kylvö

Hoos. 10: 12
Kevät on odotuksen aikaa. Odotamme kylmän talven jälkeen suven tuloa. Odotus saa täyttymyksensä silloin, kun muuttolinnut palaavat, järvet ja joet vapautuvat jäiden kahleista, silmut aukeavat ja ruoho alkaa vihannoida. Maamies heittää siemenensä, odottaen suotuisia ilmoja, kastetta ja lämpöä, jotta saisi syksyn tultua runsaan sadon.

Kaikki riippuu taivaallisesta Isästä, joka antaa siemenen itää, ja kylvön kasvaa. Mutta suuri kasvun antaja katselee myös ja tahtoo antaa siunauksensa sille, mitä tapahtuu hengen vainiolla. Profeetta julistaa Herran sanan: "Kylväkää teillenne vanhurskaudeksi, niittäkää laupiudeksi. Kyntäkää teillenne kyntö, että nyt on aika Herraa etsiä, siihen asti kuin Hän tulee ja saattaa teille vanhurskauden." Hoos. 10: 12
Tätä kehotusta ei oltu noudatettu Israelissa Hoosean aikana, mutta Jumala kuitenkin teki lupauksen kansan keskuudessa työtään. Profeetat ilmoittivat Jumalan tahdon. Heidän kylvämänsä siemen kantoi kauniin hedelmän, ja puhkesi oraalle.

Jumala on tehnyt työtään monesti huonoutensa ja puutteensa tunteneiden palvelijoidensa avulla. Heitä ei ole aina edes huomattu. Kylvösiemen on viety monesti itkien. Koti on ollut paikka, jossa ensimmäiset Jumalan sanan siemenet on kylvetty herkkään ja pehmeään sydämen maahan. Kylväjä on tehnyt työtään rukoillen kärsivällisesti, odottaen kylvölleen taivaista siunausta. Äidin neuvoessa pienokaistaan, on saattanut tulla epäilyksiä, mutta lienee silloin tullut myös mieleen Jumalan sanat: "Istuttaja ei ole mitään eikä kastelijakaan, vaan Jumala, joka kasvun antaa." Niinpä vanhurskas äiti ei ole luottanut omaan
taitavuuteensa eikä oppineisuuteensa kasvatustyössään. Mutta kun hän on rukoillen tehnyt työtä ja pyydellyt taivaallista siunausta työlleen, hän on ollut juuri paras kasvattaja ja rakkauden osoittaja täällä ajassa.

Äidin työ on toivoa ja odotusta. Äiti toivoo lapselleen ajallista ja iankaikkista parasta. Hänen rukouksensa on, että hänen lapsensa sydämessä paistaisi kauniisti Luojan päivä, solisi elämän veden virrat kuin keväiset purot, ja sanan siemen juurtuisi, kasvaisi ja tuottaisi hedelmän siihen asti kun "enkelit toimittavat maan elon leikkuun."

Martti Kallunki
Päivämies 5.5.1965

[Taavetti]

Rukouspäivä

Järisemätön valtakunta

Hebr. 12:28
„Sen tähden saamme me sen valtakunnan, joka ei järistä taida, meillä on armo, jonka kautta me Jumalaa palvelemme, hänen mielensä nouteeksi, siveydellä ja pelvolla."

Herra Jeesus on puhunut seuraajiensa kuullen Jumalan valtakunnasta. Hän on sitä selittänyt monilla vertauksilla. He ovat saaneet nähdä sen valtakunnan Herran ja Kuninkaan keskellänsä, ja oppia hänen valtakuntansa salaisuuksia. Mutta lunastuksen ja hengen pyhittämisen korkea asia, Isän armon ja rakkauden päätarkoitus, oli jäänyt heiltä tuntemattomaksi. Kun ylösnoussut voitonkuningas oli heille lunastustyönsä kirkastanut, avannut heidän ymmärryksensä sitä käsittämään kirjoitusten valossa, pääsivät he uskon vakavalle kalliolle ja oman Lunastajansa tuntemaan. Mutta oppi Pyhästä Hengestä ja seurakunnasta oli heille tuntematon. "Tälläkö ajalla Israelille valtakunnan jälleen rakennat," kysyivät opetuslapset Herralta.

Lapsuudesta asti opetettu ja istutettu väärä oppi oli imeytynyt heihin, Herra Jeesus kirkastaa heille sen. Te saatte Pyhän Hengen lahjan. Kun Jumalan valtakunta on Jumalan vanhurskaus, ilo ja rauha Pyhässä Hengessä et sitä voi nähdä, ellei ihminen ole hengestä syntynyt. Sen tähden todistaa hengen virasta opetuslapsilleen, että Pyhä Henki opettaa teille kaikki. Tämän vuoksi apostolit yhdistivät tunnustuksen Pyhästä Hengestä ja seurakunnasta uskontunnustukseen kolmanteen uskonkappaleeseen. Pyhän Hengen armotyötä tarkoittivat lupaukset uuden liiton lain antamisesta sydämiin ja mieliin kirjoitettuna. Ja kun lupauksen aika täytettiin, eivät he kysyneet aikaa eivätkä hetkeä. Ei enää jäänyt vääräoppi Jumalan seurakunnasta pesimään heidän sydämissään. "He tunsivat Herran keskellä seurakuntaa, sekä suuret että pienet.

