Arvi Tahkola: Jumalan sana on muuttumaton

[Taavetti]

Jumalan sana on muuttumaton

Jeesus, maailman Valkeus, opetti aikansa sanankuulijoille Isänsä tahtoa tuntemaan. Usein hän todisti opetuslapsensa ihmeteoin ja heidän ulkonaiseen kiiltojumalisuuteen kohti käyvän suorasti sanansa kohdisti, vedoten profeettain Raamattuun, jossa Pyhä Henki jo silloin oli heidän antanut katsella, aivan kuin luonnollisin silmin Jeesuksen opetusta Isänsä valtakunnasta, ja ihmisten kovasydämisyyttä ja vihan henkeä taivaallista valkeutta kohtaan. Tosin useat ylimmäisistäkin uskoivat, mutta he ymmärsivät, että osakkeensa laskevat muitten ylimmäisten silmissä, jos he ilmoittautuvat nyt valon lapsina Jumalan lapsen arvon mukaisesti, kuuluvansa tuon halveksitun Opettajan pilkattuun laumaan ja tunnustukseen, joka ei saata ihmetekoja ylistää Jumalan tekojen yläpuolelle. Sanankuulijat olivat todenneet omakohtaisesti, että taivaallinen valo tuo salatut julki, vaikkapa ne olisi kuinka hurskaan ja arvovaltaisen kuoren alle kätketty.

Jeesuksen täytyy sanoa: "Minä tulin omilleni, vaan omani eivät ottaneet minua vastaan." Tuon ajan valon työnsivät vartijat pois tyköään, ja heille lähetetyn, heitä puhuttelevan, Jumalan pelastavan rakkauden. Kokemuksenaan apostoli Paavali sanoo: "Niin kelpasi Jumalalle tyhmän saarnan kautta vapahtaa niitä, jotka sen uskovat." Sama ilmiö on havaittavissa meidänkin aikanamme. Voi, kuinka uskoisivat, kun Jumala seurakunnastaan heitä uskoon kehottaa, ja näyttää, "ettei saa luottaa päämiehiin, sillä he ovat ihmiset." He omaavat suuren kunnian, eivätkä jaksa parannukseen taipua. Uusiintuvasti on Aabrahamin huone joutunut häväistyksen kohteeksi, kun Hagarin poika, Ismael on siellä saanut kasvaa aivan aikamieheksi. Hänen lahjoistansa Raamattu sanoo: "Hän oli kaikkia vastaan, kuin huoneessa on."
Hedelmällisen äidin lahjakkaana ja kunniallisena poikana, olisi hän tahtonut, Saaraa kuulematta solmia isäntänä hyvät suhteet sukuunsa. Kun Jumala puuttuu asiaan, niin Saaran neuvoja on myöskin Ismaelin toteltava. Ei Hagar nöyryyttänyt itseään, vaan Saaraa syyttäen lähtee korpeen. Kun meidän aikamme ismaelin pojat ovat lähteneet laumaansa kokoamaan, niin heidän saavutuksiansa olemme päivälehtien palstoilta saaneet lukea. Rakkaan Saara-äidin kasvot ovat olleet maailman kiitoksella kaunistetut. Huolestuneena olemme muistaneet, kun Jumala on sanonut: "Voi teitä, jos maailma kiittää.” Veljet ja sisaret, meille ovat julkaisumme kristillisyyden lehdet, Saara äidin terveisten tuojana osoite, siitä meillä on syytä iloita.

Rakkaat matkaystävät, meidän tarvitsee esirukouksin muistaa niitä, jotka tämän myrskyn aikana kaikenlaisten parjausten kohteeksi, Siionin kunnian tähden ovat joutuneet, että he Jumalan voimalla myöskin ylimmäisten eteen julkaisujemme kautta, muuttumattomana Jumalan totuuden toisivat, että ulkona oleva vanhempi velikin viettelemiensä ystävien kanssa huomaisi, että Yljän ja ystävän välillä on tunnustus entisellään. Hän tunnustaa meidät veljikseen ja sisarikseen, ja juhlameno on entisen näköistä. Eksytettyjen kotiinpaluujuhlissa on iloittu teurastetun vasikan ympärillä. Täällä toisinaan tuntuu saviastian ahtaus, aivan kuin juhlamenoa haittaavan. Kerran kun arkipuku riisutaan, niin sitten ei kyyneleinen ole taistelumme enää. Täällä painaa oma huonous ja väärä kunnia aivan maahan. Tämän vuoksi olen monesti joutunut epäilemään, pääseekö tällainen konttaaja perille edes joukon viimeisenä. Tällaistakin meidän on täytynyt valittaa Jumalan perheväen keskellä. Kerjääminen on ihmismieltä alentavaa, mutta Jumala siitä on aina tykännyt.
"Nöyrille hän antaa armon." Usko sinä, taistelujen helteessä väsynyt sisareni ja veljeni, kanssani epäilykset ja turhat murheet anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Pyydän sulkeutua, perheeni kanssa esirukouksiinne.
Vähin pyhien saatossa.

