Golgatan veripunainen aurinko paistaa

Kirkkovuoden pyhäpäiviin liittyviä tekstejä,

Golgatan veripunainen aurinko paistaa

ViestiKirjoittaja Taavetti » 20 Syys 2009, 10:34

Golgatan veripunainen aurinko paistaa
– Muistoja ja mietteitä —

Tuo lause kaikuu sielussani kuin ihanin soitto. Lapsuuden vuosina se sinne painui, ja aina, milloin se uudelleen muistuu mieleen, valaisee se elonpolkua ja lämmittää kylmää sydäntäni. Oi, miten suurimerkityksellinen onkaan sen sisältö syntiselle:

"Aurinkona ristin päällä
Verivanhin loistaapi.
Murhepilvet surun säällä
kaikki poijes poistaapi".


Tuntuu kuin seurapuheet eivät nykyään enää olisikaan niin Jeesus-keskeisiä kuin noin 60v. sitten, vai onko kuulijassa vika, ettei hän enää niin herkästi huomaa sitä parasta. Nyt puhutaan enemmän opin ja seurakunnan tärkeydestä, mikä on tullut tarpeelliseksi eriseurojen vuoksi, vaikka se tekeekin saarnat kuiviksi.

Lapsuuteni aikana, kun ei vielä, ollut eriseuroja, kirkastettiin enempi synnin viettelysten vastapainoksi lunastuksen kalleutta ja Herran Jeesuksen rakkauden palavuutta. Sillä siitä. totisen viinipuun mehusta saarnat ja sydämet saavat tuoreutta. Puhujat kuljettivat silloin nuorta Jumalan lasta, samoin kuin vanhempaakin, Getsemanen yrttitarhaan katselamaan sielun Ystävää vertahikoilevana maailman syntitaakan alla, ja iltakävelyllä Herodeksen ja Pilatuksen luona. Siellä purppurakaapuin ja orjantappurakruunuin koristettu Ylkä maksoi mustan morsiamen liehuvia koristeita ja pään kiharoita, ruoskan jäljet ja orjanruusun piikit kuvittivat verijuovin Yljän muotoa ja pukua. Ei sen näyn edessä tehnyt mieli koreilla, eikä maailman muotoa seurata. Ei silloin näkynytkään sellaista turhamaisuutta, mikä nyt tunkee jo kukoistamaan Jumalan valtakunnassakin.

Ollaanko vielä Jumalan sanan sisällä siinä suhteessa?
Onko Jumalan sana väljennyt vai onko silloin oltu liian ahdasmielisiä?

Ei silloinkaan määritelty, mitä sai laittaa tai laittamatta jättää, vaan määrääjä tuli sisältäpäin. Hiljainen Hengen ääni puhui: "Ei sinun, Siionin tytär, sovi pöyhkeillä ulkokuorellasi, koska Ylkäsi on pitänyt niin raskaasti maksaa syntivelkasi".

"Punaista Yljän pukua on lasten hyvä katsella,
se koreutemme kukistaa ja lapset nöyriksi alentaa".


Pitkiä kärsimyslauluja laulettiin sydämen halusta sielun elämäksi. Sanat olivat pääasia. Ne painuivat sielun sisimpään, eivätkä tuntuneet liian pitkiltä.

Onko tämän ajan maailman pauhu hukuttanut hiljaisen, sisäisen äänen niin, ettei sitä enää huomata eikä kuulla? Onko huomio kiintynyt enemmän säveliin kuin sanoihin?

Onko unohdettu, että Jumalan kansa on eri valtakunnassa, etteivät siihen koske maailman valtakunnan turhuuden vaatimukset ja muodit?

Varoittavathan selvät Jumalan sanat siitä. Room. 12: 1, 2: "Älkäät sovittako teitänne tämän maailman muodon jälkeen" - – — "vaan mielenne uudistuksen kautta, että koettelisitte, mikä Jumalan hyvä, otollinen ja täydellinen tahto olisi". Lukekaa, rakkaat lapset, koko luku! Siinähän on mitä ihaninta neuvoa tälle taipaleelle, säilyäksemme kaidan tien kulkijoina.