Älkää kaikkia henkiä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta. Pyhä Henki ottaa Kristuksen omasta ja ilmoittaa hänen vanhurskauttaan. Uskon henki kehottaa katselemaan sitä, ja voima vuotaa hänestä, josta kaikki lupaukset todistavat, että hän on Isän rakkaudesta lahjana annettu meille synteimme tähden sovintokuolemaan ja meidän vanhurskautemme tähden herätetty kuolleista. Uskon silmä katselee uutta elämää hänen kanssaan ja tulevaa kunniaa, johon viaton ihmisluonto hänessä korotettiin, ja johon hän langenneet lapset korotti. Se uskon suuri ja korkea silmämäärä, lupauksen täyttymys, on uskon hengen a ja o. Kun ihmiset eivät ole kokeneet eläväksi tekevää hengen virkaa, eivätkä käsitä, että lain vanhurskaus riisuu ja uskonvanhurskaus puettaa, niin he ovat eksyneet monille harhateille. Sieltä on koottu tämä kallis lauma sillä viralla, joka hengen antaa ja tekee hengellisestä kuolleesta elävän. Sen tähden se vanhurskaus on puhuva vanhurskaus, joka tavataan uskovaisten suussa ja sydämessä. He puhuvat, että siinä tilassa, jossa te olette, ei tulla autuaiksi. Taivaan tie löytyy alhaalta. Monet luulevat sen löytyvän korkealta.

Ihmisen elämän päämäärä on tuntematon maailmaan mieltyneille ihmisille. He saavat hyvänsä tässä elämässä, eivätkä tarvitse Jumalan valtakuntaa. Olkoon se meille kaikille kallein elämän päämäärä. Karttakaamme elämän surua, rikkauden viettelystä ja elämän hekumaa, ettemme lankeaisi. Kannattaa nuortenikin uhrata koko elämänsä Jumalalle ja hänen valtakuntansa palveluksen työlle. Olkoon se meille Jumalan karitsa, joka tapettu on, ja jonka huone me olemme, jos me uskalluksen ja toivon kerskaamisen loppuun asti vahvana pidämme, kaikista kallein. Kiitos ja kunnia olkoon hänelle iankaikkisesti.

Valde Junttila
Päivämies 12.10.1966
Keskiviikkona lokakuun 12 päivänä

[Taavetti]

VALKEUDESSA VALKEUDEN LAPSINA


2. rukoussunnuntai
»Sillä muinen te olitte pimeys, mutta nyt te olette valkeus Herrassa. Vaeltakaa niin kuin valkeuden lapset. Sillä Hengen hedelmä on kaikessa hyvyydessä ja vanhurskaudessa ja totuudessa. (Ef 5: 8-9).

Paavali, joka vei sen uskon, vanhurskauden Efesoon, josta on kirjoitettu: „Sillä siinä se vanhurskaus, joka Jumalan edessä kelpaa ilmoitetaan uskosta uskoon, niin kuin on kirjoitettu; vanhurskaan pitää elämän uskosta, (Room: 1:17), palautti myös heille mieliin, missä tilassa muinen he olivat olleet. He olivat olleet kuolleita ylitsekäymisten ja syntein tähden, sekä siinä tilassa juoksemassa tämän maailman pääruhtinaan neuvon jälkeen, ja kuinka Jumala on heitä suuressa laupiudessaan ja rakkaudessaan tehnyt eläväksi Kristuksessa, sekä istuttanut taivaallisiin menoihin. »Armosta te olette autuaiksi tulleet; uskon kautta, ja ette itse teistänne Jumalan lahja se on.» (Ef. 2:8).

Näin oli Jumalan tahto Efesossa saanut tapahtua. Oli oltu kuuliaisia Jumalan sanalle, »Te saitte sen sanan Jumalasta, jonka te meiltä kuulitte niin te sen otitte vastaan, ei niin kuin ihmisen sanan vaan niin kuin se totisesti on,Jumalan sanan joka teissä uskovaisissa vaikuttaa.» (1. Tess. 2:13). Totuudensanalla oli saanut syntyä seurakunta, jossa Pyhä Henki sai vaikuttaa tahdon ja tekemisen. Vastasyntyneet ovat lapsia ja tarvitsevat hoitoa. Ei kukaan ensimmäisinä elinpäivinään ole osannut kävellä, Äidin on tämä taito aina pitänyt opettaa. »Mutta se Jerusalem, joka ylhäältä on, on vapaa, joka on kaikkien meidän äitimme.» (Gal 5:26). Tämä äiti synnyttää, hoitaa;opettaa ja ruokkii.» Ei ihminen elä ainoasti leivästä; mutta jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee” (Matt. 4:4). Opetuksen ja neuvon sanaa Paavali tässäkin lähetyskirjeessä voimakkaasti saarnaa. Sanaa, joka on ikään kuin puhuttu tälle sukukunnalle. Varoitettu nimeltään synnin vaaroista, joihin ihminen voi joutua ja neuvottu Jumalan lapsia, miten pitää niiden kiusoissa vaeltamaan.