Arvi Tahkola
Päivämies Torstaina maaliskuun 2 päivänä 1961

[Taavetti]

25. sunnuntai Kolminaisuuden päivästä.
Onko portti liian ahdas tai sisälle pyrkijä suuri


Matt. 24: 35 – 44
Isältä saamansa sanan ja voiman kautta Jeesus todisti ihmeteoilla aikalaistensa keskuudessa. Hän otti taivaan ja maan katoavaisuuden, sanan majesteetin liikkumattomuuden todistajaksi. Tulemisensa päivästä puhuessaan hän palauttaa heidän mieliinsä ensimmäisen maailman surullisen kohtalon, jonka he sanan ylenkatseellaan palkaksi saivat.

Silloin olivat sankarit maan päällä, jotka luulivat saavansa ilman Jumalaa. Heidän sankaritekojensa juhlahurmassa unohtivat monet Jumalan pojat ja tyttäret valtakunnan lasten käytössä ja kunniassa pidetyt pyhät lait, ja solmivat avioliittoja uskottomien ihmisten kanssa. Tämä tottelemattomuus muun jumalattomuuden lisäksi paadutti heidän tuntonsa niin, etteivät he jaksaneet enää tehdä parannusta, vaikka heille Jumala saarnautti sanaansa. He olivat tiettensä lähteneet vastoin Jumalan lasten ja pyhän sanan mukaisia neuvoja tottelemattomuuden tielle. Nooa saarnaa parannusta, mutta sana katsottiin ylön synnin seurauksena. Nooan suulla Jumala julistaa tuomionsa. Ja kun aika tuli, jonka Hän määräsi, ja syntielämän rajaksi asetti, pani Hän tuomionsa täytäntöön.

Nooan saarna oli aikansa suurille kovin ahdas, ja lisäksi siinä oli tinkimätön vaatimus, kuten Jeesuksen parannussaarnassa: »Kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus». Onko portti liian ahdas vai sisälle pyrkijä suuri, kun siitä meidänkin ajassamme niin harvat tulevat sisälle. Kuule, aikamme rauhaton ihminen, sinun Luojasi asioi kaltaistesi kanssa yhdyskunnassaan, joka on taivaasta tänne laskettu. Käännyt turvallisesti heidän puoleensa. Heissä liikkuu Jumala verisen evankeliumin päästön sanan kanssa. He sinuakin sisälle tulevaksi ovat jo kauan odottaneet. Te Jumalan lapset taivastiellä, kun seuraamme aikaamme ja pyhiä kirjoituksia, olemme huomanneet merkkejä pyhän sanan näköpiirissä. Näemme jo nuorten silmujen puhkeavan kevään ensi merkkinä suuresta suvesta. Rukouksemme Isän sydämelle: »Anna, rakas Isä, voimaa ja valoa uskoa ja ymmärtää sanaasi sinun pyhän tahtosi mukaan, ja taivuta sydämemme parannuksessa valvomaan vielä vähän aikaa».

Usko, Siionin asuvainen, synnit anteeksi sinun Jeesuksesi pyhässä nimessä ja veressä. Hetkellä, jolla et luulekaan, tulee Ihmisen Poika. Silloin visertää toukomettinen omassa ympäristössään kaikesta vapaana.

Arvi Tahkola
Päivämies 12.11.1959

[Taavetti]

Tehkää hyvä puu


12. kolminaisuuden jälkeinen sunnuntai.
Matt. 12: 33 – 37.
Jeesus oli parantanut pirulta riivatun, sokean ja mykän. Kansa hämmästyen ihmetteli, olleeko tämä se Daavidin poika. Syntyneessä keskustelussa Jeesus sittemmin sanoo:
"Tehkää hyvä puu, niin hänen hedelmänsä tulee hyväksi, taikka tehkää mädännyt puu, niin hänen hedelmänsä tulee mädänneeksi. Hedelmistä puu tunnetaan sillä sydämen kyllyydestä suukin puhuu."
Monen julkijumalattoman suu aivan avoimesti, kaihtamatta, tuo sadattelullaan ja riettailla puheillaan julki sydämensä asukkaan, riettauden hengen.