Jos yleensäkin ahkerammin syventyisimme esim. Uuden testamentin opetuksiin, niin selvempänä pysyisi tiemme suuntaus, ja kirkkaampana Jumalan tahto autuudeksemme. Muuten käydään pian sellaisessa sumussa, ettei tiedetä, mikä on syntiä, mikä ei. Sitä tilaa vihollisemme käyttää hyväkseen, tehden luvalliseksi keveän kirjallisuuden, maailmalliset laulut ja monet sellaiset asiat, jotka eivät ole soveliaita Jumalan lapselle. Sen vuoksi tarvitsee meidän valvoa ja muistaa, että Golgatan veripunainen aurinko on itse Herra Jeesus, joka sieltä ristinpuulta ikäänkuin syli avattuna haluaa kutsua koko olemuksellaan tuhlaajalapsia, ja meitä kaikkia siunattavikseen sen veren pesossa, jonka tarkoituskin oli tulla puhtaudeksi meille viallisille Aadamin lapsille.

Pääsiäisaamun ylösnousemusihme kruunasi sen kalliin sovintotyön. Hauta tuli pyhitetyksi niin, ettei se enää kauhista. Ja siten varmeni asia, ettei tarvitse hautaan jäädä, vaan saadaan nousta kirkastettuna päivän lopulla viimeisiin seuroihin kuulemaan ihanaa kutsua: "Tulkaa te, minun Isäni siunatut, omistamaan se valtakunta, joka teille on valmistettu maailman alusta". Sen valtakunnan ihanuus on vielä salattuna. Sitä ei voi kieli kertoa. Kannattaa sinne pyrkien kieltäytyä kaikesta, mikä miellyttäisi tätä turmeltunutta osuutta, mutta on vaaraksi kuolemattoman hengen pyrkimyksille, nimittäin sen, joka on Jumalan luonnosta osallinen. Vaivat tulevat runsaasti palkituiksi, kun saadaan kasvoista kasvoihin katsella sielun Ystävää, Herraa Jeesusta, nauttien Hänen suloisuudestaan. Sillä missä Herra Jeesus on, siellä on taivas.

Sinä, nuori Jumalan lapsi, joka niin arvokas alet, että Jeesus vertaa sinua silmäteräänsä, älä katso itseäsi ajatellen, ettet ole sovelias, kun et ole niin kuin entisistä vaeltajista kerrotaan. Emme itsessämme ole soveliaita, eivät entiset eivätkä nykyiset. Yksin Herra Jeesus on vanhurskautemme ja täydellisyytemme Isän edessä. Pyytäkäämme taivaalliselta Isältämme Jeesuksen nimeen ymmärrystä ja voimia, vaeltaaksemme kutsumuksemme arvon mukaisesti, niin kuin Jumalan lapsena olo velvoittaa, ja parannuksen tekijöinä, syntisenä synnittömään turvaten. Kelvottomina täydellisyyttä omistaen Hänessä, joka oli ainoa täydellinen ja kelvollinen.

Älä katso siis itseäsi, vaan katso Jumalan Karitsaa! Uskomme Hänen kalliissa nimessään ja viattomassa uhriveressään kaikki synnit anteeksi hetkellisesti, niin kotirantaan kostumme.

S-a N-s.
Siionin Lähetyslehti heinä tai elokuu 1958

''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''
Olin aikeissa jättää skannaamatta tämän kirjoituksen kahdestakin syystä, luettuani kertaalleen läpi, skannasin kuitenkin. Sijoitin tänne Arkistofoorumin alueelle, koska ei ole täyttä varmuutta kirjoittajasta, ja koska tässä käsitellään sinänsä vanhoja, silti vieläkin lukemisen ja oppimisen arvoisia asioita.
Taavetti
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Rebekka » 20 Syys 2009, 13:42