Vaeltakaat niin kuin valkeuden lapset. Valkeuden tulo elämäämme tekee meistä vapautuneita valkeudessa vaeltajia. »Te olette maailman valkeus. Ei sitä kaupunkia taideta peittää, joka vuorella on (Matt. 5:14). Tämä valkeus on julkinen ja salainen. Tähän valkeuteen tulija; olivatpa hänen tekonsa mitkä tahansa, niin ne valkeudessa tuomitaan ja hän on siirtynyt kuolemansa elämään. Pyhä Henki Lohduttaja, jonka Taivaan Isä on jokaisen lapsensa sydämeen pannut asumaan, opettaa ja muistuttaa kaikesta siitä, mikä on Hänen tahtonsa. Tulee sydämen halu hyljätä entiset työt ja menot. Se panee kiertämään synnin Viettelypaikkoja ja alueita, missä ei puhtaalla omallatunnolla voi olla. Tämä onkin varsin tärkeä nykyisessä synnin tulvan ja riettauden kyllästämässä maailmassa. Ei sovi lähteä mittailemaan voimiaan; kyllä minä tuosta selviän, ei se niin vaarallista ole. Ensin annetaan vähän sielunviholliselle periksi ja kun valkeus alkaa himmetä, sopii jo pimeydenkin työt. Kotiteatterista, kaljabaarista ja monesta muusta aluksi pieneltä näyttävästä on tullut lankeemuksen paikka. Varsinkin nuoren ihmisen tulisi muistaa, ettei yksinään ensimmäisen alkoholiryypyn otettuaan ole ajatellut; minusta tulee alkoholisti tai peräti puliukko.». Näin on valitettavan monesti käynyt. Puhumattakaan miten monta elämää se on pilalle vienyt ja monta kotia rikkonut. ”Älkää juopuko siitä viinasta, josta paha meno tulee.» (Ef. 5:18).Ne jotka valkeudessa vaeltavat, turvautuvat Jumalan armoon ja voimaan. ”Sillä Jumalan armo, kaikille ihmisille terveellinen, on ilmestynyt. Joka meidät opettaa kaiken jumalattoman menon hylkäämään ja maailmalliset himot; ja tässä maailmassa siviästi ja hurskaasti ja jumalisesti elämään.» (Tiit. 2: 11 – 12).

Sillä hengen hedelmä on kaikessa hyvyydessä ja vanhurskaudessa ja totuudessa. Vuorisaarnassa Jeesus sanoo: »Niin jokainen hyvä puu kasvaa hyvät hedelmät, mutta mädännyt puu kasvaa häijyt hedelmät.» (Matt. 7:17). Hedelmistään puu tunnetaan, ei monestikaan siitä, mitä väärässä sieluntilassa oleva puhuu ja sanoo uskovana. Paavali luettelee: »Mutta hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävyys, hyvyys, usko, hiljaisuus, puhtaus.» (Gal. 5:22j) Tämänkaltaiset hedelmät ovat Jumalalle otollisia. Näistä ei voi yksikään Jumalan lapsi pinoa latoa tai kasaa kerätä niin, että se näkyisi. Jo luettuna nuo Jumalan sanat panevat heikon kilvoittelijan sanomaan; jos minä tulen autuaaksi, niin armosta, yksin armosta pääsen perille. Kuitenkin noita hedelmä on sen verran, että kun Jumalan Poika tulee kunniassaan ja kaikki pyhät enkelit Hänen kanssansa, tuntee Hän näidenkin perusteella omansa. Heikot kilvoittelijat eivät näitä muista, he tekivät sen, minkä heidän pitikin tekemään.

Sinä lapsi ja nuori, nyt äitienpäivänä et voi parempaa hedelmää kantaa ja neljättä käskyä kunnioittaa kuin että olet Jumalan valtakunnassa Jumalan lapsen osassa kilvoittelemassa. Mikään ei ole äidin ja isän sydämelle niin hyvä ja iloinen asia, kuin se, että saa nähdä lapsensa siellä, missä Jumalan pyhät majaa pitävät. Tällä maalla ja kansalla on niin kauan toivoa elämään ja olemassa oloon kuin Jumalan siunaus ja varjelus lepää yllämme. Jumala on luvannut omansa varjella ja pitää huolen lapsistaan päivien loppuun asti. Jeesus, laumansa Yli-Paimen, on joka päivä keskellämme ja saarnaa lohdullista evankeliumia; kiusattu ja hedelmätön moneen vikaankin joutunut saa uskoa kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Tämä siunaus kantaa meitä ja vie perille asti. Pitäkäämme aina sitä rukousta, että pysyisimme tämän äänen kuuluvilla, niin kerran pääsemme siihen osaan, johon olemme matkalla. Amen.

Reino Isola
Päivämies 4.5.1977