Omassa vanhurskaudessa, jossa ihminen omilla teoillaan, elämän parannuksessa ja elämän vanhurskaudessa, pyrkii sovintoon Jumalan kanssa. Suu tulkitsee sydäntä, minä ahkeroin Jumalan sanan mukaan oikein elämään. En ole tuolla
riettaudessa ja synnin harjoitustilaisuuksissa mukana. Rukoilen, luen Jumalan sanaa, käyn sanankuulossa, en riitele ihmisten kanssa ja kykyni mukaan autan vähäosaisia. Minunkin edestäni on lunastus suoritettu. Suu tulkitsee, sydäntä ei ole päässyt hallitsemaan terveellinen Jumalan armo lunastustyön osallisuudessa, joka sitten opettaa puhtaasti ja siveästi elämään, ja kaiken jumalattoman menon hylkäämään. Pyrkimyksenä on puhtaalla ja siveällä elämällä osoittaa kuuliaisuutta Jumalalle, sovittaa Jumala itsensä kanssa, ja mihin ei oma elämänvanhurskaus riitä, siihen Jumalan armoa sitten lisäksi, aivan kuin vanhaa verkaa uudella paikaten. Elämän vanhurskaus, kristillissiveellinen elämä, on kyllä ajallisessa elämässä hyvä, mutta johtaa vääjäämättömästi iankaikkiseen vaivaan, niin kuin julkijumalattomuuskin. - "Sillä parhainkin ihmisteko on niin kuin saastainen vaate Jumalan edessä. Mutta kun Jumalan terveellinen armo uskon kautta pääsee hallitsemaan ihmistä, niin nyt uskosta kasvava elämän vanhurskauskin on hyvän puun hyvää hedelmää."

Elävän kristillisyyden suuri salaisuus: "Armosta te olette autuaiksi tulleet uskon kautta", onkin juuri siinä, että päästä uskolla omistamaan Jumalan armoa, Jeesuksessa suoritettua täydellistä vanhurskautta, lahjana, armosta. Uudessa syntymisessä vain voidaan tehdä hyvä puu, joka voi kantaa hyvää hedelmää. Niin kuin Jeesus sanoi: "Silloin teette Jumalan töitä, kun uskotte sen päälle, jonka Hän lähetti."

Matkaystäväni, oletko monta kertaa säpsähtänyt sanan edessä, hyvä puu ei taida kantaa huonoa hedelmää. Onhan suusi paljastanut sydämessäsi olevan kärsimättömyyttä, toisinaan kateutta, joskus ahneutta, vieläpä katkeruuttakin -- kaikkea synnin saastaa. Siinä meille, joita Jumala rakkaudessaan armonsa kautta on saanut tehdä lapsikseen valtakunnassaan, riittääkin oppimista uskomaan: "Silloin teette Jumalan töitä, kun uskotte sen päälle, jonka Hän lähetti." Uskolla omistamme Jumalan meille synnin läpi turmelemille ihmisille valmistaman vanhurskauden omaksemme. Uskomme Jeesuksen nimessä ja Hänen pyhässä, kalliissa sovintoveressään anteeksi kaikki synnit, mitä tässä synnin turmelemassa lihassamme ja veressämme kiehuu ja kuohuu.

Uskossa taistelemme synnin vaikutuksia vastaan. Silloin kun joudumme tappiolle, synti tarttuu, uskossa osoitamme kuuliaisuutta Jumalan tahdolle. Panemme synnin pois, vaellamme valkeudessa. Pyydämme rakkaalta taivaalliselta Isältä voimaa näin tekemään. Hän on luvannut antaa "voimattomalle voimaa ja väettömälle kyllä väkeä." Hänen voimallaan, Saara-äidin, Jumalan valtakunnan, hellässä huolenpidossa, matkamme askeleet taittuvat, rakkaat matkaystävät, elävässä uskossa, tunnon puhtaudessa, Jumalan rauhaa tunnolla nauttien. Ei haluta lähteä rakkaan Saara-äidin — tosin vanhan ja kurttukasvoisen, hellästä helmasta tämän maailman avaraan uskoon, jossa on epävarmaa, missä on lapsen äiti, synnyttäjä, missä on äiti, joka vaalien lastaan hoitaa. Tarvitsemme välttämättä rakkaan äidin, hellän huolehtijan vaalijan, pysyäksemme elävinä Jumalan lapsina tänä erittäin pahana ja vaarallisena aikana.

Sisareni ja veljeni, oman Ystävämme ja Ylkämme pyhä, kallis sydänveri priiskuu vieläkin kalliina armon pisarana sydämeesi — sinunkin, nuori matkaystäväni, pesten ja puhdistaen syntiä pois. Ole turvattuna Jeesuksen verihaavoissa, näin kantaen hyvää hedelmää Jumalalle, kypsyen kalliina taivaan viljana koottavaksi taivaan aittoihin iankaikkiseen elämään.

P. Lukka
Päivämies 17.9.1961

[Taavetti]

Keskiviikkona, kesäkuun 29. päivänä 1977

Jumalan valtakunta


4. kolm. j.s.
"Se on sinulle sanottu, ihminen, mikä hyvä on ja mitä Herra sinulta vaatii, nimittäin, ettäs kätket Jumalan sanan ja harjoitat rakkautta, ja olet nöyrä sinun Jumalan edessä." (Miika 6:8).

"Jumala puhui muinen usein ja monella muotoa isille prophetain kautta: näinä viimeisinä päivinä on hän meille puhunut Poikansa kautta." (Hepr. 1:1). Pyhän Raamatun mukaan Jumala on aina tehnyt tahtonsa tiettäväksi ihmisille valtakuntansa kautta, jossa on Pyhän Hengen eläväksi tekemä sana. Apostoli kirjoittaa: "ja meillä on vahva profeetallinen sana; ja te teette hyvin, että te siitä vaarin otatte, niin kuin kynttilästä, joka pimeässä valistaa, niin kauan kuin päivä valkenee ja kointähti koittaa teidän sydämissänne." (2. Piet. 1:18). "Sillä Jeesuksen todistus on profeettain henki." (Ilm. 19:10). "Minä annoin heille sinun sanas, ja maailma vihasi heitä: sillä eivät he ole maailmasta, niin kuin en minäkään maailmasta ole."(Joh.17:14). Pysähdy sinäkin, epäuskossa oleva ihminen, ajattelemaan, mikä on tärkeintä meille. Ei ole tärkeintä, niin kuin usein kuvittelet, ruoka, juoma, vaatteet ja turvattu toimeentulo. "Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, ja niin kaikki nämät teille annetaan." (Matt. 6: 33). Myöskin sinä väärässä jumalisuudessa armonaikaasi kuluttava ihminen, muista, että Jumalalla on maan päällä yksi valtakunta, johon sinuakin kutsutaan ja saarnataan parannusta ja syntien anteeksiantamusta.

"Nöyryyttäkäät siis teitänne Jumalan väkevän käden alle, että hän teitä ajallansa korottaisi" (1. Piet. 5:6). "Sillä siinä se vanhurskaus, joka Jumalan edessä kelpaa, ilmoitetaan, uskosta uskoon, niin kuin kirjoitettu on: vanhurskaan pitää elämän uskosta." (Room. 1:17). Kun sinä uskot sinulle saarnatun anteeksiantamuksen Jeesuksen nimessä ja veressä, sydämellesi syttyy elävä toivo. "Mutta toivo ei anna häpiään tulla, että Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka meille annettu on." (Room. 5: 5). Ja jokainen, jolla tämä toivo on hänen tykönsä, puhdistaa itsensä, niin kuin hänkin puhdas on." (1. Joh: 3: 3). Jumalan rakkaus sydämessä synnyttää rakkauden synnyttäjää kohtaan, ja niitä kohtaan, jotka ovat syntyneet samasta siemenestä, elävästä Jumalan sanasta, joka pysyy iankaikkisesti. "Sillä Jumalan armo, kaikille ihmisille terveellinen, on ilmestynyt, joka meidät opettaa kaiken jumalattoman menon hylkäämään ja maailmalliset himot, ja tässä maailmassa siviästi ja hurskaasti ja jumalisesti elämään." (Tiit. 2: 11–12). Jos tätä lukisi joku sellainen, joka sielunvihollisen petoksen kautta on kulkenut tottelemattomuuden tielle, niin nöyryytä itsesi ja tee parannus. "Katso, kuuliaisuus on parempi kuin uhri ja totella parempi kuin oinasten lihavuus." (1. Sam. 15: 22).

Jumalan lapsilla on esirukoilija Isän oikealla puolella. "Mutta en minä ainoastaan heidän edestänsä rukoile, vaan myös niiden edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat minun päälleni." (Joh, 17: 20). Sinä pahan maailman keskellä matkaa tekevä, kiusattu ja epäileväinen Jumalan lapsi, ylennä sydämesi uskomaan nytkin kaikki synnit anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja veressä. Amen.

Eero Tahkola
Päivämies 29.6.1977

[Taavetti]

14. kolminaisuuden jälkeinen sunnuntai

Jeesus antaa levon


Matt. 11: 25 – 30

"Tulkaa minun tyköni, kaikki työtä tekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon."
Nykyään keskustellaan paljon työn ja vapaa-ajan välisestä suhteesta. Nykyaikainen elämänrytmi on niin kiireinen ja ihmistä kuluttava, että hänen hermonsa eivät kestä tätä puhetta. Näin väitetään. Luodessaan maailman, Jumala omalla esimerkillään näytti, että työn vastapainoksi tarvitaan lepoa. Hän lepäsi seitsemäntenä päivänä ja pyhitti sen.

Hyvin tiedetään, että meidän aikanamme on paljon niitä, jotka jatkuvasti tuntevat työn taakan uuvuttavan raskaana. Monet äidit väsyvät uhratessaan voimansa lapsilaumansa hyväksi. Isät väsyvät hankkiessaan perheelleen elatusta. Nuoretkaan eivät väsymättä kestä kovassa kilpailussa. Yksinäiset, vanhukset ja sairaat ovat saman väsymyksen lain alasia. Näille kaikille Jeesus haluaa sanoa: "Tulkaa minun tyköni, kaikki työtä tekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon."
Jeesuksen seurassa me koemme virkistyksen. Kohtalokkaan virheen epäuskoiset tekevät siinä, kun he menevät virkistymään tämän maailman huvitilaisuuksiin. Siellä he eivät saa lepoa sielullensa. Usein he maanantaiaamuna tuntevat pallon suurempaa väsymystä kuin lauantaina. Jeesuksen seurassa työn uuvuttamat saavat oikeaa virkistystä. Siksi "Mun sydämeni halajaa, Jumalan joukkoon palajaa." Emme halua lyödä laimin uskovien yhteyttä, sillä siellä missä kaksi tahi kolme on kokoontunut Jeesuksen nimeen sieltä myös Jeesus on heidän keskellään.

Meidän aikoinamme on kyllä muitakin työtätekeviä ja raskautettuja, kuin ne, joista on nyt ollut puhe. Moni ihminen on sielunvihollisen ja oman lihansa pettämänä joutunut raskaaseen työhön hengellisissä asioissa. Jumalan vastustaja on sanonut, että tällaiselle ihmiselle: Kun rukoilet tarpeeksi usein ja hartaasti, kun käyt ahkerasti erilaisissa hengellisissä piireissä, kun olet tarpeeksi pyhä ja puhdas, kun laitat suuret rahatukot kolehtihaaviin, kun teet sitä ja sitä, niin kyllä Jumala sinut lopulta armahtaa. Tällaisten loputtomien vaatimusten ja taakkojen alla monet ovat nääntymäisillään. Rehellisinä luonteina he joutuvat kyselemään: Milloin olen tarpeeksi hyvä kelvatakseni Jumalalle? Ja vastausta ei tule. Aina löytyy puutteita ja vajauksia.

Näillekin Jeesus sanoo: "Tulkaa minun tyköni kaikki työtätekevät ja raskautetut, niin minä annan teille levon." Hän ei ole itse tätä asiaa enää sanomassa. Hän on valtuuttanut opetuslapsensa kuuluttamaan ihmisille vapauttavaa sanaa. Mitä sitten Jeesuksen antama lepo merkitsee? Hän on täyttänyt kaikki Jumalan vaatimukset meidän edestämme viimeistä piirtoa myöten. Meitä en enää vaadita mitään suorituksia. Me saamme uskoa Jeesukseen Kristukseen. Me saamme paeta hänen turviinsa. Siellä me saamme levon. Tällaisille työtätekeville on todella paras uutinen se, kun hänelle annetaan synnit anteeksi. Ole hyvässä turvassa sinun syntisi ovat anteeksi annetut Jeesuksen nimessä ja veressä. Armahdettujakin oma huonous painaa ja he lastaavat itseään, niin että, jumalanlapsen ilo ja lepo on tipotiessään. Siksi hekin saavat yhä uudelleen ja uudelleen kuulla hyviä uutisia: Jeesus on meidän täydellisyytemme ja syntiemme sovitus.

Tämä ei ole mitään sanoilla leikkimistä. Me olemme itse kokeneet Jumalan sanan todeksi. Me olemme saaneet levon sielullemme. Jeesus ei antanut niin kuin tämä maailma antaa. Hän antoi rauhan. Ja me olemme saaneet lisäksi sen ihanan toivon, että Jeesuksen seurassa me kerran pääsemme Jumalan lasten sapatinlepoon. Älä siis veljeni ja sisareni uuvu kesken matkaa. Ajallinenkin työtaakkasi on usein epäinhimillisen raskas. Mutta sinun on turvallista sitä kantaa, kun olet vakuuttunut siitä, että kannat samalla Kristuksen iestä. Ja niin kuin ovat päiväsi, ovat myös voimasi. Täällä väsyvinä saamme paeta Jeesuksen turviin saamaan lepoa. Ja viimeisenä päivänä meille sanotaan jälleen: "Tulkaa minun isäni siunatut."

Jaakko Suomala
Päivämies 15.9.1965

[Taavetti]

14. sunnuntai kolmin. Päivästä

Armahda meitä


Luuk. 17: 11 – 19
Päivän evankeliumi kertoo kymmenestä spitaalisesta miehestä, jotka spitaali taudin vaivaamina ja tuntonsa hädässä huusivat Jumalan puoleen sanoen: Jeesus mestari armahda meidän päällemme. Kun Herra Jeesus oli profeetallisessa virassaan tämän synnin maan päällä ja kulki läpi kaupunkien ja kylien, niin hän teki monta voimallista tekoa. Kuolleet herätettiin, spitaaliset puhdistettiin, sokeat saivat näkönsä, kuurot kuulivat, ontuvat kävivät ja köyhille saarnattiin evankeliumia. Niin hän tahtoi armahtaa nyt näitäkin spitaalisia, jotka taampaa huusivat "Mestari armahda meitä." Hän sanoikin heille, menkäät ja osoittakaat teitänne papeille. Ja tapahtui, että he mennessään tulivat puhtaiksi. He tulivat Jumalan armon kautta puhdistetuksi Herran Jeesuksen ansion ja hänen sovintoverensä kautta."

Nämä spitaaliset tekivät niin kuin Jeesus oli käskenyt. He osoittivat itsensä papeille, ja ottivat todistuksen, että he puhdistetut ovat luullen, että se riittää. Vain yksi kymmenestä palasi jälleen, niin kuin tekstimme kertoo, kunnioittamaan ja kiittämään Jumalaa ja Herraa Jeesusta sen suuren armon edestä, mitä hänelle tapahtunut oli. Että hänet oli siirretty kuolemasta elämään, helvetti suljettu ja taivas auennut. Hän oli päässyt kiusausten alta siunauksen alle. Hän oli vielä saanut Jumalan lapsioikeuden ja Jumalan valtakunnan rikkaudet omistettavakseen. Näin kun Jumalan armo saa Pyhän Hengen kautta kirkastaa taivaallista rakkautta, niin se palaa kunnioittamaan ja kiittämään Jumalaa ja lähtee seuraamaan Herraa Jeesusta.

Mutta ne yhdeksän, joiden sielu kiintyi maailman rakkauteen ja kunniaan ja jotka uskoivat sielun vihollisen valhesaarnaan, eivät palanneet kunnioittamaan Jumalaa. Jumala oli hätävara heille. Heillä ei ollut uskoa. Siksi Herra Jeesus sanookin, eikä kymmenen puhdistettu, kussa ne yhdeksän ovat. Herra Jeesus sanoo köyhälle Samarialaiselle, joka palasi: "Mene, sinun uskosi on sinun vapahtanut."

Ei tämä maailma eikä tämän maailman kunnialliset näe Jumalan valtakuntaa eikä tunne Jumalan Poikaa. Kuitenkin se vieläkin kulkee omiensa kanssa läpi kaupunkien ja kylien ja vieläkin saarnataan meidän rakkaassa isiemme maassa parannusta ja syntien anteeksiantamusta.

Tällä ajalla kuulutetaan taivaallista kutsua ulkona oleville, että heidän todella olisi syytä huutaa "Daavidin Poika, armahda meitä. Siksi sinä epäuskoinen lukija, pysähdy ajattelemaan, mitä sinun sielusi rauhaan sopii. Onko niin, että sinäkin olet synnin pilaama, koko vika vanhurskaan Jumalan kasvojen edessä? Mutta Sinulle kuuluu armo. Ei sinun tarvitse synteinesi hukkua iankaikkisesti, vaan Herra Jeesus tahtoo juuri sinua armahtaa, antaa kaikki sinun syntisi anteeksi Jeesuksen veressä. Ja kun sinä uskot niin kuin uskoi yksi spitaalinen, niin uskosi luetaan sinulle vanhurskaudeksi ja sinä olet autuas jo täällä ja kerran iankaikkisuudessa.

Sinä köyhä Jumalan lapsi tunnet usein itsesi kiittämättömäksi kaikesta siitä hyvyydestä, mitä Jumala on sinua kohtaan tehnyt ja osoittanut. Niin, kiittämättömiä me todella olemme, mutta onhan Jumala antanut meille kaikille uskomisen lahjan. Tälläkin armon hetkellä me uskomme omat syntimme anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä ja kannamme tätä kallista lahjaa hyvässä ja loukkaamattomassa omassatunnossa, niin me kotia kostumme. Amen.

Aarne Kurkela
Päivämies 7.9.1966

[Taavetti]

16.Kolm. Jälkeinen sunnuntai

Ylösnousemus ja elämä

Joh.11: 21 – 45
Tässä Raamatun paikassa keskustellaan ja myös koetaan, miten kuolleesta tulee elävä. Kun Martan ja Marian veli Lasarus oli kuollut, ja kun Martta tiesi Jeesuksen tulleen, hän riensi sanomaan Hänelle, että jos Hän olisi ollut siellä, niin hänen veljensä ei olisi kuollut. Ja hän jatkoi ja sanoi Jeesukselle: "Minä tiedän vielä, että kaikki mitä sinä Jumalalta anot, ne Jumala antaa sinulle." Jeesus sanoi hänelle: "Sinun veljes on nouseva ylös." Martta sanoi Hänelle: ”Minä tiedän hänen nousevan ylösnousemisessa viimeisenä päivänä." Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen ylösnousemus ja elämä, joka uskoo minun päälleni, hän elää, ehkä hän olis kuollut. Ja jokainen, joka elää ja uskoo minun päälleni, ei hänen pidä kuoleman iankaikkisesti: uskotko sen?" Ja Martta sanoi Jeesukselle: ”Herra, minä uskon sinun Kristukseksi, Jumalan Pojaksi, joka tuleva oli maailmaan."

Näinkö sinunkin, Jumalan lapsi, joka olet tuhlaajapojan tiellä kanssani, on tarvinnut aivan omakohtaisesti uskoa, että olet päässyt pahasta omastatunnosta ja saanut synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä jonkun sisaren tai veljen julistettua Jumalan valtakunnasta Pyhän Hengen voiman kautta sen iankaikkisen evankeliumin, josta Paavali sanoo: "Sillä en minä häpee Kristuksen evankeliumia, sillä se on Jumalan voima itse kullekin uskovaiselle autuudeksi. Ensin Juutalaisille, niin myös Grekiläiselle. Sillä siinä se vanhurskaus, joka Jumalan edessä kelpaa, ilmoitetaan uskosta uskoon, niin kuin kirjoitettu on: vanhurskaan pitää elämän uskosta." Room. 1: 16 – 17.

Monesti meidän uskomme käy vähäksi oman heikkoutemme tähden. Niin kävi Mariankin, kun Jeesus kysyy, että minne te hänet panitte, sillä hän oli Jeesukselle rakas. Heidän näytettyään paikan, Jeesus käskee ottaa kiven pois. Martta, kuolleen sisar, epäilee ruumiin jo haisevan, koska se oli ollut haudassa neljä päivää kuolleena. Jeesus sanoi hänelle, että jos tämä uskoisi, niin hän näkisi Jumalan kunnian.

Vaikka meidän omaisemme ovat meille rakkaita, niin kuinka me saatamme epäillä heidän palaamistaan jälleen parannukseen ja uskoon. Jos he ovat epäuskoon kääntyneet, niin koettakaamme jaksaa kantaa heitä yhä uudelleen taivaan Isän sydämelle, sillä vanhurskaan rukous voi paljon kun se totinen on.

Ja niin kivi otettiin pois haudalta, jonne kuollut oli pantu. Jeesus nosti silmänsä ylös ja sanoi: "Isä, sinua minä kiitän, ettäs minua kuulit, mutta minä tiedän myös, että, aina minua kuulet, vaan kansan tähden joka tässä ympärillä seisoo, sanon minä, että ne uskoisivat sinun minua lähettäneeksi.” Ja kuin hän nämä sanonut oli, huusi hän suurella äänellä: Lasarus, tule ulos!" Ja kuollut tuli ulos, sidottuna käsistä ja jaloista käärinliinalla, ja hänen kasvonsa olivat sidotut ympäri hikiliinalla. Jeesus sanoi heille; päästäkää häntä ja antakaa hänen mennä."

Näin päästetään vieläkin lain kautta kuolleen ja synnillä sidotuksi tulleen siteet Jumalan valtakunnassa Jumalan sanalla Pyhän Hengen voiman kautta (kaikki jäsenet)vapaaksi, niillä jotka uskovat. Suu todistaa Jumalan suuria tekoja, kädet tekevät Jumalan valtakunnan työtä, ja jalat ovat vapaat saarnaamaan rauhan evankeliumia. Jumalan lapsi, kiitä kanssani osastasi, kun olet päässyt osalliseksi näistä lahjoista. Usko vieläkin kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa maahan vuotaneessa veressä. Niille, jotka ottivat Hänet uskossa vastaan, Hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi.

Sinä, uskoton ystävä, joka satut lukemaan tämän ja kannat pahaa omaatuntoa. Jumala kutsuu sinua parannukseen. Katso, Jumalan Karitsa, joka pois ottaa synnit. Sinä kompasteleva Jumalan lapsi, älä pelkää, usko synnit ja matkan viat visusti anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Amen.

Hannes Vesterinen
Päivämies 9.9.1964

[Taavetti]

22. kolminaisuudenpäivän jälkeinen sunnuntai

Ei vakan alle, vaan kynttilänjalkaan

Mark. 4: 21 – 25
Johannes näki Patmos- luodossa kultaiset kynttilänjalat, joiden keskellä näkyi lunastustyön suorittanut ja kuoleman voittanut elämän Herra suuressa kunniassa. Hänen huolenaiheenaan oli se, että noissa kynttilänjaloissa olisi kynttilät, joissa palaisi oikea taivaan tuli, oikea autuaaksi tekevä Kristuksen oppi, Jumalan elävä sana.

Tästä samasta asiasta Jeesus puhuu tämän sunnuntain tekstissä. "Sytytetäänkö kynttilä pantaa vakan alle eli pöydän alle? eikö, että se pantaisiin kynttiläjalkaan." Toisessa paikassa sanotaan: valaisemaan kaikkia, jotka huoneessa ovat. Tämä kultainen kynttilänjalka on seurakunta, Jumalan valtakunta, joka koostuu eri pakkakuntien Jumalan lapsista, myöskin sieltä, jossa sinä veljeni ja sisareni teet matkaa. Herra Jeesus Pyhän Hengen voiman kautta hoitaa ja kaitsee. Sitä lämpöä olemme saaneet tuntea ja sen valkeudessa vaeltaa. Yljän rakkaus on sytyttänyt sydämet palamaan. "Siinä on rakkaus, ei että me rakastimme Jumalaa, vaan että hän rakasti meitä. (1. Joh. 4: 10)

Vaikka Jumala vanhurskaudessaan on paljastanut ihmisen vialliseksi ja koko lankeemuksen vian kantajaksi, niin hän tällaisena paljaana ja julki saa lähestyä armoistuinta taivaasta lähetetyllä evankeliumilla. Ennen uskoneitten suun kautta annetaan synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä. Puhdistetaan ja puetaan. Jeesus sanookin tässä tekstissä: "Jos jollakin on korvat kuulla, se kuulkoon." Usko tulee kuulosta ja kuulo Jumalan sanan kautta. Ilman uskoa on mahdoton kelvata Jumalalle. Siksi meitä Jumalan lapsina hoidetaan Siionissa. Uhrikaritsan kautta sovitettuna, Pyhän Hengen voiman kautta puettuna ja opastettuna armoalttarin tykönä, josta lukematon matkaajain saatto on kostunut kotia.

"Nouse pohjatuuli, ja tule lounatuuli ja puhalla yrttitarhani lävitse, että sen yrtit vuotaisivat. Ystäväni tulkoon kryytimaahansa ja syökään hänen kalliita hedelmiänsä." (Kork. v. 4: 16).(Eli Laulujen laulu)

Tälläkin hetkellä on kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä.

URHO JUNNO
Päivämies 6.11.1968