Kiitos Taavetti kun skannasit taman. Mina todella kaipaan kaikkialla enemman Jeesuksen rakkauden ja armon kirkastamista kuin mita sita nykyisin missaan kuulee. Neuvot ovat tarpeellisia, mutta me paastaan perille vain Jeesuksen veren voimalla.
Rebekka
pirteä
 
Viestit: 290
Liittynyt: 15 Maalis 2009, 23:21

ViestiKirjoittaja Taavetti » 20 Syys 2009, 14:15

Rebekka kirjoitti:Kiitos Taavetti kun skannasit taman. Mina todella kaipaan kaikkialla enemman Jeesuksen rakkauden ja armon kirkastamista kuin mita sita nykyisin missaan kuulee. Neuvot ovat tarpeellisia, mutta me paastaan perille vain Jeesuksen veren voimalla.


Etkö siis ole kuullut seurapuheita viime vuosina? Kyllä niissä kirkastetaan Jumalaa Isänä, Jeesusta lunastajana, mutta myös Pyhää Henkeä pyhittäjänä. Jeesus ja Jeesuksen veren voima voidaan omistaa vain sillä uskolla, jonka Jeesuksen ja Isän lähettämä Pyhä Henki avaa ja kirkastaa sille ihmiselle, johon se pyhittävä Henki on saanut asettua asukkaaksi, ja jonka se Henki on saanut puhdistaa ja pyhittää sekä pitää asuntonaan elämän viimeiselläkin hetkellä.

Sellaista evankeliumia julistetaan tänäkin päivänä Jumalan lasten seuroissa.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja O.M » 20 Syys 2009, 16:14

Jeesuksen sovintotyöstä tulee saarnata ja toki siitä saarnataankin. Myönnän kuitenkin, että jos vertaa vaikka 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun kirjoituksiin, nykyisissä saarnoissa esiintyy vain varsin laimeasti Jeesuksen kärsimyksien "äänellistä katselemista". Sen toivoisin elpyvän. Vanhoista Siionin lauluista välittyy se "veren vuodattamisen" perintö. Verestä saarnaamista ei kuitenkaan tule tehdä uudesta elämästä saarnaamisen kustannuksella niin, että olisi vain pääsiäissaarnoja eikä lainkaan helluntaisaarnoja. Lutherin mukaan epäuskoisia ei "pitäisi lohduttaakaan, ikään kuin he olisivat kristittyjä, lörpöttelemällä heille paljoa syntien anteeksi antamisesta ja Kristuksen armosta, kuten antinomistit tekevät." Onhan näet niin, että "Kristus ei ole ansainnut meille ainoastaan armoa, vaan myöskin Pyhän Hengen lahjan, niin ettei meillä ole ainoastaan syntien anteeksiantamus, vaan lakkaamme myös synneistä."
"Mua, Jeesus, auta valvomaan
ja tätä aina muistamaan:
on lyhyt ihmiselämä
ja iäisyys on edessä.
Jo askel riittää siirtämään
tulevaan, toiseen elämään."

Virsi 538:4.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja hepa » 21 Syys 2009, 09:15

Uskon asian niin että Pyhä Henki avaa sanaa niistä raamatun paikoista mistä kullakin ajalla on tarvetta ja mikä on ajankohtaista.
Omalla ajalla vanhan testamentin tekstejä ja toisella ajalla uuden testamentin. Kyllähän nykyään kuulee kumpaakin.
Eriseuran aikaan puhuttiin tietyistä raamatunkohdista, että he huomaisivat oman tilansa.
Lakia epäuskoisille, että he synnintuntoon tulisivat.

Pääasia on että vieläkin kaikuu Jeesuksen hyvää puhuva veren ääni, anteeksiantamuksen evankeliumi.
Avatar
hepa
tähtiahkera
 
Viestit: 877
Liittynyt: 19 Helmi 2009, 15:14
Paikkakunta: Oulunseutu

ViestiKirjoittaja Aromi » 21 Syys 2009, 10:56

Kiitokset, Taavetti. Hyvä, että laitoit tuon tekstin tänne.
Aromi
vakiintunut
 
Viestit: 117
Liittynyt: 25 Maalis 2008, 20:03
Paikkakunta: pohjoinen maa

ViestiKirjoittaja Taavetti » 22 Syys 2009, 19:41

Nähdessäni tämän kirjoituksen lehdessä, huomioni kiinnittyi erityisesti muutamiin katkelmiin, joista kyselin mielessäni, mitä kirjoittaja mahtaa niillä tarkoittaa. Ensimmäinen tässä:
Tuntuu kuin seurapuheet eivät nykyään enää olisikaan niin Jeesus-keskeisiä kuin noin 60v. sitten, vai onko kuulijassa vika, ettei hän enää niin herkästi huomaa sitä parasta. Nyt puhutaan enemmän opin ja seurakunnan tärkeydestä, mikä on tullut tarpeelliseksi eriseurojen vuoksi, vaikka se tekeekin saarnat kuiviksi.

Tämän johdosta kyselin hiljaisesti, moittiko kirjoittaja silloista saarnojen asua, muotoa ja sanomaa. Aivan kuin huomaamatta hän kuitenkin ujuttaa vastauksia asettamaansa kysymykseen. Ensimmäiset kaksi vastausta tulevat esille jo kysymyksen kanssa samassa kappaleessa.
Eiköhän lie useimmin niin, että jos puhujan suusta kuuluu oikea Jeesuksen veren ääni, eikä se puhe kuulijalle kelpaa, niin sen kuulijan 'vastaanottimissa' on jotakin häiriötä. Juuri siihen mahdollisuuteen viittaa kirjoittaja ensimmäisenä. Seuraavassa lauseessa hän perustelee, miksi on tärkeää puhua entistä enemmän opista ja seurakunnan tärkeydestä. Voin aivan sydämestäni yhtyä siihen perusteluun.

Ollaanko vielä Jumalan sanan sisällä siinä suhteessa?
Onko Jumalan sana väljennyt vai onko silloin oltu liian ahdasmielisiä?

Ei silloinkaan määritelty, mitä sai laittaa tai laittamatta jättää, vaan määrääjä tuli sisältäpäin. Hiljainen Hengen ääni puhui: "Ei sinun, Siionin tytär, sovi pöyhkeillä ulkokuorellasi, koska Ylkäsi on pitänyt niin raskaasti maksaa syntivelkasi".

Tässä toinen kysymys ja vastaus kysymykseen, ja nämäkin pitävät ja pätevät vielä nykyisin, ei ole opetus eikä käytäntö muuttunut, vaikka sellaistakin väitettä on eteemme kantamalla pyritty jostakin tuomaan.
Tässä vain muutamia tuon vanhan kirjoituksen kirvoittamista ajatuksista.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 16 Huhti 2014, 19:23

Oulu 6.4.

Pitkäperjantai ja pääsiäinen

Ihmiskunnan historian järkyttävin ja onnellisin tapahtuma koettiin pitkänäperjantaina ja pääsiäisenä. Jumalan ainokaisen Pojan kärsimysten mittaa täytettiin Jumalan iankaikkisen aivoituksen mukaan. Halveksittuna ja pilkattuna Hän kulki alennuksen tilassa kuoleman varjon maassa, mutta häväistys ja vaino kohosi huippuunsa pitkänperjantain tapahtumissa kun Herra Jeesus nostettiin ristinpuun päälle maan ja taivaan välille. Inhimillisesti tämä on hirvittävä näytelmä, mutta näin oli säätty taivaassa ennen kuin maalle perustus oli laskettu. Ihmisen lankeemisen tähden oli näin raskaasti vika korjattava. Pitkänperjantain tapahtumia katselevat epäuskon lapset vielä tänäkin päivänä surujuhlassa, mutta Jumalan kansa näkee siinä suunnattoman ilon aiheen. Kärsimykset tosin olivat suuret, ja siinä näkyy myös ihmisen sydämen hirvittävä kovuus ja raakuus. Kalliotkin halkesivat, mutta ihmisten sydämet eivät murtuneet, mutta siinä näkyy myöskin Jumalan iankaikkisen rakkauden syvyys. Ei Hän säästänyt ainokaista Poikaansakaan, pelastaessaan langenneen lapsen synnin ja kuoleman maasta. Ellei Kristus olisi kärsinyt, ei meillä olisi iankaikkista elämää. Kuolema on nielty voitossa ja voitto saatu.

Kun kuoleman viesti oli kuulunut vanhurskaan suusta, viimeinen hätähuuto kajahtanut ristinpuun päältä, elämän ja kuoleman Majesteetti antanut henkensä, löytyi niitä salaisia Jeesuksen ihailijoita, jotka olivat valmiit kuollutta Kristusta palvelemaan. He ottivat Hänet alas ristiltä ja sijoittivat Hänet Hänelle varattuun hautaan. Eläviä ei laskettu tätä palvelusta tekemään. Kun elävät tulivat haudalle, ei siellä enää ollut jäljellä muuta kuin käärinliinat. Herra Jeesus oli noussut ylös. Elävät tapasivat elävän Vapahtajan tiellä ja tämä lähetti rauhan terveisiä omille veljilleen ja erikoisesti Pietarille, joka oli kolmasti mestarinsa kieltänyt, mutta saanut armon palata elävien joukkoon.

Pääsiäispäivän sanoma tuo terveisiä kuoleman voittajasta. Herra Jeesus ei jäänyt kuoleman hautaan, vaan on noussut ylös. Ellei näin olisi tapahtunut, meidän toivomme olisi turhaa. Hän on meidän vanhurskauttamisemme tähden noussut ylös. Juutalaisten vihaa paossa oleva opetuslasten joukko oli elänyt tuskien täyteisiä tunteja. Mestari oli kuollut. Epäilykset, pelko ja hätä panivat unohtamaan mestarin sanat ylösnousemisesta, toivokin tuntui kadonneen. Silloin ilmestyy heidän eteensä elävä Vapahtaja, joka ei enää jätä heitä orvoiksi. Hän ottaa asumasijan lihaan ja täyttää lupauksensa asua heidän kanssaan iankaikkisesti.

Kuolema on nielty ja voitto saatu. Kun meidän aikamme ihminen pysähtyy näiden tapahtumien eteen uskossa, näkyy siinä avattu tie taivaaseen. Elävä Vapahtaja on vieläkin keskellämme ja kuuluttaa elävän henkensä voimalla, ettei kenenkään tarvitse synteihinsä hukkua, vaan jokainen saa uskoa Kristuksen täydellisen lunastusteon syntiensä sovinnoksi. Vapahtajamme veri ei vuotanut vain kostuttamaan Golgatan mäen rinteitä, vaan se vieläkin vuolaana virtaa Siionissa, ja siinä veressä on lupa uskoa synnit anteeksi, ja niin päästä osalliseksi lunastuksesta sekä iankaikkisen elämän perilliseksi. Näin päästään palvelemaan elävää Vapahtajaa, eikä tarvitse jäädä kuollein silmin katselemaan kuollutta mestaria. Golgatan ristin katseleminen ja pääsiäispäivän tapahtumat ovat suuria tapahtumia, mutta pelkästään se ei ihmistä pelasta. Pelastuksen tuo vain elävä usko elävään Vapahtajaan. Hänessä katuva syntinen löytää uuden tien ja elävän toivon, joka ei anna häpeään tulla.

Kirkastukoon näiden muistojen edessä kaikille ihmisille Kristuksen ansio omakohtaiseksi autuudeksi ja iankaikkiseksi elämäksi, sillä niille joilla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa, kuolema on vain viimeinen taakse jäänyt vihollinen ja he saavat elää ikuisesti.

Päivämies 6.4.1966
Pääkirjoitus, ei kirjoittajan nimeä lehdessä, se merkitsee, että kirjoittaja lienee silloinen päätoimittaja Eino Kimpimäki


Taavetti on tönäissyt viestiketjua viimeksi klo 16 Huhti 2014, 19:23
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä


Paluu Kirkkovuosi



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron